Kouvolan HO 24.10.2012 916

Tuomari - Esteellisyys

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Käräjäoikeus on tuominnut N:n vankeusrangaistukseen muun muassa törkeästä huumausainerikoksesta. Käräjäoikeuden puheenjohtajana toiminut käräjätuomari A oli toimiessaan aiemmin huumausainerikoksiin erikoistuneena syyttäjänä ollut N:n vastapuolena eräässä toisessa muun muassa huumausainerikosta koskeneessa asiassa. Kysymys siitä, onko A aiemman vastapuoliasetelman vuoksi ollut esteellinen käsittelemään törkeää huumausainerikosta koskevaa syytettä.

Kysymys myös menettelystä esteellisyysväitteen ratkaisemisessa.

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

PÄIJÄT-HÄMEEN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 26.3.3012

PÄÄTÖS TUOMARIN ESTEELLISYYTTÄ KOSKEVASSA ASIASSA

Väite
N on väittänyt, että käräjäoikeuden puheenjohtajana toimiva käräjätuomari A on esteellinen tuomarina käsittelemään N:ää koskevaa syyteasiaa, koska

  • A aikaisemmassa virassaan Päijät-Hämeen syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjänä on ajanut syytettä huumausainerikoksesta (kannabiksen viljeleminen) N:ää vastaan. A on siten ollut N:n vastapuoli;
  • A työskennellessään Kouvolan hovioikeuden hovioikeudenneuvoksena on luovuttanut nyt käsiteltävänä olevan syyteasian syyttäjänä toimivalle kihlakunnansyyttäjä B:lle tuomioistuinratkaisun tai -ratkaisuja huumausainerikosta koskevassa asiassa. N on katsonut, että A tuomarina toimiessaan on pyrkinyt ohjailemaan B:n toimintaa.

N on katsonut, ettei hän saa ihmisoikeussopimuksen 6 §:ssä tarkoitettua oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, jos A toimii käräjäoikeuden puheenjohtajana tässä asiassa.

Ratkaisijan toimivalta

Väite on ratkaistu siinä kokoonpanossa, joka on käsitellyt syyteasiaa. A:n toimivalta perustuu oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 9 §:n 3 momentin viimeiseen lauseeseen.

Taustatiedot

A toimi syyttäjän virassa vuodesta 1996 alkaen 31.12.2009 asti. Vuodesta 2006 lähtien hän hoiti niin sanottua avainsyyttäjän tehtävää koskien huumausainerikoksia ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Erikoistumisalueena oli järjestäytynyt rikollisuus ja siihen liittyvä oikeuskäytäntö. Avainsyyttäjän tehtäviin kuuluu paitsi itse ajaa aihepiiriin kuuluvia syyteasioita myös toimia muiden syyttäjien neuvonantajana ja kouluttajana. Lisäksi avainsyyttäjäryhmä tuottaa aihealueeltaan erikoisasiantuntemusta vaativaa tietoa valtakunnansyyttäjän päätöksentekoa varten.

Kun A 1.1.2010 siirtyi tuomarin virkaan Kouvolan hovioikeuteen, valtakunnansyyttäjänvirasto ei täyttänyt häneltä vapautunutta avainsyyttäjäntehtävää. Myöskään Päijät-Hämeen syyttäjänvirastoon ei määrätty huumausainerikoksiin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen keskittyvää syyttäjää ennen kuin syksyllä 2010. Sen vuoksi ei ollut mahdollista luovuttaa huumausainerikoksista ja järjestäytyneestä rikollisuudesta tuomioiden muodossa kertynyttä tietoa seuraajalle syyttäjän tehtävien päättyessä.

A siirtyi Päijät-Hämeen käräjäoikeuteen käräjätuomarin virkaan 1.2.2012 lukien. N:ää koskeva syyteasia on jaettu hänen käsiteltäväkseen käräjäoikeuden yleiskansliassa niin sanotulta vangitun juttujen listalta.

Oikeusohjeet

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu kyseisessä luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ensimmäisen virkkeen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.

Oikeuskäytäntö

Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä tuomarin esteellisyyttä on käsitelty muun muassa ratkaisuissa KKO:2000:51, 2001:69, 2009:9 ja 2010:78.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytännöstä mainittakoon esimerkkeinä Piersack 1.10.1982, Wettstein 21.12.2000, Puolitaival ja Pirttiaho 23.11.2004, Chmeliö 7.6.2005, Farhi 16.1.2007, Dorozhko ja Pozharskiy 24.4.2008, Elezi 12.6.2008, Poppe 24.3.2009 ja Kriegisch 23.11.2010.

