22.10.2014

VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 19.4.2013

Syyttäjä

Kihlakunnansyyttäjä - - -

Vastaaja(t)

A

Asianomistaja(t)

VARSINAIS-SUOMEN ELY-KESKUS YMPÄRISTÖVASTUUALUE

Asia

TÖRKEÄ ELÄINSUOJELURIKOS

Vireille

9.11.2012

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. ELÄINSUOJELURIKOS JA TÖRKEÄ ELÄINSUOJELURIKOS ( 1.3.2011 jälkeen)

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. YMPÄRISTÖN TURMELEMINEN

(8420/R/0009093/11)

Rikoslaki 48 luku 1 § 1/1 ja 2

Ympäristönsuojelulaki 1 §, 2 §, 3 §, 5 §, 7 §, 8 §,28 §, 31 §, 116 §

Ympäristönsuojeluasetus 1 luku 1 § 11)a- kohta, 2 luku 5 § ja 7 §

Jätelaki 6 §, 19 §

Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta 4 §, 5 §, 7 §

25.7.2008 - 21.1.2013 SALO

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

- - - A on syytteessä tarkemmin kuvatulla menettelyllään kiinteistön omistajana tahallaan tai ainakin törkeästä huolimattomuudesta jättänyt ympäristöön esineen tai muuta sellaista sekä saattanut, päästänyt tai jättänyt ympäristöön ja käsitellyt ja säilyttänyt tilallaan eläinten lantaa, jätevesiä ja muita maatalousjätteitä sekä romuja ainakin vastoin jätelain 6 §:n jätteen hallitsematonta käsittelykieltoa ja 9 §:n säädettyä roskaamiskieltoa, vastoin nitraattiasetuksen 4 § - 6 § lannan käsittelylle asetettuja vaatimuksia sekä ympäristösuojelulain säännöksiä ja ilman toiminnan laajuuden edellyttämää ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaista lupaa ja kunnan hänelle myöntämän ympäristö luvan lupaehtojen vastaisesti siten, että teko on aiheuttanut ja ollut omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista ja muuta vastaavaa ympäristön haitallista muuttumista sekä roskaantumista ja vaaraa terveydelle.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaajan vastaus

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Syytekohta 2

A kiistää tahallisuuden tai törkeän huolimattomuuden.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ne bis in idem -kiellon loukkaaminen

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Salon kaupunki on tuominnut A:n maksettavaksi 15.000 euron suuruisen uhkasakon kunnan myöntämän ympäristöluvan rikkomisesta. Päätös on lainvoimainen. Kysymys on selkeästi rangaistus samasta teosta kuin nyt syytekohdassa 2 kuvattu teko.

Edellä kuvattujen seikkojen vuoksi aikaisemmin samasta teosta tuomitut rangaistukset estävät rangaistuksen tuomitsemisen kohdan 2 teosta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kirjalliset todisteet

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Syytekohta 2

Syyksilukeminen

Käräjäoikeus on lausumillaan perusteilla tuomiossaan tarkemmin ilmenevin tavoin lukenut A:n syyksi sen, että hän on 13.10.2011 - 21.1.2013 Salossa kiinteistön omistajana tahallaan tai ainakin törkeästä huolimattomuudesta jäljempänä selostetulla tavalla jättänyt ympäristöön esineen tai muuta sellaista sekä saattanut, päästänyt ja jättänyt ympäristöön ja käsitellyt ja säilyttänyt tilallaan eläinten lantaa, jätevesiä ja muita maatalousjätteitä ainakin vastoin jätelain 6 §:n jätteen hallitsematonta käsittelykieltoa ja 9 §:n säädettyä roskaamiskieltoa, vastoin nitraattiasetuksen 4 § - 6 § lannan käsittelylle asetettuja vaatimuksia sekä ympäristösuojelulain säännöksiä ja ilman toiminnan laajuuden edellyttämää ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaista lupaa ja kunnan hänelle myöntämän ympäristöluvan lupaehtojen vastaisesti siten, että teko on aiheuttanut ja ollut omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista ja muuta vastaavaa ympäristön haitallista muuttumista sekä roskaantumista ja vaaraa terveydelle.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Oikeudenkäyntiväite

