29.11.2011

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 3.3.2010

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KANNE

Vaatimukset

Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen on vaatinut, että käräjäoikeus

1. ensisijaisesti muuttaa Finnlines Oyj:n jatketun varsinaisen yhtiökokouksen 20.5.2008 pöytäkirjan 7 §:n kohdalla tekemää päätöstä osingon maksusta tilikaudelta 1.1.-31.12.2007 siten, että vähimmäisosinkoa maksetaan 17.181.000 euroa maksettavaksi päätetyn 180.216,39 euron sijasta tai

2. toissijaisesti julistaa pätemättömäksi Finnlinesin varsinaisen yhtiökokouksen 20.5.2008 tekemän, edellä kohdassa 1 tarkoitetun päätöksen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Perustelut

Yhtiökokouksen 20.5.2008 tekemä päätös on osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n vähemmistöosinkosäännöksen ja 1 luvun 7 §:ään sisältyvän yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

Ilmarinen on Finnlinesin vähemmistöosakkeenomistaja. Ilmarinen omistaa 10,43 % Finnlinesin osakekannasta (per 31.5.2008). Italialaisen Grimaldi Groupin omistusosuus samaan aikaan oli 59,15 %. Nyttemmin tämä omistusosuus on kasvanut 65,84 %:iin (per 2.11.2009).

Asiassa on kyse osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n vähimmäisosinkosäännöksestä, jonka mukaan osinkona on jaettava vähintään puolet tilikauden voitosta.

Finnlinesin taseen per 31.12.2007 mukaan yhtiön voittovarat olivat 92.927.572,86 euroa. Finnlinesin tilikauden 1.1.-31.12.2007 tulos on varsinaisen yhtiökokouksen jatkokokouksessa äänestyksen jälkeen vahvistetun tilinpäätöksen mukaan kuitenkin vain noin 360.000 euroa. Tuloslaskelmassa on kuitenkin yhtiön tulosta pienentävä 34.002.000 euron suuruinen satunnainen erä, joka tuloslaskelman liitetietojen mukaan on emoyhtiöstä maksettu konserniavustus tytäryhtiöIle.

Ilman edellä mainittua 34.002.000 euron määräistä konserniavustusta tytäryhtiöille Finnlinesin tilikauden 1.1. -31.12.2007 voitto olisi konserniavustuksen määrän verran suurempi, yhteensä noin 34.362.000 euroa. Ero vahvistetun tilinpäätöksen mukaiseen voittoon on merkittävä.

Konserniavustuksille ei ole vähemmistöosakkeenomistajien kannalta hyväksyttävää, asianmukaista liiketaloudellista perustetta. Konserniavustukset eivät ole hyödyttäneet vähemmistöosakkaita osinko-oikeuden pienentymisen kompensoivalla tavalla. Konserniavustuksella on loukattu vähemmistöosakkeenomistajien ehdotonta, lailla turvattua oikeutta vähimmäisosinkoon. Sen vuoksi Ilmarinen on vaatinut 20.5.2008 pidetyssä Finnlinesin jatketussa varsinaisessa yhtiökokouksessa vähimmäisosinkoa ja osingon laskemista siten, että yhtiön tulosta vähentävät konserniavustukset lisätään laskennallisesti vähimmäisosingon perustana olevaan yhtiön tulokseen. Tällöin vähimmäisosingon määräksi tulee 17.181.000 euroa eli puolet tilikauden voitosta.

Finnlinesin hallitus on esittänyt yhtiökokoukselle keväällä 2008, ettei tilikaudelta 1.1.-31.12.2007 maksettaisi lainkaan osinkoja. Ilmarisen vaadittua varsinaisen yhtiökokouksen jatkokokouksessa 20.5.2008 vähimmäisosinkoa kokouksessa on todettu, että vähimmäisosinko tulee maksaa. Yhtiön enemmistöosakas Grimaldi Group on kuitenkin vaatinut, että vähimmäisosinko määräytyy yhtiön tuloslaskelman osoittamasta voitosta 360.000 euroa.

Äänestyksen jälkeen Finnlinesin jatketussa varsinaisessa yhtiökokouksessa 20.5.2008 on päätetty jakaa Grimaldi Groupin esityksen mukaisesti osinkona puolet tilinpäätöksen osoittamasta tilikauden voitosta eli 180.216,39 euroa.

Vähimmäisosinkoa koskeva osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n säännös tarkoittaa vähemmistön ehdotonta oikeutta saada kyseisessä lainkohdassa määritelty osinko. Vähimmäisosinko-oikeutta ei voida pienentää antamalla tulosta pienentäviä konserniavustuksia, joille ei ole hyväksyttäviä liiketaloudellisia perusteita ja jotka eivät suoraan ja konkreettisesti hyödytä vähemmistöosakkaita. Vähemmistöosakkaiden tulisi saavuttaa konserniavustuksen antamisesta konkreettisesti sellainen etu, jonka he samalla vähemmistöosinko-oikeuden pienenemisenä menettävät, jotta konserniavustusta voitaisiin poikkeuksellisesti pitää sillä tavoin hyväksyttävänä, ettei sitä tarvitsisi laskennallisesti huomioida tilikauden tulosta ja vähimmäisosingon määrää laskettaessa.

Ilmarinen tai muut vähemmistöosakkeenomistajat eivät ole hyötyneet konserniavustusten antamisesta tai saaneet muutoinkaan yhtiöstä mitään sellaista etua, joka vastaisi sitä osingonmenetystä, joka niille konserniavustuksen antamisesta aiheutuu.

Osingon määrästä äänestämällä ei tule voida kiertää täysimääräisen vähimmäisosingon maksuvelvollisuutta.

Osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:n mukaisesti yhtiökokous, hallitus tai toimitusjohtaja ei myöskään saa tehdä päätöstä tai ryhtyä muuhun toimenpiteeseen, joka on omiaan tuottamaan osakkeenomistajalle tai muulle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkeenomistajan kustannuksella. Tätä yhdenvertaisuusperiaatetta voidaan loukata esimerkiksi antamalla sellaisia konserniavustuksia, joiden antamiseen ei ole hyväksyttävää syytä.
Ilmarisen vaatimus vähimmäisosingon laskemisesta siten, että konserniavustukset lisätään osinkolaskelman perustana olevaan yhtiön tulokseen tilikaudelta 1.1.-31.12.2007, olisi tullut hyväksyä. Käräjäoikeuden tulee muuttaa yhtiökokouksen tekemää päätöstä vastaavasti.

Finnlines tilikaudella 1.1.-31.12.2007

Finnlines on yksi Euroopan suurimmista aikataulutettuun linjaliikenteeseen erikoistuneista varustamoista. Konsernin liiketoiminta keskittyy merikuljetuksiin Itämeren ja Pohjanmeren alueella sekä satamapalveluiden tuottamiseen Suomessa ja Norjassa.

Finnlinesin liikevaihto vuonna 2007 oli 685,5 miljoonaa euroa. Liikevaihdon kasvu edelliseen vuoteen verrattuna oli noin 8,3 %.

Finnlinesin rahoituskulut olivat vuonna 2007 noin -34,0 miljoonaa euroa. Finnlines on kertonut rahoituskulujen kasvaneen investointiohjelman takia otettujen pitkäaikaisten lainojen takia.

Finnlinesin tilinpäätösasiakirjojen mukaan vuoden 2007 bruttoinvestoinnit olivat 391,3 miljoonaa euroa. Tästä summasta suurin osa koostuu kolmen toimitetun aluksen viimeisistä maksueristä. Finnlinesin mukaan erään telakan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti Finnlines maksoi syyskuussa 2007 ensimmäisen erän (72 miljoonaa euroa) tilaamistaan kuudesta roro-Iaivasta.

Finnlinesin hallitus viittasi nimenomaisesti investointeihin jo liikenteessä olevaan viiteen alukseen ja satamaan sekä niihin sitoumuksiin, joita on tehty aluskannan uusimiseksi, kun se perusteli alkuperäistä esitystään olla maksamatta osakkeenomistajille osinkoa tilikaudelta 1.1.-31.12.2007.

Kevään 2008 yhtiökokouksia edeltävät tapahtumat

Finnlinesin kotisivuilla 20.2.2008 julkistetusta tilinpäätöstiedotteesta Ilmarinen sai tietää, että Finnlinesin hallitus tulee myöhemmin keväällä pidettävässä yhtiökokouksessa esittämään, ettei osakkeenomistajille makseta lainkaan osinkoa vuodelta 2007. Perusteluna tälle tiedotteessa viitattiin käynnissä olevaan investointiohjelmaan.

Yhtiön tulosta pienensi 34.002.000 euron määräinen satunnainen erä. Koska Ilmarisen ja muiden vähemmistöosakkeenomistajien vähemmistöosinko lasketaan osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n mukaisesti suoraan tilikauden voitosta, tällä satunnaisella erällä oli huomattava merkitys Ilmarisen ja muiden vähemmistöosakkeenomistajien saaman osingon kannalta.

Ilmarinen tiedusteli 20.3.2008 kirjallisesti Finnlinesin hallitukselta ja toimitusjohtajalta muun ohella edellä mainitun satunnaisen erän sisältöä. Toimitusjohtajalta saatiin 7.4.2008 Ilmarisen kirjallisen tiedustelun "sisään" kirjoitettu vastaus, jossa todettiin, että satunnaisessa erässä on kyse konserniavustuksesta tytäryhtiöille. Sama asia ilmeni myös Finnlinesin tuloslaskelman liitetiedoista.

26.3.2008 päivätyssä kokouskutsussa varsinaiseen yhtiökokoukseen, joka pidettäisiin 15.4.2008, toistettiin hallituksen esitys siitä, ettei osakkeenomistajille makseta osinkoa vuodelta 2007. Kokouskutsuun kirjatuissa perusteluissa viitattiin aiempaan tapaan investointiohjelmaan.

15.4.2008 pidetty yhtiökokous

Finnlinesin 15.4.2008 pidetyssä varsinaisessa yhtiökokouksessa Ilmarinen vaati kokouksessa tilinpäätöksen hyväksymistä ja voiton käyttämistä koskevien asioiden siirtämistä osakeyhtiölain 5 luvun 24 §:n 2 momentin mukaisesti jatkokokoukseen.

Lisäksi Ilmarinen edellytti 15.4.2008 pidetyssä Finnlinesin varsinaisessa yhtiökokouksessa, että Finnlines selvittää jatkokokoukseen mennessä perusteet kyseisen konserniavustuksen myöntämiselle.

20.5.2008 pidetty kokous

Finnlinesin varsinaisen yhtiökokouksen jatkokokouksessa 20.5.2008 Ilmarinen vastusti tilinpäätöksen vahvistamista ja kyseessä olevan konserniavustuksen huomioon ottamista voitonjakokelpoisia varoja määritettäessä. Ilmarinen totesi, että konserniavustus johtaa Finnlinesin tilinpäätöksen virheellisyyteen muun muassa tuloksen laskemisen osalta. Tuloksella taas on edellä todetuin tavoin merkitystä vähemmistöosingon laskemisen kannalta. Ilmarinen vastusti myös vastuuvapauden myöntämistä.

Ilmarinen esitti jatkokokouksessa osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n mukaisen vähemmistöosinkovaatimuksen ja ehdotti myös osakeyhtiölain 7 luvun 7 §:n mukaisen erityisen tarkastuksen suorittamista yhtiön hallinnosta ja kirjanpidosta 31.12.2007 päättyneeltä tilikaudelta.

Yhtiökokouksessa 20.5.2008 todettiin, että vähemmistöosinko on Ilmarisen vaatimuksesta sinänsä maksettava. Äänestyksen jälkeen osingon määräksi kuitenkin vahvistettiin puolet tilinpäätöksen osoittamasta voitosta eli 180.216,39 euroa (0,004 euroa osakkeelta), kun Ilmarisen vaatimus oli 17.181.000 euroa (0,42 euroa osakkeelta). Tilinpäätös vahvistettiin kyseisessä kokouksessa ja vastuuvapaus myönnettiin.

20.5.2008 pidetyssä jatkokokouksessa Finnlinesin toimitusjohtaja antoi selvitystä tytäryhtiöille myönnetyistä konserniavustuksista ja esitti näkemyksenään, että avustusten antamiselle on ollut selvä ja tärkeä liiketaloudellinen peruste. Konserniavustukset oli toimitusjohtajan kertoman mukaan annettu kolmelle Finnlinesin suoraan tai välillisesti 100 % omistamalle tytäryhtiölle, jotka ovat laivanomistajayhtiöitä, joita emoyhtiö on rahoittanut. Toimitusjohtajan selvityksen mukaan annetut konserniavustukset oli käytetty näiden tytäryhtiöiden velkojen lyhennyksiin. Lisäksi toimitusjohtaja totesi 20.5.2008 kokouksessa, että konserniavustusten käyttäminen on tuonut konsernille noin 9 miljoonan euron määräisen verohyödyn.

