10.11.1983

1 §

Sopimuksen soveltamisala

Työnantajan ja työntekijöiden työsuojelun yhteistoiminta tapahtuu työpaikalla ja yrityksessä siten, kuin tässä sopimuksessa on jäljempänä sovittu.

Sopimus koskee sellaista Suomen Rakennusteollisuusliiton jäsenyrityksen, tämän sopimuksen tarkoittamaa työpaikkaa, jossa työskentelee yhteensä 20 työntekijää, toimihenkilöasemassa olevat työntekijät mukaan lukien. Mikäli paikallisesti sovitaan työsuojelutoimikunnan perustamisesta työntekijämäärältään edellä mainittua pienemmälle työpaikalle, ovat tämän sopimuksen määräykset myös tuolloin voimassa.

Sen sijasta mitä 2 momentissa on määrätty, on työsuojeluvaltuutettu valittava vastaavasti, kun työpaikan työntekijöiden toimihenkilöasemassa olevat työntekijät mukaan luettuina, lukumäärä on 10. Mikäli alle 10 työntekijän työpaikalle työsuojelun valvontalain 10 §:n 1 momentin mukaisesti on valittu työsuojeluvaltuutettu, sovelletaan häneen tämän sopimuksen määräyksiä.

2 §

Työpaikan käsite

Työpaikalla, jossa työsuojelun valvontalain (131/73) 2 luvussa tarkoitettu työsuojelua koskeva yhteistoiminta tapahtuu, tarkoitetaan talonrakennustoiminnassa sellaista toiminnallista kokonaisuutta, joka käsittää vastaavan työnjohtajan valvontapiiriin sisältyvät toiminnat.

Muussa rakennustoiminnassa katsotaan työpaikaksi edellisessä kappaleessa määriteltyyn toiminnalliseen kokonaisuuteen rinnastettava työkohde tai useammat työskentelykohteet yhdessä. Tällaista ovat esim. sataman, yhden tai useamman sillan muodostama rakennustyömaa niihin mahdollisesti kuuluvine tienrakennustöineen.

Saman yrityksen yhtenäinen aluerakennuskohde katsotaan kuitenkin yhdeksi työpaikaksi, vaikka tällainen toimintakokonaisuus muodostuisikin useamman vastaavan työnjohtajan toimintayksiköistä.

Rakennusyrityksen keskusvarasto, keskuskorjaamo, näiden muodostama yhteinen toimintayksikkö tai muu erillinen pysyvä toimintayksikkö voi muodostaa oman työpaikkansa, ellei se sijainniltaan ja muutenkin työsuojelun tarkoituksenmukaisen järjestelyn kannalta ole luettava kuuluvaksi johonkin yrityksen rakennustyöpaikkaan.

---------------------------------------------------

5 §

Työsuojeluvaltuutettu ja varavaltuutetut

Työpaikalla valitaan työsuojeluvaltuutettu ja tälle kaksi varavaltuutettua.

Työsuojeluvaltuutetun tehtäviin, oikeuksiin ja valintaan nähden noudatetaan, mitä työsuojelun valvonnasta annetussa laissa ja asetuksessa tai muussa säädöksessä on niistä määrätty.

---------------------------------------------------

Työsuojeluvaltuutettu edustaa pääsääntöisesti kaikkia työpaikan työntekijöitä työsuojeluvaltuutetun tehtäviin kuuluvissa asioissa.

---------------------------------------------------

18 §

Yrityskohtaiset järjestelyt

Milloin työsuojelun yhteistoiminta on työpaikassa tämän sopimuksen tarkoittamien periaatteiden toteuttamiseksi järjestetty muulla tarkoituksenmukaisella tavalla, voi aikaisempi järjestely, jos siitä paikallisesti sovitaan, korvata tässä sopimuksessa tarkoitetun yhteistoimintaorganisaation.

Tämän sopimuksen organisaatiota koskevista määräyksistä voidaan paikallisella sopimuksella poiketa ottaen huomioon työsuojelun valvonnasta annetun lain pakottavat säännökset ja edellyttäen, että työpaikan toiminnan laadusta tai laajuudesta tai muista vastaavista syistä johtuen on tarkoituksenmukaista järjestää yhteistoiminta muulla tavoin.