Vastaaja on vaatinut, että syyte jätetään kokonaan tai ainakin 12.10.2011 edeltävältä ajalta tutkimatta sillä perusteella, että Salon kaupungin ympäristölautakunta on tuominnut sanottuna päivänä sittemmin lainvoiman saaneella päätöksellään hänen maksettavakseen 15.000 euron suuruisen uhkasakon kunnan myöntämän ympäristöluvan rikkomisen perusteella eli samasta teosta kuin mistä syytekohdassa 2 vaaditaan hänelle rangaistusta.

Syyttäjä on vastustanut tutkimattajättämisvaatimusta sillä perusteella, että uhkasakon tuomitsemisessa ei ole kysymys rangaistuksen tuomitsemisesta eikä vastaajaa sen vuoksi ole tuomittu aikaisemmin rangaistukseen samasta teosta ja joka tapauksessa vastaajalle voidaan tuomita rangaistus uhkasakon tuomitsemisen jälkeen tehdystä teosta.

Asiassa on riidatonta, että Salon kaupungin ympäristölautakunta on tuominnut vastaajan maksettavaksi hänelle asetetusta 30.000 euron suuruisesta uhkasakosta 15.000 euroa sillä perusteella, että vastaaja on laiminlyönyt noudattaa hänelle asetetun ympäristöluvan ehtoja eikä ole korjannut tilannetta hänelle asetetusta uhkasakosta huolimatta.

Todistelu

Salon kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta on todisteena olevan pöytäkirjan § 167 mukaan asettanut A:lle velvoitteen noudattaa voimassaolevan eli Kiikalan kunnan ympäristölautakunnan 25.8.2003 myöntämän ympäristöluvan määräyksiä eli eläinmäärä on palautettava luvan mukaiseksi tai tilalle on haettava uusi ympäristölupa 31.12.2010 mennessä, lannan käsittely ja varastointi on saatettava ympäristöluvan edellyttämälle tasolle ja valtioneuvoston asetuksen 931/2000 määräyksiä on noudatettava, toimenpiteet on aloitettava välittömästi ja työ on saatettava olennaisilta osin valmiiksi 31.12.2010 mennessä, määräyksiä jätteiden käsittelystä on noudatettava välittömästi, selvitys parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöön ottamisesta tilalla on tehtävä 31.12.2010 mennessä. Lautakunta on samalla asettanut kyseisten määräysten noudattamisen tehosteeksi vastaaja A:lle 30.000 euron suuruisen uhkasakon.

Salon kaupungin ympäristölautakunta on päätöksellään 12.10.2011 § 5 tuominnut edellä mainitusta uhkasakosta maksettavaksi 15.000 euroa sillä perusteella, että A ei ole noudattanut asetettua velvoitetta. Kyseinen päätös on riidattomasti lainvoimainen, koska siitä ei ole valitettu 30 päivän kuluessa Vaasan hallinto-oikeuteen.

Todistaja U on kertonut olleensa Halikon kunnan ympäristösihteeri, nykyisin Salon kaupungin ympäristösihteeri. Todistaja on kertonut, että Ympäristölautakunnan uhkasakon tuomitsemispäätös 12.10.2011 on lainvoimainen, mutta sitä ei ole jostain syystä maksuunpantu. Keskeinen syy uhkasakon asettamiselle ja tuomitsemiselle oli, että A ei ottanut tosissaan voimassaolevan luvan noudattamista. Uhkasakkomääräyksen sanamuoto ei oikeuta vastaajaa ylittämään voimassaolevan luvan mukaista eläinmäärää, vaikka hän onkin hakenut 31.12.2011 mennessä uutta ympäristölupaa.

Sovellettavat oikeusohjeet ja oikeuskäytäntö

Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4. artiklan mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti.

Artiklan 2. kappaleen mukaan edellisen kappaleen määräykset eivät estä ottamasta juttua uudelleen tutkittavaksi asianomaisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti, jos on näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista tosiseikoista tai jos aiemmassa prosessissa on tapahtunut sellainen perustavaa laatua oleva virhe, joka voisi vaikuttaa lopputulokseen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on muun muassa 16.6.2009 antamassaan ratkaisussa Ruotsalainen-tapauksessa todennut, että 7 lisäpöytäkirjan 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun rikosoikeudenkäynnin käsitettä tulkittaessa oli otettava huomioon ne yleiset periaatteet, jotka koskivat rikossyytteen ja rangaistuksen käsitteitä EIS 6 ja 7 artikloissa. Rikossyytteen olemassaoloa tuli harkita ottamalla huomioon EIT:n oikeuskäytännöllään vahvistamat kolme kriteeriä (ns. Engelin kriteerit) eli 1) teon oikeudellinen luonnehdinta kansallisen oikeuden mukaan, 2) teon todellinen luonne sekä 3) määrättävissä olevan seuraamuksen ankaruus. Kaksi viimeksi mainittua olivat vaihtoehtoisia eivätkä välttämättä kumulatiivisia. Riittävää oli, että teko oli luonteeltaan rikos tai teosta voitiin määrätä seuraamus, joka luonteeltaan tai kovuudeltaan kuului yleensä rikosseuraamusten piiriin. Kovuuden puuttuminen ei poistanut asiallisesti rikolliselta teolta sen luonnetta. Kriteerejä tuli tarkastella kumulatiivisesti, ellei jonkun perusteella voitu päästä selkeään lopputulokseen.

Korkeimman oikeuden tuomiossa KKO:2011:17 kohdassa 16 lausuttu, että Korkein oikeus toteaa, että nyt kysymyksissä olevissa päätöksissä sakon uhkaa ei ole kohdistettu A:han, häntä ei ole tuomittu maksamaan uhkasakkoa eikä hänen osaltaan uhkasakon maksuvaatimusta ole hylätty. Näin ollen hänen osaltaan kysymys ei ole tilanteesta, jossa samaan henkilöön kohdistettaisiin saman teon johdosta kaksi seuraamusta tai jossa rikottaisiin kahteen kertaan syyttämistä taikka tuomitsemista koskevaa kieltoa. Yhtiön osalta mainitut määräysten rikkomiset ovat asiassa esitetyn selvityksen perusteella tapahtuneet eri aikana kuin mistä tässä rikosasiassa on kysymys. Eri mieltä muulta osin ollut jäsen Kari Raulos on tältä osin ollut samaa mieltä kuin enemmistö.

Eri mieltä ollut jäsen Timo Esko on lausunut, että meillä on käytännössä saatettu katsoa, että samasta teosta voivat olla seuraamuksina sekä hallintopakkoasiassa annettu velvoite siihen liittyvine sakon uhkineen että rikosoikeudellinen rangaistus. Kuitenkin sellainen ratkaisu, jonka mukaan hallintopakkoasiassa annettu päävelvoitetta koskeva määräys katsottaisiin rikoslain 48 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuksi yksittäistapausta koskevaksi määräykseksi, voisi olla Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklan vastainen johtaessaan siihen, että vastaajaa vastaan nostetaan uusi oikeudenkäynti sellaisten samojen tai olennaisesti samojen tosiseikkojen perusteella, joiden johdosta vastaaja on jo hallintopakkoasiassa tuomittu uhkasakkoon

Johtopäätökset

Tuomitun uhkasakon mahdollisesta ne bis in idem-vaikutuksesta rikosasiassa ei ole ainakaan julkaistuja Korkeimman oikeuden tai hovioikeuksien tapauksia. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2011:17 on kyseistä asiaa käsitelty edellä mainitulla tavalla, mutta se ei ole ollut ratkaistavana ennakkokysymyksenä eikä siitä ole tarvinnut antaa ratkaisua kyseisessä tapauksessa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen soveltamien niin sanottujen Engel-kriteerien valossa tarkasteltuna uhkasakon tuomitsemispäätöksessä ja nyt syytekohdassa 2 on kysymys samasta teosta eli saman ympäristöluvan rikkomisesta ja toimimisesta osittain ilman ympäristölupaa. Aikaisempi uhkasakon tuomitsemispäätös on lainvoimainen. Uhkasakkotuomion kohteena oleva teko on luonteeltaan rikos ja seuraamuksena tuomittu uhkasakko on kuuluu ainakin kovuudeltaan rikosoikeudellisten seuraamusten piiriin. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo, että vaikka mainitussa uhkasakkotuomiossa on kysymys hallintopakon piiriin luettavasta menettelystä ja seuraamuksesta, on uhkasakko tässä tapauksessa rinnastettavissa veronkorotukseen luonteeltaan ja kovuudeltaan ja siten A:lle on tuomittu lainvoimaisella ratkaisulla samasta teosta rangaistus uhkasakkotuomiota edeltävältä ajalta kuin mistä teosta nyt syytekohdassa 2 vaaditaan rangaistusta. Näin ollen on syyte jätettävä tutkimatta ajalta 25.7.2008-12.10.2011.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VASTAAJA

A

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Eläinsuojelurikos 25.7.2008 - 21.1.2013

2) Ympäristön turmeleminen 13.10.2011 - 21.1.2013

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS

Syyksi luetut rikokset 1-2

50 päivää vankeutta

Vankeusrangaistus on ehdollinen.

Koeaika päättyy 18.10.2014.

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 17 luku 14 §

Eläinsuojelulaki 3 §, 4 §, 5 §, 6 §

Eläinsuojeluasetus 1 §, 2 §, 3 §, 4 §, 6 §, 7 §, 8 §, 9 §, 10 §

1) Valtioneuvoston asetus nautojen suojelusta

(592/2010) 1-8 §, 10-13 §

2) Rikoslaki 48 luku 1 § 1

Ympäristönsuojelulaki 1-3 §, 5 §, 7 §, 8 §, 28 §, 31 §, 116 §

Ympäristönsuojelulaki 1 luku 1 § 11)a-kohta, 2 luku 5 §, 7 §

2) Jätelaki 6 §, 19 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Käräjätuomari Olli Kuusinen

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 22.10.2014

Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Varsinais-Suomen käräjäoikeus 6. os. 19.4.2013 nro 2126

(liitteenä)

Asia

Ympäristön turmeleminen

Valittajat ja vastapuolet

Kihlakunnansyyttäjä- - -

A

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitukset

Syyttäjä on toistaen käräjäoikeudessa esittämänsä syytteen vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen ympäristön turmelemisesta syytekohdassa 2 myös tekoajalla 25.7.2008-12.10.2011.

Perusteinaan syyttäjä on lausunut, että syytteessä tarkoitetut laiminlyönnit ovat alkaneet jo 25.7.2008. A:lle tuomittu uhkasakko ei ole estänyt ympäristön turmelemista koskevan syytteen tutkimista 25.7.2008-12.10.2011 osalta. Uhkasakko on tuomittu A:n maksettavaksi Salon kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksen noudattamatta jättämisestä eikä ympäristön turmelemisesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaukset

A on vaatinut, että syyttäjän valitus hylätään perusteettomana.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Todistelu hovioikeudessa

Sama kirjallinen todistelu kuin käräjäoikeudessa

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Ne bis in idem -kiellon vaikutus syytekohdassa 2

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan 1 kohdan mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti. Tämän ne bis in idem -kiellon katsotaan sisältyvän myös yksilön oikeusturvaa koskevan Suomen perustuslain 21 §:n 2 momentin säännökseen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeista, jotka on lailla turvattava (KKO:n ennakkoratkaisun 2013:59 perustelujen kohta 9 ja siinä viitatut esityöt).

