9.11.2020

Asia Rikosuhrimaksun määrääminen

SELOSTUS ASIASTA

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 1.10.2019 nro 142249 kuvataan tarpeellisilta osin hovioikeuden ratkaisussa.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Simo Kolehmainen.

Asian käsittely hovioikeudessa

Syyttäjälle on myönnetty jatkokäsittelylupa 10.12.2019.

Hovioikeuden presidentti on 28.5.2020 siirtänyt oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 8 a §:n 1 ja 2 momentin nojalla asian käsiteltäväksi vahvennetussa kokoonpanossa.

Valitus

Syyttäjä on vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan valtiolle 80 euron rikosuhrimaksu.

A oli käräjäoikeudessa tuomittu varkauden yrityksestä 25 päiväsakkoon ja suorittamaan sakkoa 150 euroa. Kun varkaudesta säädetty ankarin rangaistus on ollut enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta, A:lle olisi tullut määrätä rikosuhrimaksusta annetun lain 3 §:n 2 momentin nojalla 80 euron rikosuhrimaksu. Rikosuhrimaksusta annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaan rikosuhrimaksua ei saa määrätä, jos se olisi rahamäärältään suurempi kuin rikoksentekijälle tuomittava tai määrättävä sakko. Vapaudenmenetysaika on kuitenkin katsottava sakkorangaistuksen suorittamiseksi. Vaikka siis vapaudenmenetysajan vähentämisen jälkeen sakosta suorittamatta oleva määrä olisi 80 euroa pienempi, rikosuhrimaksu on määrättävä. Jos maksua ei määrätä, vastaaja saa kaksinkertaisen hyödyn vapaudenmenetysajan vähentämisestä.

Vastaus

A ei ole vastannut valitukseen.

Hovioikeuden ratkaisu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko vastaajalle määrätä rikosuhrimaksu, kun tuomittu sakko on suurempi kuin laissa tarkoitettu rikosuhrimaksu mutta vapaudenmenetysajan vähentämisen jälkeen sakosta maksettavaksi jäävä määrä on rikosuhrimaksua pienempi.

Rikosuhrimaksusta annetun lain 2 §:n mukaan rikosuhrimaksun on velvollinen suorittamaan se, joka tuomitaan rangaistukseen rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta. Lain 4 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin määrää rikosuhrimaksun rangaistuksen tuomitessaan. Pykälän 2 momentin mukaan rikosuhrimaksua ei saa kuitenkaan määrätä, jos se olisi rahamäärältään suurempi kuin rikoksentekijälle tuomittava tai määrättävä sakko.

Rikosuhrimaksusta annetun lain 3 §:n 2 momentin mukaan rikosuhrimaksu on 80 euroa, jos rangaistus tuomitaan yhdestä tai useammasta rikoksesta, joista vähintään yhdestä säädetty ankarin rangaistus on vankeutta enemmän kuin kuusi kuukautta. Varkauden yrityksestä säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi kuukautta (rikoslain 28 luvun 1 §, 5 luvun 1 §:n 3 momentti ja 6 luvun 8 §:n 1 ja 2 momentti).

Käräjäoikeus on valituksesta ilmenevällä tavalla tuominnut A:n varkauden yrityksestä 25 päiväsakkoon ja päiväsakon ollessa 6 euroa maksamaan sakkoa 150 euroa. Käräjäoikeus on rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla vähentänyt vapaudenmenetysajan (18.-23.9.2019) perusteella rangaistuksesta 18 päiväsakkoa, jolloin suoritettavaksi jäi 42 euroa. Käräjäoikeuden tuomitsema sakko on siten rikosuhrimaksusta annetun lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua 80 euron rikosuhrimaksua suurempi mutta vapaudenmenetysajan vähentämisen jälkeen suoritettavaksi jäävä sakon määrä sitä pienempi.

Käräjäoikeuden mukaan lain sanamuodon perusteella ei ole yksiselitteisen selvää, tarkoitetaanko sakolla sakkorangaistusta ennen vapaudenmenetyksen perusteella tehtävää vähennystä vai vähennyksen jälkeen maksettavaksi jäävää sakkoa. Käräjäoikeus on katsonut lain esitöiden (PeVL 61/2014 vp ja LaVM 32/2014 vp) viittaavaan siihen, että tarkoituksena on ollut estää lopputulos, jossa rikosuhrimaksu olisi suurempi kuin maksettava sakko. Tämä tulkinta on myös syytetylle lievempi.

Rikosuhrimaksun käyttöönottoa koskevan hallituksen esityksen (HE 293/2014 vp) mukaan rikosuhrimaksujärjestelmälle tulee asettaa selkeät reunaehdot. Maksuvelvollisuuden perusta ja asiaan liittyvät viranomaistoimet on määrättävä tarkkarajaisesti. Maksu ja sen määrä pitää olla ennakoitavissa. Järjestelmän tulee olla riittävän yksinkertainen, jotta se on ennustettava ja helppo soveltaa. Järjestelmän tulee olla oikeudenmukaisuusnäkökulmasta hyväksyttävissä ja myös taloudellisesti kannattava (s. 12).

Hallituksen esityksessä todetaan myös, että rikosuhrimaksun ei myöskään tulisi olla suurempi kuin sakkorangaistus (s. 14). Tämä perustelulausuma on esitetty hallituksen esityksen yleisperusteluissa pohdittaessa laissa säädettävän rikosuhrimaksun määrää ja erityisesti sitä, mille tasolle sen alin määrä tulisi asettaa.

Rikosuhrimaksusta annetun lain 4 §:n 2 momentti ei sisältynyt lain säätämiseen johtaneeseen hallituksen esitykseen. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan rikosuhrimaksu kiistatta ankaroittaa tuomittavaa kokonaisrangaistusta tekijän kannalta. Tähän liittyen valiokunta piti oikeasuhtaisuusvaatimuksen kannalta ongelmallisena sitä, että tietyissä tilanteissa rikosuhrimaksu voi olla suurempi kuin sakkorangaistus. Perustuslakivaliokunnan mielestä rikosuhrimaksulakiin oli lisättävä nimenomainen säännös siitä, että rikosuhrimaksua ei saa määrätä, jos sen rahamäärä on suurempi kuin sakon rahamäärä taikka rikosuhrimaksu määrätään näissä tilanteissa enintään sakon suuruisena (PeVL 61/2014 vp). Lakivaliokunta viittasi mietinnössään perustuslakivaliokunnan lausuntoon. Lain 4 §:n 2 momentti lisättiin lakiin lakivaliokunnan ehdotuksesta (LaVM 32/2014 vp).

Rikosuhrimaksusta annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin määrää rikosuhrimaksun rangaistuksen tuomitessaan. Tuomitusta rangaistuksesta on rikoslain 6 luvun 13-15 §:n mukaan vähennettävä vapaudenmenetystä vastaava aika lainkohdissa tarkemmin säädetyin edellytyksin. Laista ilmenee selkeästi, että vapaudenmenetyksestä tehtävä vähennys on pidettävä erillään rangaistukseen tuomitsemisesta.

Tilanne on tältä osin toinen kuin otettaessa rikoslain 7 luvun 6 §:n perusteella huomioon aikaisempi tuomio rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana, koska huomioon ottaminen on osa rangaistuksen määräämistä. Helsingin hovioikeus onkin tuomiossaan 14.6.2018 nro 125810 katsonut, että käräjäoikeus ei ollut voinut määrätä rikosuhrimaksua, kun se oli katsonut aikaisemman tuomion olevan riittävä rangaistus käräjäoikeuden syyksi lukemasta rikoksesta.

Hovioikeus siten katsoo, että rikosuhrimaksusta annetun lain 4 §:n 2 momentissa rikoksentekijälle tuomittavalla sakolla tarkoitetaan lain sanamuodon mukaisesti teosta tuomittavaa rangaistusta ennen siitä vapaudenmenetyksen vuoksi tehtäviä vähennyksiä. Vähennysten jälkeen suoritettavaksi jäävällä määrällä ei siten ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko vastaaja tuomittava maksamaan rikosuhrimaksu vaiko ei. Toisenlainen tulkinta johtaisi siihen, että rangaistukseen tuomittu voisi saada sattumanvaraisesti etua siitä, että hän on ollut vapautensa menettäneenä ennen tuomiota. Kysymys ei ole myöskään oikeasuhtaisuuden periaatteen vastaisuudesta, koska sakkorangaistusta tuomittaessa huomioon otetaan sekä teon vakavuus (rikoslain 6 luvun 4 §) että sakotettavan maksukyky (rikoslain 2 a luvun 2 §).

Rikosuhrimaksusta annetun lain 4 §:n 2 momentti koskee rikoksentekijälle tuomittavaa tai määrättävää sakkoa. Niin kuin edellä ilmenee, käräjäoikeuden mukaan lain 4 §:n 2 momentissa tuomittavalla sakolla on tarkoitettava vapaudenmenetyksen vähentämisen jälkeen maksettavaksi jäävää sakkoa. Hovioikeus toteaa vielä tältä osin, että jos samaa periaatetta sovellettaisiin tuomittavaan vankeusrangaistukseen, tarkoittaisi tämä johdonmukaisuuden vuoksi sitä, että rikoksentekijällä ei olisi maksuvelvollisuutta, jos vapaudenmenetyksen vähentämisen jälkeen vankeusrangaistuksesta ei jää mitään suoritettavaa. Lain 2 §:ää pitäisi tällöin tulkita niin, että jos vapaudenmenetyksen vuoksi tuomitusta vankeusrangaistuksesta ei jää täytäntöönpantavaa, rikoksentekijää ei myöskään "tuomita rangaistukseen". Tällaista tulkintaa ei voida edellä selostetuista syistä pitää oikeana eikä se vastaa lain tavoitteita. Ei olisi myöskään oikeasuhtaista, jos mahdollisesti pitkäänkin vankeusrangaistukseen tuomittu vapautuisi maksuvelvollisuudestaan vain sen takia, että hän on ollut rikoksen vuoksi vangittuna riittävän pitkään ennen oikeudenkäyntiä.

Hovioikeus edellä lausutuilla perusteilla katsoo, että kun A tuomittiin 150 euron sakkorangaistukseen, hänelle olisi tullut määrätä 80 euron rikosuhrimaksu. Tämän vuoksi hovioikeus määrää A:n suorittamaan sen valtiolle.

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

A määrätään suorittamaan valtiolle rikosuhrimaksu 80 euroa.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä
Hovioikeudenneuvos Tarja Raiskinen
Hovioikeudenneuvos Malla Sunell
Hovioikeudenneuvos Heli Sankari
Hovioikeudenneuvos Kati Lavi-Waltari
Hovioikeudenneuvos Tiina Isokääntä
Hovioikeudenneuvos Vilja Kutvonen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.