---------------------------------------------------

Työsuojelutyöstä rakennustyöpaikoilla tehdyn sopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sanotaan muun ohessa:

---------------------------------------------------

6 §

Sovittiin, että tapauksissa, joissa työpaikalle tai sitä vastaavaan toimintayksikköön olisi usean työnantajajärjestön solmiman sopimuksen perusteella asetettava useita päällekkäisiä yhteistyöorganisaatioita, kuten työsuojeluvaltuutettuja, -asiamiehiä tai -toimikuntia, on kuitenkin riittävää järjestää vain yksi työsuojeluorganisaatio.

---------------------------------------------------

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Suomen Rakennusteollisuusliiton jäsenyrityksen E. Hiltunen Oy:n palveluksessa työskenteli vaihteleva määrä, yleensä 50 - 100, alaslaskettuja kattoja asentavaa työntekijää. Työ oli rakennusalan työehtosopimuksen piiriin kuuluvaa. Yhtiön palveluksessa oli 9.9.1982 ollut kotimaassa 22 työkohteessa 53 asentajaa ja ulkomaan työkohteissa yhteensä 25 asentajaa, joista 23 oli ollut Irakissa, yksi Saudi-Arabiassa ja yksi Neuvostoliitossa. Yhtiö teki ainoastaan alaslaskettujen kattojen asennustyötä. Ainoa kiinteä toimipiste yhtiöllä oli varasto-maalaamo, jossa pysyvästi työskenteli noin kymmenen työntekijää. Ainakin syksystä 1981 lähtien työntekijät olivat vaatineet työsuojeluvaltuutettua yhtiössä valittavaksi siten, että vaaliin saisivat ottaa osaa myös eri asennuskohteiden matka-asentajat. Työnantajapuoli oli kuitenkin sallinut ainoastaan varasto-maalaamon työntekijöiden valitsevan keskuudestaan valtuutetun. Matka-asentajien työnantaja oli katsonut kuuluvan kunkin työkohteen työsuojeluvaltuutetun toimipiiriin. Heillä ei ollut oikeutta osallistua muun työsuojeluvaltuutetun vaaliin, vaikka heillä ei käytännössä ollut mahdollisuutta osallistua työkohteensa valtuutetun valintaan.

Rakennustyöläisten Uudenmaan Aluejärjestö r.y:n ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan piiri r.y:n välillä 5.10.1982 käydyissä neuvotteluissa työnantajapuoli oli esittänyt edellä selostetun kannan ja katsonut sen perustuvan työsuojelun valvonnasta annettuun lakiin sekä talonrakennusalan työsuojelusopimukseen. Työntekijäpuoli oli toistanut oman kantansa. Työnantajapuolelta oli 2.11.1982 pidetyssä neuvottelussa tehty esitys työsuojeluyhteistyön järjestämisestä työsuojeluasiamiesorganisaatiota käyttäen. Esitystä ei työntekijäliitto ollut hyväksynyt. Rakennustyöläisten Liitto oli kaikissa neuvotteluissa lähtenyt siitä, että E. Hiltunen Oy ei kuulunut lainkaan talonrakennusalan työsuojelusopimuksen piiriin. Sopimus oli nimittäin alun perin tehty pääurakoitsijan asemassa olevia rakennusliikkeitä varten. Tämä kävi selvästi ilmi sopimuksen 2 §:n 1 momentista. Yhtiö ei myöskään kuulunut erikoisalojen työsuojelusopimusten piiriin, koska se ei ollut jäsen asfaltti-, lattianpäällyste-, maalaus- tai putkijohto- ja putkieristysalan työnantajaliitoissa eikä harjoittanut toimintaa näillä aloilla. Tosiasiallisesti E. Hiltunen Oy oli kuitenkin toiminnaltaan näihin erikoisalojen yrityksiin verrattava aliurakoitsija.

