Kouvolan HO 10.6.2013 456

Rattijuopumus - Huumausaine - Tahallisuus - Todennäköisyystahallisuus

MISTÄ ASIASSA ON KYSE?

Ajoneuvon kuljettaminen huumausaineiden vaikutuksen alaisena ja ns. nollatoleranssi.

Kuinka uskottavana tekijän on pidettävä rikoksen tunnusmerkistön täyttymistä.

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

ETELÄ-KARJALAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 28.12.2012

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. HUUMAUSAINEEN KÄYTTÖRIKOS
30.7.2012 - 3.8.2012
H on käyttänyt laittomasti amfetamiinia, metamfetamiinia ja kannabista.

2. RATTIJUOPUMUS
3.8.2012
H on kuljettanut henkilöautoa yleisillä teillä käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon jälkeen ollut käytettyjen huumausaineiden vaikuttavia aineita amfetamiinia, metamfetamiinia ja tetrahydrokannabinolia aineenvaihduntatuotteineen. Ajo on päättynyt poliisin pysäytykseen Asemakadulla noin kello 18.45.

3. RATTIJUOPUMUS
5.8.2012

H on kuljettanut henkilöautoa yleisillä teillä käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon jälkeen ollut käytettyjen huumausaineiden vaikuttavia aineita, amfetamiinia, metamfetamiinia ja tetrahydrokannabinolia aineenvaihduntatuotteineen. Ajo on päättynyt poliisin pysäytykseen Karjalantiellä noin kello 01.30.

Lisäksi syyttäjä on vaatinut, että H tuomitaan ajokieltoon ja velvoitetaan korvaamaan valtiolle päihdetutkimuskustannukset 229,74 euroa.

- - - - - - - - - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Syyksilukeminen
H on syyllistynyt syytekohdassa 1 kuvattuun rikokseen, josta hänelle on rangaistusta vaadittu.

Syytteen hylkääminen
Syyte syytekohtien 2 ja 3 osalta hylätään.

Perustelut

Syytekohta 1
H on oikeudessa myöntänyt teon. Myöntämistä tukee Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 22.8.2012 päivätty lausunto, jonka mukaan H:n 3.8.2012 otetusta verinäytteestä todettiin amfetamiinia, metamfetamiinia, kannabis-huumausaineen vaikuttavaa ainetta tetrahydrokannabinolia sekä sen ei-aktiivista aineenvaihduntatuotetta karboksitetrahydrokannabinolia.

Näillä perustein syytekohta 1 on näytetty toteen.

Syytekohdat 2 ja 3
H on häntä todistelutarkoituksessa oikeudessa kuultaessa kertonut, että hän oli ollut tapahtuma-aikaan kuljettamassa kaveriaan kauppaan, kun poliisit olivat pysäyttäneet ja puhalluttaneet hänet, hänelle oli tehty huumausaineiden pikatesti ja hänet oli viety tarkempaan verikokeeseen. H on vedonnut siihen, ettei teossa ole ollut kyse piittaamattomuudesta vaan tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä. Hän ei ole ajanut huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena. Hän on kertonut luulleensa, ettei aine voi enää näkyä testissä, sillä hän oli käyttänyt sitä jo viisi päivää aiemmin ja hän on luullut saavansa ajaa ensimmäisen testin jälkeen, koska poliisi ei ollut ottanut ajokorttia pois, eikä ollut kertonut ajokiellosta. H ei ole käyttänyt huumausaineita tuon kerran jälkeen ja hän on käynyt viikoittain A-klinikalla puhtain näyttein.

- - - - - - - - - -

Rikoslain 23 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan tuomitaan rattijuopumuksesta se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Oikeuskäytännössä ei ole edellytetty huumaantuneisuustilalta tiettyä astetta, vaan huumausaineiden osalta on sovellettu ns. nollarajaa. Myöskään ei ole edellytetty, että henkilön ajo- tai reaktiokyky olisi käytettyjen aineiden vuoksi huonontunut.