Syyttäjän valituksen johdosta asiassa on ensiksikin kysymys siitä, estääkö A:lle 31.8.2014 saakka voimassa olleen ympäristönsuojelulain (jäljempänä myös VYSL) 84 ja 88 §:ien nojalla hallintopakkoasiassa asetettu uhkasakko edellä mainitun kaksinkertaisen rangaistuksen kiellon johdosta tutkimasta A:ta vastaan nostettua syytettä ympäristön turmelemisesta 25.7.2008-12.10.2011. Ratkaistavana on ensin se, onko A:lle tuomittua uhkasakkoa pidettävä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan tarkoittamalla tavalla rikosoikeudellisessa menettelyssä tuomittuna rikosoikeudellisen luonteen omaavana seuraamuksena.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa tarkoitetun rikosoikeudenkäynnin käsitettä tulkittaessa on otettava huomioon ns. Engel -kriteerit ( Engel ym. v. Alankomaat 8.6.1976 kohta 82; ks. esimerkiksi Zolotukhin v. Venäjä 10.2.2009 kohta 53 ja Ruotsalainen v. Suomi 16.6.2009 kohta 43). Nämä kriteerit ovat teon oikeudellinen luonnehdinta kansallisen oikeuden mukaan, teon todellinen luonne sekä määrättävissä olevan seuraamuksen luonne ja ankaruus. Jos ensimmäinen mainituista kriteereistä täyttyy, eli teon katsotaan olevan kansallisen oikeuden mukaan rikoksena rangaistava, kysymys on aina rikosasiasta ihmisoikeussopimuksen soveltamisen kannalta. Jos ensimmäinen kriteeri ei täyty, asian luonnetta on arvioitava kahden viimeksi mainitun, keskenään vaihtoehtoisen seikan perusteella. Jos vain yhtä kriteeriä soveltamalla ei päästä selkeään lopputulokseen, ihmisoikeustuomioistuin on arvioinut tilannetta kokonaisharkinnan perusteella.

Kansallisessa oikeudessamme on vakiintuneesti katsottu, ettei sen paremmin uhkasakkoa yleensä kuin hallintopakon tehosteeksi asetettua uhkasakkoakaan ole pidettävä rikosoikeudellisena rangaistusseuraamuksena, vaan pakkokeinona (ks. esim. HE 164/2007 vp s. 8, HE 223/2008 vp s. 19, Pekka Vihervuori, "Muuttuva Hallintopakko" teoksessa Avoin, tehokas ja riippumaton: Olli Mäenpää 60 vuotta juhlakirja, 2010, s. 313-314). Lainsäätäjä on viimeksi ottanut kantaa hallintopakkoasiassa asetetun uhkasakon ja rikosoikeudellisten seuraamusten väliseen suhteeseen 1.9.2014 voimaan astunutta ympäristönsuojelulakia säädettäessä. Sanotun lain 225 §:n 4 momentin mukaan, joka rikkoo uhkasakolla tehostettua samassa laissa tarkoitettua kieltoa tai velvoitetta, voidaan jättää tuomitsematta rangaistukseen samasta teosta, jos uhkasakko on tuomittu maksettavaksi. Säännöksen tarkoituksena on sen esitöiden mukaan ainoastaan välttää sanktiokumulaatio, eli seuraamusten kasaantuminen (HE 214/2013 vp s. 177). Lainkohdan sanamuodosta tai sen esitöistä ei siten ole pääteltävissä, että lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut vakiintuneesta kannasta poiketen katsoa uhkasakko rangaistusluonteiseksi seuraamukseksi.

Koska VYSL:n 84 ja 88 §:ien nojalla hallintopakkoasiassa asetettua uhkasakkoa ei kansallisen oikeutemme luonnehdinnan perusteella pidetä rikosoikeudellisena rangaistuksena, asiaa on arvioitava toisen ja kolmannen Engel -kriteerin eli teon rikosluonteisuuden ja seuraamuksen merkityksen perusteella.

