KHO:2012:83
- Asiasanat
- Ulkomaalaisasia, Pysyvä oleskelulupa, Jatkuva oleskelulupa, Luvallinen yhtäjaksoinen oleskelu, Oleskeluluvan hakeminen, Hakemuksen myöhästyminen
- Tapausvuosi
- 2012
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 3402/1/10
- Taltio
- 2533
Kolmannen maan kansalainen D oli oleskellut Suomessa jatkuvalla (A) työntekijän oleskeluluvalla 18.9.2004 lähtien, minkä jälkeen hänellä oli ollut jatkuva oleskelulupa 18.9.2007 saakka. D haki uutta oleskelulupaa 8.10.2007.
Jatkolupaa tulee hakea ennen kuin edellinen oleskelulupa päättyy. Maahanmuuttovirasto ei myöntänyt D:lle pysyvää oleskelulupaa vaan uuden jatkuvan oleskeluluvan, koska hänen yhtäjaksoinen laillinen oleskelunsa oli keskeytynyt eikä hän ollut myöskään hakenut uutta lupaa välittömästi luvan päättymisen jälkeen. Päätös pysytettiin voimassa.
Ulkomaalaislaki 40 § 1 momentti, 53 § 1 momentti, 54 § 1 momentti sekä 56 § 1 ja 3 momentti
Päätös, josta valitetaan
Kouvolan hallinto-oikeus 17.8.2010 n:o 10/0513/2
Asian aikaisempi käsittely
Maahanmuuttovirasto on 20.8.2009 myöntänyt D:lle jatkuvan (A) työntekijän oleskeluluvan ajalle 22.4.2008 - 22.4.2009 ammattialana yrittäjät. Virasto on hylännyt hänen pysyvää oleskelulupaa koskevan hakemuksensa.
Maahanmuuttovirasto on selostanut soveltamansa säännökset ja perustellut päätöstään seuraavasti:
Hakijalle on myönnetty ensimmäinen jatkuva (A) oleskelulupa jatkuvaluonteista maassa oleskelua varten 22.10.2004 ja luvan voimassaoloaika on alkanut 18.9.2004. Hakijalla on ollut jatkuva (A) oleskelulupa yhtäjaksoisesti voimassa kolmen vuoden ajan ajalla 18.9.2004 - 18.9.2007. Tämän jälkeen hakijalla ei ole ollut oleskelulupaa. Hän on vasta 8.10.2007 hakenut uutta oleskelulupaa.
Maahanmuuttovirasto katsoo, että pysyvän oleskeluluvan myöntämisen edellytykset eivät täyty, koska hakijalla on ollut jatkuva (A) oleskelulupa 18.9.2004 alkaen kolmen, vaan ei neljän vuoden ajan.
Hakija on hakenut uutta oleskelulupaa 8.10.2007 vireille laittamallaan hakemuksella. Hakijalla ei ole ollut voimassa olevaan oleskelulupaa hakemuksen vireillepanon hetkellä, joten hakemusta on harkittava samalla tavalla kuin jos hakija hakisi ensimmäistä oleskelulupaa.
Edellytykset oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomailla ovat olemassa. Oleskeluluvan epääminen hakijalta Suomessa haettuna olisi ilmeisen kohtuutonta, koska Uudenmaan työlupayksikön osapäätös 14.2.2008 on myönteinen. Oleskelulupa myönnetään sille samalle ajalle kuin Maahanmuuttoviraston päätöksessä 22.4.2008 on myönnetty, vaikkakin Kouvolan hallinto-oikeus on kumonnut kyseisen päätöksen, ja koska poliisi on 26.6.2009 myöntänyt hakijalle jatkuvan (A) jatkoluvan ajalle 22.4.2009 - 22.4.2013. Oleskelulupa on aikaisemmin merkitty hakijan passiin, eikä tästä oleskeluluvasta tehdä uutta merkintää hakijan passiin.
Kouvolan hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan valituksen pysyvästä oleskeluluvasta.
Hallinto-oikeus on selostanut ulkomaalaislain 56 §:n 1 ja 3 momentin sisällön sekä hallituksen esityksen (HE 28/2003 vp) lupahakemuksen jättämisajan osalta ja on perustellut päätöstään seuraavasti:
Muutoksenhakijalle on myönnetty ensimmäinen jatkuva työntekijän oleskelulupa 22.10.2004. Muutoksenhakijalla on ollut voimassa oleva jatkuva oleskelulupa yhtäjaksoisesti 18.9.2007 saakka.
