Finlex ®

Oikeudenkäyntimenettely - Todistelu - Hyödyntämiskielto - Oikeus avustajaan - Rikosasian vastaaja - Esitutkinta - Itsekriminointisuoja

	Kouvolan HO
Diaarinumero:	R 11/1036
Antopäivä:	8.5.2012
Ratkaisunumero:	393
Asianumero:	KouHO:2012:8

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta hänen puolisoonsa E:hen kohdistamasta törkeästä pahoinpitelystä. A:ta oli kuultu esitutkinnassa vapautensa menettäneenä ilman avustajaa pian väitettyjen tapahtumien jälkeen, ja hän oli tuolloin tunnustanut pahoinpidelleensä E:tä. Käräjäoikeudessa A ilmoitti, ettei hän halunnut tulla kuulluksi väitettyyn pahoinpitelyyn liittyvistä seikoista. Myös E kieltäytyi kertomasta mitään tapahtumista. Käräjäoikeus tuomitsi A:n syytteen mukaisesti törkeästä pahoinpitelystä ja perusti syyksilukemisen pääasiassa A:n esitutkinnassa antamiin lausumiin, joihin syyttäjä oli oikeudenkäynnissä vedonnut A:n syyllisyyttä tukevana näyttönä. Hovioikeudessa A ja E käyttivät edelleen heille kuuluvaa oikeutta kieltäytyä kertomasta tapahtumista.

Kysymys erityisesti siitä, oliko A pätevästi luopunut oikeudestaan avustajaan esitutkintakuulusteluissa ja voitiinko A:n esitutkinnassa antamia lausumia käyttää näyttönä häntä vastaan. Kysymys myös siitä, muodostivatko E:n esitutkinnassa antamat lausumat, joihin syyttäjä A:n lausumien lisäksi oli hovioikeudessa vedonnut, ja syyttäjän esittämä muu kirjallinen todistelu riittävän näytön sen tueksi, että A oli aiheuttanut käräjäoikeuden syyksilukemisessa mainitut vammat hänen syykseen luetulla törkeällä pahoinpitelyllä.

OK 17 luku 32 §
ROL 6 luku 7 § 2 mom
EsitutkintaL 10 §
EsitutkintaL 29 §
EsitutkintaL 37 §
EsitutkintaL 39 §
IhmisoikeusSop 6 art

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

PÄIJÄT-HÄMEEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 8.11.2011

VAATIMUKSET JA VASTAUKSET PERUSTEINEEN

Syyttäjän vaatimukset

Syyttäjä on vaatinut, että vastaaja A tuomitaan rangaistukseen seuraavasti:

TÖRKEÄ PAHOINPITELY
Rikoslaki 21 luku 6 § 1 mom 2- ja 3-kohdat
22.8.2011 HOLLOLA

A on puolisoiden yhteisessä kodissa tehnyt ruumiillista väkivaltaa E:lle lyömällä kerran nyrkillä päähän ja E:n kaaduttua lattialle kuristamalla kaulasta yhdellä kädellä niin, ettei E ole saanut hengitettyä, lyöden samalla E:tä muutaman kerran kämmenellä kasvoihin. Lisäksi A on potkaissut E:tä kerran kasvoihin ja lyönyt nyrkillä ja avokämmenellä muutaman kerran vartaloon. E:n paettua WC-tiloihin on A seurannut häntä sinne ja jatkanut pahoinpitelyä lyömällä E:tä nyrkillä ja hänen kaatuessaan taaksepäin lyömällä häntä kerran kirveen hamarapuolella päähän. E:n ollessa maassa makaamassa on A yrittänyt viiltää E:tä veitsellä, mutta E:n vastustellessa on veitsi osunut tätä ainoastaan käteen.

Väkivallasta on E:lle aiheutunut nenän murtumavamma, etuhampaan irtoaminen, mustelma ja turvotusta oikean silmän ympärille, turvotusta ja ihorikkoa huuliin, noin 2 senttimetrin mittainen haava päälaelle, punotusta ja ihorikkoa niskaan, vartaloon ruhjevammoja ja käteen kaksi viiltohaavaa.

Pahoinpitelyssä on käytetty teräasetta eli veistä sekä muuta hengenvaarallista välinettä eli kirvestä. Rikos on tehty erityisen raa'alla tavalla potkaisemalla pään alueelle sekä erityisen julmalla tavalla kohdistaen veitsellä pahoinpitely maassa maanneeseen asianomistajaan. Rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

- - - - - - - - - -

Asianomistajan vaatimukset

Asianomistaja E ei ole esittänyt vastaajaan kohdistuvia vaatimuksia.

