3.9.1993

Kanteen perustelut

Pankkitoimihenkilöliitto on Pankkialan Työnantajaliittoa ja Kansallis-Osake-Pankkia vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Kansallis-Osake-Pankki oli 24.9.1992 päättänyt muuttaa vuorotyöntekijöiden ylityökorvausten maksamisen laskentaperusteita vuorotyölisien ja säännölliseen työaikaan sisältyvien ylityökorvausten osalta. Muutos oli merkinnyt sitä, että ilta- ja yövuorolisiä ei enää laskettu mukaan ylityökorvauksien perustana olevaan tuntipalkkaan silloin, kun toimihenkilö teki ylityötä ilta- tai yövuoronsa jälkeen. Lauantaille sijoittuvalta säännölliseltä työvuorolta maksettiin muutoksen jälkeen kuukausipalkan lisäksi ainoastaan ylityön korotusosa aikaisemmin maksetun perustuntipalkan ja korotusosan asemesta. Muutokset oli toteutettu ainakin pankin atk-tehtävissä ja Suorapankissa.

Työehtosopimuksen 13 §:n 2. kohdassa oli sovittu ilta- ja yövuorolisän maksamisesta vuoroon sisältyviltä säännöllisiltä tunneilta. Määräyksen sanonnalla "maksetaan vuoroon sisältyviltä säännöllisiltä tunneilta" oli ollut tarkoituksena erottaa vuorotyölisien maksamisperusteet työehtosopimuksen 12 §:ssä sovituista ilta- ja yötyölisien maksamisperusteista. Viimeksi mainittuja lisiä maksettiin ainostaan niiltä tunneilta, jotka sijoittuivat työehtosopimuksessa mainittujen kellonaikojen sisälle. Sen sijaan ilta- ja yövuorolisät maksettiin kaikilta työvuoroon sisältyviltä tunneilta riippumatta siitä, mihin aikaan ilta- ja yövuoro alkoi tai päättyi.

Työehtosopimuksen 13 §:ssä ei ollut otettu kantaa ylityökorvauksen pohjaksi laskettavan tuntipalkan määräytymisperusteisiin, joista oli sovittu työehtosopimuksen 11 §:ssä. Vakiintuneen alalla sovitun tulkinnan mukaan säännöllisen vuorojärjestelmän lisät oli otettu huomioon määritettäessä ylityökorvausten perusteena käytettävää tuntipalkkaa.

Kansallis-Osake-Pankin uusi tulkinta, jonka mukaan ylityökorvauksia laskettaessa vuorotyölisiä ei otettu huomioon, oli paitsi vakiintuneen käytännön myös työehtosopimuksen 11 §:n vastainen. Lisäksi Kansallis-Osake-Pankki oli maksanut lisät työehtosopimuksen vastaisesti liian pieninä, sillä muutoksia koskevassa kirjallisessa muistiossa iltavuoron vähimmäismääräksi oli todettu 8,30 markkaa tunnissa, kun se työehtosopimuksen mukaan oli vähintään 9 markkaa tunnissa. Vastaavasti yövuorolisän vähimmäismäärä oli työehtosopimuksen mukaan vähintään 15 markkaa tunnissa, kun pankin muistion mukaan lisä maksettiin 14 markan suuruisena.

Kun lauantait alalla oli aikanaan sovittu vapaapäiviksi, oli tuolloin myös sovittu työehtosopimuksen 11 §:n 8. kohdan määräyksestä. Liittojen välisissä neuvotteluissa oli silloin päädytty siihen, että vapaiden lauantaiden toteuttaminen ei pankkien toiminnan kannalta ollut mahdollista toimihenkilöille, jotka työskentelivät atk-käyttötehtävissä. Tämän vuoksi työehtosopimuksen 11 §:n 8. kohdassa oli sovittu siitä, että he olivat velvolliset suorittamaan lauantaisin ylityötä. Määräyksen tarkoituksena oli tehdä mahdolliseksi säännöllisen työvuoron teettäminen atk-tehtävissä työskenteleville toimihenkilöille myös lauantaipäivisin. Sanamuoto ylityön tekemisvelvollisuudesta tarkoitti ainoastaan säännöllisestä työvuorolistan mukaisesta lauantaityöskentelystä maksettavia korvauksia. Perusteena säännöllistä lauantaityötä tekevien atk-toimihenkilöiden korvaukselle oli, että lauantaisin työskentelevien toimihenkilöiden korvaus olisi sama riippumatta siitä, oliko työskentely vapaaehtoista ylityötä vai säännöllistä työvuorolistan mukaista työtä. Korvaukset tehdystä lauantaityöstä määräytyivät työehtosopimuksen 11 §:n 2. kohdan mukaan. Tässä määräyksessä oli sovittu, että arkipäivinä tehty ylityö korvattiin maksamalla kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 prosentilla korotettu tuntipalkka ja seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettu tuntipalkka.

Työehtosopimuksen 11 §:n 8. kohdassa oli tarkoitettu nimenomaan edellä esitetyn korvausperusteen noudattamista myös säännöllistä lauantaityötä tekevien atk-toimihenkilöiden kohdalla siinäkin tapauksessa, että lauantaivuoro sisältyi atk-toimihenkilön säännölliseen keskimääräiseen 38 tunnin viikkotyöaikaan. Pankkialan ylityökorvaukset määritettiin aina vain vuorokautisen ylityön perusteella, eikä työehtosopimukseen sisältynyt lainkaan määräyksiä viikkoylityöstä.

Kansallis-Osake-Pankki oli muuttanut korvauskäytäntönsä sellaiseksi, että lauantaivuoroilta maksettiin ainoastaan ylityön korotusosa mutta ei perustuntipalkkaa. Työehtosopimuksen määräyksen mukaisesti myös perustuntipalkka olisi tullut maksaa atk-toimihenkilölle normaalin kuukausipalkan ja vuorotyölisien lisäksi. Kysymyksessä ei ollut ollut virheellisen menettelyn saattaminen työehtosopimuksen mukaiseksi vaan työehtosopimuksen edellyttämien korvausten poistaminen.

Kuten ylityökorvausten kohdalla voitiin myös säännöllisen työvuoron ylityöperusteisen korvauksen osalta sopia sen korvaamisesta eri tavoin. Erikseen niin sovittaessa voitiin esimerkiksi lauantaikorvauksen perustuntipalkkaa vastaava osa antaa vapaana säännöllisessä työvuorojärjestelmässä. Näin esimerkiksi seitsentuntisen vuoron perustuntipalkkaa vastaava osa voitiin sopia vapaaksi vuorojärjestelmässä, jolloin säännöllinen viikkotyöaika työvuorolistassa lyheni 38 tunnista 31 tuntiin.

Edellä mainitun kaltaisia sopimuksia ei Kansallis-OsakePankin atk-käyttötehtävissä työskentelevien toimihenkilöiden kanssa ollut kuitenkaan edes väitetty tehdyn. Työnantajapuolelta oli paikallisissa erimielisyysneuvotteluissa esitetty, että lauantaityön perustuntipalkkaa vastaava osa annettaisiin vapaana työvuorolistan mukaisesti muuna arkipäivänä. Tämä ei pitänyt paikkaansa. Työnantajapuolelta oli erimielisyysneuvotteluissa todettu, että säännöllinen työaika pysyi lauantaityöstä huolimatta normaalina eli 38 tuntina viikossa. Kysymys oli siten ollut työehtosopimukseen perustuvien korvausten leikkaamisesta.

Vakiintunut käytäntö eri pankkiryhmien pankeissa oli ollut, että vuorotyölisät oli otettu huomioon ylityökorvauksen perusteena olevaa tuntipalkkaa laskettaessa. Vakiintuneen käytännön mukaan kaikissa pankeissa oli myös lauantaityö korvattu siten, että toimihenkilöille oli maksettu lauantaina tehdystä työstä perustuntipalkka työehtosopimuksen mukaisine ylityökorotuksineen. Osuuspankkiryhmässä ei lauantaisin tehty töitä samalla tavoin kuin muissa pankeissa, joten tämän pankkiryhmittymän pankeissa ei vastaavaa korvauskäytäntöä ollut. Osuuspankeissa ei tehty varsinaista lauantaivuoroa, vaan niissä noudatetun käytännön mukaan lauantaiaamuna kello 5 päättyvä työvuoro, joka oli alkanut edellisen perjantain puolella, katsottiin perjantain työvuoroksi.

Sen jälkeen kun Kansallis-Osake-Pankki oli ilmoittanut edellä tarkoitetuista muutoksista, oli pankin pääluottamusmies ottanut välittömästi yhteyttä työnantajaan ja edellyttänyt pankin korjaavan työehtosopimuksen vastaisen menettelynsä. Pankkitoimihenkilöliitto oli lokakuun 1992 alusta alkaen useaan kertaan sekä puhelimitse että liittojen välisissä neuvotteluissa ilmoittanut Pankkialan Työnantajaliitolle Kansallis-Osake-Pankin työehtosopimuksen vastaisesta menettelystä. Lupauksista huolimatta Pankkialan Työnantajaliitto ei kuitenkaan ollut halunnut neuvotella asiasta eikä puuttua millään tavoin KansallisOsake-Pankin työehtosopimuksen vastaiseen menettelyyn. Tämän vuoksi Pankkitoimihenkilöliitto oli 13.1.1993 lähettänyt Pankkialan Työnantajaliitolle kirjeen, jossa oli uudistettu vaatimus puuttua Kansallis-Osake-Pankin työehtosopimusrikkomuksiin. Paikallisen erimielisyysmuistion laatimisen jälkeen Pankkitoimihenkilöliitto oli toistanut Pankkialan Työnantajaliitolle aikaisemmin esittämänsä vaatimukset, viimeksi 18.3.1993. Pankkialan Työnantajaliitto oli kuitenkin ilmoittanut hyväksyvänsä pankin toiminnan. Työnantajaliitolle tuomittavassa hyvityssakossa tulisi ottaa huomioon se, ettei työnantajaliitto Pankkitoimihenkilöliiton toistuvista pyynnöistä huolimatta ollut halunnut edes neuvotella asiasta alan luottamusmiessopimuksen mukaisesti eikä työnantajaliitto ollut millään tavoin puuttunut pankin työehtosopimusrikkomuksiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Kansallis-Osake-Pankin rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä sen muuttaessa yksipuolisesti ylityökorvausten maksuperusteita säännöllisten ilta- ja yövuorojen jälkeen tehtävien ylitöiden osalta ja jättäessä osan säännöllistä lauantaityötä atk-tehtävissä tekevien toimihenkilöiden ylityöperusteisista korvauksista maksamatta ja vahvistaisi Kansallis-Osake-Pankin rikkoneen työehtosopimuslain vastaisesti edellä mainittuja työehtosopimusmääräyksiä ja tuomitsisi Kansallis-Osake-Pankin hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta. Edelleen Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Pankkialan Työnantajaliiton laiminlyöneen työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuuteensa, koska se oli hyväksynyt jäsenpankkinsa toteuttamat työehtosopimusrikkomukset, ja tuomitsisi Pankkialan Työnantajaliiton hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta.

Vastineen perustelut

Pankkialan Työnantajaliitto ja Kansallis-Osake-Pankki ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että syyskuussa 1992 oli pankissa käynyt ilmi, että Kansallistiedon käyttöosaston vuorotyöntekijöiden ylitöiden ja vuorotyölisien korvaamistapa oli työehtosopimuksen vastainen ja virheellinen. Asia oli tullut esille osaston esimiehen vaihtumisen yhteydessä. Uuden esimiehen toimesta oli selvitetty, mistä johtuivat huomattavasti normaalia suuremmat palkkakustannukset. Selvitystyössä oli käynyt ilmi, että sekä ylitöiden että lauantaityön korvausperusteet poikkesivat pankin käytännöstä ja työehtosopimuksen määräyksistä. Väärä ylitöiden maksuperuste oli johtunut palkkalaskennan siirtymisestä atk:lle 1970-luvun loppupuolella. Virhe oli johtunut tässä yhteydessä tapahtuneesta palkkasovelluksen ohjelmavirheestä. Lauantaityön ylityökorvauksen väärä maksuperuste oli ilmeisesti ollut lähtöisin 1970-luvun alusta, jolloin lauantait olivat työehtosopimuksen soveltamisalalla tulleet vapaapäiviksi.

Kansallis-Osake-Pankissa pankin henkilöstöosasto koordinoi palkanlaskentaa ja vahvisti palkanmaksuperusteet. Se ei ollut ollut edes tietoinen virheellisistä maksuperusteista ennen kuin asia edellä kerrotuin tavoin oli tullut ilmi. Pankki oli maksanut vuorotyötä tekeville atk-osaston toimihenkilöille säännöllisen vuoron jälkeisiltä työtunneilta ylityökorvausta väärillä perusteilla vuosikausia. Samoin toimihenkilöille oli maksettu lauantaisin tehdystä työstä ylityökorvausta virheellisesti. Virheiden selvittyä maksuperusteet oli 1.10.1992 lukien korjattu työehtosopimuksen mukaisiksi.

Maksuperusteet oli korjattu työehtosopimuksen mukaisiksi siten, että säännöllisen työvuoron sijoittuessa lauantaille maksettiin lauantain työtunneista ylityötä koskevien määräysten mukaiset korvaukset. Tämä oli merkinnyt, että lauantain työtunneista maksettiin ylityön korotusosa mutta ei sen sijaan perustuntipalkkaa, joka toimihenkilöille maksettiin jo kuukausipalkan maksamisen yhteydessä. Työehtosopimus ei myöskään edellyttänyt vuorotyölisien huomioon ottamista laskettaessa ylityökorvauksia. Myös tältä osin käytäntö oli muutettu työehtosopimuksen mukaiseksi. Pankkitoimihenkilöliitto oli tulkinnut tehdyt muutokset työehtosopimuksen vastaisiksi ja vaatinut pankkia palauttamaan tehdyt muutokset työehtosopimuksen mukaisiksi.

Työehtosopimuksen 13 §:n 2. kohdassa oli määritelty vuorotyölisän maksamisperusteet. Määräyksen mukaan vuorotyölisää maksettiin tehdyiltä säännöllisiltä tunneilta. Työvuoron jälkeisiltä ylityötunneilta lisää ei maksettu. Työehtosopimuksessa vuorotyölisän maksamisperusteet oli siten rajattu säännöllisiin tunteihin. Määräys oli tältä osin täysin selvä.

Ylitöiden maksamisperusteista oli sovittu työehtosopimuksen 11 §:n 2. kohdassa. Ylityökorvauksen laskemista varten tuli työehtosopimuksen mukaan määritellä perustuntipalkka jakamalla toimihenkilön kuukausipalkka luontoisetuineen luvulla 156. Toimihenkilön kuukausipalkkaan ei sisällytetty mahdollisia vuorotyölisiä. Kansallis-OsakePankissa aikaisemmin noudatettu käytäntö, jonka mukaan vuorotyölisät oli otettu huomioon ylityökorvauksia maksettaessa, oli edellä selostetuin tavoin perustunut virheeseen.

Työehtosopimuksen 11 §:n 8. kohdassa oli tehty mahdolliseksi atk-keskusten toimihenkilöiden säännöllinen lauantaityö. Lauantaityö oli määritelty toimihenkilöiden velvoitteeksi, mikäli työnantaja niin halusi. Työehtosopimuksen mukaan lauantaityö oli sovittu korvattavaksi kuten ylityö. Työehtosopimuksessa tarkoitettu ylityö ei ollut lain mukaista ylityötä. Määräyksen päällimmäisenä tarkoituksena oli ollut sopia työehtosopimuksessa tarkoitetun ylityön korvaamisperusteet. Ylityökorvaus tehdystä lauantaityöstä määräytyi työehtosopimuksen 11 §:n 2. kohdan perusteella. Ylityökorvaus maksettiin myös niiltä toimihenkilön säännöllisiltä työtunneilta, jotka tehtiin lauantaina. Sopimuksessa tarkoitettiin nimenomaan ylitöiden korotusosaa. Lauantaityön perustuntipalkan toimihenkilö sai hyväkseen jo kuukausipalkan yhteydessä. Lauantaina tehdystä työstä ei maksettu perustuntipalkkaa, koska tällaisen viikon työaika jäi työehtosopimuksen mukaiseen 38 tuntiin. Tällöin lauantaityötä vastaava vapaa-aika oli annettu kysymyksessä olleen viikon aikana. Pankkitoimihenkilöliiton esittämä kanta oli virheellinen, koska sen mukaan pitäisi lauantaityön perustuntipalkka maksaa kahteen kertaan tai antaa vastaavana vapaana, vaikka kysymyksessä ei ollut lain tai työehtosopimuksen mukainen ylityö. Tältä osin esitetty tulkinta oli täysin perusteeton.

Työvuorolistan laatiminen oli työnantajan päätettävissä. Työnantaja sijoitti toimihenkilön työpäivät ja vapaapäivät työvuorolistaan. Työehtosopimuksen mukaan työnantajalla oli mahdollisuus teettää toimihenkilöllä 38 viikkotyötuntia. Säännöllinen työaika voitiin työehtosopimuksen mukaan sijoittaa myös lauantaille. Liittojen välillä ei ollut sovittu ylimääräisen perustuntipalkan mukaisen korvauksen tai vastaavan vapaapäivän antamisesta toimihenkilölle, mikäli säännöllistä työtä tehtiin lauantaina.

Käytännössä ylityökorvausten perusteena olevan kuukausipalkan määrittelemisessä samoin kuin lauantaityön korvaamisessa oli menetelty kanteessa mainituin tavoin. Tämä käytäntö ei kuitenkaan ollut ollut työnantajaliiton tiedossa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Pankkialan Työnantajaliitto ja Kansallis-Osake-Pankki ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Kansallis-Osake-Pankki on 24.9.1992 päivätyn muistion mukaisesti tarkistanut 1.10.1992 alkaen vuorotyöntekijöiden ylityökorvausten laskentaperusteita. Muistiossa esitetyt tarkistukset on toimeenpantu ainakin pankin atk-tehtävissä ja Suorapankissa. Muistiossa on ensiksi todettu, että käyttöosaston vuorotyöntekijöiden vuorotyölisän maksamisessa tullaan noudattamaan käytäntöä, jonka mukaan lasketaan vuorotyöjärjestelmään sisältyvien säännöllisten ilta- ja yövuorotuntien lukumäärä ja tämän perusteella kuukausittain samansuuruisena maksettava lisä. Muistiossa on edelleen todettu, että lisää ei lasketa mukaan tuntipalkkaan esimerkiksi ylityökorvauksia määriteltäessä.

Esitetty tarkistus on merkinnyt, että ilta- ja yövuorolisiä ei pankissa aikaisemmin noudatetusta menettelystä poiketen ole enää otettu huomioon määriteltäessä työehtosopimuksen 11 §:n 4. kohdassa tarkoitettua toimihenkilön ylityökorvauksien laskemisen perusteena olevaa perustuntipalkkaa.

Sanotun työehtosopimuksen määräyksen mukaan ylityökorvauksen laskemista varten määritetään perustuntipalkka jakamalla toimihenkilön kuukausipalkka luontoisetuineen luvulla 156. Työehtosopimuksen vuorotyötä koskevan 13 §:n 2. kohdassa on todettu, että säännöllisessä vuorotyössä työskenteleville toimihenkilöille maksetaan vuoroon sisältyviltä säännöllisiltä tunneilta ilta- ja yövuorolisää työehtosopimuksessa mainittujen markka- ja prosenttimäärien mukaisesti.

Pankkitoimihenkilöliiton mukaan määräyksellä vuorotyölisän maksamisesta vuoroon sisältyviltä säännöllisiltä tunneilta on haluttu tehdä ero työehtosopimuksen ilta- ja yötyölisää koskeviin määräyksiin, joissa lisän maksamisen edellytykseksi on asetettu työskentely tiettyjen kellonaikojen välillä. Ilta- ja yövuorolisää sen sijaan maksetaan kellonajoista riippumatta.

Siitä seikasta, että ilta- ja yövuorolisät määräyksen sanamuodon mukaan maksetaan vuoroon kuuluvilta säännöllisiltä työtunneilta, ei työtuomioistuimen mielestä voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että lisiä ei voitaisi ottaa huomioon laskettaessa ylityökorvausten perusteena olevaa kuukausipalkkaa. Määräys on työtuomioistuimen mielestä ymmärrettävissä siten, että lisän maksaminen on rajattu vain työvuoron säännöllisiin työtunteihin.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun Pankkialan Työnantajaliiton liittoasiamiehen kertoman mukaan vuorotyölisää koskevat määräykset ovat tämän sisältöisinä olleet työehtosopimuksessa vuodesta 1973 lähtien ja jo tätä ennen on työehtosopimuksessa ollut vastaavat määräykset. Liittoasiamiehen mukaan toimihenkilön kuukausipalkkaan luetaan kuukausittain samansuuruisina maksettavat kiinteät lisät, kuten henkilökohtaiset ja tehtäväkohtaiset lisät. Sen sijaan sellaisia lisiä, joiden määrä vaihtelee kuukausittain, ei liittoasiamiehen mukaan oteta huomioon kuukausipalkkaa määrättäessä. Todistajana kuullun Pankkitoimihenkilöliiton toiminnanjohtajan mukaan työehtosopimuksen 11 §:n 4. kohdassa tarkoitetulla kuukausipalkalla on Pankkitoimihenkilöliitossa aina ymmärretty kuukausipalkkaa, johon sisällytetään kaikki toimihenkilölle kuukauden aikana maksetut lisät.

Pankkitoimihenkilöliiton esittämän mukaan käytäntö eri pankeissa on ennen Kansallis-Osake-Pankin tarkistusta ollut se, että vuorotyölisät on otettu huomioon laskettaessa työehtosopimuksen 11 §:n 4. kohdassa tarkoitettua toimihenkilön kuukausipalkkaa. Tätä käytäntöä eivät vastaajat ole kiistäneet.

Säännöllisessä vuorotyössä työskentelevien toimihenkilöiden ilta- ja yövuorotyölisien määrä saattaa vaihdella eri kuukausina tehdyistä vuoroista riippuen, mutta kysymys on kuitenkin heille säännöllisesti kuukausittain maksettavasta palkan lisästä. Kun työehtosopimuksessa ei kuukausipalkkaa ole tarkemmin määritelty, työtuomioistuimen mielestä, huomioon ottaen myös sopimuksen soveltamispiirissä pitkään jatkuneen vakiintuneen käytännön, on työehtosopimuksen oikeaa tulkintaa vastaavana pidettävä sitä Pankkitoimihenkilöliiton esittämää tulkintaa, että ilta- ja yövuorolisät on luettava työehtosopimuksen 11 §:n 4. kohdassa tarkoitettuun toimihenkilön kuukausipalkkaan.

Kansallis-Osake-Pankin edellä tarkoitetun vuorotyöntekijöiden ylityökorvausten laskentaperusteiden tarkistamista koskevan muistion mukaan on säännölliseen työaikaan sisältyvien ylitöiden korvauksen maksukäytäntöä tarkistettu 1.10.1992 lukien siten, että korvataan lauantaisin 38 viikkotyötuntiin sisältyvät tunnit maksamalla kuukausipalkan lisäksi kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 prosenttia tuntipalkasta ja seuraavilta tunneilta 100 prosenttia tuntipalkasta. Muistion mukaan käyttöosaston vuorotyöntekijöille on lauantaityö korvattu aikaisemmin maksamalla vuorotyöhön sisältyviltä säännöllisiltä lauantaitunneilta, jotka sisältyvät viikottaiseen 38 tunnin työaikaan, ylityökorvaukset siten, että kahdelta ensimmäiseltä tunnilta on maksettu normaalin kuukausipalkan lisäksi 1,5 kertainen tuntipalkka ja seuraavilta tunneilta kuukausipalkan lisäksi kaksinkertainen tuntipalkka.

Työehtosopimuksen 11 §:n 8. kohdan mukaan lauantaiden tultua vapaapäiviksi katsotaan vapaapäiviksi sovittuina päivinä tehty työ ylityöksi. Määräyksessä on myös sovittu siitä, että atk-keskusten ne toimihenkilöt, joiden työ liittyy välittömästi atk:n käyttöön, ovat velvolliset suorittamaan lauantaisin ylityötä, mikäli työnantaja niin haluaa.

Edellä mainittu määräys on otettu työehtosopimukseen 1960-luvun lopussa, jolloin on siirrytty viisipäiväiseen työviikkoon ja lauantai on kysymyksessä olevassa työehtosopimuksessa sovittu vapaapäiväksi. Pankkitoimihenkilöliiton toiminnanjohtajan kertoman mukaan määräyksestä sovittaessa työehtosopimusneuvotteluissa on erityisesti keskusteltu atk-toimihenkilöiden lauantaityöskentelystä ja lauantaina tehdyn työn korvaamisesta ylityökorvausmääräysten perusteella. Todistajana kuullun Pankkitoimihenkilöliiton osastopäällikön kertoman mukaan määräystä on tarkoitettu sovellettavaksi siten, että lauantaina tehty työ korvataan toimihenkilöille kuten ylityö riippumatta siitä, mikä hänen työaikansa on ollut lauantaita edeltäneen viikon aikana. Työnantajaliitto on sen sijaan katsonut, että mainitulla työehtosopimuksen määräyksellä on tarkoitettu maksettavaksi lauantaina säännölliseen työaikaan sisältyvästä työstä vain työehtosopimuksen 11 §:n 2. kohdan mukaiset ylityön korotusosat, mutta ei sen sijaan perustuntipalkkaa, joka sisältyy jo kuukausipalkkaan.

Määräyksen sanamuoto vastaa työtuomioistuimen mielestä Pankkitoimihenkilöliiton esittämää tulkintaa. Pankkitoimihenkilöliiton mukaan käytäntö kaikissa muissa pankeissa, joissa lauantaityötä on tehty samalla tavoin kuin Kansallis-Osake-Pankissa, on ollut Kansallis-Osake-Pankissa aikaisemmin noudatetun käytännön mukainen eli lauantaityöstä palkka on maksettu siten, että tehdyiltä työtunneilta on maksettu perustuntipalkka korotettuna työehtosopimuksen 11 §:n 2. kohdan mukaisesti. Tätä käytäntöä työnantajapuoli ei ole kiistänyt. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, että lauantaina tehty työ tulee korvata kuten ylityön korvaamisesta on työehtosopimuksen 11 §:n 2. kohdassa sovittu.

Kansallis-Osake-Pankki on ilmoittanut, että sen aikaisemmin noudattama käytäntö, jonka mukaan ilta- ja yövuorolisät on otettu huomioon ylityön perusteena olevan kuukausipalkan määräämisessä, on johtunut palkkasovelluksen ohjelmavirheestä, joka on tapahtunut 1970-luvun loppupuolella, kun palkanlaskenta on siirretty atk:lle. Myös lauantaityön korvaamisessa noudatettu käytäntö on vastaajien mukaan perustunut virheellisen maksuperusteen käyttämiseen. Kun nyt kysymyksessä olevia määräyksiä on vakiintuneesti sovellettu muissakin pankeissa KansallisOsake-Pankin aikaisemmin pitkään noudattamalla tavalla, ei pankki työtuomioistuimen voi perustellusti vedota siihen, että kysymys olisi aikaisemmin palkanlaskennassa tapahtuneiden atk- tai muiden virheiden oikaisemisesta. Ennen kanteessa tarkoitetun käytännön muuttamista ei Kansallis-Osake-Pankin ole näytetty selvittäneen tarkemmin määräyksen oikeaa tulkintaa. Muuttaessaan palkanlaskentakäytäntönsä muistiossa esitetyn mukaisesti on KansallisOsake-Pankin perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä.

Pankkialan Työnantajaliiton olisi Kansallis-Osake-Pankin menettelystä tiedon saatuaan tullut havaita pankin menettely työehtosopimuksen määräysten vastaiseksi ja ryhtyä toimenpiteisiin menettelyn oikaisemiseksi. Tämän laiminlyödessään on Pankkialan Työnantajaliitto syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Hyvityssakon määrää harkittaessa työtuomioistuin on ottanut huomioon, että 15.3.1993 saakka on ollut voimassa Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK:n välinen hyvityssakkoja koskeva pöytäkirja.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa Kansallis-Osake-Pankin menetelleen vastoin työehtosopimuksen 11 §:n määräyksiä sen muuttaessa yksipuolisesti ylityökorvausten maksuperusteita säännöllisten ilta- ja yövuorojen jälkeen tehtävien ylitöiden korvaamisessa ja jättäessään osan säännöllistä lauantaityötä atk-tehtävissä tekevien toimihenkilöiden ylityökorvauksista maksamatta.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7, 8, 9 ja 10 §:n nojalla Kansallis-Osake-Pankin ja Pankkialan Työnantajaliiton maksamaan hyvityssakkoa Pankkitoimihenkilöliitolle, Kansallis-Osake-Pankin työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 11 000 markkaa ja Pankkialan Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 18 000 markkaa.

Kansallis-Osake-Pankki ja Pankkialan Työnantajaliitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Pankkitoimihenkilöliiton oikeudenkäyntikulut 2 400 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Tiitinen, Äimälä, Tuulensuu, Sulkunen ja Hölttä jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.