18.9.2012

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 23.12.2010 nro 10/0793/2

1. Asian aikaisempi käsittely

1.1 Hämeen ympäristökeskuksen päätös 17.1.2008 ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta

Hämeen ympäristökeskus on 17.1.2008 tekemällään päätöksellä diaarinumero HAM-2007-R-12-531 päättänyt ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (jäljempänä YVA-laki) 6 §:n nojalla, että A:n, B:n, C:n ja D:n maa-ainesten ottamista Hausjärven kunnan Ryttylän kylässä sijaitsevalta tilalta Mäki-Lähteelä RN:o 1:955 koskevaan hankkeeseen ei ole tarpeen soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaista arviointimenettelyä.

Ympäristökeskus on todennut päätöksessään hankkeen kuvauksena seuraavaa:

Mäki-Lähteelän tilan pinta-ala on 10,175 ha. Otto tulee sijoittumaan lähes koko tilan alueelle. Alkuperäisen, 26.8.2007 päivätyn maa-aineslupahakemuksen mukainen ottomäärä on 1 968 000 k-m ³ ja ottoaika 10 vuotta. Hanke sijaitsee II-luokan pohjavesialueella. Alin ottotaso on määritetty siten, että pohjaveden pinnan yläpuolelle jää kuuden metrin suojakerros. Alueella on soran ja hiekan ohella runsaasti suuria pintakiviä, jotka rikotaan ja murskataan yhdessä sora-ainesten kanssa. Kiviaines on tarkoitus seuloa ja murskata alueen alatasoilla. Tieyhteys hankealueelle on Vangonojan yksityistien kautta, johon tilalla on kulkuoikeus. Ottosuunnitelmaan on hankealueelle piirretty uusi ajoyhteys Vangonojantielle hankealueen pohjoisosasta.

Hankkeesta vastaavan edustajan ympäristökeskukseen 9.1.2008 toimittaman tiedon mukaan kunnalle on 9.1.2008 toimitettu maa-aineslupahakemusta koskeva täsmennys, jossa kokonaisottomäärä on 1 518 000 k-m ³ ja vuotuinen ottamismäärä vastaavasti 150 000 k-m ³ . Hausjärven kunnasta toimitettiin ympäristökeskukseen samana päivänä vastaava tieto.

Ottoalue rajoittuu Janakkalan kunnan puolen Kernaalan kylässä Vähä-Kirkkomäen tilaan RN:o 1:6, jolta on jo ennestään otettu maa-aineksia ja jonne on haettu lupaa uudelle otolle, jonka määrä olisi 550 000 k-m ³ kymmenessä vuodessa. Otto on tarkoitus toteuttaa siten, että nykyinen noin neljän hehtaarin ottoalue ei juuri laajene, vaan syvenee. Vuotuinen otto on hakemuksen mukaan 45 000 k-m ³ vuodessa. Otosta saatava moreeni on tarkoitus käyttää alueen viimeistelymassoina. Pohjaveden pinnan yläpuolelle on tarkoitus jättää kuuden metrin suojakerros. Seulonta ja murskaus tehdään alueen alatasoilla. Tieyhteys alueelle on Vangonojan yksityistien kautta. Ottamissuunnitelmien mukaan kuopat tulevat lopulta olemaan yhtä kuoppaa ja maisemoidaan yhdessä.

Ympäristökeskus on todennut päätöksessään ympäristön tilasta ja ympäristövaikutuksista seuraavaa:

Hausjärven Mäki-Lähteelän ja Janakkalan Vähä-Kirkkomäen maa-ainesten ottoalueet rajoittuvat toisiinsa ja niiden toiminnot ovat samat, joten niiden vaikutukset ovat samankaltaisia, vaikka hankkeet ovat erikokoiset. Sen vuoksi niiden ympäristövaikutuksia on tarkasteltu soveltuvin osin yhdessä. Niiden yhteenlaskettu ottopinta-ala on noin 14,2 ha ja vuotuinen ottomäärä 195 000 k-m ³ . Molempiin on haettu 10 vuoden ottamisaikaa.

Alue on maakuntakaavassa osoitettu maa-ainesten ottamisalueeksi.

Hankkeet sijaitsevat II-luokan pohjavesialueella (0408654 Kirkkomäki), jonka pohjaveden virtaussuunta on itään. Alueella ei ole kunnan eikä muutakaan vedenottamoa. Maa-ainesten oton jälkeen maan ja pohjaveden pinnan väliin jää 6 metriä maa-ainesta.

Hausjärven Mäki-Lähteelän tilan lupahakemuksen liitteenä olleessa luontoselvityksessä oli tarkasteltu aluetta, joka ulottui 150 - 300 metrin päähän suunnitellusta ottoalueesta. Myös Janakkalan puolen Vähä-Kirkkomäen tilan hakemuksessa oli suppea luontoselvitys. Niiden mukaan alueella ei ole luonnonsuojelualueita eikä luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisia suojeltavia luontotyyppejä. Alueelta ei tunneta luontodirektiivin liitteen IV lajien tai uhanalaisten kasvilajien esiintymiä. Niitä ei ollut myöskään tullut esiin luontoselvityksen maastoinventoinneissa. Selvityksen mukaan suunnitellulla ottoalueella ja sen lähiympäristössä Kirkkomäellä on kaksi suppea-alaista metsälain (104 §) erityisen arvokkaan luontotyyppikohteen kriteerit täyttävää harjulehtoa. Näistä eteläisempi ei sijaitse varsinaisen ottoalueen sisäpuolella, mutta pohjoisempi harjulehto jää oton alle. Kirkkomäen lähistöllä on kolme kosteikkoa, joista kahdella korvella on jonkin verran luonnonsuojelullista arvoa muun muassa kohtalaisen hyvän luonnontilaisuutensa takia. Selvityksessä todetaan, että ojittamattomat korvet ovat sekä Janakkalassa että Hausjärvellä nykyään hyvin harvinaisia. Soranoton jatkuminen saattaisi vaikuttaa kosteikkojen hydrologiaan.

Ottoalueet näkyvät maisemassa Janakkalan Tarinmaan - Leppäkosken suunnasta. Hausjärven kunnan maa-ainesoton maisema- ja ympäristöselvitysluonnoksessa Kirkkomäen pohjois-länsi-lounaisreuna on määritelty tärkeäksi reunavyöhykkeeksi, joka on säilytettävä ehyenä. Ottamissuunnitelman perusteella Kirkkomäen reuna-alueet tulevat säilymään, vaikkakin madaltuvat. Ottotoiminnan edistyessä alueita viimeistellään vaiheittain.

Ottoalueiden eteläpuolella noin 300 metrin päässä on mökkiasutusta. Mökkejä on 12, eikä aluetta ole tarkoitus laajentaa. Lähin vakituisessa asuinkäytössä oleva talo on ottoalueen pohjoispuolella noin 130 metrin päässä. Kirkkomäen alueella, pääosin sen kaakkoisosassa, on tällä hetkellä asutusta 93 taloutta. Alueella asuu paljon lapsiperheitä. Osa rivitaloista sijaitsee aivan Vangonojantien varressa. Asutuksen kasvusuuntia ja aluevarauksia Ryttylässä on ohitien varressa Tervakosken suuntaan ja Vangonojantien varressa Kirkkomäellä. Ottamissuunnitelmien mukaan Janakkalan puolella lähin asutus on yli 400 metrin päässä ottoalueesta ja lähimmän tilan talousrakennus asumaton. Vangonojantien varrella on Janakkalan puolella joitakin asuinrakennuksia. Vangonojantie päättyy Janakkalan puolella Leppäkoskentiehen, jonka varrella länteen päin moottoritielle asti on jonkin verran haja-asutusta, pohjoiseen päin tie kulkee Leppäkosken taajaman läpi.

Vangonojantie on kapeaa soratietä lukuun ottamatta tien eteläpäätä, joka on asutuksen kohdalta päällystetty. Kevyen liikenteen väyliä ei ole. Vangonojantien ja Leppäkoskentien liittymä on rakenteeltaan rekoille hankala. Leppäkoskentie ja Ryttyläntie ovat päällystettyjä teitä.

Ottoalueilta saatava kiviaines seulotaan ja murskataan alueen alatasoilla. Melu suuntautuu rinteestä länteen päin, joten siitä ei arvioida aiheutuvan asutukselle haittaa. Myös pölyn arvioidaan pysyvän hankealueen sisällä.

Maa-ainesten kuljetusten vuoksi liikenteen määrä lisääntyy nykyisestä erittäin paljon, joten liikenteen onnettomuusriskit sekä melu- ja pölyhaitat kasvavat ja tiestön kestokyky joutuu koetukselle. Viranomaisneuvottelussa arvioitiin, että Hausjärven Mäki-Lähteelän ottoalueen maa-aineskuljetukset suuntautuisivat Vangonojantietä etelään Ryttyläntielle ja Ryttylän kylän läpi eri suuntiin. Janakkalan Vähä-Kirkkomäen tähänastinen maa-ainesten kuljetus on suuntautunut Vangonojan yksityistietä pohjoiseen. Hankkeesta vastaavien vastineessa 31.12.2007 esitetään, että todennäköisempi liikennöintivaihtoehto myös Mäki-Lähteelän tilan ottoalueelta tulisi käytännössä olemaan Vangonojantietä pohjoisen suuntaan ja siitä edelleen Leppäkoskentietä moottoritielle. Hankkeesta vastaavien 9.1.2008 tekemä maa-aineshakemuksen täsmennys, jossa otettava kokonaisainesmäärä vähenee 450 000 k-m ³ ja vuotuinen ottamismäärä vastaavasti 45 000 k-m ³ , vähentää myös tarvittavien kuljetusten määrää noin neljänneksellä alkuperäisen suunnitelman mukaisesta määrästä. Hankkeelle ei ole esitetty muita kuljetusreittejä kuin Vangonojantien kautta.

Ympäristökeskus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen (jäljempänä myös YVA-asetus) 6 §:n hankeluettelon 2 b kohdan perusteella kiven, soran tai hiekan ottoon, kun louhinta- tai kaivualueen pinta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä vähintään 200 000 kiintokuutiometriä vuodessa. Hausjärven Mäki-Lähteelän hankkeen kaivualueen pinta-ala on noin 10,2 ha ja ottomäärä 150 000 k-m ³ vuodessa. Se on siten selvästi alle YVA-asetuksen hankeluettelon kokorajojen. Jos hankkeella on yhteisvaikutuksia toisen hankkeen kanssa, niiden kokoja ei lasketa yhteen ja sovelleta hankeluettelon kokorajoja, vaan arviointimenettelyn tarve selvitetään tapauskohtaisen harkinnan perusteella.

Arviointimenettelyä sovelletaan ympäristökeskuksen tapauskohtaisen arvioinnin ja päätöksen pohjalta hankkeeseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, hankeluettelossa esitettyjen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa otetaan huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne ja tarkastellaan erityisesti niitä tekijöitä, joita luetellaan YVA-asetuksen 7 §:ssä.

Hausjärven Mäki-Lähteelän maa-ainesten ottohankkeen ympäristövaikutuksia on edellä tarkasteltu yhdessä Vähä-Kirkkomäen maa-ainesten ottohankkeen vaikutusten kanssa. Ympäristökeskus katsoo, että maa-ainesten otosta ja murskauksesta ei hankkeiden yhteisvaikutuksenakaan synny merkittäviä haittoja luonnon monimuotoisuudelle, maisemalle tai pohjavesille eikä merkittäviä melu- ja pölyhaittoja asutukselle. Luonnon monimuotoisuudelle ja maisemalle aiheutuvat haitat ovat kuitenkin pysyviä, joskin alueen viimeistelyllä maisemahaittoja voidaan jonkin verran vähentää. Melu- ja pölyhaitat päättyvät oton loputtua 10 vuoden kuluttua.

Maa-ainesten kuljetuksen aiheuttamat riskit ja melu- ja pölyhaitat asutukselle voivat olla merkittäviä, vaikka Mäki-Lähteelän hankkeen ottomäärää on pienennetty. Kuljetusten haittavaikutukset ovat merkittävät, jos kaikki liikenne kulkee Vangonojantietä etelään Ryttylään, koska Kirkkomäellä on runsaasti asutusta, osa taloista on aivan tien vieressä ja asutuksen määrä tullee jatkossa vielä lisääntymään. Vähä-Kirkkomäen ottoalueelta liikenne on tähän asti suuntautunut Vangonojan yksityistietä pohjoiseen. Hankkeesta vastaavat painottavat sitä, että myös Mäki-Lähteelän ottoalueen liikenne tulisi todennäköisesti suuntautumaan Vangonojantietä pohjoiseen. Tällä suunnalla on haja-asutusta, jolle kasvava liikenne tulisi aiheuttamaan haittoja. Asutuksen määrä on paljon pienempi kuin etelän suunnalla. Kuljetusten suuntaa ei voida varmasti tietää edeltä päin eikä hankkeesta vastaava voi taata niiden suuntautumista pohjoiseen päin.

Ympäristökeskus katsoo, että vaikka Mäki-Lähteelän maa-ainesten ottohankkeesta voi aiheutua merkittäviä liikenteellisiä haittavaikutuksia, pelkästään merkittävät liikenteelliset haittavaikutukset eivät riitä siihen, että Mäki-Lähteelän maa-ainesten ottohankkeen voitaisiin todennäköisesti katsoa aiheuttavan laadultaan ja laajuudeltaan YVA-asetuksen hankeluettelossa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Näin ollen ympäristökeskus katsoo, että hankkeeseen ei ole sovellettava arviointimenettelyä. Hankkeesta vastaavan on kuitenkin oltava riittävästi selvillä hankkeen ympäristövaikutuksista YVA-lain 25 §:n edellyttämällä tavalla.

Ympäristökeskuksen soveltamat oikeusohjeet

YVA-laki 2, 4, 6 ja 19 §
YVA-asetus 4, 6 ja 7 §

1.2 Hausjärven kunnanhallituksen päätös 6.4.2009 maa-aineslupaa koskevassa asiassa

Hausjärven kunnanhallitus on 6.4.2009 antamallaan päätöksellä myöntänyt Hausjärven kunnan Ryttylän kylässä sijaitsevan Mäki-Lähteelän tilan RN:o 1:955 omistajille A:lle, D:lle, C:lle ja B:lle maa-aineslain mukaisen luvan soran ja hiekan ottamiseen mainittuun, 10,75 hehtaarin suuruiseen tilaan kuuluvalta ottosuunnitelmassa esitetyltä alueelta seuraavien lupamääräysten mukaisesti:

1. Ottoalueen pinta-ala on 85 000 m ² ja ottomäärä on 1 493 000 m ³ .

2. Tämä lupa on voimassa 10 (kymmenen) vuotta luvan lainvoimaistumispäivästä lukien.

3. Pintamaata tulee poistaa mahdollisimman vähän kerrallaan työn edistymisen mukaan. Pintamaat tulee varastoida alueella ja käyttää myöhemmin ottoalueen jälkihoidossa. Puusto ja muu kasvillisuus tulee säilyttää ottamisalueen ulkopuolella tilan Mäki-Lähteelä 1:955 alueella ja sitä tulee tarvittaessa täydentää istutuksin. Erityisesti tilan 1:955 ja 1:889 vastaisella rajalla (pohjoisraja) tulee säilyttää 50 metrin suojavyöhyke, jolla säilytetään olemassa oleva puusto ja aluskasvillisuus tilan Mäki-Lähteelä 1:955 puolella. Puustoa ja kasvillisuutta tulee tarvittaessa täydentää istutuksin.

4. Alin ottotaso on +90.00. Alinta ottotasoa ei kuitenkaan saa ulottaa neljää metriä lähemmäksi ylintä havaittua pohjaveden pinnan tasoa.

5. Vaiheittaisessa otossa (suunnitelmassa esitetyt vaiheet 1 - 3) otetun alueen luiskat ja pohjataso on kulkureittejä lukuun ottamatta jälkihoidettava ennen kuin ottaminen etenee seuraavaan vaiheeseen. Mahdolliset varastokasat ym. on sijoitettava niin, että ne eivät estä jälkihoidon suorittamista. Koko ottoalue on jälkihoidettava lupakauden aikana, ellei alueelle ole ennen luvan päättymistä myönnetty uutta maa-aineslupaa.