Sovellettavien säännösten ja A:n teon luonne

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on arvioidessaan teon rikosluonteisuutta ottanut muun ohella huomioon sen, ovatko säännöksen ensisijaisina päämäärinä rankaiseminen ja pelotevaikutuksen kautta ennaltaehkäiseminen, joita pidetään rikosoikeudellisten seuraamusten tunnusomaisina ominaisuuksina. Tällaiset, luonteeltaan repressiiviset sanktiot on erotettu sanktioista, joilla on ainoastaan ennaltaehkäisevä tai hyvittävä (kompensatorinen) ja ennallistava (restitutiivinen) päämäärä ja joita ei määrätä tekijän syyllisyyteen otetun kannan perusteella ( Zolotukhin v. Venäjä 10.2.2009 kohta 55).

Teon luonteen arvioinnissa on lisäksi otettu huomioon se, kohdistuuko säännös yleisesti kaikkiin ja koskeeko se tekoa, johon kuka tahansa voi syyllistyä, vai onko kysymys rajattua henkilöryhmää koskevasta normista. Tapauksessa Inocêncio v. Portugali (päätös 11.1.2001) hakija oli tuomittu hallinnolliseen seuraamusmaksuun siksi, että hän oli rakentanut ilman rakennuslupaa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että rakennusluvan edellyttämisen tarkoitus oli ollut hallita maankäyttöä tasapainoisen kaupunkisuunnittelun turvaamiseksi. Luvattomasta rakentamisesta säädettyä seuraamusta ei siten katsottu kaikkiin kansalaisiin yleisesti soveltuvaksi normiksi, mikä puolsi sitä, ettei tekoa ja siitä säädettyä seuraamusta pidetty rikosoikeudellisena. Tapauksessa Ravnsborg v. Ruotsi (23.3.1994) oikeudenkäynnin osapuolelle häiritsevän käytöksen takia tuomittua sakkorangaistusta ei pidetty rikosoikeudellisena rangaistuksena vaan kurinpidollisena seuraamuksena. Vastaavasti todistajalle tämän kieltäydyttyä vastaamasta hänelle esitettyihin kysymyksiin tuomittua sakkorangaistusta ei pidetty rikosoikeudellisena rangaistuksena vaan pakkokeinona ( K. v. Itävalta , Euroopan ihmisoikeustoimikunnan raportti 13.10.1992, kohdat 32-39).

VYSL:n 84 §:n 1 momentin mukaan saman lain 22 §:ssä tarkoitettu valvontaviranomainen tai 84 §:n 2 momentin nojalla luvanvaraista toimintaa koskevassa asiassa toimivaltainen viranomainen voi (1) kieltää sitä, joka rikkoo ympäristönsuojelulakia, sen nojalla annettua asetusta tai määräystä, jatkamasta tai toistamasta säännöksen tai määräyksen vastaista menettelyä; (2) määrätä sen, joka rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettua asetusta tai määräystä, täyttämään muulla tavoin velvollisuutensa; (3) määrätä 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla menetellyt palauttamaan ympäristö ennalleen tai poistamaan rikkomuksesta ympäristölle aiheutunut haitta; (4) määrätä toiminnanharjoittajan riittävässä määrin selvittämään toiminnan ympäristövaikutukset, jos on perusteltua aihetta epäillä sen aiheuttavan tämän lain vastaista pilaantumista.

Sanotun lain 88 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on tehostettava, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta, saman lain nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella tai toiminta keskeytetään.

Uhkasakkolain 10 §:n 1 momentin ja 15 §:n 1 momentin mukaan uhkasakko voidaan tuomita maksettavaksi ja teettämis- tai keskeyttämisuhka määrätä täytäntöönpantavaksi, jos asianosainen ei noudata velvoitetta, jonka tehosteeksi uhkasakko tai teettämis- tai keskeyttämisuhka on asetettu.

Edellä mainitun VYSL:n 84 §:ssä tarkoitettujen niin sanotussa hallintopakkoasiassa annettujen määräysten tarkoitus on saattaa asianosainen noudattamaan ympäristönsuojelulainsäädännön alaan kuuluvia normeja tulevaisuudessa esimerkiksi muuttamalla aikaisempi lainvastainen menettelynsä lain mukaiseksi, ennallistamalla pilaantunut ympäristö taikka poistamalla sille aiheutunut haitta. Vaikka VYSL:n 84 §:ssä tarkoitetun hallintopakon edellytyksenä on se, että asianosaisen on todettu rikkoneen ympäristönsuojelulakia tai sen nojalla annettuja normeja, eivät hallintopakon tehosteeksi saman lain 88 §:n nojalla asetetut pakkokeinot ole seuraamuksia hallintopakkopäätöstä edeltävistä rikkomuksista, vaan ainoastaan hallintopakkopäätöksen noudattamatta jättämisestä. Hallintopakkopäätöksen tehosteiksi VYSL:n 88 §:n nojalla asetettujen pakkokeinojen tarkoituksena on luonnollisesti edistää samoja päämääriä kuin hallintopakonkin.

Edellä sanottu huomioon ottaen VYSL:n 84 ja 88 §:iä ei voida pitää Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan tarkoittamalla tavalla luonteeltaan rikosoikeudellisina säännöksinä.

Hallintopakkoasiassa määrätyn uhkasakon luonne ja ankaruus

VYSL:n 88 §:n 1 momentissa tarkoitetuista pakkokeinoista teettämis- ja keskeytysuhat eroavat luonteeltaan uhkasakosta. Siinä missä teettämis- ja keskeyttämisuhkien täytäntöönpanolla pyritään estämään kielletyn menettelyn jatkuminen, korjaamaan aiheutettu vahinko tai ennallistamaan vallinnut asiaintila, uhkasakon täytäntöönpanolla rangaistaan asianosaista kiellon tai määräyksen noudattamatta jättämisestä.

Vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on edellä mainitun asiassa K. v. Itävalta annetun ratkaisun jälkeen annetuissa ratkaisuissa kehittänyt edelleen ne bis in idem -kieltoa koskevia tulkintaperiaatteita, sen ei uudemmankaan ratkaisukäytännön valossa näytä olleen syytä poiketa siitä ratkaisussa K. v. Itävalta ilmaistusta lähtökohdasta, että pakkokeinoina käytettyjä rahallisia seuraamuksia ei pidetä rikosoikeudellisina rangaistuksina Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulkinnan kannalta. Näin ollen ja koska Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on muutenkin katsonut, etteivät kaikki rahalliset seuraamukset välttämättä ole rangaistusluonteisia, VYSL:n 88 §:n 1 momentissa tarkoitetun uhkasakon rikosoikeudellisten sakkojen kanssa yhteiset piirteet eivät yksin tee siitä rikosoikeudelliseen rangaistukseen rinnastettavaa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on rangaistuksen luonnetta ja ankaruutta arvioidessaan ottanut huomioon niin tosiasiassa tuomitun seuraamuksen kuin teosta tuomittavan maksimiseuraamuksen ( Ezeh ja Connorsv. Yhdistynyt Kuningaskunta 9.10.2003 kohta 120). Kuten muun muassa tuomiosta Jussila v. Suomi (23.11.2006, kohdat 31-36) käy ilmi, rahallisen seuraamuksen määrä ei kuitenkaan ole ratkaisevassa asemassa.

Vaikka A:lle määrätty 15.000 euron uhkasakko on ollut tuntuva, ei sitä kuitenkaan yksin sen luonteen ja määrän perusteella voida pitää Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa tarkoitettuna rikosoikeudellisena rangaistuksena.

Kuten edellä on todettu, uhkasakko on luonteeltaan yksittäisessä asiassa tiettyä asianosaista kohtaan määrättävä pakkokeino, jonka tarkoituksena ei ole toimia rangaistuksena yleisesti soveltuvan normin rikkomisesta. Näin ollen uhkasakkoa ei voida myöskään edellä mainittujen Engel -kriteerien kokonaisarvioinnin perusteella pitää rikosoikeudellisena rangaistuksena. Siten uhkasakkovaatimuksen ratkaiseminen ei Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan ja perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan muodosta estettä samaa tekoa koskevan rikossyytteen tutkimiselle.

Edellä sanotun johdosta käräjäoikeuden olisi tullut tutkia A:ta vastaan nostettu syyte ympäristön turmelemisesta myös ajalla 25.7.2008-12.10.2011. Asianosaiset eivät ole vaatineet pääkäsittelyn toimittamista asiassa. Asian selvitettyyn tilaan nähden hovioikeus ottaa asian välittömästi tutkittavakseen.

Syyksilukeminen ja rangaistuksen mittaaminen syytekohdassa 2

A on myös ajalla 25.7.2008-12.10.2011 käräjäoikeuden tuomioon kirjatuin perustein pitänyt tilallaan nautaeläimiä huomattavasti yli ympäristöluvan salliman määrän, käsitellyt ja varastoinut lantaa ympäristöluvan ja säännösten vastaisesti sekä laiminlyönyt jäteveden osalta noudattaa ympäristöluvan ehtoja ja lainsäännöksiä. Näin ollen käräjäoikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:lle luetaan syyksi ympäristön turmeleminen 25.7.2008 alkaen.

Edellä mainitun 1.9.2014 voimaan tulleen ympäristönsuojelulain 225 §:n 4 momentin mukaan, joka rikkoo uhkasakolla tehostettua samassa laissa tarkoitettua kieltoa tai velvoitetta, voidaan jättää tuomitsematta rangaistukseen samasta teosta, jos uhkasakko on tuomittu maksettavaksi. Hovioikeus soveltaa tätä lainkohtaa aikaisempaa lakia lievempänä.

Salon kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta on päätöksellään 13.10.2010 VYSL:n 84 §:n nojalla määrännyt A:n noudattamaan ympäristöluvan määräyksiä muun muassa palauttamalla eläinmäärän luvan mukaiseksi tai hakemalla uutta lupaa aluehallintovirastolta 31.12.2010 mennessä, saattamalla lannan käsittelyn ympäristöluvan edellyttämälle tasolle ja noudattamaan valtioneuvoston asetuksen 931/2000 määräyksiä välittömästi saattaen työt olennaisilta osin valmiiksi 31.12.2010 mennessä ja noudattamaan määräyksiä jätteiden käsittelystä välittömästi sekä asettanut lain 88 §:n nojalla 30.000 euron suuruisen uhkasakon sanottujen velvoitteiden tehosteeksi. Salon kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta on 12.10.2011 tuominnut uhkasakosta maksettavaksi 15.000 euroa.

A:lle on vaadittu rangaistusta olennaisesti samoista teoista, joiden johdosta uhkasakko on tuomittu maksettavaksi. Koska uhkasakko on kohdistunut hallintopakkopäätöksen antamisen 13.10.2010 ja sen nojalla asetetun uhkasakon maksettavaksi tuomitsemisen 12.10.2011 väliseen aikaan, A:ta ei tuomita rangaistukseen syytekohdassa 2 tarkoitetuista teoista tuolta ajalta. Rangaistuksen tuomitsemiselle 25.7.2008-12.10.2010 osalta ei sitä vastoin ole estettä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

VASTAAJA

A

TUOMIOLAUSELMA

Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

2) Ympäristön turmeleminen 25.7.2008 - 21.1.2013

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS

Syyksi luetut rikokset 1-2

60 päivää vankeutta

Vankeusrangaistus on ehdollinen.

Koeaika, joka on alkanut käräjäoikeuden tuomion antopäivänä 19.4.2013 päättyy 18.10.2015.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Markku Nieminen

hovioikeudenneuvos Eeva Perho

hovioikeudenneuvos Nina Porkka

Esittelijä: viskaali Juho Vuori

Ratkaisu on yksimielinen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen