9.3.1998

Taustatiedot

Eläketurvakeskus oli myöntänyt MFG-Components Oy:lle (ent. Tohmac & Co) luottovakuutukset nrot 6275/5 ja 9135/5 yhtiön eläkevakuutusyhtiöiltä saamien lainojen vakuudeksi.

Eläketurvakeskus oli joutunut maksamaan luottovakuutusehtojen mukaisina vakuutuskorvauksina lainanantajille maksamatta olevat pääoma-, korko- ja viivästyskorkoerät, minkä jälkeen lainanantajat olivat siirtäneet velkakirjat kaikkine oikeuksineen Eläketurvakeskukselle.

Refico Oy, nykyisin Refimex Oy, oli sitoutunut omavelkaisiin takauksiin mainittujen luottovakuutusten vastavakuudeksi.

Eläketurvakeskuksen kanne

Eläketurvakeskus vaati Refico Oy:n velvoittamista suorittamaan luottovakuutuksen nro 6275/5 osalta 8.8.1985 annetun omavelkaisen takaussitoumuksen perusteella pääomaa 335 952,08 markkaa korkoineen ja viivästyskorkoineen sekä luottovakuutuksen nro 9135/5 osalta 15.1.1986 annetun omavelkaisen takaussitoumuksen perusteella pääomaa 1 700 271,15 markkaa korkoineen ja viivästyskorkoineen.

Refico Oy:n vastaus

Refico Oy kiisti kanteen pääomamääriltään luottovakuutuksen nro 6275/5 osalta 97.920 markan ylittävältä osin ja luottovakuutuksen nro 9135/5 osalta 66 109 markan ylittävältä osin.

Refico Oy:n mukaan sijoitusluottovakuutuskirjaan nro 6275/5 luottovakuutetuksi alkumääräksi oli merkitty 217 552,40 markkaa ja sijoitusluottovakuutusasiakirjaan nro 9135/5 luottovakuutetuksi alkumääräksi oli merkitty 110 020 markkaa. Refico Oy:n mukaan sen takausvastuu rajoittui näihin määriin vähennettynä lainanottajan suorittamilla seitsemän prosentin vuotuisilla lyhennyksillä.

Refico Oy perusteli kiistämistään sillä, että velallinen Oy Tohmac & Co oli vuosittain saanut eläkevakuutusyhtiöiltä lisälainaa. Jokaisesta lisälainasta kukin eläkevakuutusyhtiö oli tehnyt Eläketurvakeskukselle luottovakuutusilmoituksen, jossa oli muun ohessa mainittu lainan koko määrä lisäyksen jälkeen. Luottovakuutusilmoituksissa Eläketurvakeskus oli vahvistanut hyväksyvänsä uudet luottovakuutetut määrät.

Refico Oy vetosi siihen, että se takaajana ei ollut hyväksynyt vakuutusmaksulainojen lisäyksiä. Sille ei ollut edes ilmoitettu Eläketurvakeskuksen hyväksymistä uusista luottovakuutetuista määristä. Refico Oy:n mukaan yhtiön vastuunlisäyksiin olisi pitänyt olla yhtiön suostumus samoin kuin Eläketurvakeskukseltakin oli pyydetty suostumusta lisälainan sisällyttämisestä luottovakuutukseen.

Takaussitoumusten ja vakuutuskirjojen sanamuotoihin vedoten Refico Oy totesi, ettei se ollut tiennyt eikä sen ollut pitänytkään tietää, että takaus oli koskenut vakuutusmaksulainan lisäyksiä.

Käräjäoikeuden tuomio 25.1.1995

Perustelut

Takaussitoumusten mukaan Refico Oy oli sitoutunut "Eläketurvakeskukselle omavelkaiseen takaukseen sen summan maksamisesta, minkä Eläketurvakeskus myöntämänsä luottovakuutuksen nojalla on lainanantajalle maksanut tai katsoo olevansa velvollinen maksamaan".

Luottovakuutuskirjoissa oli yksilöity lainanottaja ja -antaja. Lainatiedot oli yksilöity mainitsemalla lainan numero ja mainitsemalla "luottovakuutettu alkumäärä", joka sijoitusluottovakuutusasiakirjassa nro 6275/5 oli 217 552,40 markkaa ja sijoitusluottoasiakirjassa nro 9135/5 puolestaan 110 020 markkaa. Sen lisäksi oli mainittu luottovakuutuksen alkamispäivämäärä.

Vakuutuskirjaan sisältyvien luottovakuutusehtojen mukaan vakuutuksen nojalla korvattavaan vahinkoon luettiin mm. "maksamatta oleva osa Eläketurvakeskuksen hyväksymästä vakuutuskirjassa mainitun lainan määrästä siihen luettuna myös se, minkä lainanantaja on takaisinsaantia koskevien säännösten nojalla joutunut ehkä palauttamaan".

Luottovakuutuksen kohteena olivat olleet työntekijäin eläkelain mukaiset vakuutusmaksulainasopimukset. Vakuutusmaksulainasopimuksen mukaan lainan määrä oli kulloinkin nostettuna oleva osa sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamissa perusteissa sallitusta määrästä. Lainan määrässä tapahtuneet muutokset, joista laadittiin kulloinkin erillinen kuitti, kirjattiin lainanottajalle avatulle vakuutusmaksulainatilille. Edelleen sopimuksessa oli todettu, että sopimusta tehtäessä nostettavaan ensimmäiseen erään samoin kuin muihin vastedes nostettaviin muihin eriin sovellettiin sopimuksessa tarkemmin mainittuja ehtoja.

Refico Oy:llä oli itsellään ollut vastaavanlaisia lainasopimuksia, joten se oli käräjäoikeuden mukaan tuntenut lainasopimuksen ehdot.

Refico Oy katsoi, että sen vastuu takauksen perusteella rajoittui luottovakuutuskirjassa mainittuun lainan alkumäärään. Tämä perustui muun ohessa luottovakuutuskirjan ehtojen edellä mainitun vakuutuksen perusteella korvattavaa vahinkoa koskevan kohdan sanamuotoon.

Käräjäoikeus katsoi, että ehtokohdan sanamuoto ei kuitenkaan tukenut Refico Oy:n esittämää käsitystä vaan sanamuodon mukaisesti tulkittuna ehtokohta sisälsi sen, että vakuutustapahtuman sattuessa vakuutuksesta korvataan se määrä, joka vakuutuskirjassa mainitusta lainasta oli maksamatta vakuutustapahtuman sattuessa. Lainan määrä taas määräytyi sen mukaan, kuinka paljon sitä toisaalta oli lyhennetty ja kuinka paljon lainanottaja toisaalta oli nostanut uusia lainaeriä.

Jos vakuutuskirjan mainittu ehto kuuluisi: "maksamatta oleva osa Eläketurvakeskuksen hyväksymästä vakuutuskirjassa mainitusta lainan määrästä", ehtoa olisi käräjäoikeuden mukaan tulkittava Refico Oy:n esittämällä tavalla. Vakuutuskirjan ehdossa ei siis viitattu vakuutuskirjaan merkittyyn lainan alkumäärään, vaan siihen määrään, joka vakuutustapahtuman sattuessa oli lainasta maksamatta. Käräjäoikeus totesi, että myös vakuutuskirjassa oleva sana "alkumäärä" sellaisenaan osoitti, että lainan määrä saattoi sopimussuhteen kestäessä kasvaa.

Lainan määrässä tapahtuneiden muutosten ilmoittamatta jättämisestä takaajalle käräjäoikeus totesi, että Eläketurvakeskus ei ollut ilmoittanut Refico Oy:lle takaajan vastuun lisääntymisestä. Käräjäoikeuden mukaan oli lähtökohtaisesti selvää, että velkoja ja velallinen eivät voineet keskenään tehdä sopimuksia, joiden seurauksena takaajan maksuvelvollisuus lisääntyi. Käräjäoikeus totesi, että tässä tapauksessa oli alunperinkin tarkoitettu, että taattavan velan määrä saattoi vaihdella ja myös kasvaa. Näin ollen takaaja ei tällä perusteella voinut vapautua takauksestaan. Velkoja ei myöskään ollut laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan, koska takaajankin tiedossa oli ollut se, että taattavan velan määrä vaihteli ja koska velallinen ja takaaja olivat olleet keskenään konsernisuhteessa.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeus velvoitti Refico Oy:n kanteessa vaadittuun suoritukseen.

Hovioikeuden tuomio 5.12.1996

Hovioikeus lausui pääasian osalta seuraavan. "Lakisääteiseen työeläkejärjestelmään kuuluu, että työnantajalla on oikeus lainata takaisin se osa työnantajan maksamista työntekijöidensä eläkevakuutusmaksuista, joita ei välittömästi tarvita eläkemenoihin. Tällaisessa vakuutusmaksulainauksessa työnantaja maksaa vuosittain eläkevakuutusyhtiölle aikaisempien vakuutusmaksulainojensa ja kuluvana vuonna maksettavien työeläkevakuutusmaksujen yhteisestä määrästä ainoastaan sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman osan muun osan jäädessä työnantajan velaksi. Vakuutusmaksulainojen luonteeseen kuuluu, että niiden määrät muuttuvat vuosittain ja lainanottajalle syntyy oikeus lainamäärän kasvattamiseen sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden rajoissa. Lainalla on oltava turvaava vakuus, jollaisena yleisesti käytetään Eläketurvakeskuksen antamaa luottovakuutusta.

Takaisinlainaus ja luottovakuutus on tarkoin säänneltyä toimintaa. Takaisinlainaus tapahtuu kaikkien yrittäjien osalta samoin sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamin ehdoin ja perustein. Eläketurvakeskuksen luottovakuutukset ovat kaikille yrittäjille samanlaisia vakioehtoisia vakuutuksia. Eläketurvakeskuksen ilmoituksen mukaan myös luottovakuutuksen perusteella maksettavan määrän takaisinmaksamisesta annettujen takaussitoumusten ehdot ovat olleet samanlaiset kuin vastaavissa luotoissa on käytetty. Työeläkevakuutusmaksujen takaisinlainausta käytetään yleisesti yrittäjien toiminnan rahoituksena ja takaisinlainaus ja sen luonne ovat yleisesti tunnettuja yrittäjien keskuudessa. Refico Oy:llä on itsellään ollut seitsemän Eläketurvakeskuksen luottovakuutuksella takaamaa lainaa, joista viisi on edelleen voimassa.

Hovioikeus katsoo, että Refico Oy:n on 8.8.1985 ja 15.1.1986 takaukset antaessaan pitänyt tuntea takaisinlainaus- ja luottovakuutusjärjestelmä sekä menettelyn yleisestä tunnettuisuudesta että omasta kokemuksestaan ja myös tietää, että takaus ei määrällisesti rajoitu luottovakuutuskirjaan merkittyyn lainan alkumäärään vaan että Eläketurvakeskuksen tarkoitus takauksessa on ollut, että Refico Oy takauksensa perusteella vastaa koko siitä määrästä, jonka Eläketurvakeskus joutuu luottovakuutuksen nojalla maksamaan."

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 9.3.1998

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.