Vaasan HO 08.01.2016 100373

Huumausainerikos - Rikokseen osallisuus - Avunanto - Itsekriminointisuoja

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

B:tä syytettiin huumausainerikoksesta yhdessä avopuolisonsa A:n kanssa niin, että syytteen mukaan B oli sallinut A:n harjoittaman hampun viljelyn heidän yhteisesti omistamansa ja B:n asuntonaan käyttämän asuinrakennuksen pihamaalla sekä sallinut hampun säilytyksen muun muassa asuintiloissa. Toissijaisesti B:tä syytettiin avunannosta huumausainerikokseen.

Käräjäoikeus luki syyksi avunannon huumausainerikokseen. B:n valituksesta hovioikeus hylkäsi syytteen.

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 17.9.2013

Asia: Huumausainerikos

Syyttäjä: Kihlakunnansyyttäjä C

Vastaajat: A ja B

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. Huumausainerikos

Rikoslaki 50 luku 1 §

15.05.2012 - 20.09.2012 Seinäjoki

A ja B ovat yhdessä laittomasti viljelleet hamppua käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena. A on kylvänyt asuinrakennuksen pihamaalle 12-13 kappaletta hampun siemeniä, joista kymmenen on lähtenyt itämään. Näistä A on niittänyt seitsemän kasvia, joista hän on saanut oman arvionsa mukaan yhteensä noin 210 grammaa hampun kukintoja. Takavarikoituja hampun kukintoja ja lehtiä on Keskusrikospoliisin Rikosteknisen laboratorion lausunnon mukaan ollut 331,30 grammaa. B on sallinut A:n harjoittaman hampun viljelyn siitä tietoisena heidän yhteisesti omistamansa ja B:n asuntonaan käyttämän asuinrakennuksen pihamaalla sekä sallinut hampun säilytyksen muun muassa asuintiloissa.

A on myös käyttänyt huumausainetta, marihuanaa.

Vaihtoehtoinen syyte

Syyttäjä on katsonut B:n menettelyn täyttävän vähintään avunannon tunnusmerkistön.

Vastaus

Vastaaja A on tunnustanut menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla. A on korostanut viljelleensä ja käyttäneensä kannabista yksin hänen ja B:n yhdessä omistamalla tilalla.

Vastaaja B on esitutkinnassa 14.1.2013 kiistänyt syyllistyneensä huumausainerikokseen. Hänet on haastettu käräjäoikeuden istuntoon sillä uhalla, että asia voidaan käsitellä hänen poissaolostaan huolimatta eikä hän ole itse saapunut istuntoon. B:n asiamiehenä istunnossa toiminut asianajaja on toistanut kiistämisen. B oli sallinut kannabiksen viljelyn ja tiennyt siitä, mutta ei itse ollut syyllistynyt huumausainerikokseen eikä toiminut edes avunantajana.

- - -

Tuomion perustelut

Henkilötodistelu

Vastaaja A on todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut asuneensa ensin muualla ja muuttaneensa sitten B:n luokse. Hän ei ollut kysynyt lupaa kannabiksen viljelemiseen heidän yhteisellä tilallaan, mutta B oli sallinut sen. Syytteessä mainitun tekoajan hän kuitenkin oli asunut tilalla. Valmistuneet ja kuivatut kukinnot hän oli käyttänyt itse. He eivät juuri olleet keskustelleet kannabiksen viljelystä eikä B siitä varmasti tykännyt, mutta ei ollut kieltänytkään. B oli varmasti tiennyt asiaan liittyvistä riskeistä, mutta ne olivat jääneet A:n kannettaviksi.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Syyte huumausainerikoksesta on A:n osalta tullut näytetyksi syyttäjän esittämien valokuvien, takavarikko- ja kotietsintäpöytäkirjojen, rikosteknisen laboratorion lausunnon sekä A:n tunnustuksen perusteella.

B sen sijaan on kiistänyt syyllistyneensä huumausainerikokseen. Valokuvista päätellen kannabisviljelmiä on ollut osapuolten yhteisen asunnon pihamaalla ja asunnon sisällä ikkunalaudoilla. Asunnon saunassa on ollut kannabiksen lehtiä kuivumassa. Lisäksi mm. asunnon eteisen ja keittiön kaapeissa ja keittiön pöydällä on ollut kannabiksen kasvattamiseen liittyviä tarvikkeita. B on siten sallinut yhteisen kiinteistön ja asuntotilojen käyttämisen huumausaineen kasvattamiseen ja siten edistänyt huumausainerikoksen tekemistä. B:n menettely täyttää avunannon tunnusmerkistön.

Rangaistusten määrääminen

Huumausainerikoksesta tuomittava rangaistus on rikoslain 50 luvun 1 §:n mukaan sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon mukaan hampun kukintoja ja lehtiä on takavarikoitu yhteensä noin 331 grammaa. A tuomitaan huumausainerikoksesta 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. B tuomitaan 40 päiväsakon sakkorangaistukseen avunannosta huumausainerikokseen.