EIT:n ratkaisukäytännön mukaan tuomarilla ei saa olla ennakkokäsitystä tai etukäteiskantaa asiasta tai halua edistää toisen osapuolen etua (subjektiivinen puolueettomuus). Lisäksi oikeutettujen epäilyjen tuomarin tai tuomioistuimen puolueettomuudesta tuli olla poissuljettuja (objektiivinen puolueettomuus). Arvioitaessa viimeksi mainittua on otettava huomioon, antoiko tuomarin aikaisempi toiminta, hänen jokin erityinen suhteensa asianosaiseen tai tuomioistuimen kokoonpano objektiivisesti katsoen asianosaiselle aiheen pelätä puolueettomuuden vaarantuvan. Esteellisyysväitteen tekijän käsitys asiasta on tärkeä, mutta ei ratkaiseva seikka. Ratkaisevaa on, voitiinko hänen epäilyjään pitää objektiivisesti perusteltuina. Olettamana on tuomarin puolueettomuus paitsi jos vastakohdasta on näyttöä.

A N:n vastapuolena

A on toiminut syyttäjänä N:n asiassa, josta on Päijät-Hämeen käräjäoikeuden tuomio 19.11.2009 nro 09/3448 (diaari R 09/2456). Tuomioon ei ole ilmoitettu tyytymättömyyttä, joten tuomio on tullut lainvoimaiseksi.

A on toiminut tuomarin tehtävissä 1.1.2010 alkaen. Edellä mainittu rikosasia, jota hän on syyttäjänä hoitanut, on päättynyt ennen kuin hänen tuomarin viran hoitonsa on alkanut. Ajallista päällekkäisyyttä ei ole. Lisäksi syyttäjän työn päättymisestä on kulunut yli kahden vuoden aika ennen kuin esteellisyysväite tässä asiassa on tehty. Tässä asiassa aikaisimman rikoksen tekoaika on alkanut 1.6.2011.

Pelkästään vastapuoliasetelma vuonna 2009 toisessa asiassa ei voi johtaa siihen, että objektiivisesti katsoen N:llä olisi aihe pelätä A:n puolueettomuuden vaarantuvan.

Väite "syyttäjän ohjailusta"

N:n puolesta väitettiin, että A on luovuttanut B:lle tuomion tai tuomioita, joissa on käsitelty samaa oikeuskysymystä kuin mikä tulee ratkaistavaksi tuomion kohdassa 6 eli niin sanottua kelvotonta yritystä.

Tosiasia on, että A on luovuttanut B:lle tuomioistuimien ratkaisuja, joissa on käsitelty erilaisia huumausainerikoksissa ja järjestäytyneiden rikollisryhmien jutuissa esille tulevia oikeudellisia ongelmia. Tällaisia ovat esimerkiksi kelvottoman yrityksen tilanne, huumausaineen pitoisuuden vaikutus rangaistuksen mittaamisessa ja rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan soveltaminen. Tuomiot ovat julkisia. Tällainen tiedon siirtäminen on ollut tarpeellista aikaisemmin kerrotusta syystä, mutta sitä ei muutoinkaan voi pitää sopimattomana oikeuslaitoksessa toimivien henkilöiden kesken.

N ei ole väittänyt, että tällaista tiedon siirtämistä olisi tapahtunut nyt käsiteltävänä olevan rikosasian valmistelun tai pääkäsittelyn aikana. A toteaa, että hän ei ole pitänyt kirjaa luovuttamistaan ratkaisuista eikä luovuttamisen päivämääristä, mutta pitää varmana, ettei tällaista ole tapahtunut nyt käsiteltävänä olevan asiakokonaisuuden esitutkinnan, syyteharkinnan tai pääkäsittelyn aikaan.

Edellä kuvattu A:n menettely ei objektiviisesti arvioiden voi antaa N:lle aihetta epäillä tuomarin puolueettomuuden vaarantuvan.

KOUVOLAN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 24.10.2012

Asian käsittelystä käräjäoikeudessa

N on käsiteltäessä törkeää huumausainerikosta ynnä muuta koskevaa asiaa, jossa hän on ollut vastaajana, pääkäsittelyssä 15.3.2012 väittänyt, että puheenjohtajana toiminut käräjätuomari A on esteellinen tuomarina käsittelemään N:ää koskevaa syyteasiaa. Käräjäoikeus on väitteen johdosta julistanut 15.3.2012 oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla perusteluiltaan pääpiirteittäisen ratkaisun ja antanut siitä 26.3.2012 perusteluiltaan täsmennetyn päätöksen, jossa se on katsonut, ettei A ole asiassa esteellinen.

Käräjäoikeus on 26.3.2012 antamallaan tuomiolla tuominnut N:n 3 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen muun muassa törkeästä huumausainerikoksesta.

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitukset

- - - - - - - - - -

N on ensisijaisesti vaatinut, että asia palautetaan tuomarin esteellisyyden johdosta uudelleen käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Toissijaisesti N on vaatinut, että syyte törkeästä huumausainerikoksesta kohdassa 6 hylätään ja että yhteistä vankeusrangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

N on perustellut ensisijaista vaatimustaan sillä, että käräjäoikeuden puheenjohtajana toiminut käräjätuomari A oli aiemmin toiminut syyttäjänä ja ajanut N:ää vastaan syytettä huumausainerikosasiassa, jonka käräjäoikeus oli ratkaissut 19.11.2009. A on ollut aiemman virkansa laatu ja kesto sekä sen ajallinen ja paikallinen läheisyys huomioon ottaen esteellinen toimimaan puheenjohtajana N:ää vastaan nyt ajettavassa huumausainerikosasiassa.

Lisäksi A oli toimiessaan hovioikeudenneuvoksena Kouvolan hovioikeudessa toimittanut kihlakunnansyyttäjä B:lle tuomioistuinratkaisuja ohjeistaen näin syyttäjää. Ratkaisut olivat koskeneet erityisesti huumausainerikoksia. Tämä A:n toiminta on ollut omiaan heikentämään yleisön luottamusta tuomioistuimeen.

- - - - - - - - - -

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu esteellisyyden osalta

Ennen asian aineellista ratkaisemista on ratkaistava kysymys käräjätuomarin esteellisyydestä. Tältä osin kysymys on ensiksi siitä, onko käräjäoikeus menetellyt oikein ratkaistessaan esteellisyyttä koskevan väitteen kokoonpanossa, jonka puheenjohtajana on toiminut esteelliseksi väitetty käräjätuomari. Lisäksi kysymys on siitä, onko käräjätuomari ajamalla aiemmin syyttäjänä toisessa asiassa syytettä N:ää vastaan tullut tuon vastapuoliasetelman vuoksi esteelliseksi käsittelemään tuomarina N:ää koskevaa nyt kyseessä olevaa rikosasiaa. Vielä kysymys on siitä, onko se, että käräjätuomari on toimiessaan hovioikeudenneuvoksena toimittanut kihlakunnansyyttäjälle huumausainerikoksia koskevia tuomioistuinratkaisuja, tehnyt hänestä esteellisen käsittelemään N:n asiaa.

Menettely esteellisyysväitteen ratkaisemisessa käräjäoikeudessa

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 9 §:n 3 momentin mukaan esteelliseksi väitetty tuomari saa itse ratkaista väitteen esteellisyydestään vain, jos tuomioistuin ei ole ilman häntä päätösvaltainen eikä hänen tilalleen ole ilman huomattavaa viivytystä saatavissa esteetöntä tuomaria. Esteelliseksi väitetty tuomari saa myös ratkaista väitteen, joka on selvästi perusteeton.

Käräjäoikeus on katsonut olleensa toimivaltainen käsittelemään esteellisyysväitteen, koska se oli ollut selvästi perusteeton. Hovioikeuden ratkaisusta jäljempänä ilmenevillä perusteilla väitettä ei voida pitää selvästi perusteettomana. Käräjäoikeus ei olisi näin ollen saanut ratkaista väitettä kokoonpanossa, johon oli kuulunut esteelliseksi väitetty käräjätuomari. Käräjäoikeuden päätös on siten poistettava. Viivytyksen välttämiseksi hovioikeus ottaa kuitenkin kysymyksen tuomarin esteellisyydestä käsiteltäväkseen.

Esteellisyys aiemman vastapuoliaseman perusteella

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuomari on esteellinen, jos asianosainen on tuomarin vastapuoli muussa oikeudenkäynnissä käsiteltävänä olevassa asiassa. Oikeudenkäymiskaaressa ei ole kuitenkaan erikseen säännelty nyt kyseessä olevaa tilannetta, jossa asianosainen on aiemmin ollut tuomarin vastapuoli muussa oikeudenkäynnissä. Kysymystä ei ole käsitelty myöskään korkeimman oikeuden tai hovioikeuksien julkaistussa oikeuskäytännössä.

Tuomarin esteellisyyttä koskevan oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin yleissäännöksen mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu tässä luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Esteellisyyttä on harkittava kussakin tapauksessa erikseen ja tuolloin on otettava huomioon, minkälainen suhde tuomarilla on käsiteltävään asiaan, asianosaisiin tai asiassa muutoin esiintyviin henkilöihin. Tuomari on esteellinen vain, jos jokin selvästi yksilöitävissä oleva olosuhde voi vaarantaa hänen puolueettomuutensa käsitellä tiettyä asiaa (HE 2000/78 vp. s. 47).

Tuomarin esteellisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan määräykset ja sen perusteella kehittynyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) soveltamiskäytäntö.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.

EIT:n ratkaisukäytännön valossa tuomarilla ei saa olla ennakkokäsitystä tai etukäteiskantaa asiasta tai halua edistää oikeudenkäynnin toisen osapuolen etua (subjektiivinen puolueettomuus). Lisäksi on voitava lähteä siitä, että oikeutetut epäilyt tuomarin tai tuomioistuimen puolueettomuudesta ovat poissuljettuja (objektiivinen puolueettomuus). Arvosteltaessa puolueettomuutta viimeksi mainitulta kannalta on muun ohella otettava huomioon, antaako tuomarin aikaisempi toiminta, hänen jokin erityinen suhteensa asianosaiseen tai tuomioistuimen kokoonpano objektiivisesti katsoen asianosaiselle aiheen pelätä puolueettomuuden vaarantuvan.

