1.9.2016

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 1.9.2016

Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Pirkanmaan käräjäoikeus 22.4.2016 nro 848

Asia

Takavarikkoasia

Valittaja

A

Vastapuoli

Sisä-Suomen poliisilaitos, rikoskomisario S

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Käsittely käräjäoikeudessa

Käräjäoikeuden ratkaistavana on ollut kysymys siitä, voidaanko sinetöityä aineistoa eli yhtiön asiakaslaskuja takavarikoida vai kohdistuuko niihin pakkokeinolain 7 luvun 3 §:n mukainen takavarikointikielto. Edellä mainitun säännöksen 1 momentin mukaan asiakirjaa ei saa takavarikoida eikä jäljentää, jos se sisältää tietoa, josta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n nojalla terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa todistaa. Todistamiskielto ulottuu lainkohdan mukaan muun muassa henkilön terveydentilaa koskeviin arkaluonteisiin tietoihin.

Käräjäoikeuden perustelujen mukaan todistamiskiellon sisältö ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n sanamuodon mukainen tulkinta sekä perustuslain 10 §:n 1 momentissa jokaiselle turvattu yksityisyyden suoja tukevat A:n ja etsintävaltuutetun näkemyksiä takavarikointikiellon ulottuvuudesta sinetöityyn aineistoon.

Käräjäoikeus on todennut, että olisi hyvin poikkeuksellista, jos laskuihin olisi kirjattu potilaan sairaushistoriaa muilta kuin tehtyjen toimenpiteiden osalta. Tutkinta tulisi keskittymään laskujen sisältämiin tietoihin, jotka ovat kirjanpidon ja veromaksun kannalta oleellisia. Laskujen sisältämät henkilötiedot olisivat vailla merkitystä. Edellä lausuttu ja laskujen mahdollinen todistusteemoittelu tukevat takavarikointia.

Käräjäoikeus on viitannut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaan, joka koskee oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta. Kyseisen artiklan 2 kappaleen mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa muun muassa rikollisuuden estämiseksi. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan jos terveydenhuollon ammattihenkilöiden ei tarvitsisi luovuttaa laskutustaan talousrikostutkinnassa poliisin käyttöön potilassuojaan vedoten, olisi tilanne verovaroilla rahoitettavan yhteiskunnan kannalta kestämätön.

Käräjäoikeus on katsonut, että sinetöity aineisto saadaan takavarikoida.

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

A on vaatinut, että sinetöidyn aineiston takavarikkokielto pidetään voimassa ja että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen.

Perusteinaan A on lausunut, että perustetta takavarikoida sinetöityä aineistoa ei ole. A on katsonut, että kysymyksessä olevassa laskuaineistossa voi olla toimenpide-erittelyn lisäksi myös sellaisia potilaan terveystietoja koskevia muita mainintoja, joista voi tehdä päätelmiä henkilön yleisestä terveydentilasta muutoin. Laskut voivat olla peräisin kahdesta eri hammaslääkäriyrityksestä ja useammalta kuin yhdeltä hammaslääkäriltä. Tämän aineiston erottelu sinetöidystä aineistosta on hankalaa. Aineistoon sisältyvät hänen laskutusmääränsä ovat saatavissa hänen henkilökohtaisista vuosiraporteistaan.

Vastaus

Rikoskomisario S on vaatinut, että valitus hylätään.

Perusteinaan S on viitannut käräjäoikeuden päätöksen perusteluihin ja lausunut lisäksi, että myyntilaskut tarvitaan myös verotarkastuksessa.

Etsintävaltuutetun lausuma hovioikeudessa

Hovioikeus on pyytänyt käräjäoikeuden määräämältä etsintävaltuutetulta - - - lausuman.

Etsintävaltuutettu on lausunut, että takavarikoitu ja sittemmin sinetöity asiakirjamateriaali koostuu myyntilaskuista vuosilta 2008-2016. Laskuihin on toimenpiteen suorittajaksi tai viitekohtaan merkitty A. Etsintävaltuutetun havaintojen mukaan materiaali ei sisällä muiden hammaslääkäreiden laskuja. Etsintävaltuutetun käsityksen mukaan laskujen sisältämät toimenpide-erittelyt kuvaavat siinä määrin potilaan terveydentilaa, että kysymys on todistamiskiellon alaisesta tiedosta.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asiassa on kysymys siitä, sisältävätkö rikoksesta epäiltynä olevan hammaslääkärin asiakaslaskut tietoja, jotka kuuluvat lääkärin todistamiskiellon piiriin ja joita poliisi ei sen vuoksi saa takavarikoida rikosasian todisteina käytettäviksi.

Viitaten käräjäoikeuden ratkaisusta ilmeneviin lainkohtiin, hovioikeus lausuu lisäksi seuraavaa.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:ään liittyvässä hallituksen esityksessä (HE 46/2014 vp s. 70-73) todetaan, että lähtökohtana on edelleen korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2011:91 omaksuttu kanta, että todistamiskielto koskisi tietoja, joiden paljastaminen olisi potilaalle vahingollista ja jotka siksi yleensä halutaan pitää salassa. Objektiivisesti arvioiden potilaan kannalta selvästi edullisia tietoja ei siten koskisi todistamiskielto. Luottamussuhteen ja yksityisyyden suojan vuoksi potilaan näkökulmaan on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota etenkin, koska aina ei voida sanoa, millaisen tiedon paljastuminen voidaan yleisesti hyväksytysti katsoa haitalliseksi ja millaisen tiedon paljastumista potilas pitäisi itselleen haitallisena.

Edellä mainitussa korkeimman oikeuden ratkaisussa todetaan, että lääkärin ja muun terveydenhoitohenkilökunnan salassapitovelvollisuudessa on kysymys myös perustuslain 10 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvatusta yksityisyyden ja luottamuksellisen tiedonvaihdon suojasta. Terveydenhuollossa keskeisen potilaan terveystietoja koskevan lääkärin salassapitovelvollisuuden tarkoituksena on säilyttää hoidon ja hoitoon hakeutumisen kannalta tärkeä lääkärin ja potilaan luottamuksellinen suhde. Salassapitovelvollisuutta on perusteltua tulkita lähtökohtaisesti laajasti. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että lääkärin vaitiolovelvollisuus koskee myös sitä seikkaa, onko tietty henkilö hänen potilaansa, minkä vuoksi kokonaisten potilaskortistojen ja päiväkirjojen takavarikointi olisi kiellettyä (esim. Helminen ym.: Esitutkinta ja pakkokeinot 2014 s. 980). Edellä esitetyt näkökohdat puoltaisivat takavarikon kieltämistä myös tässä tapauksessa.

Toisaalta kysymys on kirjanpitoaineistosta eli materiaalista, joka laaditaan myös kyseisen luottamuksellisen hammaslääkäri-potilassuhteen ulkopuolisen tahon käyttöön. Etsintävaltuutetun selvityksestä ei käy ilmi, että aineistossa olisi laskutusperusteina käytettyjen toimenpide-erittelyjen lisäksi arkaluonteisina pidettäviä henkilön terveydentilatietoja laajemmin sisältäviä kuvauksia taikka muiden hammaslääkäreiden laskuja. Nämä tietojen laatuun liittyvät seikat puhuvat sen puolesta, ettei takavarikkokieltoa olisi perusteltua ulottaa koskemaan tällaista aineistoa.

Punnittaessa vastakkain potilaan yksityisyyden suojaa ja poliisin oikeutta tiedonsaantiin rikollisuuden estämiseksi hovioikeus päätyy siihen, ettei sinetöity aineisto tässä tapauksessa sisällä sellaisia todistamiskiellon alaisia terveydentilaa koskevia arkaluonteisia tietoja, että aineiston takavarikointi olisi kiellettyä. Näillä ja muutoin käräjäoikeuden päätöksessä lausutuilla perusteilla hovioikeus sallii sinetöidyn aineiston takavarikoinnin. Pakkokeinolain 8 luvun 12 §:n nojalla aineisto on kuitenkin pidettävä sinetöitynä, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun. Asian näin päättyessä, A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus on hylättävä.

Hovioikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöslauselmaa ei muuteta.

A:n vaatimus valtion velvoittamisesta korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa hylätään.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Kirsi Kanerva

hovioikeudenneuvos Pirjo Tammio

hovioikeudenneuvos Taina Martti

Esittelijä: viskaali Sanna Mäkelä

Ratkaisu on yksimielinen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen