13.3.1974

VIII Erinäiset määräykset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

33 § Luottamusmiehet

Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välistä luottamusmiessopimusta noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana. (Luottamusmiessopimus on sivulla 162).

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

35 § Erimielisyyksien sovittelu

1. Tästä sopimuksesta ja siihen liittyvistä hinnoitteluista tai niiden tulkinnasta ehkä aiheutuvat erimielisyydet jätetään työtuomioistuimen käsiteltäviksi. Mikäli asia ei kuulu työtuomioistuimen käsiteltäviin, jätetään se välimieslautakunnan käsiteltäväksi ja noudatetaan siinä, mitä laki välimiesmenettelystä määrää. Kaikista erimielisyyksistä on kuitenkin ensiksi pyrittävä sopimaan liittojen välisissä neuvotteluissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 Mikäli rakennustyökohteen taikka sen ammattiryhmän, johon pääluottamusmies kuuluu, työvoimaa vähennetään työn valmistumisen tai taloudellisten taikka tuotantoteknisten syiden vuoksi, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa pääluottamusmieheen paitsi mikäli työnantaja ei voi tarjota tässä rakennustyökohteessa pääluottamusmiehelle tämän ammattia vastaavaa tai muutoin sopivaa työtä. Ammattiryhmän luottamusmieheen on ammattiryhmän puitteissa mahdollisuuksien mukaan sovellettava samoja sääntöjä. Muissa tapauksissa ei luottamusmiestä saa irtisanoa, ellei niiden työntekijäin enemmistö, joiden luottamusmiehenä hän on, anna siihen suostumustaan.

Luottamusmiehen työsuhteen purkamisoikeus määräytyy työsopimuslain 43 §:stä ilmenevillä perusteilla.

5, Pääluottamusmiehenä toimivalle työntekijälle annetaan ennakkoilmoitus työsuhteen päättymisestä kahta viikkoa ennen ja luottamusmiehenä toimivalle viikkoa ennen. Luottamusmiehelle annettavaan ennakkoilmoitukseen työsuhteen päättymisestä merkitään irtisanomisen syy.

6. Pääluottamusmiehelle annetusta ennakkoilmoituksesta toimittakoon hän tiedon sille Rakennustyöläisten Liiton aluejärjestölle tai sille työntekijäliittojen ammattiosastolle jonka myötävaikutuksella pääluottamusmies on valittu. Ennakkoilmoituksesta ammattiryhmän luottamusmiehelle annetaan tieto pääluottamusmiehelle. Edellämainitut ennakkoilmoitusmääräykset eivät kuitenkaan koske tapauksia, joissa työnantaja lain mukaan on oikeutettu purkamaan työsopimuksen tai työt ylivoimaisen tapahtuman takia taikka rakennuttajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaan on kokonaan tai osaksi keskeytettävä taikka rakennettava työntulos valmistuu.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rakennustyöiäisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Rakennusliike Taajama kommandiittiyhtiö K. A. Wallenius oli vuosina 1971-1972 toiminut urakoitsijana Lahden kaupungissa Niemenkatu 2:ssa sijaitsevalla rakennustyömaalla. Töiden aloittamisvaiheessa olivat työntekijät 24.11.1971 valinneet rakennuskohteen pääluottamusmieheksi rakennustyöläisen Olli Urmas Siivosen tehden vaalista luottamusmiessopimuksen edellyttämän kirjallisen ilmoituksen työnantajalle. Siivosen työsuhde oli sitten 4.9.1972 kello 10.00 sanottu suullisesti irti päättymään 18.9.1972. Työsuhteen lopettamisen syyksi työnantaja oli ilmoittanut töiden loppumisen. Luottamusmiessopimuksen edellyttämää kirjallista ennakkoilmoitusta, johon olisi merkitty irtisanomisen syy, ei kuitenkaan Siivoselle ollut annettu. Pääluottamusmies Siivonen oli työskennellyt sanotussa työkohteessa ns. rakennustyöläisenä eli tehnyt muita kuin ns. ammattitöitä. Siivosen työsuhteen päättymisen jälkeen oli työkohteeseen jäänyt sanotunlaisia muita rakennustöitä, joita Siivonen olisi osannut suorittaa. Joitakin työntekijöitä oli ollut tekemässä muun muassa kattovilloitusta, kylpyhuoneiden peilien ym. kiinnitystä ja heloitustyötä urakalla ja välillä myös tuntityötä. Eräs työntekijä oli jäänyt hissimiehen apulaisena tuntityöhön, toinen villatyöhön ja eräs muihin sekatöihin. Työmaalle oli lisäksi jäänyt kolme naista siivoustöihin. Työmaalla Siivosen jälkeen työskennelleistä työntekijöistä esimerkiksi yhden työsuhde oli kestänyt 8.10., toisen 17.10. ja kolmannen 8.11.1972 saakka. Kun luottamusmies Siivonen ei ollut saanut työnantajaa peruuttamaan luottamusmiessopimuksen vastaista irtisanomista, hän oli ilmoittanut asiasta kantajaliiton aluejärjestön edustajalle. Aluesihteeri Kyösti Junkkari oli 12.9.1972 ottanut yhteyttä työmaan vastaavaan mestariin selvittäen tälle työnantajan menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti, työnantajan suostumatta kuitenkaan oikaisemaan menettelyään. Myös vastaajaliiton paikallinen piiriasiamies, johon oli myös otettu yhteyttä, oli tukenut työnantajan menettelyä. Työsuhteen päättymistä seuranneena päivänä kantajaliiton paikallisen aluejärjestön edustajat olivat olleet yhteydessä työnantajan ja työnantajaliiton edustajiin Siivosen työsuhteen jatkamiseksi kuitenkaan yrityksessään enää onnistumatta. Pääluottamusmies Siivonen oli jäänyt työttömäksi aina 9.11.1972 saakka. Kun asiaa ei ollut siis saatu paikallisesti selvitetyksi, oli Rakennustyöläisten Liitto kirjeellään 3.10.1972 kääntynyt Suomen Rakennusteollisuusliiton puoleen vaatien asian selvittelyä. Heti kirjeen lähettämisen jälkeen pidetyssä liittotason neuvottelussa olivat työntekijäpuolen edustajat vaatineet työnantajaliittoa ryhtymään toimenpiteisiin asian saattamiseksi luottamusmiessopimuksen edellyttämään järjestykseen. Suomen Rakennusteollisuusliiton edustajat olivat kieltäytyneet tästä muun muassa sillä perusteella, ettei työnantaja olisi velvollinen järjestämään pääluottamusmiehelle työtä, jos tämän vuoksi jouduttaisiin lomauttamaan taikka irtisanomaan vanhempi työntekijä. Tällainen luottamusmiessopimuksen tulkinta tekisi kuitenkin merkityksettömäksi sen määräämän tehostetun irtisanomissuojan.

Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rakennusliike Taajama kommandiittiyhtiö K. A. Wallenius on menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti jättäessään antamatta kirjallisen irtisanomisilmoituksen ja irtisanoessaan pääluottamusmies Siivosen, vaikka rakennustyökohteessa olisi ollut luottamusmiehen ammattia vastaavaa tai muutoin sopivaa työtä. Edelleen Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan että työnantaja on luottamusmiessopimuksen mukaan velvollinen järjestämään luottamusmiehelle ammattia vastaavaa tai muuta työtä siinäkin tapauksessa, että joutuisi lomauttamaan taikka irtisanomaan jonkin toisen vaikkapa vanhemmankin tällaista työtä suorittavan työntekijän, joten pääluottamusmies niin halutessaan on työn vähentämistapauksessa rakennuskohteen viimeinen hänen ammattiaan vastaavaa tai muutoin sopivaa työtä tekevä työntekijä, ellei luottamusmiehen työsuhteen katkaisemiseen ole muuta sopimuksen tai lain tarkoittamaa laillista syytä. Vielä Rakennustyöläisten Liitto on, koska Rakennusliike Taajama kommandiittiyhtiö K. A. Wallenius oli monista varoituksista huolimatta rikkonut edellä kerrotuin tavoin luottamusmiessopimusta ja koska Suomen Rakennusteollisuusliitto, joka oli ollut varsin hyvin tietoinen luottamusmiessopimuksen sisällyksestä, oli siitä huolimatta tukenut työnantajaa tämän rikkoessa luottamusmiessopimusta, vaatinut että yhtiö ja sen vastuunalainen yhtiömies Karl Alfred Wallenius tuomittaisiin hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Suomen Rakennusteollisuusliitto valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Kanteen johdosta Suomen Rakennusteollisuusliitto on, siltä osin kuin kannevaatimus on esitetty työehtosopimuksen tulkintana yleisesti, vaatinut sen jättämistä tutkimatta, koska neuvottelut oli käyty vain Siivosen tapauksen osalta. Itse asiasta Suomen Rakennusteollisuusliitto on lausunut että rakennustyötä aloitettaessa oli kanteessa tarkoitetulla työmaalla työskennellyt 18 apumiestä, joiden määrä kesäkuussa 1972 oli ollut 25. Työvoimaa oli vähennetty työn valmistumisen johdosta lähinnä elo-syyskuussa 1972. Elokuun lopulla 1972 oli alunperin apumiehenä työskennelleitä työntekijöitä ollut jäljellä 13, syyskuun 4 päivänä 12, 5 päivänä 8 ja 11 päivänä 6, minkä jälkeen heidän määränsä oli syyskuun 18 päivänä laskenut 4:ään. Siivosta oli pyritty pitämään työssä siinä määrin kuin hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä oli löydettävissä. Juuri ennen työsuhteen päättymistä Siivonen oli työskennellyt kaivuutöissä, jotka oli aikaisemmin annettu työurakkana eräälle henkilölle. Tälle henkilölle annettua alaurakkaa ei taas voitu Siivosen työssä olon takia rikkoa, joten samasta työstä oli maksettu kaksinkertaista korvausta. Tämäkin jo osoitti, ettei Siivoselle ollut järjestettävissä muuta työtä.