Vastaajan vastaus

Vastaaja A on kiistänyt syytteen. A ei ole menetellyt teonkuvauksessa mainitulla tavalla. Teonkuvauksen mukaista menettelyä ei voida myöskään arvioida törkeänä tekomuotona. Asianomistajalle on aiheutunut vähäiset ja pinnalliset vammat. A on vastustanut vaatimusta lääkärintodistuskulujen korvaamisesta ja menettämisseuraamusta.

- - - - - - - - - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Syyksilukeminen

A on syyllistynyt törkeään pahoinpitelyyn menettelemällä syytteessä kerrotun teonkuvauksen mukaisesti.

Perustelut

Näyttö

Syyttäjä on nimennyt asianomistaja E:n todistelutarkoituksessa kuultavaksi. E ei ole vastannut hänelle esitettyihin kysymyksiin.

Syyttäjä on nimennyt vastaaja A:n kuultavaksi. A ei ole vastannut hänelle esitettyihin kysymyksiin.

Syyttäjä on lukenut A:n esitutkinnassa antaman kertomuksen. A ei ole ottanut kantaa siihen, onko kertomus oikein kirjattu.

Syyttäjä on nimennyt A:n esitutkintakertomuksen kokonaisuudessaan oikeudenkäyntiaineistoksi sekä
asiakirjatodisteiksi lääkärinlausunnon 2.9.2011 ja yksilöimänsä valokuvat, jotka sisältyvät esitutkinta-aineistoon.

Näytön arviointi

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §:n perusteella asianosaista, toisin sanoen myös vastaajaa voidaan kuulustella todistelutarkoituksessa. Käräjäoikeus on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 7 §:n 2 momentin ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 32 §:n 2 momentin nojalla ottanut näyttönä huomioon virallisen syyttäjän pääkäsittelyssä lukeman A:n kertomuksen, kun A on pääkäsittelyssä ilmoittanut, ettei halua lausua mitään asiassa.

A on tuoreeltaan esitutkinnassa myöntänyt pahoinpidelleensä vaimoaan 22.8.2011 aamuyöllä. Hän on yksityiskohtaisesti kertonut pahoinpitelyyn johtaneista olosuhteista, pahoinpitelyn eri vaiheista ja hallussaan olleista välineistä. A on kertomuksessaan tunnustanut lyöneensä vaimoaan muutamia kertoja nyrkillä ja läpsimällä. Hän oli suuttunut vaimonsa menettelystä ja "päättänyt antaa tälle opetuksen". Veitsi ja kirves olivat olleet vain pelotteluvälineitä. A oli mennyt WC-tiloihin rikkomalla kirveellä sen oven. WC-istuin oli mennyt rikki vastaajan lyöntien aikana. A ei ole muistanut, oliko hän potkinut asianomistajaa.

Asianomistajalla 22.8.2011 todetuista vammoista esitetty lääkärinlausunto osoittaa, että hänellä on ollut syytteessä yksilöidyt vammat. Pääosin pahoinpitely on kohdistunut päänalueelle ja ylävartaloon. Suoraan suuta kohti on osunut kova isku. Kaulan alueen vammat sopivat syntyneiksi kuristamalla. Viiltojäljet sopivat teräaseella aiheutetuiksi. Lääkärin käsityksen mukaan ristiriitaa potilaan kertoman ja vammojen välillä ei ole.

Huoneistosta otetut valokuvat osoittavat, että WC-tiloissa on ollut veriroiske- ja -valumajälkiä. E:stä otetut valokuvat vastaavat lääkärinlausunnossa mainittuja vammoja. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan kuvasta ilmenevä päälaella oleva vamma sopii syntyneeksi seurauksena voimakkaasta tylpästä väkivallasta, kuten kirveen hamarapuolella lyömisestä. Valokuvista ilmenevät asunnosta takavarikoidut esineet vastaavat niitä, joista vastaaja on esitutkinnassa kertonut.

A on syyllistynyt siihen pahoinpitelyyn, mistä syyttäjä on vaatinut rangaistusta. Pahoinpitelyssä on käytetty ja uhattu tekovälineillä, joita voidaan pitää vaarallisina, ja rikos on tehty raa´alla tavalla potkaisemalla pään alueelle. Rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Seuraamus

A:n teon moitittavuutta lisää erityisesti se, että hän on jatkanut pahoinpitelyä vielä sen jälkeen, kun tilanne jo oli rauennut. Rikoksen vakavuus edellyttäisi ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemista.

Käräjäoikeus on kuitenkin katsonut, että ehdollista vankeusrangaistusta asetettavine koeaikoineen on syyttäjän seuraamuskannanotossaan esittämät seikat huomioon ottaen pidettävä oikeudenmukaisena seuraamuksena. Ehdollista vankeusrangaistusta yksin ei voida pitää riittävänä seuraamuksena, joten sen lisäksi A on tuomittava yhdyskuntapalveluun.