6. Kasvukerroksen humusaineena tulee käyttää pääosin alueelta kuorittuja pintamaita. Mikäli alueelta kuoritut pintamaat eivät riitä maisemointiin, voi alueelle tuoda muualta puhtaaksi todettua, humuskerroksen rakentamiseen rakeisuudeltaan ja humuspitoisuudeltaan hyvin soveltuvaa ainesta kasvukerroksen muodostamiseksi. Kyseistä maa-ainesta saa tuoda vain välttämättömästi humuskerroksen muodostamiseen tarvittavan määrän. Ennen maa-aineksen tuontia tulee asiasta sopia valvontaviranomaisen edustajan kanssa. Alueelle ei saa tuoda muita maa-aineksia.

7. Ottajan on huolehdittava alueen siisteydestä. Romun ja muun maa-ainesten ottotoimintaan liittymättömän tavaran varastointi alueella on kielletty.

8. Alueella ei saa huoltaa koneita tai laitteita ja niiden säilytyspaikat on sijoitettava luonnontilaiselle tai asfaltoidulle alueelle kaivuualueen ulkopuolelle ja suojattava asianmukaisesti. Pölyämisen estämiseen ei saa käyttää suolaa.

9. Mikäli alueella säilytetään polttoaineita, tulee ne varastoida ylitäytön estimillä varustetuissa joko kaksivaippaisissa säiliöissä tai katoksellisissa, säiliön tilavuutta vastaavilla suoja-altailla varustetuissa säiliöissä. Tankkauslaitteisto tulee varustaa sulkuventtiilillä, joka estää säiliön tyhjenemisen, jos tankkauslaitteistoon tulee vikaa. Tankkauslaitteisto on oltava lukittuna silloin kun sitä ei valvota. Pohjaveden laadulle vaaraa aiheuttavien aineiden varastointi- ja käsittelypaikat on suojattava siten, että vaaraa pohjaveden laadulle ei aiheudu. Aineiden varastointi- ja käsittelypaikkojen sijainti alueella tulee mahdollisuuksien mukaan pitää samana.

10. Pohjavesien tarkkailuohjelmaan tulee sisällyttää suunnitelmaselostuksessa mainitun mukaisesti alueen rajoista 500 m:n etäisyydellä olevat kiinteistöjen kaivot sekä Häijylähde, sekä naapuritilan Vähä-Kirkkomäki 1:6 puolella sijaitseva pohjavesiputki. Ennen toiminnan aloittamista toiminnanharjoittajan tulee toimittaa Hausjärven ympäristölautakunnalle kaivokortit sekä laajan analyysin mukaiset näytetulokset kustakin kohteesta, täydennettynä asiantuntija-arviolla pohjaveden laadusta. Tarkkailusuunnitelmassa on esitetty laajan analyysin mukaista tarkkailua ennen ottamisen aloittamista ja suppeaa analyysia vuosittain. Pohjaveden pinnankorkeuksia tarkkaillaan neljä kertaa vuodessa helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa. Tarkkailuohjelman perusteella vuosittain Hausjärven kunnalle ja Hämeen ympäristökeskukselle toimitettavien tulosten tulee aina sisältää myös kirjallinen asiantuntija-arvio maa-ainesten oton vaikutuksista pohjaveden laatuun ja riittävyyteen alueella.

11. Mikäli alueelle aiotaan sijoittaa ympäristönsuojeluasetuksen 7 e tarkoittamaa murskaustoimintaa, tulee asetuksessa tarkoitettua vähäisempäänkin toimintaan pääsääntöisesti hakea ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa, kun toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle.

12. Maa-ainesten otto ja siihen liittyvä toiminta, joka voi aiheuttaa mm. melua, on sallittu maanantaista perjantaihin klo 7 - 21 välisenä aikana. Viikonloppuisin ja arkipyhinä toiminta on kiellettyä. Lisäksi toiminta on kielletty kokonaan heinäkuussa.

13. Ottoalueen rajat tulee ennen ottamisen aloittamista merkitä maastoon selvästi erottuvin paaluin tai muulla vastaavalla tavalla niin, että merkit ovat koko ottamisen ajan selkeästi havaittavissa. Ottoalueella tulee olla myös valtakunnallisen mittausjärjestelmän mukainen korkeuskiintopiste, jonka korko on tiedossa. Ulkopuolisten pääsy ottoalueelle tulee estää puomilla. Puomi on oltava lukittuna kun alueella ei ole toimintaa.

14. Ennen kuin maa-ainesten ottamiseen ryhdytään, on alueella pidettävä aloituskatselmus. Hakijan tulee pyytää katselmusta valvontaviranomaiselta. Tätä ennen on maa-ainesten ottajan merkittävä valvonnan suorittamiseksi välttämättömät laitteet, kuten luvan mukainen ottamisalue (sekä otto- että kaivuraja) sekä valtakunnallisen mittajärjestelmän mukainen korkeuspiste maastoon. Luvan haltijan tulee nimetä aloituskatselmukseen mennessä maa-ainesten otosta ja sen aiheuttamasta jälkihoidosta vastaava henkilö, jonka velvollisuutena on valvoa, että maa-ainesten otossa ja alueen jälkihoidossa noudatetaan lupamääräyksiä.

15. Maa-ainesluvan haltijan tulee vuosittain ilmoittaa maa-aineslain 23 a §:n mukaisesti otetun maa-aineksen määrä ja laatu. Samassa yhteydessä ilmoitetaan pohjavesien tarkkailun tulokset, joiden on oltava saatavissa muulloinkin tarvittaessa. Lisäksi ilmoitukseen liitetään selvitys tehdyistä maisemointitoimenpiteistä. Pohjavesien tarkkailun tulokset lähetetään tiedoksi myös Hämeen ympäristökeskukselle. Ilmoitukset tulee mahdollisuuksien mukaan tehdä sähköisesti ympäristöhallinnon järjestelmään.

16. Kun maa-ainesten ottaminen on päättynyt tai viimeistään ennen kuin luvan voimassaoloaika on kulunut umpeen, on alueella toimitettava loppukatselmus valvontaviranomaisen määräämällä tavalla. Ennen loppukatselmusta on luvansaajan toimitettava valvontaviranomaiselle loppumittauspöytäkirja. Maa-ainesluvan haltijan on pyydettävä tässä tarkoitettua loppukatselmusta.

17. Jälkihoitotoimenpiteiden varmentamiseksi hakijan tulee ennen ottamisen aloittamista suorittaa Hausjärven kunnalle 60 000 euron suuruinen vakuus. Vakuus tulee olla voimassa niin kauan, kunnes maa-ainesten otto on suoritettu ja luvan mukaiset jälkihoitotoimenpiteet on loppuun saatettu. Vakuus vapautetaan sen jälkeen, kun valvontaviranomainen on loppukatselmuksessaan hyväksynyt maisemointitoimet lupamääräysten mukaan suoritetuiksi.

18. Ottamissuunnitelman tarkastuksesta peritään 17 215 euroa. Lisäksi peritään hakemuksen kuuluttamisesta ja naapureiden kuulemisesta aiheutuneet kustannukset 750 euroa sekä lehti-ilmoittamisesta aiheutuneet kustannukset 346,28 euroa. Maksut yhteensä 18 311,28 euroa.

19. Ottamisen valvonnasta peritään kulloinkin voimassaolevan taksan mukainen maksu (21.11.2006 vahvistetun taksan mukainen valvontamaksu on 5 480,50 euroa/vuosi).

20. Hakijan tulee toimittaa valvontaviranomaiselle hyväksyttäväksi uudet ottamissuunnitelmapiirustukset ennen ottamisen aloittamista. Piirustuksissa tulee huomioida lupapäätöksessä määrätyt suojaetäisyydet sekä niiden vaikutus otettavan maa-aineksen määrään.

21. Hakijan tulee toimittaa valvontaviranomaiselle kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma ennen ottamisen aloittamista.

22. Oton vaiheistuksessa tulee noudattaa 27.2.2009 muutetun piirustuksen mukaista vaiheistusta, jossa otto alkaisi alueen eteläosasta.

23. Mikäli ottaminen Janakkalan puolella olevan naapurin alueella ei toteudu suunnitellun mukaisesti, on naapurin vastainen luiska muotoiltava kaltevuuteen 1:3 ja jälkihoidettava.

2. Asian käsittely hallinto-oikeudessa siltä osin kuin nyt on kysymys

E ja hänen 13 asiakumppaniaan ovat Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen 5.5.2009 saapuneessa valituksessaan pyytäneet, että hallinto-oikeus kumoaa Hausjärven kunnanhallituksen 6.4.2009 antaman päätöksen, jolla B:lle ja hänen asiakumppaneilleen on myönnetty lupa maa-ainesten ottamiseen Hausjärven kunnan Ryttylän kylässä sijaitsevalta Mäki-Lähteelän tilalta RN:o 1:955.

Vaatimustensa tueksi E ja hänen asiakumppaninsa ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Hausjärven kunta on myydessään omakotitontteja vuosina 2003 - 2004 jättänyt kertomatta muutoksenhakijoille, että maakuntakaavassa on jo tuolloin ollut soranottoaluetta koskeva varaus. Kunnan mukaan alueelle oli suunniteltu vain pientaloasutusta. Kunta on näin ollen syyllistynyt virheelliseen markkinointiin ja tontin ostajien harhauttamiseen.

Suunnitellun soranottoalueen välittömässä läheisyydessä sijaitsevan vanhan kaatopaikan saastevaikutuksia pohjaveteen ei ole selvitetty riittävästi ennen soranoton aloittamista. Tämä selvitys luvattiin kuitenkin tehdä jo ennen päätöksen tekemistä.

Muutoksenhakijoille tulee varata mahdollisuus esittää Hausjärven kunnalle korvausvaatimuksia soranottotoiminnasta mahdollisesti aiheutuvista taloudellisista ja terveydellisistä menetyksistä.

Esitetyillä perusteilla lupaa ei tule myöntää.

F ja hänen asiakumppaninsa ovat Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen 5.5.2009 saapuneessa valituksessaan pyytäneet, että Hausjärven kunnanhallituksen edellä mainittu lupapäätös kumotaan.

Vaatimustensa tueksi F ja hänen asiakumppaninsa ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Mäki-Lähteelän ja Vähä-Kirkkomäen tilojen luvanhakijat ovat laadituttaneet yhteiset suunnitelmat siten, että muodostuu yhteinen ottoalue yhteensä 1 915 000 k-m ³ :n ottomäärälle. Nämä kuntarajat ylittävät yhteiset soranottohankkeet tulisi käsitellä yhdessä, jotta niiden vaikutukset tulisivat kattavasti huomioon otetuiksi. Molemmissa kunnissa on nyt käsitelty asiaa vain oman kunnan osalta ja vähätelty ympäristölle aiheutuvia haittoja.

Suunniteltu hanke sijaitsee asutuksen keskuudessa. Lähin asuintalo ja samalla kiinteistöllä toimiva, virkistyspalveluja tuottava ratsastuskoulu toimivat 130 metrin etäisyydellä soranottoalueesta. Laajamittainen soranotto ja ainesten kuljettaminen eivät sovi asutuksen ja virkistysalueiden yhteyteen. Hanke sijaitsee taajaman välittömässä läheisyydessä, noin 200 - 600 metrin etäisyydellä asunto- ja vapaa-ajan alueesta, jolle toiminnasta aiheutuu merkittävää haittaa.

Hausjärven kunta on ollut tietoinen kuntarajan ylittävästä yhteisestä soranottohankkeesta alusta alkaen. Asian valmistelleet Janakkalan ja Hausjärven kuntien viranomaiset ovat kokoontuneet 6.11.2007 Hämeen ympäristökeskuksen järjestämässä tilaisuudessa. Ympäristön asukkailta ja naapureilta ei ole pyydetty tietoja tai tarkistettu heidän näkemyksiään hallintolain 45 §:ssä edellytetyllä tavalla. Hanketta on vastustettu alueella laajasti.

F ja G ovat Wangunojan ratsutilan omistajina investoineet ja kehittäneet toimintaansa maaseutumaisen rauhallisessa ympäristössä Hausjärven kunnalta vuonna 2001 saatuihin tietoihin nojautuen. Laajamittaisen soranottoluvan myöntäminen ei vastaa kunnan asukkaille ja yrityksille alueen käytöstä annettuja tietoja. Tilan toiminnan jatkaminen ei ole mahdollista turvallisuussyistä, jos luvat myönnetään nykyisillä ehdoilla. Lisäksi muutoksenhakijoiden asunto saattaa muuttua elinkelvottomaksi soranottotoiminnan seurauksena. Yrityksen ja tilan toiminnan vaatimat vastaavat investoinnit uudessa paikassa olisivat noin 1 470 000 euroa, josta muutoksenhakijat tulevat vaatimaan vahingonkorvausta Hausjärven kunnalta. Kunnan tulee korvata myös myyntitulojen menetys.

Lupamääräyksissä ei ole otettu huomioon, että maa-aineslakia täytyy soveltaa myös maa-ainesten poiskuljetukseen mainitun lain 3 §:n 4 momentin mukaista haittaa ja vaaraa arvioitaessa.

Mikäli lupa maa-ainesten ottamiseen myönnetään, on ottotoiminta ja siihen liittyvä maa-ainesten kuljetus sallittava vain arkisin kello 8 - 16.

Hankkeen ympäristövaikutuksia ei ole otettu huomioon riittävästi. Hakijoiden teettämissä melu- ja pölyselvityksissä vähätellään toiminnasta aiheutuvaa haittaa lähialueen asutukselle ja muulle yritystoiminnalle. Ottoalueen lähinaapurissa toimivan ratsastuskoulun nykyisen toiminnan jatkaminen on mahdotonta, mikäli luvat myönnetään nykyisillä lupaehdoilla. Perheen turvallisuus ja terveys vaarantuvat ottotoiminnasta aiheutuvasta raskaasta soraliikenteestä, joka kulkisi tilan läpi. Alueelle on laadittava laajamittainen ympäristövaikutusten arviointi niin, että siinä tarkastellaan kahden ottoalueen yhteisvaikutuksia lähialueen ihmisten terveyteen, turvallisuuteen ja hyvinvointiin sekä ympäristöarvoihin.

Alueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee Hausjärven kunnan entinen kaatopaikka. Päätöksenteossa ei ole otettu huomioon kaatopaikan vaikutuksia pohjaveteen vesihydrologian muuttuessa mahdollisen ottotoiminnan vaikutuksesta. Ympäristönsuojelulaissa säädetty pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton eikä sen vastaisten seurausten aiheuttamiseen saa myöntää lupaa.

Samasta pohjavedestä ratsutilalle tuleva talousvesi on vaarassa pilaantua. Pohjaveden virtaussuunta on soranottoalueelta päin ja kaatopaikan suunnasta katsottuna juuri lähimpänä sijaitsevan ratsutilan suuntaan. Pohjaveden antoisuudesta ja puhtaudesta tehdyt arviot perustuvat puutteellisiin tietoihin. Hämeen ympäristökeskuksen laatimassa vesienhoitosuunnitelmaehdotuksessa Ryttylän Kirkkomäen vanha kaatopaikka on luokiteltu pilaantuneeksi kohteeksi, joka tulee tutkia ja kunnostaa. Maa-ainesten ottaminen edellyttää aina pohjaveden suojelunäkökohtien huomioon ottamista. Vesilain 1 luvun 18 §:n mukainen muuttamiskielto koskee myös maa-ainesten ottoa. Lisäksi Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivi, vesilaki ja vesiensuojelulaki tulee ottaa huomioon päätöksenteossa.

Hausjärven puoleinen Kirkkomäen harjualue on tunnettu ja suosittu virkistysalue, jota kunta on korostanut omakotitonttiensa markkinoinnissa. Ryttylän Kirkkomäen alueella ei ole ennen ollut soranottotoimintaa eikä kunnan antamien tietojen mukaan sitä pitänyt olla tulossakaan. Toiminnan mahdollisesti alkaessa kuntalaisten suosima ulkoilu- ja liikuntapaikka ei enää ole asukkaiden käytettävissä. Alueen pohjoisreunalla sijaitseva ratsastuskoulu on erityisesti naisten ja lasten suosima virkistyspaikka, jolle soranotosta aiheutuu merkittävää vaaraa. Suunniteltu ottamisalue sijaitsee vain 50 metrin etäisyydellä ratsastuskoulun käyttämästä reitistä.