Kyseisen nollarajan asettavan rikoslain säännöksen esitöiden mukaan (HE 90/2002 vp, s. 9) tieliikennettä koskevin erityissäännöksin ei tule rangaista esimerkiksi pitkän aikaa sitten tapahtuneesta huumausaineen käytöstä, jolla ei enää ajohetkellä voi olla vaikutusta kuljettajan suorituskykyyn. Lain valmisteluhetken tutkimustiedon perusteella ei ole ollut mahdollista asettaa laissa eri huumausaineille alkoholin promillerajojen tapaisia rajoja, jotka olisivat yhteydessä eri aineiden mahdolliseen vaarallisuuteen liikenteen kannalta, joten nollarajan asettamisella pyrittiin poistamaan tuolloin esiintyneitä rangaistavuuden rajaan liittyviä tulkintaongelmia.

Lain esitöissä on otettu kantaa nollarajan ja rangaistavaksi katsottavien tekojen suhteeseen. Esitöissä on todettu, että huumausaineella voidaan yleensä olettaa olevan liikenneturvallisuuden kannalta merkityksellisiä vaikutuksia vain niin kauan kuin huumausainetta löytyy verestä, ja että verinäytteestä tehty löydös osoittaa huumausainetta käytetyn suhteellisen vähän aikaa sitten. Esitöiden mukaan kannabis on ollut tuolloin todettavissa verestä alle vuorokauden ja amfetamiini joitakin vuorokausia viimeisestä käytöstä.

Esitöissä on huomioitu, että aineenvaihduntatuotteet voivat näkyä elimistössä aineesta riippuen eri pituisen ajan. Esimerkiksi kannabiksen käytöstä on tuolloin näkynyt jäänteitä virtsanäytteessä jopa usean viikon ajan viimeisen käytön jälkeen, kun taas verestä kannabista on ollut todettavissa alle vuorokauden käytön jälkeen. Edellyttämällä, että myös aineenvaihduntatuotetta koskeva positiivinen löydös oli tehtävä verestä, pystyttiin ajallisesti rajaamaan nollarajan soveltamisen ulkopuolelle sellainen huumausaineen käyttö, jolla ei voinut olla enää vaikutusta kuljettajaan ajon aikana eikä siten liikenneturvallisuuden kannalta merkitystä.

Myös lakivaliokunta on mietinnössään (LaVM 21/2002 vp - HE 90/2002 vp) ottanut saman kannan ja on pitänyt perusteltuna, että rangaistavuuden edellytykseksi asetettiin huumausaineen toteaminen verestä perustellen kantaansa nimenomaan sillä, että huumausaineet olivat todettavissa käytön jälkeen siitä suhteellisen lyhyen ajan, esimerkiksi kannabiksen ollessa todettavissa viimeisen käytön jälkeen verinäytteestä alle vuorokauden ajan. Lakivaliokunta on katsonut, että nollarajan asettaminen tuolloin verikokeeseen perustuvaksi rajasi liikennejuopumussäännösten ulkopuolelle sellaisen huumausaineen käytön, jolla ei ollut vaikutusta liikenneturvallisuuteen.

Lain esitöistä ilmenevin tavoin teon rangaistavuus on ollut tarkoitus ulottaa vain suhteellisen lyhyelle huumausaineen käytön jälkeiselle ajanjaksolle. Lisäksi tarkoituksena on ollut rajata ajallisesti nollarajan soveltamisen ulkopuolelle sellainen huumausaineen käyttö, jolla ei voi olla enää vaikutusta kuljettajaan ajon aikana ja jolla ei siten ole liikenneturvallisuuden kannalta merkitystä. Esitöiden laatimisen jälkeen mittausmenetelmät ovat kehittyneet ja huumausaineiden käyttö voidaan nykyisin määrittää huomattavasti vuorokautta tai kahta pidemmältä ajanjaksolta, niin että esimerkiksi kannabis ja amfetamiini tai näiden aineenvaihduntatuotteet voivat näkyä verinäytteessä jopa yli viikon ajan viimeisestä käyttökerrasta. Rangaistavaksi määriteltyjen tekojen piirin tosiasiallinen laajentuminen ja siten rangaistuskäytännön ankaroituminen ovat tapahtuneet erityisesti teknisten mittauslaitteiden kehittymisen myötä, ei perustuen kriminaalipoliittisiin päätöksiin ja lainsäädännällisiin muutoksiin.

