13.6.2016

Vaatimukset

Sähköalojen ammattiliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Caverion Industria Oy on velvollinen maksamaan työehtosopimuksen 14 §:n A kohdan mukaisella työmatkalla 19.9.2015 olleille työntekijöille työehtosopimuksen 14 §:n A ja 14 §:n 2 kohdan mukaisesti päivärahan työehtosopimuksen 14 §:n 2.1 kohdan edellytysten täyttyessä, vaikka työmatkalla ollut työntekijä olisi osallistunut Sähköalojen ammattiliitto ry:n julistamaan ja 18.9.2015 järjestettyyn poliittiseen työtaisteluun,

- tuomitsee Caverion Industria Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

- tuomitsee Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, ja

- velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Caverion Industria Oy:n maksamaan yhteisvastuullisesti kantajan oikeudenkäyntikulut 2.226 euroa korkoineen.

Perusteet

Työnantaja on jättänyt päivärahan maksamatta työehtosopimuksen vastaisesti. Lailliseen työtaisteluun osallistuminen ei ole sellainen työehtosopimuksen tarkoittama luvaton poissaolo, jonka johdosta työntekijälle ei tulisi maksaa päivärahaa työtaistelua seuraavalta työmatkapäivältä.

Määräyksen otsikointi "luvattomat poissaolot" viittaa nimenomaisesti siihen, että päivärahaoikeuden menettäminen voi tapahtua ainoastaan tilanteissa, joissa työntekijä on poissa työstä ilman hyväksyttävää perustetta. Määräyksellä on tarkoitettu sanktioida niin sanotut työntekijän rokulipäivät ja muut ilman hyväksyttävää syytä tapahtuvat poissaolot komennuksen aikana. Päivärahan menettäminen tällaisessa tilanteessa poissaolopäivän jälkeiseltä päivältä on tarkoitettu ylimääräiseksi sanktioksi, jonka tarkoitus on estää työmatkan aikana tapahtuvat "ei hyväksyttävät" poissaolot. Työehtosopimuslain mukainen tai työntekijäin yhdistyksen toimeenpanema lakko on työehtosopimuksessa tarkoitettu hyväksyttävä poissaolon syy, joka voidaan rinnastaa työntekijän sairauteen tai reservinharjoitukseen. Osallistuminen ammattiliiton päättämään lakkoon ei ole tosiasiassa ollut liiton jäsenten vapaassa harkinnassa.

Työehtosopimuksen tulkitseminen työnantajan tulkinnan mukaisesti katsomalla poliittiseen työtaisteluun osallistuminen työehtosopimuksen tarkoittamaksi luvattomaksi poissaoloksi johtaisi pakottavan lainsäädännön syrjintäkieltojen vastaiseen tilanteeseen. Lailliseen poliittiseen työtaisteluun osallistuminen on ammattiyhdistystoimintaa, joka on yhdenvertaisuuslaissa kielletty syrjintäperuste.

Hyvityssakkovaatimukset

Caverion Industria Oy on tiennyt annetun ennakkoilmoituksen perusteella, että työntekijät ovat perjantaina 18.9.2015 poissa laillisen poliittisen työtaistelun johdosta. Caverion Indus-tria Oy ei ole voinut perustellusti pitää poissaolon luonteesta johtuen poissaoloa luvattomana, vaan se on tiennyt poissaolon tapahtuvan hyväksyttävästä syystä. Näin ollen sen on katsottava rikkoneen tietensä työehtosopimusta jättämällä päivärahan maksamatta lauantailta 19.9.2015 luvattomaan poissaoloon vedoten.