Konserniavustuksista saadut tiedot

20.5.2008 pidetyssä yhtiökokouksessa Finnlinesin toimitusjohtaja antoi suullisesti selvitystä tytäryhtiöilie myönnetyistä konserniavustuksista. Selvityksenä ilmoitettiin muun muassa konserniavustusta saaneiden yhtiöiden nimet ja yksilöidyt avustusten määrät sekä käsiteltiin Finnlinesin saaman verohyödyn määrää.

Yhtiökokoukselle annetussa selvityksessä ei ilmennyt minkäänlaisia perusteluja sille, mitkä olisivat olleet vähemmistöosakkaan kannalta hyväksyttävät liiketaloudelliset perusteet konserniavustuksen antamiselle. Toimitusjohtajan selvityksestä ei käynyt ilmi, miten vähemmistöosakkaat olisivat hyötyneet konserniavustuksen antamisesta tai muutoin saaneet osingonmenetystään vastaavaa etua

Tilinpäätöstiedoista ilmenee lisäksi, että tilikaudella 1.1.-31.12.2007 konserniavustuksia saaneissa kolmessa tytäryhtiössä on ryhdytty aiemmasta poiketen tekemään suunnitelman ylittäviä poistoja. Esimerkiksi tilikaudella 1.1.-31.12.2006 näissä yhtiöissä tehtiin vain suunnitelman mukaiset poistot. Tilikaudella 1.1.-31.12.2007 tehtyjen, suunnitelman ylittävien poistojen aiheuttama tappio on sitten katettu emoyhtiöstä maksetuilla konserniavustuksilla. Konserniavustusten antaminen taas on pienentänyt emoyhtiön tuloksen poikkeukselliselle tasolle, minkä vuoksi emoyhtiöstä maksettavan vähimmäisosingon määrä on jäänyt minimaaliseksi.

Yhtiökokouksen päätöksen lainvastaisuus

Osakkeenomistajien keskeisistä oikeuksista

Osakeyhtiölain 1 luvun 5 §:n mukaisesti yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Tämä lähtökohta tukee Ilmarisen edellä kerrottua näkemystä siitä, että Finnlinesin tulisi maksaa osakkeenomistajilleen osinkoa siten, että osingon perustana olevaan yhtiön tulokseen lisätään laskennallisesti yhtiöstä maksetut konserniavustukset.

Osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:n mukaisesti yhtiökokous, hallitus tai toimitusjohtaja ei saa tehdä päätöstä tai ryhtyä muuhun toimenpiteeseen, joka on omiaan tuottamaan osakkeenomistajalle tai muulle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkeenomistajan kustannuksella. Tätä yhdenvertaisuusperiaatetta voidaan loukata esimerkiksi antamalla sellaisia konserniavustuksia, joiden antamiseen ei ole hyväksyttävää syytä.

Oikeuskirjallisuuden mukaan jos konserniavun antajayhtiössä on vähemmistöosakkeenomistajia, loukataan ilman heidän hyväksymistään annetulla konserniavustuslahjoituksella osakkeenomistajien yhdenvertaisuusperiaatetta. Yhdenvertaisuusperiaatteen merkitystä on vuonna 2006 voimaan tulleessa osakeyhtiölaissa entisestään korostettu.

Vähemmistöosinko-oikeuden loukkaaminen konserniavustuksella

Oikeuskirjallisuuden mukaan vähemmistöosinkoa koskevan säännöksen tarkoituksena on pyrkiä estämään klassinen osakkeenomistajien näännyttämiseksi kutsuttu tilanne. Näännyttäminen aiheuttaisi osakkeenomistajien vähemmistölle kohtuuttomia vaikeuksia ja voisi saada vähemmistöosakkeenomistajat myymään osakkeensa kohtuuttoman halvalla.

Yhtiö voi pyrkiä laatimaan tilinpäätöksen tarkoituksella sellaiseksi, että se näyttää todellista heikomman tuloksen, jotta vähemmistöosinkoa ei jäisi jaettavaksi. Tällainen menettely ei ole sallittua.

Vähimmäisosinko-oikeuden loukkauksesta voi olla kyse tilanteessa, jossa tytäryhtiölle annettu konserniavustus vähentää emoyhtiön jakokelpoisia varoja siten, ettei osinkoa jaeta emoyhtiöstä lainkaan tai osinkoa jaetaan vähemmän kuin sitä jaettaisiin ilman konserniavustuksen antamista. Perusteltua olisikin laskea vähemmistöosinko siitä voitosta, jonka yhtiö olisi tehnyt ilman konserniavustusta.

Edellä kerrottu näkemys on vahvistettu myös Itä-Suomen hovioikeuden antamassa ratkaisussa numero 970/200319, jossa oli kyse konserniavustuksen merkityksestä vähemmistöosingon määrään. Konserniavustuksena annettu määrä oli otettu huomioon tilikauden voittoa vähentävänä eränä yhtiön taseessa kuten ratkaistavassa jutussa ja se oli siten vähentänyt vähemmistöosakkeenomistajille lain mukaan kuuluvan osingon määrää. Hovioikeus määräsi vähimmäisosingon laskettavaksi ja maksettavaksi ikään kuin konserniavustusta ei olisi annettu.

Ilmarinen ei ole osallistunut konserniavustuksen antamista koskevaan päätöksentekoon. Ilmarinen on vastustanut konserniavustuksen huomioon ottamista yhtiön voitonjakokelpoisten varojen määrää laskettaessa. Lisäksi Ilmarinen on vaatinut vähemmistöosinkoa.

Finnlinesin osakkeenomistajille 20.5.2008 antamissa tiedoissa konserniavustuksista ei ole esitetty vähemmistöosakkeenomistajan kannalta hyväksyttäviä liiketaloudellisia perusteita konserniavustuksen antamiselle. Finnlines ei ole esittänyt juuri lainkaan perusteita konserniavustuksen antamiselle. Yhtiökokouksessa 20.5.2008 annetuissa tiedoissa ei ole ilmaistu, miten Ilmarinen tai muut vähemmistöosakkeenomistajat olisivat hyötyneet konserniavustuksen antamisesta tai saaneet muutoinkaan yhtiöstä jotain sellaista etua, joka vastaisi niiden osingonmenetystä.

Konserniavustusta saaneiden tytäryhtiöiden tilinpäätöstietojen mukaan niissä on aiemmasta poiketen tehty muitakin kuin suunnitelman mukaisia poistoja. Näiden poistojen aiheuttama tappio on sitten katettu emoyhtiöstä maksetuilla konserniavustuksilla. Tämä taas on pienentänyt emoyhtiön tuloksen poikkeukselliselle tasolle, minkä vuoksi emoyhtiöstä maksettavan vähemmistöosingon määrä on jäänyt minimaaliseksi.

Toiminta poikkeaa Finnlinesin aiemmin noudattamasta, osakkeenomistajille edullisesta osingonmaksupolitiikasta ja tukee näkemystä vähemmistöosakkeenomistajien näännyttämispyrkimyksestä.

Professori Nuolimaa on lausunnossaan esittänyt että jotta vähemmistöosinko-oikeutta pienentävälle konserniavustukselle voitaisiin täysin poikkeuksellisesti katsoa olevan olemassa hyväksyttävä liiketaloudellinen peruste, olisi avustuksen suoraan hyödynnettävä vähemmistöosakkaita. Näiden tulisi saavuttaa konserniavustuksen antamisesta konkreettisesti sellainen etu, jonka he samalla vähemmistöosinko-oikeuden pienenemisenä menettävät. Pelkkä osakkeen mahdollinen tuleva arvonnousu ei riitä vähemmistön oikeuden menetyksen korvaamisen perusteeksi. Muutoin kuin osakeyhtiölaissa nimenomaan säädetyin tavoin tapahtunut varojen jako voi olla laitonta jakoa, elleivät kaikki antajayhtiön osakkeenomistajat ole hyväksyneet toimenpidettä. Suuret investoinnit tai vastaavat argumentit eivät voi olla hyväksyttävä peruste sille, että konserniavustusta ei lisättäisi voittoon ja että oikeutta vähemmistöosinkoon näin loukattaisiin. Tytäryhtiöiden velkojen maksu tai mikään muukaan peruste ei oikeuta Finnlinesia antamaan konserniavustusta tytäryhtiöilleen siten, että konserniavustuksilla vähennetään vähemmistöosinkoa. Pelkkä veroedun saavuttaminen konserniavustuksella ei voi olla hyväksyttävä peruste vähemmistöosinko-oikeuden pienentämiseen. Edes tytäryhtiön konkurssin välttäminen ei oikeuta konserniavustuksen antamiseen siten, että sillä vähennetään vähemmistöosinkoa. Osakkeenomistajan oikeus voittoon ja erityisesti vähemmistöosinko on Suomen osakeyhtiöoikeuden peruskiviä. Sen syrjäyttämiseksi olisi oltava asianmukaiset ja hyväksyttävät perusteet.

Tapauksessa ei ole hyväksyttäviä, asianmukaisia perusteita Ilmarisen vähemmistöosinko-oikeutta loukkaavan konserniavustuksen suorittamiselle. Vähemmistöosinko tulisi laskea sen määräisenä, joksi se muodostuu jätettäessä konserniavustusten antaminen huomiotta yhtiön tulosta laskettaessa.

Kantaja on lausunut vastaajan vastauksen johdosta:

Tapahtumien kulusta

Finnlines on yksi Euroopan suurimmista aikataulutettuun linjaliikenteeseen erikoistuneista varustamoista. Konsernin liiketoiminta keskittyy merikuljetuksiin Itämeren ja Pohjanmeren alueella sekä satamapalveluiden tuottamiseen Suomessa ja Norjassa.

Kun aluskantaa aikaisempina vuosina uudistettiin, tällä seikalla ei ole ollut alentavaa vaikutusta maksettaviin osinkoihin.

Finnlines on lähihistoriassa aina jakanut hyvää osinkoa omistajilleen. Finnlines on jakanut hyvää osinkoa jopa vuosina, jolloin yhtiön tulos on heikentynyt.

Vuonna 2007 tapahtui kuitenkin muutos. Finnlinesin yhtiökokous korotti Ilmarisen ja muiden vähemmistöosakkeenomistajien vaatimuksesta osingon määrää siitä, mitä yhtiön hallitus on ehdottanut. Hallitus oli hyvästä tuloksesta huolimatta esittänyt maksettavaksi vain huomattavan matalaa osinkoa, eli 0,30 euroa/osake. Hallitus ehdotti siis jo tuolloin ensimmäisen kerran osingonmaksua, joka olisi alittanut minimiosingon määrän. Yhtiökokous päätti jakaa osinkoa 0,42 euroa/osake. Enemmistöomistaja Grimaldi Group on kokouksessa myös vaihtanut yhtiön hallituksen kokoonpanon.

Tässä vaiheessa viimeistään ilmeni Finnlinesin enemmistöosakkaan halu muuttaa yhtiön osingonjakopolitiikan suuntaa ja pitää yhtiössä kertyneet varat yhtiön sisällä. Finnlinesin hallituksen tekemän osingonmaksuesityksen johdosta vähemmistöosakkeenomistajat joutuivat ensimmäisen kerran erikseen esittämään yhtiökokouksessa vähemmistöosinkovaatimuksen, jonka mukaisesti osinko myös maksettiin.

Vuonna 2008 sama kehitys jatkui. Yhtiön hallitus ilmoitti 20.2.2008 tilinpäätöstiedotteessa esittävänsä yhtiökokoukselle, ettei osakkeenomistajille maksettaisi lainkaan osinkoa vuodelta 2007.

Hallituksen esitys vuoden 2008 yhtiökokoukselle tulkittiin markkinoilla nimenomaisena merkkinä vähemmistöosakkeenomistajien näännyttämisestä.

Finnlinesin vuonna 2007 antama noin 34 miljoonan euron konserniavustus on poikkeuksellisen suuri verrattuna yhtiön aikaisempaan historiaan. Itse asiassa Finnlines ei ole antanut konserniavustuksia tytäryhtiöille ollenkaan ennen vuotta 2004.

Samanaikaisesti Finnlines ei ole vuonna 2007 itse saanut yhtään konserniavustusta tytäryhtiöiltään, kun taas aiempina vuosina Finnlines on saanut konserniavustusta, jonka määrä on vaihdellut noin puolesta miljoonasta eurosta noin 34,5 miljoonaan euroon asti. Esimerkiksi vuonna 2006 Finnsteve Oy Ab antoi Finnlinesille konserniavustusta vajaat 7 miljoonaa euroa. Vuonna 2007 konserniavustusta ei annettu ollenkaan.

Tytäryhtiöissä kertynyttä poistoeroa on johdonmukaisesti kasvatettu viime vuosien aikana ja erityisesti sen jälkeen kuin Grimaldi Group otti vallan Finnlinesissa, mikä on mahdollistanut emoyhtiön voiton siirtämisen tytäryhtiöihin, ilman että verotettavaa tuloa syntyy (eikä Finnlinesin mukaan siksi myöskään ole mahdollista maksaa vähemmistöosinkoa).

Finnlinesin antama konserniavustus

Konserniavustuksia saaneissa tytäryhtiöissä on aiemmasta poiketen tehty muitakin kuin suunnitelman mukaisia poistoja. Näiden suunnitelman ylittävien poistojen aiheuttama tappio on katettu emoyhtiöstä maksetuilla konserniavustuksilla. Tämä on pienentänyt emoyhtiön tuloksen poikkeukselliselle tasolle, minkä vuoksi emoyhtiöstä maksettavan vähimmäisosingon määrä on jäänyt minimaaliseksi. Normaali suunnitelman mukainen poistoaika Finnlinesin omistamien alusten kaltaisille laivoille on noin 30 vuotta. Finnlinesin konsernitilinpäätöksen laatimisperiaatteiden mukaan alusten poistoaika on 30-35 vuotta. Sama seikka mainitaan myös Ropax-yhtiöiden tilinpäätöksissä. Tällaiset normaalit poistot on tässä tapauksessa huomattavasti ylitetty ja poistoaikaa on vastaavasti lyhennetty.

Kansainvälinen IFRS -tilinpäätösstandardi ei edes salli tämänkaltaisia ylipoistoja. IFRS -tilinpäätösstandardit eivät myöskään salli kulukirjauksen tekemistä konserniavustuksesta. Konserniavustus on lähinnä lahjanluonteinen erä eikä se ole todellinen kulu.

Asiassa ei ole kysymys siitä, etteikö konserniavustusta olisi annettu konserniavustuslain mukaisesti. Kyse ei ole myöskään siitä, etteikö yhtiöissä tulisi pyrkiä tavoittelemaan verohyötyä. Asiassa on kysymys siitä, että konserniavustuksen antamisella on loukattu Ilmarisen ja muiden vähemmistöosakkeenomistajien oikeutta vähemmistöosinkoon, kun yhtiö vähemmistön vaatimuksesta huolimatta on yhtiökokouksessa päättänyt olla jakamatta lain mukaista vähemmistöosinkoa. Vähemmistöosinko olisi tullut laskea tuloksesta, josta ei ole vähennetty annettuja konserniavustuksia.

Kyse on myös siitä, että yhtiökokouksen päätös on tässä tapauksessa loukannut osakeyhtiölain mukaista yhdenvertaisuusperiaatetta, kun päätöksellä on hyödytetty enemmistöosakkeenomistajaa vähemmistön kustannuksella ja edesautettu enemmistöosakkeenomistajan näännyttämistavoitetta.

Asiantuntijalausunnossa on todettu, että konserniavustuksen vero-oikeudellisesta hyväksyttävyydestä ei ole mahdollista tehdä päätelmiä sen osakeyhtiöoikeudellisesta hyväksyttävyydestä. Näin ollen koko keskustelu siitä, onko konserniavustus ollut konserniavustuslain mukainen vai ei, on turha.

Olennaista on kysymys siitä, voiko vähemmistön oikeutta vähemmistöosinkoon ylipäätään loukata - olipa kysymys sitten "liiketaloudellisesti perustellusta" loukkauksesta vai ei.

Saavutettu verohyöty ei ole Finnlinesin esittämän suuruinen eikä todellinen

Finnlines esittää vastauksessaan, että nyt kyseessä olevat konserniavustukset ovat tuottaneet FinnlinesilIe "välittömän noin 8,8 miljoonan euron verosäästön". Väite on harhaanjohtava. Väitetty verosäästö on näennäinen.

Finnlinesin tytäryhtiöissä tehdyt, suunnitelman ylittävät poistot verotuksessa ovat toki johtaneet siihen, että konserniavustusten jälkeen Finnlines ei ole tehnyt juuri lainkaan voittoa. Koska tytäryhtiöitten tulokset ovat olleet tappiolliset, tämä tarkoittaa, että konsernissa on kaiken kaikkiaan maksettu vähemmän veroa nyt kyseessä olevalta tilikaudelta kuin olisi maksettu tilanteessa, jossa tehtäisiin poistot suunnitelman mukaisina.

Tehdyt -huomattavasti suunnitelmanmukaisia poistoja suuremmat­ poistot verotuksessa tarkoittavat kuitenkin käytännössä vain sitä, että laivojen koko arvo poistetaan verotuksessa lyhyemmässä ajassa kuin mitä muuten tehtäisiin. Näin ollen se "verohyöty", mikä nyt tehdyillä suuremmilla poistoilla on saavutettu, maksetaan verottajalle joka tapauksessa myöhemmin, kun yhtiöllä ei enää ole hyödynnettävissä olevaa vastaavaa poistopohjaa. Kyse on siis tosiasiassa vain verotuksen siirtämisestä myöhemmäksi. Kysymys ei ole lopullisesta verosäästöstä, vaan veron lykkäyksestä.

Finnlinesin tytäryhtiöissä on kertynyt 34,1 miljoonaa euroa poistoeroa vuonna 2007, mikä vastaa käytännössä täysin tytäryhtiöille maksetun konserniavustuksen määrää. Finnlinesin 2007 tilinpäätöksen liitetietojen kohdan 22 (laskennalliset verosaamiset ja -velat) mukaan laskennallinen verovelka alusten ja lastinkäsittelylaitteiston osalta on kasvanut 7,466 miljoonaa euroa.

Ilmarinen ei kiistä sitä, että konserniavustuksen käyttämisellä käytännössä usein tähdätään juuri veron maksun siirtämiseen tulevaisuuteen. Tämä voi joissain tapauksissa olla järkevää. Mikäli konserniavustusten kerrotulla "liiketaloudellisella perusteella" ylipäätään katsotaan olevan mitään merkitystä tässä asiassa, Finnlinesin tulisi kuitenkin pystyä osoittamaan, että jokin verosäästö ylipäätään realisoituisi pidemmällä tähtäimellä. Tällainen tuskin on mahdollista.

Saavutettu veronlykkäys ei välttämättä hyödytä kaikkia osakkeenomistajia

Poistojen kasvattaminen ja konserniavustusten antaminen niiden kattamiseen on johtanut veronlykkäyksen. Tiedossa ei ole, johtaako tämä mahdollisesti joidenkin vuosien jälkeen lopulliseen verohyötyyn.
Olennaista asiassa on myös se, onko konserniavustus hyödyttänyt kaikkia osakkeenomistajia.

Jotta veron lykkäyksen hyöty osoittautuisi todelliseksi myös vähemmistöosinkoa vaatineiden kannalta, pitäisi Finnlinesin pystyä osoittamaan, että

a) verolykkäys todella realisoituu tulevaisuudessa tocmllisena verohyötynä;

b) vähemmistöosinkoa vaatineet saisivat osansa tästä verohyödystä ja että

c) tulevaisuudessa realisoituva verohyöty on riittävä kompensoimaan vähemmistöosakkeenomistajien nyt menettämää vähemmistöosinkoa.

Näyttötaakka tältä osin on Finnlinesilla.

Näännyttämisepäilyn ollessa kyseessä tietyn tulosta pienentävän toimenpiteen vaikutuksia ei ylipäätään arvioida vähemmistöosakkaan kannalta muuten kuin juuri vähemmistöosingosta päättämisen ajankohtana ja silloin vallitsevissa olosuhteissa.

Näännyttämisepäilyn taustalla on aina pelko siitä, että näännyttämisen kohteena oleva osakkeenomistaja joutuisi luopumaan osakeomistuksestaan vastentahtoisesti ja ennenaikaisesti enemmistöosakkaan toimenpiteiden johdosta. Mikäli näännyttämisepäily on aiheellinen ja näännyttämistoimenpiteet menestyvät, on nurinkurista ajatella, että laki sallisi tuloksen pienentämisen ja vähemmistöosingon maksamatta jättämisen perustuen väitettyyn hyötyyn, jonka olemassaolo voidaan todeta vasta näännyttämisen kohteena olleen osakkeenomistajan mahdollisesti luovuttua osakeomistuksestaan.

Vaikka väitetysti tavoiteltu verohyöty myöhemmin, esimerkiksi tonnistoverouudistuksen johdosta, osoittautuisikin todelliseksi, ei tämä hyöty riitä perusteeksi, joka oikeuttaisi loukkaamaan vähimmäisosinko-oikeutta.

Osakkeen realisointimahdollisuus pörssiyhtiössä ei poista näännyttämisen mahdollisuutta

Jatkuva osingon maksamattomuus näännyttämistarkoituksessa alentaa osakkeen kurssia ja vähentää markkinoiden kiinnostusta osakkeen hankkimiseen. Tämä on omiaan ajamaan vähemmistöosakkeenomistajia realisoimaan osakkeensa hintaan, joka on näännyttämällä ajettu alas. Suurta osake-erää, jota Ilmarisen omistaa, ei ole mahdollista myydä pörssissä tavanomaiseen tapaan ilman, että näännyttäminen näkyisi osakkeen hinnassa.

Vähemmistön oikeus osinkoon

Oikeus vähemmistöosinkoon seuraa suoraan osakeyhtiölain vähemmistöosinkosäännöksestä.
On selvää, että yhtiön hallituksella on oikeus esimerkiksi esittää yhtiökokoukselle, että se ei jakaisi yhtiön voittoa osinkoina, jos rahaa tarvitaan esimerkiksi investointeihin. Osakkeenomistajien vähemmistöllä on tästä huolimatta oikeus vähemmistöosinkoon, jos se sitä vaatii. Finnlines ei vapaudu velvoitteistaan vähemmistöä kohtaan pelkästään väittämällä, että on liiketaloudellisesti perusteltua toimia toisin.

Konserniavustus on aina vastikkeetonta varojenjakoa. Aina kun konserniavustusta annetaan, varoja siirtyy vastikkeetta pois antavasta yhtiöstä. Tilannetta on siten aina arvioitava vähemmistön kannalta kriittisin silmin.

Ilmarinen on 20.5.2008 pidetyssä Finnlinesin yhtiökokouksen jatkokokouksessa vastustanut tilinpäätöksen vahvistamista kirjauttaen kantansa pöytäkirjaan ja näin osaltaan tehnyt voitavansa. Tilinpäätöksen moittimisella ei ole merkitystä asiassa, koska vahvistettua tilinpäätöstä ei tarvitse muuttaa -vain vähemmistöosinkolaskelma on tehtävä uudelleen. Kunhan vähemmistöosinko lasketaan ja maksetaan konserniavustuksen laskennallisen tuloksen lisäämisen jälkeen jakokelpoisten varojen puitteissa, ei menettelylle ole esteitä. Kun kyse on vähimmäisosingosta, yhtiökokous voi toki päättää myös suuremmasta osingonjaosta kuin yhtiön hallitus on esittänyt.

Rahan hinnasta

Finnlines esittää kirjelmässään, että omavaraisuusasteen laskeminen lisää velkarahan hintaa, mistä johtuen Finnlinesille ei olisi mahdollista maksaa lain edellyttämää vähemmistöosinkoa sitä vaativille osakkeenomistajille. Näännyttämistilanteessa edellä mainittu tarkoittaa kuitenkin sitä, että yhtiö ei halua maksaa vähemmistöosinkoa, koska se korottaisi enemmistön myöhemmin maksamaa hintaa velkarahasta. Pelkkä vähimmäisosingon maksu tuskin sinällään nostaa tätä hintaa.

Finnlines ei ole näyttänyt -eikä edes voi näyttää -Ilmarisen vähemmistöomistajana hyötyneen tai tulevan hyötymään konserniavustuksen antamisesta tai saaneen muutoinkaan osingonmenetystään vastaavaa korvausta. Ainoastaan yhtiön saaman verohyödyn ei voida katsoa olevan riittävä korvaus Ilmarisen osingon menetyksestä, etenkin kun saavutettu verohyöty ei välttämättä edes realisoidu Ilmarisen omistusaikana, jos lainkaan. Näin on erityisesti silloin, mikäli kyseessä on vähemmistöosakkaan näännyttämistilanne.

