2.6.2015

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Alakoulun opettaja oli halannut 12-vuotiasta oppilastaan ja muun muassa kehunut tämän ulkonäköä tälle lähettämissään sähköpostiviesteissä. Hovioikeus katsoi, että opettajan menettelystä muodostui kokonaisuutena arvioiden tekokokonaisuus, joka oli seksuaalisesti olennainen ja omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Opettaja oli siten syyllistynyt lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 5.9.2014 nro 132741

Käräjäoikeus on 60 vuotta salassa pidettäviksi määräämillään perusteilla hylännyt A:ta vastaan ajetun syytteen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä näyttämättömänä.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Kirsti Rudanko ja lautamiehet.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Hovioikeuden tuomion julkisuus

Asianomistajan pyyntö

Asianomistaja on pyytänyt, että hänen henkilöllisyytensä ja hovioikeuden ratkaisu määrätään pidettäviksi salassa.

Syyttäjä on katsonut, että hovioikeuden ratkaisua ei ole syytä määrätä asianomistajan henkilöllisyyttä lukuun ottamatta salassa pidettäväksi. A on lausunut jättävänsä hovioikeuden harkintaan, onko ratkaisu määrättävä asianomistajan henkilöllisyyttä enemmälti salassa pidettäväksi.

Salassapitomääräys

Hovioikeus määrää tuomion pidettäväksi salassa siltä osin kuin siinä mainitaan asianomistajan henkilöllisyys. Salassapitoaika on 60 vuotta. Salassapitoaika lasketaan asian vireille tulosta tuomioistuimessa eli 2.5.2014 lukien.

Muilta osin hovioikeuden ratkaisu on julkinen. Hovioikeuden ratkaisun liitteenä oleva käräjäoikeuden tuomio on kuitenkin pidettävä salassa käräjäoikeuden sen osalta antaman lainvoimaisen ratkaisun perusteella.

Perustelut

Käräjäoikeus on määrännyt tuomionsa kokonaan salassa pidettäväksi ratkaisun lopputulosta ja sovellettuja lainkohtia lukuun ottamatta. Sanottu salassapitomääräys on jäänyt lainvoimaiseksi. Käräjäoikeus ei ole laatinut tuomiostaan julkista selostetta.

Tuomioistuin voi oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 24 §:ssä säädetyin edellytyksin määrätä ratkaisun pidettäväksi tarpeellisilta osin salassa. Kuten lain esitöistä ilmenee, lähtökohtana ja selvänä pääsääntönä kuitenkin on, että tuomioistuimen ratkaisu on julkinen (HE 13/2006 vp, s. 20). Oikeuskirjallisuudessa (ks. Virolainen: Prosessioikeus 2012, s. 167 ja Tapanila: Oikeudenkäynnin julkisuus riita- ja rikosasioissa 2009, s. 227) todetuin tavoin seksuaalirikosasiassa salassapidon perusteena voi yleensä olla yksinomaan asianomistajan henkilöllisyyden suojaaminen. Monessa tapauksessa asianomistajan yksityiselämän suojaamiseksi on riittävää, että hänen nimensä poistetaan ratkaisun perusteluista ratkaisun ollessa muulta osin julkinen (HE 13/2006 vp, s. 67).

Käsillä olevassa tapauksessa hovioikeus on käräjäoikeuden tavoin toimittanut pääkäsittelyn edellä mainitun lain 15 §:n 2 ja 3 kohtien nojalla kokonaan yleisön läsnä olematta, koska asia koskee erityisen arkaluonteisia asianomistajan yksityiselämään liittyviä seikkoja. Siltä osin kuin kyse on hovioikeuden ratkaisusta, asianomistajan henkilöllisyyden suojaamisen ei kuitenkaan voida katsoa edellyttävän muuta kuin hänen nimensä salaamista ratkaisutekstissä. Muilta osin syytä hovioikeuden tuomion määräämiselle salassa pidettäväksi ei ole.

Pääkäsittely

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn ---. Pääkäsittely on toimitettu mainituin tavoin kokonaan yleisön läsnäolematta.

Syyttäjän valitus

Vaatimukset

Syyttäjä on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja että A tuomitaan käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti rangaistukseen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. ---

Perusteet

Käräjäoikeus on arvioinut esitetyn näytön väärin. A on tehnyt asianomistajalle seksuaalisia tekoja. A:n kertomus siitä, että hänen toiminnassaan olisi ollut kyse opettajan pyrkimyksestä tukea koulukiusattua oppilastaan, ei saa tukea asianomistajan eikä tämän äidin kertomuksista. Kokonaisuutena arvioiden A:n menettely ei ole ollut tavanomaista, vaan se on sisältänyt lapsen houkuttelemisen seksuaalisiin tarkoituksiin sekä törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön. A on käyttänyt hyväkseen asemaansa asianomistajan opettajana.

Asianomistajan valitus

Vaatimukset

Asianomistaja on vaatinut, että A tuomitaan käräjäoikeudessa esitetyn rangaistusvaatimuksen mukaisesti rangaistukseen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. ---

Perusteet

Käräjäoikeus on tulkinnut lakia virheellisesti katsoessaan, etteivät syytteessä kuvatut A:n teot ole seksuaalisia tekoja. Lisäksi käräjäoikeus on arvioinut esitetyn näytön väärin siltä osin kuin se on katsonut, että A:n kertomus siitä, että hänen tarkoituksenaan on ollut ainoastaan auttaa asianomistajaa, tukea tätä kiusaamisen johdosta ja vahvistaa tämän itsetuntoa, pitäisi paikkansa. Asianomistajan kertomukselle ei ole käräjäoikeuden ratkaisussa annettu merkitystä.

Vastaus

Vaatimukset

A on vaatinut, että valitukset hylätään ---

Perusteet

Käräjäoikeus on arvioinut esitetyn näytön oikein ja tehnyt siitä oikeat johtopäätökset. A ei ole tehnyt asianomistajalle seksuaalisia tekoja. A ei myöskään ole ehdottanut asianomistajalle mitään tapaamista.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Tarkastelun lähtökohdat ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeudessa esitetyssä syytteessä on kuvattu, että tekoaikana 50 - 51-vuotias, alakoulun opettajana toiminut A on koskettelemalla/halaamalla, puhein, tekstiviestein ja sähköpostiviestien välityksellä tehnyt 11 - 12-vuotiaalle oppilaalleen seksuaalisia tekoja, jotka ovat olleet omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä. Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vedoten muun muassa siihen, että tämä on rakentanut erityisen luottamussuhteen kyseessä olevaan oppilaaseen ja tehnyt tämän erityisen riippuvaiseksi itsestään. Lisäksi rikos on tehty erityisen nöyryyttävällä tavalla ottaen huomioon A:n asema opettajana ja hänen tapansa saattaa asianomistaja itsestään riippuvaiseksi. Rikos on ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

A on kiistänyt tehneensä asianomistajalle seksuaalisia tekoja.

Käräjäoikeus on hylännyt syytteen sekä siihen perustuvat vaatimukset katsottuaan jääneen näyttämättä, että A olisi kohdistanut asianomistajaan rikoslain 20 luvun 10 §:n 2 momentissa tarkoitettuja seksuaalisia tekoja.

Hovioikeudessa on ensinnäkin kysymys siitä, onko A:n näytetty menetelleen lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan rikostunnusmerkistön mukaisesti. Mikäli näin katsotaan olevan, on kysymys vielä rikoksen törkeysarvioinnista sekä A:lle tuomittavasta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta.

Seksuaalisen teon määritelmästä

Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan muun muassa se, joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä. Seksuaalisella teolla tarkoitetaan saman luvun 10 §:n 2 momentin (540/2011) mukaan sellaista tekoa, joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen.

Seksuaalisen teon määritelmästä on 1.6.2011 lukien voimaan tulleella lailla (540/2011) poistettu edellytys, jonka mukaan tekijän on tavoiteltava seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä, jotta kyse olisi seksuaalisesta teosta. Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan teon seksuaalinen olennaisuus arvioidaan objektiivisesti ulkonaisesti havaittavista seikoista lähtien. Määritelmän kannalta olennaista on kokonaisarviointi, jossa otetaan huomioon kaikki säännöksessä mainitut seikat eli tekijä, teon kohde ja teko-olosuhteet (HE 282/2010 vp, s. 109 - 110). Eduskunnan lakivaliokunta on lakia säädettäessä korostanut, ettei seksuaalisen kiihotuksen tai tyydytyksen tavoittelemista koskevan edellytyksen poistaminen ole merkinnyt sitä, että teon seksuaalisesti olennaista luonnetta arvioidaan korostetusti uhrin näkökulmasta, vaan uhrin lisäksi on otettava huomioon tekijä ja teko-olosuhteet. Muutoksen tavoitteena on ollut selventää sitä, että teon seksuaalinen olennaisuus tulee arvioida objektiivisin perustein (LaVM 43/2010 vp, s. 9).

Onko A käyttänyt asianomistajaa seksuaalisesti hyväkseen

Asiassa on asianomistajan ja A:n hovioikeudessa antamien kertomusten perusteella riidatonta, että A oli toiminut peruskoulun viidettä vuosiluokkaa suorittaneen asianomistajan opettajana lukuvuonna 2011 - 2012. A ei ollut ollut asianomistajan luokanvalvoja, vaan hän oli opettanut tätä tietyissä oppiaineissa noin neljästä viiteen tuntia viikossa.

---

Kokonaisarviointi

Kysymys on rajanvedosta koskien sitä, onko A:n asianomistajaan kohdistamassa menettelyssä kyse seksuaalisesti olennaisista teoista. Kuten lain esitöissä (LaVM 32/2010 vp, s. 9) on todettu, seksuaalirikoksia koskevien säännösten soveltaminen vaatii lainsoveltajalta erityisen huolellista tapauskohtaista punnintaa.

A:n ei ole väitettykään kosketelleen asianomistajan sukupuolielimiä tai muita seksuaalisesti erityisen herkkiä kohtia, eikä hän ole myöskään esimerkiksi suudellut asianomistajaa. Vaikka A onkin sähköpostiviesteissään kehunut asianomistajan ulkonäköä, hän ei ole kuitenkaan suoraan viitannut seksuaaliseen kanssakäymiseen. Yksittäin ja erillisinä arvioituina A:n toimien ei siten voidakaan katsoa olevan siinä määrin seksuaalisesti merkityksellisiä, että kyse olisi ilman muuta seksuaalisesti olennaisista teoista. Vastaavaa johtopäätöstä ei voida kuitenkaan tehdä, kun tilannetta tarkastellaan kokonaisuutena ottaen huomioon erityisesti se, että kyse on ollut opettajan peruskoulun viidettä vuosiluokkaa suorittaneeseen oppilaaseen kohdistamista teoista. Halaaminen ja koskettelu, jotka toisenlaisessa asiayhteydessä voisivat olla sinänsä soveliaita, näyttäytyvät täysin toisessa valossa, kun huomiota kiinnitetään edellä selostettujen sähköpostiviestien sisältöön ja lähetysaikoihin. A on käyttänyt sanotuissa sähköpostiviesteissä ilmaisuja, jotka viittaavat pikemminkin rakkaussuhteeseen kuin opettajan ja 12-vuotiaan alakoulun oppilaan väliseen asialliseen yhteydenpitoon. Kokonaisuutena arvioiden A:n kyseessä olevasta menettelystä muodostuu siten tekokokonaisuus, joka on seksuaalisesti olennainen ja omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että A:n menettely täyttää halaamisen, koskettelun ja sähköpostiviestien lähettämisen osalta lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön.

---

Rikoksen törkeysarviointi

Törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on rikoslain 20 luvun 7 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan kysymys silloin, jos lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä a) kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa, b) rikos tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla tai c) rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

A:n ja asianomistajan huomattavasta ikäerosta huolimatta rikoksen tekotapa ei käsillä olevassa tapauksessa ole sellainen, että sen voitaisiin katsoa olleen teko-olosuhteita kokonaisuutena arvostellen erityisen nöyryyttävä tai omiaan aiheuttamaan asianomistajalle erityistä vahinkoa juuri tämän iän tai kehitystason vuoksi. Se erityinen vahingollisuus, jonka A:n menettely on ollut omiaan aiheuttamaan asianomistajalle, perustuu sen sijaan hänen asemaansa peruskoulun viidettä vuosiluokkaa suorittaneen asianomistajan opettajana, jota kohtaan asianomistaja on perustellusti tuntenut erityistä luottamusta. Asiassa täyttyy siten rikoslain 20 luvun 7 §:n 1 momentin 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu ankaroittamisperuste.

Asiassa on vielä arvioitava, onko A:n rikos myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Tällöin huomiota on kiinnitettävä kaikkiin tekoon, tekijään ja teon uhriin liittyviin seikkoihin. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2011:102 todetuin tavoin lapsen seksuaalisen hyväksikäytön törkeysarvioinnissa merkitystä voidaan antaa ennen kaikkea sille, miten paheksuttavana tekoa on luonteensa, tekotapansa ja vahingollisuutensa vuoksi pidettävä (kohta 13). A:n asianomistajaan kohdistamat seksuaaliset teot eivät ole lajissaan erityisen vakavia vaan luonteeltaan ja vahingollisuudeltaan tässä suhteessa verraten lieviä. Tähän nähden hänen rikostaan ei edellä mainitun ankaroittamisperusteen täyttymisestä huolimatta voida pitää kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Syyksilukeminen

A on 1. - 31.5.2012 koskettelemalla, halaamalla ja sähköpostiviestejä lähettämällä tehnyt 12-vuotiaalle asianomistajalle seksuaalisia tekoja, jotka ovat olleet omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä. A on kehunut asianomistajaa käräjäoikeudessa esitetyssä syytteessä kuvatuin tavoin sekä ehdottamissaan tapaamisissa ottanut tämän kerran polvelleen istumaan ja halannut tätä muutamia kertoja. A on näin menettelemällä syyllistynyt lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Rangaistus

Rangaistuksen mittaaminen

A:n syyksi luettuja hyväksikäyttötekoja on sinänsä ollut useita, ja ne ovat ajoittuneet yhden kuukauden ajalle. Opettajan ja oppilaan välisestä luottamuksellisesta suhteesta huolimatta A:n syyksi luettu tekokokonaisuus on lajissaan moitittavuudeltaan verraten lievä. Nämä seikat ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva rangaistuskäytäntö huomioon ottaen hovioikeus pitää oikeudenmukaisena rangaistuksena tässä tapauksessa 7 kuukautta vankeutta.

Valinta ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä

Vaikka lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on luonteeltaan vakava rikos, hyväksikäyttöä ei tässä tapauksessa voida pitää sellaisena, että rikoksen vakavuus tai siitä ilmenevä tekijän syyllisyys edellyttäisivät vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Näin ollen, ja kun A:ta ei ole aikaisemmin rekisteröity rikoksista, vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi. Hovioikeus katsoo, että ehdollista vankeutta yksinään on pidettävä riittävänä rangaistuksena A:n syyksi luetusta rikoksesta.

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Syyksi luettu rikos
1. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 1.5.2012-31.5.2012

Rikoslaki 20 luku 6 §

Rangaistusseuraamukset

Vankeus

7 kuukautta vankeutta

---

Vankeusrangaistus on ehdollinen.

---

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Antti Vaittinen, Tuula Keltikangas ja Pasi Vihla. Valmistelijana on toiminut viskaali Aleksi Rantanen.

Ratkaisu on yksimielinen.

A on hakenut valituslupaa KKO:lta.

KKO on 7.1.2016 myöntänyt valitusluvan VL:2016-1.

Korkein oikeus on päätöksellään 25.8.2016 nro 1733 (KKO:2016:52) kumonnut hovioikeuden ratkaisun ja hylännyt syytteen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja vapauttanut A:n hovioikeuden hänelle tuomitsemasta rangaistuksesta.

+