4.7.1989

7 § Työaika

-----------------------------------------------

21 § Työrauha

Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän sopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen, ovat sopimuksen voimassa ollessa kielletyt.

-----------------------------------------------

Edellä mainitun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraava määräys:

-----------------------------------------------

6 §

Todettiin, että työajan lyhentämisen tuntimäärät ovat seuraavat: vuonna 1989 16 tuntia vuonna 1990 20 tuntia.

Todettiin edelleen, että sopijapuolet ovat 15.1.1988 allekirjoitetulla pöytäkirjalla sopineet työajan lyhentämisen toteuttamistavasta vuodeksi 1988 sekä asettaneet työryhmän selvittämään työajan lyhennyksen toteuttamistapaa vuoden 1989 alusta lähtien.

-----------------------------------------------

Kanteen perustelut

Maaseudun Työnantajaliitto on lausunut, että asianosaisliitot olivat 15.1.1988 sopineet työajan lyhentämisestä vuosina 1988 - 1990. Neuvottelutulosta vastaava työehtosopimusmääräys oli voimassa olevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 6 §:ssä.

Asianosaisliitot olivat neuvotelleet vuoden 1989 työajan lyhentämistavasta 22.11., 2.12. ja 21.12.1988 sekä 12.1. ja 24.1.1989. Neuvotteluissa ei osapuolten välillä ollut kuitenkaan päästy yksimielisyyteen. Seminologiliitto oli esittänyt koko lyhennysmäärän eli 80 tunnin antamista vuonna 1989 ylimääräisinä vapaapäivinä. Työnantajataho oli puolestaan esittänyt työajan lyhentämistä niin, että seminologeille annettaisiin kuusi ylimääräistä vapaapäivää ja loppu työajan lyhennyksistä eli 32 tuntia käytettäisiin suoraan niin sanottuun jaksotyöajan lyhentämiseen.

Asianosaisliitot olivat neuvotelleet työajan lyhentämistä koskevien neuvottelujen yhteydessä työpaikkaruokailun järjestämiseen liittyvistä kysymyksistä luontaisetujen verotukseen tulleiden muutosten johdosta. Seminologien työpaikkaruokailu oli tähän asti järjestetty pääasiassa lounasseteleitä käyttäen. Liitot olivat vuosittain sopineet käytettävien lounassetelien enimmäismäärästä vuodelta 1980 peräisin olevan sopimuksen mukaisesti.

Asiasta käydyistä neuvotteluissa Seminologiliitto oli esittänyt, että käytettäessä 30 markan arvoista lounasseteliä perittäisiin työntekijältä siitä 13,50 markkaa, jolloin työnantajan osuudeksi jäisi 16,50 markkaa. Mikäli lounasseteliä ei käytettäisi, työnantajan tulisi maksaa verottomana ruokarahana 16,50 markkaa. Työnantajaliitto oli esittänyt voimassa olevan työehtosopimuksen mukaisen menettelyn jatkamista edelleen vuonna 1989. Käydyissä neuvotteluissa asiasta ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Työajan lyhentämistä ja työpaikkaruokailua koskevien neuvottelujen päätyttyä olivat keinosiemennysyhdistysten palveluksessa olevat seminologit ryhtyneet työtaisteluun 1.2.1989.

Itä- ja Keski-Suomen Keinosiemennysyhdistys r.y:n 171 seminologista oli työtaisteluun ryhtynyt 69 seminologia. Työtaisteluun olivat osallistuneet myös keinosiemennysyhdistyksen alueella toimivan Seminologiliiton jäsenyhdistyksen Itä-Suomen Seminologien puheenjohtaja sekä sen asettama luottamusmies ja yhdistyksen kaksi johtokunnan jäsentä. Etelä-Pohjanmaan Keinosiemennysyhdistys r.y:n 62 seminologista oli työtaisteluun ryhtynyt 42 seminologia. Työtaisteluun olivat osallistuneet myös Etelä-Pohjanmaan Seminologien johtokunnan kolme jäsentä sekä yhdityksen asettama luottamusmies. Jalostuspalvelu r.y:n 85 seminologista oli työtaisteluun ryhtynyt 54 seminologia. Työtaisteluun oli osallistunut yhdistyksen alueella toimivan Etelä-Suomen Seminologien asettama luottamusmies. Salpausselän Keinosiemennysyhdistys r.y:n 51 seminologista oli työtaisteluun ryhtynyt 31 seminologia. Työtaisteluun olivat osallistuneet Salpausselän Seminologien johtokunnan kaksi jäsentä. Pohjois-Suomen Keinosiemennysyhdistys r.y:n 67 seminologista oli työtaisteluun ryhtynyt 38 seminologia, heidän joukossaan Pohjois-Suomen Seminologien puheenjohtaja sekä johtokunnan kaksi jäsentä ja yhdistyksen asettama luottamusmies sekä Lapin Seminologien puheenjohtaja, johtokunnan jäsen ja yhdistyksen asettama luottamusmies. Tampereen Keinosiemennysyhdistys r.y:n kaikki 29 seminologia olivat osallistuneet työtaisteluun. Työtaisteluun olivat osallistuneet myös Pirkanmaan Seminologien johtokunnan puheenjohtaja sekä kaksi johtokunnan jäsentä ja yhdityksen asettama luottamusmies. Keski-Pohjanmaan Keinosiemennysyhditys r.y:n kaikki 36 seminologia olivat osallistuneet työtaisteluun, heidän joukossaan KeskiPohjanmaan Seminologien johtokunnan puheenjohtaja, neljä johtokunnan jäsentä sekä yhdistyksen luottamusmies. Svenska Österbottens Seminförening r.f:n 16 seminologista oli työtaisteluun ryhtynyt 11 seminologia, joukossaan Svenska Österbottens Seminologer -nimisen yhdistyksen puheenjohtaja, neljä hallituksen jäsentä sekä luottamusmies.

Työtaistelu oli aiheuttanut taloudellista vahinkoa siemennys- ynnä muiden tulojen menetyksenä Itä- ja KeskiSuomen Keinosiemennysyhdistykselle 47 000 markkaa, Etelä-Pohjanmaan Keinosiemennysyhdistykselle 40 000 markkaa, Jalostuspalvelulle 60 000 markkaa, Salpausselän Keinosiemennysyhdistykselle 30 000 markkaa, PohjoisSuomen Keinosiemennysyhditykselle 43 000 markkaa, Keski-Pohjanmaan Keinosiemennysyhdistykselle 24 000 markkaa, Tampereen Keinosiemennysyhdistykselle 15 000 markkaa ja Svenska Österbottens Seminföreningille 9 000 markkaa eli yhteensä 268 000 markkaa.

Työtaistelu oli kohdistunut työehtosopimuksen työajan lyhentämistä sekä työpaikkaruokailua koskeviin määräyksiin. Seminologiliitto oli sallinut jäseninään olevien ja työehtosopimukseen sidottujen seminologiyhdistysten ryhtyä työtaisteluun. Seminologiliitto oli vastuussa työtaistelusta myös, koska siihen oli osallistunut viisi liiton hallituksen jäsentä ja koska enemmistö liittoon kuuluvien yhdistysten jäsenistä oli osallistunut työtaisteluun. Seminologiyhdistykset olivat vastuussa työtaistelusta, koska ne olivat sallineet joko hallitustensa tai asettamiensa luottamusmiesten osallistua työtaisteluun.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Maaseudun Työnantajaliitto on vaatinut, että Seminologiliitto ja sen jäsenyhdistykset Itä-Suomen Seminologit, Etelä-Pohjanmaan Seminologit, Etelä-Suomen Seminologit, Salpausselän Seminologit, Pohjois-Suomen Seminologit, Lapin Seminologit, Pirkanmaan Seminologit, Keski-Pohjanmaan Seminologit ja Svenska Österbottens Seminologer tuomittaisiin hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta. Lisäksi työnantajaliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Vastineen perustelut

Seminologiliitto on lausunut, että kanteessa mainittujen neuvottelujen lisäksi oli Seminologiliiton ja työnantajaliiton määrä neuvotella TVK-talossa 1.2.1989. Neuvotteluun oli kutsuttu myös Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y:n edustaja. Työnantajaliiton edustajat eivät kuitenkaan olleet saapuneet neuvotteluun. Liittojen välisestä neuvottelusta 15.1.1988 ilmeni, että 1.1.1989 lukien toteutettavasta työajan lyhentämistavasta osapuolten oli määrä neuvotella ratkaisu tammikuun 1989 loppuun mennessä. Toteuttamistapa oli jätetty siis 15.1.1988 avoimeksi ja vuoden kuluttua sovittavaksi. Työnantaja oli pyrkinyt yksipuolisesti neuvotteluvelvoitteesta huolimatta viemään oman työajan lyhentämismallinsa läpi. Työnantajan esitys olisi merkinnyt huononnusta aiempaan käytäntöön siinä mielessä, että se olisi poistanut vapauden paikallisesti sopia joko ylimääräisistä vapaapäivistä tai jaksotyöajan lyhentämisestä.

Seminologikunta oli ollut pettynyt verouudistuksen aiheuttamasta lounasseteleiden muuttuneesta verotuskohtelusta. Uudistus oli merkinnyt heille selvää etujen huononemista.

Vaikka Seminologiliiton jäsenyhdistysten henkilöjäseniltä oli tullut vaatimuksia työnseisausten tai muiden mielenosoitusten järjestämisestä verouudistuksen johdosta sekä ratkaisematta olevan työajan lyhennysmallin oikeudenmukaiseen lopputuloksen saamiseksi, työntekijäliitto oli johdonmukaisesti torjunut kyseiset vaatimukset. Toiminnanjohtaja oli lähettänyt jäsenyhdistysten luottamusmiehille 29.1. ja 31.1.1989 päivätyt kirjeet. Työntekijäliiton johtokunnan jäseniä ei ollut osallistunut työnseisaukseen. Helmikuun 1 päivänä 1989 ollut osittainen työnseisaus ei ollut kohdistunut työehtosopimukseen tai sen yksittäiseen määräykseen. Vastalause oli syntynyt lähinnä epäoikeudenmukaiseksi koetun verouudistuksen johdosta. Vuoden 1989 työajan lyhennysmallista ei työehtosopimus ollut sisältänyt määräyksiä, vaan se oli neuvoteltavana ja säännösttämättä kyseisenä ajankohtana. Työnseisaus ei ollut myöskään kohdistunut työehtosopimuslakiin.

Seminologien työ oli sen luonteista, että ilmeisesti työnseisauksen vuoksi mahdollisesti suorittamatta jääneet työt oli suurimmaksi osaksi tehty seuraavana päivänä. Esitetyille vahinkomäärille ei ollut olemassa pitäviä perusteita. Seminologiliitto ei ollut toimeenpannut työnseisausta ja se oli tehnyt voitavansa valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Seminologiliitto on vaatinut sitä kohtaan esitetyn hyvityssakkovaatimuksen ja oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimuksen hylkäämistä. Lisäksi Seminologiliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Perustelut

Maaseudun Työnantajaliiton ja Seminologiliiton välillä on marraskuusta 1988 alkaen neuvoteltu vuoden 1989 työajan lyhentämistavasta. Liittojen välisessä neuvottelussa 15.1.1989 on sovittu, että 1.1.1989 jälkeen toteutettavasta työajan lyhentämisestä osapuolten tulee neuvotella tammikuun 1989 loppuun mennessä. Työnantajaliitto ja työntekijäliitto ovat työajan lyhentämistä koskevien neuvottelujen yhteydessä neuvotelleet myös työpaikkaruokailun järjestämiseen liittyvistä kysymyksistä luontaisetujen verotukseen tulleiden muutosten johdosta.

Edellä tarkoitettujen neuvottelujen päätyttyä ja tukeakseen niissä esitettyjä vaatimuksia Seminologiliiton jäsenyhdistysten keinosiementäjiä on ollut lakossa 1.2.1989. Lakkoon ovat osallistuneet jäljempänä mainittujen jäsenyhdistysten edustajat ja jäsenet seuraavasti:

Itä-Suomen Seminologien 69 keinosiementäjää, heidän joukossaan yhdistyksen puheenjohtaja sekä yhdistyksen asettama luottamusmies ja kaksi yhdistyksen johtokunnan jäsentä,

Etelä-Pohjanmaan Seminologien 42 keinosiementäjää, heidän joukossaan yhdistyksen kolme johtokunnan jäsentä sekä yhdistyksen asettama luottamusmies,

Etelä-Suomen Seminologien 54 keinosiementäjää joukossaan yhdistyksen asettama luottamusmies,

Salpausselän Seminologien johtokunnan kaksi jäsentä ja 29 muuta keinosiementäjää,

Pohjois-Suomen ja Lapin Seminologien yhteensä 38 keinosiementäjää, heidän joukossaan Pohjois-Suomen Seminologien puheenjohtaja, kaksi johtokunnan jäsentä sekä yhdistyksen asettama luottamusmies ja Lapin Seminologien puheenjohtaja, johtokunnan jäsen sekä yhdistyksen asettama luottamusmies,

Pirkanmaan Seminologien 29 keinosiementäjää, heidän joukossaan yhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja ja johtokunnan kaksi jäsentä sekä yhdistyksen asettama luottamusmies,

Keski-Pohjanmaan Seminologien 36 keinosiementäjää joukossaan yhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja, johtokunnan neljä jäsentä ja yhdistyksen luottamusmies sekä

Svenska Österbottens Seminologer -nimisen yhdistyksen 11 keinosiementäjää, mukanaan yhdistyksen puheenjohtaja, neljä hallituksen jäsentä ja luottamusmies.

Työtaistelu on kohdistunut työehtosopimuksen työajan lyhentämistä ja työpaikkaruokailua koskeviin määräyksiin.

Seminologiyhdistysten tai niiden edustajien ei ole selvitetty ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin työtaistelutoimenpiteen estämiseksi tai lopettamiseksi. Seminologiyhdistykset vastaavat myös edellä mainittujen edustajiensa osallistumisesta työtaisteluun.

Seminologiliiton johtokunta on 13.1.1989 päättänyt, ettei vaatimusten tukemiseksi saa ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin. Liiton toiminnanjohtaja on 29.1.1989 lähettänyt jäsenyhdistysten luottamusmiehille kirjeen, jossa on vaadittu työtaistelun välttämistä. Työtaisteluun on kuitenkin osallistunut Seminologiliiton viisi johtokunnan jäsentä. Seminologiliitto, joka vastaa edustajiensa toimista, on näin rikkonut työrauhavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Seminologiliiton ja jäljempänä mainitut yhdistykset maksamaan Maaseudun Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta, Seminologiliiton 10 000 markkaa, Itä-Suomen Seminologit 7 000 markkaa, Etelä-Pohjanmaan Seminologit 5 000 markkaa, Etelä-Suomen Seminologit 5 000 markkaa, Salpausselän Seminologit 5 000 markkaa, Pohjois-Suomen Seminologit 5 000 markkaa, Pirkanmaan Seminologit 5 000 markkaa, Keski-Pohjanmaan Seminologit 5 000 markkaa, Svenska Österbottens Seminologer 3 000 markkaa ja Lapin Seminologit 3 000 markkaa.

Seminologiliitto ja edellä mainitut yhdeksän ammattiosastoa velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Maaseudun Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen päätöksen antopäivästä lukien.

Jäsenet: Orasmaa puheenjohtaja, Iirola, Airaksinen, Pohjanoksa, Hölttä ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.