Yhteenveto

• Asiassa on kysymys siitä, että Finnlinesin yhtiökokouksen 20.5.2008 tekemä päätös on osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n vähimmäisosinkosäännöksen ja 1 luvun 7 §:ään sisältyvän yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Vähemmistöosinkoa ei ole jaettu lain edellyttämällä tavalla.

• Syynä edellä kuvattuun menettelyyn on niitä ilmeisimmin se, että enemmistöosakkeenomistajan tavoitteena on näännyttää vähemmistöosakkeenomistajia, ja tällä tavoin lopulta pakottaa nämä luopumaan osakeomistuksestaan.

• Se, että Finnlinesin tyttärilleen maksamiin konserniavustuksiin vedotaan perusteena vähemmistöosingon maksamatta jättämiselle, ei itsessään osoita, että vähemmistöosingon maksamatta jättäminen tässä tapauksessa olisi sallittua. Kysymys ei ole siitä, onko konserniavustus ollut verolainsäädännön mukainen ja sallima vai ei. Kysymys on siitä, että vähemmistöosinkosäännöstä ja yhdenvertaisuusperiaatetta on rikottu täysin riippumatta siitä, onko konserniavustus ollut verotuksellisesti hyväksyttävä.

• IFRS-tilinpäätösstandardi ei tunne kuluerinä konserniavustusta eikä suunnitelman ylittävistä poistoista muodostuvaa poistoerotusta. Konserniavustus on lähinnä lahjan luonteinen erä eikä mikään todellinen kulu.

• Vähemmistöosakkeenomistajat eivät ole saaneet konserniavustuksista sellaista hyötyä, joka vastaisi heille aiheutunutta osingon menetystä.

• Kannevaatimuksen hyväksyminen ja vaaditun lisäosingon maksaminen ei edellytä tilinpäätöksen vahvistamista koskevan yhtiökokouksen päätöksen moittimista. Finnlinesin jakokelpoiset varat riittävät vaaditun vähemmistöosin jakamiseen. Vähemmistöosinkoa laskettaessa voidaan oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden mukaan tehdä oikaisut pelkästään vähemmistöosingon laskentaan tarvitsematta lähteä oikaisemaan tai moittimaan pohjana olevaa tilinpäätöstä.

• Osakkeenomistajan tärkein tavoite osakeyhtiössä on tuoton saaminen sijoitetulle pääomalle. Siksi osakkaiden yhdenvertaisuutta koskevat osakeyhtiölain säännökset tulevat sovellettaviksi ja suojaavat osakasta erityisesti silloin, kun yhtiön varoja jaetaan tai tehdään muu päätös, joka välittömästi vaikuttaa osakkaan sijoituksen arvoon. Osingonjaosta pidättäytyminen voi olla yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista.

• Osakeyhtiölaissa kielletään epäoikeutetun edun antaminen osakkeenomistajalle tai muulle yhtiön tai toisen osakkeenomistajan kustannuksella. Säännös koskee muun muassa juuri yhtiökokouksen päätöksiä. Lain muotomääräysten mukaan tehty kaikkiin osakkeenomistajiin muodollisesti samalla tavalla kohdistuva päätös tai toimi saattaa tosiasiallisesti vaikutustensa takia olla yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

• Oikeuskirjallisuuden mukaan vähemmistöosinko-oikeutta ei saa tehdä tyhjäksi esimerkiksi kirjanpidollisella kikkailulla, vaikka se tapahtuisikin voimassa olevien tilinpäätössäännösten puitteissa, mutta todellisuudessa loukkaisi vähemmistöosakkeenomistajien osinko-oikeutta.

VASTAUS

Vaatimukset

Finnlines vaatii, että kanne hylätään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Perustelut

Yhteenveto kanteen vastustamisen perusteista

Finnlinesin osingonjakopäätös 20.5.2008 on osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n 1 momentin mukainen, koska osinkona on jaettu puolet tilikauden 2007 tuloksesta. Osingonjako ei ole miltään osin osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:n yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen, koska osingonjaosta on päätetty asianmukaisesti, jaettu osinko on hyödyttänyt kaikkia osakkeenomistajia yhdenmukaisesti osakeomistuksen suhteessa eikä kukaan osakkeenomistaja tai muu taho ole saanut epäoikeutettua etua osingon jakamisen tai suuremman osingon jakamatta jättämisen johdosta.

Finnlinesin antamat konserniavustukset on annettu yhtiö- ja vero-oikeudellisesti moitteettomalla tavalla ja niiden antamiselle on ollut liiketaloudelliset perusteet. Tytäryhtiöille annettavien konserniavustusten antamisesta päättää hallitus. Annetut konserniavustukset tulee kirjata yhtiön kuluksi ja ne edistävät yhtiön voiton tuottamisen tarkoitusta samalla tavoin kuin mitkä tahansa yhtiön investoinnit. Konserniavustusten perusteena ovat olleet Finnlinesin laivanhankintaohjelman rahoittaminen ja yhtiön verosuunnittelu. Tällä on aikaansaatu merkittäviä säästöjä yhtiölle. Kaikki osakkeenomistajat ovat hyötyneet tasapuolisesti konserniavustusten antamisesta. Jos hallitus olisi joltakin osin toiminut epäasiallisesti konserniavustuksista päättäessään, sanktio tästä olisi hallituksen jäsenten vahingonkorvausvastuu, ei vähemmistöosingon määrän muuttaminen.

Vähemmistöosinkoa koskevan osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n 1 momentin mukaisesti vähemmistöosinkona on jaettava puolet tilikauden voitosta. Säännös ei mahdollista minkäänlaisten korjauslaskelmien tekemistä tilikauden tulokseen vähemmistöosinkoa laskettaessa. Kun yhtiön tilinpäätös on laadittu kirjanpitolain ja hyvän kirjanpitotavan mukaisesti ja vahvistettu yhtiökokouksessa eikä tilinpäätöksen vahvistamista koskevaa päätöstä ole moitittu, ei ole mitään perusteita eikä mahdollisuuksia laskea vähemmistöosinkoa mistään muusta määrästä kuin tilikauden voitosta. Tilinpäätöksen mukainen voitto on pienentynyt edellisvuotisista täysin hyväksyttävien ja yhtiön voiton tuottamisen tarkoituksen kanssa yhdenmukaisten syiden vuoksi. Finnlinesin osingonjako vuosina 2003-2008, josta kantajakin on hyötynyt, on ollut selvästi pörssiyhtiöiden keskimääräistä osingonjakoa suurempi eikä osakkeenomistaja voi edellyttää saavansa runsaita osinkoja jokaisena vuotena.

Asiassa on kysymys siitä, onko Finnlines päättäessään tytäryhtiöille antamistaan noin 34 miljoonan euron konserniavustuksista toiminut osakeyhtiölain mukaisesti vai onko Finnlinesin yhtiökokous 20.5.2008 päättäessään vähemmistöosingon maksamisesta rikkonut osakkeenomistajien yhdenvertaisuusperiaatetta, kun se ei ole päättänyt lisätä annettuja konserniavustuksia siihen tulokseen, josta vähemmistöosinko on laskettu ja maksettu.

Asiassa ei ole kysymys Finnlinesin vuoden 2007 tilinpäätöksen oikeellisuudesta, sillä yhtiökokouksen 20.5.2008 tekemää tilinpäätöksen vahvistamista koskevaa päätöstä ei ole moitittu. Asiassa ei myöskään ole kyse siitä, onko Finnlinesin hallitus tai muu johto toiminut asianmukaisesti, sillä kanne koskee yksinomaan yhtiökokouksen osingonjakopäätöksen moittimista.

Finnlines katsoo, että konserniavustusten antamiselle on ollut selkeä liiketaloudellinen peruste, ja että Finnlinesin hallitus on ollut oikeutettu päättämään niistä. Finnlines katsoo edelleen, että annetut konserniavustukset ovat taloudellisesti hyödyttäneet yhtiötä ja kaikkia sen osakkeenomistajia, ja että yhtiökokous on päättänyt osingonjaosta suosimatta ketään yhtiön tai sen osakkeenomistajan kustannuksella.

Kantajan käsitys perustuu, paitsi virheelliseen laintulkintaan, myös väärinkäsityksiin tai yksipuolisesti esitettyihin tosiasiataustoihin.

Riidassa on keskeisesti kyse konserniavustusten käytön hyväksyttävyydestä. Konserniavustus on täysin tavanomainen ja laillinen verotuksellisen tuloksen tasauskeino, jonka käytölle on löydettävissä selkeä yhtiöoikeudellinen sääntely, jota Finnlines on toiminnassaan noudattanut.

Finnlinesin vuoden 2007 tilinpäätös, konserniavustukset ja relevantti päätöksenteko

Osingonjaon kannalta relevantin, Finnlinesin tilinpäätökseen tilikaudelta 1.1.2007-31.12.2007 sisältyvän emoyhtiön tuloslaskelman mukaan Finnlinesin tilikauden voitto oli 360.432,79 euroa. Finnlinesilla on tämän lisäksi ollut edellisiltä tilikausilta kertyneitä voittovaroja 92.567.140,07 euroa eikä muuta jakokelpoista vapaata omaa pääomaa.

Finnlinesin hallitus on laatinut tilinpäätöksen kirjanpitolain mukaisesti soveltaen konsernitilinpäätöksen laatimiseen kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja (IFRS) kirjanpitolain 7 a luvun 2 §:n mukaisesti pörssiyhtiöiltä edellytetyllä tavalla. Osingonjaon kannalta olennainen emoyhtiön erillistilinpäätös on laadittu Suomen kirjanpitolain mukaisesti. Finnlinesin tilintarkastaja, KHT-yhteisö Deloitte & Touche Oy, päävastuullisena tilintarkastajanaan KHT A on antanut tilintarkastuskertomuksen, jonka mukaan emoyhtiön tilinpäätös on laadittu kirjanpitolain ja tilinpäätöksen laatimista koskevien muiden säännösten ja määräysten mukaisesti, ja antaa kirjanpitolaissa tarkoitetulla tavalla oikeat ja riittävät tiedot emoyhtiön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Tilintarkastuskertomuksen mukaan myös hallituksen esitys voitonjakokelpoisten varojen käsittelystä on osakeyhtiölain mukainen. Tilintarkastuskertomuksessa on lisäksi selvitetty emoyhtiön hallituksen jäsenten sekä toimitusjohtajien toiminnan lainmukaisuutta osakeyhtiölain säännösten nojalla, ja tilintarkastajan mukaan vastuuvapaus voidaan myöntää näille tarkastuksen kohteena olleelta tilikaudelta. Myöskään miltään muulta osin tilintarkastuskertomuksessa ei esitetä mitään huomautettavaa, vaan kertomus on ns. "puhdas" tilintarkastuskertomus.

Finnlinesin tilinpäätös tilikaudelta 2007 on osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestyksen mukaisesti esitetty yhtiön varsinaisessa yhtiökokouksessa 15.4.2008. Tilinpäätöksen vahvistamista koskeva päätös, toimenpiteitä tilikauden tuloksen johdosta koskeva päätös sekä hallituksen ja toimitusjohtajan vastuuvapautta koskeva päätös siirrettiin osakeyhtiölain 5 luvun 24 §:n 2 momentin mukaisesti jatkokokouksessa käsiteltäväksi. Jatkokokouksessa, joka pidettiin 20.5.2008, tilinpäätös vahvistettiin. Kantaja tai kukaan muukaan taho ei ole moittinut tilinpäätöksen vahvistamista koskevaa päätöstä osakeyhtiölain 22 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisessa kolmen kuukauden moiteajassa päätöksen tekemisestä. Finnlinesin tilinpäätös tilikaudelta 2007 on siten lopullinen ja pysyvä.

Finnlinesin emoyhtiön tilinpäätöksessä tilikauden tulosta ovat rasittaneet 34.001.909 euron satunnaiset erät, jotka koostuvat kokonaisuudessaan Finnlinesin tytäryhtiöille antamista konserniavustuksista. Finnlines ei ole tilikaudella saanut konserniavustuksia. Finnlines antamat konserniavustukset on siten esitetty tilinpäätöksessä kirjanpitolain ja hyvän kirjanpitotavan mukaisesti täysin avoimesti. Yhtiön tilintarkastaja on ollut täysin tietoinen annetuista konserniavustuksista eikä ole huomauttanut asiasta tilintarkastuskertomuksessa.