Vastaajan kertomus on ollut johdonmukainen koskien huumausaineiden käyttöajankohtaa sekä sitä, että huumausaineita on käsillä olevassa tapauksessa käytetty vain kerran. Laboratoriolausunto tukee vastaajan kertomusta. On riidatonta, että vastaaja on käyttänyt huumausaineita useita päiviä ennen ensimmäistä rattijuopumuksena syytettyä tekoa. Verinäytteistä määritellyt pitoisuudet eivät ole olleet korkeita. Asiassa ei ole tehty väitettä siitä, että vastaaja olisi tehnyt ajovirheitä tai aiheuttanut vaaraa, tai olisi muuten ollut huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena. Laboratoriolausuntoon ei ole liitetty johtopäätösosaa, joten lausunnosta ei ilmene, mikä vaikutus verestä todetuilla pitoisuuksilla on ollut ajokykyyn. Ensimmäisen rattijuopumuksen ajankohtana huumausaineiden käytöstä oli kulunut noin viisi päivää, toisen ajankohtana reilun vuorokauden pidempään. Hallituksen esityksestä ja valiokunnan mietinnöstä ilmenee, että rattijuopumuksena ei ole ollut tarkoitus rangaista tekoa olosuhteissa, joissa huumausaineen käytöstä on kulunut jo useita päiviä, mikäli huumausaineen käytöllä ei enää ole voinut olla vaikutusta kuljettajaan, eikä siten ole ollut merkityksellinen liikenneturvallisuuden kannalta. Käräjäoikeus katsoo, että tässä tapauksessa käsiteltävänä olevat teot rajautuvat ajallisesti lain esitöiden tarkoittamin tavoin nollarajan soveltamisen ulkopuolelle. Edellä esitetyillä perusteilla käräjäoikeus hylkää rattijuopumuksia koskevat syytekohdat 2 ja 3.

- - - - - - - - - -

TUOMIOLAUSELMA
SYYKSI LUETUT RIKOKSET
1) Huumausaineen käyttörikos 30.7.-3.8.2012

RANGAISTUSSEDRAAMUKSET
SAKKO
18 päiväsakkoa a 6 euroa = 108 euroa

LAINKOHDAT
1) Rikoslaki 50 luku 2a §

HYLÄTYT SYYTTEET
2) Rattijuopumus 3.8.2012
3) Rattijuopumus 5.8.2012

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjänotaari Miia Pöllänen

KOUVOLAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 10.6.2013

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

Syyttäjä on vaatinut, että H:n syyksi luetaan käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti kohdassa 2 rattijuopumus 3.8.2012 ja kohdassa 3 rattijuopumus 5.8.2012 ja että rangaistusta vastaavasti korotetaan. Lisäksi syyttäjä on vaatinut, että H määrätään ajokieltoon ja että hänet velvoitetaan korvaaman valtiolle sen varoista maksetut päihdetutkimuskustannukset yhteensä 229,74 euroa.

Vaatimustensa perusteiksi syyttäjä on esittänyt, että H oli kuljettanut henkilöautoa yleisillä teillä 3.8.2012 sekä 5.8.2012 käytettyään huumausaineita niin, että hänen veressään on molempien ajojen jälkeen ollut käytettyjen huumausaineiden vaikuttavia aineita eli amfetamiinia, metamfetamiinia ja tetrahydrokannabinolia sekä käytetyn huumausaineen aineenvaihduntatuotetta eli karboksitetrahydrokannabinolia. H on käyttänyt huumausaineita tahallaan. H on ollut väliaikaisessa ajokiellossa 5.8.2012 - 2.1.2013.

Vastaus

H on vastustanut muutosvaatimuksia. H on myös katsonut, että rangaistuksen mittaamisessa ja ajokiellon kestosta määrättäessä on joka tapauksessa otettava huomioon se, että huumaavien aineiden käytöstä oli ajohetkellä jo kulunut aikaa useita päiviä.

Hänen verestään todetut huumausainepitoisuudet ovat olleet erittäin alhaiset eikä aineilla enää ole ajon aikana ollut vaikutusta hänen ajo- tai reaktiokykyynsä. Joka tapauksessa hänellä on ainakin kohdassa 3 puuttunut syyksilukemisen edellyttämä tahallisuus. Hän on tapahtuneen jälkeen vapaaehtoisesti hakeutunut hoitoon huumausaineiden käytön lopettamiseksi. Hän on tällä hetkellä suorittamassa ajoneuvoasentajankoulutukseen liittyvää työharjoittelua ja ajo-oikeus on hänelle tämän vuoksi välttämätön.

Pääkäsittely

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn 16.5.2013. Pääkäsittelyssä on otettu vastaan käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät kirjalliset todisteet ja esitetty uutena kirjallisena todisteena Psykiatrian- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkärin todistus päihteettömyydestä 7.5.2013 sekä kuultu todistelutarkoituksessa H:ta.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Näyttö

H on olennaisilta osin kertonut kuten hänen kertomakseen on käräjäoikeuden tuomioon kirjattu. Lisäksi H on kertonut, että hänen työharjoittelunsa päättyy toukokuun 2013 lopussa.

Syyksilukeminen

Sovellettavat säännökset
Rattijuopumus
Rikoslain 23 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan rattijuopumuksesta tuomitaan myös se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai raitiovaunua käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta.

Lainkohtaa koskevien esitöiden (HE 90/2002) mukaan laiton huumausaineiden käyttö on rangaistavaa huumausainerikoksena. Tieliikennettä koskevissa rangaistussäännöksissä tulee sen vuoksi pyrkiä keskittymään sellaiseen huumausaineiden käytön estämiseen, jolla voi olla edes teoreettisesti jotain yhteyttä liikenneturvallisuuteen. Tieliikennettä koskevin erityissäännöksin ei siten tule rangaista esimerkiksi pitkän aikaa sitten tapahtuneesta huumausaineen käytöstä, jolla ei enää ajohetkellä voi olla vaikutusta kuljettajan suorituskykyyn. Esityksessä todetaan myös, että nykyisen tutkimustiedon perusteella ei ole mahdollista asettaa laissa eri huumausaineille alkoholin promillerajojen tapaisia rajoja, jotka olisivat yhteydessä eri aineiden mahdolliseen vaarallisuuteen liikenteen kannalta ja että vaihtoehtona on nykytilanteessa vain nykyisenlainen sääntely tai nollarajan säätäminen. Esityksessä on lähdetty siitä, että lainsäädännössä säädetty selkeä nollaraja huumausaineiden vaikutuksen alaisena ajamisessa poistaisi rangaistavuuden rajaan liittyvät tulkintaongelmat näiden tapausten tuomitsemisessa.

Hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että huumausainetta voidaan yleensä todeta virtsanäytteestä pitempään ja suurempina pitoisuuksina kuin verinäytteistä. Huumausaineella voidaan kuitenkin yleensä olettaa olevan liikenneturvallisuuden kannalta merkityksellisiä vaikutuksia vain niin kauan kuin huumausainetta löytyy verestä. Verinäytteestä tehty löydös osoittaa huumausainetta käytetyn suhteellisen vähän aikaa sitten. Kannabis ja kokaiini ovat todettavissa verestä alle vuorokauden, morfiini tätä lyhyemmän ajan sekä amfetamiini ja ekstaasi joitakin vuorokausia viimeisestä käytöstä. Nollarajan soveltamisala on esityksessä rajattu verinäytteestä todettavaan huumausaineen käyttöön.

Hallituksen esityksessä todetaan myös, että nykyisin ei ole käytettävissä liikennerikoksen tapahtumapaikalla tehtäviä huumausaineiden käytön testaamiseen soveltuvia pikatestejä eikä tällaisia testejä tultaisi tulevaisuudessakaan tekemään verinäytteestä. Tämän vuoksi huumausainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta voidaan käytännössä todeta epäillyn verestä vasta ajon jälkeen tehtävissä laboratoriotutkimuksissa. Rangaistavuus edellyttäisi, että huumausainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta on kuljettajan veressä ajon aikana tai sen jälkeen.

Lakia koskevan lakivaliokunnan mietinnön (LaVM 21/2002) mukaan kuljettajan suorituskyvyn arviointi on käytännössä osoittautunut hankalaksi. Liikenneturvallisuuden parantamiseksi ehdotetaan otettavaksi liikenteessä käyttöön ns. huumausaineiden nollatoleranssi, jolloin ei enää tarvitse selvittää, onko huumausaine vaikuttanut ajokykyyn tai kykyyn suoriutua muista liikenteeseen liittyvistä tehtävistä.

Lakivaliokunnan mietinnössä todetaan myös, että valiokunta pitää perusteltuna sitä, että rangaistavuuden edellytykseksi asetetaan huumausaineen toteaminen verestä. Huumausaineet ovat käytön jälkeen yleensä todettavissa verestä, toisin kuin virtsasta, suhteellisen lyhyen ajan. Esimerkiksi kannabis on todettavissa viimeisen käytön jälkeen verinäytteestä alle vuorokauden mutta virtsanäytteestä jopa usean viikon ajan. Nollarajan asettaminen verikokeeseen, eikä virtsakokeeseen perustuvaksi, rajaa liikennejuopumussäännösten ulkopuolelle sellaisen huumausaineen käytön, jolla ei ole vaikutusta liikenneturvallisuuteen.

Lakivaliokunta on mietintönsä antaessaan ollut tietoinen, että huumausaineiden käytön pikatestauslaitteita on parhaillaan kehitelty ja se on todennut, että hallituksen esityksen perusteluissa arvioidaan laitteiden käyttöönoton olevan mahdollista lähivuosina. Tältä osin valiokunta on lausunut, että laitteiden käyttöönotto saattaa edellyttää pakkokeinolain säännösten muuttamista ja että samalla olisi arvioitava myös väliaikaiseen ajokieltoon määräämistä koskevien säännösten tarkistamista, koska ne soveltuvat vain alkoholin nauttimiseen perustuvaan rattijuopumukseen.

Tahallisuus
Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä.

Lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 44/2002) mukaan rikosoikeudellinen tahallisuuskäsitys rakentuu samojen peruselementtien varaan kuin rikosoikeudellinen syyllisyys. Tahallisuuden sisältöä määritetään käyttäen apuna tahtoon, tietoon sekä paikoin myös asennoitumiseen liittyviä kriteereitä. Tahallisuuden kohteena on rikoksen tunnusmerkistö.

Hallituksen esityksen mukaan teko on tahallinen, milloin tekijä pitää tunnusmerkistön toteutumista tekonsa varsin todennäköisenä seurauksena. Todennäköisyysarviointi voi koskea sekä tunnusmerkistöön kuuluvien seurausten syntymistä että tunnusmerkistöön sisältyviä muita tahallisuusastetta edellyttäviä tunnusmerkistötekijöitä. Tahallisesti toimii myös se, joka pitää varsin todennäköisenä, että tunnusmerkistön edellyttämät olosuhteet ovat muutoin käsillä.

Todennäköisyyden käsitteellä ei tarkoiteta tilastomatemaattisia laskelmia, vaan arkista, tekohetkellä tekijän näkökulmasta laadittavaa arviota siitä, kuinka uskottavana tekijä pitää tunnusmerkistön täyttymistä. Tämä on ilmaistu laissa edellyttämällä, että tunnusmerkistön toteutuminen on ollut tekijän käsityksen mukaan varsin todennäköistä. Ilmaisulla on ollut tarkoitus kytkeä tahallisuusvastuu alkavaksi pisteestä, jossa tekijä pitää seurauksen syntymistä todennäköisempänä kuin sen syntymättä jäämistä. Jos molemmat vaihtoehdot ovat tekijälle yhtä uskottavia, tekoa ei voida pitää tahallisena. Arvio tehdään tekijän näkökulmasta ja tekohetken tilanteessa. Tekijällä tulee myös olla asiasta todellinen käsitys. Ei siis riitä, että tekijän olisi pitänyt tietää tunnusmerkistön täyttymisen todennäköisyydestä, jos hän ei kuitenkaan ole tästä ollut riittävässä määrin selvillä.

Kohta 2
Asiassa on riidatonta, että H:n veressä on ollut syytteessä kerrotut huumausaineiden vaikuttavat aineet ja aineenvaihduntatuotteet. H on tunnustanut käyttäneensä huumausaineita tahallaan.

Vaikka huumausaineiden toteamisessa käytettävät menetelmät ovat lain säätämisen aikaisista menetelmistä kehittyneet, ei edellä kerrottu hallituksen esitys ja lakivaliokunnan mietintö huomioonkaan ottaen voida katsoa lainsäätäjän tarkoittaneen, ettei huumausaineiden osalta edelleen sovellettaisi nollarajaa. Myös korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntö on selkeä huumausaineiden käyttämiseen liittyvien rattijuopumusrikosten osalta.

H on menettelyllään syyllistynyt käräjäoikeudessa esitetyn syytteen teonkuvauksen mukaiseen rattijuopumukseen.

Kohta 3
Asiassa on riidatonta, että H:n veressä on ollut syytteessä kerrotut huumausaineiden vaikuttavat aineet ja aineenvaihduntatuotteet. H on tunnustanut käyttäneensä huumausaineita tahallaan.

Kirjallisista todisteista ilmenee, että H:lta 3.8.2012 otetusta verinäytteestä on todettu amfetamiinia 0,078 mg/l, metamfetamiinia 0,245 mg/l, tetrahydrokannabinolia (THC) 0,0007 mg/l ja karboksitetrahydrokannabinolia (TCH-COOH) 0,0190 mg/l. Kaksi päivää myöhemmin otetusta verinäytteestä on todettu amfetamiinia 0,016 mg/l, metamfetamiinia 0,060 mg/l, tetrahydrokannabinolia (THC) 0,0007 mg/l ja karboksitetrahydrokannabinolia (TCH-COOH) 0,0320 mg/l.

Edellä kerrottu huomioon ottaen H:n menettely myös 5.8.2012 lähtökohtaisesti täyttää rattijuopumuksen tunnusmerkistön.

H on vedonnut siihen, että hän ei ole tahallaan syyllistynyt rattijuopumuksen, koska poliisi ei ollut määrännyt häntä väliaikaiseen ajokieltoon kohdan 2 rikoksen yhteydessä ja koska tästä väitetystä rattijuopumuksesta oli jo kulunut kaksi päivää. Lisäksi pikatestissä ollut huumausaineen käyttämistä osoittava viiva oli ollut haalea eli tarkoittanut vähäistä huumausainelöydöstä eikä hän ollut käyttänyt lisää huumausaineita.

H on 3.8.2012 (kohta 2) syyllistynyt huumausaineiden käytöstä johtuvaan rattijuopumukseen ja tässä yhteydessä hän on riidattomasti tullut tietoiseksi, että hänellä on pikatestissä todettu olleen huumausaineita elimistössään. H on siten 5.8.2012 tiennyt kuljettaneensa henkilöautoa huumausaineiden vaikutuksen alaisena kaksi päivää aikaisemmin, vaikka verestä tehtävän testauksen tuloksista H ei ole tässä vaiheessa ole voinut olla tietoinen.

H on 5.8.2012 eli verraten pian kuljettanut uudelleen autoa siten, että hänellä on veressään ajon jälkeen ollut huumausaineita. H:n on tällöin edellä mainittu pikatestin tulos 3.8.2012 ja amfetamiinin elimistöstä poistumisaika huomioon ottaen tullut ottaa huomioon se mahdollisuus, että hänen veressään voi edelleen olla huumausaineita ja niiden aineenvaihduntatuotteita. H on siten menettelyllään syyllistynyt rattijuopumukseen syytteessä kerrotuin tavoin. Se seikka, että poliisi ei ollut kohdan 2 rattijuopumuksen yhteydessä määrännyt H:ta väliaikaiseen ajokieltoon, ei anna aihetta arvioida hänen tahallisuuttaan toisin.

Rangaistusseuraamus

H on esittänyt todistuksen päihdeseurannasta, jonka mukaan päihdenäytteet ovat olleet puhtaat 15.11.2012 alkaen. H on tällä hetkellä opiskelemassa eikä hänellä ei ole uusia rikoksia tutkinnassa. Lisäksi rattijuopumuksissa todetut huumausainepitoisuudet ovat olleet alhaisia.

Edellä kerrottu huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että H:lle voidaan tuomita jonkin verran normaalikäytäntöä lievempi sakkorangaistus. Oikeudenmukaisena rangaistuksena H:n syyksi luetuista rikoksista on pidettävä 50 päiväsakon sakkorangaistusta.

Ajokielto

Ajokorttilain 66 §:n 1 momentin 1 a kohdan mukaan ajokiellon kesto on vähintään kuusi kuukautta, jos kuljettaja on viiden vuoden aikana syyllistynyt kahdesti rattijuopumukseen.

H:n ajo-oikeuden tarve on liittynyt työmatkojen kulkemiseen opiskelupaikkaan sekä työharjoitteluun ja jossakin määrin myös työharjoittelussa suoritettaviin tehtäviin. Työharjoittelu on päättynyt koulun lukuvuoden päättyessä keväällä 2013. Näin ollen edellä kerrotuilla seikoilla ei ole merkitystä ajokieltoa määrättäessä.

H on ollut väliaikaisessa ajokiellossa 5.8.2012 - 2.1.2013 eli vajaat viisi kuukautta. H määrätään ajokieltoon, joka alkaa hovioikeuden tuomion antamispäivästä ja päättyy 31.7.2013.

H:n on heti luovutettava ajokorttinsa poliisille. Ajokiellon tai väliaikaisen ajokiellon päättymisen jälkeen ajo-oikeus alkaa uudelleen, kun ajokortti palautetaan haltijalleen. Jos ajokorttia ei ole ajokieltoon määräämisen yhteydessä saatu viranomaisen haltuun, ajo-oikeus alkaa uudelleen, kun uusi ajokortti luovutetaan.

Päihdetutkimuskustannukset

H velvoitetaan korvaamaan valtiolle päihdetutkimuskustannukset yhteensä 229,74 euroa.

Tuomiolauselma

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

TUOMIOLAUSELMA

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

2) Rattijuopumus 3.8.2012
3) Rattijuopumus 5.8.2012

RANGAISTUSSEURAAMUKSET
YHTEINEN SAKKORANGAISTUS
Syyksi luetut rikokset 1, 2 ja 3
50 päiväsakkoa a 6 euroa = 300 euroa

LAINKOHDAT
Rikoksiin 2 ja 3 sovelletut lainkohdat:
Rikoslaki 23 luku 3 § 2

MUUT RIKOSOIKEUDELLISET SEURAAMUKSET
Ajokielto, jonka viimeinen voimassaolopäivä on 31.7.2013.
Ajokielto alkaa hovioikeuden tuomion antopäivänä 10.6.2013.
Ajokorttilaki 64 § 1 momentti
Ajokorttilaki 66 §

KORVAUSVELVOLLISUUS
H velvoitetaan korvaamaan valtiolle päihdetutkimuskustannukset 229,74 euroa.
Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 §

Muilta osin käräjäoikeuden tuomio jää voimaan.

- - - - - - - - - -

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Markku Almgrén, Helena Metso ja Riikka Tuomela

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.