ERILLINEN TUOMIOLAUSELMA

Asia on ratkaistu oheisesta tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Ei äänestystä.

VASTAAJA A

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET
Törkeä pahoinpitely 22.8.2011

RANGAISTUSSEURAAMUKSET
VANKEUS
1 vuosi 6 kuukautta vankeutta
Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys 3 päivää.
Vapaudenmenetysaika 22.-24.8.2011
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika päättyy 8.11.2013.
Ehdollisen vankeuden ohessa yhdyskuntapalvelua 60 tuntia.

LAINKOHDAT
Rikoslaki 21 luku 6 § 1/2
Rikoslaki 21 luku 6 § 1/3

- - - - - - - - - -

MUUT LAUSUNNOT
Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä täytäntöönpantavaksi, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

- - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Käräjätuomari Anne Halme ja lautamiehet

KOUVOLAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 8.5.2012

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitukset

A on vaatinut, että syyte hylätään, hänet vapautetaan korvausvelvollisuudesta valtiolle ja valtio velvoitetaan korvaamaan hänen asianosaiskulunsa käräjäoikeudessa 22,20 eurolla sekä hovioikeudessa 16 eurolla, molemmat määrät viivästyskorkoineen. Toissijaisesti hän on vaatinut, että hänen katsotaan syyllistyneen ainoastaan kerran avokämmenellä päähän ja kerran nyrkillä kasvoihin lyöden tehtyyn pahoinpitelyyn ja että tuomittua ehdollista vankeusrangaistusta tämän johdosta alennetaan ja hänet vapautetaan sen ohella tuomitusta yhdyskuntapalvelurangaistuksesta. Viimesijaisesti hän on vaatinut, että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

A on perustellut syytteen hylkäämistä koskevaa vaatimustaan seuraavasti. Yksinomaan hänen esitutkinnassa antamansa kertomus ei ole riittävä näyttö hänen syyllisyydestään. Myöskään E:n lääkärintodistuksesta ilmenevät vammat eivät tue hänen syyllisyyttään, koska vammat saattavat olla E:n aikaisemmin yöllä päättyneen ravintolakäynnin aikana saatuja ja koska lääkärinlausunnon selostusosan mukaan E:llä on tapahtuman aikana ollut muistikatkoja. Koska asiassa esitetyissä valokuvissa näkyy vain vähän verijälkiä, valokuvatkaan eivät sulje pois sitä, että kysymys on ollut ravintolassa loukkaantuneen E:n verenvuodon jatkumisesta kotona ja että väkivallan välineiksi katsotuilla keittiöveitsellä ja kirveellä on ainoastaan rikottu omaisuutta. Lääkärinlausunnosta käy lisäksi ilmi, että keittiöveitsellä on vain uhkailtu.

Toissijaista vaatimustaan hän on perustellut sillä, että hänen syykseen voidaan lukea ainoastaan sellainen pahoinpitely, josta hän on esitutkinnassa kertonut. Syytteen teonkuvauksen mukaista pahoinpitelyäkään ei voida pitää kokonaisuutena arvostellen törkeänä, koska E ei ole ollut puolustuskyvytön, vaan hän on saanut veitseniskun käsiinsä juuri puolustautuessaan. Kun kirveestä ei ole väitettykään käytetyn muuta kuin hamarapuolta, teko ei myöskään ole tehty teräaseella.

Tuomittu rangaistus on liian ankara yleiseen oikeuskäytäntöön, hänen syyllisyyteensä sekä hänen syykseen luettujen rikosten vaarallisuuteen ja vahingollisuuteen nähden.

Vastaus

Syyttäjä on vastustanut muutosvaatimuksia ja vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeudessa maksetut todistelukustannukset.

Välitoimi

Hovioikeus on kiinnittänyt asianosaisten huomiota siihen, että A on esitutkinnassa vapautensa menettäneenä osittain tunnustanut hänen syykseen luetun teon ja että A:lla ei tuolloin ole ollut avustajaa. Hovioikeus on toimittanut asianosaisille tiedoksi koosteen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen keskeisimmistä ratkaisuista, jotka koskevat epäillyn oikeutta avustajaan jo esitutkinnassa.

Pääkäsittely

Hovioikeus on 15.3.2012 toimittanut pääkäsittelyn. Pääkäsittelyssä on esitetty käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät kirjalliset todisteet ja kuultu A:ta todistelutarkoituksessa esitutkintakertomuksen antamiseen liittyneistä olosuhteista.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

A:n valitus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko syyttäjä esittänyt riittävän näytön sen tueksi, että A on aiheuttanut käräjäoikeuden syyksilukemisessa mainitut vammat hänen syykseen luetulla törkeällä pahoinpitelyllä.

