Turun HO 16.3.2015 271

Holhoustoimi - Edunvalvojan määrääminen - Esitutkinta

KANTA-HÄMEEN KÄRÄJÄOIKEUS PÄÄTÖS 28.11.2014

Hakija

Rikoskomisario K

Asiaan osalliset

A

B

C

Asia

Edunvalvojan määrääm. alaikäiselle ym.

Vireille

15.9.2014

SELOSTUS ASIASTA

B on 12.8.2014 synnyttänyt pojan A:n. A on kuollut 14.8.2014. A:lla ei väestötietojärjestelmän mukaan ole muita huoltajia kuin äiti B. Poliisi epäilee B:tä lapsensurmasta.

Asianajaja C on 12.9.2014 antanut suostumuksensa edunvalvojaksi määräämiselle.

HAKEMUS

Rikoskomisario K on pyytänyt, että A:lle määrätään esitutkintalain 4 luvun 8 §:ssä tarkoitettu edunvalvoja rikoksen esitutkintaa varten.

Hakemuksen perusteiksi K on esittänyt, että B:tä epäillään A:n surmaamisesta. A:lla ei ole muuta huoltajaa kuin B. Poliisi epäilee B:tä lapsensurmasta, josta säädetty ankarin rangaistus on neljä vuotta vankeutta. Näin ollen muun muassa lasta hoitaneet lääkärit ja kätilöt eivät saa todistaa asiassa, jollei se jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, todistamiseen suostu.

ASIAAN OSALLISEN LAUSUMA

B on vastustanut hakemusta.

Vastustamisensa perusteiksi B on esittänyt, että kuolleelle henkilölle ei voida määrätä edunvalvojaa. Joka tapauksessa lääkärin vaitiolovelvollisuuden murtaminen ei ole hyväksyttävä peruste edunvalvojan määräämiselle.

PÄÄTÖSLAUSELMA

Asianajaja C määrätään suostumuksensa mukaisesti A:n edunvalvojaksi edustamaan häntä ja valvomaan hänen etuaan A:n surmaa koskevan rikosasian käsittelyä varten.

Perustelut

A:n isä on tuntematon eikä A:lla ole muita huoltajia kuin äiti B. B:tä epäillään poikansa A:n surmaamisesta. A:lla ei ole muita henkilöitä, jotka voisivat käyttää hänen puhevaltaansa asiassa ja antaa esimerkiksi lääkärille luvan todistaa salassapitovelvollisuuden estämättä, kuin häneen kohdistuvasta rikoksesta epäiltynä oleva äiti.

Edunvalvontaa koskevat lain säännökset koskevat sanamuodoltaan lähtökohtaisesti tilanteita, joissa henkilö, jonka edunvalvonnasta on kyse, on elossa.

Nyt on kyse tilanteesta, jossa A:n surmaamisesta epäilty henkilö on samalla ainoa A:n puhevallan käyttämisen oikeutettu henkilö.

Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 4 a §:n 1 momentin mukaan jos asianosainen sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi on kykenemätön valvomaan etuaan oikeudenkäynnissä tai jos asianosaisen edunvalvoja on esteellisyyden vuoksi tai muusta syystä estynyt käyttämästä siinä puhevaltaa, tuomioistuin, jossa oikeudenkäynti on vireillä, voi viran puolesta määrätä asianosaiselle edunvalvojan oikeudenkäyntiä varten. Edunvalvojaan sovelletaan holhoustoimesta annetun lain (442/1999) säännöksiä. Toisen momentin mukaan jollei tuomioistuin toisin päätä, edunvalvojan määräys on voimassa myös ylemmässä oikeusasteessa, jossa asia tulee vireille muutoksenhaun johdosta.

Käräjäoikeus katsoo, että sanotuissa olosuhteissa B on esteellisyyden vuoksi estynyt käyttämässä asiassa puhevaltaa ja A:lle on määrättävä edunvalvoja käyttämään puhevaltaa häneen kohdistunutta rikosta koskevan asian käsittelyä varten.

B ei ole vastustaessaan edunvalvojan määräämistä riitauttanut edunvalvojaksi esitetyn henkilön soveltuvuutta tehtävään.

Lainkohdat

Oikeudenkäymiskaari 12 luku 4 a §

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Käräjätuomari Riikka Tuomela

TURUN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 16.3.2015

Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Kanta-Hämeen käräjäoikeus 28.11.2014 nro 10652

(liitteenä)

Asia

Edunvalvojan määrääminen

Valittaja

B

Vastapuoli

Hämeen poliisilaitos/rikoskomisario K

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

B on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja täytäntöönpano kielletään.

Perusteinaan B on lausunut, että kuolleelle henkilölle ei voida määrätä edunvalvojaa ja ettei lääkärin vaitiolovelvollisuuden murtaminen ole riittävä peruste edunvalvojan määräämiselle.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Hovioikeus on ratkaissut asian pyytämättä vastausta rikoskomisario K:lta, koska vastauksen pyytäminen on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 3 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla ilmeisen tarpeetonta.

Rikoskomisario K on hakenut kuolleelle A:lle edunvalvojaa esitutkintaa varten, koska A:n äiti B on A:n ainoa tiedetty oikeudenomistaja ja epäiltynä hänen surmaamisestaan. A:n isä on tuntematon. B on siten ainoa henkilö, joka olisi oikeutettu käyttämään A:n puhevaltaa. Edunvalvojaa on haettu muun muassa siksi, että esitutkinnassa voidaan tarvittaessa kuulla esimerkiksi lääkäriä ja kätilöä, mitkä kuulemiset edellyttävät suostumusta siltä, jonka hyväksi näiden ammattihenkilöiden vaitiolovelvollisuus on säädetty.

Esitutkintalain 4 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on määrättävä alle 18-vuotiaalle asianosaiselle esitutkintaa varten edunvalvoja, jos on perusteltua syytä olettaa, että huoltaja, edunvalvoja tai muu laillinen edustaja ei voi puolueettomasti valvoa asianosaisen etua asiassa ja jos edunvalvojan määrääminen ei ole selvästi tarpeetonta. Holhoustoimilain 10 §:n 2 kohdan mukaan tuomioistuimen on määrättävä edunvalvoja, jos muutoin kuin kyseisen säännöksen 1 kohdassa tarkoitetussa asiassa on tarpeen, että poissa olevan oikeutta valvotaan tai hänen omaisuuttaan hoidetaan.

Edunvalvontaa koskevat säännökset koskevat lähtökohtaisesti tilanteita, joissa henkilö, jonka edunvalvonnasta on kyse, on elossa. Käytännössä voi kuitenkin poikkeuksellisesti syntyä tilanteita, joissa on tarpeen, että joku käyttää kuolleen henkilön edun valvomiseksi puhevaltaa.

Hakemusta edunvalvojan määräämiseksi A:lle on erityisesti perusteltu sillä, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan lääkäri, apteekkari tai kätilö tahi heidän apulaisensa eivät saa todistaa siitä, mitä he ovat asemansa perusteella saaneet tietää ja mitä asian laadun vuoksi on salassa pidettävä, ellei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, todistamiseen suostu. Laissa ei ole säännöksiä siitä, miten tällaisessa tilanteessa, jossa suostumusta ei ole enää saatavissa, tulee menetellä. Hovioikeus katsoo, että kysymys terveydenhuollon ammattihenkilöiden vaitiolovelvollisuudesta ja mahdollisesta todistamiskiellosta on tällöin ratkaistava tapauskohtaisesti.

Edellä kerrotun mukaan holhoustoimilain 10 §:n 2 kohdan nojalla voidaan määrätä edunvalvoja silloin, kun muutoin kuin kyseisen säännöksen 1 kohdassa tarkoitetussa asiassa on tarpeen, että henkilön oikeutta valvotaan. On selvää, että A:n edun valvominen on tarpeen hänen kuolemaansa koskevassa esitutkinnassa. Näin ollen A:lle tulee sanotun holhoustoimilain kohdan nojalla ja ottaen huomioon esitutkintalain 4 luvun 8 §:n 1 momentti määrätä edunvalvoja.

Asian näin päättyessä lausunnon antaminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Asiassa ei ole kysymys käräjäoikeuden päätökseen merkityn oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 4 a §:n 1 momentin soveltamisesta.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöslauselmaa ei muuteta.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenlaamanni Allan Ahnger

hovioikeudenneuvos Kari-Matti Kauppila

hovioikeudenneuvos Esko Junnila

Esittelijä: viskaali Helena Virtanen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.