N ei ole valituksessaan väittänyt, että käräjätuomarilla olisi ollut asiaan liittyviä henkilökohtaisia ennakkokäsityksiä tai -asenteita, jotka asettaisivat tämän subjektiivisen puolueettomuuden kyseenalaiseksi. Näin ollen asiassa on kyse ainoastaan objektiivisen puolueettomuuden arvioimisesta.

Myöskään EIT:n ratkaisukäytännössä ei ole käsitelty nyt kyseessä olevan kaltaista tilannetta, jossa tuomari olisi ensin syyttäjänä toimiessaan ajanut toisessa asiassa syytettä ja myöhemmin tuomarin virkaan siirryttyään toiminut tuomarina samaa vastaajaa koskevassa muussa asiassa.

EIT:n ratkaisussa Piersack v. Belgia 1.10.1982 tuomarina oli toiminut henkilö, joka oli aikaisemmin johtanut syyttäjänvirastoa. Syyttäjänviraston hallinnollisena esimiehenä hän oli ollut toimivaltainen tarkastamaan ja ohjaamaan alaistensa syyttäjien työtä. Vaikka hän ei ollut syyttäjänä tehnyt kysymyksessä olevassa asiassa päätöksiä tai osallistunut jutussa syyttämiseen, hän oli organisatorisen asemansa johdosta saattanut joutua tehtäviensä puitteissa käsittelemään sittemmin tuomarina ratkaisemaansa asiaa. Tämän perusteella tuomioistuimen puolueettomuus saattoi vaikuttaa epäilyksenalaiselta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli loukattu. Piersack-tapauksen perusteluissa todettiin toisaalta myös se, ettei pelkästään tuomarin aiempi työskentely syyttäjänvirassa anna aihetta epäillä häntä puolueellisuudesta.

Tapauksessa Puolitaival ja Pirttiaho v. Suomi 23.11.2004 oli kysymys hovioikeuden puolueettomuudesta tilanteessa, jossa hovioikeuden kokoonpanoon riitajutussa oli kuulunut tuomarina henkilö, joka oli aiemmin edustanut asianosaisen vastapuolta toisessa riitajutussa. Kyseisen ratkaisunsa perusteluissa EIT viittasi aiempaan Walston-tapaukseen (11.12.2001), jossa se totesi pitäneensä merkittävänä viiden vuoden aikaa, joka oli kulunut tuomarin aiemman työn päättymisestä siihen, kun tuomarin osallistuminen myöhempään riitajuttuun oli riitautettu. EIT:n mukaan Puolitaipaleen ja Pirttiahon tapauksessa hovioikeuden tuomarina toimineen PL:n osallistuminen oli ajallisesti etäistä ja oikeudenkäynnin kohteet erosivat täydellisesti toisistaan, joten EIT katsoi, etteivät PL:n puolueettomuudesta esitetyt epäilyt olleet olleet oikeutettuja.

Puolitaival ja Pirttiaho-tapauksesta sekä Walston-tapauksesta ilmenee, että EIT on kiinnittänyt huomiota ajan kulumiseen arvioidessaan tuomarin ja vastapuolten välisten aiempien yhteyksien merkitystä tuomarin puolueettomuuden kannalta. Puolitaival ja Pirttiaho-tapauksessa tuomari oli aiemmin toiminut jutun asianosaisen vastapuolen avustajana aiemmassa oikeudenkäynnissä. Walston-tapauksessa tuomari oli puolestaan työskennellyt erään pankin lakiosastolla ja sittemmin tuomarina toimiessaan käsitellyt pankin hakemusta lainan vakuutena olleen omaisuuden realisoimisesta pakkohuutokaupalla. Kummassakaan tapauksessa ei siten ollut kyse asianosaisten suorasta vastapuoliasetelmasta.

Kun EIT on edellä mainituissa ratkaisuissaan, joissa tuomari ei siis ollut ollut asianosaisten vastapuolena, pitänyt merkittävänä viiden vuoden aikaa, olisi tähän nähden perusteltua katsoa, että aiempi vastapuoliasetelma edellyttäisi vieläkin pidemmän ajan kulumista, jotta tuomioistuimen toiminta näyttäisi objektiivisesti arvioiden puolueettomalta. Tätä tulkintaa puoltaisi tässä tapauksessa myös se, että kyseinen tuomari oli aikaisemmin toiminut syyttäjänä pääasiassa samassa käräjäoikeudessa, jossa hän on nyt tuomarina. Toisaalta syyttäjä hoitaa tehtäviään virkavastuulla ja hänen velvollisuutenaan on tasapuolisuusperiaatteen mukaisesti osaltaan valvoa, että myös syytetyn puolesta puhuvat seikat tulevat oikeudenkäynnissä huomioiduiksi. Syyttäjä ei myöskään saa vastapuoliasetelmasta huolimatta suoranaista hyötyä syytteen menestymisestä. Nämä näkökohdat puoltavat tulkintaa, jonka mukaan tuomarin ja asianosaisen aiemman vastapuoliasetelman ajalliselle läheisyydelle ei tulisi asettaa ainakaan EIT:n olemassa olevaa ratkaisukäytäntöä tiukempia vaatimuksia. Hovioikeus toteaa, että ratkaisu N:n aiempaa huumausainerikosta ynnä muuta koskevassa asiassa oli annettu 19.11.2009. Valituksen kohteena oleva asia oli tullut käräjäoikeudessa vireille 27.2.2012 ja esteellisyysväite oli esitetty 15.3.2012 eli selvästi ennen EIT:n merkittävänä pitämän viiden vuoden määräajan umpeutumista.

Asian laatua tai merkitystä ei ole mainittu esteellisyyden harkintaperusteena edellä lainatuissa oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 7 §:n 3 momentin säännöksissä. Viimeksi mainittu säännös ohjaa esteellisyysperusteiden laajaan kokonaisharkintaan rajaamatta harkintaa joihinkin erityisperusteisiin. Sanotun luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa esteellisyysperusteena on palvelussuhde ja muu puolueettomuuteen vaikuttava suhde asianosaiseen. Tällöin esteellisyyden yhdeksi arviointiperusteeksi säännöksessä on sanottu erityisesti asian laatu. Korkein oikeus on ratkaisussaan 2000:21 arvioidessaan lautamiehen esteellisyyttä viimeksi sanotun säännöksen nojalla ottanut huomioon asian merkityksen työnantajalle, jonka palveluksessa lautamies on ollut. Näiden oikeusohjeiden perusteilla nyt kysymyksessä olevassa esteellisyysharkinnassa tuomioistuimen puolueettomuutta arvioitaessa on hovioikeuden näkemyksen mukaan merkitystä annettava myös nyt käsiteltävänä olevan ja aikaisemman asian laadulle sekä rikosten vakavuudelle.

Se asia, jossa A oli toiminut syksyllä 2009 syyttäjänä ja nyt kysymyksessä oleva asia ovat huumausainerikoksia. Huumausainerikokset ovat usein järjestäytynyttä rikollisuutta ja niissä syyttäjänä toimii säännönmukaisesti niihin erikoistunut syyttäjä. Niiden käsittelyssä syyttäjän ja vastaajan vastakkainasettelu saattaa kärjistyä. Huumausainerikokset ovat usein vakavia rikoksia ja niistä tuomittavat rangaistukset ankaria. Näin on myös tässä tapauksessa, sillä käräjäoikeus on katsonut, että yksin kohdan 6 törkeästä huumausainerikoksesta olisi tuomittava 3 vuoden 6 kuukauden pituinen vankeusrangaistus. Asian laatu ja rikosten vakavuus puoltavat tässä tapauksessa tiukkaa tulkintaa arvioitaessa esteellisyysperusteen käsillä oloa.

Ottaen huomioon aiemman vastapuoliaseman ajallisen läheisyyden ja nyt käsiteltävän asian laadun ja vakavuuden, hovioikeus katsoo, että asiassa on objektiivisesti arvioiden syntynyt oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettu perusteltu epäily tuomioistuimen puolueettomuudesta. Käräjätuomari A on siten ollut esteellinen toimimaan puheenjohtajana N:ää vastaan nyt ajettavassa törkeää huumausainerikosta koskevassa asiassa.

Esteellisyys syyttäjän ohjeistamisen perusteella

Käräjäoikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla käräjätuomarin kerrottu menettely ei ole antanut aihetta epäillä tuomarin puolueettomuuden vaarantuneen.

- - - - - - - - - -

Johtopäätökset

Koska käräjätuomari A on ollut esteellinen käsittelemään pääasiaa N:n osalta, käräjäoikeus ei ole ollut tuomionvoipa. Käräjäoikeuden tuomio on siten kumottava ja asia palautettava N:n osalta käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

- - - - - - - - - -

Päätöslauselma

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan avustajalle ja todistajalle maksettavaksi määrättyjä palkkioita lukuunottamatta.
Asia palautetaan kumotuilta osin käräjäoikeuden käsiteltäväksi, jonka tulee, huomioon ottaen palautuksen syy, siinä laillisesti menetellä.
N on pidettävä edelleen vangittuna.

- - - - - - - - - -

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Pertti Nieminen, Sakari Pasila, Seppo Ikävalko, Tapani Vasama, Pirjo Yli-Kokkila, Timo Palmgren, Kari Janhunen, Marja-Leena Honkanen, Tuomo Kurki, Markku Almgrén, Lolita Tuomainen, Tarja Huossa, Aki Rasilainen (eri mieltä), Lasse Tamminen ja Minna Mattila (eri mieltä)

Esittelijä: Antti Ryynänen (mietintö)

Äänestys

Lainvoimaisuustiedot:

Oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan tähän ratkaisuun ei saa hakea muutosta.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot asiassa R 12/386

Viskaali Antti Ryynänen:

"Kysymyksenasettelu esteellisyyden osalta" ja "Esteellisyys syyttäjän ohjeistamisen perusteella" -kappaleiden osalta mietintö vastaa hovioikeuden päätöstä.

Muilta osin hovioikeus lausunee seuraavaa:

Menettely esteellisyysväitteen ratkaisemisessa käräjäoikeudessa

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 9 §:n 3 momentin mukaan esteelliseksi väitetty tuomari saa itse ratkaista väitteen esteellisyydestään vain, jos tuomioistuin ei ole ilman häntä päätösvaltainen eikä hänen tilalleen ole ilman huomattavaa viivytystä saatavissa esteetöntä tuomaria. Esteelliseksi väitetty tuomari saa myös ratkaista väitteen, joka on selvästi perusteeton.

Käräjäoikeus on katsonut olleensa toimivaltainen käsittelemään esteellisyysväitteen, koska se oli ollut selvästi perusteeton. N:n esittämää esteellisyysväitettä ei voida kuitenkaan pitää säännöksen tarkoittamalla tavalla selvästi perusteettomana. Käräjäoikeus ei olisi näin ollen saanut ratkaista väitettä kokoonpanossa, johon oli kuulunut esteelliseksi väitetty käräjätuomari. Käräjäoikeuden päätös on siten poistettava. Viivytyksen välttämiseksi hovioikeus ottanee kuitenkin kysymyksen tuomarin esteellisyydestä käsiteltäväkseen.

Esteellisyys aiemman vastapuoliaseman perusteella

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuomari on esteellinen, jos asianosainen on tuomarin vastapuoli muussa oikeudenkäynnissä käsiteltävänä olevassa asiassa. Oikeudenkäymiskaaressa ei ole kuitenkaan erikseen säännelty nyt kyseessä olevaa tilannetta, jossa asianosainen on aiemmin ollut tuomarin vastapuoli muussa oikeudenkäynnissä. Kysymystä ei ole käsitelty myöskään korkeimman oikeuden tai hovioikeuksien julkaistussa oikeuskäytännössä.

Tuomarin esteellisyyttä koskevan oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin yleissäännöksen mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu tässä luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Esteellisyyttä on harkittava kussakin tapauksessa erikseen ja tuolloin on otettava huomioon, minkälainen suhde tuomarilla on käsiteltävään asiaan, asianosaisiin tai asiassa muutoin esiintyviin henkilöihin. Tuomari on esteellinen vain, jos jokin selvästi yksilöitävissä oleva olosuhde voi vaarantaa hänen puolueettomuutensa käsitellä tiettyä asiaa (HE 2000/78 vp. s. 47).

Tuomarin esteellisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan määräykset ja sen perusteella kehittynyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) soveltamiskäytäntö.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.

EIT:n ratkaisukäytännön valossa tuomarilla ei saa olla ennakkokäsitystä tai etukäteiskantaa asiasta tai halua edistää oikeudenkäynnin toisen osapuolen etua (subjektiivinen puolueettomuus). Lisäksi on voitava lähteä siitä, että oikeutetut epäilyt tuomarin tai tuomioistuimen puolueettomuudesta ovat poissuljettuja (objektiivinen puolueettomuus). Arvosteltaessa puolueettomuutta viimeksi mainitulta kannalta on muun ohella otettava huomioon, antaako tuomarin aikaisempi toiminta, hänen jokin erityinen suhteensa asianosaiseen tai tuomioistuimen kokoonpano objektiivisesti katsoen asianosaiselle aiheen pelätä puolueettomuuden vaarantuvan.

N ei ole valituksessaan väittänyt, että käräjätuomarilla olisi ollut asiaan liittyviä henkilökohtaisia ennakkokäsityksiä tai -asenteita, jotka asettaisivat tämän subjektiivisen puolueettomuuden kyseenalaiseksi. Näin ollen asiassa on kyse ainoastaan objektiivisen puolueettomuuden arvioimisesta.

EIT:n ratkaisukäytännössä ei ole käsitelty nyt kyseessä olevan kaltaista tilannetta, jossa tuomari olisi ensin syyttäjänä toimiessaan ajanut toisessa asiassa syytettä ja myöhemmin tuomarin virkaan siirryttyään toiminut tuomarina samaa vastaajaa koskevassa muussa asiassa.

EIT:n ratkaisussa Piersack v. Belgia 1.10.1982 tuomarina oli toiminut henkilö, joka oli aikaisemmin johtanut syyttäjänvirastoa. Syyttäjänviraston hallinnollisena esimiehenä hän oli ollut toimivaltainen tarkastamaan ja ohjaamaan alaistensa syyttäjien työtä. Vaikka hän ei ollut syyttäjänä tehnyt kysymyksessä olevassa asiassa päätöksiä tai osallistunut jutussa syyttämiseen, hän oli organisatorisen asemansa johdosta saattanut joutua tehtäviensä puitteissa käsittelemään sittemmin tuomarina ratkaisemaansa asiaa. Tämän perusteella tuomioistuimen puolueettomuus saattoi vaikuttaa epäilyksenalaiselta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli loukattu. Piersack-tapauksen perusteluissa todettiin toisaalta myös se, ettei pelkästään tuomarin aiempi työskentely syyttäjänvirassa anna aihetta epäillä häntä puolueellisuudesta.