Näyttö

E:llä on 2.9.2011 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan 22.8.2011 todettu nenän murtumavamma, oikean etuhampaan irtoaminen, ylähuulessa turvotusta ja alahuulessa pieni ihorikko. Lisäksi hänellä on ollut oikeassa silmässä verenpurkauma ja turvotusta oikean ohimon seudussa, päälaella noin kahden senttimetrin pituinen haava sekä niskassa punotusta ja pieni ihorikko. Vartalossa on ollut ruhjevammoja muun muassa rintakehän alueella ja oikean lonkan yläosassa sekä lapaluun seudulla. Peukalon selässä on ollut pinnallinen viiltohaava.

E on hovioikeudessa häntä todistelutarkoituksessa kuultaessa käyttänyt asianomistajalla olevaa oikeutta kieltäytyä kertomasta tapahtumista ja vastaamasta hänelle esitettyihin kysymyksiin. A on puolestaan käyttänyt rikosasian vastaajalla olevaa oikeutta vaieta väitettyyn pahoinpitelyyn liittyvistä seikoista ja siten kieltäytyä myötävaikuttamasta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Syyttäjä on tämän vuoksi pääkäsittelyssä lukenut sekä E:n että A:n esitutkinnassa antamat kertomukset. Syyttäjä on esitutkintakertomusten lisäksi lukenut E:n lääkärinlausuntoon kirjatun kertomuksen. Asiassa on lisäksi esitetty näyttönä E:n vammoista, väitetyistä tekovälineistä ja puolisoiden kotoa otetut valokuvat.

A:n esitutkinnassa antaman tunnustuksen merkitys

Tausta

A on esitutkinnassa tunnustanut pahoinpidelleensä E:tä käräjäoikeuden tuomiossa kerrotulla tavalla. A:n käytettyä myös käräjäoikeudessa vaitiolo-oikeuttaan ja E:n kieltäydyttyä kertomasta tapahtumista käräjäoikeus on perustanut syyksilukemisensa keskeisiltä osiltaan A:n esitutkinnassa antamaan tunnustukseen.

A on esitutkinnassa ollut vapautensa menettäneenä eikä hänellä ole ollut avustajaa. Kuulustelija on merkinnyt pöytäkirjaan ilmoittaneensa A:lle tämän aseman esitutkinnassa ja oikeudesta käyttää avustajaa. A on kuulustelusta laaditun pöytäkirjan mukaan ilmoittanut, ettei hän tarvitse avustajaa häntä kuulusteltaessa. A:n kuulustelu on siten tapahtunut esitutkintalain 29 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti.

A on häntä hovioikeudessa kuultaessa kertonut olleensa kuulustelutilanteessa yhä päihtynyt tai ainakin krapulassa edellisenä iltana ja iltayönä nauttimansa alkoholin vuoksi, eikä hän ole kunnolla muistanut kuulustelutilannetta. Hänet oli herätetty ja viety kuulusteluun, eikä hänelle ollut kerrottu mahdollisuudesta saada avustaja kuulusteluun. Hänelle oli kerrottu, mitä oli tapahtunut, ja sanottu asian olevan selvä. Häntä oli kehotettu tunnustamaan tekonsa, jotta hän pääsisi mahdollisimman pian vapaaksi. Hän oli ollut siinä käsityksessä, että tunnustamalla pahoinpitelyn hän pääsee vapaaksi jo samana päivänä. Kuulustelupöytäkirja oli syntynyt siten, että hän oli enimmäkseen vastannut esitettyihin kysymyksiin kyllä tai ei. Häntä ei ole aikaisemmin kuulusteltu rikoksesta epäiltynä eikä hän ollut tarkalleen ymmärtänyt, mikä merkitys hänen esitutkinnassa antamillaan lausumilla on rikostutkinnan ja tulevan rikosoikeudenkäynnin kannalta.

Syyttäjä ei ole esittänyt sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin epäillä A:n kuulustelutilannetta koskevan kertomuksen todenperäisyyttä ottaen huomioon, että hänen kertomansa tapahtumainkulku on sinänsä mahdollinen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytäntö

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (jäljempänä EIT) on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltamista koskevassa oikeuskäytännössään korostanut rikoksesta epäillyn oikeutta avustajaan jo esitutkintavaiheessa etenkin asiassa, jossa henkilöä syytetään törkeästä rikoksesta ja jossa voidaan odottaa ankaraa rangaistusta. EIT:n mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukainen oikeus avustajaan jo esitutkinnassa takaa sen, ettei epäiltyä pakoteta tai painosteta ja että hän kykenee tehokkaasti käyttämään oikeuttaan olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Esitutkinta on oikeudenkäynnin olennainen vaihe, koska esitutkinnassa hankittu näyttö määrittää ne puitteet, joissa oikeudenkäynti käydään.

