23.3.1995

Kanne Lahden raastuvanoikeudessa

A kertoi Lahden Rakennuttajakonsultit Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli työskennellyt yhtiön palveluksessa 1.11.1990 lukien. A oli siirtynyt vuonna 1990 yhtiöön niin sanottuna vanhana työntekijänä eräiden yhtiöjärjestelyjen vuoksi. Alun perin työsuhde oli alkanut jo 1.11.1982. A oli työskennellyt asbestikartoituksia tekevänä ja asbestipurkutöiden valvonnasta vastaavana rakennusmestarina.

A oli lomautettu 20.7.1992 lukien toistaiseksi. Lomautuksen syiksi oli ilmoitettu työn vähyys sekä tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Lomautuksen aikana yhtiö oli purkanut A:n työsopimuksen 15.1.1993. Yhtiö oli ilmoittanut purkuperusteeksi törkeän kilpailun sekä työsopimuslain 43 ja 16 §:n 1 momentin säännökset.

A oli lomautuksen aikana 21.12.1992 jättänyt Hollolan kunnan tekniselle osastolle kunnan kiinteistöjen asbestikartoitustarjouksen. Kunta oli tilannut työn A:lta.

A katsoi, että hän oli lomautuksen aikana ollut työsopimuslain 30 §:n 3 momentin perusteella oikeutettu ottamaan muuta työtä. A oli ollut oikeutettu työllistämään itsensä sillä ainoalla tavalla, jonka hän osasi. Yhtiöllä ei ollut ollut työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettua tärkeää syytä työsuhteen purkamiselle eikä käsillä ollut ollut edes irtisanomisperustetta.

Tämän vuoksi A vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle neljän kuukauden irtisanomisajan palkkana yhteensä 56 346,40 markkaa ja vuosilomakorvauksena 3 631,60 markkaa sekä korvauksena perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä 12 kuukauden palkkaa vastaavat 169 039,20 markkaa sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Vastaus

Yhtiö kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä.

Yhtiö katsoi, että sillä oli ollut työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettu tärkeä syy purkaa työsopimus, koska A oli törkeällä tavalla rikkonut työsopimuslain 16 §:n 1 momentissa olevaa kilpailukieltoa. A oli toiminimellään joulukuussa 1992 jättänyt Hollolan kunnalle yhtiön kanssa kilpailevan urakkatarjouksen asbestikartoitustyön suorittamisesta. A oli saanut kunnalta työn suorittaakseen. A:n toiminta oli ollut työsuhteessa noudatettavan hyvän tavan vastainen kilpailuteko.

Raastuvanoikeuden päätös 20.10.1993

Raastuvanoikeus totesi, että A oli lomautettu 7.7.1991 alkaen toistaiseksi. Lomautus oli johtunut työn vähyydestä sekä taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Lomautuksen oli arvioitu kestävän kuusi kuukautta. Samalla kertaa ja samalla perusteella oli yhtiössä lomautettu kolme muutakin henkilöä, joista kahden lomautus oli kuitenkin voitu peruuttaa erään tulipalosta johtuneen toimeksiantotehtävän vuoksi.

A oli lomautuksen kestäessä saanut sen käsityksen, ettei hän enää saisi yhtiössä töitä, koskei hän ollut suostunut yhtiön esitykseen palkkansa alentamisesta. Tätä oli A:n mielestä osoittanut se, ettei häntä ollut kutsuttu tulipalosta johtuneeseen työhön eikä myöskään muihin töihin, joita yhtiöllä olisi A:n mukaan voinut olla hänelle tarjolla.

Yhtiö oli kuitenkin osoittanut asiakirjojen ja todistajan kertomuksen perusteella, ettei sillä ollut lomautusaikana ollut A:n väittämiä asbestikartoitustehtäviä tarjolla. Tulipalosta johtuneeseen tehtävään yhtiö oli ollut oikeutettu valitsemaan haluamansa henkilöt.