Talonrakennusalan työsuojelusopimuksen ulkopuolelle jäämistä tuki se, ettei työsuojelusopimus tyydyttänyt yrityksessä esiintyviä työsuojelutarpeita. Työnantajapuolen käsityksen mukaan matka-asentajat olivat kunkin rakennustyökohteen työsuojeluvaltuutetun toimipiirissä, eikä heillä työehtosopimuksen nojalla ollut oikeutta valita muuta valtuutettua. Tällainen tulkinta oli ristiriidassa työsuojelun valvonnasta annetun lain kanssa, sillä lain 10 §:n mukaan kaikkien työntekijöiden velvollisuus oli valita keskuudestaan työsuojeluvaltuutettu. E. Hiltunen Oy:n palveluksessa olevat matka-asentajat eivät käytännössä koskaan voineet olla valitsemassa työkohteensa työsuojeluvaltuutettua, koska he tulivat työkohteeseen sen valmistumisvaiheessa. Asentajien työskentely yhdessä työkohteessa kesti yleensä vain enintään muutaman viikon. Jos asiassa meneteltäisiin työnantajapuolen esittämän tulkinnan mukaisesti, ei matka-asentajien osalta myöskään toteutuisi työterveyshuoltolain edellyttämä yhteistoiminta. Liittoneuvotteluissa Rakennustyöläisten Liitto oli esittänyt, että jos työsuojelusopimus koskisi E. Hiltunen Oy:tä, olisi sopimuksen 2 §:n 2 momentin mukaisesti työpaikaksi katsottava yhtiön varasto-maalaamo ja sen kaikki asennustyökohteet yhdessä.

Edellä olevilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että sopimus työsuojelutyöstä rakennustyöpaikoilla ei koske E. Hiltunen Oy:tä tai, jos näin kuitenkin katsotaan olevan, toissijaisesti vahvistettavaksi, että sopimuksen 2 §:n mukaisiksi työpaikaksi on katsottava yhtiön varasto-maalaamo ja sen kaikki matka-asennuskohteet yhdessä, jolloin kaikki edellä mainituissa työkohteissa työskentelevät työntekijät valitsevat työsuojelusopimuksen 5 §:ssä tarkoitetun valtuutetun.

Suomen Rakennusteollisuusliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että E. Hiltunen Oy toimi lähinnä alaslaskettuja kattoja asentavana yrityksenä. Yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiö oli kuitenkin yleisemmin toimiva rakennusyritys. Yhtiö oli vain Suomen Rakennusteollisuusliiton jäsen. Se ei ollut jäsenenä muussa työnantajaliitossa. Yhtiön palveluksessa oli 17.3.1983 ollut asentajia kotimaassa 68, Irakissa neljä ja Neuvostoliitossa yksi. Yhtiön varasto-maalaamossa työskentelevät työntekijät olivat valinneet työsuojeluvaltuutetun ja varavaltuutetun. Samoin yhtiön konttorissa toimivat toimihenkilöt olivat valinneet oman työsuojeluvaltuutetun. Varasto-maalaamon työsuojeluorganisaatioon kuului myös työsuojelutoimikunta. Työnantajapuoli oli neuvottelujen aikana tarjonnut työntekijäpuolelle työsuojelutyöstä rakennustyöpaikoilla tehdyn sopimuksen 18 §:n nojalla yrityskohtaisia järjestelyjä työsuojeluasiamiesorganisaation luomiseksi. Esitys oli mukaillut sopimuksen 6 §:ää. Tätä esitystä ei ollut päästy kehittelemään, koska työntekijäpuoli oli heti torjunut sen.

Työturvallisuuslaki ja rakennustöiden järjestysohjeiden määräykset velvoittivat työpaikan eri työnantajat työsuojeluyhteistyöhön. Työsuojelun valvonnasta annettu laki ja asetus velvoittivat perustamaan työsuojeluorganisaation. Säännökset edellyttivät muun muassa, että työsuojeluvaltuutettu oli valittava työpaikan työntekijöiden keskuudesta. Sopimus työsuojelutyöstä rakennustyöpaikoilla oli solmittu keskusjärjestöjen kesken 12.2.1976 tehdyn työsuojelutyötä työpaikoilla koskevan sopimuksen periaatteiden mukaisesti työsuojelun valvonnasta annetun lain 8 §:n 2 momentin nojalla. Sopimusta ei ollut tarkoitettu sovellettavaksi vain pääurakoitsijan asemassa oleviin yrityksiin. Rakennustyön teollisuudesta poikkeavan luonteen vuoksi oli ollut tarpeen tehdä alakohtainen sopimus, jossa työpaikan käsite oli määritelty työsuojelun valvonnasta annetun asetuksen 4 §:ssä edellytetyin tavoin. Työmarkkinajärjestöt olivat sopineet työpaikasta laissa poikkeavasti siten, että työpaikka olosuhteet huomioonottaen muodosti yhteistoiminnan kannalta tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Tuolloin oli lähdetty siitä, että työpaikalla tarkoitettiin talonrakennustoiminnassa sellaista toiminnallista kokonaisuutta, joka käsitti vastaavan työnjohtajan valvontapiiriin sisältyvät toiminnat. Niinikään oli nähty tarpeelliseksi sopia, että rakennusyrityksen keskusvarasto, keskuskorjaamo, näiden muodostama yhteinen toimintayksikkö tai muu erillinen pysyvä toimintayksikkö voi muodostaa oman työpaikkansa, ellei sitä sijainniltaan ja muutenkin työsuojelun tarkoituksen mukaisen järjestelyn kannalta ollut luettava kuuluvaksi johonkin yrityksen rakennustyöpaikkaan.

E. Hiltunen Oy ja Suomen Rakennusteollisuusliitto olivat lähteneet siitä, että yhtiön asentajat kuuluivat rakennustyömailla työskennellessään kulloisenkin työskentelykohteensa työsuojeluvaltuutetun toimipiiriin ja osallistuivat tuon valtuutetun valintaan, mikäli he olivat valintahetkellä työpaikalla. Asentajat olivat ainakin yli kaksi vuotta kestävillä työmailla tai aluerakennuskohteissa vaalin aikana. Talonrakennusalalla oli tavallista, että työntekijäkunta oli vaihtuvaa, eivätkä kaikki työntekijät olleet vaalin aikana työpaikalla. Sen sijaan varasto-maalaamon oli katsottu muodostavan erillisen pysyvän toimintayksikön, jonne oli valittu työsuojeluvaltuutettu ja muodostettu työsuojelutoimikunta. Kanteessa esitettyjen vaatimusten toteutuminen loisi yrityskohtaisen työsuojeluvaltuutetun, mitä sopimus työsuojelutyöstä rakennustyöpaikoilla ei lainkaan tuntenut. Järjestelmä olisi selvästi sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 6 §:n tarkoittamaa päällekkäistä yhteistyöorganisaatiota, jota ei sopimuksella ollut haluttu saada aikaan. Myöskään työsuojelun valvonnasta annettu laki ei lähtenyt tällaisesta organisaatiomuodosta. Yhtiön asentajien työskennellessä yhteisillä työpaikoilla oli siellä pääurakoitsijan toimesta toimitettu rakennustöiden järjestysohjeiden edellyttämiä viikkotarkastuksia, jolloin tarkastuksen kohteena olivat olleet myös E. Hiltunen Oy:n työntekijöiden työtilat, välineet ja menetelmät. Tämä säännöksiin perustuva käytäntö rakentui sille ajatukselle, että rakennustyömaa oli työpaikka ja sen toiminnot suojelukohteina. Asentajien työskentelyn työsuojelulliset tarpeet oli näin ollen tyydytetty. Jos kantajaliiton ajama järjestelmä toteutuisi, ongelmaksi muodostuisi muun muassa se, miten määräytyisi työsuojeluvaltuutetun vapautus työstä, koska yhtiön palveluksessa olevat asentajat oli jo otettu huomioon rakennustyöpaikan työsuojeluvaltuutetun vapautusta laskettaessa.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Rakennustyöläisten Liitto on vastineen johdosta lausunut, että E. Hiltunen Oy teki yksinomaan alaslaskettuja kattoja. Kantajaliiton tiedossa ei ollut , että yhtiö ainakaan viime vuosina olisi tehnyt mitään muuta. Yrityksen pääasialliset työsuojeluongelmat eivät olleet varastomaalaamolla vaan matka-asennuskohteissa. Ongelmia syntyi lähinnä siinä, että käytännössä pääurakoitsijan palveluksessa olevista työntekijöistä valittu työsuojeluvaltuutettu ei pystynyt riittävästi hoitamaan työmaalla yleensä muutaman viikon viipyvien E. Hiltunen Oy:n matka-asentajien työsuojelutarpeita. Toisaalta matka-asentajat eivät käytännössä voineet vaikuttaa pääurakoitsijan työsuojeluorganisaation valintaan eivätkä sen toimintaan silloin, kun he olivat itse pääurakoitsijan työpaikalla. Vastineessa mainitut yli kaksi vuotta kestävät työkohteet olivat harvinaisia poikkeuksia, sillä keskimääräinen työkohteiden kestoaika oli enintään 3 - 4 viikkoa.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