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ei ole millään tavalla puuttunut jäsenyrityksensä työehtosopimuksen väärään soveltamiseen. PALTA ry on päinvastoin hyväksynyt jäsenyrityksensä työehtosopimuksen vastaisen menettelyn. Ottaen huomioon työehtosopimuksen määräyksen historia ja tarkoitus, sanamuoto sekä pakottavan lainsäädännön syrjintäkiellot, jotka estävät työehtosopimuksen tulkitsemisen työnantajapuolen esittämällä tavalla tulkinnan syrjivyydestä johtuen, työehtosopimuksen määräys ei ole ollut siten tulkinnanvarainen, etteikö PALTA ry olisi voinut havaita jäsenyrityksensä virheellistä menettelyä ja puuttua siihen. Sähköalojen ammattiliitto ry on 22.9. ja 28.9.2015 kirjallisesti kehottanut PALTA ry:tä huolehtimaan valvontavelvollisuutensa täyttämisestä asiassa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Caverion Industria Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Sähköalojen ammattiliitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 2.090 euroa korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työehtosopimuksen 6.4 kohdan mukaan työntekijä lähtökohtaisesti menettää oikeutensa päivärahaan seuraavalta vapaapäivältä oltuaan komennuspaikkakunnalla poissa työstä koko päivän tai sen osan. Tämä päivärahan menettäminen poissaolon seurauksena on pääsääntö, ja poikkeuksen pääsääntöön muodostavat yksinomaan työnantajan lupa tai työntekijän sairaus, reserviharjoitukseen osallistuminen tai muu näihin verrattava syy. Poikkeuksia pääsääntöön tulee tulkita suppeasti. Työntekijän sairauteen ja reservinharjoitukseen osallistumiseen verrattavalla syyllä ei tarkoiteta yleisesti kaikenlaisia hyväksyttävistä syistä tapahtuvia poissaoloja, joihin työtaisteluun osallistuminen lukeutuisi. Tältä osin määräyksen sanamuoto on rajatumpi kuin esimerkiksi teknologiateollisuuden työehtosopimuksen vastaavassa määräyksessä, jossa on yleinen maininta hyväksyttävästä syystä (22.6.2 kohta). Työtaisteluun osallistuminen ei ole verrattavissa sairauteen tai reservinharjoitukseen osallistumiseen.

Työehtosopimuksella ei ole tarkoitettu turvata työntekijöiden taloudellisia etuisuuksia tilanteissa, joissa he osallistuvat työtaisteluihin. Työntekijälle maksetaan palkkaa hänen sairastuessaan tai osallistuessaan reservinharjoitukseen. Jos työntekijä sen sijaan on poissa töistä osallistuessaan työtaistelutoimenpiteeseen, hänelle ei makseta palkkaa. Työntekijän sairaus ja reservinharjoitus ovat poissaoloperusteina työntekijän omasta päätöksestä riippumattomia toisin kuin työtaistelutoimenpiteeseen osallistuminen. Lisäksi työtaistelussa on kyse työntekijöiden kollektiivisesta toimenpiteestä. Työtaisteluun osallistuminen on aina työnantajan kannalta asiaton poissaolo.

Kyse ei ole syrjinnästä. Jos työntekijällä ei ole ollut työehtosopimuksen 6.4 kohdassa tarkoitettua hyväksyttävää poissaoloperustetta, mikä tahansa muu poissaolo johtaa päivärahan menettämiseen. Työtaisteluun osallistuminen on vain yksi näistä mahdollisista muista poissaolon syistä. Kyse ei ole syrjivästä työehtosopimuksen määräyksestä pelkästään sen johdosta, että työntekijälle voi aiheutua menetyksiä työtaisteluun osallistumiseen liittyvän poissaolon johdosta. Taloudellisten menetysten aiheutuminen työtaisteluun osallistumisen johdosta on pääsääntö koko työoikeuskentässä. Riidanalainen määräys ei ole millään tavoin kohdistettu ennaltaehkäisemään nimenomaan ammattiyhdistystoimintaa, vaan määräyksellä pyritään yleisesti rajoittamaan poissaoloja kesken komennuksen välittömästi ennen tai jälkeen vapaapäivän, ja seurauksena on hyvin kohtuullinen yhden päivärahan menettäminen.

Hyvityssakkovaatimukset ovat perusteettomia. Joka tapauksessa määräys on siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei hyvityssakkoja tule tuomita.

Perustelut

Työntekijöiden oikeus päivärahaan

Työehtosopimuksen mukaan työntekijälle maksetaan työhönottopaikkakunnan ulkopuolella tehtävistä töistä matkakustannusten korvausta, kuten päivärahaa, sopimuksen 14 §:ssä olevien määräysten mukaisesti.

Pykälän 6.4 kohdassa on määräys komennuspaikkakunnalla sattuneista luvattomista poissaoloista. Määräyksen mukaan tapauksissa, joissa työntekijä on komennuspaikkakunnalla poissa työstä koko päivän tai sen osan ilman, että poissaolo on johtunut työnantajan luvasta tai työntekijän sairaudesta, reservinharjoituksesta tai muista niihin verrattavista syistä, päiväraha työkomennuksen ajalle osuvalta vapaapäivältä saatetaan jättää maksamatta. Jos poissaolo välittömästi liittyy työpäivää seuraavaan taikka sitä edeltävään vapaapäivään, ei päivärahaa seuraavalta tai edeltävältä vapaapäivältä suoriteta (6.4.1 kohta).

Nyt esillä olevassa tapauksessa Caverion Industria Oy:n työntekijöitä on ollut työkomennuksella 18.9. ja 19.9.2015. Perjantaina 18.9. he ovat osallistuneet valtakunnalliseen poliittiseen lakkoon, josta Sähköalojen ammattiliitto ry on tehnyt ennakkoilmoituksen työnantajaliitoille ja valtakunnansovittelijalle. Lakkoon osallistumisen vuoksi työnantaja on jättänyt maksamatta heille päivärahan lakkopäivää seuranneelta vapaapäivältä eli lauantailta 19.9.2015. Perusteeksi työnantaja on esittänyt, että kysymyksessä on ollut työehtosopimuksen 14 §:n 6.4 kohdassa tarkoitettu luvaton poissaolo. Kanteessa vaaditaan vahvistettavaksi työntekijöiden oikeus päivärahaan mainitulta vapaapäivältä.

Asianosaisten mukaan kysymyksessä olevasta määräyksestä on sovittu 1970- ja 1980-luvun vaihteen aikoihin. Tiedossa ei ole, mitä määräyksestä neuvoteltaessa on keskusteltu. Tarkoituksena on joka tapauksessa ollut vaikuttaa ennalta ehkäisevästi ainakin työkomennuksella vapaapäivän yhteydessä sattuviin työntekijän niin sanottuihin rokulipäiviin. Määräyksen soveltamiskäytännöstä ei kuitenkaan ole tietoja. Tässä tilanteessa työtuomioistuin katsoo, että määräystä on tulkittava lähinnä sen sanamuodon ja työehtosopimusten tulkinnan muiden yleisten perusteiden mukaan.

Määräyksen sanamuodossa viitataan luvallisina poissaoloina paitsi työnantajan nimenomaiseen lupaan, myös sairauteen, reservinharjoitukseen tai muihin niihin verrattaviin syihin perustuviin poissaoloihin. Vastaaja on katsonut, että määräystä on tulkittava suppeasti ja huomioon on otettava, että sairaudesta ja reservinharjoituksesta poiketen työtaisteluun osallistumisen ajalta ei makseta palkkaa. Työtaisteluun osallistuminen on myös työntekijän itsensä päätettävissä oleva poissaolon syy. Kun määräys kuitenkin on sanamuodoltaan väljä eikä sen tarkoituksesta ole varmempaa tietoa, määräyksen tulkintaa ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan voida ehdottomasti rajata tällaisten näkökohtien mukaan. Sitä paitsi erimielisyys ei koske poissaolopäivältä, vaan sitä seuraavalta vapaapäivältä maksettavia etuuksia. On selvää, että esimerkiksi tässä tapauksessa työntekijät eivät ole oikeutettuja mihinkään työtaistelupäivältä maksettaviin palkkaetuuksiin, mutta tästä ei nyt ole kysymys.

Kantajan mukaan poissaolo yleisesti katsoen hyväksyttävän syyn takia oikeuttaa päivärahaan poissaoloa seuraavalta vapaapäivältä. Tällainen syy on osallistuminen lailliseen työtaistelutoimenpiteeseen. Muunlainen tulkinta olisi kiellettyä, ammattiyhdistystoimintaan perustuvaa syrjintää.

Työtuomioistuin toteaa, että perustuslain 13 §:ssä olevan, alun perin vuoden 1919 hallitusmuotoon lisätyn yhdistymisvapautta koskevan säännöksen perustelujen mukaan lailliseen työtaistelutoimenpiteeseen osallistuminen ei ole hyväksyttävä peruste erilaiseen kohteluun työelämässä (HE 309/1993 vp s. 61). Näin on todettu myös työsopimuslain yhdistymisvapautta koskevan säännöksen esitöissä (HE 157/2000 vp s. 122). Työsopimuslain 13 luvun 1 §:n mukaan pykälässä säädetyn yhdistymisvapauden käyttämisen estäminen ja rajoittaminen on kiellettyä. Ammattiyhdistystoimintaan perustuvan syrjinnän kiellosta säädetään nykyisin yhdenvertaisuuslain (1325/2014) 8 §:ssä.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2010:93 katsonut, että ammattijärjestön päättämään lainvastaiseenkin työtaisteluun osallistuneet työntekijät kuuluivat edellä selostetun yhdistymisvapauden suojan ja syrjintäsuojan piiriin. Siten työnantajayhtiön päättämään tulospalkkiojärjestelmään otettua ehtoa, jonka nojalla lainvastaiseen työtaisteluun osallistuneilta toimihenkilöiltä evättiin kysymyksessä olevalta vuodelta maksettava tulospalkkio, ei voitu soveltaa, koska tällainen rajoitusehto oli syrjivä. Tulkinnan yhtenä perusteena korkein oikeus totesi, että työehtosopimuslain ja työsopimuslain mukaan seuraamukset työtaistelutoimenpiteen mahdollisesta lainvastaisuudesta kohdistetaan siitä päättäneeseen yhdistykseen, ei toimenpiteeseen osallistuneisiin työntekijöihin (tuomion kohdat 18 ja 20).

Työtuomioistuin katsoo, että yhdistymisvapauden ja ammattiyhdistystoimintaan perustuvan syrjinnän kiellon kannalta vielä vähemmän sallittua voi olla seuraamusten kohdistaminen työntekijöihin, jotka käyttävät oikeuttaan osallistua lailliseen työtaistelutoimenpiteeseen.

Nyt esillä olevassa tapauksessa työkomennuksen ajalle sattuvalta vapaapäivältä maksetaan päivärahaa sellaisten ylimääräisten kustannusten kattamiseksi, joita työntekijälle aiheutuu oleskelusta komennuspaikkakunnalla, vaikka kyseisenä päivänä ei tehdäkään työtä. Näitä kustannuksia aiheutuu myös edellisenä päivänä työtaisteluun osallistuneille työntekijöille. Kustannusten korvaamatta jättäminen merkitsee sanktiota työtaisteluun osallistumisesta. Tällainen menettely on katsottava syrjiväksi kohteluksi verrattuna sellaisiin työntekijöihin, joiden poissaolo vapaapäivää edeltävänä päivänä on johtunut työehtosopimuksessa nimenomaisesti mainitusta luvallisesta syystä. Erilaiselle kohtelulle ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan ole esitettävissä yhdenvertaisuuslain 11 §:ssä tarkoitettua oikeuttamisperustetta, kuten perus- ja ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttävää tavoitetta.

Näistä syistä työehtosopimuksen riidanalaista määräystä on tulkittava siten, että lailliseen työtaistelutoimenpiteeseen osallistuminen on määräyksessä tarkoitettu luvallinen syy poissaoloon. Kanteen vahvistusvaatimus on siten hyväksyttävä.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Jättäessään päivärahat maksamatta Caverion Industries Oy on nojautunut sanamuodoltaan tulkinnanvaraiseen määräykseen, jonka sisältö ei ole täsmentynyt myöskään soveltamiskäytännössä. Näistä syistä yhtiön ei voida katsoa rikkoneen työehtosopimusta tietensä. Yhtiötä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus on siten hylättävä.

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:ltä on sen sijaan voitu edellyttää, että liitto on perillä työehtosopimusten tulkintaa ohjaavista pakottavan lain säännöksistä ja työrauhavastuun perusperiaatteista, joista on myös korkeimman oikeuden tulkintakäytäntöä. Kun Palvelualojen työnantajat PALTA ry ei kantajaliiton valvontakirjeestä huolimatta ole puuttunut jäsenyrityksensä virheelliseen menettelyyn ja pyrkinyt sitä oikaisemaan, vastaajan on katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa asiassa. Tämän vuoksi se on velvollinen maksamaan kantajaliitolle hyvityssakkoa.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Caverion Industries Oy ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvolliset korvaamaan Sähköalojen ammattiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Kuluvaatimus on määrältään riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että Caverion Industria Oy on velvollinen maksamaan työehtosopimuksen 14 §:n A kohdan mukaisella työmatkalla 19.9.2015 olleille työntekijöille työehtosopimuksen 14 §:n A ja 14 §:n 2 kohdan mukaisesti päivärahan työehtosopimuksen 14 §:n 2.1 kohdan edellytysten täyttyessä, vaikka työmatkalla ollut työntekijä olisi osallistunut Sähköalojen ammattiliitto ry:n julistamaan ja 18.9.2015 järjestettyyn poliittiseen työtaisteluun,

- tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n maksamaan Sähköalojen ammattiliitto ry:lle valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoa 3.000 euroa, ja

- velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Caverion Industria Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Sähköalojen ammattiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 2.226 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Caverion Industria Oy:tä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Aaltonen, Pärssinen, Tuliara, Lehto ja Schön jäseninä. Esittelijä on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.