Ratkaisu

Ratkaisu ilmenee tuomiolauselmista.

- - -

Tuomiolauselma

Vastaaja B

Syyksi luettu rikos

1.2 Avunanto huumausainerikokseen

15.05.2012 - 20.09.2012

Rikoslaki 50 luku 1 §

Rikoslaki 5 luku 6 §

Rangaistusseuraamukset

Sakko

40 päiväsakkoa å 6,00 euroa = 240,00 euroa

Korvausvelvollisuus

- - -

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Anne Heimola.

Oikeudenkäynti hovioikeudessa

Jatkokäsittelylupa ja asian palauttaminen hovioikeuteen

Korkein oikeus on 1.4.2015 antamallaan päätöksellä nro 606 kumonnut Vaasan hovioikeuden 9.12.2013 antaman päätöksen nro 129580, jolla jatkokäsittelylupaa ei ole myönnetty, myöntänyt B:lle jatkokäsittelyluvan ja palauttanut asian hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Korkeimman oikeuden ratkaisu on julkaistu ennakkopäätöksenä numerolla 2015:27.

Valitus

Käräjäoikeuden oikeudellinen arviointi ja siten myös tuomion lopputulos on väärä. A oli käyttänyt puolisoiden yhteisesti omistamaa kiinteistöä huumausaineiden kasvattamiseen ja säilyttämiseen. B oli ollut tietoinen tästä toiminnasta mutta suhtautunut siihen kielteisesti. B:ltä ei ole voitu edellyttää, että hän olisi aktiivisesti puuttunut A:n toimintaan ja ilmiantanut tämän huumausainerikoksesta. B:n passiivisuutta ei voida rinnastaa sellaisiin aktiivisiin toimiin, joilla edistettäisiin A:n syyksi luetun rikoksen tekemistä joko fyysisesti tai psyykkisesti.

B on vaatinut, että syyte avunannosta huumausainerikokseen hylätään ja hänet vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta tai että hänelle tuomittua rangaistusta ainakin alennetaan.

Vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio on oikea. Valituksessa on kuitenkin tuotu esille monia seikkoja, jotka ovat riidattomia ja tukevat B:n näkemystä. Asia on oikeudellisesti tulkinnanvarainen.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Hovioikeudessa on kyse siitä, onko B osallistunut avunantajana A:n syyksi luettuun huumausainerikokseen sallimalla A:n kasvattaa hamppua heidän yhteisesti omistaman kiinteistön pihamaalla ja sallimalla A:n käyttää perheen yhteisenä kotina käyttämää rakennusta hampun säilyttämiseen. Oikeudellisesti keskeinen ratkaistava kysymys on, onko B syytteessä kuvatulla passiivisella toiminnallaan syyllistynyt rangaistavaan avunantoon huumausainerikokseen. Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2015:27 seikkaperäisesti tuonut esille näkökohtia, jotka ovat merkityksellisiä tämän kysymyksen arvioinnissa.

Avunannon rangaistavuus

Rikoslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä, tuomitaan avunannosta rikokseen saman lainkohdan mukaan kuin tekijä. Lain esitöiden (HE 44/2002 vp, s. 157) mukaan avunantaminen on mahdollista myös laiminlyömällä, vaikka voimassa olevassa laissa käytetyt termit "neuvo, toimi, kehotus" viittaavat aktiiviseen tekemiseen, "milloin laiminlyönti merkitsee vain täytäntöönpanon edistämistä tavalla, joka voidaan rinnastaa positiivisella toimella tapahtuvaan täytäntöönpanon edistämiseen (talonmies jättää portin auki tietäen, että joku aikoo seuraavana yönä murtautua asuntoon)".

Korkein oikeus on arvioinut avunantajan rikosoikeudellista vastuuta muun muassa ennakkoratkaisussaan 2014:22, jossa oli kysymys siitä, oliko asunnon haltija syyllistynyt avunantajana törkeään pahoinpitelyyn sen johdosta, ettei hän ollut puuttunut asunnossaan tapahtuneeseen törkeään pahoinpitelyyn vaan sallinut sen jatkuvan. Korkein oikeus katsoi (kohta 9.), ettei yksinomaan passiivisuutena ilmenevä menettely täytä rikoslain 5 luvun 6 §:n tarkoittamaa rangaistavaa avunantoa, ellei vastaaja ole käyttäytymisellään jollain tavoin nimenomaisesti edistänyt rikosta tai ellei hänellä ole ollut erityistä oikeudellista velvollisuutta puuttua tapahtumiin. Vaasan hovioikeus on tämän oikeusohjeen mukaisesti ratkaissut muun muassa asian R 15/123, jossa on annettu tuomio 2.7.2015 nro 128777. Hovioikeus katsoi, että vastaajan osuus puolisonsa syyksi luettuun huumausainerikokseen oli jäänyt pelkästään passiiviseksi sietämiseksi, minkä ei katsottu täyttävän rikoslain 5 luvun 6 §:ssä rangaistavalle avunannolle asetettuja edellytyksiä.

Hovioikeus toteaa, että syytteen mukaan B:n menettely on rajoittunut ainoastaan siihen, että hän on sallinut puolisonsa käyttää perheen yhteisenä kotina käytettyä ja puolisoiden yhteisesti omistamaa kiinteistöä hampun viljelyyn ja säilyttämiseen. B ei siis ole "neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttanut" aktiivisin toimin puolisoaan huumausainerikoksen tekemisessä. Kun syyte koskee huumausaineen viljelyä ja säilyttämistä, B:n passiivisuus ei myöskään ole jäljempänä mainittavista syistä rinnastettavissa positiivisella toimella tapahtuvaan täytäntöönpanon edistämiseen.

Rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan laiminlyönti on rangaistava muun muassa, milloin tekijä on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mukaisen seurauksen syntymisen, vaikka hänellä on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen. Korkeimman oikeuden toteamalla tavalla tätä lainkohtaa ei voida kuitenkaan suoraan soveltaa arvioitaessa, minkälaisissa tilanteissa laiminlyönti voi mahdollisesti olla rangaistava huumausainerikoksena tai sen avunantona (KKO 2015:27, kohta 9.).

Eräistä yhteisomistussuhteista annetun lain 3 §:stä ilmenevällä tavalla kiinteistön yhteisomistajat voivat kukin käyttää yhteistä kiinteistöä hyväkseen sellaisella tavalla, että hänen toimenpiteensä eivät loukkaa muiden yhteisomistajien vastaavia etuja ja oikeuksia. Korkeimman oikeuden palautusratkaisussa on jo todettu, ettei tästä kuitenkaan ole johdettavissa avopuolisolle sellaista oikeudellista velvollisuutta, jonka laiminlyömiseen B:n rikosoikeudellinen vastuu tässä asiassa voisi perustua (kohta 13.).

Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2014:67 (kohta 5.) todennut, että itsekriminointisuoja tarkoittaa, että kenelläkään ei ole velvollisuutta edistää oman syyllisyytensä selvittämistä. Suomen lainsäädännössä ei ole nimenomaista tämän periaatteen ilmaisevaa säännöstä, mutta periaatteen on katsottu sisältyvän perustuslain 21 §:ssä taattuun oikeusturvaan. Periaate on ilmaistu laintasoisesti sitovalla tavalla kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 3 kappaleen g kohdassa, jonka mukaan rikossyytettä tutkittaessa ketään ei saa pakottaa todistamaan itseään vastaan tai tunnustamaan syyllisyyttään. Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ei ole nimenomaista säännöstä kyseisestä periaatteesta, mutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettuihin oikeudenmukaisen rikosoikeudenkäynnin keskeisiin takeisiin kuuluu myös tämän niin sanottua itsekriminointisuojaa koskevan periaatteen noudattaminen (esim. John Murray v. Yhdistynyt kuningaskunta 8.2.1996, kohta 45).

Rikoslain 15 luvun 10 ja 11 §:stä ilmenevällä tavalla aviopuolisoa tai rikoksentekijän nykyistä avopuolisoa ei voida tuomita rangaistukseen törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä eikä rikoksentekijän suojelemisesta. Lainkohtien esitöissä (HE 6/1997 vp, s. 44 ja 46) lausutulla tavalla rikoksentekijän läheisiltä ei voida kohtuudella vaatia tämänkaltaisen ilmoitusvelvollisuuden täyttämistä. Suomen perustuslain 10 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 §:ssä taattu yksityis- ja perhe-elämän suoja ilmenee myös oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n 1 momentissa (571/1948), jonka nojalla avio- ja avopuolisolla on oikeus kieltäytyä kertomasta seikkaa tai vastaamasta kysymykseen, jos hän ei voisi sitä tehdä saattamatta syytteen vaaraan itseään tai puolisoaan. Vastaavat itse- ja läheiskriminointisuojaa koskevat säännökset sisältyvät 1.1.2016 voimaan tulleisiin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 17 ja 18 §:iin (732/2015).

Nämä edellä selostetut oikeudelliset näkökohdat huomioon ottaen B:llä ei ole ollut erityistä oikeudellista velvollisuutta puuttua avopuolisonsa huumausainerikokseen, johon tämä on syyllistynyt perheen yhteisenä kotina käyttämällä ja osaksi omistamallaan kiinteistöllä. A:lla on kiinteistön omistajana ollut mahdollisuus käyttää kiinteistöä tällä tavoin ilman B:n myötävaikutusta.

Koska B:n rooli on rikoksen suhteen jäänyt yksinomaan passiiviseksi sietämiseksi eikä rangaistavaa laiminlyöntiä ole näytetty, syyte avunannosta A:n syyksi luettuun huumausainerikokseen on hylättävä.

- - -

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan B:n osalta. Syyte avunannosta huumausainerikokseen hylätään ja B vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta.

- - -

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvos Kaija Suvilehto-Nieminen, hovioikeudenneuvos Hagar Nordström ja hovioikeudenneuvos Petteri Korhonen.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.

+

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.