KHO:2010:13
- Asiasanat
- Elinkeinotulon verotus, Verotusmenettely, Luottamuksensuoja, Yleishyödyllinen yhteisö, Veroilmoitus, Veroilmoituksen antamatta jättäminen
- Tapausvuosi
- 2010
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 1976/2/08
- Taltio
- 413
A ry oli harjoittanut työterveysasematoimintaa vuosikymmeniä ja merkitty vuonna 1980 verohallinnon työnantajarekisteriin. Yhdistys ei ollut koskaan antanut veroilmoitusta, vaikka se olisi verotusmenettelystä annetun lain 7 §:n nojalla ollut velvollinen sellaisen vuosittain antamaan. Yhdistykseltä ei oltu pyydetty veroilmoituksia eikä se ollut ollut tulo- ja varallisuusverotuksen kohteena. Yhdistykseltä pyydettiin veroilmoitus ensimmäisen kerran vuodelta 2004 toimitettavaa verotusta varten. Yhdistystä ei pidetty toimitetussa verotuksessa yleishyödyllisenä yhteisönä ja sille vahvistettiin verotettava elinkeinotulo ja verotettava varallisuus. Hallinto-oikeus katsoi yhdistyksen valituksesta myös, ettei yhdistys ollut yleishyödyllinen yhteisö vaan verovelvollinen tulonsa ja varallisuutensa perusteella, mutta luottamuksensuojan huomioon ottaen poisti yhdistykseltä tuloveron ja varallisuusveron suorittamisvelvollisuuden.
Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi toimitetun verotuksen voimaan. Yhdistyksen tulo- ja varallisuusverovelvollisuuteen liittyvät kysymykset eivät ole olleet tulo- ja varallisuusverotuksen toimittamiseen toimivaltaisen verohallinnon yksikön ratkaistavina. Vastuu siitä, että veroilmoitus verotettavasta tulosta annetaan, on verovelvollisella. Yhdistyksellä ei tämän vuoksi ollut perustetta luottaa siihen, ettei sen tarvitse suorittaa veroa tuloistaan, jos siltä ei pyydetä veroilmoitusta. Yhdistyksen verotuksessa ei ollut muodostunut tässä tilanteessa yleishyödyllisyydestä tai yhdistyksen tulojen ja varallisuuden veronalaisuudesta sellaista käytäntöä, jonka mukaisesti yhdistys olisi toiminut. Yhdistys ei voinut saada asiassa säännönmukaisessa verotuksessa luottamuksensuojaa. Verovuosi 2004.
Laki verotusmenettelystä 26 § 2 momentti
Asian aikaisempi käsittely
Verotusta verovuodelta 2004 toimitettaessa A ry:tä ei ole pidetty yleishyödyllisenä yhteisönä. Yhdistyksen elinkeinotoiminnan tuloksi on vahvistettu 14 368,04 euroa ja verotettavaksi varallisuudeksi 128 480 euroa.
Verotuksen oikaisulautakunta on päätöksellään 15.12.2006 hylännyt yhdistyksen vaatimuksen yhdistyksen katsomisesta yleishyödylliseksi yhteisöksi, sille määrätyn tuloveron ja yhteisökoron poistamisesta sekä varallisuusveron alentamisesta siltä osin kuin yhdistyksen varoihin on luettu toiminnasta verovuonna kertynyt ylijäämä.
Yhdistys on valituksessaan hallinto-oikeudelle uudistanut vaatimuksensa.
Yhdistyksen tarkoituksena on tuottaa sen jäsen- ja asiakasyrityksille työterveyshuollon palvelut omakustannushintaan. Toiminnallaan yhdistys ei tavoittele voittoa. Jos ylijäämää jonakin vuonna kuitenkin on kertynyt, se on seuraavan vuoden aikana palautettu yrityksille. Mahdollinen alijäämä on kerätty niiltä tilinpäätöksen valmistumisen jälkeen. Toisinaan yhdistyksen hallitus on myös ehdottanut vuosikokoukselle ylijäämän käyttämistä investointeihin. Yhdistystä ei ole aikaisempina vuosinakaan verotettu eikä siltä ole vaadittu edes veroilmoitusta. Verotuskäytännön muuttumisesta olisi pitänyt ilmoittaa yhdistykselle verovuoden 2004 aikana eikä vasta vuonna 2005 jälkikäteen. Ylijäämä olisi siinä tapauksessa voitu palauttaa jäsenyrityksille jo verovuoden kuluessa eikä voittoa olisi kertynyt.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on kumonnut oikaisulautakunnan päätöksen ja yhdistyksen verovuodelta 2004 toimitetun tuloverotuksen ja varallisuusverotuksen. Yhdistystä ei ollut kyseisen verovuoden osalta pidettävä yleishyödyllisenä yhteisönä. Yhdistys oli verovelvollinen tuloverotuksessa kirjanpidon mukaisen ylijäämän perusteella sekä varallisuusverotuksessa tuon ylijäämän käsittävän varallisuutensa mukaan. Luottamuksensuoja huomioon ottaen yhdistyksen ei kuitenkaan ollut suoritettava tuloveroa eikä varallisuusveroa verovuodelta 2004.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Säännökset
Tuloverolain mukaan velvollinen suorittamaan veroa tulon perusteella on kotimainen yhteisö saamastaan tulosta. Yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen saamastaan elinkeinotulosta.