Tapauksessa Walston v. Norja 11.12.2001 kiinteistöjen pakkohuutokauppa-asiaa käsitellyt tuomari oli aiemmin työskennellyt kiinteistöjen realisointia tuomioistuimessa hakeneen pankin lakiosastolla. EIT piti tapauksessa merkittävänä viiden vuoden aikaa, joka oli kulunut tuomarin aiemman työn päättymisestä siihen, kun tuomarin osallistuminen riita-asian käsittelyyn oli riitautettu. Ajallisen etäisyyden lisäksi perusteluissa kiinnitettiin huomiota myös muun muassa paikalliseen etäisyyteen eli siihen, että toimipaikka, jossa tuomari oli pankissa työskennellessään toiminut, oli ollut toisella puolella Norjaa kuin valittajien lainan myöntänyt konttori. Edelleen ratkaisussa tuotiin esiin tuomarin pankissa työskentelyn suhteellisen lyhyt kahden ja puolen vuoden kesto sekä se, että hän ei ollut toiminut pankin johtotehtävissä. Johtopäätöksenään EIT totesi, että tuomioistuimen puolueettomuus ei ollut vaarantunut.

Tapauksessa Puolitaival ja Pirttiaho v. Suomi 23.11.2004 oli kysymys hovioikeuden puolueettomuudesta tilanteessa, jossa hovioikeuden kokoonpanoon riita-asiassa oli kuulunut tuomarina henkilö, joka oli aiemmin edustanut asianosaisen vastapuolta toisessa riita-asiassa. Kyseisen ratkaisunsa perusteluissa EIT viittasi muun muassa ajan kulumisen osalta Walston-tapaukseen. EIT:n mukaan Puolitaipaleen ja Pirttiahon tapauksessa hovioikeuden tuomarina toimineen henkilön osallistuminen oli ajallisesti etäistä ja oikeudenkäynnin kohteet erosivat täydellisesti toisistaan. Tuomarin puolueettomuudesta esitetyt epäilyt eivät siten olleet olleet oikeutettuja.

Puolitaival ja Pirttiaho-tapauksesta sekä Walston-tapauksesta ilmenee, että EIT on kiinnittänyt huomiota ajan kulumiseen arvioidessaan tuomarin ja vastapuolten välisten aiempien yhteyksien merkitystä tuomarin puolueettomuuden kannalta. Walston-tapauksessa oli pidetty merkityksellisenä ajan kulumista tuomarin aiemman pankissa työskentelyn päättymisestä siihen, kun tuomarin osallistuminen riita-asian käsittelyyn oli riitautettu. Kyseisessä tapauksessa pankki, eli yksityinen oikeushenkilö, oli ollut asianosaisena riita-asiassa. Koska syyttäjä edustaa toimessaan valtiota, ei aiempaa työskentelyä syyttäjänä ole tuomarin puolueettomuuden kannalta perusteltua arvioida siitä lähtökohdasta käsin, kuinka pitkä aika hänen syyttäjänvirassa työskentelystään on kulunut esteellisyysväitteen esittämiseen. Olennaisempana on tässä suhteessa pidettävä aikaa, joka on kulunut aiemman asian käsittelyn päättymisestä uuden asian vireilletuloon käräjäoikeudessa. Tässä tapauksessa ratkaisu N:n aiempaa huumausainerikosta ynnä muuta koskevassa asiassa oli annettu 19.11.2009. Valituksen kohteena oleva asia oli tullut käräjäoikeudessa vireille 27.2.2012 eli hieman yli kahden vuoden ja kolmen kuukauden kuluttua aiemman jutun käsittelyn päättymisestä.

EIT oli sekä Puolitaival ja Pirttiaho-tapauksessa että Walston-tapauksessa todennut, etteivät epäilyt tuomarin puolueettomuudesta olleet olleet oikeutettuja. EIT:n ratkaisukäytännöstä ei löydy tapausta, jossa olisi ollut kysymys esteellisyysväitteestä tilanteessa, jossa aikaa olisi kulunut vähemmän kuin viisi vuotta ja jossa olisi todettu tuomarin puolueettomuuden tällä perusteella vaarantuneen. Siinäkin tapauksessa, että EIT:n esittämää viiden vuoden määräaikaa voitaisiin pitää jonkinlaisena ohjenuorana puolueettomuutta arvioitaessa, ei yksinomaan ajan kuluminen voi olla tässä suhteessa ratkaiseva seikka, vaan myös muut olosuhteet on otettava huomioon.

N on vedonnut esteellisyysväitteensä tueksi ajallisen läheisyyden lisäksi Walston-tapauksessa esiin tuotuihin tuomarin aiemman viran laatuun, kestoon ja paikalliseen läheisyyteen. Nämä EIT:n riita-asian yhteydessä mainitsemat seikat liittyvät korostetusti yksityisen tahon palveluksessa tai hyväksi toimimiseen ja tästä aiheutuviin sidonnaisuuksiin. Tästä syystä erityisesti aiemman viran kesto ja paikallinen läheisyys ovat kyseenalaisia mittapuita, kun arvioidaan syyttäjän viran hoitamisen vaikutusta tuomarin puolueettomuuteen. Viimeksi mainituille seikoille ei siten ole perusteltua antaa painoarvoa lopputulosta harkittaessa.

Aiemman viran laadun osalta on syytä huomata, kuten Piersack-tapauksen perusteluissa on todettu, että pelkästään tuomarin aiempi työskentely syyttäjänvirassa ei anna aihetta epäillä häntä puolueellisuudesta. Tässä asiassa on riidatonta, ettei tuomari ollut toiminut syyttäjänvirassa enää silloin, kun asia oli tullut syyttäjänvirastossa vireille. Lisäksi on huomattava, että syyttäjä hoitaa tehtäviään virkavastuulla ja hänen velvollisuutenaan on tasapuolisuusperiaatteen mukaisesti osaltaan valvoa, että myös syytetyn puolesta puhuvat seikat tulevat oikeudenkäynnissä huomioiduiksi. Syyttäjä ei myöskään saa syytettyyn kohdistuvasta vastapuoliasetelmasta huolimatta suoranaista hyötyä syytteen menestymisestä.

Käsiteltävän asian laadun osalta on selvää, että mitä vakavammista rikoksista oikeudenkäynnissä on kysymys, sitä suurempi merkitys asialla on syytetylle. Tuomarin puolueettomuus ei ole kuitenkaan sillä tavoin suhteellinen käsite, että sitä voitaisiin perustellusti arvioida eri tavoin siitä riippuen, kuinka vakavasta rikoksesta esteellisyysväitteen tehnyttä vastaajaa syytetään. Siten rikoksen vakavuudelle ja rangaistuksen ankaruudelle ei voida antaa merkitystä arvioitaessa tuomarin puolueettomuutta nyt käsiteltävässä tapauksessa. Koska nyt ja aiemmin käsiteltyjen syytteiden ei ole väitetty koskeneen miltään osin samoja tekoja, ratkaisevaa merkitystä ei voida antaa myöskään sille, että N:n aiemmassakin asiassa oli ollut kyse samantyyppisestä rikollisuudesta kuin nyt.

Johtopäätökset

Asian ratkaisemisen kannalta merkityksellinen EIT:n ratkaisukäytäntö on vähäistä. Nyt käsiteltävässä tapauksessa tuomarin puolueettomuuden vaarantumiseen viittaa lähinnä EIT:n riita-asioista koostuvaan ratkaisukäytäntöön nähden lyhyehkö aika juttujen käsittelyn välillä. Pelkkää ajan kulumista merkityksellisempänä on tässä tapauksessa kuitenkin pidettävä sitä, että jutut eivät ole liittyneet asiallisesti toisiinsa sekä sitä, että asian ratkaissut käräjätuomari ei ole ollut enää syyttäjänviraston palveluksessa nyt käsiteltävän asian sinne saapuessa. Kun otetaan edelleen huomioon syyttäjältä toimessaan vaadittava tasapuolisuusvaatimus, käräjätuomarin aiempi toiminta syyttäjänä ei anna objektiivisesti arvioiden perusteltua aihetta epäillä hänen puolueettomuuttaan nyt käsiteltävässä asiassa.

Päätöslauselma

Väite käräjätuomari A:n esteellisyydestä hylättäneen.

Määräaikainen hovioikeudenneuvos Minna Mattila:

Hovioikeuden ratkaisun perustelujen Esteellisyys aiemman vastapuoliasetelman perusteella -otsikon kolmen viimeisen kappaleen asemesta lausun perusteluina seuraavan.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun säännösten, korkeimman oikeuden ratkaisun 2000:21, joka koskee rikosasiaa, eikä hovioikeuden ratkaisussa selostettujen EIT:n ratkaisujen, joista Puolitaival ja Pirttiaho sekä Walston - tapaukset koskivat riita-asioiden käsittelyä, perusteella ole pääteltävissä, että rikosasian käsittelyssä nyt käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa rikoksen vakavuudelle tulisi antaa itsenäistä merkitystä harkittaessa tuomarin esteellisyyttä.

Ottaen huomioon aiemman vastapuoliasetelman ajallisen ja paikallisen läheisyyden sekä lisäksi sen, että sekä aikaisemmassa oikeudenkäynnissä että nyt on ollut kysymys huumausainerikoksesta, katson, että asiassa on objektiivisesti arvioiden syntynyt perusteltu epäily tuomioistuimen puolueettomuudesta. Käräjätuomari A on siten ollut esteellinen toimimaan puheenjohtajana N:ää vastaan nyt ajettavassa törkeää huumausainerikosta koskevassa asiassa.

Muilta osin ratkaisua ja sen perusteluja olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Hovioikeudenneuvos Aki Rasilainen: Olen samaa mieltä kuin Mattila.

Vakuudeksi:

Viskaali Antti Ryynänen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.