26.5.2016

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Raaseporin kaupunki on menetellyt vastoin kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksiä alentaessaan A:n palkan jättämällä henkilökohtaisen lisän määrittämättä ja maksamatta hänen siirryttyä kuntaliitoksessa Pohjan kunnanjohtajan virasta Raaseporin kaupungin kehitysjohtajan virkaan; ja

- velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Raaseporin kaupungin yhteisvastuullisesti korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut 6.964,80 eurolla korkoineen.

Perusteet

A:n henkilökohtaisten lisien määrääminen

A:lle määriteltiin kuntaliitoksen yhteydessä alhaisempi palkka kuin muille sektoripäälliköille ja hän oli ainoa kuntaliitoskuntien työntekijä tai viranhaltija, jonka palkka laski kuntaliitoksen yhteydessä. Kokonaispalkkaan kuuluivat tehtäväkohtaisen palkan ohella erilaiset lisät. Perusturvajohtajan ja teknisen johtajan palkkaan määriteltiin henkilökohtaisia lisiä tai muita lisiä niin paljon, että he säilyttivät entisen kokonaispalkkansa ja palkkatasonsa. A on ainoa keskusneuvotteluissa esiin tuotu viranhaltija, joka ei saanut vuosisidonnaisen osan lisäksi muita henkilökohtaisia lisiä.

Henkilökohtaisten lisien osalta paras vertailukohta on Karjaan kaupunginjohtajan C:n palkka. C siirtyi Karjaan kaupunginjohtajan tehtävästä Raaseporin kaupungin tekniseksi johtajaksi. C säilytti lähes 7.000 euron palkkansa, vaikka hänen tehtävänsä muuttui vähintään yhtä paljon kuin A:n tehtävä. C:lle annettiin palkan säilyttämiseksi erilaisia lisiä ilman perusteita. Raaseporin kaupunki ei selvittänyt, miksi toinen entinen kunnanjohtaja säilytti lähes 7.000 euron kokonaispalkkansa ja toisen noin 6.000 euron palkka alennettiin 5.500 euroon. Ei ole uskottavaa, että A olisi kehitysjohtajaksi siirtyessään menettänyt kykynsä ja osaamisensa.

A:lla oli Pohjan kunnanjohtajana kokonaispalkka, joka on sisälsi työn vaativuusosan ja henkilökohtaisen palkanosan. Palkan alentaminen on teoriassa voinut kohdistua kumpaakin palkkaelementtiin, joita ei ole kokonaispalkasta sovittaessa erikseen eritelty. Palkan alentamisen yhteydessä olisi tullut erikseen käsitellä ja määrittää se, miten näiden erillisten palkanosien suhteen menetellään.

A:n kunnanjohtajan palkassa oli henkilökohtaisia lisiä, mitkä Raaseporin kaupunki poisti ilman perusteita. KVTES:n edellyttämiä arviointeja henkilökohtaisista työtuloksista ja ammatinhallinnasta ei esitetty. Henkilökohtaiset lisät määriteltiin Raaseporin kaupungissa siten, että sektoripäälliköt A:ta lukuun ottamatta säilyttivät entisen kokonaispalkkansa.

Henkilökohtaisen lisän yleisiä maksamisperusteita ei selvitetty KVTES:ssä edellytetyllä tavalla. Lisäksi A:n kohtelu oli niin epätasapuolista, että siitä annettiin toimintaohje Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojeluosaston tarkastuskertomuksessa. A ei pyynnöistään huolimatta saanut KVTES:n edellyttämää perustelua.

Hallintoprosessissa tutkittiin vain se kysymys, kieltääkö kuntajakolaki kunnanjohtajan palkan alentamisen. Hallinto-oikeudet katsoivat että palkkaa voidaan mainitun lain perusteella alentaa. Huomioon ei ole otettu työoikeudellisia periaatteita kuten palkan alentamista liikkeenluovutustilanteessa. Hallintoprosessin lopputuloksella ei ole tässä oikeudenkäynnissä merkitystä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Raaseporin kaupunki ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 9.327 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:n henkilökohtaisten lisien määrääminen

Vuosisidonnaisen lisän ylittävä euromääräinen henkilökohtainen lisä on työnantajan harkinnassa. Sitä voidaan maksaa henkilökohtaisten työtulosten ja ammatinhallinnan sekä mahdollisten muiden paikallisesti määriteltyjen henkilökohtaisten taitojen perusteella. Kaikilla Raaseporin hinnoittelun ulkopuolisilla viranhaltijoilla ja työntekijöillä ei ole henkilökohtaista lisää.

Raaseporin kaupungille valmistui työsuorituksen arviointiin perustuva arviointikriteeristö ja arviointitapa syksyllä 2010. KVTES 2007-2009 tai KVTES 2010-2011 ei vaatinut systemaattista arviointikriteeristöä tai esimerkiksi pisteytykseen perustuvaa arviointia. Maksamisperusteet määritellään paikallisesti. Lisän maksaminen on voinut perustua esimerkiksi henkilöstön saatavuuteen liittyviin ongelmiin tai myös aikaisemmassa toiminnassa todettuun ammatinhallintaan.

Henkilökohtaisia lisiä maksaessa on eri viranhaltija-/ työntekijäryhmiä kohdeltava tasapuolisesti. Jos palkkahinnoittelun soveltamispiiriin kuuluu vähintään 30 henkilöä, työnantajan on käytettävä tämän henkilöstön harkinnanvaraisiin henkilökohtaisiin lisiin vähintään 1,1 prosenttia heidän yhteenlasketusta tehtäväkohtaisten palkkojen palkkasummasta. Ryhmällä tarkoitetaan ammattiryhmiä. Palkkahinnoitteluliitteissä kunta-alan ammattiryhmiä ovat esimerkiksi terveydenhuollon hoitohenkilökunta, sosiaalihuollon henkilöstö, päiväkodin henkilöstö, ruokahuolto tai kunnan hallinto ja toimistohenkilökunta. Lisää on oltava siis jaossa joka liitteen piiriin kuuluvalla henkilöstöllä, jotta lisän maksaminen olisi KVTES:n mukaan tasapuolista.

Hinnoittelemattomilla ryhmillä ei ole henkilökohtaisen lisän vähimmäispottia tai vähimmäismäärää. Myöskään yksilöllä ei ole subjektiivista oikeutta harkinnanvaraiseen henkilökohtaiseen lisään. Ja vaikka teoriassa ajateltaisiinkin, että esimerkiksi Raaseporin hinnoittelemattomat vakanssit olisi yksi ryhmä, ei KVTES 2007-2009 lähde siitä ajatuksesta, että juuri kehitysjohtajalla tulisi olla harkinnanvarainen henkilökohtainen lisä. Koska A:lla oli Pohjan kunnan palveluksessa kokonaispalkka, ei hänellä ollut harkinnanvaraista henkilökohtaista lisää eikä hänellä tullut olla sellaista myöskään Raaseporin kaupungin palveluksessa.

Kun A:n kokonaispalkka muunnettiin "osiin", työnantaja on voinut muuntaa koko jaettavan palkan tehtäväkohtaiseksi palkaksi, jonka lisäksi maksetaan henkilökohtaisen lisän vuosisidonnainen osa. Palkkaryhmä 1 ei ole KVTES 2007-2009 edellyttämä "ryhmä", eivätkä henkilökohtaiset lisät ole verrannollisia toisiinsa.

Tekninen johtaja C oli vuosina 2009-2010 kaupunginjohtajan varamies, mistä erillistehtävästä maksetaan henkilökohtaista lisää. C:llä oli myös 31.12.2010 saakka tehtävä, joka ei liittynyt hänen tehtäväänsä teknisenä johtajana. Yhdeksälle paikkakunnalle perustettiin syksyllä 2008 niin sanottu Axxell-instituutti, joka oli Karjaan elinkeinotoiminnalle tärkeä hanke. C oli Karjaan kaupunginjohtajana toiminut Karjaan toimipisteen Axxell-yhteyshenkilönä ja henkilökohtaisena kontaktina Axxell-organisaation suuntaan. Kun projektivastuu päättyi, myös C:n palkka laski 500 eurolla.

Perusturvajohtaja D palkattiin Tammisaaren kaupunkiin toukokuussa 2008. Hänen palkkarakenteensa oli silloin tehtäväkohtainen palkka 5.000 euroa, vuosisidonnainen osa 500 euroa ja harkinnanvarainen henkilökohtainen lisä 600 euroa. Tähän palkkarakenteeseen ei tehty muutoksia. Harkinnanvaraisen henkilökohtaisen lisän muuttaminen ei edes olisi ollut mahdollista, sillä D on ollut käytännössä hyvin samantyyppisessä tehtävässä ennen ja jälkeen kuntaliitoksen. D rekrytoitiin kuntaliitosta silmällä pitäen perusturvajohtajaksi mutta hän otti vastaan Tammisaaren sosiaali- ja terveysjohtajan viran kesällä 2008. KVTES II luvun 6 §:n 3 momentti sallii henkilökohtaisen lisän alentamisen vain silloin kuin kysymys on tehtävän olennaisesta muuttumisesta aiheutuvasta palkkausperusteiden uudelleen arvioinnista tai viranhaltijasta itsestään johtuvasta työtulosten huomattavasta huonontumisesta. D:n kohdalla nämä perusteet puuttuivat.

Sivistystoimenjohtaja E siirtyi tehtäväänsä 1.1.2009 kuntaliitoksen yhteydessä. E:n tehtävän vaativuus nousi. Sivistystoimenjohtajan tehtäväkohtainen palkka on 5.000 euroa, vuosisidonnainen osa 500 euroa. Hänelle työnantaja harkitsi 100 euron henkilökohtaisen lisän, joka on luonteeltaan rekrytointilisän kaltainen.

Kehitysjohtajan kokonaispalkka muunnettiin tehtäväkohtaiseksi palkaksi, jonka lisäksi maksettiin vuosisidonnainen osa. Kaupunginhallitus ei päättänyt maksaa A:lle harkinnanvaraista henkilökohtaista lisää. Vaikka katsottaisiin, että A:n kokonaispalkasta olisi voitu muuntaa osan harkinnanvaraiseksi henkilökohtaiseksi lisäksi, ei Raaseporin kaupunki katsonut olevan edellytyksiä maksaa A:lle tämänkaltaista lisää.

A:n tehtävän palkkausperusteet olivat erilaiset kuin aikaisemmassa tehtävässä. Kyse oli olennaisesti vähemmän vaativasta tehtävästä. Lisäksi uusi tehtävä johti koko palkan uudelleenarviointiin, jolloin katsottiin, että vuosisidonnainen osa on riittävä. Kehitysjohtajan tehtävässä tilanteessa 1.1.2009 ei ollut osoitettavissa aiemman tehtävän tuomaa osaamista tai ammattitaitoa siinä määrin, että lisä olisi ollut perusteltu. Kehitysjohtajan kohdalla kyse ei myöskään ollut rekrytointiin liittyvästä työvoimavajeesta eikä A:lla ollut C:n tavoin erityistehtäviä tai -vastuita.

A:n työsuoritus ja toiminta kaupungin johtavana viranhaltijana vuosina 2009-2012 ei täyttänyt palkittavan työsuorituksen tunnusmerkkejä. A sai toiminnastaan kehitysjohtajana kaksi varoitusta kesäkuussa 2009 ja lokakuussa 2012 ja hänet irtisanottiin 17.12.2012 henkilöön liittyvillä perusteilla. Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi A:n irtisanomista koskevan valituksen 24.8.2014.

Aluehallintovirasto ei vienyt kantajan mainitsemaa työsuojeluasiaa poliisitutkintaan, mutta A teki itse poliisille tutkintapyynnön. Työnantaja sai 15.8.2014 esitutkintaprosessissa vapauttavan päätöksen Länsi-Uudenmaan syyttäjävirastolta. Palkka-asian osalta päätöksessä todetaan, että "palkka-asiaa käsitellään hallintotuomioistuimessa". Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n palkka-asiaa koskeneen valituksen.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

A oli 1.1.2009 lähtien sellainen Kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES 2007-2009) II luvun 14 §:ssä tarkoitettu Raaseporin kaupungin edustaja, jonka palkasta Raaseporin kaupunki päätti harkintansa mukaan. Raaseporin kaupunki päätti, että A:lle maksetaan tehtäväkohtainen palkka ja henkilökohtainen lisä, joka jaettiin vuosisidonnaiseen ja harkinnanvaraiseen osaan. KVTES II luvun 6 §:n 1 momentin mukaan työntekijälle voidaan maksaa henkilökohtaista lisää, jonka perusteena ovat henkilökohtaiset työtulokset ja ammatinhallinta sekä mahdolliset muut henkilökohtaiset taidot. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan henkilökohtaisia lisiä maksettaessa työntekijäryhmiä on kohdeltava tasapuolisesti.

A kuului palkkaryhmään 1 ja hänen peruskuukausipalkkansa oli 5.000 euroa. A:lle maksettiin lisäksi KVTES II luvun 6 §:n 4 momentin mukaista henkilökohtaisen lisän vuosisidonnaista osaa 500 euroa kuukaudessa, mutta hänelle ei maksettu 1 ja 2 momenteissa tarkoitettua harkinnanvaraista henkilökohtaista lisää. Asiassa on ratkaistava, menettelikö Raaseporin kaupunki KVTES:n vastaisesti jättäessään harkinnanvaraisen henkilökohtaisen lisän maksamatta A:lle.

Kantajan mukaan A:lle olisi tullut maksaa henkilökohtaista lisää ja työnantajan menettely oli epätasa-arvoista, koska muut sektorijohtajat saivat henkilökohtaista lisää. Vastaajan mukaan A:n harkinnanvaraiselle henkilökohtaiselle lisälle ei ollut perustetta, eikä työnantajan menettely ollut epätasa-arvoista, koska muiden sektorijohtajien henkilökohtaisille lisille oli peruste.

Esitetty selvitys

A on työtuomioistuimessa kertonut menestyneensä hyvin aiemmassa tehtävässään Pohjan kunnanjohtajana. Erityisesti hänen henkilöstö- ja elinkeinoasioiden osaamisensa olivat hyödynnettävissä myös Raaseporin kaupungin kehitysjohtajan tehtävässä, jossa hän vastasi muun muassa seudullisista kehityshankkeista. A:n henkilökohtaista osaamista ei kuitenkaan arvioitu palkasta päätettäessä. Työnantaja esitti A:n palkan alentamista ensin 1.000 eurolla, mutta maaliskuussa 2009 selvisi palkan alenevan 500 eurolla. Työnantaja ei maksanut henkilökohtaista lisää, koska tarkoituksena oli alentaa A:n palkkaa ja saada hänet irtisanoutumaan. Työnantajan menettelyn taustalla oli Pohjan kunnassa alkanut A:n poliittinen ajojahti. Vaikka B oli A:n lähiesimies, he eivät olleet palkkaerimielisyyden jälkeen tekemisissä, eikä B näin ollen pystynyt arvioimaan A:n työsuoritusta.

Raaseporin kaupunginjohtajana vuosina 2007–2015 toiminut B on kertonut, että Raaseporin kaupungin palkkaryhmiä määriteltäessä lähtökohtana oli tehtäväkohtainen palkka. A rinnastettiin tehtäväkohtaisen palkan määrittelyssä muihin sektorijohtajiin, vaikka hänet oltaisiin voitu rinnastaa myös henkilöstöryhmään, jonka kuukausipalkka oli 4.500 euroa. Harkinnanvarainen henkilökohtainen lisä maksettiin harvoille työntekijöille, mikäli maksamiselle oli peruste. Vuonna 2009 harkinnanvarainen henkilökohtainen lisä maksettiin 250–260 työntekijälle 1.700 työntekijästä eli noin 15 prosentille. Vuonna 2010 henkilökohtainen lisä maksettiin noin viidesosalle.

B on lisäksi kertonut, että Pohjan kunnassa oli valtuutettujen toimesta vireillä prosessi A:n erottamiseksi vuosina 2007–2008, joten A:n virkasuhteen alussa vuonna 2009 henkilökohtaista lisää ei voitu perustella aiemman työsuhteen ansioilla. A:n aiemmasta työsuorituksesta ei ollut muutoinkaan sellaista näyttöä, jolla henkilökohtaisen lisän olisi voinut perustella. A ei myöskään osoittanut sellaisia ansioita tai työnäyttöjä, joilla henkilökohtainen lisä olisi voitu perustella myöhemmin työsuhteen aikana, vaikka A:lle annettiin useita mahdollisuuksia parantaa työsuoritustaan ja –tulostaan. A:n työsuoritusta arvioivat hänen itsensä lisäksi B, johtoryhmä ja ulkopuolinen arvioija.

B on vielä kertonut, että C:lle maksettiin henkilökohtaista lisää, koska hän oli A:ta kokeneempi ja toimi kaupunginjohtajan sijaisena. E haluttiin sitouttaa Raaseporin kaupungin palvelukseen palkitsemalla häntä hyvästä työstä sivistystoimialalla, minkä vuoksi hänelle maksettiin henkilökohtaista lisää. D:lle maksettiin 600 euron rekrytointilisä, koska hänet palkattiin Tammisaareen tammikuussa 2008 uudeksi toimialajohtajaksi ja hänellä oli entisenä sairaalan talousjohtajana tehtävässä tarvittavaa osaamista. A:lle annettiin vuonna 2009 ensimmäinen varoitus lojaliteettivelvoitteen rikkomisesta. Koska A:n työsuoritus oli heikko ja hän arvosteli julkisuudessa työnantajaansa varoituksesta huolimatta, työnantaja irtisanoi hänet joulukuussa 2012.

Pohjan kunnan entinen sivistystoimenjohtaja ja hallintopäällikkö sekä Raaseporin kaupunginsihteeri F on kertonut A:n toimineen hänen esimiehenään Pohjan kunnassa. A esiintyi mielellään kokouksissa, mutta ei tehnyt paljoakaan konkreettista työtä. A oli paljon poissa työpaikalta eikä ilmoittanut olinpaikkaansa. Pohjan kunnan taloudellinen tilanne oli heikko eikä A hoitanut sitä valtuuston odotusten mukaisesti. Valiokunta esitti A:n erottamista, mutta valtuusto äänesti hänen luottamuksensa puolesta.

Työtuomioistuimen arvio ja johtopäätökset

KVTES:n II luvun 6 §:n mukaan työntekijöille voidaan maksaa henkilökohtaista lisää työnantajan harkinnan mukaan. B:n kertoman mukaan henkilökohtaista lisää ei maksettu automaattisesti kaikille työntekijöille, vaan ainoastaan perustellusti noin 15-20 prosentille työntekijöistä. A:n mukaan hänelle olisi kuulunut henkilökohtainen lisä, koska hän oli toiminut aiemmin kunnanjohtajana. Vaikka KVTES:n II luvun 6 §:n soveltamisohjeen mukaan työkokemuksella on merkittävä vaikutus työsuorituksen arvioinnissa ja henkilökohtaisen lisän maksamisessa, työtuomioistuin toteaa, ettei A:n työkokemus kunnanjohtajana yksin oikeuta harkinnanvaraiseen henkilökohtaiseen lisään.

Asiassa ei ole esitetty A:n kertoman lisäksi selvitystä sellaisista konkreettisista henkilökohtaisista työtuloksista, ammatinhallinnasta tai muista henkilökohtaisista taidoista, joiden perusteella A:lle olisi tullut maksaa henkilökohtaista lisää. Asiassa on sen sijaan B:n ja F:n kertomuksilla selvitetty valtuuston olleen tyytymätön A:n toimiin Pohjan kunnanjohtajana ja valiokunnan esittäneen vuonna 2008 hänen erottamistaan, minkä työnantaja on voinut huomioida arvioidessaan A:n oikeutta henkilökohtaiseen lisään palvelussuhteen alussa vuonna 2009. B:n mukaan A:n työsuoritus ei myöskään Raaseporin kaupungin palveluksessa ollut sellainen, että henkilökohtaista lisää olisi voitu maksaa.

Asiassa on lisäksi selvitetty A:n saaneen varoituksen lojaliteettivelvoitteen rikkomisesta vuonna 2009. Työnantaja päätti A:n työsuhteen heikon työsuorituksen ja toistuneen lojaliteettivelvoitteen rikkomisen vuoksi vuonna 2012. Asiassa on näin ollen esitetty A:n henkilökohtaisen lisän maksamista vastaan puhuvia seikkoja.

Koska henkilökohtaisen lisän maksaminen oli työnantajan harkinnassa ja sitä maksettiin vain harvoille työntekijöille, pelkästään se, että muille sektorijohtajille maksettiin henkilökohtaista lisää, ei osoita työnantajan kohdelleen A:ta epätasapuolisesti. Asiassa on lisäksi B:n kertomuksen perusteella selvitetty, että muiden sektorijohtajien henkilökohtaisille lisille oli heidän työsuorituksestaan tai muusta ammatillisesta ansioistaan johtunut peruste.

A:n palkasta käytiin vuosina 2008–2009 neuvotteluja, joissa hänelle esitettiin myös matalampaa palkkaa (K6). A:n tehtäväkohtainen palkka oli kuitenkin KVTES 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla työnantajan päätettävissä. Asiassa ei ole esitetty mitään sellaista, jonka perusteella voitaisiin päätellä henkilökohtaisen lisän maksamatta jättämisen johtuneen työnantajan tarkoituksellisesta pyrkimyksestä alentaa A:n palkkaa. Asiassa ei ole esitetty muutakaan sellaista, jonka perusteella voitaisiin katsoa Raaseporin kaupungin menetelleen KVTES:n vastaisesti jättäessään maksamatta A:lle harkinnanvaraisen henkilökohtaisen lisän.

Koska Raaseporin kaupungin ei ole todettu toimineen KVTES:n vastaisesti, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Raaseporin kaupungin yhteiset oikeudenkäyntikulut. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Raaseporin kaupungin asiamiehen tuntiveloitusperuste on 150 euroa ja ajankäyttö 58,5 tuntia. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on paljoksunut oikeudenkäyntikuluja siltä osin kuin asiamiehen tuntiveloitus ylittää 110 euroa, vastineen laatimiseen 10. - 22.4.2015 käytetty aika ylittää 7,5 tuntia ja pääkäsittelyn valmistautumiseen käytetty aika ylittää 7 tuntia.

Työtuomioistuin pitää Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Raaseporin kaupungin asiamiehen 150 euron tuntiveloitusta kohtuullisena. Kantaja on vasta pääkäsittelyssä luopunut vaatimuksesta siltä osin kuin se on koskenut A:n tehtävän vaativuuden arvioinnin virheellisyyttä. Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Raaseporin kaupunki ovat siten joutuneet valmistautumaan vastaamaan kanteeseen, joka on ollut huomattavasti pääkäsittelyssä esitettyä laajempi. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon asian laatu ja laajuus sekä sen hoitamiseksi tarpeelliset toimenpiteet, työtuomioistuin harkitsee kohtuullisiksi oikeudenkäyntikuluiksi vaaditut 9.327 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Raaseporin kaupungin yhteiset oikeudenkäyntikulut 9.327 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Saarensola, Vainio, Nyyssölä, Lehto ja Mustonen jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Tuomiosta on äänestetty.

Jäsen Mustonen, jonka lausuntoon jäsen Lehto yhtyi, lausui:

A:ta lukuun ottamatta muille hänen kanssaan samaan ryhmään kuuluneille sektorijohtajille maksettiin euromääräistä henkilökohtaista lisää. Työnantajan mukaan lisää maksettiin vain harvoille työntekijöille eikä A:lle maksettu lisää, koska hänellä ei ollut sellaisia taitoja, jotka olisivat lisään oikeuttaneet. A:lle annettiin varoitus ja hänet irtisanottiin työtehtävien laiminlyönnin takia.

Todistaja B on kertonut, että sektorijohtajien henkilökohtaisen lisän maksamisperusteita ei määritelty kuntaliitoksen yhteydessä. Näin olisi kuitenkin KVTES:n II luvun 6 §:n 2 momentin soveltamisohjeen mukaan tullut tehdä, jotta henkilökohtaisen lisän maksamisen perusteita olisi voitu objektiivisesti arvioida. Raaseporin kaupunki on vasta jälkikäteen esittänyt perusteet muille sektorijohtajille maksetuille henkilökohtaisille lisille. C:lle maksettiin henkilökohtaista lisää 505,13 euroa. Maksamisperusteita ei perusteltu päätöksessä. Tällä määrällä taattiin kuitenkin C:lle sama euromääräinen palkka, joka hänellä oli ollut ennen kuntaliitosta Karjaan kaupunginjohtajana. Tällainen menettely ei vastaa KVTES:ssa henkilökohtaisen lisän maksamiselle sovittuja edellytyksiä.

Muiden A:n kanssa samaan palkkaryhmään kuuluneiden sektorijohtajien henkilökohtaisia lisiä vastaaja on perustellut muun muassa erilaisilla lisätehtävillä ja rekrytointiin liittyvillä vaikeuksilla. Rekrytointiin liittyvät vaikeudet voidaan KVTES:n II luvun 6 §:n 2 momentin soveltamisohjeen mukaan ottaa huomioon vain määriteltäessä uuden työntekijän henkilökohtaista lisää. KVTES:n tarkoituksesta ei tältä osin ole esitetty mitään selvitystä. Uusi työntekijä tarkoittaa täysin uutta työntekijää. A ja muut sektorijohtajat siirtyivät Raaseporin kaupungin palvelukseen liikkeen luovutuksen yhteydessä kuitenkin niin sanottuina vanhoina työntekijöinä, joten he eivät olleet uusia työntekijöitä. Soveltamisohjeen samassa kappaleessa oleva viittaus henkilöstön saatavuuteen tukee tätä päätelmää. Henkilöstön saatavuus tarkoittaa uuden työntekijän palkkaamista, ei vanhojen työntekijöiden siirtymistä liikkeenluovutuksessa uusiin tehtäviin. Henkilökohtaisen lisän maksaminen henkilöstön saatavuuteen liittyvien ongelmien vuoksi on sitä paitsi KVTES:n soveltamisohjeen mukaan poikkeuksellista.