Tilikaudella 2007 Finnlines-konsernin tappiollisten tytäryhtiöiden tukeminen on edellyttänyt, että Finnlinesin lisäksi myös konsernin voitolliset suomalaiset tytäryhtiöt ovat antaneet konserniavustusta tytäryhtiöilleen, jotka olisivat olleet tappiollisia ilman konserniavustuksia. Kaikki annetut konserniavustukset on annettu verotuksessa vähennyskelpoisten kulujen kattamiseksi. Konserniavustusten antamisessa on noudatettu johdonmukaista lähtökohtaa, jonka mukaan konserniavustuksen on aina ensisijaisesti antanut saajayhtiön lähin emoyhtiö. Finnlines on antanut konserniavustuksia suoraan omistamilleen tytäryhtiöille Ropax Oy Maid ja Ropax Oy Star sekä epäsuoraan omistamalleen tytäryhtiölie Oy Hanseatic Shipping Ab:lle. Finnlines on antanut konserniavustusta Oy Hanseatic Shipping Ab:lle, koska tämän suora emoyhtiö ei ruotsalaisena yhtiönä voi antaa konserniavustusta. Finnlinesin tytäryhtiöt Finnsteve Oy Ab ja Oy Finnlink Ab ovat antaneet konserniavustusta Ropax-aluksia omistaville suomalaisille sisaryhtiöilleen Ropax Oy Star, Ropax Oy Eagle ja Ropax Oy Fellow, koska Finnlinesin itsensä antama konserniavustus ei ole ollut riittävä näiden tappioiden kattamiseen. Finnsteve Oy Ab on itse huolehtinut omien tappiollisten tytäryhtiöidensä tukemisesta. Konserniavustuksia on siten annettu Finnlines-konsernissa ainoastaan se määrä, joka on ollut konsernin verojen tasauksen vuoksi välttämätöntä. Kaikki konserniavustuksia antaneet ja saaneet yhtiöt ovat Finnlinesin välittömästi tai välillisesti kokonaan omistamia. Konserniavustusten vaikutus konsernin tytäryhtiöiden mahdollisiin vähemmistöomistajiin ei siten ole asian kannalta relevantti. Finnlinesilta konserniavustusta saaneiden Oy Hanseatic Shipping Ab:n, Ropax Oy Maidin ja Ropax Oy Starin saamien konserniavustusten moitteettomuus ilmenee kyseisten yhtiöiden tilinpäätöksistä ja veroilmoituksista 2007.

Finnlinesin tilikaudella 2007 antamat konserniavustukset on antamisen jälkeen jätetty Finnlinesin velaksi tytäryhtiöille ja sittemmin 31.3.2008 kuitattu Finnlinesin tytäryhtiöiltä olevia konsernisaamisia vastaan.

Finnlinesin antamien konserniavustusten antamisesta on päätetty Finnlinesin hallituksessa 12.12.2007. Konserniavustuksia koskeva päätöksenteko on ollut pörssiyhtiöissä noudatetun käytännön sekä osakeyhtiölain ja konserniavustuslain mukainen.

Finnlinesin päätettyä asianmukaisesti konserniavustusten antamisesta yhtiöllä ei ole kirjanpitolain mukaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin kirjata annettu konserniavustus kuluksi kirjanpidossaan. Tätä edellyttää sekä konserniavustuslaki että kirjanpitolaki. Konserniavustuksen kirjaamatta jättäminen olisi johtanut annetun avustuksen vähennyskelvottomuuteen ja siten yhtiön verorasituksen kasvuun lähes 9 miljoonalla eurolla. Se, että tilikauden voitto tämän seurauksena on jäänyt varsin vähäiseksi, on liiketaloudellisesti perusteltujen toimien seuraus, ei suinkaan tehtyjen toimien tarkoitus.

Konsernirakenteen syistä

Konsernimuotoisen yhtiön eri liiketoimintojen yhtiöittäminen omiin yhtiöihinsä on tavanomainen tapa organisoida yritystoimintaa. Erillisten yhtiöiden käytölle on organisatorisia (eri tyyppisten liiketoimintamuotojen, kuten rahtiliikenne- ja satamatoimintojen erillään pito rahoituksellisia­ (erillisten yhtiöiden erillisrahoituksen mahdollistaminen), oikeudellisia mutta myös esimerkiksi historiallisia (tytäryhtiö on tullut osaksi konsernia yrityskaupan johdosta eikä tytäryhtiötä ole sulautettu emoyhtiöön) syitä.

Oikeudenkäynnin kannalta olennaista on konsernin omistamien ropax-alusten yhtiöittäminen omiin yhtiöihinsä. Ropax-alukset on yhtiöitetty Ropax-yhtiöihin verotuksellisista, oikeudellisista ja rahoituksellisista syistä.

Arvioitaessa tytäryhtiöiden kautta tehtyjä laivainvestointeja on olennaista muistaa, että Finnlines on perustanut tytäryhtiöt, hankkinut niiden puolesta rahoitusta, antanut vakuuksia ja osallistunut laivojen tilaamiseen tietoisena siitä, että se joutuu myös laivojen hankinnan jälkeen osallistumaan tytäryhtiöiden toimintaan konserniavustuksia antamalla. Tytäryhtiöinvestointeja tuleekin arvioida yhtenä kokonaisuutena kaikkien investointiin liittyvien päätösten kanssa mukaan lukien konserniavustukset sekä se, että tytäryhtiöt ovat rahdanneet aluksensa Finnlinesin käyttöön sen omassa liiketoiminnassa. Tytäryhtiöt ovat voimakkaasti integroituja emoyhtiön toimintaan. Tämä on tärkeätä huomata arvioitaessa sitä, onko investoinneille ollut Finnlinesin kannalta liiketaloudellinen peruste.

Ropax-alukset on hankittu Ropax-yhtiöille siten, että emoyhtiö Finnlines on rahoittanut aluksen hankinnat rahoituslaitoksesta hankkimallaan ulkoisella rahoituksella, jonka vakuutena Finnlines on edelleen pantannut aluksiin kiinnitetyt velkakirjat. Finnlines on rahoittanut Ropax-yhtiöitä melko pienen oman pääoman ehtoisen sijoituksen lisäksi huomattavalla konsernin sisäisellä lainarahoituksella. Ropax-yhtiöt saavat tuloja bareboat-rahtauksesta Finnlinesilta. Konsernin rahoituksen kannalta rahoitusmalli on edullinen, sillä Finnlines pystyy suurena pörssiyhtiönä hankkimaan ulkopuolista rahoitusta edullisemmin ehdoin kuin Ropax-yhtiöt suoraan. Finnlinesin hankkiman rahoituksen vakuutena ovat kuitenkin aluksiin kiinnitetyt velkakirjat.

Ropax-yhtiöiden varsinainen liiketoiminta on pääsääntöisesti voitollista, mutta koska yhtiöiden toiminta on etupäässä rahoitettu konsernin sisäisellä velalla, yhtiöillä on huomattavat korkokulut. Korkokulujen ja verolainsäädännön sallimien poistojen johdosta yhtiön kirjanpidollinen ja verotettava tulos olisi tappiollinen ilman yhtiöiden Finnlinesilta ja muilta konserniyhtiöiltä saamia konserniavustuksia. Finnlinesin antamat konserniavustukset on maksettu kuittaamalla Ropax-yhtiöiden velkaa emoyhtiöille, jolloin konserniavustus välittömästi on parantanut Ropax-yhtiöiden rahoitustilannetta. Koska Ropax-yhtiöt olisivat ilman saamiaan konserniavustuksia tappiollisia, ne eivät saamastaan konserniavustuksesta huolimatta maksa tuloveroa. Täten konserniavustuksen antamisen välittömänä vaikutuksena on Finnlinesin ja Finnlines-konsernin verotettavan tuloksen pieneneminen konserniavustuksen määrällä kun samalla Finnlinesin konsernirakenteensa kautta omistama varallisuus säilyy muutoin entisellään, koska tytäryhtiöiden arvo kasvaa niiden saamien konserniavustusten määrällä ja Finnlines omistaa 100 % kaikista avustusta saaneista tytäryhtiöistä. Tämä ilmenee myös siitä, että annetut ja vastaanotetut konserniavustukset eliminoidaan konsernitilinpäätöstä laadittaessa, jolloin ne eivät vaikuta konsernin varallisuusasemaan millään tavoin.

Finnlinesin annettua vuonna 2007 Ropax-yhtiöille konserniavustusta yhteensä 34 miljoonaa euroa, konserniavustus on vähentänyt Finnlinesin ja samalla koko konsernin yhteenlaskettua verorasitusta samalla määrällä. Yhteisöverokannan Suomessa ollessa 26 % vuonna 2007 konserniavustuksen antaminen on siten synnyttänyt välittömän noin 8,8 miljoonan euron verosäästön FinnlinesilIe. Verosäästö on puolestaan mahdollistanut yhtiön rahoitustarpeen pienenemisen samalla määrällä, josta aiheutuu lisäksi vuosittainen noin puolen miljoonan euron korkosäästö (Finnlinesin lainojen keskikorko v. 2007, 4,77 % x verosäästön määrä). Muilla keinoin kuin annetuilla konserniavustuksilla vastaavia vero- ja korkosäästöjä ei olisi voitu aikaansaada. Lopputulos kulukirjausten, poistojen, emoyhtiön tuloksen ja vähemmistöosingon laskentaperusteen ja määrän osalta on siten täsmälleen sama kuin jos Finnlines olisi konsernirakenteen sijasta toiminut yhden yhtiön rakenteessa.

Finnlinesin laivanhankintaohjelma ja konsernin rahoitusasema

Laivojen hankinnat

Finnlinesin päätoimiala on laivanvarustus ja rahtiliikenne. Toimintaansa harjoittaakseen Finnlines tarvitsee käyttöönsä tarkoituksenmukaisia rahtialuksia ja sen on aika ajoin uudistettava laivakantaansa. Finnlines ei pysty turvaamaan tarvitsemaansa aluskantaa rahtaamalla aluksia tai hankkimalla niitä käytettyinä, vaan sen täytyy tilata uusia aluksia telakoilta. Vuoden 2007 aikana valmistui Finnlines-konsernin hankintaohjelman mukaan viisi uudisrakennusta (uusia aluksia) ja elokuussa 2007 Finnlines tilasi kuusi uutta RoRo-alusta Kiinasta. Vastaavasti Finnlines-konserni myi konsernin ulkopuolelle kaksi vuonna 1980 rakennettua ropax-alusta, jotka korvattiin uusilla.

Laivojen yhtiöittäminen ja rahoitus

Merenkulkualan perinteisen käytännön mukaan laivat yhtiöitetään omiin tytäryhtiöihinsä. Laivojen hankintamenot poistetaan tällöin tytäryhtiöiden kirjanpidossa. Poistosääntöjen seurauksena saattavat tytäryhtiöiden tilinpäätökset varsinkin laivan hankintaa seuraavien ensimmäisten vuosien aikana olla tappiolliset. Mikäli laivoja ei olisi yhtiöitetty, tehtäisiin vastaavat poistot emoyhtiössä, jonka tulosta ne vähentäisivät täsmälleen samalla tavalla kuin on tapahtunut kun poistot on katettu emoyhtiön antamilla konserniavustuksilla.

Finnlines rahoittaa merkittävimmät investointinsa pääosin vieraan pääoman ehtoisella rahoituksella, eli hankkimalla lainarahoitusta ulkopuolisilta rahoituslaitoksilta. Lainarahoitus on käytännössä ainoa keino rahoittaa merkittäviä investointeja, koska oman pääoman ehtoisen lisärahoituksen hankkiminen edellyttäisi joko kalliin, aikaavievän ja lopputulokseltaan epävarman osakeannin järjestämistä tai tulorahoituksen (voiton) kerryttämistä, mikä ei ole mahdollista investoinnin edellyttämässä aikataulussa. Investoinnit tehdään siten ottamalla lainaa, jota on tarkoitus lyhentää investointien tulevaisuudessa kerryttämillä tuotoilla ja yhtiön muilla tuloilla.

Investointien edellyttämä velkarahoituksen lisääminen (yhtiön oman pääoman pysyessä muuttumattomana) johtaa kuitenkin siihen, että yhtiön omavaraisuusaste (oman ja vieraan pääoman suhde) alenee. Finnlines-konsernin taseesta per 31.12.2007 laskettu omavaraisuusaste oli 31,1 %, kun vastaava luku 31.12.2006 oli 39,7 %. Omavaraisuusasteen aleneminen vuonna 2007 on siten ollut varsin huomattava. Yhtiön taloudellinen tilanne ja tuloksentekokyky on yleisestikin heikentynyt.