Siivosen työsuhteen päättämisen jälkeen oli tälle työmaalle jäänyt akustiikkavilloitusta, heloitustyöt, nosturin purkaminen ja hissimiehen apulaisena toimiminen. Lisäksi kantajan tarkoittamat naishenkilöt olivat tehneet siivoustyötä. Miltei kaikki luetellut työt olivat laadultaan korkeimman luokan ammattitöitä eivätkä Siivosen työtaidon mukaisia rakennusalan muita töitä. Tällaisia olivat akustiikkavilloitus ja heloitustyöt. Osa töistä taas edellytti yhtämittaista työskentelyä samassa työssä koko työsuorituksen ajan. Tällainen oli hissimiehen apulaisen työ. Siinä apulaisen oli työturvallisuuden johdosta kyettävä saumattomaan yhteistyöhön varsinaisen asentajan kanssa. Myös torninosturin purkamisessa työn vaarallisuus aiheutti sen, että apulaiselta oli vaadittava samoin kuin hissimiehen apulaiselta kyky yhteistyöhön. Siivoustyö lopuksi oli työehtosopimuksen mukaan II b palkkaryhmän mukaista työtä. Kuka tahansa aputyöntekijä ei kuitenkaan ollut kykenevä rakennuksen loppusiivouksen suorittamiseen, sillä tämäkin työ vaati oman ammattitaitonsa, jota Siivosella ei ollut. Osoituksena asiasta oli Siivosen luokittelu Lahden työvoimatoimistossa rakennusaputyömieheksi, millä perusteella Siivonen oli voinut kieltäytyä vastaanottamasta rakennussiivoojan työtä, joka olisi ollut Lahden työvoimatoimiston välityksellä saatavissa. Tämä luokittelu muodostikin ylä- ja sivurajanvedon harkittaessa, mihin työhön Siivonen olisi kysymyksessä olevalla rakennustyömaalla kyennyt.

Irtisanomisilmoituksen antamisesta kanteessa esitetty oli sikäli virheellistä, että Siivoselle oli annettu kirjallinen irtisanomisilmoitus muutamaa päivää irtisanomisen jälkeen siis edelleen työsuhteen kestäessä. Syynä tuohon oli ollut se, että luottamusmiessopimus ilmaisi vain epäselvästi, että ennakkoilmoituksen tuli olla kirjallinen. Oli epäselvää, oltiinko tällaisen ilmoituksen antamiseen lainkaan velvollisia, kun työ lähes kokonaan oli valmistunut Siivosen työsuhteen päättyessä. Ilmoituksen antanut valvova rakennusmestari oli heti tiedon saatuaan korjannut virheensä eikä menettelyä siis voitu pitää tahallisena. Sanotuilla perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä sen tutkittavalta osalta.

Rakennusliike Taajama kommandiittiyhtiö K. A. Wallenius ja Karl Alfred Wallenius ovat osaltaan yhtyneet Suomen Rakennusteollisuusliiton vastineessa lausuttuun.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun; ja mitä ensin tulee kanteessa yleisessä muodossa esitettyyn luottamusmiessopimuksen oikeaa sisältöä koskevaan vahvistusvaatimukseen, niin Rakennustyöläisten Liiton asiaa koskevassa neuvottelupyyntökirjeessä on asia esitetty nyt kysymyksessä olevaa yksityistapausta koskevana. Rakennustyöläisten Liiton työtuomioistuimessa kuultu neuvotteluedustaja on kertonut neuvottelussa keskustellun niistä yleisistä edellytyksistä, joiden vallitessa pääluottamusmies voidaan irtisanoa. Tämä ei kuitenkaan työtuomioistuimen mielestä riitä osoittamaan että näistä periaatteista olisi liittojen kesken katsottava käydyn työehtosopimuksen edellyttämät neuvottelut, kun neuvottelusta ei ole laadittu pöytäkirjaa, josta asia voitaisiin todeta, ja Suomen Rakennusteollisuusliitto osaltaan on ilmoittanut ymmärtäneensä neuvotteluja käydyn vain Siivosen tapauksesta. Näin ollen työtuomioistuin jättää kanteen sanotulta osalta tutkimatta.

Jutun muutoin tutkiessaan työtuomioistuin katsoo siinä käyneen selville, että Rakennusliike Taajama kommandiittiyhtiö K. A. Wallenius on kanteessa kerrotuin tavoin 4.8.1972 irtisanonut työmaan pääluottamusmieheksi 24.11.1971 valitun Olli Siivosen työsuhteen päättymään 18.9.1972 ilmoittaen suullisesti syyksi työn loppumisen. Siivosen irtisanomisesta ei ollut tehty luottamusmiessopimuksen tarkoittamaa ennakkoilmoitusta. Esitetyn selvityksen mukaan on työmaalle Siivosen työsuhteen päätyttyä jäänyt muutamia hänen ammattiryhmäänsä kuuluvia työntekijöitä ja eräitä muita työntekijöitä, joiden suorittaman työn työntekijäpuoli on katsonut olleen sellaista, että se olisi Siivoselle soveltunut, työnantajapuolen taas päin vastoin katsoessa, ettei työ erikoista ammattitaitoa vaativana Siivoselle soveltunut. Rakennustyöläisten Liiton paikalliset toimihenkilöt ovat Siivosen työsuhteen vielä jatkuessa ja heti työsuhteen päättymisen jälkeen pyrkineet työnantajan ja Suomen Rakennusteollisuusliiton paikallisen piiriasiamiehen kanssa käymissään neuvotteluissa saamaan irtisanomisen peruutetuksi, työnantajapuolen siihen kuitenkaan suostumatta. Myöhemmin käydyssä liittojen välisessä neuvottelussa on Suomen Rakennusteollisuusliiton taholta esitetty työnantajapuolen kanta irtisanomisen syistä ja ilmoitettu syyksi työn valmistuminen ja todettu, ettei paikkakunnalla ollut olemassa saman työnantajan toista työmaata, johon Siivonen olisi voitu siirtää. Suomen Rakennusteollisuusliiton ei ole näytetty pyrkineen asianmukaisesti selvittämään, jäikö työmaalle Siivosen työsuhteen päättyessä hänen ammattiaan vastaavaa työtä taikka hänelle muutoin soveltuvaa työtä.

Vaikka työvoiman vähentäminen rakennustyömaalla on johtunut työkohteen lähestymässä olleesta valmistumisesta, katsoo työtuomioistuin jutussa esitetyn selvityksen osoittavan, että työmaalle on Siivosen irtisanomisen jälkeen jäänyt hänen ammattiaan vastaavaa työtä, joten työnantaja on hänet irtisanoessaan menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti. Harkitessaan, voidaanko työnantajan katsoa tietensä rikkoneen luottamusmiessopimusta laiminlyödessään ennakkoilmoituksen antamisen ja irtisanoessaan Siivosen sekä kieltäytyessään hänen työsuhteensa jatkamisesta työtuomioistuin toteaa, että ennakkoilmoitusta ei vaadita työkohteen valmistumisen aiheuttaessa irtisanomisen. Kun Rakennusliike Taajama kommandiittiyhtiö K. A. Wallenius on Siivosen työsuhteen jatkamiseksi ennen irtisanomista pitänyt häntä sellaisessakin työssä, josta se maksoi korvausta aliurakoitsijallekin Siivosen ohella, osoittaa se työnantajan katsoneen, ettei Siivosen ammattitaito enää riittänyt työmaalla jäljellä oleviin töihin. Kun Suomen Rakennusteollisuusliittokin on hyväksynyt yhtiön menettelyn, työtuomioistuin katsoo, ettei yhtiön menettelyä voida pitää työehtosopimuksen tietoisena rikkomisena. Suomen Rakennusteollisuusliiton sen sijaan olisi asian tultua sen tietoon pitänyt tarkemmin ottaa selvää niistä mahdollisuuksista, joita Siivosen pitämiseksi työmaalla luottamusmiessopimuksen ehdoton määräys huomioon ottaen Siivosen työsuhteen päättyessä vielä oli. Tämän vuoksi liitto on jäsenensä menettelyn hyväksyessään työtuomioistuimen mielestä laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi yhtiötä ja Karl Alfred Walleniusta vastaan esitetyn hyvityssakkovaatimuksen hyläten vahvistaa, että yhtiö on Siivosen irtisanoessaan menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti, ja työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Suomen Rakennusteollisuusliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkoa 2500 markkaa sekä korvaamaan sanotun liiton oikeudenkäyntikulut 700 markalla. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat Rakennusliike Taajama kommandiittiyhtiö K. A. Wallenius ja Karl Alfred Wallenius itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Peltola, Vihma, Heiniö, Nordström, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.