Lomautuksen kestäessä A oli omaa toiminimeään käyttäen tehnyt Hollolan kunnalle asbestikartoitustehtävistä työnantajansa kanssa kilpailevan tarjouksen. A:n pitkä lomautusaika sekä hänen taloudellinen tilanteensa ja hänen perheolosuhteensa huomioon ottaen oli ollut ymmärrettävää, että hän oli yrittänyt työllistää itsensä. Työsopimuslain 30 §:n 3 momentin mukaan lomauttaminen ei estänyt työntekijää ottamasta lomautuksen ajaksi muuta työtä. Tämä ei kuitenkaan oikeuttanut työntekijää työsuhteen kestäessä kilpailemaan työnantajan kanssa kapealla, erikoisosaamista vaativalla alalla, vaikka A:n lomautus oli kestänyt jo yli 90 päivää. Asbestikartoitustyötä ei siten voitu A:n osalta pitää työsopimuslaissa tarkoitettuna muuna työnä.

Päättäessään tehdä tarjouksen asbestikartoitustyöstä A:n olisi tullut ottaa huomioon, että myös hänen työnantajansa mitä todennäköisimmin tuli tekemään tarjouksen samasta työstä. Koska A oman kertomuksensakin mukaan oli ollut työnantajan palveluksessa ainoa henkilö, joka osasi kyseisiä töitä tehdä, olisi hänen ennen tarjouksen tekemistä tullut varmistua työnantajaltaan siitä, ettei hän tee työnantajan kanssa kilpailevaa tarjousta. Tällöin olisi osapuolten kesken voitu keskustella myös lomautusasiasta ja työn suorittamisesta, mikäli työnantaja olisi saanut kunnalta työn.

Työnantajan tarjous oli osoittautunut tehdyistä kolmesta tarjouksesta toiseksi halvimmaksi. A:n tarjous oli ollut halvin. Työnantaja oli ilmoittanut tarkoituksenaan olleen, mikäli se olisi saanut työn, työllistää juuri A ja kutsua tämä työtä suorittamaan. Työnantajalla oli siten vastoin A:n käsitystä ollut tosiasiassa tarkoitus työn avulla työllistää A, mitä tukee juuri se, että A ainoana yhtiössä osasi puheena olevan tehtävän.

Tekemällä työnantajalleen yllätyksenä tulleen tarjouksen oli A:n katsottava lomautuksen kestäessä harjoittaneen sellaista toimintaa, joka työsuhteessa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona ilmeisesti vahingoitti työnantajaa. A:n oli näin ollen katsottava törkeällä tavalla rikkoneen työsopimuslain 16 §:n 1 momentissa olevaa kieltoa. Tämän vuoksi työnantajalla oli ollut tärkeä syy heti purkaa työsopimus.

Edellä lausutuin perustein raastuvanoikeus hylkäsi kanteen.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 25.5.1994

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut asian, ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.

Perustelut

A, joka on työskennellyt lahtelaisessa rakennuskonsultointia harjoittavassa yhtiössä vastaten muun muassa asbestikartoituksista, on lomautettuna ollessaan tehnyt Hollolan kunnalle omaan lukuunsa urakkatarjouksen asbestikartoituksesta kunnan omistamissa useissa kymmenissä rakennuksissa. Tarjousta tehdessään A:n on täytynyt ymmärtää, että myös hänen työnantajansa tulee tekemään työstä urakkatarjouksen. Työnantaja onkin urakkatarjouksen tehnyt. Kunta on hyväksynyt kolmesta tarjouksesta halvimman eli A:n tarjouksen.

Tekemällä omaan lukuunsa urakkatarjouksen A ei pelkästään ole pyrkinyt ottamaan vastaan työsopimuslain 30 §:n 3 momentissa tarkoitettua muuta työtä vaan hänen menettelynsä on ollut työsopimuslain 16 §:ssä tarkoitettu, työsuhteessa noudatettavan hyvän tavan vastainen kilpailuteko, joka on ilmeisesti vahingoittanut työnantajaa. A on menettelyllään törkeällä tavalla rikkonut työsopimuslain 16 §:n 1 momentissa olevaa kieltoa. Sen vuoksi yhtiöllä on ollut työsopimuslain 43 §:n edellyttämä tärkeä syy purkaa työsopimus.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.