24.11.2016

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 13.4.2016 nro 1345

Asianomistaja A vaati muun ohella, että internetsivustolla X oleva verkkoviesti poistetaan ja hävitetään sen lainvastaiseksi todetun sisällön perusteella sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 22 §:n 3 momentin mukaisesti. Sivuston ylläpitäjä B vastusti vaatimusta. Käräjäoikeus tutki vaatimuksen ja hylkäsi sen.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Joanna Randén.

KÄSITTELY HELSINGIN HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Asianomistaja A on vaatinut, että hovioikeus kumoaa käräjäoikeuden päätöksen ja määrää poistamaan ja hävittämään internetsivustolla X julkaistun hakemuksen kohteena olevan lainvastaisen verkkoviestin.

Vastaus

Sivuston X ylläpitäjä B on vaatinut, että valitus hylätään.

A:lla ei ollut oikeutta esittää menettämisvaatimusta ilman poliisin tutkimattajättämispäätöstä tai syyttäjän syyttämättäjättämispäätöstä.

Asian käsittely hovioikeudessa

A:lle on 15.6.2016 myönnetty jatkokäsittelylupa.

Hovioikeus on 7.10.2016 lähettänyt A:lle valituksen täydennyskehotuksen, jossa häntä on kehotettu toimittamaan valituksen kohteena olevaa verkkoviestiä koskeva päätös esitutkinnan toimittamatta jättämisestä tai lopettamisesta taikka päätös syyttämättä jättämisestä 21.10.2016 mennessä uhalla, että asia voidaan ratkaista, vaikka täydennystä ei toimitettaisi. A on 19.10.2016 hovioikeudelle toimittamassaan lausumassa todennut, että asiassa ei tarvita erillistä viranomaistutkintaa. Lausumaan ei ole liitetty hovioikeuden pyytämää päätöstä.

Helsingin hovioikeuden päätös 24.11.2016

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että A:n hakemuksessaan yksilöimä verkkoviesti oli julkaistu B:n ylläpitämän internetsivuston X keskustelupalstalla. Hovioikeudessa kysymys on siitä, tuleeko viesti määrätä poistettavaksi yleisön saatavilta ja hävitettäväksi.

Verkkoviestin määrääminen poistettavaksi ja hävitettäväksi

Sananvapauslain 22 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä sisällöltään lainvastaiseksi todetun verkkoviestin poistettavaksi ja hävitettäväksi. Kysymys on rikosoikeudellisesta seuraamuksesta (HE 2/2013 vp s. 5), joka voidaan rinnastaa menettämisseuraamukseen. Lain esitöiden mukaan säännös on lähinnä oikeustilaa selkeyttävä, koska yleisten menettämisseuraamuksia koskevien säännösten soveltaminen verkkoviesteihin voisi aiheuttaa tulkintaongelmia (HE 54/2002 vp s. 87). Edelleen momentin mukaan asian käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin, mitä menettämisvaatimuksen käsittelemisestä säädetään. Lain esitöiden mukaan sovellettavaksi tulisivat lähinnä rikoslain 10 luvun 9 §:n 1 momentin säännös menettämisseuraamuksen vaatimisesta sekä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 8 a §:n säännös syyttäjän oikeudesta jättää vaatimus esittämättä (HE 54/2002 vp s. 88).

Sananvapauslakia säädettäessä mainitussa rikoslain 10 luvun 9 §:n 1 momentissa säädettiin siitä, että menettämisvaatimuksen esittää ensisijaisesti syyttäjä. Asianomistaja voi kuitenkin esittää vaatimuksen ajaessaan syytettä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 7 luvun mukaisesti. Asiallisesti samansisältöinen säännös on 1.9.2016 voimaan tulleessa rikoslain 10 luvun 9 §:n 3 momentissa (356/2016).

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan asianomistajan on haastehakemuksessa esitettävä selvitys siitä, että syyttäjä on päättänyt jättää asiassa syytteen nostamatta tai että syyttäjä tai esitutkintaviranomainen on päättänyt, ettei esitutkintaa toimiteta taikka että se keskeytetään tai lopetetaan. Lainkohta liittyy sanotun lain 1 luvun 14 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan syyttäjällä on ensisijainen ja asianomistajalla toissijainen syyteoikeus. Asianomistaja voi nostaa syytteen vain, jos on tehty edellä mainittu päätös syyttämättä jättämisestä tai siitä, ettei esitutkintaa toimiteta lainkaan tai loppuun asti.

Voimassa olevan rikoslain 10 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan menettämisseuraamusta koskeva asia voidaan käsitellä joko sen perustavaa rikosta koskevan syytteen yhteydessä tai yksinään omana asianaan. Säännökseen on kirjattu jo aiemmin vallinnut oikeustila (HE 4/2016 vp eri kohdin sekä ratkaisut KKO 1938 I 24 ja KKO 2014:72). Kuten edellä on todettu, verkkoviestin poistamis- ja hävittämismääräys voidaan rinnastaa menettämisseuraamukseen, joten asianomistaja voi ajaa verkkoviestin poistamis- ja hävittämismääräystä myös omana asianaan ilman syytettä. Tällä ei kuitenkaan ole vaikutusta siihen, että asianomistajan oikeus esittää vaatimus on rikoslain 10 luvun 9 §:ssä säädetyllä tavalla toissijainen.

A ei ole esittänyt selvitystä siitä, että syyttäjä olisi tehnyt päätöksen jättää verkkoviestin poistamis- ja hävittämisvaatimus esittämättä tai että esitutkinta asiassa olisi päätetty jättää toimittamatta kokonaan tai loppuun asti. Näin ollen A:n vaatimus verkkoviestin poistamisesta ja hävittämisestä jätetään tutkimatta.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätös kumotaan ja poistetaan siltä osin kuin käräjäoikeus on hylännyt A:n vaatimuksen verkkoviestin poistamisesta ja hävittämisestä. A:n vaatimus jätetään tältä osin tutkimatta.

Muilta osin käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeudenlaamanni Liisa Lehtimäki
hovioikeudenneuvos Pia Sandvik
määräaikainen hovioikeudenneuvos Jaakko Rautio

Esittelijä:
viskaali Minna Kauranen

Ratkaisu on yksimielinen.

Vailla lainvoimaa.