Ottoalue on Ryttylän osayleiskaavan valmisteluvaiheessa 2003 - 2004 tehdyissä luonnonympäristö- ja maisemakartoituksissa luokiteltu tärkeäksi luontokohteeksi, jolta on myös tärkeitä maisemallisia näkymiä. Janakkalan puoleinen kohde luokiteltiin jo maisemavaurioksi, joten maiseman lisävaurioittamisen ei pitäisi olla enää mahdollista. Kaunista maisemaa arvioitaessa väestön yleisellä mielipiteellä on merkitystä. Jo 517 ihmistä on vastustanut hanketta nettiadressissa ja 705 allekirjoittamalla adressin Ryttylässä.

Ympäristöselvityksen mukaan ottoalueella on kaksi metsälain 10 §:n mukaista erityisen arvokkaan luontotyyppikohteen kriteerit täyttävää harjulehtoa. Lisäksi alueella on kaksi kosteikkoa, joilla on luonnonsuojelullisia arvoja. Lisäksi alueella sijaitsee muinaista merenrantaa. Maa-aineslakia sovellettaessa edellä mainittuja elinympäristöjä voidaan soveltuvin osin pitää lain tarkoittamina erikoisina luonnonesiintyminä.

Alueella tehty luontoselvitys ei ole riittävän kattava. Alueelle on laadittava uudet laajamittaiset luontoselvitykset lajiselvityksineen ja ne tulee ottaa huomioon lupapäätöstä tehtäessä. Lajikohtainen selvitys tulee tehdä muun muassa liito-oravasta, kylmänkukasta ja lepakosta.

Edellä mainituilla perusteilla Kirkkomäen alueelle ei tule myöntää lainkaan soranottolupia.

A, B, C ja D ovat Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen 5.5.2009 saapuneessa valituksessaan vaatineet, että Hausjärven kunnanhallituksen päätökseen sisältyvä lupaehto 3 on poistettava siltä osin kuin siinä on hakemuksesta poikkeavasti määrätty säilytettäväksi 50 metrin levyinen suojavyöhyke puustoineen tilan RN:o 1:889 vastaisella rajalla. Lisäksi lupamääräyksestä 12 on poistettava ehto, jonka mukaan maa-aineksen otto on kokonaan kielletty heinäkuussa.

Hausjärven kunnanhallitus on valitusten johdosta antamassaan lausunnossa (23.6.2009 § 283) esittänyt valitusten hylkäämistä.

Hämeen ympäristökeskus on antanut Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen 7.10.2009 saapuneen lausunnon muiden valitusten ohella F:n ja hänen asiakumppaninsa valituksen johdosta siltä osin kuin se on koskenut ympäristökeskuksen 17.1.2008 tekemää päätöstä ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tapauskohtaisesta soveltamisesta. Lausunnossa on todettu muun ohella, ettei valituksissa ole tullut esille sellaisia seikkoja, joiden perusteella ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarvetta koskeva harkinta pitäisi tehdä uudelleen.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen 15.10.2009 saapuneen selityksen valitusten ja Hausjärven kunnanhallituksen lausunnon johdosta muilta kuin ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamista koskevilta osin.

H:n kuolinpesälle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen Vähä-Kirkkomäen tilan RN:o 1:6 osalta valitusten johdosta, siltä osin kuin ne koskevat ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tapauskohtaista soveltamista, ja Hämeen ympäristökeskuksen lausunnon johdosta.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen 13.11.2009 saapuneen selityksen valitusten johdosta, siltä osin kuin ne koskevat ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tapauskohtaista soveltamista, ja Hämeen ympäristökeskuksen lausunnon johdosta.

F ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen 14.12.2009 saapuneen selityksen Hämeen ympäristökeskuksen lausunnon sekä A:n ja hänen asiakumppaneidensa 13.11.2009 hallinto-oikeuteen saapuneen selityksen johdosta.

F ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen 14.12.2009 saapuneen vastaselityksen Hausjärven kunnanhallituksen lausunnon sekä A:n ja hänen asiakumppaneidensa Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen 15.10.2009 toimittaman selityksen johdosta.

E ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen 28.12.2009 saapuneen vastaselityksen Hausjärven kunnanhallituksen lausunnon sekä A:n ja hänen asiakumppaneidensa Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen 15.10.2009 toimittaman selityksen johdosta.

3. Hallinto-oikeuden ratkaisut

3.1 Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 23.12.2010 nro 10/0792/2

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on 23.12.2010 antamallaan päätöksellä nro 10/0792/2 hylännyt muiden ohella F:n ja hänen asiakumppaninsa valituksen siltä osin kuin se on koskenut Hämeen ympäristökeskuksen 17.1.2008 tekemää päätöstä Nro HAM-2007-R-12-531.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Keskeiset sovelletut oikeusohjeet

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (jäljempänä YVA-laki) 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Lainkohdan 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Lainkohdan 3 momentin mukaan harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. Harkintaperusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen (jäljempänä YVA-asetus) 6 §:n mukaan hankkeita, joihin sovelletaan arviointimenettelyä YVA-lain 4 §:n 1 momentin nojalla ovat muun muassa
2) luonnonvarojen otto ja käsittely;
b) kiven, soran tai hiekan otto, kun louhinta- tai kaivuualueen pinta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä on vähintään 200 000 kiintokuutiometriä vuodessa.

YVA-asetuksen 7 §:n mukaan harkittaessa arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksessa YVA-lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen on tarkasteltava erityisesti hankkeen ominaisuuksia, kuten hankkeen kokoa ja sen yhteisvaikutusta muiden hankkeiden kanssa; hankkeen sijaintia sekä vaikutusten luonnetta, kuten vaikutusalueen laajuus huomioon ottaen vaikutuksen kohteena olevan väestön määrää.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Hankkeen sijainti ja koko

Kysymyksessä on maa-ainesten ottaminen Hausjärven Ryttylän kylässä Kirkkomäen alueella sijaitsevalta Mäki-Lähteelän tilalta RN:o 1:955, jonka pinta-ala on 10,175 hehtaaria. Ottaminen kohdistuu lähes koko tilan alueelle. Täsmennetyn lupahakemuksen mukaan kokonaisottomäärä on 1 518 000 kuutiometriä, jolloin vuotuinen ottomäärä olisi 150 000 kuutiometriä. Ottoalue rajoittuu Janakkalan kunnan puolella Kernaalan kylässä sijaitsevaan Vähä-Kirkkomäen tilaan RN:o 1:6, jolta on jo aikaisemmin otettu maa-aineksia ja jolle on haettu uusi lupa kymmeneksi vuodeksi yhteensä 550 000 kuutiometrin otolle. Vähä-Kirkkomäen tilalla tapahtuva otto on tarkoitus toteuttaa syventämällä nykyistä noin neljän hehtaarin suuruista ottoaluetta, jolloin alue sinänsä ei laajennu. Molempia tiloja koskevista hankkeista on laadittu yhteinen ottamissuunnitelma. Alue on maakuntakaavassa osoitettu ottamisalueeksi.

- - -

Päätöksen sisällön lainmukaisuutta koskevat väitteet

Hankkeen vaikutus alueen pohjavesioloihin

Hanke sijaitsee Kirkkomäen II-luokan pohjavesialueella (0408654). Pohjaveden runsain purkautumissuunta on itäkoilliseen Puujoen suuntaan. Mäki-Lähteelän tilan itäpuolella on Hausjärven kunnan omistama tila Törkylä RN:o 1:878, jolla sijaitsee vanha, peitetty kaatopaikka.

Hankkeita koskevan yhteisen ottamissuunnitelman mukaan pohjaveden pinnan korkeutta mitataan ja pohjaveden laatua tarkkaillaan erillisen suunnitelman mukaisesti Vähä-Kirkkomäen tilan alueelle asennetusta putkesta. Pohjaveden pinta on 4.7.2007 ollut tasolla +84.48. Ylin havaittu taso on ollut 20.4.2006 mitattu +84.64. Alin ottotaso +91.00 on määritelty niin, että pohjaveden pinnan yläpuolelle jää kuuden metrin suojakerros. Alueella ei ole vedenottamoita.

Hankkeen vaikutuksia pohjaveteen on edellä esitetyn perusteella arvioitu riittävässä laajuudessa eikä toiminnasta todennäköisesti aiheudu merkittäviä haitallisia vaikutuksia alueen pohjavesioloihin. Vanha käytöstä poistettu kaatopaikka ei sen sijainti ottamisalueen ulkopuolella huomioon ottaen aiheuta pohjavedelle sellaisia palautumattomia tai peruuttamattomia muutoksia, jotka olisivat edellyttäneet ympäristökeskukselta valituksessa tarkoitettuja toimenpiteitä.

Euroopan yhteisön vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60/EY) on Suomessa saatettu voimaan lailla vesienhoidon järjestämisestä (30.12.2004/1299). Lain tarkoituksena on ennen muuta panna täytäntöön vesipolitiikan puitteista annetun direktiivin keskeiset velvoitteet vesienhoidon järjestämiseksi luomalla sille puitteet, joissa toiminta tapahtuu. Lailla ei siten ole luotu uusia aineellisia velvoitteita toiminnan harjoittajille eikä kansalaisille. Direktiivin edellyttämää vesipiirijakoa varten Suomi jakautuu viiteen vesienhoitoalueeseen, jotka voivat koostua yhdestä tai useammasta vesistöstä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (aikaisemmin ympäristökeskukset) huolehtivat lain mukaisista tehtävistä toimialueellaan. Direktiivi ei sen sijaan ole edellyttänyt ympäristökeskukselta arviointimenettelyä koskevan harkinnan yhteydessä erityisiä toimenpiteitä nyt kysymyksessä olevan yksittäisen hankkeen osalta.

Hankkeella ei edellä esitetyn perusteella ole välittömiä tai välillisiä haitallisia vaikutuksia alueen pohjavesioloihin.

Vaikutukset alueen ympäristöarvoihin

Mäki-Lähteelän tilaa koskevan hakemuksen liitteenä olevan maastoinventointeihin perustuvan luontoselvityksen mukaan tarkastelualue on koskenut noin 150 - 300 metrin päässä ottoalueesta sijaitsevaa aluetta. Vähä-Kirkkomäen tilaa koskeva luontoselvitys on ollut suppeampi.

Luontoselvityksen mukaan Kirkkomäen alue on pienipiirteisesti vaihtelevaa harjumaastoa. Alueen erityispiirteitä ovat suuret korkeuserot, sulamisvesiuomat ja suppien suuri määrä. Mäen korkein laki on 140,8 metrin korkeudessa. Hausjärven puolella harjualue on kokonaan metsää. Runsaan 200 metrin etäisyydellä ottoalueen rajasta on pientaloasutusta.

Alueella ei havaittu merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Laskentojen perusteella alueen linnusto koostuu tyypillisestä havupuuvaltaisten metsien lajistosta.

Kirkkomäen lähistöllä on kolme kosteikkoa, joista yhdellä ei ole luonnonsuojelullista arvoa. Pelinojan korpi on kosteikkona paikallisesti arvokas ja Vähä-Vehkomäen korpi on lähiympäristöstä poikkeava. Kosteikkojen arvoa alentavat vanhojen ojitusten vaikutus ja puuston harvennukset. Selvityksen mukaan soranotto voi jatkuessaan vaikuttaa kosteikkojen hydrologiaan.

Selvitysten mukaan alueella ei ole luonnonsuojelualueita eikä luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisia suojeltavia luontotyyppejä. Selvityksissä tai alueella tehdyissä maastoinventoinneissa ei myöskään ole havaittu luontodirektiivin liitteen IV mukaisia lajeja tai uhanalaisia kasveja. Suunnitellulla ottoalueella on kaksi suppea-alaista metsälain erityisen arvokkaan luontotyyppikohteen kriteerit täyttävää harjulehtoa. Näistä eteläisempi ei sijaitse varsinaisen ottoalueen sisäpuolella, mutta pohjoisempi harjulehto jää sen alle.

Ottoalue näkyy maisemassa Janakkalan Tarinmaan-Leppäkosken suunnasta. Hausjärven kunnan maa-ainesten oton maisema- ja ympäristöselvitysluonnoksessa Kirkkomäen pohjois-länsi-lounaisreuna on määritelty tärkeäksi reunavyöhykkeeksi, joka on säilytettävä ehyenä. Ottamissuunnitelman mukaan Kirkkomäen reuna-alueet tulevat säilymään, joskin ne tulevat madaltumaan.

Edellä esitetyn selvityksen perusteella hankkeen vaikutukset alueen ympäristön luonto- tai maisema-arvoihin eivät ole edellyttäneet erillisen arviointimenettelyn käynnistämistä.

Melu- ja pölyhaitta

Vangonojan tie on kapea soratie lukuun ottamatta tien eteläpäätä, joka on asutuksen kohdalta päällystetty. Leppäkoskentie ja Ryttyläntie ovat päällystettyjä teitä. Kirkkomäen alueella, pääosin sen kaakkoisosassa, on noin 90 taloutta. Osa rivitaloista sijaitsee aivan Vangonojan tien reunassa. Vähä-Kirkkomäen tilalta liikenne on tähän asti suuntautunut pääasiassa Vangonojan tietä pohjoiseen.

Viranomaisneuvottelussa on todettu, että liikenne tulee aiheuttamaan merkittäviä ympäristövaikutuksia kun haettua ottamismäärää ja -aikaa tarkastellaan normaalille työviikolle jaettuna. Oletusarvona on ollut, että liikenne tulee suuntautumaan Vangonojan tietä etelään ja Ryttylän kylän läpi eri suuntiin. Alueella ei ole kevyen liikenteen väyliä. Melu- ja pölyhaittojen on arvioitu kasvavan ja myös tiestön kestokyky joutuu koetukselle.

Ottamishankkeista vastaavien mukaan liikenne ei tule suuntautumaan Vangonojantietä etelään tai Ryttylän kylän läpi. Todennäköisempi vaihtoehto tulee käytännössä olemaan Vangonojan tietä pohjoiseen ja sieltä edelleen päällystetylle tielle. Tämä suunta johtaa muun muassa Kelhän kautta pohjois-etelä-suuntaiselle valtaväylälle Helsinki - Hämeenlinna-tielle. Asutuksen määrä pohjoisen suunnalla on etelää huomattavasti pienempi.

Ottamisalueilta saatava kiviaines seulotaan ja murskataan alueen alatasoilla. Melu suuntautuu rinteestä länteen päin asutukselle aiheutuvan melun välttämiseksi. Myös itse ottamisesta aiheutuvan pölyn on arvioitu pysyvän hankealueen sisällä.

Selvitysten perusteella hankkeesta tulee aiheutumaan liikenteen lisääntymisestä johtuvaa haittaa Vangonojan yksityistielle ja alueen asukkaille. Ottamistoimintaan liittyvän tiestön ja liikennöinnin järjestäminen tulee vielä tarkemmin arvioitavaksi ja ratkaistavaksi toiminnan vaatimien muiden lupien tai käsittelyjen käsittelyn yhteydessä. Ympäristökeskus on siten voinut hankkeen ympäristövaikutuksia kokonaisuutena arvioidessaan katsoa, ettei arviointimenettelyn tarvetta yksinomaan tällä perusteella ole.

Yhteenveto

Mäki-Lähteelän tilalla tapahtuvasta maa-ainesten ottamisesta ei, myöskään sen yhteisvaikutus Vähä-Kirkkomäen tilalla tapahtuvan ottamisen yhteisvaikutukset huomioon ottaen, aiheudu siinä määrin merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, että hankkeeseen olisi sovellettava YVA-lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettua ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.

Ympäristökeskuksen päätöstä ei ole syytä kumota.

Päätöksen muutoksenhakuosoitus on kuulunut seuraavasti:

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Valitusosoitus on liitteenä (hallintovalitus).

3.2 Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 23.12.2010 nro 10/0793/2

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on 23.12.2010 antamallaan päätöksellä nro 10/0793/2 hylännyt muiden ohella E:n ja hänen 13 asiakumppaninsa, F:n ja hänen asiakumppaninsa sekä A:n, D:n, C:n ja B:n valitukset siltä osin kuin ne ovat koskeneet Hausjärven kunnanhallituksen päätöstä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavista oikeusohjeista

Maa-aineslaki on maa-ainesten ottamisen sääntelyn erityislaki. Lain 1 §:n mukaan tätä lakia sovelletaan kiven, soran, hiekan, saven ja mullan ottamiseen pois kuljetettavaksi taikka paikalla varastoitavaksi tai jalostettavaksi, jollei 2 §:stä muuta johdu. Ainesten ottamisessa on tämän lain lisäksi sovellettava, mitä muualla laissa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Maa-aineslain tavoitteena on ainesten otto ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Ottamisen sääntelyn ydin sisältyy lain 3 ja 6 §:iin. Lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos ottaminen ei ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa ja jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty. Lain keskeinen tarkoitus on ohjata ottamista niin, että luonnon ja maiseman sekä eräiden muiden ympäristöarvojen suojelu voidaan turvata. Sääntelyllä on siten kiinteä yhteys muun muassa pohjavesien suojeluun ja ympäristön- ja luonnonsuojeluun. Myönnetty maa-aineslupa ei siten poista esimerkiksi velvollisuutta noudattaa vesilain kieltosäännöksiä.

Ottamisaluetta koskeva selvitys

Ottamissuunnitelman mukaan ottamisalue sijaitsee Hausjärven kunnan lounaisosassa Ryttylän kylässä Mäki-Lähteelän tilalla RN:o 1:955. Tilan pinta-ala on noin 10 hehtaaria ja ottaminen on tarkoitus ulottaa lähes koko tilan alueelle. Etäisyys Ryttylään on noin 2,5 km ja Riihimäelle noin 10 km. Tila rajoittuu Janakkalan kunnan puolella sijaitsevaan Vähä-Kirkkomäen tilaan RN:o 1:6, jolla tapahtuva ottaminen on otettu ottamissuunnitelmassa huomioon. Hankkeiden yhteinen ottamismäärä on 1 950 000 kuutiometriä. Ottamisesta pääosa, eli 1 493 000 kuutiometriä, tapahtuu Mäki-Lähteelän tilalla. Maakuntakaavassa suunnitelma-alue on merkinnällä EOh 47 osoitettu soranottoalueeksi. Ottamissuunnitelman mukaan noin 300 metrin etäisyydellä ottoalueen rajasta on pientaloasutusta. Alueella ei ole asemakaavaa eikä oikeusvaikutteista yleiskaavaa.

Mäki-Lähteelän tilalla on kulkuoikeus Vangonojan yksityistien kautta, jota kautta myös tieyhteys hankealueelle on suunniteltu ohjautumaan. Ottamissuunnitelman mukaan liikenne suuntautuu Vangonojantietä pohjoiseen kohti moottoritietä. Vuorokautinen ajoneuvomäärä on arvioitu 40 täysperävaunulliseksi ajoneuvoksi.

Menettelyä koskevat väitteet

Yhteiskäsittely

Hallintolain 25 § asioiden yhdessä käsittelemisestä koskee samassa viranomaisessa yhtäaikaa vireillä olevia asioita, jotka voivat merkittävästi vaikuttaa toisiinsa. Mäki-Lähteelän ja Vähä-Kirkkomäen tiloja koskevat hakemukset ovat tulleet vireille eri kuntien lupaviranomaisissa. Näin ollen ne on tullut käsitellä erillisissä lupamenettelyissä niistä laadituista yhteisistä suunnitelmista huolimatta. Maa-aineslaissa ei ole säännöstä eri kunnissa vireillä olevien hankkeiden yhteisestä lupakäsittelystä. Asiakirjoista ilmenee, että hankkeiden mahdollista yhteisvaikutusta on arvioitu riittävästi Mäki-Lähteelän tilaa koskevan lupakäsittelyn yhteydessä.

Asian valmistelu

Ympäristölautakunta on käsitellyt asiaa 24.3.2009. Pöytäkirjan mukaan esille ei ole enää tuolloin tullut sellaisia uusia seikkoja, jotka olisivat edellyttäneet ympäristölautakunnan toimenpiteitä. Esillä on ollut muun muassa hakijan 10.3.2009 toimittama selvitys karttaliitteineen, jossa on esitetty vaiheistuksen muuttamista niin, että ottaminen aloitetaan alueen eteläpäästä. Pöytäkirjasta ei ilmene, että hakijalta olisi enää tässä vaiheessa vaadittu uusia selvityksiä. Hallinto-oikeudelle toimitetuista asiakirjoista ilmenee myös, että kaikki asiakirjat ovat olleet kunnanhallituksen käytettävissä, kun se on tehnyt päätöksensä. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, ettei valmistelu ole ollut riittävää päätöksentekoa varten.

Lupapäätöksessä hakija on velvoitettu ennen ottamisen aloittamista toimittamaan valvontaviranomaiselle hyväksyttäväksi uudet ottamissuunnitelmapiirustukset, joissa on huomioitu uudet suojaetäisyydet sekä niiden vaikutus otettavan maa-aineksen määrään, sekä kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma. Nämä määräykset eivät ole olleet esteenä luvan myöntämiselle.

Asian valmistelussa ei ole tapahtunut Vangonojan yksityistien tiekunnan valituksessa tarkoitettua menettelyvirhettä.

Hankkeesta tiedottaminen ja asukkaiden kuuleminen

Lupahakemusta koskevasta kuulemisesta säädetään maa-aineslain 13 §:ssä. Hakemuksesta on kuulutettu Hausjärven ja Janakkalan kuntien ilmoitustaululla 24.4. - 30.5.2008. Asiakirjat ovat olleet tänä aikana nähtävissä Hausjärven kunnanvirastossa. Kuuluttamisesta on ilmoitettu Etelä-Häme- ja Aamuposti-nimisissä sanomalehdissä sekä Hausjärven kunnan internet-sivuilla. Kuulutuksesta on myös erikseen lähetetty tieto rajanaapureille ja niille, jotka ovat sitä erikseen pyytäneet. Kuuleminen on edellä esitetyn perusteella tapahtunut laissa edellytetyllä tavalla. Maa-aineslaki ei edellytä, että hankkeen johdosta tulisi järjestää valituksissa mainittu, koko kyläaluetta koskeva informaatio- tai kuulemistilaisuus. Näin ollen myöskään alueen asukkaiden Suomen perustuslaissa määriteltyjä yhdenvertaisuutta, elinkeinonvapautta tai oikeutta ympäristöön koskevia oikeuksia ei ole loukattu.

Kunnan menettely tonttimarkkinoinnin yhteydessä

Hausjärven kunnan menettely sen markkinoidessa omakotitontteja vuosina 2001 - 2004 ei kuulu maa-aineslupaa koskevan muutoksenhaun yhteydessä hallinto-oikeuden tutkittavaksi. Kanteluluontoisia vaatimuksia ei muussakaan yhteydessä voida tutkia hallinto-oikeudessa.

Lupapäätöksen sisällön lainmukaisuutta koskevat väitteet

Maakuntakaavan vaikutus ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Maa-aineslain 3 §:n 2 momentin mukaan alueella, jossa on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava on katsottava muun ohella, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. Maakuntakaavalla ei ole ottamista sitovia oikeusvaikutuksia vaan se toimii lupakäsittelyssä ainoastaan selvitysaineistona. Ottaminen maakuntakaavassa soranottoalueeksi varatulla alueella edellyttää aina myös, että maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitetut ottamisen rajoitukset tutkitaan.

Maa-aineslaissa ei ole säännöstä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta lupasäätelyn yhteydessä. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat maakuntakaavan ohella osa maankäyttö- ja rakennuslaissa määriteltyä alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Tämän suunnittelujärjestelmän kautta on mahdollista toteuttaa myös maa-ainesten ottamisen ja käytön alueelliset yhteensovittamishankkeet maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:ssä säädetyllä tavalla. Valituksissa tarkoitettu ympäristöministeriön valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskeva julkaisu toimii ainoastaan ohjeena lupakäsittelyssä eikä sillä ole kunnanhallitusta sitovia vaikutuksia lupahakemusta ratkaistaessa.

Asukkaiden käyttämien virkistysalueiden vaikutus

Valituksissa on tuotu esiin suunnitellun ottamisalueen tai sen lähialueiden käyttö erityisesti ratsastukseen sekä muuhun virkistystarkoitukseen. Maa-aineslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitetut ottamisen rajoitukset on säädetty suojaamaan ensisijaisesti alueen luonto- ja maisema-arvoja. Lainkohta ei sen sijaan koske alueen virkistysarvoja. Näin ollen virkistyskäyttö, vaikka alue olisi maakuntakaavassakin osoitettu virkistysalueeksi, ei maa-aineslain lupaharkinnassa sellaisenaan ole maa-aineslain mukaisen luvan välitön este.

Luontoselvitysten riittävyys

Hakemuksen liitteenä on I:n vuonna 2007 tekemä maastoinventointeihin perustuva luontoselvitys. Sen johtopäätöksissä on todettu, että alueella ei ole suojelualueita eikä luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisia luontotyyppejä. Alueelta ei myöskään ole maastoinventoinneissa löytynyt luontodirektiivin liitteen IV lajien tai uhanalaisten kasvilajien esiintymiä. Selvitykseen sisältyvät muun muassa erilliset hämeenkylmänkukkaa ja liito-oravaa koskevat inventoinnit. Ottoalueella on kaksi metsälain 10 §:n mukaisen erityisen arvokkaan luontotyyppikohteen kriteerit täyttävää suppea-alaista harjulehtoa, toinen alueen pohjoisosan harjukukkulan kaakkoisrinteessä ja toinen alueen rajalla, Kirkkomäen korkeimman huipun lounaisrinteessä. Kirkkomäen lähellä on lisäksi kolme kosteikkoa, joiden hydrologiaan soranoton jatkuminen saattaa selvityksen mukaan vaikuttaa. Metsälain mukaiset kohteet tai kosteikot eivät kuitenkaan ole esteenä luvan myöntämiselle.

Lupakäsittelyssä on ollut esillä myös Ryttylän osayleiskaavaluonnoksen luontoselvitys, erityisesti Kirkkomäen harjualueen osalta. Lisäksi Hämeen ympäristökeskus on lausunnossaan todennut, ettei luvan myöntämiselle ole tältä osin esteitä. Suunnittelualuetta koskeva luontoselvitys on ollut riittävän kattava. Alueelta ei ole löytynyt luontodirektiivin liitteen IV mukaisia tai muutoin lain mukaan suojeltavia lajeja tai luontotyyppejä. Näin ollen lupapäätöksen perusteeksi ei ole ollut tarpeen tehdä F:n ja G:n valituksessa tarkoitettuja liito-oravaa, kylmänkukkaa tai lepakkoa koskevia lajikohtaisia selvityksiä.

Maisema- ja luontoarvot

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu muun muassa;
1) kauniin maisemakuvan turmeltumista,
2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erityisten luonnonesiintymien tuhoutumista, tai
3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa.

Valituksissa on tuotu esille, että suunniteltu hanke sijoittuu alueen asukkaille tärkeälle luonto- ja maisema-alueelle ja kaunista maisemaa arvioitaessa alueen asukkaiden yleinen mielipide tulee ottaa huomioon. Valituksissa ei kuitenkaan ole yksilöity, mihin erityisesti alueen maisema-arvojen katsotaan perustuvan.

Maa-aineslaissa tarkoitetulla kauniilla maisemakuvalla ja luonnon merkittävillä kauneusarvoilla tarkoitetaan tarkasteltavan kohteen tai sitä ympäröivän maiseman kauneutta. Kaunis maisema ei ole mikä tahansa kaunis maisema, vaan se edellyttää, että maisema sisältää tiettyjä objektiiviseen arviointiin perustuvia kauneusarvoja.

Ottamissuunnitelman mukaan suunniteltu Mäki-Lähteelän tilan ottoalue ja siihen etelä-, itä- ja pohjoispuolelta rajautuvat alueet ovat metsää. Ottoalueen länsipuolella on Vähä-Kirkkomäen tilan käytössä oleva soranottoalue. Suunnittelualueen luontoselvityksistä ilmenee muun ohella, että Kirkkomäen harjualueen keskivaiheilla maasto on jyrkkäpiirteistä vaihtelevaa suppa-aluetta. Korkeimmilla kohteilla metsätyyppi on kuivahkoa kangasta, rinteillä esiintyy paljon lehtomaisia piirteitä. Alueen puusto on pääosin mäntyä. Kirkkomäen itärinteellä on laaja avohakkuualue, joka jatkuu osittain myös suppa-alueelle.

Maa-ainesten ottaminen muuttaa aina jossain määrin alueen maisemakuvaa. Maisemakuvasta esitetyn selvityksen perusteella suunnittelualueella ei ole maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua maisemakuvaa. Myös ympäristökeskus on lausunnossaan todennut, ettei estettä luvan myöntämiselle tältä osin ole. Edelleen alueen luonnonolosuhteista esitetyn selvityksen perusteella ei ole todettavissa, eikä asiakirjoista muutoinkaan ilmene, että ottamisalueella olisi lainkohdan 2 kohdassa tarkoitettuja ottamisen estäviä luontoarvoja tai että ottaminen vaikuttaisi 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla alueen luonnonolosuhteisiin.

Edellä esitetyn perusteella suunniteltu ottaminen ei ole ristiriidassa maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1, 2 tai 3 kohdissa mainittujen rajoitusten kanssa.

Pohjavesi ja vanha kaatopaikka

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Ottamisalue sijaitsee Kirkkomäki-nimisellä vedenhankintaan soveltuvalla II-luokan pohjavesialueella (0408654), josta runsain purkautumissuunta on itäkoilliseen Puujoen suuntaan. Ottamissuunnitelman mukaan Vähä-Kirkkomäen tilan alueelle on asennettu pohjaveden tarkkailua varten putki. Pohjaveden pinta on 4.7.2007 ollut tasolla +84.48 ja ylin havaittu taso on ollut 20.4.2006 mitattu +84.63. Lupapäätöksen mukaan alin ottotaso on +90. Pohjaveden pinnan korkeutta mitataan säännöllisesti ja veden laatua tarkkaillaan ottamissuunnitelmaan liitetyn erillisen suunnitelman mukaisesti. Tarkkailualueeksi rajataan alueen rajoista 500 metrin etäisyydellä olevat kiinteistöjen kaivot ja niistä laaditaan kaivokortit. Näytteiden ottamisesta toimitetaan raportit muun muassa kuntaan ja kaivojen omistajille.

Lupapäätöksessä pohjaveden suojelulle asetettu lupamääräys nro 10 huomioon ottaen ottamisesta ei ennalta arvioiden aiheudu 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja haitallisia vaikutuksia pohjaveteen.

Valituksissa on viitattu myös vesilain 1 luvun 18 §:ään. Vesilain 9 luvun 7 §:ssä säädetään sellaisten toimenpiteiden luvanvaraisuudesta, jotka muun ohella vaikuttavat talousveden saantiin toisen kiinteistöllä vesilain 1 luvun 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Mainitut säännökset eivät ole ristiriidassa maa-aineslain pohjaveden suojelua koskevien säännösten kanssa eivätkä näin ollen myöskään ole esteenä luvan myöntämiselle. Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60/EY), joka on Suomessa saatettu voimaan lailla vesienhoidon järjestämisestä (30.12.2004/1299), ei ole edellyttänyt kunnanhallitukselta enempiä toimenpiteitä tässä lupa-asiassa.

Valituksissa on viitattu Hausjärven kunnan vanhan kaatopaikan mahdollisiin pohjavesivaikutuksiin. Mainittu käytöstä poistettu ja peitetty kaatopaikka sijaitsee Mäki-Lähteelän tilan itäpuolella, karttaliitteestä mitattuna noin 75 metrin etäisyydellä tilan rajasta, kunnan omistamalla Törkylän tilalla RN:o 1:878. Kaatopaikan etäisyys ottamisalueesta huomioon ottaen, lupapäätöstä ei ole syytä kumota sillä perusteella, ettei kaatopaikan mahdollisia vaikutuksia pohjaveteen ole vielä kunnassa selvitetty.

Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu hakijan velvoittaminen asettamaan kirjallisia tai rahallisia vakuuksia muutoksenhakijoille heidän vedensaantinsa turvaamiseksi.

Liikenteestä aiheutuva haitta

Maa-aineslain 3 §:n 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä muun ohella niin, ettei toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Ottamissuunnitelman mukaan tieyhteys hankealueelle on järjestettävissä Vangonojantien yksityistien kautta. Mäki-Lähteelän tilalla on kulkuoikeus mainitun tien kautta. Suunnitelman mukaan kulku hankealueelta on esitetty Vangonojan tietä pohjoiseen. Lupapäätöksessä on suositeltu, että liikenne ottoalueelta ja sieltä pois järjestetään tätä kautta, ellei alueelle ole mahdollista järjestää kokonaan uutta kulkuyhteyttä toista kautta. Ottamisalueen liittymä tulisi mahdollisuuksien mukaan olla yhteinen Janakkalan kunnan puoleisen toiminnanharjoittajan kanssa. Liittymä tulisi kuitenkin sijoittaa mahdollisimman kauas läheisen ratsastuskoulun liittymästä toiminnasta aiheutuvien haittojen vähentämiseksi. Asiakirjoista ilmenee, että kuljetuksista aiheutuvat melu- ja pölyhaitat voivat olla merkittäviä, jos kaikki liikenne kulkee Vangonojan tietä etelään Ryttylään, koska Kirkkomäen suunnalla on runsaasti asutusta.

Tieyhteyttä Vangonojantieltä ei ole ratkaistu valituksenalaisella lupapäätöksellä. Asian käsittelyn yhteydessä on kuitenkin selvitetty vaihtoehtoisia linjauksia kulkuyhteyden järjestämiseksi siten, että asutukselle ei aiheudu sellaista haittaa, joka olisi luvan myöntämisen esteenä. Ennen toiminnan aloittamista tieyhteyden järjestämisen tulee tapahtua erikseen joko sopimuksin tai asianmukaisin toimituksin. Liikenneturvallisuus sellaisenaan ei voi tulla maa-ainesluvan myöntämisen yhteydessä tutkittavaksi.

Melu ja pöly

Lupapäätöksen mukaan lähin asuinrakennus on ottoalueen pohjoispuolella, Vangonojantien toisella puolella, noin 130 metrin etäisyydellä ottoalueen ulkorajasta sijaitseva ratsutilan asuinrakennus ja ratsastuskoulu. Ottoalueen eteläpuolella lähin vapaa-ajan rakennus noin 230 metrin etäisyydellä ottoalueen ulkorajasta. Kirkkomäentien varrella on kahdentoista loma-asunnon keskittymä 230 - 600 etäisyydellä ottoalueen ulkorajasta.

Ottoalueilta saatava kiviaines seulotaan ja murskataan alueen alatasolla. Ottamissuunnitelman mukaan suuret pintakivet, joita on paljon, rikotaan ja murskataan yhdessä sora-ainesten kanssa. Melu suuntautuu rinteestä länteen päin asutukselle aiheutuvan haitan poistamiseksi. Myös pölyn on arvioitu pysyvän hankealueen sisällä. Hämeen ympäristökeskus on lausunnossaan todennut, ettei toiminnasta aiheudu maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettua haittaa. Myöskään ympäristökeskuksen harkitessa ympäristövaikutusten arviointitarvetta ei ole tullut esille seikkoja, jotka olisivat olleet esteenä maa-ainesluvan myöntämiselle. Lupapäätöksen määräys nro 11 koskee murskaustoiminnan mahdollisesti edellyttämää ympäristölupaa, jossa myös melu- ja pölyhaitoista voidaan antaa määräyksiä.

Lupapäätös ei ole lainvastainen näillä valituksissa esitetyillä perusteilla.

Toiminta-ajat

Maa-ainesten otto ja siihen liittyvä toiminta on lupapäätöksen mukaan sallittu maanantaista perjantaihin kello 7.00 - 21.00. Viikonloppuisin ja arkipyhinä sekä koko heinäkuun ajan toiminta on kielletty.

Valituksissa on vaadittu toiminta-ajan muuttamista kello 7.00 - 16.00. Luvan hakija on vaatinut, että heinäkuuta koskeva toimintakielto poistetaan. Ratsastuskoulun sekä muun asutuksen etäisyys ottoalueeseen huomioon ottaen lupapäätöksessä mainittuja toiminta-aikoja ei ole syytä muuttaa. Toiminnan kieltäminen kokonaan heinäkuussa on perusteltua ratsastuskoulun toiminnan ja yleisen lomakauden vuoksi eikä se ole toiminnanharjoittajalle kohtuuton. Myös toiminta-aika harkitaan tapauskohtaisesti eikä jollekin muulle toiminnanharjoittajalle asetetuilla toiminta-aikaa koskevilla määräyksillä ole tässä asiassa merkitystä.

Suojavyöhyke

Lupamääräyksen nro 3 mukaan erityisesti Mäki-Lähteelän tilan RN:o 1:955 ja tilan 1:889 vastaisella rajalla (pohjoisraja) tulee säilyttää 50 metrin suojavyöhyke, jolla säilytetään olemassa oleva puusto ja aluskasvillisuus tilan RN:o 1:955 puolella. Luvan hakija on vaatinut lupamääräyksen poistamista tältä osin. Päätöksen mukaan määräys on annettu erityisesti ratsastuskoulun ja ratsastusreitin suuntaan aiheutuvien melu- ja pölyhaittojen rajoittamiseksi. Määräystä ei ole syytä poistaa A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksessa esitetyillä perusteilla.

Korvauksista

Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu vahingonkorvauslain mukaisessa järjestyksessä käsiteltävistä korvauksista päättäminen.

Maa-aineslain 9 §:n mukaan, jos ainesten ottaminen alentaa viereisen tai lähistöllä sijaitsevan kiinteistön arvoa tai aiheuttaa muuta sellaista vahinkoa tai haittaa kiinteistön käyttämiselle, mitä ei ole pidettävä vähäisenä, on kiinteistön omistajalla ja haltijalla oikeus saada ainesten ottajalta täysi korvaus haitasta, joka ainesten ottamisesta aiheutuu.

Hallinto-oikeuden loppujohtopäätös

Ottamisen mahdollisten maa-aineslaissa tarkoitettujen haitallisten vaikutusten vähentämiseksi ja estämiseksi annetut lupamääräykset huomioon ottaen ottaminen Mäki-Lähteelän tilalla voidaan toteuttaa hakemuksen mukaisesti maa-aineslain 3 §:n estämättä. Esitetyn selvityksen perusteella lupapäätös ei myöskään ole vesilain, metsälain, ympäristönsuojelulain tai luonnonsuojelulain vastainen niiltä osin kuin mainituilla laeilla on merkitystä maa-ainesluvan myöntämiseen. Kunnanhallituksen on näin olen tullut myöntää B:lle hänen hakemansa maa-aineslupa. Maa-aineslain noudattamista luvanmukaisessa ottamisessa valvoo kunnan määräämä viranomainen, valvontaviranomainen, lain 14 §:ssä säädetyllä tavalla.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Kuntalaki 90 §
Perusteluissa mainitut

Päätöksen muutoksenhakuosoitus on kuulunut seuraavasti:

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Valitusosoitus on liitteenä (kunnallisvalitus).

4. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) E ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden 23.12.2010 antama päätös nro 10/0793/2 ja Hausjärven kunnanhallituksen päätös kumotaan ja hakemus hylätään.

Vaatimustensa tueksi E ja hänen asiakumppaninsa ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Myönnetyssä maa-ainesluvassa on selvästi pienemmät suoja-aluevaatimukset kuin samassa kunnassa sijaitsevassa toisessa soranottopaikassa Ryttylän Ykslammilla.

Myönnetyssä maa-ainesluvassa tulisi ottaa huomioon reilut suojavyöhykkeet ja huomioida rajoitettu toiminta-aika soranotolle, jotta ympärillä olevan ratsastustilan ja asutuksen kokema haitta voitaisiin minimoida. Soranottoa ei tulisi sallia arkisin klo 16 - 08 välisenä aikana, arkipyhinä eikä heinäkuussa.

Asiassa tulee ottaa huomioon merkittävä haitta maisemakuvalle sekä virkistys- ja ulkoilureittien tuhoaminen, jota ei voida sallia.

Asiassa tulee ottaa huomioon myös liikenteen vaikutus, jos liikenne kulkee aiotulta soranottoalueelta etelään. Tällöin vaarantuu koko Kirkkomäen asuinalueen lasten liikenneturvallisuus sorankuljetukseen kelpaamattomalla kapealla hiekkatiellä.

Asiassa tulee ottaa huomioon myös Hausjärven kunnan harhaanjohtava ja virheellinen tonttimarkkinointi vuosina 2003 - 2004, jolloin kunta myi alueelta omakotitalotontteja kertomatta ja vastaamatta sitä kysyttäessä, että suunnitteilla on massiivinen soranottohanke.

Hallinto-oikeus ei ole käsitellyt riittävän tarkasti valituksessa jäljempänä esitettäviä maa-aineslain kohtia, kun otetaan huomioon aiotun hankkeen massiivisuus sekä kohtuuton haitta ympäröivälle kylälle.

Maa-aineslain 1 a §:n mukaan lain tavoitteena on ainesten otto ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Nyt kysymyksessä olevan hakemuksen mukainen toiminta on mainitun lainkohdan vastaista. Maa-aineslupaa haetaan suhteettoman suuressa mittakaavassa alueelle, jonka lähialueelle Hausjärven kunta on kaavoittanut ja myynyt pientalotontteja.

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan maa-aineslaissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu kauniin maisemakuvan turmeltumista. Kirkkomäen soraharju on monen kyläläisen ulkoilumaastoa. Hankkeen toteutuessa kylän vähäiset metsäalueet vähenevät huomattavasti. Ykslammen virkistysalue ei yksin ole riittävä kasvavan kylän maalaismaisen asumisen takaamiseksi, jotta kyläläiset voisivat nauttia kauniista maisemasta, joka ilmeisen olennaisesti kuuluu maalaismaiseen asumiseen. Sorakuoppa jättää jälkeensä autioituneen maiseman. Maisemoinnit ja muu luontoarvojen kunnioittaminen jäävät valitettavan usein toteuttamatta. Täten mahdollinen sorakuoppahanke turmelee kaunista maisemakuvaa merkittävästi ja kohtuuttoman suuressa mittakaavassa. Jo nyt aluetta on turmeltu, sillä Kirkkomäen eteläisen harjanteen rinne on hakattu metsälain vastaisesti avoimeksi.

Maa-aineslain 3 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan maa-aineslaissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien turmeltumista.

Hakemukseen liitetyssä luontoselvityksessä mainitaan, että suunnitellulla ottoalueella on kaksi metsälain mukaista erityisen arvokkaan luontotyyppikohteen kriteerit täyttävää harjulehtoa. Toinen näistä alueista sijaitsee suunnitellun ottoalueen pohjoisosan harjukukkulan kaakkoisrinteessä. Mainitun kukkulan metsä on osaksi puolukka-lillukka -tyyppiä, ja paikalla kasvaa harvinaista sarjatalvikkia. Toinen alue sijaitsee suunnitellun ottoalueen rajalla, Kirkkomäen korkeimman huipun (140,8 m) lounaisrinteessä; kyseisessä rinteessä kasvaa harvinaisia hietaorvokkeja, nuokkukohokkeja, harjukeltamaitetta ja häränsilmää. Kumpikin harjulehtoalue on luokiteltu arvoltaan lähiympäristöstä poikkeavaksi kohteeksi. Siten niitä on pidettävä merkittävinä ja suojeltavina. Suunnitellulla ottoalueella on luontoharrastajien toimesta havaittu myös harvinaista kylmänkukkaa.

Osayleiskaavan mukaisesti ja luontoselvityksen mukaisesti alueella sijaitsee sekä matalia että keskisyviä suppia, syvyydeltään 8 - 15 metriä. Osayleiskaavakartassa on merkittynä selkeästi luonnonympäristön osalta tärkeä luontokohde ja Kirkkomäen suppa-alue. Maisemakartassa on merkittynä tärkeä näkymä ja selvästi erottuva harjanne.

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan maa-aineslaissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen. Pohjaveden osalta on selvitetty ainoastaan, että aiottu soranottoalue sijaitsee II-luokan pohjavesialueella ja pohjaveden korkeusasema huhtikuussa 2006 tehdyssä mittauksessa on ollut + 84,63 m. Pohjavesimittausta ei ole tehty yli kahteen vuoteen. Soranoton mahdollisia vaikutuksia pohjaveden tasoon, sen virtauksiin sekä mahdollisen vaikutusalueen laajuuteen ei ole selvitetty riittävällä tarkkuudella. Tämä vaikeuttaa aloitetusta soranotosta aiheutuneiden vaikutusten havaitsemista riittävän ajoissa. Lisäksi tämä merkittävä pohjavesialue (nro 0408654) on jo aiemmin luokiteltu riskikohteeksi. Nyt suunniteltu toiminta lisää pilaantumisen riskiä entisestään.

Hakemukseen liitetyssä luontoselvityksessä mainitaan, että suunnitellun ottoalueen lähistöllä on kolme kosteikkoa, joista Pelinojan korvessa kasvaa harvinainen velholehti ja uhanalainen korpihohtosammal. Soranoton jatkuminen ja laajentuminen saattaa vaikuttaa vahingollisesti kosteikkojen hydrologiaan. Haettua maa-aineslupaa ei siten pidä myöntää.

Maa-aineslain 3 §:n 2 momentin mukaan alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä mainitun pykälän ensimmäisessä momentissa säädetään, katsottava, ettei maa-ainesten ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. Toiminta on mainitun lainkohdan vastaista.

Hakemuksen mukainen ottamistoiminta heikentäisi merkittävästi Kirkkomäen asuinalueen viihtyisyyttä, idyllisyyttä ja maalaismaisuutta.

Maa-aineslain 3 §:n 4 momentin mukaan maa-ainesten ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi. Lisäksi momentissa mainitaan, että toiminnasta ei saa aiheutua asutuksella tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Hakemuksessa tarkoitettu toiminta on mainitun lainkohdan vastaista.

Hakemukseen liitetyssä luontoselvityksessä mainitaan, että sorakuoppa-alueen pohjoispuolisissa metsissä kasvaa paikoitellen liito-oravan ravinto- ja pesäpuina suosimia isoja haapoja. Mahdollisten liito-oravien elinympäristö kärsii huomattavasti, jos alueella alkaa sorakuoppatoiminta sen aiheuttamien melu-, pöly- ja maisemanmuuttumishaittojen vuoksi.

Luontoselvityksessä havaittiin suunnitellulla ottoalueella useita huomionarvoisia uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lintulajeja. Luontoselvitykseen ei sisälly soranottohankkeen vaikutusten arviointi. Tämä olisi mainitut harvinaiset ja uhanalaiset kasvustot huomioon ottaen ensiarvoisen tärkeää ennen päätöksentekoa.

Vangonojantie on eräiltä kohdiltaan vain joitakin metrejä leveä. Muutamassa kohdassa tie on hyvin kalteva ja tulee tuskin kestämään täysperävaunuyhdistelmien painoa sorakuormineen. Ryttylään päin suuntautuva liikenne on tavalla tai toisella estettävä.

Asutusta on Kirkkomäen harjun etelärinteen tyvellä, noin 200 metrin etäisyydellä suunnitellun ottoalueen rajasta. Kunta on kaavoittanut nämä tontit ja houkutellut asukkaita luonnonläheiseen asumiseen. Asutus on viihtyvyys ja turvallisuus huomioiden aivan liian lähellä suunniteltua ottoaluetta ja soranotosta aiheutuu kohtuutonta pöly-, melu- ja tärinähaittaa asutukselle.

Maa-aineslain 5 §:n 2 momentin mukaan maa-ainesten ottamissuunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä vallitsevat luonnonolosuhteet, ainesten määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin. Hausjärven kunta ei ole edellyttänyt hakijalta tarpeellisella vakavuudella ja laajuudella tarkastelua vallitsevista luonnonolosuhteista, ainesten määrästä ja laadusta sekä hankkeen vaikutuksista ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin. Soranoton mahdollisia vaikutuksia pohjaveden tasoon, sen virtauksiin sekä mahdollisen vaikutusalueen laajuuteen ei ole selvitetty riittävällä tarkkuudella. Tämä vaikeuttaa aloitetusta soranotosta aiheutuneiden vaikutusten havaitsemista riittävän ajoissa.

Maa-aineslain 5 §:n 3 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa tarkoitettua hanketta koskevaan lupahakemukseen on liitettävä ympäristövaikutusten arviointiselostus. Aiottu toiminta on tätä lainkohtaa vastaan. Ympäristövaikutusten arviointimenettely (jäljempänä YVA-menettely) jossa hankkeiden ympäristövaikutukset olisi oikeasti arvioitu, on tässä tapauksessa vältetty tarkastelemalla hankkeita Janakkalan ja Hausjärven kuntien alueilla erillisinä kokonaisuuksina. Lisäksi hankkeiden ottomäärät on sovitettu siten, että YVA-menettelyn suora soveltamiskynnys alittuu. Hankekokonaisuuden yhteisvaikutukset ovat kuitenkin niin merkittäviä, että YVA-menettely olisi pitänyt käynnistää, vaikka Hämeen ympäristökeskus on päätöksessään 17.1.2007 virheellisin perustein toisin ilmoittanut. YVA-menettely olisi selkeämmin tuonut esille hankkeiden kielteiset vaikutukset, tuonut hankkeen laajemmin julkisuuteen jo suunnitteluvaiheessa ja siten todennäköisesti perustellusti estänyt hankkeen käynnistämisen.

Hakemuksesta ei käy ilmi, millä tavalla liikenne osoitetaan poispäin Ryttylästä, vaikka hakija on ilmoittanut, että näin tehdään. Mainitusta seikasta pitäisi laatia ehto mahdolliselle soranotolle varsinkin, jos Ryttylässä alkaa betonintuotanto.

Luvanhakija mainitsee, että liikenteelle on asetettava rajoituksia muun muassa roudan aikaan. Hakemuksesta ei käy ilmi, minkälaisia rajoituksia asetetaan. Hakija on maininnut, että näkemiä liittymissä parannetaan ilman, että hakemuksesta käy ilmi, kuinka tämä tapahtuu. Myös näistä seikoista pitää laatia ehto mahdolliselle soranotolle.

Pohjavesinäytteiden otosta ja tutkimuksista ei ole tehty näytteenottosuunnitelmaa. Hakemuksesta ei myöskään käy ilmi tarkka suunnitelma siitä, kuinka ympäristöhaittoja torjutaan. Hakija on maininnut, että mahdollista murskaustoimintaa tulisi toteuttaa talvisin. Myös tästä pitäisi määrätä luvassa.

2) J ja hänen asiakumppaninsa ovat Mäki-Lähteelän tilan RN:o 1:955 omistajina valituksessaan vaatineet, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin sillä on hylätty luvansaajien valitus, ja Hausjärven kunnanhallituksen päätöksen lupamääräykset 3 ja 12 kumotaan.

Vaatimustensa tueksi J ja hänen asiakumppaninsa ovat uudistaneet hallinto-oikeudelle tehdyssä valituksessa esitetyt seikat ja ovat lisäksi esittäneet muun ohella seuraavaa:

Lupahakemuksesta annetuissa viranomaisten lausunnoissa ei ole esitetty suoja-alueen laajentamista lupamääräyksestä 3 ilmenevällä tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että lausunnonantajat katsoivat edellytysten luvan myöntämiselle lupahakemuksen mukaiseen määrään olevan olemassa. Lisäys suoja-alueeseen merkitsee 400 000 kuutiometrin vähennystä otettavissa olevaan ainesmäärään. Vähennys siis käsittää noin 27 prosenttia haetun luvan ottomäärästä, mikä on luvanhaltijan kannalta kohtuutonta.

Lisäsuoja-alue on määrätty lähinnä rauhoittelemaan ratsutilan omistajia, ilman, että ottotoiminnan rajoittamiselle on lainsäädännöllistä tai oikeuskäytäntöön liittyvää perustetta. Kanta-Hämeen maakuntakaavassa koko Mäki-Lähteelän tilan alue on maa-ainesten ottoaluetta.

Lupahakemusta varten tehtiin melu- ja pölyselvitykset, jotka käsittivät hakemuksen mukaisen määrän ja ottoalueen. Näissä selvityksissä todettiin, että valtioneuvoston antamat melutason ohjearvot eivät ylittyneet missään häiriintyvässä kohteessa. Myös pölyselvitys osoittaa, että ohjearvoja ei ylitetä. Murskaukselle on haettava oma ympäristölupa, jossa voidaan antaa tarpeen vaatiessa määräyksiä immissioiden vähentämisestä teknisin keinoin.

Hallinto-oikeus ei ole ottanut kantaa sille valituksessa esitettyihin perusteluihin, jotka kuitenkin ovat sellaisia, että ne vaikuttavat asian oikeudelliseen arviointiin.

Hallinto-oikeuden ja kunnanhallituksen päätöksen perustelut sille, miksi ottoalueen toiminta-aikaa on rajoitettu lupamääräyksestä 12 ilmenevällä tavalla heinäkuussa, ovat hyvin ohuet. Toiminta-ajasta voidaan lupapäätöksessä antaa määräyksiä, mutta ne eivät saa olla kohtuuttomia, eivätkä ne saa poiketa yleisestä lupakäytännöstä. Nyt maa-aineksen ottotoiminnalle Mäki-Lähteelän tilalla on asetettu kielto heinäkuun ajaksi. Tällainen ehto maa-aineksen ottoluvissa on harvinainen, ellei ole kyseessä kallion murskaus loma-asutuksen läheisyydessä. Nyt kyse ei ole kallion murskauksesta. Hausjärven kunnanhallitus ja hallinto-oikeus ovat katsoneet, että ottoluvan myöntämisen edellytykset kohteessa ovat olemassa. Hankkeesta ei aiheudu ympäröivälle asutukselle kohtuutonta rasitusta. Ottoluvan saamisen edellytykset ovat olemassa siitä huolimatta, että ainesta otetaan myös heinäkuussa.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on samana päivänä nyt valituksenalaisen päätöksen antamisen kanssa ratkaissut valitukset Vähä-Kirkkomäen tilalle RN:o 1:6 myönnetystä maa-ainesluvasta. Tila sijaitsee Mäki-Lähteelän tilan rajalla mutta Janakkalan kunnan puolella. Tuossa hallinto-oikeuden ratkaisussa, kuten myöskään kunnan päätöksessä myöntää maa-aineslupa, ei ole kieltoa ottaa maa-aineksia heinäkuussa. Korkein hallinto-oikeus on antanut päätöksen 13.1.2011 taltionumero 90 koskien Hausjärven kunnassa sijaitsevalla Anttilan tilalla RN:o 1:128 tapahtuvaa maa-ainesten ottoa. Kyse oli samanlaisesta asiasta kuin tässä ja valittajana oli lähinnä ottoaluetta sijaitseva hevostila. Asiassa ei annettu heinäkuuta koskevaa ottorajoitusta.

Kevät-, kesä- ja syyskausi ovat rakentamisen sesonkiaikaa. Silloin maa-aineksia kuluu eniten. Mäki-Lähteelän tilan ottoalue joutuu kilpailullisesti selkeästi huonompaan asemaan kuin muut lähistöllä olevat aineksen ottoalueet, mikäli vain sillä on kielto ottaa aineksia heinäkuussa. Tämä on maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vastaista.

Hallinto-oikeus on todennut, että muille toiminnanharjoittajille myönnetyillä luvilla ei ole vaikutusta lupaharkinnassa. Tämä on ymmärrettävää siinä mielessä, että alueet joilla toimintaa harjoitetaan, saattavat olla hyvinkin erilaisia ja sijaita erilaisilla alueilla. Nyt kyse on kuitenkin samalla tai lähialueella tapahtuvasta ottamisesta samanlaisissa olosuhteissa. Kyse on siis Mäki-Lähteelän tilan ottoalueen asettamisesta perusteettomasti eri asemaan muiden ottoalueiden kanssa.

Mikäli rajoituksia maa-aineksen ottamiselle asetetaan senkin jälkeen, kun on todettu oikeudellisten edellytysten luvan myöntämiselle olevan olemassa, menettää maa-aineslain 6 § suuren osan merkityksestään. Tällöin laajennetaan lupaharkintaa tarkoituksenmukaisuusharkinnan puolelle, joka ei mainitun säännöksen mukaan ole mahdollista. Valittajat pitävät rajoitusta myös maa-aineslain 11 §:n 4 momentin vastaisena, koska se on maanomistajalle kohtuuton merkitessään kilpailun rajoittamista pelkästään yhden tilan ja yhden ottoalueen kohdalta.

3) F on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Hausjärven kunnanhallituksen päätökset kumotaan ja hakemus hylätään.

Vaatimustensa tueksi F on viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä todeten, että hanke aiheuttaa maa-aineslain 3 §:n mukaisia merkittäviä haittoja, joita ei voida kohtuullisin kustannuksin välttää, ja on lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Ottotoiminnasta aiheutuvia riskejä ei ole selvitetty eikä niitä ole riittävästi huomioitu koskien merkittäviä haittoja ympäristölle, ihmisille ja pohjavedelle.

Hallinto-oikeus toteaa monessa kohdassa maa-aineslupien myöntämisen olevan tulkinnanvaraista viitaten maakuntakaavaan, valtakunnallisiin alueenkäyttötavoitteisiin ja eritoten maa-aineslain 3 §:n 1 ja 2 momenttiin. Hallinto-oikeuden päätöksessä kyseenalaistetaan ympäristön ihmisten käsitys alueen luonto- ja maisemallisista arvoista. Hallinto-oikeus katsoo, että kyseinen harjumuodostelma osana Salpausselän harjua on kuin mikä tahansa maisema, jolla ei ole luonnon merkittäviä kauneusarvoja, ja toteaa, ettei alueella ole maa-aineslaissa tarkoitettua maisemakuvaa. Hallinto-oikeus ei kuitenkaan ole esittänyt, millä perusteilla maisemakuvasta esitetyn selvityksen tekijän näkemys on todenmukaisempi ja objektiivisempi kuin yleinen mielipide, jota osoittaa 1 225 ympäristössä asuvan adressin allekirjoittaneen ihmisen vastakkainen näkemys.

Riski pohjavesien pilaantumiseen on merkittävä. Hausjärven kunnassa on parhaillaan vireillä hanke riskien kartoittamiseksi. Kartoituksen kohteena ovat jo pilaantuneet pohjavesialueet sekä riskikohteet, joihin kuuluu myös nyt kysymyksessä olevan ottoalueen vieressä sijaitseva vanha kaatopaikka. Pohjavesien virtauksien muuttumisesta on lukuisia todisteita maa-ainesten ottamisen seurauksena. Lähin esimerkki on noin 900 metrin etäisyydellä toimivan soranottoalueen naapurin kaivon kuivuminen ottotoiminnan seurauksena.

Jälkijättöinen vahingonkorvaustapausten selvittely ei liene maa-aineslainkaan tarkoitus, vaan ennalta varautuminen voidaan toteuttaa ottamalla huomioon myös ympäristö ja ihmiset. Useat vahingot ovat peruuttamattomia, eikä mikään korvaa niitä jälkikäteen.

Hausjärven kunnanhallitus on valitusten johdosta antamassaan lausunnossa todennut, ettei valituksissa ole tuotu esille sellaisia seikkoja, joiden perusteella Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöstä olisi syytä muuttaa.

J ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet valitusten ja lausunnon johdosta selityksen. Selityksessä on vaadittu, että valitus jätetään tutkimatta K:n, L:n, M:n, N:n, O:n, P:n, Q:n, R:n, S:n ja T:n tekemänä. Lisäksi E:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksessa esitetyt vaatimukset ympäristövaikutusten arviointimenettelyn toteuttamisesta, kiviaineksen murskaustoimintaan asetettavista ehdoista ja maa-aineksen oton aikarajoituksen muuttamisesta on jätettävä tutkimatta. Muutoin valitukset on hylättävä.

Selityksessä on todettu muun ohella seuraavaa:

Maa-aineslakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 242/1996 vp) on todettu, että mikä tahansa maisema ei ole lain tarkoittamassa mielessä sellainen, että se estäisi maa-ainesten oton. Kyseessä täytyy olla objektiivisesti arvioiden kaunis maisema, joka on poikkeuksellinen ympäristössään. Maa-aineslain 6 §:n mukaan lupaharkinnassa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus. Luvan perusteeksi on kunnanhallituksessa asetettu ottosuunnitelma ja lisäksi on asetettu muita ehtoja. Ottosuunnitelmassa on jo jätetty ottotoiminnan ulkopuolelle harjun korkein kohta. Kunnanhallitus, ympäristökeskus ja myös hallinto-oikeus ovat oikein katsoneet, ettei kyse ole kauniista maisemasta, jota pitäisi suojella ottotoiminnalta. Yleinen mielipide ei ole objektiivinen selvitys maiseman kauneudesta, vaan sellaisten asukkaiden mielipide, jotka eivät halua ottotoimintaa kylän alueelle.

Lupahakemusta varten tehdyissä pohjaveden virtausselvityksissä on todettu, että pohjavesi virtaa vanhalta peitetyltä kaatopaikalta pääosin itään. Pohjavesi ei siis virtaa ottoalueelle eikä siten myöskään ratsastustallille päin. Virtaussuunnassa ei ole pohjavedenottamoita eikä asutusta. Lupahakemuksen ja lupamääräysten mukaan ylimmän pohjavedenpinnan tason yläpuolelle jätetään viisi metriä ottamatonta ainesta pohjaveden suojaksi. Maa-aineksen ottaminen ei aiheuta sitä, että ottoalueen ulkopuolella sijaitsevalla vanhalla kaatopaikalla mahdollisesti oleva pilaantunut aines pilaisi pohjaveden. Vanha kaatopaikka sinänsä voi olla uhka pohjavedelle, mutta se ei johdu maa-ainesten ottamisesta.

Edellä vaatimuskohdassa esitettyjen valittajien tekemänä valitus tulee jättää tutkimatta, koska he eivät ole valittaneet Hausjärven kunnanhallituksen päätöksestä hallinto-oikeuteen.

Vaatimus ympäristövaikutusten arviointimenettelyn toteuttamisesta tulee jättää tutkimatta maa-aineslupaa koskevan asian yhteydessä. Hämeenlinnan hallinto-oikeus on antanut päätöksen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta maa-ainesten ottoon. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei ympäristövaikutusten arviointimenettelyä tule tehdä. Tästä päätöksestä ei ole valitettu.

Valituksessa on esitetty vaatimuksia myös mahdollisen murskaustoiminnan osalta. Vaatimukset tulee jättää tutkimatta ennenaikaisina, koska ne koskevat murskaustoiminnan ympäristölupaa, joka mahdollisesti tulee haettavaksi myöhemmin, mikäli murskaustarvetta ilmenee.

Valituksessa esitetyt vaatimukset suojakaistojen lisäämisestä ja ottamisaikojen muuttamisesta tulee jättää tutkimatta, koska näitä vaatimuksia ei ole esitetty valituksessa Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle. Vaatimukset on vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa tehtyinä jätettävä tutkimatta.

E ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen. Lupapäätös on kumottava tai asia on palautettava kunnalle uudelleen arvioitavaksi. Maisema-, virkistys- ja luonnonarvoja on syytä tarkastella huolellisemmin. On oletettavaa, että kunnassa ollaan nyt valmiita puoltamaan ympäristövaikutusten arviointia.

F on antanut vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Hausjärven ympäristölautakunnalla on ollut koko ajan eri näkemys luvan myöntämisen edellytyksistä kuin kunnanhallituksella, joka sekään ei missään vaiheessa ole ollut yksimielinen luvan myöntämisen edellytyksistä.

Hallituksen esityksessä maa-aineslaiksi todetaan, että maa-aineslain ottamisnormiston keskeinen tarkoitus on ollut ohjata maa-ainesten ottamista niin, että maiseman ja luonnon arvojen suojelu voidaan turvata. Esityksessä korostetaan pohjavesien laadun ja antoisuuden säilyttämistä.

Käsitys alueen kauneudesta voidaan saada esimerkiksi silloin, kun siitä on alueen väestöllä yleinen mielipide. Tästä käsityksestä on kysymys niillä 1 225 henkilöllä, jotka ovat lausuneet mielipiteensä alueen maiseman ja luonnon kauneusarvoista. Omistajien edustajien selityksessä esittämä väite, että yleinen mielipide ei ole objektiivinen selvitys, on asiaton ja aliarvioi alueen ihmisten näkemyksen alueen kauneudesta.

J:lle ja hänen asiakumppaneilleen on lähetetty tiedoksi E:n ja hänen asiakumppaneidensa sekä F:n vastaselitykset ja samalla varattu tilaisuus lausunnon antamiseen erillisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarpeellisuudesta Mäki-Lähteelän tilaa RN:o 1:955 koskevassa maa-ainesten ottohankkeessa.

J ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet lausunnon, jossa on todettu, ettei perusteita ympäristövaikutusten arviointiselvityksen aloittamiselle ole.

Lausunnossa on lisäksi todettu muun ohella seuraavaa:

Mäki-Lähteelän tilan pinta-ala on 10,175 hehtaaria. Maa-aineksen ottoalueen pinta-ala on kuitenkin noin hehtaarin pienempi, sillä tilan korkein kohta on jätetty otto-alueen ulkopuolelle. Maa-ainesta, joka muodostuu pääosin sorasta ja hiekasta, otetaan 150 000 k-m ³ vuodessa. Ottoaluetta on pienennetty lupapäätöksessä niin, että se on enintään 8,0 hehtaaria, koska tilan pohjoisrajalle määrättiin jätettäväksi 50 x 250 metrin suuruinen suojavyöhyke tilaa RN:o 1:889 vastaan. Tämä pienentää vuotuisen ottomäärän selvästi alle 150 000 k-m ³ :n.

Mäki-Lähteelän tilan länsipuolella Janakkalan kunnan puolella olevalle Vähä-Kirkkomäen tilalle RN:o 1:6 on myönnetty maa-aineslupa, joka on lainvoimainen. Siinä ottoalueen pinta-ala on noin 4 hehtaaria ja ottomäärä 45 000 k-m ³ vuodessa.

Tarkasteltaessa Mäki-Lähteelän ja Vähä-Kirkkomäen tilojen maa-aineksen ottoa yhtenä kokonaisuutena saadaan lupahakemusten mukaiseksi pinta-alaksi noin 14,2 ha ja ottomääräksi 195 000 k-m ³ vuodessa. Maa-aineslupien mukainen pinta-ala ja ottomäärä ovat selvästi pienemmät.

Ottotoiminta alueella muodostuu pääasiassa soran ja hiekan otosta, kalliolouhintaa ei alueella tapahdu. Alue on lainvoimaisessa Kanta-Hämeen maakuntakaavassa merkitty maa-ainesten ottoalueeksi. Se on myös Hausjärven kunnan maa-ainesten oton maisema- ja ympäristöselvityksessä (2007) merkitty alueeksi, jolle voidaan sijoittaa maa-ainesten ottotoimintaa.

Hakemusta varten tehdyn laajan luontoselvityksen mukaan alueella ei ole kosteikkoja tai lain nojalla luokiteltuja tai suojeltuja alueita. Maa-aineksen ottaminen ei myöskään aiheuta maiseman turmeltumista alueen korkeimman kohdan säilyessä koskemattomana. Ottoalue ei juurikaan tule näkymään esimerkiksi Hausjärven läheisille asuinalueille. Luonnon sietokykyä ei hankkeessa vaaranneta.

Lähin häiriintyvä kohde sijaitsee alueen pohjoispuolella, 160 metrin etäisyydessä ottoalueen reunasta (maa-ainesluvan mukaan tuo etäisyys on vielä 50 metriä pidempi). Noin 230 - 600 metrin etäisyydellä ottoalueen reunasta etelään sijaitsee joitakin loma-asuntoja. Lähin kaavoitettu omakotialue sijaitsee 650 - 1000 metrin päässä ottoalueesta kaakkoon, metsäisen harjumaiseman ja lukuisten mäkien ja suppien takana. Ottoalueen vaikutusalue ei siten ole laaja ja sillä sijaitsee suhteellisen vähän asutusta eikä alueelle ole suunnitelmissa lisätä sitä. Maa-ainesluvan lupamääräyksessä 22 edellytetyn ottotoiminnan vaiheistuksen mukaisesti maa-aineksen otto etenee alueen lounaisosasta (vaihe 1) kaakkoon ja itään (vaihe 2) ja viimeisessä 3. vaiheessa pohjoiseen, jolloin lähintä häiriintyvää kohdetta vastaan syntyy ottotoiminnan edetessä maamassoista luonnollinen suojavalli.

Lupahakemusta varten tehty melu- ja pölyselvitys osoittaa, että melua tai pölyä koskevat ohjearvot eivät ylity missään häiriintyvässä kohteessa.

Maa-aineksen otolla ei ole vaikutusta pohjaveteen, koska sen suojaksi jää kuuden metrin koskematon suojapatja. Naapuritilalla on kunnan omistama vanha kaatopaikka, joka ei rajoitu Mäki-Lähteelän tilaan ja joka ei ole ollut käytössä yli 35 vuoteen. Kaatopaikka on täytetty. Mäki-Lähteelän tilalla tapahtuva maa-aineksen otto ei vaikuta mitenkään pohjavesiolosuhteisiin naapuritilalla. Vesien virtaus suuntautuu kaatopaikalta Puujoen laaksoon eli ottoalueesta poispäin. Ryttylän kaatopaikan osalta riskiselvitystyö on tehty keväällä 2011 niin sanotussa Happi-hankkeessa. Tutkimuksen mukaan Ryttylän vanhaa kaatopaikkaa ei ole todettu pilaantuneeksi. Sen kunnostamista on kuitenkin pidetty tarpeellisena, mutta kiirettä kunnostamisella ei ole. Mikäli Ryttylän vanhaa kaatopaikkaa joskus kunnan toimesta kunnostetaan, pitää se tehdä niin, ettei siitä aiheudu vaaraa pohjavedelle. Ryttylän vanha kaatopaikka on ollut mukana ympäristöviranomaisten harkinnassa koko lupaprosessin ajan. Kaatopaikkaa ja siihen liittyvä riski kartoitusta on käsitelty jo Mäki-Lähteelän tilan maa-aineslupahakemuksen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarvetta koskevassa viranomaisneuvottelussa 6.11.2007, josta on laadittu 21.11.2007 päivätty muistio. Myös Mäki-Lähteelän maa-aineslupaa koskevan Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on asiaa käsitelty.

Maa-ainesluvan lupamääräykseen 10 sisältyvässä pohjavesien tarkkailusuunnitelmassa edellytetään lisäksi laajan analyysin mukaista tarkkailua ennen ottamisen aloittamista ja vuosittaista analyysiä ottotoiminnan aikana. Viranomaisille vuosittain toimitettavien tarkkailutulosten tulee aina sisältää myös kirjallinen asiantuntija-arvio maa-ainesten oton vaikutuksista pohjaveden laatuun ja riittävyyteen alueella.

Hakijat ovat sitoutuneet siihen, että maa-aineskuljetukset alueelta tapahtuvat pääsääntöisesti Vangonojantietä pohjoiseen, jolloin kuljetukset eivät rasita Ryttylän taajamaa. Pohjoisen suunnassa tien läheisyydessä on vain muutama asuinrakennus.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on päätöksellään 23.12.2010 nro 10/0792/2 hylännyt valitukset Hämeen ympäristökeskuksen päätöksestä, jolla katsottiin, ettei ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ole sovellettava. Hallinto-oikeus on tutkinut YVA-asetuksen 7 §:n mukaisesti yksityiskohtaisesti esitetyt tarkasteltavat vaikutukset ja katsonut, ettei niistä aiheudu niin merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, että hankkeeseen olisi sovellettava yksittäistapauksellista arviointimenettelyä.

Selitykseen on liitetty arviointimenettelyn yksittäistapauksellista soveltamista koskevaa aineistoa, jota on kerätty ympäristökeskusten ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten internet-sivuilta. Tapaukset ovat vuosilta 2007 - 2011. Tapauksia löytyi kaikkiaan 16 kappaletta. Niistä kallion louhintaa ja murskausta koskevia oli 12 kappaletta ja soran ja hiekan ottoa koskevia oli 4 kappaletta. Vain yhdessä hiekanottotapauksessa katsottiin arviointi tarpeelliseksi. Samassa kohteessa oli myös hakijan kallion ottoalue. Hakemuksen mukaan alueelle sijoitettiin myös ylijäämämaita.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella on itsenäistä harkintavaltaa arvioida ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarpeellisuutta silloin, kun hanke alittaa YVA-asetuksessa määritellyt rajat. Yksittäistapauksellinen ympäristövaikutusten arviointi on katsottu tarpeelliseksi etenkin silloin, kun merkittäviä luonnonarvoja, geologisia muodostumia, maisema- tai kauneusarvoja uhkaa hävitä. Alueen arvojen on kuitenkin objektiivisella mittapuulla oltava merkittäviä ja tätä merkittävyyttä on pystyttävä perustelemaan. Mikäli tarkastelun kohteena olevalla alueella on tiukasti suojeltuja lajeja kuten liito-oravia, viirupöllöjä, hajuheinää tai viitasammakoita, puoltaa se YVA-menettelyn soveltamista.

Arviointimenettelyn soveltaminen ratkaistaan kokonaisharkinnalla. Ratkaisujen mukaan merkittävät melu- ja pölyhaitat sekä kuljetusjärjestelyt johtavat arviointimenettelyn soveltamiseen. Oikeuskäytännössä kuitenkin painotetaan, etteivät yksin liikenteelliset haittavaikutukset ole riittävä peruste maa-ainesasiassa YVA-menettelyn soveltamiseen.

Merkittävän asutuksen läheisyys madaltaa arviointimenettelyn kynnystä. Sen sijaan harva asutus kohteen läheisyydessä ei ole johtanut varsinkaan soran- ja hiekanottotapauksissa arviointimenettelyyn. Ratkaisujen perusteella on todettavissa, että hiekan- ja soranotto katsotaan huomattavasti vaarattomammaksi toiminnaksi kuin kalliokiviaineksen louhinta ja murskaus. Tällöin etenkin melu-, tärinä- ja pölyhaitat ovat selkeästi pienemmät. Merkityksellistä on ollut myös se, jos maa-aineksen otto pystytään tekemään aiheuttamatta näköhaittaa. Esimerkiksi jos ottotoiminta pystytään tekemään metsän keskellä tai kallio tai ottamisen ulkopuolelle jätettävä alue peittää työalueen ja toimii meluvallina.

Huomattavaa on, että yhdessäkään tapauksessa ei ole ollut kyse arviointimenettelyn tarpeellisuudesta pohjavesien pilaantumismahdollisuuden tai muutoin pohjavesiolosuhteiden perusteella.

Maa-ainesten ottaminen Mäki-Lähteelän tilalta ei edellytä YVA-lain 4 §:n 1 momentin mukaisesti ympäristövaikutusten arviointimenettelyn suorittamista, koska hankkeen pinta-ala ja vuosittainen ottomäärä jäävät selvästi YVA-asetuksen 6 §:n 1 momentin mukaisia kynnysarvoja pienemmiksi. Tilanne on sama, vaikka tarkasteltaisiin Mäki-Lähteelän tilan ja Vähä-Kirkkomäen tilan ottotoiminnan yhteisvaikutusta. Hämeen ympäristökeskuksen 17.1.2008 antamassa päätöksessä ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tapauskohtaisesta soveltamisesta on Mäki-Lähteelän maa-ainesten ottohankkeen ympäristövaikutuksia tarkasteltu yhdessä Vähä-Kirkkomäen maa-ainesten ottohankkeen vaikutusten kanssa. Vähä-Kirkkomäen tilan ottoalueen osalta maa-aineslupa on lainvoimainen, eikä siltä ole edellytetty arviointimenettelyä.

Mäki-Lähteelän tilan maa-aineslupakäsittelyn yhteydessä on ottotoiminnan vaikutuksia selvitetty laajasti muun muassa luontoselvityksessä, melu- ja pölyselvityksissä, pohjavesitutkimuksissa sekä asutuksen ja maiseman huomioon ottamisessa. Ottotoiminnan järjestämisessä on huomioitu lähin asutus niin, että häiriö jää mahdollisimman vähäiseksi. Edellä mainituista syistä ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aloittamiselle ei ole perusteita.

F:lle sekä E:lle ja hänen asiakumppaneilleen on lähetetty tiedoksi J:n ja hänen asiakumppaneidensa antama lausunto.

5. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. E:n ja hänen asiakumppaneidensa valitus jätetään K:n, L:n, U:n, V:n, M:n, N:n, X:n, Y:n, Z:n, Å:n, Ä:n, Ö:n, AA:n, AB:n, O:n, P:n, Q:n, R:n, AC:n, S:n ja T:n osalta tutkimatta.

2. E:n ja hänen asiakumppaneidensa valitus jätetään tutkimatta vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettyjen muun muassa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevien valitusperusteiden osalta.

3. Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian. Valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Hallintolainkäyttölain 21 §:n 1 momentin mukaan asiamiehen on esitettävä valtakirja, jollei päämies ole valtuuttanut häntä suullisesti valitusviranomaisessa. Valtakirjan puuttuessa sen esittämiseen on tarvittaessa varattava tilaisuus, mikä ei kuitenkaan estä käsittelyn jatkamista tänä aikana.

Hallintolainkäyttölain 25 §:n 2 momentin mukaan asiamiehen on liitettävä valituskirjelmään valtakirja sen mukaan kuin 21 §:ssä säädetään.

Korkein hallinto-oikeus on 24.5.2011 päivätyllä lähetteellä pyytänyt E:tä toimittamaan muiden valittajien kuin AD:n, AE:n ja AF:n valtakirjat korkeimpaan hallinto-oikeuteen 21 päivän kuluessa kirjeen tiedoksisaannista. E on vastaselityksessään 13.6.2011 ilmoittanut, että valtakirja muilta valittajilta tulee kirjepostissa. Valtakirjoja ei kuitenkaan ole toimitettu korkeimmalle hallinto-oikeudelle edellä mainitussa lähetteessä ilmoitetussa ajassa eikä myöhemminkään. Tämän vuoksi valitus on muiden kuin E:n, AD:n, AE:n ja AF:n tekemänä jätettävä hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin nojalla tutkimatta.

Valitus olisi jätettävä tutkimatta K:n, L:n, M:n, N:n, O:n, P:n, Q:n, R:n, AC:n, S:n ja T:n osalta jo silläkin J:n ja hänen asiakumppaneidensa selityksessä esitetyllä perusteella, etteivät he ole valittaneet Hausjärven kunnanhallituksen päätöksestä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen, eikä hallinto-oikeus myöskään ole muuttanut Hausjärven kunnanhallituksen päätöstä heidän vahingokseen. Sen vuoksi viimeksi mainituilla henkilöillä ei ole oikeutta valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

2. E ja hänen asiakumppaninsa ovat hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatineet kunnanhallituksen päätöksen kumoamista sillä perusteella, että soranottoalueen läheisyydessä sijaitsevan vanhan kaatopaikan vaikutuksia pohjaveteen ei ole riittävästi selvitetty ennen soranoton aloittamista. He ovat viitanneet kunnan virheelliseen menettelyyn omakotitalotontteja myytäessä ja vaatineet mahdollisuutta esittää kunnalle korvausvaatimuksia.

Maa-aineslain 20 §:n 1 momentti ja kuntalain 90 §:n 3 momentti huomioon ottaen valittajan tulee esittää valituksensa perusteet ennen valitusajan päättymistä. E ja hänen asiakumppaninsa eivät ole hallinto-oikeudessa esittäneet valituksensa tueksi muita kuin edellisessä tekstikappaleessa mainitut perusteet. Tämän vuoksi muut täällä esitetyt valitusperusteet on jätettävä tutkimatta vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettyinä.

3.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan valitusperusteen vireillä olo korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Sovellettavat oikeusohjeet

Maa-aineslain 20 §:n 1 momentin mukaan maa-aineslain nojalla annettuun ottamislupaa koskevaan lupaviranomaisen päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Valitusoikeuden ja muutoksenhaun osalta noudatetaan, mitä kuntalaissa säädetään.

Kuntalain 90 §:n 2 momentin mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että:
1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä;
2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai
3) päätös on muuten lainvastainen.

Kuntalain 90 §:n 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää 2 momentissa tarkoitetut valituksen perusteet ennen valitusajan päättymistä.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 17 §:n 2 momentin mukaan se, jolla muutoin on oikeus hakea päätökseen valittamalla muutosta, voi valituksessaan vedota siihen, ettei arviointimenettelyä ole suoritettu tai se on suoritettu olennaisilta osin puutteellisesti.

YVA-lain 19 §:n 3 momentin mukaan mainitun lain 6 §:n 1 momentin nojalla tehtyyn päätökseen arviointimenettelyn soveltamisesta mainitun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen ei saa muutoin erikseen hakea valittamalla muutosta. YVA-lain 17 §:n 2 momentissa tarkoitetut tahot saavat kuitenkin hakea muutosta päätökseen, jolla on katsottu, ettei arviointimenettelyn soveltaminen ole tarpeen, samassa järjestyksessä ja yhteydessä kuin 4 §:ssä tarkoitettua hanketta koskevasta muun lain mukaisen lupa-asian ratkaisusta tai hankkeen toteuttamisen kannalta muusta olennaisesta päätöksestä valitetaan.

Oikeudellinen arviointi

F on valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle yksilöinyt valituksenalaiseksi päätökseksi Hämeenlinnan hallinto-oikeuden maa-aineslupaa koskevassa asiassa 23.12.2010 antaman päätöksen numero 10/0793/2. Hallinto-oikeudelle tehty E:n ja hänen asiakumppaninsa valitus on sisältänyt myös ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamatta jättämistä koskevan valitusperusteen, jonka johdosta hallinto-oikeus on ratkaissut Hämeen ympäristökeskuksen päätöksen lainmukaisuuden 23.12.2010 antamallaan päätöksellä numero 10/0792/2. Viimeksi mainittuun päätökseen ei ole haettu muutosta korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

YVA-lain 19 §:n 3 momentin säätämisen yhteydessä ympäristövaliokunta on mietinnössään (YmVM 3/2006 vp) todennut muun ohella, että mainitun lainkohdan tarkoituksena on säätää siitä, että muiden tahojen kuin hankkeesta vastaavan muutoksenhakumahdollisuus toteutuu hankkeen lupa-asian yhteydessä. Muutoksenhakua päätökseen, että hankkeeseen ei sovelleta arviointimenettelyä, ei siten ehdoteta erotettavaksi lupa-asian muutoksenhausta. YVA-lain 17 §:n perusteluissa (HE 319/1993 vp) puolestaan on todettu, että YVA-lailla täsmennetään valitusperusteita siltä osin kuin yhtä hanketta koskevat useat eri lait, joiden säännökset valitusoikeuden perusteesta ja laajuudesta vaihtelevat.

YVA-lain 19 §:n 3 momentti huomioon ottaen F ja hänen asiakumppaninsa ovat voineet hakea muutosta Hämeen ympäristökeskuksen päätökseen. Näin he ovat tehneetkin, samassa järjestyksessä ja yhteydessä kuin lupahakemusta koskevaan Hausjärven kunnanhallituksen päätökseen.

YVA-lain 17 §:n 2 momentin mukaan maa-aineslupaa koskevasta päätöksestä valittava voi muutoksenhaussaan vedota siihen, ettei YVA-laissa tarkoitettua arviointimenettelyä ole suoritettu. Hallinto-oikeuden on otettava tähän valitusperusteeseen kantaa lupa-asiaa koskevassa ratkaisussaan. Mikäli arviointimenettelyn tarpeesta on tehty erillinen YVA-lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu ratkaisu, jossa on katsottu, ettei arviointimenettely ole tarpeen, on tähän päätökseen kohdistuva muutoksenhaku yhdistettävä lupa-asiaa koskevaan muutoksenhakuun. Hallinto-oikeuden on tällöin käsiteltävä arviointimenettelyn tarvetta koskeva kysymys lupa-asian yhteydessä ja ratkaistava asia samalla päätöksellä lupa-asian kanssa. Hallinto-oikeuden ei näin ollen olisi tullut erottaa kysymystä arviointimenettelyn tarpeesta ja ympäristökeskuksen 17.1.2008 tekemän päätöksen HAM-2007-R-12-531 lainmukaisuudesta eri päätöksellä ratkaistavaksi. Virhe ei kuitenkaan jäljempänä sanottu huomioon ottaen johda oikeudenmenetyksiin, joten asiaa ei tässä tilanteessa ole syytä palauttaa hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle F on katsonut muun ohella, että ottotoiminnasta aiheutuvia riskejä ei ole selvitetty ja otettu huomioon riittävästi koskien merkittäviä haittoja ympäristölle, ihmisille ja pohjavedelle. F on viitannut aiemmin esittämäänsä ja katsonut, että hanke aiheuttaa maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettuja merkittäviä haittoja.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että asiassa on täällä F:n valituksesta arvioitava muun ohella myös sitä, onko maa-ainesluvan myöntämisen edellytyksenä ollut erillisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn toteuttaminen, minkä kysymyksen hallinto-oikeus on edellä mainituin tavoin virheellisesti ratkaissut eri päätöksellä.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltaminen kysymyksessä olevaan hankkeeseen

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan hankkeeseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, YVA-lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne ja tarkasteltava erityisesti niitä tekijöitä, jotka luetellaan YVA-asetuksen 7 §:ssä.

Mäki-Lähteelän tilalla tapahtuvan maa-ainesten ottohankkeen ympäristövaikutuksia on hankealueiden sijainti huomioon ottaen tarkasteltava yhdessä Vähä-Kirkkomäen maa-ainesten ottohankkeen vaikutusten kanssa. Maa-ainesten otosta ja murskauksesta ei hankkeiden yhteisvaikutuksenakaan synny merkittäviä haittoja luonnon monimuotoisuudelle, maisemalle tai pohjavesille eikä merkittäviä melu- ja pölyhaittoja asutukselle. Luonnon monimuotoisuudelle ja maisemalle aiheutuvat haitat ovat pysyviä, vaikka alueen viimeistelyllä maisemahaittoja voidaan jonkin verran vähentää. Melu- ja pölyhaitat päättyvät ottotoiminnan loppuessa.

Maa-ainesten kuljetuksen aiheuttamat riskit sekä melu- ja pölyhaitat asutukselle voivat olla merkittäviä. Kuljetusten haittavaikutuksia voidaan pitää merkittävinä, jos liikenne kulkee Vangonojantietä etelään Ryttylään, koska Kirkkomäellä on runsaasti asutusta, osa taloista on aivan tien vieressä ja asutuksen määrän on arvioitu jatkossa vielä lisääntyvän. Vähä-Kirkkomäen ottoalueelta liikenne on saadun selvityksen mukaan tähän asti suuntautunut Vangonojan yksityistietä pohjoiseen. Myös Mäki-Lähteelän ottoalueen liikenteen on arvioitu todennäköisesti suuntautuvan Vangonojantietä pohjoiseen. Kuljetusten suuntaa ei voida varmasti tietää edeltäpäin eikä hankkeesta vastaava voi taata niiden suuntautumista pohjoiseen, jossa liikenteen haittavaikutusten kohteeksi joutuvan asutuksen määrä on etelää vähäisempi.

Vaikka Mäki-Lähteelän tilan maa-ainesten ottohankkeesta voi yhdessä Vähä-Kirkkomäen tilan maa-ainesten ottohankkeen kanssa tarkasteltuna aiheutua merkittäviä liikenteellisiä haittavaikutuksia, nämä yksin eivät johda siihen, että Mäki-Lähteelän maa-ainesten ottohankkeesta voitaisiin todennäköisesti katsoa aiheutuva laadultaan ja laajuudeltaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Näin ollen hankkeeseen ei ole sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.

Täydentävät perustelut ja lopputulos

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Tuomas Lehtonen. Asian esittelijä Arto Hietaniemi.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Tuomas Lehtosen äänestyslausunto, johon presidentti Pekka Vihervuori yhtyi.

”Tutkimatta jättämistä koskevien ratkaisun kohtien 1. ja 2. osalta olen samaa mieltä kuin korkeimman hallinto-oikeuden enemmistö.

Muulta osin ratkaisen asian seuraavasti:

3. Kumoan Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Hausjärven kunnanhallituksen päätökset F:n valituksesta. Palautan asian Hausjärven kunnanhallitukselle uudelleen käsiteltäväksi.

4. Lausunnon antaminen muista asiassa esitetyistä vaatimuksista ja valitusperusteista raukeaa osaltani.

Perustelut

3.

Siltä osin kuin kysymys on ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan valitusperusteen vireillä olosta korkeimmassa hallinto-oikeudessa, lausun samoin kuin enemmistö.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltaminen kysymyksessä olevaan hankkeeseen

Sovellettavat oikeusohjeet

Maa-aineslain 5 §:n 3 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa (468/94) tarkoitettua hanketta koskevaan lupahakemukseen on liitettävä ympäristövaikutusten arviointiselostus. Siltä osin kuin selostukseen sisältyy tämän lain säännösten soveltamiseksi tarpeelliset tiedot ympäristövaikutuksista, ei samaa selvitystä vaadita uudestaan.

Maa-aineslain 6 §:n 3 momentin mukaan, jos hankkeeseen sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia, päätöksestä on käytävä ilmi, miten mainitun lain mukainen arviointi on otettu huomioon.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n (458/2006) 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

YVA-lain 4 §:n 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, pykälän 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on YVA-lain 4 §:n 3 momentin mukaan sen lisäksi, mitä pykälän 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. Harkintaperusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen (713/2006) 6 §:n 2 kohdan mukaan hankkeita, joihin sovelletaan arviointimenettelyä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla, ovat muun ohella b alakohdan mukaan kiven, soran tai hiekan otto, kun louhinta- tai kaivualueen pinta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä vähintään 200 000 kiintokuutiometriä vuodessa.

Harkittaessa arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksessa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen on YVA-asetuksen 7 §:n mukaan tarkasteltava erityisesti: 1) hankkeen ominaisuuksia, kuten a) hankkeen koko; b) yhteisvaikutus muiden hankkeiden kanssa; c) luonnonvarojen käyttö; d) jätteiden muodostuminen; e) pilaantuminen ja muut haitat; ja f) onnettomuusriskit ottaen erityisesti huomioon käytettävät aineet ja tekniikat; 2) hankkeen sijaintia, kuten a) nykyinen maankäyttö; b) alueen luonnonvarojen suhteellinen runsaus, laatu ja uudistumiskyky; ja c) luonnon sietokyky ottaen erityisesti huomioon kosteikot, rannikkoalueet, vuoristo- ja metsäalueet, luonnon- ja maisemansuojelualueet, lain nojalla luokitellut tai suojellut alueet, alueet, joilla yhteisön lainsäädännössä vahvistetut ympäristön tilaa kuvaavat ohjearvot on jo ylitetty, tiheään asutut alueet sekä historiallisesti, kulttuurisesti tai arkeologisesti merkittävät alueet; sekä 3) vaikutusten luonnetta, kuten a) vaikutusalueen laajuus ottaen huomioon vaikutuksen kohteena olevan väestön määrä; b) valtioiden rajat ylittävä vaikutus; c) vaikutuksen suuruus ja monitahoisuus; d) vaikutuksen todennäköisyys; ja e) vaikutuksen kesto, toistuvuus ja palautuvuus.

Hankkeen luonne ja olennaiset vaikutukset ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeen kannalta

Puheena olevan maa-ainesten ottohankkeen koko, sijainti, suhde muihin hankkeisiin, etäisyydet asutukseen ja lähistöllä sijaitsevaan ratsutilaan sekä maankäytölliset ja kaavoitukselliset seikat ilmenevät päätöksen kertoelmassa selostetuista Hämeen ympäristökeskuksen ja Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksistä, joissa on myös kerrottu hankkeen maisemavaikutuksista sekä luonto-, ympäristö- ja pohjavesivaikutuksia koskevista selvityksistä ja arvioista.

Aiotussa hankkeessa on tarkoitus ottaa maa-aineksia Hausjärven kunnassa sijaitsevalta Mäki-Lähteelän tilalta RN:o 1:955 kymmenen vuoden aikana yhteensä 1 493 000 k-m ³ :iä siten, että vuosittain otettaisiin 150 000 k-m ³ :iä. Tila rajoittuu Janakkalan kunnassa sijaitsevaan Vähä-Kirkkomäen tilaan RN:o 1:6, jolta on aiemminkin otettu maa-aineksia ja jolle on myönnetty lainvoimainen lupa ottaa lisää maa-aineksia 550 000 k-m ³ :iä kymmenessä vuodessa niin, että vuotuinen otto on 45 000 k-m ³ :iä. Tiloilla sijaitsevista maa-ainesten ottamisalueista muodostuu käytännössä yksi ottamisalue, joka on tarkoitus maisemoida yhtenäisesti kummankin tilan alueella.

Toisiinsa rajoittuvien samanaikaisesti käytössä olevien ottoalueiden ympäristövaikutukset on ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarvetta harkittaessa arvioitava yhdessä. Hakemuksissa tarkoitettujen ottoalueiden yhteinen pinta-ala on saadun selvityksen mukaan arviolta noin 14 hehtaaria ja otettava vuotuinen määrä hakemusten mukaan 195 000 k-m ³ . Kun otetaan huomioon YVA-asetuksen 6 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen hankkeiden suuruus, ei kysymyksessä olevaan hankkeeseen ole sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelyä YVA-lain 4 §:n 1 momentin perusteella yksin hankkeen pinta-alan tai vuotuisen ottomäärän perusteella. Asiassa on siten arvioitava, onko hankkeeseen sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelyä mainitun 4 §:n 2 momentin nojalla.

Ympäristövaikutusten arviointimenettely on YVA-lain 4 §:n 2 momentin nojalla tarpeen sellaisessa muussa kuin pykälän 1 momentissa tarkoitetussa hankkeessa, jonka haitalliset vaikutukset laadultaan ja laajuudeltaan, eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, ovat rinnastettavissa pykälän 1 momentissa tarkoitettuihin hankkeisiin ja ovat merkittäviä.

Mäki-Lähteelän ja Vähä-Kirkkomäen tiloille suunnitellun vuotuisen oton määrä, 195 000 k-m ³ :iä, on hyvin lähellä YVA-asetuksen 6 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohdassa asetettua alarajaa niille maa-ainesten ottohankkeille, joiden osalta on toteutettava YVA-laissa tarkoitettu ympäristövaikutusten arviointimenettely. Tältä kannalta näiden hankkeiden yhteisvaikutus on rinnastettavissa YVA-lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin. Yksin tällä perusteella hankkeelta ei kuitenkaan voida edellyttää YVA-menettelyä. Asetuksen mukaista rajaa pienemmät hankkeet on tarkoitettu pääsääntöisesti jäämään erillisen arviointimenettelyn ulkopuolelle.

Ympäristövaikutusten arvioinnin ja hallinnan kannalta kaikkein ongelmallisin kysymys koskee toiminnasta aiheutuvan rekkaliikenteen melu- ja pölyhaittoja asutukselle ja lähellä olevalle ratsutilalle. Näitä vaikutuksia ei ole asiassa kyetty luotettavasti arvioimaan, koska ajoreiteistä ei ole varmuutta. Asiaan vaikuttaa myös se, että hankekokonaisuuteen kohdistuva viranomaisten lupa- ja valvontatoimivalta jakautuu kahden eri kunnan viranomaisten kesken, samoin kuin se, että ympäristövaikutusten hyvän hallinnan kannalta tarpeellista toiminnanharjoittajien yhteistyötä ei välttämättä onnistuta aikaansaamaan. Edellä mainituista seikoista johtuva epävarmuus korostaa mielestäni erillisen, hankekokonaisuuden huomioon ottavan ja tarvittavassa määrin eri vaihtoehtojen vaikutuksia tarkastelevan, ympäristövaikutusten arvioinnin tarvetta. Kun edellä mainittujen seikkojen lisäksi otetaan huomioon mainittujen hankkeiden yhteinen koko, katson, että Mäki-Lähteelän tilalle suunniteltu ottotoiminta yhdessä Vähä-Kirkkomäen tilalle jo sallitun ottotoiminnan kanssa aiheuttaa todennäköisesti laadultaan ja laajuudeltaan YVA-lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetuista hankkeista aiheutuviin vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Hankkeen toteuttaminen edellyttää näin ollen sen ympäristövaikutusten arvioimista YVA-lain mukaisessa menettelyssä. Edellytyksiä maa-ainesluvan myöntämiselle ilman tällaista arviointia ei ole ollut. Tämän vuoksi Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Hausjärven kunnanhallituksen päätökset maa-aineslupa-asiassa on kumottava ja asia on palautettava Hausjärven kunnanhallitukselle uudelleen käsiteltäväksi.

4. Edellä esitettyyn nähden minun ei ole tarpeen lausua muista asiassa esitetyistä vaatimuksista ja valitusperusteista.”

Asian esittelijän oikeussihteeri Arto Hietaniemen esitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin hallintoneuvos Tuomas Lehtosen äänestyslausunto.