Lisätehtävät voivat vaikuttaa tehtäväkohtaisen palkan määrittelyyn mutta eivät henkilökohtaisen lisän maksamisperusteisiin. Työntekijän henkilökohtaisen lisän epääminen vain sillä perusteella, kuinka monelle muulle sitä maksettiin, ei ole KVTES:n mukaista. Työnantaja on näin ollen perustellut muille sektorijohtajille maksettuja henkilökohtaisia lisiä tavalla, joka ei perustu KVTES:iin.

Henkilökohtaisen lisän maksamisperusteina ovat KVTES:n II luvun 6 §:n 1 momentin mukaan työtulokset ja ammatinhallinta sekä muut mahdollisesti paikallisesti määritellyt henkilökohtaiset taidot. Määräyksen soveltamisohjeen mukaan aikaisemmalla työkokemuksella on merkittävä vaikutus työsuorituksen arviointiin ja henkilökohtaiseen lisään. Henkilökohtaisen lisän vuosisidonnaiseen osaan oikeuttavaksi palvelusajaksi hyväksytään 6 §:n 4 momentin mukaan yleensä sellainen aikaisempi työkokemus, josta on olennaista hyötyä viranhoidossa.

A:lla oli noin yhdeksän vuoden työkokemus ennen nimitystään Pohjan kunnanjohtajaksi. Kunnanjohtajana hän ehti olla viisi vuotta ennen kuntaliitosta. Raaseporin kaupunki ei kuitenkaan kiinnittänyt mitään huomiota tähän työkokemukseen.

A:lle annettiin varoitus ja hänet on irtisanottiin työtehtävien laiminlyönnin takia. Helsingin hallinto-oikeus on todennut irtisanomisen lailliseksi. A on valittanut päätöksestä ja asian käsittely on kesken korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Mielestäni varoitusta ja hallinto-oikeuden päätöstä ei asian keskeneräisyyden takia voi ottaa huomioon tässä oikeudenkäynnissä vastaajan väitteitä tukevina seikkoina. Työnantaja ei myöskään ole selvittänyt tarkemmin irtisanomisperusteita.

Olen samaa mieltä enemmistön kanssa siitä, että henkilökohtaista lisää vaativalla on lähtökohtaisesti näyttötaakka siitä, että hänellä on oikeus lisään. A on esimerkkinä oma-aloitteisuudestaan kertonut esittäneensä puutarhakaupunkia koskeneen idean. B on oikeudessa arvostellut idean ylimalkaista esittelyä mutta ei ole kyseenalaistanut itse ideaa.

Muita esimerkkejä A ei ole esitellyt. Henkilökohtaisen lisän maksamista puoltavat seikat jäävät näin ollen vähäisiksi. Asiaa arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon, että voidakseen esittää kunnollista näyttöä, työntekijän on tiedettävä, mitkä ovat KVTES:ssä sovittujen edellytysten lisäksi lisän paikallisesti sovitut myöntämisperusteet. Raaseporin kaupunki ei näin ole tehnyt vaan on perustellut muille sektorijohtajille maksettuja lisiä tavalla, joka ei ole KVTES:n mukainen. A:n on tämän vuoksi ollut mahdotonta esittää sellaista näyttöä, jonka perusteella voitaisiin objektiivisesti arvioida hänen oikeuttaan henkilökohtaiseen lisään.

Muille sektorijohtajille maksettiin erisuuruisia euromääräisiä henkilökohtaisia lisiä. Näillä perustelemattomilla lisillä taattiin se, ettei heidän euromääräinen palkkansa laskenut kuntaliitoksen yhteydessä. A:lle ei maksettu lisää, minkä vuoksi hänen palkkansa aleni. Raaseporin kaupunki on tässä tilanteessa soveltanut KVTES:n määräyksiä tasapuolisen kohtelun vastaisesti.

Edellä olevilla perusteilla hyväksyn kanteen.

Asian hävitessään Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Raaseporin kaupunki ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n perusteella velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.