Verovuonna 2004 voimassa olleen, sittemmin kumotun varallisuusverolain mukaan velvollinen suorittamaan veroa varallisuuden perusteella on kotimainen yhteisö varoistaan. Yleishyödylliset yhteisöt ovat varallisuusverosta vapaita.
Tuloverolain mukaan yhteisö on yleishyödyllinen, jos se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä, sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin eikä se tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.
Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan tulosta vähennyskelpoista on muun ohella osuuskunnan ostojen ja myyntien taikka niihin rinnastettavien suoritusten perusteella jakama ylijäämänpalautus kokonaisuudessaan. Meno on sen verovuoden kulua, jonka aikana sen suorittamisvelvollisuus on syntynyt.
Verotusmenettelystä annetun lain mukaan jos asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä ja jos verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeiden mukaisesti, on asia ratkaistava tältä osin verovelvollisen eduksi, jos ei erityisistä syistä muuta johdu.
A ry:n toiminta
Sääntöjensä mukaan A ry:n tarkoituksena on tukea ja edistää siihen kuuluvien yhteisöjen työterveyshuollon järjestämistä ja sen kehittämistä sekä työterveyshuoltoa, työhygieniaa ja työsuojelua koskevan valistuksen levittäminen jäsentensä sekä niiden palveluksessa olevan henkilöstön keskuudessa. Yhdistyksen jäseneksi pääsee jokainen X:n kaupungissa tai lähiympäristössä toimiva oikeuskelpoinen yhteisö, jonka yhdistyksen hallitus hakemuksesta hyväksyy jäseneksi. Yhdistys perii jäseniltään liittymismaksun ja vuotuista jäsenmaksua. Yhdistyksen purkautuessa sen omaisuus jaetaan jäsenten kesken samassa suhteessa kuin niiltä on peritty jäsenmaksua viimeksi päättyneeltä tilikaudelta.
A ry on toiminut työterveyshuollon järjestäjänä. Yhdistyksellä on vuonna 2004 ollut 32 jäsenyritystä ja lisäksi 19 muuta asiakasyritystä. Yhdistys on tehnyt kunkin yrityksen kanssa työterveyshuoltoa koskevan sopimuksen, joka jäsenyritysten osalta on ollut niin sanotun kokonaisvaltaisen työterveyshuollon järjestämistä koskeva sopimus. Työterveyshuolto on sisältänyt työterveyshuoltolaissa säädetyt ennalta ehkäisevät toiminnat ja yleislääkäritasoisen sairaanhoidon palvelut kuten lääkärin ja terveydenhoitajan sairausvastaanotot sekä yleislääkäritasoiseen sairaanhoitoon tarvittavat laboratorio- ja röntgentutkimukset. Yhdistys on vuonna 2004 tuottanut työterveyshuollon palvelut kaikkiaan 1 078 henkilölle.
Yhdistyksen 3.5.2005 pidetyn vuosikokouksen pöytäkirjan mukaan jäsenyrityksen liittymismaksuksi yhdistykseen on määrätty 10 euroa yrityksen palveluksessa olevaa työntekijää kohti ja vuotuiseksi jäsenmaksuksi 250 euroa tällaista työntekijää kohti. Yhdistyksen jäsenmaksutuotot ovat vuonna 2004 olleet 203 646,14 euroa ja muut tuotot 40 154,97 euroa. Yhdistyksellä on ollut henkilöstökuluja 132 812,74 euroa. Vuoden 2004 toiminnasta on kertynyt ylijäämää 14 368,04 euroa. Edellisen vuoden 2003 ylijäämä on ollut 29 700,04 euroa. Vuoden 2004 taseen mukaan tämä määrä on vuoden 2004 aikana suoritettu voitonjakona. Aikaisemmilta vuosilta kertyneitä ylijäämiä taseessa on ollut yhteensä 27 685,85 euroa. Yhdistyksen vuosikokous on 3.5.2005 päättänyt, että vuoden 2004 ylijäämä palautetaan jäsenyrityksille.
Verovirasto on 30.6.2005 lähettänyt yhdistykselle verotusta koskevan selvityspyynnön ja pyynnön veroilmoituksen antamiseksi sekä 30.8.2005 ilmoittanut yhdistykselle, että sen elinkeinotoiminnan tulo tullaan vahvistamaan tuloslaskelman mukaisesti ja varallisuuden arvo taseen mukaisesti. Asiakirjojen mukaan yhdistys on ollut merkittynä verohallinnossa työnantajarekisteriin vuodesta 1980 ja ennakkoperintärekisteriin vuodesta 1995. Asiakirjoista ilmenee myös, että yhdistykseen ei ole ainakaan vuodesta 1991 lähtien kohdistunut tulo- ja varallisuusverotusta.
Oikeudellinen arviointi
A ry:n edellä mainittu toiminta on käsittänyt työterveyshuollon palvelujen tuottamista. Toiminta on perustunut yhdistyksen asiakkaina olleiden yritysten kanssa tehtyihin sopimuksiin. Palvelujen tuottamisen on hoitanut sitä varten palkattu henkilökunta. Yhdistyksen tulot ovat jäsenmaksuperusteet huomioon ottaen kertyneet lähes kokonaisuudessaan asiakasyrityksiltä perityistä vastikkeista. Toiminta on sisällöltään ollut vastaavaa kuin muiden työterveyspalveluja tuottavien yritysten toiminta. Yhdistyksen kyseessä oleva toiminta on ollut elinkeinotoimintaa.
Vaikka A ry:n jäseneksi voi sääntöjen mukaan päästä jokainen X:n kaupungissa tai lähiympäristössä toimiva oikeuskelpoinen yhteisö, yhdistyksen edellä selostettu toiminta on kohdistunut vain asiakasyritysten kanssa tehtyjen sopimusten kattamiin henkilöihin eli näin ollen rajoitettuihin henkilöpiireihin. Yhdistys on myös tuottanut jäsenille taloudellista etuutta ylijäämänpalautuksena saatuna voitto-osuutena. Yhdistyksellä ei ilmene olleen muuta toimintaa. A ry ei siten ole ollut tuloverolaissa tarkoitettu yleishyödyllinen yhdistys. A ry on ollut verovelvollinen sekä tulonsa että varallisuutensa perusteella verovuonna 2004.
Ylijäämänpalautusten vähennyskelpoisuus koskee laissa olevan säännöksen mukaan osuuskuntia. Koska voitonjako vähennyskelpoisuuden perustana on lain mukaan poikkeuksellista, säännöksen soveltamista ei voida ulottaa yhdistyksen suorituksiin tilikauden ylijäämän perusteella siten, että A ry:llä olisi tällä perusteella oikeus vähentää tilikaudelta 2004 syntynyt mutta vasta vuonna 2005 jaettu ylijäämä verovuoden 2004 verotuksessa. Myöskään A ry:n säännöt eivät ole edellyttäneet toiminnan ylijäämän jakamista jäsenille. Vuoden 2004 tilinpäätöksen mukaista ylijäämää ei ole tämän vuoksi pidettävä sellaisena tilinpäätökseen sisältymättömänä velkana, joka olisi verovuoden 2004 osalta otettava tuloverotuksessa huomioon tuloihin kohdistuvana oikaisuna ja varallisuusverotuksessa velan luonteisena vähennyksenä.
Edellä olevan perusteella A ry:n valitus olisi siten hylättävä. Asiassa on kuitenkin vielä ratkaistava, onko yhdistyksellä oikeus saada vaatimaansa luottamuksensuojaa.
A ry ei ole aikaisemmin ollut tulo- eikä varallisuusverotuksen kohteena, vaikka yhdistys on pitkään toiminut työterveyshuoltopalveluja tuottaen ja asioinut sen vuoksi verohallinnon kanssa. Yhdistystä on tällä perusteella katsottava pidetyn verotuksessa yleishyödyllisenä yhteisönä ja myös sen tuloa pidetyn verosta vapaana. Yhdistys on toiminut vilpittömässä mielessä viranomaisen noudattaman käytännön mukaisesti ja muun muassa päättänyt jakaa koko tilikauden 2004 ylijäämän ennen kuin on saanut verovirastosta tiedon mahdollisesti muuttumassa olevasta verokohtelustaan. Koska asia on ollut viranomaisen noudattama käytäntö huomioon ottaen tulkinnanvarainen, asia on ratkaistava yhdistyksen eduksi. A ry:lle verovuodelta 2004 määrätyt tulovero ja varallisuusvero yhteisökorkoineen on näin ollen poistettava.
Sovelletut oikeusohjeet
Tuloverolaki 9 § 1 mom 1 kohta, 22 § ja 23 §
Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 §, 18 § 1 mom 1 kohta, 22 § 1 mom ja 27 §
Varallisuusverolaki (1537/1992) 2 § 1 mom 1 kohta ja 5 § 2 mom 1 kohta
Laki verotusmenettelystä 26 § 2 mom
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan koskien luottamuksensuojan antamista yhdistykselle. Hallinto-oikeus on katsonut, että yhdistyksen toiminta on sisällöltään vastaavaa kuin muiden työterveyspalveluja tuottavien yritysten toiminta. Hallinto-oikeuden mukaan yhdistys ei ole tuloverolaissa tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö ja se on verovelvollinen sekä tulonsa että varallisuutensa perusteella vuonna 2004. Hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu, että näin ollen yhdistyksen valitus olisi ollut hylättävä. Hallinto-oikeus on kuitenkin ratkaissut asian yhdistyksen eduksi luottamuksensuojan perusteella.
Verovelvollinen saa luottamuksensuojaa, kun kaikki verotusmenettelylain 26 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset toteutuvat yhtä aikaa, ellei erityisistä syistä muuta johdu. Luottamuksensuojan saaminen edellyttää, että asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä ja että verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeiden mukaisesti. Jos yksikin edellytys ei täyty, ei luottamuksensuojaa voi lähtökohtaisesti saada.
Asiassa on olennaista, ovatko kaikki luottamuksensuojasäännöksen soveltamisen edellytykset täyttyneet. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö katsoo, että asiassa ei ole voinut muodostua hallinto-oikeuden päätöksessä mainittua viranomaisen noudattamaa käytäntöä. Yhdistys ei ole koskaan antanut tuloveroilmoitusta. Tällöin ei voi syntyä tuloverotusta koskevaa viranomaisen käytäntöä, jolla viranomainen olisi ottanut nimenomaisen kannan yleishyödyllisyyteen tai muuhun tuloverotukseen vaikuttavaan asiaan. Hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan, että yhdistys on pitkään tuottanut työterveyspalveluja ja sen vuoksi asioinut Verohallinnon kanssa. Päätöksessä ilmaistua syy-yhteyttä terveyspalvelujen tuottamisen ja sen vuoksi Verohallinnon kanssa asioimisen välillä ei ole konkretisoitu. Yhdistys on merkitty Verohallinnossa työnantajarekisteriin vuonna 1980 ja ennakkoperintärekisteriin vuonna 1995. Verovelvollinen ei ole osoittanut eikä asiakirjoista ilmene minkäänlaista muuta "asiointia" Verohallinnon kanssa. Koska tuloveroilmoitusta ei siis ole annettu, ei asiaa ole edes voitu tutkia.
Asiassa ei ole osoitettu veroviranomaisen antaneen mitään kirjallista eikä edes suullista ohjetta siitä, että kysymyksessä olisi Verohallinnon mukaan yleishyödyllinen yhteisö. Viranomaisen noudattamalla käytännöllä tarkoitetaan nimenomaista kannanottoa juuri siihen asiaan, josta on kysymys. Käytäntö muodostuu verotuksen yhteydessä tehdyistä päätöksistä ja annetuista ennakkotiedoista.
Hallituksen esityksen HE 53/1998 mukaan viranomaisen noudattama käytäntö tarkoittaisi viranomaisten tiettyyn kysymykseen omaksumaa tulkintaa, jota on sovellettu aikaisemmissa vastaavanlaisissa tilanteissa joko verovelvollisen verotuksessa tai yhtenäisesti muiden verovelvollisten verotuksessa. Hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että luottamuksensuoja syntyisi tavallisesti viranomaisten nimenomaisten ratkaisujen tuloksena. Viranomaisten noudattamaa käytäntöä voisi kuitenkin osoittaa myös jatkuva puuttumattomuus asiakirjoista selvästi ilmenevään verovelvollisen menettelyyn. Nyt ei voi olla kysymys nimenomaisesta ratkaisusta eikä viranomaisen jatkuvasta puuttumattomuudesta asiakirjoista selvästi ilmenevään verovelvollisen menettelyyn. Asiakirjojen mukaan yhdistyksen tosiasiallinen toiminta on veroviraston selvityspyynnön (30.5.2005) johdosta ensimmäistä kertaa tuloverotuksessa tutkittu ja sen merkitys toimitettavalle tuloverotukselle ratkaistu verovuoden 2004 tuloverotuksessa. Yksittäiseen verovelvolliseen jonakin vuonna sovellettu verokohtelu ei voi luoda hänelle perusteetonta eikä pysyvää oikeutta muita edullisempaan verotukseen.
Luottamuksensuojan saamisen eräänä edellytyksenä on myös asian tulkinnanvaraisuus tai epäselvyys. Hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenee, että nyt kysymyksessä oleva asia eli yhdistyksen yleishyödyllisyys ei ole ollut tulkinnanvarainen tai epäselvä.
Yhdistys on vastineessaan esittänyt muun ohella seuraavaa:
Yhdistys on ilmoitettu työnantajarekisteriin vuonna 1980 ja siitä saakka se on asioinut Verohallinnon kanssa huolehtimalla työntekijöiden tuloverojen ennakkokannosta ja antamalla työntekijöiden palkkatiedot Verohallinnolle. Verohallinto on siis ollut tietoinen yhdistyksestä ja sen toiminnasta. Yhdistyksen tehtävänä on muiden työnantajien yhdessä ylläpitämien työterveyshuoltoyhdistysten tapaan järjestää yhdistyksessä mukana olevien yritysten työterveyshuolto tuottamatta voittoa. Verohallinnon aikaisemman käytännön vallitessa (A ry:ssä siis ennen vuotta 2005) mahdollisella ylijäämällä on tasoitettu aiempien vuosien alijäämää, se on sijoitettu investointeihin kuten esimerkiksi ATK-laitteisiin tai yleisimmin palautettu heti seuraavan toimintavuoden aikana jäsenyrityksille. Yhdistys ei ole yleishyödyllinen yhteisö, mutta Verohallinto on sen käytäntönsä mukaisesti aikaisemmin sellaiseksi tulkinnut.
Yhdistys hakee luottamuksensuojaa, koska kaikki luottamuksensuojasäännöksen soveltamisen edellytykset täyttyvät. Verovelvollisen on voitava luottaa verotuksen ennakoitavuuteen ja oikeusvarmuuteen. Verovelvollisen tulee voida luottaa myös verottajan pysyvän päätöksessään eikä muuttavan takautuvasti tulkintaansa. Verottajan taannehtiva muutos verotuskäytännössä merkitsee tulkinnanvaraisuutta ja epäselvyyttä. Yhdistys ihmettelee, että siltä pyydettiin veroilmoitusta vasta vuoden 2004 verotuksessa eikä jo aiemmin.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on myöntäen valitusluvan tutkinut asian. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen sekä toimitetun verotuksen voimaan.
Perustelut:
Verotusmenettelystä annetun lain 7 §:n 2 momentin mukaan verovelvollisen on verotusta varten ilmoitettava veroviranomaiselle veronalaiset tulonsa, niistä tehtävät vähennykset, tiedot varoistaan ja veloistaan sekä muut verotukseen vaikuttavat tiedot. Pykälän 6 momentin mukaan yhteisön, yhtymän ja jokaisen muun verovelvollisen, jolla on verovuonna ollut veronalaista tuloa tai varoja tai velkoja taikka muita verotukseen vaikuttavia tietoja, on verotusta varten annettava kehotuksetta veroilmoitus. Lainkohdan mukaan muun muassa tuloverolain 22 §:ssä tarkoitetun yhteisön ei kuitenkaan tarvitse antaa kehotuksetta veroilmoitusta yksinomaan varoistaan ja veloistaan, ellei kysymys ole kiinteistöverotukseen vaikuttavista, verovuoden aikana muuttuneista tiedoista.
Verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 2 momentin mukaan jos asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä ja jos verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeiden mukaisesti, on asia ratkaistava tältä osin verovelvollisen eduksi, jos ei erityisistä syistä muuta johdu. Jos vero kuitenkin maksuunpannaan, voidaan veroon liittyvä veronlisäys, viivästyskorko, viivästyskorkoa vastaava korko, jäämämaksu, viivekorko, yhteisökorko ja jäännösveron korko jättää perimättä kokonaan tai osittain, jos niiden perintä olisi asian tulkinnanvaraisuuden tai epäselvyyden vuoksi kohtuutonta.
Hallinto-oikeus on katsonut, että yhdistys ei ole ollut tuloverolaissa tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö, joten se on ollut verovelvollinen tuloistaan ja varallisuudestaan vuodelta 2004. Yhdistys on myös itse myöntänyt, ettei se ole yleishyödyllinen yhteisö. Sen valitus onkin koskenut verotettavan tulon ja varallisuuden määrää sekä verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 2 momentin mukaisen luottamuksensuojan saamista. Hallinto-oikeus on hylännyt yhtiön valituksen myös tulon määrän osalta, mutta on katsonut, ettei yhdistyksen ole luottamuksensuojaperiaate huomioon ottaen suoritettava tuloveroa eikä varallisuusveroa vuodelta 2004. Yhdistys ei ole täällä vastatessaan valitukseen lausunut hallinto-oikeuden tulon ja varallisuuden määrää koskevasta yhtiölle vastaisesta kannanotosta, joten kysymys on nyt enää siitä, onko yhdistyksen verotus voitu poistaa luottamuksensuojan perusteella.
Yhdistys on harjoittanut työterveysasematoimintaa ilmoituksensa mukaan ainakin 1980-luvun alusta lähtien, mutta ei ole toiminta-aikanaan antanut veroilmoituksia eikä niitä ole siltä pyydetty. Yhdistys ei ole myöskään pyytänyt ennakkotietoa tai muulla tavoin hankkinut säädetyssä menettelyssä kannanottoa verotusasemastaan. Tämän vuoksi yhdistyksen tulo- ja varallisuusverovelvollisuuteen liittyvät kysymykset eivät ole olleet tulo- ja varallisuusverotuksen toimittamiseen toimivaltaisen verohallinnon yksikön ratkaistavina. Yhdistys on merkitty työnantajana verohallinnon työantajarekisteriin vuonna 1980 ja ennakkoperintärekisteriin vuonna 1995, mikä on osoittanut, että yhdistyksellä on ollut toimintaa palkanmaksajana ja suoritustensaajana. Tästä ei ole kuitenkaan ollut pääteltävissä, että yhdistykselle on kertynyt tuloverolain 22 ja 23 §:n säännökset huomioon ottaen veronalaista tuloa.
Yleishyödylliset yhteisöt ovat verotusmenettelystä annetun lain 7 §:n nojalla vapautetut veroilmoituksen antamisesta, jos niillä ei ole veronalaista tuloa. Kaikilta toimivilta yhteisöiltä ei ole siten ollut veroviranomaisen toimesta tarpeen pyytää veroilmoitusta. Vastuu siitä, että veroilmoitus verotettavasta tulosta annetaan, on verovelvollisella. Yhdistyksellä ei ole tämän vuoksi ollut perustetta luottaa siihen, ettei sen tarvitse suorittaa veroa tuloistaan, jos siltä ei pyydetä veroilmoitusta.
Yhdistyksen verotuksessa ei ole muodostunut tässä tilanteessa yleishyödyllisyydestä tai yhdistyksen tulojen ja varallisuuden veronalaisuudesta sellaista käytäntöä, jonka mukaisesti yhdistys olisi toiminut. Yhdistykselle ei ole myöskään muutoin annettu ohjetta yhdistyksen yleishyödyllisyydestä ja tulojen ja varallisuuden verovapaudesta. Näin ollen yhdistykselle määrättyä tulo- ja varallisuusveroa ei ole tullut jättää vuodelta 2004 toimitetussa säännönmukaisessa verotuksessa, jonka yhteydessä yhtiön verotusasemaa on ensimmäisen kerran selvitetty, luottamuksensuoja huomioon ottaen määräämättä. Hallinto-oikeuden päätös on sen vuoksi kumottava.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Ahti Vapaavuori, Matti Halén, Eila Rother ja Hannele Ranta-Lassila. Asian esittelijä Marjo Snellman.