Oleskeluluvan voimassaolon päättymisen jälkeen muutoksenhakija on hakenut uutta oleskelulupaa 8.10.2007. Maahanmuuttovirasto on tämän hakemuksen perusteella myöntänyt 22.4.2008 muutoksenhakijalle uuden jatkuvan työntekijän oleskeluluvan ajalle 22.4.2008 - 22.4.2009
Muutoksenhakija on oleskellut luvattomasti maassa noin kolme viikkoa ennen uuden oleskelulupahakemuksen jättämistä. Hallinto-oikeus katsoo, että muutoksenhakijan lupahakemusta ei ole jätetty sillä tapaa välittömästi luvan päättymisen jälkeen kuin edellä mainitussa hallituksen esityksessä tarkoitetaan. Valituksessa ei ole esitetty perusteita Maahanmuuttoviraston päätöksen kumoamiseksi.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Muutoksenhakija on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan hän on vaatinut, että Kouvolan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Muutoksenhakija on valituksensa tueksi lausunut muun ohella seuraavaa:
Muutoksenhakija oli antanut lakimiehelleen määräaikojen sisällä toimeksiannon uudistaa hänen oleskelulupahakemuksensa. Asiamiehen virheen vuoksi hakemus myöhästyi kolme viikkoa. Viivästys on kuitenkin niin vähäinen, että uusi hakemus on joka tapauksessa tehty välittömästi oleskeluluvan päättymisen jälkeen. Muutoksenhakija ei ole oleskellut maassa luvattomasti, koska hänellä oli vakaa käsitys, että hakemus oli jätetty määräajassa.
Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon. Valituksessa ei ole esitetty hallituksen esityksessä tarkoitettua syytä, miksi kolmen viikon myöhästymisjakso olisi katsottava luvalliseksi oleskeluksi ja hakemus ajoissa tehdyksi. Kolmen viikon myöhästyminen on melko pitkä aika. Uutta oleskelulupaa on ylipäänsä haettava silloin, kun edellinen oleskelulupa on vielä voimassa, eikä tilanteen ole tarkoitettu olevan oleellisesti toinen pysyvän oleskeluluvan harkinnan kohdalla. Hallituksen esityksessä (HE 28/2003 vp) käytetty ilmaisu "muutoin jätetty välittömästi" tarkoittanee pikemminkin tilannetta, jossa edellinen lupa esimerkiksi katkeaa juuri ennen viikonloppua, jolloin virastot ovat kiinni ja sen vuoksi uuden hakemuksen jättäminen on mahdollista välittömästi vasta seuraavana arkipäivänä. Hakemuksen jättämisen kannalta on merkittävää, että hakemus jätetään ajoissa toimivaltaiselle viranomaiselle, eikä asiamiehelle annettu toimeksianto vaikuta asiassa.
Muutoksenhakija on antanut asiassa vastaselityksen. Sana "välittömästi" tarkoittaa sitä, että hakemus voidaan jättää määräajan jälkeen, kunhan se tehdään rivakasti. Jos olisi tarkoitettu, että hakemus tulee jättää heti, olisi se todettu hallituksen esityksessä. Muutoksenhakijan on tulkittava toimineen välittömästi.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.
Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Perustelut
Sovellettavat säännökset esitöineen
Oleskeluoikeutta koskevan ulkomaalaislain 40 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan laillista oleskelua on Suomen viranomaisen myöntämällä oleskeluluvalla tapahtuva oleskelu. Saman pykälän 3 momentin mukaan ulkomaalainen saa laillisesti oleskella maassa hakemuksen käsittelyn ajan, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai on tehty täytäntöönpanokelpoinen päätös ulkomaalaisen maasta poistamiseksi.
Ulkomaalaislain 53 §:n 1 momentin mukaan ensimmäinen määräaikainen oleskelulupa myönnetään yhdeksi vuodeksi, kuitenkin enintään hakijan matkustusasiakirjan voimassaoloajaksi, jollei oleskelulupaa haeta lyhyemmäksi ajaksi.
Ulkomaalaislain 54 §:n 1 momentin mukaan uusi määräaikainen oleskelulupa myönnetään, jos edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnettiin edellinen määräaikainen oleskelulupa, ovat edelleen olemassa. Lain 55 §:n 1 momentin mukaan uusi määräaikainen oleskelulupa myönnetään enintään neljäksi vuodeksi.
Ulkomaalaislain 56 § koskee pysyvän oleskeluluvan myöntämistä. Säännöksen 1 momentin mukaan pysyvä oleskelulupa myönnetään ulkomaalaiselle, joka on jatkuvan oleskeluluvan saatuaan luvallisesti oleskellut maassa yhtäjaksoisesti neljän vuoden ajan, jos edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, ovat olemassa ja pysyvän oleskeluluvan myöntämiselle ei ole tässä laissa mainittuja esteitä. Oleskelua pidetään yhtäjaksoisena, jos ulkomaalainen on oleskellut Suomessa vähintään puolet oleskeluluvan voimassaoloajasta. Yhtäjaksoista oleskelua eivät katkaise poissaolot, jotka johtuvat tavanomaisista loma- tai muista matkoista tai työskentelystä ulkomailla olevassa työkohteessa suomalaisen työnantajan lähettämänä.
Pykälän 3 momentin mukaan neljän vuoden määräaika lasketaan maahantulopäivästä, jos ulkomaalaisella on maahan saapuessaan ollut oleskelulupa jatkuvaa maassaoleskelua varten. Jos oleskelulupaa on haettu Suomessa, neljän vuoden määräaika lasketaan ensimmäistä jatkuvaa maassaoleskelua varten myönnetyn määräaikaisen oleskeluluvan alkamispäivästä.
Hallituksen esityksen (HE 28/2003 vp) mukaan oleskelun yhtäjaksoisuudella tarkoitetaan sitä, että hakijalla tulisi hakemuksen jättöhetkellä olla voimassaoleva oleskelulupa (status A) ja oleskeluluvat olisivat ratkaisuhetkellä olleet yhtäjaksoisesti vähintään neljä vuotta voimassa. Yhtäjaksoisen luvallisen oleskelun ei katsottaisi katkenneen niissä tapauksissa, joissa luvan voimassaoloaikana ei ole jätetty uutta lupahakemusta, mutta lupahakemus on muutoin jätetty välittömästi luvan päättymisen jälkeen.
Tosiseikat ja oikeudellinen arviointi
Muutoksenhakijalle on 22.10.2004 myönnetty ensimmäinen jatkuva (A) työntekijän oleskelulupa vuodeksi. Sen jälkeen hänelle on myönnetty jatkuva (A) työntekijän oleskelulupa kahdeksi vuodeksi niin, että luvan voimassaolo on päättynyt 18.9.2007.
Muutoksenhakija on hakenut uutta oleskelulupaa 8.10.2007. Hänelle on myönnetty jatkuva (A) työntekijän oleskelulupa vuodeksi, mutta ei pysyvää oleskelulupaa.
Asiassa on ratkaistavana, onko muutoksenhakija jatkuvan oleskeluluvan saatuaan oleskellut maassa luvallisesti yhtäjaksoisesti laissa säädetyn ajan vai onko luvallinen oleskelu katkennut syys-lokakuun vaihteessa vuonna 2007.
Oleskelulupajärjestelmän mukaisesti jatko-oleskelulupaa tulee hakea ennen kuin edellinen oleskelulupa päättyy. Hakemuksen jättämisen jälkeen maassa saa oleskella laillisesti hakemuksen käsittelyn ajan.
Lähtökohtana voidaan pitää, että oleskeluluvalla maassa oleskelevalla on aktiivinen velvollisuus seurata oleskelulupansa voimassaoloaikaa ja huolehtia määräaikojen noudattamisesta saattaessaan jatkolupahakemusta vireille.
Hallituksen esityksen (HE 28/2003 vp) mukaan yhtäjaksoisen luvallisen oleskelun ei katsota katkenneen niissä tapauksissa, joissa luvan voimassaoloaikana ei ole jätetty uutta lupahakemusta, mutta lupahakemus on muutoin jätetty välittömästi luvan päättymisen jälkeen.
Hallituksen esityksessä tarkoitetun lievennyksen katkeamattomaan oleskelulupien sarjaan voidaan tulkita tarkoittavan ainakin tilanteita, joissa uutta oleskelulupahakemusta ei poikkeuksellisesti esimerkiksi edellisen luvan päättymispäivälle osuneen viikonlopun vuoksi ole voitu jättää luvan voimassaoloaikana. Toisaalta on otettava huomioon, että oleskelulupahakemus voidaan jättää myös hyvissä ajoin ennen luvan voimassaolon päättymistä. Lievennysmahdollisuutta voidaan arvioida myös niin, että tavoitteena on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti välttää tilanteet, joissa vähäinen viivästys johtaisi muuten maassa laillisesti oleskelleen kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.
Muutoksenhakija on hakenut uutta oleskelulupaa kolme viikkoa edellisen, kaksi vuotta voimassa olleen oleskelulupansa päättymisen jälkeen. Viivästyksen syyksi on esitetty asiamiehen virhe. Näissä oloissa jatkuvan oleskeluluvan myöntämistä pysyvän oleskeluluvan sijaan ei voida pitää muutoksenhakijan kannalta kohtuuttomana seurauksena, kun myös otetaan huomioon oleskelulupajärjestelmän tavoitteet.
Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä. Asian esittelijä Lea Alén.