E. Hiltunen Oy on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa, että sopimus työsuojelutyöstä rakennustyöpaikoilla koskee sen soveltamisalan sisältävän 1 §:n määräyksen mukaan sellaisia Suomen Rakennusteollisuusliiton jäsenyrityksen sopimuksessa tarkoitettuja työpaikkoja, joissa työskentelee yhteensä 20 työntekijää, toimihenkilöasemassa olevat työntekijät mukaan lukien. Sopimuksen soveltamisala ulottuu - tosin sisällöltään suppeampana - myös työpaikkoihin, joissa työntekijöiden lukumäärä samalla tavalla laskettuna on 10 ja eräissä poikkeustapauksissa sen allekin. Sopimuksen 2 §:n 1 momentissa on sovittu, mitä tarkoitetaan työpaikalla talonrakennustoiminnassa, ja 2 momentissa taas, miten työpaikan käsite on ymmärrettävä muussa rakennustoiminnassa. Sanamuotonsa mukaan viimeksi mainittuun momenttiin otettu määräys ei koske talonrakennustoimintaa, vaan työpaikan käsitteen määrittelemistä senkaltaisen toiminnallisen kokonaisuuden muodostavissa työkohteissa kuin sataman ja yhden tai useamman sillan muodostama rakennustyömaa niihin mahdollisesti kuuluvine tienrakennustöineen.

Kanteessa on lähdetty ensisijaisesti siitä, että työsuojelutyötä koskeva työehtosopimus olisi tarkoitettu sovellettavaksi lähinnä vain pääurakoitsijana toimivan rakennusyrityksen harjoittamaan rakennustoimintaan. Tämän mukaisesti sopimusta ei tulisi lainkaan soveltaa sellaisissa yrityksissä, jonka laatuinen E. Hiltunen Oy alaslaskettujen kattojen asentamiseen erikoistuneena ja pääasiallisesti sitä tekevänä liikkeenä on. Kantansa tueksi Rakennustyöläisten Liitto on viitannut jo mainittuun sopimuksen 2 §:n 1 momenttiin ja erityisesti siihen, ettei yhtiön palveluksessa olevilla asentajilla, jotka suorittavat työtään rakennuskohteissa valmistumisen loppuvaiheessa, tosiasiassa ole mahdollisuutta osallistua työsuojeluvaltuutettujen valitsemiseen asennustyön suorituspaikoilla. Näin on yleensä käynyt. Näistä haitoista ja hankaluuksista ei työtuomioistuimen mielestä ole tehtävissä niin pitkälle meneviä päätelmiä, että ne johtaisivat sopimuksen soveltamisalan supistamiseen. Sopimusta tehtäessä ei esitetyn selvityksen mukaan ole tarkemmin ollut esillä kysymys siitä, tarkoitetaanko siinä talonrakennustoiminnalla varsinaista rakennustoimintaa pääurakoitsijana harjoittavaa yritystä vai myös yleensä aliurakoitsijana talonrakennustoiminnassa toimivia tiettyihin erityisiin töihin erikoistuneita liikkeitä. Neuvotteluissa ei ole näytetty ainakaan sovitun mistään rajoituksista sopimuksen soveltamisalaan yrityksen toiminnan laadun perusteella. Eri asia on, että määrätyillä rakennustoimintaan liittyvillä erikoisaloilla, kuten esimerkiksi putki- ja putkieristysalalla sekä maalaus- ja lattianpäällystealalla on tehty yksinomaan niitä koskevat työehtosopimukset työsuojelun osalta.

Työtuomioistuimen mielestä ei ole esitetty perustetta, jonka mukaan E. Hiltunen Oy:n suorittamaa kattojen asennustyötä ei olisi pidettävä sopimuksessa tarkoitettuna talonrakennustoimintana. Suomen Rakennusteollisuusliiton jäsenyrityksenä sopimus työsuojelutyöstä rakennuspaikoilla koskee siten E. Hiltunen Oy:tä.

Kanteessa on vaadittu toissijaisesti vahvistettavaksi, että sovellettaessa työsuojelusopimusta on sen 2 §:ssä tarkoitetuksi työpaikaksi katsottava yhtiön varasto-maalaamo ja sen kaikki matka-asennuskohteet yhdessä. Vaatimuksen tueksi Rakennustyöläisten Liitto on liittojen välisissä neuvotteluissa viitannut sopimuksen 2 §:n 2 momentin määräykseen. Se ei kuitenkaan, kuten edellä on todettu, sanamuotonsa mukaan koske talonrakennustoimintaa eikä sen vuoksi voi tulla sovellettavaksi määriteltäessä työpaikan käsitettä E. Hiltunen Oy:n suorittaman työn osalta. Varasto-maalaamo voidaan, kuten yhtiössä on tehtykin, muodostaa sopimuksen puheena olevan määräyksen 4 momentin mukaisesti omaksi työpaikakseen. Se, että varasto tai muu erillinen pysyvä toimintayksikkö voidaan myös lukea kuuluvaksi johonkin yrityksen rakennustyöpaikkaan, ei oikeuta niin laveaan määräyksen tulkitsemiseen, että tuollainen erillinen toimintayksikkö olisi työsuojelun järjestämisen kannalta yhdistettävissä yrityksen kaikkiin rakennustyöpaikkoihin yhteisesti.

Sopimuksen 2 §:n 1 momentin mukaan työpaikalla, jossa työsuojelun valvontalaissa tarkoitettu työsuojelua koskeva yhteistoiminta tapahtuu, tarkoitetaan talonrakennustoiminnassa sellaista toiminnallista kokonaisuutta, joka käsittää vastaavan työnjohtajan valvontapiiriin sisältyvät toiminnat. Näin määritellyllä työpaikalla tapahtuu myös sopimuksen 5 §:ssä tarkoitettu työsuojeluvaltuutetun ja varavaltuutettujen valinta. E. Hiltunen Oy:n eri rakennustyökohteissa työskentelevät asentajat ja myös muut rakennustyömailla työskentelevät työntekijät kuuluvat sopimuksen 2 §:n 1 momentin mukaisesti määritellyllä työpaikalla valitun työsuojeluvaltuutetun toimipiiriin. Sopimuksesta voi päätellä, että eri työnantajien palveluksessa olevat työntekijät voivat kuulua saman työsuojeluvaltuutetun toimipiiriin. Edellä selostetuista syistä ei työtuomioistuimen mielestä työsuojelusopimuksen 2 §:n määräyksen perusteella työpaikkaa talonrakennustoiminnassa voida määritellä kanteessa vahvistettavaksi vaaditulla tavalla. Sen vuoksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun katsoen saavat Suomen Rakennusteollisuusliitto ja E. Hiltunen Oy kuitenkin kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Hurmalainen, Heiniö, Kenraali ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.