EIT on useissa ratkaisuissaan todennut syytetyn oikeuksia loukatun periaatteessa korjaamattomalla tavalla, jos tuomiossa on nojauduttu hänen syyllisyyttään osoittaviin lausumiin, jotka on annettu ilman asianajajaa toimitetussa poliisikuulustelussa, joka ei ole ollut asianmukainen (esimerkiksi Salduz v. Turkki 27.11.2008, Stojkovic v. Belgia 27.10.2011, Shabelnik v. Ukraina 19.02.2009 ja Oleg Kolesnik v. Ukraina 19.11.2009). EIT on katsonut epäillyn oikeuksia loukatun silloinkin, kun tunnustus ei ole ollut ainoa näyttö asiassa, jos tuomiossa on kuitenkin ratkaisevana osana näyttöä nojauduttu hänen esitutkinnassa antamiinsa lausumiin (esimerkiksi Panovits v. Kypros 11.12.2008).

EIT on toisaalta hyväksynyt sen, että henkilö luopuu vaitiolo-oikeudestaan ja oikeudestaan olla osallistumatta oman syyllisyytensä selvittämiseen sekä oikeudestaan avustajaan, jollei luopuminen ole ristiriidassa tärkeän julkisen edun kanssa. Luopumisen tulee kuitenkin olla yksiselitteinen ja edellytyksenä on lisäksi, että se on vapaaehtoinen, että siihen liittyy aina tietty oikeusturvan minimitaso ja että epäilty on ymmärtänyt sellaisen käyttäytymisensä seuraamukset ja esimerkiksi sen, kuinka ankara seuraamus hänelle voidaan asiassa tuomita (esimerkiksi Pishchalnikov v. Venäjä 24.09.2009, Kuralik v. Kroatia 15.10.2009, Lazarenko v. Ukraina 28.10.2010, Borotyuk v. Ukraina 16.12.2010, Bortnik v. Ukraina EIT 27.1.2011, Saman v. Turkki 5.4.2011, Paskal v. Ukraina 15.9.2011 ja Panovits v. Kypros 11.12.2008).

Asiassa on tämän jälkeen kysymys siitä, onko A luopunut pätevästi oikeudestaan avustajaan esitutkintakuulusteluissa ja voidaanko hänen esitutkintakertomuksiaan käyttää näyttönä asiassa.

Arviointi ja johtopäätökset

A on otettu kiinni 22.8.2011 klo 6.30 hänen ja E:n yhteisestä kodista E:n soitettua hätäkeskukseen ja kerrottua puolisonsa pahoinpitelevän häntä. A:ta on kuulusteltu samana päivänä klo 9.50 alkaen. Hän on kuulustelussa 24.8.2011 pääosin uudistanut 22.8.2011 antamansa kertomuksen. A on häntä kuulusteltaessa ollut vapautensa menettäneenä ja häntä on kuulusteltu epäiltynä törkeästä pahoinpitelystä, josta on säädetty rangaistukseksi vähintään yksi ja enintään kymmenen vuotta vankeutta.

Vaikka A:lle on kummastakin kuulustelusta laadittuun pöytäkirjaan tehdyn merkinnän mukaan kerrottu hänen oikeuksistaan esitutkinnassa ja vaikka hän on allekirjoittamissaan kuulustelupöytäkirjoissa ilmoittanut luopuvansa oikeudestaan avustajaan, jää A:n hovioikeudessa kertomien seikkojen perusteella epävarmaksi se, onko hän kyennyt riittävästi ymmärtämään oikeuksiaan rikoksesta epäiltynä ja siten esimerkiksi vaitiolo-oikeuttaan ottaen erityisesti huomioon ensimmäisen kuulustelun ajankohta pian väitetyn teon jälkeen sekä se, että häntä on kuultu ilman avustajaa. Tätä epäilyä on omiaan tukemaan se, että A:ta ei ole aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen, vaan hän on syytteessä tarkoitetun teon vuoksi ollut ensimmäistä kertaa kuultavana rikoksesta epäiltynä. Hän on lisäksi heti avustajan saatuaan peruuttanut esitutkinnassa antamansa tunnustuksen ja sen jälkeen johdonmukaisesti käyttänyt oikeuttaan olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. A:n hovioikeudessa kertomien seikkojen perusteella hän ei myöskään ole esitutkinnassa tunnustanut tekoaan vapaaehtoisesti. Epävarmaa on myös se, onko hän vapaaehtoisesti luopunut oikeudestaan avustajaan. Näyttövelvollisuus näistä seikoista on syyttäjällä.

EIT on ratkaisukäytännössään vakiintuneesti katsonut, että epäillyn oikeudesta avustajaan voidaan poiketa, jos siihen on pakottavia syitä. Se, milloin tällainen pakottava syy voi olla kyseessä, ei ilmene EIT:n tähänastisesta ratkaisukäytännöstä. Ratkaisukäytännöstä on todettavissa, että yksinomaan ankarastikaan rangaistavan terrorismirikoksen selvittämistarve ei ole ollut tällainen syy (esimerkiksi Salduz v. Turkki). EIT:n ratkaisukäytännöstä ei ole myöskään pääteltävissä, että oikeus avustajaan on riippuvainen tutkittavan rikoksen laadusta. Näin ollen sillä, että A:ta on kuulusteltu epäiltynä vaimoonsa kohdistuneesta törkeästä pahoinpitelystä, ei ole merkitystä harkittaessa hänen oikeuttaan avustajaan.

A:n Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaisten oikeuksien soveltamista pohtiessaan hovioikeus ei kiinnitä huomiota siihen, miten avustajan saatavuus pidätysaikana olisi vaikuttanut oikeudenkäyntiin (ks. Salduz v. Turkki). Mainitun artiklan soveltamista harkittaessa merkitystä ei ole myöskään sillä, että esitutkinnassa tehty tunnustus ei lain mukaan ole sitova.

Edellä lausutuilla perusteilla hovioikeus katsoo, ettei A häntä törkeästä pahoinpitelystä epäiltynä kuulusteltaessa ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen edellyttämällä tavalla luopunut oikeudestaan avustajaan esitutkinnassa.

EIT on edellä mainitussa ratkaisukäytännössään johdonmukaisesti katsonut, ettei tuomiossa voida nojautua sellaiseen tunnustukseen, jonka epäilty on antanut esitutkinnassa häntä ilman avustajaa kuulusteltaessa. Tässä tapauksessa A:lla on ollut oikeudenkäynnissä avustaja, mutta käräjäoikeus on siitä huolimatta nojautunut syyksilukemisensa tueksi keskeisiltä osiltaan A:n esitutkinnassa antamaan tunnustukseen. Pidätysaikaisen avustajan puutteen merkitystä vielä muutoksenhakuasteessa korostaa se, että A ei ole jäljempänä kerrotusta syystä voinut hovioikeuden pääkäsittelyssä esittää kysymyksiä E:lle.

Mainituista syistä hovioikeus ei hyödynnä A:n esitutkinnassa antamaa kertomusta arvioidessaan sitä, onko A syyllistynyt syytteessä tarkoitettuun tekoon. Se, ettei A ole peruuttanut kertomustaan myöhemmälläkään kuulustelukerralla, ei anna aihetta arvioida A:n esitutkintakertomuksen merkitystä toisin. Näin menetellen turvataan A:n Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukainen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Harkinnassaan hovioikeus on ottanut huomioon myös sen korkeimman oikeuden ratkaisun 2011:91 perustelujen kohdassa 10 todetun seikan, että vaikka Euroopan ihmisoikeussopimus ei estä lainvastaisesti hankitun todisteen hyödyntämistä oikeudenkäynnissä, todisteen käytön kieltäminen voi järjestelmässämme tapauskohtaisesti tulla kysymykseen, jos todisteen sisältämän tiedon hankkimiseen liittyy vakava oikeudenloukkaus.

E:n esitutkintakertomus ja muu näyttö

E on esitutkinnassa häntä 23.8.2011 kuultaessa kertonut A:n pahoinpidelleen häntä puolisoiden kotona 22.8.2011 aamuyöllä. E on kertonut A:n lyöneen häntä avokämmenellä päähän ja vartalon alueelle sekä kuristaneen häntä sekä lyöneen häntä kerran nyrkillä kasvoihin niin voimakkaasti, että hän oli kaatunut, jolloin WC-istuin oli rikkoutunut. Lisäksi hän on kertonut A:n lyöneen häntä kirveen hamarapuolella päälaelle ja yrittäneen viiltää häntä veitsellä. Torjuessaan lyöntejä hän oli saanut käsiinsä viiltohaavoja.

E:n käytettyä oikeuttaan olla lausumatta asiassa syyttäjän pääkäsittelyssä lukema E:n esitutkintakertomus saadaan ottaa todisteena huomioon (KKO 2000:71). Mainitussa ratkaisussaan korkein oikeus on kuitenkin korostanut rikosasian vastaajan oikeutta kuulustella häntä vastaan kertomaan kutsuttua todistelutarkoituksessa kuultavaa asianomistajaa ja katsonut EIT:n oikeuskäytäntöön viitaten, ettei kertomus, jota annettaessa vastaajalla ei ole ollut mahdollisuutta käyttää kyselyoikeuttaan, saa olla pääasiallinen syyksilukemisen tueksi esitetty näyttö. Koska A:lla ei ole ollut tilaisuutta esittää kysymyksiä E:lle, E:n esitutkinnassa antamaa kertomusta voidaan käyttää syyksilukemista tukevana näyttönä vain siltä osin kuin muu näyttö riittävässä määrin tukee sitä.

Syyttäjä on esitutkintakertomuksen lisäksi lukenut lääkärinlausuntoon kirjatun E:n tapahtumia koskevan selonteon, joka pääpiirteissään vastaa hänen esitutkinnassa kertomaansa. Lääkärin kirjaaman tapahtumakuvauksen näyttöarvoa heikentää kuitenkin jo lähtökohtaisesti se, että kysymys on muulta kuin välittömästi asianosaiselta itseltään saadusta tiedosta ja että E:n käytettyä oikeuttaan olla kertomatta mitään tapahtumista A:lla ei ole ollut tilaisuutta esittää kysymyksiä E:n tämänkään kertomuksen johdosta. Lääkärin kirjaaman tapahtumainkuvauksen näyttöarvoa heikentää vielä se, että E:n muistikuvat ovat lääkärinlausuntoonkin kirjatun perusteella olleet monelta osin epätarkkoja. Tämän vuoksi hovioikeus pitää lääkärinlausuntoon kirjatun tapahtumainkuvauksen näyttöarvoa niin heikkona, ettei yksinomaan se ole E:n esitutkintakertomuksen lisäksi riittävä näyttö syyksilukemisen tueksi.

Siltä osin kuin A:n syyksi on luettu se, että hän on lyönyt E:tä nyrkillä kerran päähän sekä muutamia kertoja kämmenellä kasvoihin ja nyrkillä sekä avokämmenellä vartalon alueelle, hovioikeus toteaa, että lääkärintodistuksesta ilmenevät E:n kasvojen ja vartalon alueella todetut vammat tukevat yhdensuuntaisesti hänen esitutkintakertomustaan. E:n kasvoissa ja vartalolla olevat vammat ovat selvästi havaittavissa myös hänestä välittömästi tapahtuman jälkeen otetuista valokuvista. Näiltä osin E:n esitutkintakertomus yhdessä mainitun samansuuntaisen selvityksen kanssa osoittaa A:n menetelleen syytteessä kerrotulla tavalla.

Lääkärintodistuksesta ilmenee, että E:n niskassa on tapahtuman jälkeen todettu kuristamiseen sopien punoitusta ja pieni ihorikko. Hänen kaulallaan ei kuitenkaan ole todettu kuristamiselle tyypillisiä jälkiä eikä niitä ilmene myöskään valokuvista, jotka poliisi on ottanut E:n kasvoista välittömästi tapahtuman jälkeen. Koska niskan vammat ovat lisäksi voineet syntyä esimerkiksi E:n kertoman kaatumisen yhteydessä, asiassa ei E:n esitutkintakertomuksen lisäksi ole esitetty riittävää näyttöä sen tueksi, että A on kuristanut E:tä.

E on esitutkinnassa lisäksi kertonut A:n lyöneen häntä WC-tiloissa kerran kirveen hamarapuolella päähän ja yrittäneen viillellä häntä veitsellä. Puolisoiden kodin WC-tiloista otetuista valokuvista ei voida päätellä sitä, miten verijäljet WC:n seinään ovat syntyneet. Seinän verijälkien perusteella ei voida tehdä päätelmiä myöskään tekovälineistä. Väitetyistä tekovälineistä ei ole tehty laboratoriotutkimuksia eikä niistä välittömästi teon jälkeen otettujen valokuvien perusteella ilmene mitään sellaista, mistä voidaan päätellä A:n pahoinpidelleen niillä E:tä.

Lääkärintodistuksen mukaan E:n päälaella on ollut noin kahden senttimetrin pituinen kirveen hamarapuolella tapahtuneeseen lyöntiin sopiva haava. Päälaen verinen ruhjevamma on havaittavissa myös hänestä välittömästi tapahtuman jälkeen otetuista valokuvista. Poissuljettua ei kuitenkaan ole, ettei päälaen vamma sen valokuvista havaittava laatu huomioon ottaen ole voinut syntyä esimerkiksi E:n kertoman kaatumisen yhteydessä, jolloin WC-istuinkin oli rikkoutunut. Vamman syntymistä muussa kuin lyönnin yhteydessä tukee lisäksi se, ettei kirveessä ole siitä välittömästi teon jälkeen otetussa valokuvassa havaittavissa lainkaan verijälkiä, vaikka pään haavasta on valokuvan perusteella vuotanut paljon verta. E:n esitutkinnassa antama kertomus kirveen hamarapuolella tehdystä lyönnistä on osittain epävarma. Asiassa esitutkintakertomuksen lisäksi esitetty näyttö ei siten ole riittävä sen tueksi, että A on lyönyt E:tä kirveen hamarapuolella päähän.

Lääkärintodistuksen mukaan E:n peukalon selässä on ollut pinnallinen viiltohaava. Valokuvista, jotka on ilmeisesti otettu E:n kuulustelun yhteydessä, käy lisäksi ilmi, että E:n vasemman käden etusormessa on ollut viiltohaava. Haavat ovat valokuvista ilmenevällä tavalla kuitenkin olleet suhteellisen vähäisiä. Poissuljettua ei siten ole, etteivät vammat ole voineet syntyä esimerkiksi siinä yhteydessä, kun E oli esitutkinnassa antamansa kertomuksen mukaan rikkonut ikkunan avunsaannin mahdollistaakseen. Vammojen syntymistä muussa kuin veitsellä viillon yhteydessä tukee lisäksi se, ettei veitsessä ole siitä välittömästi tapahtuman jälkeen otetussa valokuvassa havaittavissa lainkaan verijälkiä. Asiassa ei siten esitutkintakertomuksen lisäksi ole esitetty sellaista näyttöä, että A:n voidaan katsoa käyttäneen pahoinpitelyssä veistä.

E on kertonut potkimalla tapahtuneesta pahoinpitelystä lääkärille. Esitutkinnassa hän ei sen sijaan ole kertonut A:n potkineen häntä. Ottaen huomioon edellä lääkärintodistukseen kirjatun kertomuksen näyttöarvoa heikentävät seikat, yksinomaan se ei ole riittävä näyttö potkimalla tehdystä pahoinpitelystä. Myöskään asiassa esitetty muu näyttö ei osoita potkimista tapahtuneen.

Johtopäätökset

E:n esitutkintakertomus ja sen tueksi esitetty näyttö eivät riitä osoittamaan A:n lyöneen E:tä kirveen hamarapuolella päähän, yrittäneen viillellä tätä veitsellä tai kuristaneen tätä. E:n yksinomaan lääkärintodistuksesta ilmenevä tapahtumainkuvaus ei riitä osoittamaan A:n potkineen E:tä.

Syyte on sen vuoksi näiltä osin hylättävä.

A on kuitenkin lyömällä E:tä kerran nyrkillä päähän aiheuttanut tälle päälaen vamman sekä niskaan punoitusta ja ihorikon. Koska A on todennäköisesti ymmärtänyt, että E koettaa tapahtuman yhteydessä paeta, A on teollaan aiheuttanut myös E:n käden viiltohaavat.

Syyksilukeminen

A on 22.8.2011 Hollolassa puolisoiden yhteisessä kodissa tehnyt ruumiillista väkivaltaa E:lle lyömällä tätä kerran nyrkillä päähän, muutaman kerran kämmenellä kasvoihin sekä nyrkillä ja kämmenellä muutaman kerran vartalon alueelle. Väkivallasta on E:lle aiheutunut nenän murtumavamma, etuhampaan irtoaminen, mustelma ja turvotusta oikean silmän ympärille, turvotusta ja ihorikkoa huuliin, vartaloon ruhjevammoja sekä haava päälaelle, viiltohaavoja käteen ja niskaan punoitusta sekä ihorikko.

Menettelyllään A on syyllistynyt pahoinpitelyyn.

Rangaistusseuraamus

Hovioikeus pitää oikeudenmukaisena rangaistuksena A:n syyksi luetusta pahoinpitelystä kuuden kuukauden pituista ehdollista vankeusrangaistusta.

- - - - - - - - - -

Tuomiolauselma

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

VASTAAJA A

TUOMIOLAUSELMA
Muutos käräjäoikeuden tuomioon

SYYKSI LUETUT RIKOKSET
Pahoinpitely 22.8.2011

RANGAISTUSSEURAAMUKSET
VANKEUS
6 kuukautta vankeutta
Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys 3 päivää.
Vapaudenmenetysaika 22.-24.8.2011
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika päättyy 8.11.2013.

LAINKOHDAT
Rikoslaki 21 luku 5 § 1
Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

- - - - - - - - - -

MUUT LAUSUNNOT
Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä täytäntöönpantavaksi, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

- - - - - - - - - -

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Pirjo Yli-Kokkila, Lea Nousiainen ja Lasse Tamminen
Valmistelija: Paula Malanin

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen