KHO:2011:83
- Asiasanat
- Maankäyttö ja rakentaminen, Toimenpidelupa, Julkisivutoimenpide, Ikkunoiden uusiminen, Alumiinirakenteinen ikkuna, Asemakaavan suojelumääräys, Rakennustaiteellinen ja kulttuurihistoriallinen arvo ja tyyli
- Tapausvuosi
- 2011
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 880/1/10
- Taltio
- 2793
Rakennushankkeessa oli kyse rakennuksen kadunpuoleisten ikkunoiden uusimisesta siten, että ulkopuoliset puurakenteiset ikkunapuitteet korvattaisiin alumiinirakenteisilla ikkunapuitteilla alkuperäistä tyyliä mukaillen.
Rakennus oli asemakaavassa määrätty suojeltavaksi kaavamerkinnällä sr-4, jonka mukaan rakennuksessa ei saa suorittaa sellaisia julkisivun lisärakentamis- tai muutostöitä, jotka tärvelevät julkisivun rakennustaiteellista tai kulttuurihistoriallista arvoa tai tyyliä.
Rakennukseen suunnitellut ikkunat eroaisivat ulkoapäin rakenteeltaan ja materiaalinsa vuoksi myös ulkonäöltään alkuperäisistä ikkunoista, jotka ovat olennainen osa rakennuksen julkisivua. Suunniteltu muutostyö muuttaisi rakennuksen julkisivun ilmettä siten, että muutostyö olisi asemakaavan suojelumääräyksen vastainen.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 57 § 2 momentti, 118 §, 126 § 2 ja 4 momentti, 135 § 1 momentti ja 138 § 1 momentti
Maankäyttö- ja rakennusasetus 62 § 1 momentti 7 kohta
Vrt. KHO 1996 A 15 ja KHO 1996 A 16.
Päätös, jota valitus koskee
Turun hallinto-oikeus 10.2.2010 nro 10/0123/1
Asian aikaisempi käsittely
Turun rakennuslautakunta on 29.4.2009 (§ 171) tekemällään ja julkipanon jälkeen 6.5.2009 antamallaan päätöksellä hylännyt Kiinteimistöosakeyhtiö Priman toimenpidelupahakemuksen Turun kaupungin 7. kaupunginosan korttelissa 21 tontilla 7 sijaitsevan rakennuksen 2. - 4. kerroksen sekä ullakon ikkunoiden uusimisesta.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Kiinteimistöosakeyhtiö Priman valituksen rakennuslautakunnan päätöksestä sekä yhtiön oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
1. Sovellettavat oikeusohjeet
Toimenpidelupa tarvitaan muun muassa rakennuksen julkisivun ja ulkoverhouksen rakennusaineen tai värityksen muuttamiseen (julkisivutoimenpide). Siltä osin kuin on tarpeen toimenpiteen maankäytöllisten ja ympäristöllisten vaikutusten arvioimiseksi toimenpidelupaa ratkaistaessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä rakennusluvan edellytyksistä säädetään.
Rakennusluvan myöntämisen edellytyksenä asemakaava-alueella on, että rakennushanke on voimassa olevan asemakaavan mukainen. Muun ohella rakennuksen korjaus- ja muutostyössä ja muita toimenpiteitä suoritettaessa samoin kuin rakennuksen tai sen osan purkamisessa on huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella. Rakennuslainsäädännön uudistamiseksi annetun hallituksen esityksen (HE 101/1998) mukaan turmelemiskielto tarkoittaa rakentamisen ajallisen kerrostuneisuuden kunnioittamista. Kysymys olisi yhtä hyvin rakentamisen arvokkaiden yksityiskohtien kuin rakennetun ympäristön kokonaiskuvan vaalimisesta.
Rakennushanke ja asiassa saatu selvitys
Rakennushankkeessa on kysymys Turun ydinkeskustassa sijaitsevan, vuosina 1904 - 05 rakennetun nelikerroksisen asuin- ja liikerakennuksen 2. - 4. kerroksen sekä ullakkokerroksen ikkunoiden uusimisesta siten, että olemassa olevat puurakenteiset ikkunat korvataan puu-alumiini -rakenteisilla ikkunoilla. Ikkunoiden puitejako säilytetään ja sikäli kuin joissakin ikkunoissa oleva pikkuruutujako on muodostettu irtonaisella peiterimoituksella, rimoitus korvataan alkuperäisen näköisellä aidolla puitejaolla.
Rakennuspaikka sijaitsee keskeisellä paikalla Turun ydinkeskustassa. Alueella on voimassa 17.6.2002 hyväksytty asemakaava, jossa kysymyksessä oleva tontti on osoitettu liikerakennusten korttelialueeksi (KL). Tontille on osoitettu rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten rakennusala (sr-4). Suojelumääräyksen mukaan tällä rakennusalalla olevaa rakennusta tai sen osaa ei saa purkaa, eikä siinä saa suorittaa sellaisia lisärakentamis- tai muutostöitä, jotka tärvelevät julkisivujen tai vesikaton rakennustaiteellista tai kulttuurihistoriallista arvoa tai tyyliä. Mikäli rakennuksessa on aiemmin suoritettu tällaisia tärveleviä toimenpiteitä, on rakennus muutostöiden yhteydessä pyrittävä saattamaan ennalleen.
Turun maakuntamuseo on hakemuksen johdosta antamassaan lausunnossaan todennut, että kysymyksessä oleva turkulaista jugendia edustava Priman talo on osa Aurakadun ja Puolalanpuiston muodostamaa art nouveau -kokonaisuutta. Priman talon huoneistoja on uudistettu radikaalisti, mutta sen julkisivut ja puolijulkiset sisätilat, kuten porrashuoneet ovat säilyneet pääosin alkuperäisessä asussaan. Julkisivujen ikkunoihin on vuosien varrella tehty muutoksia siten, että osassa Yliopistonkadun puoleisista ikkunoista pikkuruutujako muodostuu irtonaisesta peiterimoituksesta ja yhden huoneiston ikkunat on uudistettu puu-alumiini-ikkunalla alkuperäisen puitejaon mukaisesti. Aurakadun puoleiset asuinkerrosten ikkunat ja pääosa pihasivujen ikkunoista ovat alkuperäisiä. Turun maakuntamuseo on katsonut, että rakennustaiteellisesti ja kaupunkikuvallisesti erittäin arvokkaiden rakennusten korjaustöissä tulee kiinnittää erityistä huomiota alkuperäisten rakennusosien vaalimiseen ja rakennusajalle tyypillisiin materiaalivalintoihin eikä se ole puoltanut puu-alumiini-ikkunoiden käyttämistä.
Hallinto-oikeuden johtopäätökset
Rakennushanke koskee puuikkunoiden korvaamista puu-alumiini -rakenteisilla ikkunoilla. Rakennus on suojeltu sekä rakennustaiteellisen että kulttuurihistoriallisen arvonsa ja tyylinsä perusteella. Suojelumääräys velvoittaa myös ennallistamaan rakennustaiteellista arvoa turmelevat muutostyöt. Näin ollen, vaikka suojelumääräyksessä ei nimenomaisesti ole rakennusmateriaalia koskevaa mainintaa, rakennustaiteellisen arvon ja tyylin on katsottava käsittävän myös alkuperäisten rakennusosien vaalimisen ja rakennusajalle tyypillisten materiaalien käytön vaatimuksen. Koska puu-alumiini-ikkunat poikkeavat olennaisesti rakentamisajankohtana käytetystä tyypillisestä materiaalista ja koska rakennuksen Aurakadun puoleiset asuinkerrosten ikkunat ovat edelleen alkuperäisiä, kysymyksessä on sellainen muutostyö, joka tärvelee julkisivun rakennustaiteellista arvoa ja tyyliä ja on siten asemakaavan suojelumääräyksen vastainen. Lautakunnan päätös on lain mukainen eikä sitä ole syytä muuttaa.
Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen lupaharkinta on laillisuusharkintaa. Lupa on myönnettävä, mikäli sen oikeudelliset edellytykset täyttyvät. Asemakaavassa suojeltaviksi tarkoitetut rakennukset on valittu kunkin rakennuksen yksilöllisten erityispiirteiden perusteella, eivätkä niitä koskevat päätökset siten ole keskenään verrannollisia. Suojeltuihin rakennuksiin liittyvistä viranomaispäätöksistä ei näin ollen voi muodostua sellaista yhtenäistä ratkaisukäytäntöä, johon voitaisiin luottamuksensuoja- tai yhdenvertaisen kohtelun periaatteen nojalla vedota. Myöskään sillä seikalla, että rakennus- tai toimenpidelupia on joissakin tapauksissa mahdollisesti myönnetty asemakaavan suojelumääräyksen vastaisesti, ei ole asiassa yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta merkitystä.
2. Asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Säännöstä voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.
Yhtiön valitus on hylätty. Tähän nähden ei ole kohtuutonta, että se joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Maankäyttö- ja rakennuslaki 118 §, 135 § 1 momentti 1 kohta ja 138 § 1 momentti
Maankäyttö- ja rakennusasetus 62 § 1 momentti 7 kohta
Hallintolainkäyttölaki 74 §
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Kiinteimistöosakeyhtiö Prima on pyytänyt korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa Turun hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Turun rakennuslautakunnan päätökset kumotaan ja yhtiön toimenpidelupahakemus hyväksytään tai toissijaisesti asia palautetaan rakennuslautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi Turun kaupunki on velvoitettava korvaamaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine viivästyskorkoineen.
Vaatimustensa tueksi muutoksenhakija on esittänyt muun ohella seuraavaa:
Hallinto-oikeuden päätöksessä on virheellisesti katsottu, että vaikka kysymyksessä olevassa suojelumääräyksessä (sr-4) ei ole rakennusmateriaalia koskevaa mainintaa, suojelumääräyksen yleisluonteinen ilmaisu "rakennustaiteellista tai kulttuurihistoriallista arvoa" antaa rakennuslautakunnalle vapauden tulkita suojelumääräystä laajentavasti rasitetun vahingoksi ja määrätä vapaasti käytettävistä rakennusmateriaaleista. Hallinto-oikeuden päätöksessä on myös virheellisesti katsottu, ettei suojelumääräyksiä koskevilla aiemmilla rakennuslautakunnan päätöksillä tai oikeuskäytännöllä voi muodostua yhtenäistä ratkaisukäytäntöä, johon voitaisiin luottamuksensuojaperiaatteen tai yhdenvertaisen kohtelun periaatteen nojalla vedota.
Toimenpidelupahakemuksen mukaisesti uusittavat ikkunat saatetaan ulkoisesti rakennuksen alkuperäisten ikkunoiden näköisiksi noudattaen ikkunoiden alkuperäistä kokoa, tyyliä ja aitoa puitejakoa käyttämällä ulkopuolella puu-alumiini-ikkunapuitteita. Rakennuslautakunta on tulkinnut rakennusta koskevaa suojelumääräystä laajentavasti ja katsonut, että ikkunoiden teknisesti välttämättömässä uusimisessa on käytettävä vain puumateriaaleja.
Hallinto-oikeuden päätös perustuu suojelumääräyksen tulkintaan. Tulkinnassa on annettu ainoastaan merkitystä Turun maakuntamuseon arvoväritteiselle ja perustelemattomalle lausumalle. Maakuntamuseon lausuma on mielipide. Mielipide ei ohita kaavamääräystä eikä laajenna tai täsmennä suojelumääräystä.
Vaatimus vain puumateriaalin käytöstä ikkunoiden teknisesti välttämättömässä uusimisessa on suojelumääräyksen sanamuodon vastainen. Materiaalin valinnan määräämisen perusteena tulee olla selkeä velvoittava normi. Lupamenettely on harkintaa, joka on sidottu kaavaan. Rakennuslautakunnalla lupaviranomaisena ei ole valtuuksia tiukentaa kaavallista suojelumääräystä. Suojelumääräyksessä ei ole mainintaa pinta- tai rakennusmateriaaleista, eikä rakennuslautakunta siten voi määrätä materiaaleja koskevaa velvoitetta. Muutoksenhakija on viitannut valitukseensa liittämään professori Erkki Hollon asiantuntijalausuntoon.
Suojelumääräyksen tavoite ilmenee suoraan kaavallisesta suojelumääräyksestä ja sen sanamuodosta. Suojelumääräyksessä ei ole mainintaa materiaaleista. Siinä puhutaan julkisivujen tai vesikaton rakennustaiteellisesta arvosta taikka tyylistä. Suojelumääräys kattaa useita rakennuskortteleita. Suojelumääräyksen suojelun tavoite on siten kaupunkikuvallisesti laajan kokonaisuuden muutostoimenpiteiden valvonta, eli tavoite on ensisijassa kaupunkikuvallinen. Olennaisinta suojelutavoitteiden näkökulmasta on, että ikkunoiden rakennustaiteellinen ulkonäkö säilyy mahdollisimman pitkälle alkuperäisen kaltaisena. Ikkunoiden uusimisessa tulee voida käyttää alkuperäisten rakennusmateriaalien ohella myös muita yleisiä teknistaloudelliset vaatimukset täyttäviä materiaaleja.
Rakennuslautakunnan ja hallinto-oikeuden päätökset ovat vastaavien suojelumääräysten vakiintuneen tulkinnan vastaisia. Suojelumääräyksistä on annettu muun muassa ratkaisut KHO 1996 A 16 ja KHO 1996 A 15. Oikeuskäytännön mukaan materiaalin määräämisen perusteena tulee olla selkeä velvoittava normi eli sen tulee ilmetä kaavamääräyksestä. Oikeuskäytännön mukaan uusittaessa ikkunoita alkuperäisen puitejaon mukaisesti, pelkästään alkuperäisen materiaalin korvaaminen toisella materiaalilla ei merkitse rakennuksen julkisivun tyylin eikä siten myöskään rakennuksen kaupunkikuvallisen tai kulttuurihistoriallisen arvon tärvelemistä. Rakennustaiteellinen tai kaupunkikuvallinen arvo tai tyyli koskee siten nimenomaan rakennuksen ulkonäköä eikä estä materiaalien koostumuksen osittaista vaihtamista.
Turun rakennuslautakunta on vuosina 1997 - 2009 sallinut ratkaisukäytännössään vastaavanlaisissa tapauksissa ikkunoiden muuttamisen puu-alumiini-ikkunoiksi.
Rakennuslautakunnan ja hallinto-oikeuden päätösten mukainen tulkinta suojelumääräyksestä on tarpeeton rakennuksen suojelutarkoituksen kannalta ja kohtuuton muutoksenhakijalle. Ympäristöoikeudessa on perinteisesti katsottu, että tietyn tavoitteen saavuttamiseksi toimijalla tulee olla vapaus parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaisesti valita, minkälaisin keinoin tavoite saavutetaan. Kustannukset ja niiden kohtuullisuus on otettava huomioon. Suojelumääräys ei voi estää rakennusten maalipintojen ja rakenteiden sisällä olevien materiaalien taikka niiden osien vaihtamista rakentamisen kehitystä vastaaviksi, mikäli materiaalit eivät aiheuta rakennusten julkisivun rakennustaiteellisen taikka kulttuurihistoriallisen arvon ja tyylin tärvelemistä. Puu-alumiini-ikkuna on ulkonäöllisesti ja kaupunkikuvallisesti identtinen puuikkunan kanssa eikä puu-alumiini-ikkuna muutoinkaan käytännössä eroa puuikkunasta, kun puu-ikkunan päälle voidaan joka tapauksessa vapaasti valita mikä tahansa maalipinta ja maalausmenetelmä.
Rakennuksen ikkunoita ei ole taloudellisesti edes mahdollista korvata hyvin tiivistä ja hitaasti kasvanutta sydänpuuta vastaavalla puumateriaalilla, jota alkuperäisissä ikkunapuitteissa on käytetty. Nykyisin saatavilla olevasta taloudellisesti käyttökelpoisesta puumateriaalista valmistetut ikkunat ovat kestävyydeltään oleellisesti heikompia. Yliopistonkadun puoleisen julkisivun erittäin vaikeissa olosuhteissa olevien kaikkien kerrosten alkuperäiset ikkunat on kertaalleen uusittu puuikkunoihin 1973. Tästä huolimatta ne ovat jälleen erittäin huonossa kunnossa.
Kysymyksessä oleva suojelumääräys on ollut voimassa vasta lyhyen aikaa. Yliopistonkadun liikehuoneistojen kaikki suuret ikkunat on ainakin 1970-luvulla muutettu lainvoimaisten rakennuslupien mukaisesti ulkonäöltään alkuperäisistä.
Turun rakennuslautakunta on antamassaan selityksessä esittänyt valituksen hylkäämistä. Lautakunta on lausunut muun ohella seuraavaa:
Kiinteistöllä voimassa olevan asemakaavan sr-4 -merkinnän määräys ei ole yleisluonteinen. Kaavamääräyksessä käytetään hyvin yksityiskohtaisia termejä, kuten ”rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten rakennusala” ja ”julkisivujen tai vesikaton rakennustaiteellinen tai kulttuurihistoriallinen arvo tai tyyli”. Kaavamääräyksiä ei laadita vain tiettyä rakennushanketta varten, eikä kaavamääräysten laadinnassa voida pitää lähtökohtana, että määräyksessä lueteltaisiin kaikki mahdolliset vaihtoehdot, joita määräys koskee (muun muassa materiaalit). Näinkin yksityiskohtaisten termien käytön tulee voida riittää, jotta kaavoitusprosessi säilyy tarkoituksenmukaisena.
Suojeltuja rakennuksia koskevien kaavamääräysten vivahde-erot määritellään kaavan valmistelussa tyypillisesti maakuntamuseon (nykyään Turun museokeskus) lausuntojen perusteella. Maakuntamuseo on useimmiten parhaiten selvillä siitä, mitä tietyn määräyksen sanamuoto sisältää. Lupahakemuksesta on pyydetty lausunto Turun maakuntamuseolta. Tämän lisäksi hakemusta on käsitelty kaupunkikuvaneuvottelukunnassa, johon kuuluvat myös asemakaavoituksen edustajat.
Tontilla 7 voimassa oleva asemakaava on hyväksytty 17.6.2002. Sitä edelliset asemakaavat on hyväksytty vuosina 1999, 1996 ja 1901. Sr-4 -suojelumääräys on ollut nykymuodossaan voimassa jo vuonna 1996 hyväksytyssä asemakaavassa. Suojelumääräyksen sanamuoto on perustunut vuonna 1984 laadittuun Turun keskustan rakennussuojelun vaihekaavaan. Vaihekaavasta ei ole tehty varsinaista päätöstä, mutta siinä on listattu rakennus- ja miljöösuojelukohteet, joille on annettu myös suositukset kaavamääräyksiksi. Aikaisemmin vallinnutta tilannetta rakennuksen suojelussa ei ole ollut tarkoitus muuttaa viimeisimmässä kaavanmuutoksessa.
Suojelumääräyksen sanamuoto kattaa ”sellaiset lisärakentamis- tai muutostyöt, jotka tärvelevät julkisivujen tai vesikaton rakennustaiteellista tai kulttuurihistoriallista arvoa tai tyyliä”. Tällaisella kaavamääräyksellä ei ole merkitystä, mikäli määräyksen velvoittavuus edellyttää tarkkaa listausta asioista, jotka määrittelevät rakennustaiteellisen tai kulttuurihistoriallisen arvon tai tyylin.
Turun museokeskus, Varsinais-Suomen maakuntamuseo on korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä antanut lausunnon. Museokeskus on lausunut muun ohella seuraavaa:
Kysymyksessä olevan Priman talon kulttuurihistoriallinen arvo perustuu sen huomattavaan sijaintiin ydinkeskustassa, arkkitehtuurihistorialliseen merkitykseen osana Turun kaupunkikuvaan voimallisesti vaikuttanutta art noveaun kautta, antikvaariseen säilyneisyyteen sekä historialliseen kertovuuteen 1900-luvun alkupuolen liike-elämän ja asuinkulttuurin ilmentäjänä. Priman talo on suojeltu asemakaavassa ja se kuuluu Turun kaupunkiseudun maakuntakaavassa suojeltuun aluekokonaisuuteen.
Kyseessä olevan asemakaavan suojelumääräystä vastaavia kaavamääräyksiä on käytetty Turussa 1980-luvulta lähtien osoittamaan, että kyseessä on kaikkein korkeimman statuksen omaava rakennus. Julkisivu- ja kattomateriaaleja tai muita yksityiskohtia ei ole katsottu tarpeelliseksi tai edes mahdolliseksi eritellä asemakaavan suojelumääräyksessä. Materiaalit ja yksityiskohdat ovat kuitenkin se oleellinen osa rakennuksen ominaisluonnetta ja arkkitehtuuria, johon kulttuurihistoriallinen arvo on sidoksissa ja joiden vaalimiseen rakennus- ja muutoslupahakemuksia arvioitaessa erityisesti kiinnitetään huomiota.
Turun museokeskus ei puolla puu-alumiini-ikkunoiden käyttämistä sellaisissa arvorakennuksissa, joiden alkuperäiseen ja/tai rakentamisajalle tyypillisiin materiaalivalikoimiin ne eivät kuulu. Teollisesti maalatulla kiiltäväpintaisella alumiinikuorella ei ole perinteisen pellavaöljymaalilla suojatun puuikkunan hienostunutta arvokkuutta.
Kiinteimistöosakeyhtiö Priman toimenpidelupahakemuksen mukaiset puu-alumiini-ikkunat ovat ristiriidassa 1900-luvun alun arkkitehtuurin ominaispiirteiden kanssa ja tärvelevät art noveau -rakennuksessa sen julkisivujen rakennustaiteellisen ja kulttuurihistoriallisen arvon ja tyylin. Toimenpidelupahakemus on ristiriidassa antikvaaristen arvojen suojelutavoitteen ja myös asemakaavan suojelumääräyksen kanssa. Hakemuksen mukaiset puu-alumiini-ikkunat ja alkuperäiset puuikkunat ovat myös teknisiltä ominaisuuksiltaan erilaiset. Rakennukseen 1900-luvun alussa tehdyt puuikkunat avautuvat kahteen suuntaan, niiden välipuitteet ovat kauniisti profiloidut ja lukitsemiseen on käytetty koristeellisia hakoja ja pitkäsalpoja.
Kiinteimistöosakeyhtiö Prima on antanut vastaselityksen.
Korkein hallinto-oikeus on toimittanut rakennuspaikalla 10.8.2011 katselmuksen, josta laadittu pöytäkirja on liitetty asiakirjoihin.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.
1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
2. Kiinteimistöosakeyhtiö Priman oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.
Perustelut
1. Pääasia
1.1 Sovellettavat oikeusohjeet
Toimenpidelupaa koskevat säännökset
Maankäyttö- ja rakennuslain 126 §:n 2 momentin mukaan toimenpidelupa tarvitaan muuhun kuin rakennuslupaa vaativaan rakennuksen ulkoasua muuttavaan toimenpiteeseen. Pykälän 4 momentin mukaan 2 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden luvanvaraisuudesta säädetään tarkemmin asetuksella.
Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan toimenpidelupa tarvitaan muun ohella rakennuksen julkisivun muuttamiseen (julkisivutoimenpide).
Maankäyttö- ja rakennuslain 135 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rakennusluvan myöntämisen edellytyksenä asemakaava-alueella on, että rakennushanke on voimassa olevan asemakaavan mukainen.
Maankäyttö- ja rakennuslain 138 §:n 1 momentin mukaan, siltä osin kuin on tarpeen toimenpiteen maankäytöllisten ja ympäristöllisten vaikutusten arvioimiseksi, toimenpidelupaa ratkaistaessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä rakennusluvan edellytyksistä 72, 135, 136 ja 137 §:ssä sekä rakennuskielloista säädetään.
Asemakaavamääräyksiä koskeva säännös
Maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:n 2 momentin mukaan, jos jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, asemakaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset).
Rakennustaiteen ja kaupunkikuvan vaalimista koskeva säännös
Maankäyttö- ja rakennuslain 118 §:n mukaan rakentamisessa, rakennuksen korjaus- ja muutostyössä ja muita toimenpiteitä suoritettaessa samoin kuin rakennuksen tai sen osan purkamisessa on huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella.
1.2 Asemakaavan suojelumääräys
Alueella on voimassa asemakaava, jonka viimeisin muutos on hyväksytty 17.6.2002. Asemakaavassa kysymyksessä oleva tontti on osoitettu liikerakennusten korttelialueeksi (KL). Tontille on osoitettu rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten rakennusala (sr-4). Suojelumääräyksen mukaan tällä rakennusalalla olevaa rakennusta tai sen osaa ei saa purkaa, eikä siinä saa suorittaa sellaisia lisärakentamis- tai muutostöitä, jotka tärvelevät julkisivujen tai vesikaton rakennustaiteellista tai kulttuurihistoriallista arvoa tai tyyliä. Mikäli rakennuksessa on aiemmin suoritettu tällaisia tärveleviä toimenpiteitä, on rakennus muutostöiden yhteydessä pyrittävä saattamaan ennalleen.
Edellä mainittu suojelumääräys on ollut kysymyksessä olevalla tontilla nykymuodossaan voimassa jo vuonna 1996 hyväksytyssä asemakaavan muutoksessa. Suojelumääräyksen sisältö on perustunut vuonna 1984 laadittuun Turun keskustan rakennussuojelun vaihekaavaluonnokseen, jossa on listattu rakennus- ja miljöösuojelukohteet ja annettu suositukset kaavamääräyksiksi.
1.3 Rakennushanke
Rakennushankkeessa on kysymys vuosina 1904 - 1905 rakennetun, arkkitehti F. Strandellin suunnitteleman jugendtyylisen asuin- ja liikerakennuksen 2. - 4. kerroksen sekä ullakkokerroksen ikkunoiden uusimisesta. Rakennus sijaitsee Turun keskustassa Aurakadun ja Yliopistonkadun kulmauksessa torialueen vieressä.
Muutossuunnitelman mukaan nykyiset puurakenteiset ikkunat korvataan puu-alumiini -rakenteisilla ikkunoilla siten, että ikkunoiden ulkopuite ja karmin ulkopinta ovat ruskeaksi maalattua alumiinia ja ikkunoiden sisäpuolen materiaali valkoiseksi maalattua puuta. Ikkunoiden heloitus on nykypäivän tekniikan mukainen. Ikkunat pyritään saattamaan ulkoapäin puitejaoltaan alkuperäisten ikkunoiden näköisiksi.
Asiassa saadun selvityksen mukaan rakennuksen Yliopistonkadun puoleisen julkisivun 1. kerroksen liikehuoneistojen ikkunat ja 2. - 4. kerroksen puuikkunat on uusittu 1970-luvulla. Osassa ikkunoista pikkuruutujako on toteutettu alkuperäisestä poikkeavasti irtonaisella peiterimoituksella. Lisäksi 4. kerroksen yhden huoneiston ikkunat on 2000-luvulla uusittu puu-alumiini -rakenteella alkuperäisen ikkunapuitejaon mukaisesti. Aurakadun puoleisen julkisivun 2. - 4. kerrosten ikkunat ovat alkuperäiset. Rakennuksen ullakko on rakennettu 1980-luvulla.
1.4 Oikeudellinen arviointi
Rakennus sijaitsee kaupunkikuvallisesti merkittävällä paikalla Turun keskustassa, ja se liittyy arkkitehtonisesti alueen jugendtyylisten talojen kokonaisuuteen. Asemakaavan suojelumääräys perustuu rakennuksen julkisivujen ja vesikaton rakennustaiteelliseen tai kulttuurihistorialliseen arvoon tai tyyliin. Suojelumääräys (sr-4) on saadun selvityksen mukaan korkein Turussa käytössä oleva rakennuksen suojelutaso.
Rakennusmateriaalit ja julkisivun yksityiskohdat ovat oleellinen osa suojeltavan rakennuksen arkkitehtuuria ja suojeltavaa kokonaisuutta. Suojelumääräyksessä ei ole nimenomaista mainintaa alkuperäisten rakennusmateriaalien käytöstä julkisivujen muutostöissä. Suojelumääräyksen tarkoitus huomioon ottaen alkuperäisten rakenneosien kunnostamista tai saatavilla olevien, rakennusajalle tyypillisten materiaalien käyttämistä uusien ikkunoiden valmistamisessa on pidettävä kuitenkin ensisijaisena muutostyön toteuttamistapana. Se, että muutostyö tulisi näin suoritettuna kalliimmaksi, ei ole hyväksyttävä peruste hakemuksen mukaiselle toteuttamistavalle.
Rakennukseen suunniteltujen ikkunoiden alumiinirakenteinen ulkopuite ja karmin ulkoreuna eroaisivat rakenteeltaan ja materiaalinsa vuoksi myös ulkonäöltään alkuperäisistä ikkunoista, jotka ovat olennainen osa rakennuksen julkisivua. Katselmuksessa tehtyjen havaintojen mukaan suunnitellut ikkunat muuttaisivat rakennuksen julkisivun ilmettä ja suojelumääräyksessä tarkoitetuin tavoin tärvelisivät julkisivun rakennustaiteellista ja kulttuurihistoriallista arvoa ja tyyliä. Hanke on siten asemakaavan suojelumääräyksen vastainen.
Rakennuslautakunnan aikaisemmilla suojeltuja rakennuksia koskevilla ratkaisuilla ei ole välitöntä oikeudellista merkitystä nyt kyseessä olevan asian arvioinnissa.
Näin ollen ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset sekä asiassa kirjallisesti ja katselmuksessa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
2. Oikeudenkäyntikulut
2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Kiinteimistöosakeyhtiö Primalle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen ja Hannu Ranta. Asian esittelijä Kirsi Stark.