Asiantuntijalausunnon mukaan Finnlines -konsernin taloudellinen tilanne on heikentynyt vuonna 2007. Sijoitetun pääoman tuotto (ROI) on pudonnut 9.9 prosentista (2006) 6.9 prosenttiin (2007) ja oman pääoman tuotto (ROE) 14.1 prosentista (2006) 8.0 prosenttiin (2007). P/S luku, joka on laskenut vuoden 2006 1.65:stä 1.42:een, osoittaa, että sijoittajien luottamus yhtiön positiiviseen tuloskehitykseen on heikentynyt ja yrityksen riskisyys noussut.

Vuoden 2008 aikana omavaraisuusaste laski edelleen ollen 30.6.2008 29,2 prosenttia. Omavaraisuusasteen laskuun on ollut syynä toisaalta vuosina 2003 -2006 jaetut merkittävät osingot noin 120 miljoonaa euroa ja toisaalta laivanhankintaohjelman investointien edellyttämä vieraan pääoman lisääntyminen.

Yhtiön laivanhankintaohjelman rahoitussopimukset sisältävät omavaraisuusastetta koskevia lainaehtoja (ns. kovenantteja), joiden mukaisen rajan alittaminen merkitsisi sopimusrikkomusta.

Kovenanttien mukainen kriittinen raja sopimuksesta riippuen on yleensä on 27-30 %, joten Finnlines on nykyisessä rahoitustilanteessa varsin lähellä kriittistä rajaa. Konserniavustusten antamatta jättäminen ja siitä aiheutuva verokustannus olisi siten lisännyt huomattavasti riskiä lainakovenanttien laukeamisesta. Tämä korostaa entisestään sitä, että huolellinen verosuunnittelu on ollut yhtiön liiketoiminnan kannalta välttämätön.

Kantajan vaatima noin 17 miljoonan euron osingon jakaminen olisi merkinnyt noin 1,3 prosenttiyksikön vaikutusta omavaraisuusasteeseen kun myös huomioidaan, että Finnlines tällöin ei olisi voinut antaa konserniavustuksia ja 9 miljoonan euron verosäästö olisi jäänyt saavuttamatta. Konsernin oma pääoma (kertyneet voittovarat) olisi nimittäin laskenut noin 17 miljoonalla eurolla osingonjaon johdosta ja noin 9 miljoonalla eurolla yhtiön voitosta maksettavan tuloveron johdosta. Oma pääoma olisi siis laskenut yhteensä noin 26 miljoonalla eurolla. Konsernitilinpäätöksen 2007 perustella laskettuna tämä merkitsee, että oma pääoma olisi noin 409.652.000 euroa ja taseen loppusumma noin 1.376.340.000 euroa. Tämä olisi aiheuttanut konsernin omavaraisuusasteen alenemisen (perustuen tilinpäätökseen 31.12.2007) noin 29,7 %:iin, mikä on hyvin lähellä lainasopimusten edellyttämää vähimmäismäärää.

Finnlines-konserni on jakanut vuosina 2003-2007 erittäin merkittävät osingot, yhteensä noin 139 miljoonaa euroa. Finnlinesin keskimääräinen osinkotuotto tilikausilta 2002-2006 (osingot jaettu 2003-2007) on ollut noin 9 %. Finnlinesin jakamien osinkojen määrä suhteutettuna yhtiön pörssikurssiin osingonjakopäivänä on ylittänyt pörssiyhtiöissä tavanomaisen tason eli yhtiö on viimeisen viiden vuoden aikana jakanut osinkoja selvästi enemmän kuin pörssiyhtiöt keskimäärin. Huomattavien osinkojen jakaminen vuosina 2003 -2007 yhdessä investointitarpeesta johtuvan laivanhankintaohjelman kanssa merkitsee sitä, ettei yhtiöllä enää vuonna 2007 ole ollut vastaavaa osingonjakopotentiaalia kuin aiempina vuosina. Pystyäkseen jakamaan runsaasti osinkoja jälleen tulevina vuosina, yhtiön on rakennettava investointien kautta uudelleen omavaraisuutensa ja osingonjakokykynsä.

Kantajan väitteet:

Osingonjakopäätöksen lainmukaisuus

Finnlinesin vähemmistöosinkoa koskeva osingonjakopäätös on tehty osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n mukaisesti. Osinkona on 1/10 osakkeista omistaneiden vähemmistöosakkaiden vaatimuksesta jaettu puolet vahvistetun tilinpäätöksen mukaisesta tilikauden tuloksesta, vaikka sekä hallitus että osakkeenomistajien enemmistö ei pitänyt minkään suuruisen osingon jakamista perusteltuna. Yhtiökokous on noudattanut osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n säännöstä. Vähemmistöosinkoa voidaan jakaa vain vahvistetun tilinpäätöksen osoittaman voiton määrän perusteella. Vähemmistöosakkeenomistajilla ei ole oikeutta vaatia suurempaa osingonjakoa. Edes enemmistöosakkeenomistajan vaatimuksesta osinkoa ei olisi voitu jakaa enempää ilman hallituksen suostumusta (osakeyhtiölain 13 luku 6 § 1 mom.). Kantaja ei ole edes väittänyt, että Finnlinesin vuoden 2007 tilinpäätös ei olisi ollut oikein laadittu eikä se ole myöskään moittinut yhtiökokouksen päätöstä tilinpäätöksen hyväksymisestä.

Kukaan yksittäinen osakkeenomistaja tai muukaan ei ole hyötynyt muita enempää siitä, että osinkoa on jaettu se määrä kuin on. Jaettu vähemmistöosinko on maksettu kaikille yhtiön osakkeenomistajille osakeomistuksen suhteessa. Kenellekään osakkeenomistajalle ei ole maksettu vähemmistöosingon ylittävää määrää. Ainoa taho, jonka millään tavoin voidaan katsoa hyötyneen siitä, että osinkoa jaettiin 180 tuhatta euroa eikä 17 miljoonaa euroa on yhtiö, jonka rahoitustilanne olisi pahentunut entisestään suuremman osingonjaon johdosta. Koska yhtiön hyötyminen merkitsee kaikkien osakkeenomistajien hyötymistä, tämä ei ole peruste väittää päätöstä yhdenvertaisuusperiaatteen vastaiseksi.

Konserniavustusten antamisen edellytykset

Konserniavustusten antamiselle ei missään tilanteessa edellytetä vähemmistöomistajien kannalta hyväksyttävää syytä. Jos konserniavustus katsotaan varojen jaoksi, kuten esimerkiksi tytäryhtiön emoyhtiölle annettavaa konserniavustusta tulee arvioida, kyse on voitonjaosta, joka ei edellytä mitään perusteita, jos osakeyhtiölain 13 luvun varojenjaolle asetetut edellytykset täytetään. Jos konserniavustus katsotaan tytäryhtiöön tehtäväksi pääomasijoitukseksi tai muuksi liiketoimintapäätökseksi, hallituksen on konserniavustuksesta päättäessään edistettävä osakeyhtiölain 1 luvun 8 §:n ja 1 luvun 5 §:n mukaisesti yhtiön etua, ei vähemmistöosakkeenomistajien etua. Konserniavustusten antamiselle on ollut yhtiön kannalta liiketaloudellinen peruste, koska yhtiö on konserniavustuksia hyödyntämällä saavuttanut lähes kymmenen miljoonan euron vero- ja rahoitussäästön, jonka lisäksi annetun konserniavustuksen määrä pysyy yhtiön kokonaan omistetulle tytäryhtiölle annettuna yhtiön kontrollipiirissä. Konserniavustuksen antaminen ei loukkaa vähemmistöosakkeenomistajien vähemmistöosinko-oikeutta, koska vähemmistöosinko lasketaan tilikauden tuloksesta, josta vähennetään kaikki kirjanpitolain ja hyvän kirjanpitotavan mukaan vähennettävät kulut, joihin liiketaloudellisilla perusteilla annettu konserniavustus kuuluu täsmälleen samalla tavalla kuin esimerkiksi yhtiön maksamat korkomenot, investointien poistot ja muut vastaavat kulut.

Konserniavustuksen antaminen edellyttää yhtiön kannalta hyväksyttävää liiketaloudellista syytä, ei vähemmistöosakkeenomistajien kannalta.

Kantajan ajatus siitä, että vähemmistöosakkeenomistajille tulisi kompensoida osingonmenetys perustuu väärinkäsitykseen ja liittynee tosiasiallisesti tilanteeseen, jossa konserniavustusta emoyhtiölleen antavassa tytäryhtiössä on vähemmistöosakkeenomistajia. Tällöin konserniavustuksen antaminen pelkästään emoyhtiölle merkitsee suunnattua varojenjakoa ainoastaan tälle tytäryhtiön vähemmistöomistajien oikeutta loukaten. Tällaisessa tilanteessa suunnatusta varojenjaosta tulee päättää osakeyhtiölain 13 luvun 6 §:n 4 momentin mukaisesti yksimielisesti so. vähemmistöosakkeenomistajien suostumuksella. Vaihtoehtoisesti vähemmistöosakkeenomistajille voidaan jakaa osakekohtaisesti laskettuna vastaavansuuruinen osinko kuin emoyhtiölle jaetaan konserniavustuksena.

Vaikka osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n säännöksen otsikkona onkin "vähemmistöosinko", senkin mukaan jaettava osinko maksetaan kaikille osakkeenomistajille osakeomistuksen suhteessa. Säännöksestä ei mitenkään voi johtaa periaatetta, jonka mukaan vähemmistölle jossain tilanteessa tulisi maksaa enemmän osinkoa osakkeelta kuin muille osakkeenomistajille. Konserniavustuksen antaminen hyödyttää yhtiötä ja sen kaikkia osakkeenomistajia täsmälleen samalla tavoin kuin esimerkiksi investointi uuteen tuotantolaitokseen (tai Finnlinesin tapauksessa laivaan). Vaikka investoinnista lyhyellä aikavälillä aiheutuu tulosta vähentävää ja osingon määrää siten pienentävää kulua, se lisää yhtiön voitontuottamiskykyä pitkällä aikavälillä osakeyhtiölain 1 luvun 5 §:n mukaisesti. Tytäryhtiön tukemisesta konserniavustuksella on sen voitontuottamiskyvyn lisääntymisen lisäksi syntynyt välitön noin 8,8 miljoonan euron verohyöty yhtiölle. Verosäästön johdosta yhtiö on voinut käyttää kyseisen, muuten verottajalle veroina maksetun määrän muihin tarkoituksiin, etupäässä vähentäen lisävelan tarvetta. Tästä on seurannut verosäästön lisäksi tuleva huomattava säästö yhtiön rahoituskuluissa sekä omavaraisuusasteen paraneminen.

Jos tuleva tulonodotus ei ole riittävä liiketaloudellinen peruste liiketoimintaratkaisulle, suurin osa yritysten investoinneista olisi liiketaloudellisesti perusteettomia ja siten laitonta varojenjakoa. Esimerkiksi teknologiayritykset investoivat usein huomattavia summia useita vuosia kestäviin kehityshankkeisiin, joissa kehitettävät immateriaalihyödykkeet eivät välttämättä ole patentoitavissa tai muuten synnytä taseeseen aktivoitavaa omaisuutta. Tästä huolimatta tällaisten investointien tekeminen on tällaisille yrityksille sekä välttämätöntä että usein hyvin tuottoisaa pitkällä aikavälillä. Edes se, että joskus tällaiset investoinnit eivät tuotakaan mitään, ei tee investoinnista laitonta varojenjakoa.

Mittapuuna investointien liiketaloudellista perusteltavuutta arvioitaessa on käytettävä liiketoimintapäätösperiaatetta (business judgment rule). Jos hallitus arvioi sivuvaikutteista vapaana riittävän tiedon perusteella, että liiketoimintaratkaisu edistää yhtiön etua, päätös on asianmukainen. Kantajan tulisi osoittaa, että laivainvestoinnit tytäryhtiöihin, joiden rahoituskuluja konserniavustuksilla on katettu, on tehty muuten kuin yhtiön edun mukaisesti. Kun investointi on tehty yhtiön edun edistämiseksi, siihen liittyvät päätökset, kuten konserniavustuksen antaminen on liiketaloudellisesti täysin perusteltu. Mikään erityinen kompensaatio vähemmistöosakkeenomistajille ei tietenkään tällaisessa tapauksessa voi tulla kysymykseen. Vähemmistö, aivan kuten enemmistökin, hyötyy pitkällä aikavälillä tehdystä järkevästä liiketoiminnallisesta päätöksestä.

Osingon määrästä päättäminen

Hallituksella ei ole mitään velvollisuutta esittää yhtiökokoukselle minkään suuruista osingonjakoa. Vastuullisesti toimiva hallitus mitoittaa osinkoehdotuksensa sen mukaiseksi, mikä on yhtiön kohtuullisen osingonmaksukyvyn rajoissa, huomioiden myös näköpiirissä olevat investoinnit. Osakeyhtiölain 13 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisesti vähemmistöosinkoa koskeva vaatimus ohittaa hallituksen esityksen. Finnlinesin hallituksen esitys on ollut hallituksen selkeä kannanotto siitä, että osingon jakaminen, ottaen huomioon yhtiön investointiohjelma ja rahoitustilanne, ei ole yhtiön edun mukaista. Yhtiön taloudellinen tilanne on heikentynyt vuonna 2007 eikä osingon jakaminen tällaisessa tilanteessa ole yhtiön edun mukaista.

Kantajan väite, jonka mukaan osingon määrästä äänestämällä ei tule voida kiertää täysimääräisen vähemmistöosingon maksuvelvollisuutta, perustuu ilmeiseen väärinymmärrykseen. Selkeä pääsääntö on, että osingonjaosta päätetään osakeyhtiölain 1 luvun 6 §:n enemmistöperiaatteen mukaisesti. Lisäksi osingonjakopäätös edellyttää hallituksen suostumusta. Osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n vähemmistöosinkosäännös on tästä poikkeus, jota Finnlinesissa on noudatettu. Kantaja yrittää kääntää asian päälaelleen antamalla ymmärtää, että Finnlinesin enemmistöosakkeenomistajat olisivat jotenkin laittomasti äänestyttämällä estäneet vähemmistöä saamasta osinkoja, joihin ne olisivat oikeutettuja. Enemmistöosakkeenomistajat eivät ole missään äänestyksessä estäneet vähemmistöosakkeenomistajia saamasta heille 13 luvun 7 §:n mukaisesti kuuluvaa vähemmistöosinkoa. Enemmistöllä ei ole mitään velvollisuutta äänestää vähemmistön tahdon mukaisesti. Vähemmistöosinko lasketaan tilinpäätöksen osoittamasta tuloksesta. Mitään perusteita lisätä siihen kantajan esittämiä eriä ei ole. Tosiasiassa enemmistö ei olisi edes voinut ilman hallituksen suostumusta laillisesti päättää nyt päätettyä suuremman osingon maksamisesta.

Konserniavustuksen antaminen yhdenvertaisuusperiaatteen, lainvalmisteluasiakirjojen ja hovioikeuden ratkaisun valossa

Kukaan osakkeenomistaja tai muukaan yhtiön ulkopuolinen ei ole hyötynyt konserniavustuksen antamisesta. Joka tapauksessa tytäryhtiön konserniavustuksesta saama etu ei ole ollut epäoikeutettu, koska sille on ollut Finnlinesin kannalta selkeät taloudelliset perusteet. Sitä paitsi konserniavustuspäätöksen on tehnyt hallitus -ei yhtiökokous. Kantajan väite yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamisesta ei siten ylipäänsä koske osinkopäätöksen moittimista, vaan hallituksen vastuuta päätöksestään.

Kantajan väite suunnitelman ylittävistä poistoista tytäryhtiöissä on perusteeton, sillä konserniavustuksia saaneet Ropax-yhtiöt ovat tehneet suunnitelman mukaiset poistot ylittäviä, verolainsäädännön sallimia poistoja myös aikaisempina vuosina. Yhtiöillä ei ole mitään velvollisuutta taikka syytä rajoittaa tekemiään poistoja suunnitelman mukaisiin poistoihin, etenkin jos verolainsäädännön sallimilla poistoilla saavutetaan verosäästöä kuten Finnlines-konsernissa on tapahtunut. Verotukselliset ylipoistot ovat yksi keino antaa yrityksille verotukea. Poistojen muodossa saatavan verotuen hyödyntäminen on paitsi täysin sallittua, myös hyvän ja huolellisen liikkeenjohtotavan mukaista ja jopa sen edellyttämää.

Kuten lakivaliokunnan mietinnöstä 4/1978 ilmenee lainsäätäjän nimenomaisena tarkoituksena osakeyhtiölakia valmisteltaessa oli, ettei konserniavustuksen kaltaisia eriä tule lisätä tuloslaskelman mukaiseen voittoon vähemmistöosingon määrää määritettäessä.

Voiton tuottamisen tarkoitus ja osingonjako

Osakeyhtiölain 1 luvun 5 §:n säännös edellyttää yhtiötä maksimoimaan voittonsa pitkällä aikavälillä. Lyhyen aikavälin voitonmaksimointi on yleensä jopa tämän periaatteen vastaista. Voitontuottamistarkoituksesta ei voi johtaa mitään automaattista velvollisuutta osingon tai tilikauden tuloksen maksimointiin eikä erityisesti silloin jos tämä tapahtuu pitkän aikavälin etujen kustannuksella. Lisäksi konserniavustusten antaminen on synnyttänyt yhtiölle välittömän 26 % tuoton konserniavustuksiin käytetyille varoille, jotka säilyvät konsernissa ja tuottavat tuloa myös vastaisuudessa.

Professori Nuolimaan lausunnossa esitetyt näkemykset

Kantaja ja professori Nuolimaa ovat jostakin syystä tulkinneet ilmeisen väärin professori Kosken kirjoituksia. Kirjoituksensa lopussa -mihin kantaja tai Nuolimaa eivät ole lainkaan viitanneet -Koski toteaa seuraavasti:

"Jos konserniavustuksen antajayhtiönä on emoyhtiö ja avustus annetaan emoyhtiön täysin omistamalle tytäryhtiöIle, voidaan sanotun lisäksi ottaa kuitenkin vielä huomioon, että konserniavustuksen ei itse asiassa tarvitse antamishetkellä merkitä mitään tosiasiallista varallisuudensiirtoa emoyhtiöstä tytäryhtiöön, jos ja kun tytäryhtiön osakkeiden arvo nousee saadun konserniavustuksen määrällä ja jos ja kun näiden tytäryhtiöosakkeiden mahdollisessa myöhemmässä realisoinnissa niistä saadaan käypä hinta myös sanotun konserniavustuksen huomioon ottaen."

Finnlinesin tytäryhtiöilleen antamissa konserniavustuksissa on ollut kyse nimenomaan Kosken kirjoituksen lopussa mainitusta tilanteesta. Tytäryhtiöt eivät ole konkurssiuhan alaisia. Päinvastoin, ne ja niiden omistamat laivat ovat välttämättömiä emoyhtiön omalle toiminnalle. Emoyhtiö on vastikään tehnyt tietoisen päätöksen investoida laivoihin tytäryhtiöiden kautta tietoisena siitä, että tytäryhtiöt aiheuttavat investoinnin alkuvaiheessa huomattavia kuluja, jotka emoyhtiön on katettava. Finnlinesin hallitus on tehnyt investointipäätökset yhtiön etua edistääkseen.

Kysymys ei ole millään tavoin näännyttämisestä. Näännyttämisellä on oikeuskirjallisuudessa tarkoitettu tilanteita, joissa yhtiö jättää systemaattisesti, ts. toistuvasti pidemmän ajanjakson aikana, osingon jakamatta vaikka yhtiöllä olisi taloudelliset edellytykset varojen jakoon tarkoituksena näin pakottaa vähemmistö myymään osakkeensa alihintaan enemmistölle. Näännyttämiseen liittyy myös se, että enemmistöosakkeenomistaja korvaa itselleen (muttei muille) saamatta jääneen osingon hankkimalla etua yhtiöstä muulla tavoin, kuten esimerkiksi ylisuurena palkkana.

Näännyttämisestä ei ole kyse, jos yhtiön tulos muodostuu liiketaloudellisesti perusteltujen poistojen ja varausten johdosta sellaiseksi, ettei osinkoa voida jakaa. Finnlines on jakanut keskimäärin vuosina 2003-2008 osingot, joiden määrä suhteutettuna yhtiön pörssikurssin, ylittää huomattavasti pörssiyhtiöiden keskiarvon. Kantaja yksin on vuosina 2001-2007 saanut Finnlinesilta yhteensä noin 9-10 miljoonan euron osinkotuotot. Osingon määrän pieneneminen yhtenä vuotena ei voi merkitä kantajan näännyttämistä.

Kantajan väite tilinpäätöksen manipulointikiellosta on toki oikea. Finnlines ei kuitenkaan ole millään tavoin manipuloinut tilinpäätöstään, päinvastoin. Annetut konserniavustukset ovat perustuneet liiketaloudellisiin ratkaisuihin ja niiden kirjaaminen kuluksi on paitsi kirjanpitolain ja hyvän kirjanpitotavan mukaista, myös sen edellyttämää. Yhtiön tilintarkastajalla ei ole ollut tilinpäätöksestä mitään huomautettavaa. Finnlinesin yhtiökokous on hyväksynyt tilinpäätöksen vuodelta 2007 eikä päätöstä ole moitittu. Tilinpäätöksen "manipulointia" olisi lähinnä se, jos kirjanpitolain mukaisesti laaditun ja yhtiökokouksen vahvistaman tilinpäätöksen osoittamaan tulokseen lisättäisiin erät, jotka on jo kirjanpitolain perusteella vähennetty tuloksesta.

Kantajan viittaamalla hovioikeuden ratkaisulla on vain vähän, jos lainkaan, merkitystä käsillä olevan asian kannalta. Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa emoyhtiö Vauhti-Vaunu Oy antoi konserniavustusta tytäryhtiölleen Savonlinja Oy:lle, joka on antanut konserniavustuksen edelleen vaikeuksiin joutuneelle tytäryhtiölleen SL-Autolinjat Oy:lle. Tapauksessa on olennaista se, että verotuksellisesti Vauhti-Vaunu Oy:llä ei ollut mitään tarvetta antaa konserniavustusta Savonlinja Oy:lle, joka oli voitollinen yhtiö ja olisi siten hyvin voinut itse antaa konserniavustuksen SL-Autolinjat Oy:lle ilman emoyhtiöltä saatua avustustakin. Kun Savonlinja Oy oli voitollinen, Vauhti-Vaunu Oy:n antamalla konserniavustuksella ei ilmeisesti myöskään saavutettu konsernissa mitään verosäästöä, ts. Vauhti-Vaunu Oy ei ole hyötynyt antamastaan avustuksesta millään tavoin. Korkein oikeus on myöntänyt asiassa valitusluvan.

Heikkoa taloudellista tilannetta ei ole pidetty perusteena konserniavustusten antamiselle siviilioikeudellisen arvioinnin kannalta (KKO 2004:115). Hovioikeuden ja korkeimman oikeuden tapauksia yhdessä tulkiten vaikuttaa siltä, että saajayhtiön taloudellisen tilanteen tulee voida perustella konserniavustuksen antaminen, mutta konkurssiriskin synnyttävä heikko taloudellinen tilanne liiallisten varojen menettämisriskien johdosta ei ole tällainen peruste. Ilmeisesti hyväksyttävällä perusteella tällöin tarkoitetaan saajayhtiön verotuksellista tappiollisuutta, ts. että konserniavustus täyttää konserniavustuslain mukaisen tarkoituksensa. Finnlinesin tapauksessa perusteet täyttyvät; konserniavustus on annettu verotuksellisesti perustellusti, mutta kuitenkin taloudellisesti elinkelpoiselle saajalle.

Kantaja väittää, että yhtiöllä olisi velvollisuus säilyttää osingonjakopolitiikkansa muuttumattomana. Näinhän ei tietenkään ole. Eri yhtiöiden - sekä pörssiyhtiöiden että yksityisten - osingonmaksut vaihtelevat huomattavastikin vuodesta toiseen riippuen moninaisista seikoista, kuten yhtiön taloudellisesta tilasta ja investointitarpeista. Osingonjakopolitiikka voi esimerkiksi olla passiivista, jolloin osingon määrä ei muutu tilikauden tuloksen mukaan, tai aktiivista, jolloin osingon määrä korreloi tilikauden tuloksen kanssa.

Yhtiö ei voi jakaa osinkona enempää kuin mitä hallitus esittää tai osakkeenomistajat vähemmistöosinkona hallituksen esityksestä poiketen vaativat osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n 1 momentin perusteella. Yhtiön hallitus on esittänyt selvät perusteet sille, miksei yhtiön nykyisessä taloudellisessa tilanteessa huomattavien osinkojen maksaminen ole yhtiön edun mukaista. Osingon määrän vähenemisessä ei ole kyse näännyttämisestä, koska osingon määrän väheneminen johtuu yhtiön velkaantumisesta tehtyjen investointien seurauksena ja tuloksen heikkenemisestä. Muutenkaan osingon määrän pieneneminen yhtenä vuonna ei tarkoittaisi näännyttämistä, eritoten, kun Finnlines edellisen neljän vuoden aikana on maksanut jopa "ylisuuret" osingot. Finnlines ei ole millään tavoin loukannut vähemmistön lakiin perustuvia oikeuksia.

Tytäryhtiölle annettu konserniavustus ei ole varojenjakoa vaan rinnastuu pääomansijoitukseen, josta päättää hallitus, ei osakkeenomistajat. Konserniavustusten antamiselle on ollut liiketaloudellinen peruste eikä annettu konserniavustus ole vähentänyt yhtiön varoja.

Konserniavustus on kirjattava kuluksi jo pelkästään sillä perusteella, että se täyttää konserniavustuslain vaatimukset. Kaikki yhtiön kirjanpitolain ja hyvän kirjanpitotavan mukaan kirjatut kulut pienentävät vähemmistöosingon laskennan pohjana olevaa tilikauden tulosta. Konserniavustus ei ole tältä osin mikään poikkeus. Finnlinesin tytäryhtiöilleen antamille konserniavustuksille on ollut selkeä liiketaloudellinen peruste, koska konserniavustuksella on rahoitettu tytäryhtiön toimintaa liiketaloudellisesti perustellulla ja yhtiötä hyödyttävällä tavalla ja samalla saavutettu yhtiölle välitön huomattava veroja rahoitussäästö. Jo pelkästään toinen näistä perusteista olisi riittävä liiketaloudellinen peruste konserniavustuksen antamiselle. Finnlinesin tapauksessa molemmat ovat täyttyneet.

Osakeyhtiölain 1 lukuun sisältyvissä yleisissä periaatteissa ei mainita osakkeenomistajan oikeutta osinkoon. Yhtiö voi jakaa voittoaan osakkeenomistajilleen useilla tavoilla, joista osinkojen jakaminen on yksi. Yhtiö voi edistää osakkeenomistajiensa etua myös pyrkimällä kasvattamaan osakkeen arvoa, jonka arvonnousun pörssiyhtiön osakkeenomistaja voi hyödyntää osakkeita myymällä tai jakamalla varojaan muilla laillisilla tavoilla. Vähemmistöosinko on ainoastaan yksi lukuisista erityisistä vähemmistösuojasäännöksistä, ei yleinen periaate joka jollain tavoin kohoaisi muun yhtiöoikeudellisen sääntelyn yläpuolelle. Finnlinesin toiminnassa on noudatettu kaikkia yhtiöoikeuden yleisiä periaatteita ja näiden lisäksi vähemmistöosinkosäännöstä sellaisena kun se on tarkoitettu ja osakeyhtiölakiin otettu.

Vähemmistöosinkoa voidaan jakaa vain vahvistetun tilinpäätöksen osoittamaa voittoa vastaavan määrän perusteella. Yhtiön hallitus on toimivaltansa puitteissa päättänyt konserniavustusten antamisesta ja vastaa siitä, että tilinpäätös laaditaan oikein, ja että siinä otetaan asianmukaisesti huomioon tehdyt toimet osakeyhtiölain ja kirjanpitolain mukaisesti, mukaan lukien annetut konserniavustukset. Kantaja ei ole edes väittänyt, että Finnlinesin vuoden 2007 tilinpäätös ei olisi oikein laadittu, eikä se ole myöskään moittinut yhtiökokouksen päätöstä tilinpäätöksen hyväksymisestä. Vahvistettu tilinpäätös on siten pysyvä ja määrittää lopullisesti vähemmistöosingon määrän.

Finnlinesin hallitus - eikä siis yhtiökokous - on päättänyt konserniavustuksista. Mikäli vastoin Finnlinesin käsitystä annetuilla konserniavustuksilla ei olisi liiketaloudellisia perusteita, kysymyksessä olisi puute hallituksen - ei yhtiökokouksen päätöksenteossa. Kun vuoden 2007 tilinpäätöstä ei ole moitittu, ei hallituksen (mahdollisen) virheellisen päätöksen seurauksia voida enää korjata osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n 1 momentin vähemmistöosinkosäännöksen perusteella, sillä tilinpäätöksen kirjaukset ovat lopulliset ja pysyvät. Luopuessaan moittimasta 20.5.2008 pidetyn yhtiökokouksen tilinpäätöksen vahvistamista koskevaa päätöstä, kantaja on myös luopunut oikeudestaan vaatia vähemmistöosinkoa yli vahvistetun tilinpäätöksen osoittaman voiton 360.432,79 euroa. Kantajan ainoaksi oikeussuojakeinoksi jäisi tällöin korvauskanne osakeyhtiölain 22 luvun perusteella, jolloin kantajan tulisi pystyä osoittamaan, että hallitus on laiminlyönyt liiketoimintapäätösperiaatteen (business judgment rule) noudattamisen konserniavustuksista päättäessään.

Kantajan väitteen hyväksyminen siitä, että konserniavustuksen antaminen edellyttäisi aina kaikkien osakkeenomistajien hyväksymisen merkitsisi sitä, ettei konserniavustuksia enää voitaisi käyttää ainakaan pörssiyhtiöissä. Ajatus siitä, että voiton tuottamisen tarkoituksesta johtuu velvollisuus maksimoida tilikauden tulos ja jaettava osinko lyhyellä aikavälillä johtaisi taas siihen, että yhtiöiden toimintaa tulisi aina arvioida vain ja ainoastaan lyhyen aikavälin voiton tuottamisen perusteella. Kumpikaan kantajan väitteiden lopputulemista ei ole osakeyhtiölain eikä myöskään verolainsäädännön tarkoitusperien mukainen.

Finnlines soveltaa IFRS-tilinpäätösstandardeja ainoastaan konsernitilinpäätöksensä laatimisessa. Niillä ei ole mitään merkitystä yhtiön jakokelpoisen varojen määräytymiseen. Jakokelpoiset varat määräytyvät pelkästään emoyhtiön tilinpäätöksen perusteella. Tilinpäätös on laadittu suomalaisen kirjanpitokäytännön mukaan.

Finnlinesilla on tämän hetkisessä tilanteessa erityisen perusteltu syy olla maksamatta tuloveroa niin suurelta osalta kuin mahdollista. Finnlinesin siirtyminen tonnistoverojärjestelmään on erittäin realistinen mahdollisuus jopa jo parin seuraavan vuoden aikana. Tonnistoverojärjestelmässä Finnlines ei enää maksaisi veroa tuloksensa perusteella, vaan ainoastaan laivatonnistonsa määrän perusteella. Finnlinesilla on hyvin konkreettinen lisäsyy minimoida tuloksensa perusteella tapahtuvaa veronmaksua, kunnes uusi tonnistoverojärjestelmä astuu voimaan.

TODISTELU

Kantajan todistelu

Kirjalliset todisteet:

1. Finnlinesin tilinpäätösasiakirjat 2007 (erillisinä koko tilinpäätös ilman liite tietoja ja emoyhtiön tilinpäätös liitetietoineen)
2. KHT B:n laatima, Finnlinesin tilinpäätösasiakirjoihin perustuva vertailutaulukko
3. Finnlinesin tilinpäätöstiedote 20.2.2008
4. Finnlinesin 7.4.2008 "sisään" kirjoittama vastaus Ilmarisen 20.3.2008 tiedusteluun
5. Ilmarisen 20.3.2008 kirje Finnlinesille
6. Finnlinesin suurimmat osakkeenomistajat, tuloste Yhtiön kotisivuilta
7. 15.4.2008 pidetyn yhtiökokouksen pöytäkirja liitteineen
8. 20.5.2008 pidetyn yhtiökokouksen pöytä kirja liitteineen
9. Finnlinesin toimitusjohtajan presentaatio 20.5.2008 kokouksessa
10. Konserniavustuksia saaneiden tytäryhtiöiden tilinpäätökset 2006 ja 2007
11. HS artikkeli 9.2.1996, Kilpaan uusin aluksin
12. HS artikkeli 7.2.1998, "Missä Lagerroos, siellä tapahtuu"
13. HS artikkeli 12.2.1999, "Finnlines muisti omistajiaan muhkealla osingolla"
14. HS artikkeli 12.2.2000, "Ulosliputtaja teki kelpo tuloksen"
15. HS artikkeli 12.2.2002, "Finnlines paransi reippaasti tulostaan"
16. HS artikkeli 11.2.2003, "Suhdanne petti Finnlinesin"
17.Talouselämän artikkeli 29.9.2006, "Finnlinesin italialainen tulevaisuus"
18. Grimaldi Compagnia di Navigazione S.p.a.:n ostotarjous Finnlines Oyj:n osakkeista, tarjousasiakirja 24.10.2006
19. Grimaldi Compagnia di Navigazione S.p.a.:n ostotarjous Finnlines Oyj:n osakkeista, tarjousasiakirja 19.1.2007
20. HS artikkeli 17.3.2007, "Grimaldin miehet valittiin Finnlinesin hallitukseen"
21. Kauppalehden artikkeli 16.3.2007, "Finnlinesin omistajat korottivat osinkoa"
22. Kauppalehden artikkeli 5.3.2007, "Finnlinesin pääomistajilla ei keskusteluyhteyttä - Ilmarisen Laitinen"
23. HS artikkeli 15.2.2007, "Finnlinesilla edessä asemasodan vuosi"
24. HS artikkeli 6.3.2007 "Finnlinesin hallituspaikoista riita"
25. HS artikkeli 18.5.2008 "Italialaisomistaja toruu Finnlinesin vähemmistöä"
26. HS artikkeli 21.2.2008, "Grimaldi ei halua jakaa osinkoa Finnlinesista"
27. KHT C:n 14.9.2009 päivätty lausunto Finnlinesiin kohdistuneesta erityisestä tarkastuksesta
28.-31: Finnlines Oyj:n vuosikertomukset 2004-2007
32. Taulukkoja ja koosteita eräiden Finnlines-konserniin kuuluvien yhtiöiden tilinpäätöstiedoista vuosilta 1998 -2008
33. Luettelo Finnlines Oyj:n 50 suurimmasta osakkeenomistajasta
34. Luettelo Finnlines Oyj:n 10 suurimmasta osakkeenomistajasta per 4.1.2010
35. Luettelo Finnlines Oyj:n 100 suurimmasta osakkeenomistajasta per 15.1.2010

Henkilötodistajat

1. D, arvopaperisijoitusjohtaja, Ilmarinen
2. B, KHT, Pricewaterhousecoopers
3. E, rahoitusjohtaja, Svenska litteratursällskapet
4. F, professori, Helsingin kauppakorkeakoulu
5. C, KHT, Hanicon Oy

Vastaajan todistelu

1. Finnlinesin tilintarkastuskertomus tilikaudelta 2007
2. Oy Hanseatic Shipping Ab:n, Ropax Oy Maidin ja Ropax Oy Starin tilinpäätökset ja veroilmoitukset 2007
3. Finnlines Oyj:n veroilmoitus 2007
4. Finnlinesin hallituksen pöytäkirja 12.12.2007
5. Finnlines Oyj:n vuosikertomus 2007
6. Finnlinesin toimitusjohtaja G:n puhe yhtiökokouksessa 15.4.2008
7. Savonlinja Oy:n tilinpäätös tilikaudelta 2000.
8. Kauppalehden artikkeli 14.1.2009 "Oletko valmis tinkimään tuotoistasi"
9. Turun Sanomien artikkeli 8.9.2007 "Katainen lupaa ratkaisua tonnistoveroon ensi vuonna".
10. Helsingin Sanomien artikkeli 8.9.2007 "Tonnistovero menee uusiksi varustamojen toiveen mukaan"
11. Helsingin Sanomien artikkeli 6.11.2006 "Suomen merenkulku tarvitsee verouudistuksen"
12. Finnlinesin varsinaisen yhtiökokouksen 2007 pöytäkirja
13. Jäljennökset yhtiön seuraavista rahoitussopimusten kovenantteihin liittyvistä osioista:

• Yhtiön ja Sampo Pankki Oyj:n välinen lainsopimuksen muutossopimus 3.6.2008 sekä siihen liittyvä alkuperäinen sopimus 12.3.1999
• Yhtiön ja Sampo Pankki Oyj:n välinen lainafasiteettisopimus 4.6.2004
• Yhtiön ja Svenska Handelsbanken AB (julk.), Suomen sivukonttorin välinen Iimiittisopimus 9.6.2008
• Yhtiön ja Pohjoismaiden investointipankin välinen luottosopimus 24.6.2002
• Yhtiön ja Sampo Pankki Oyj:n välinen sopimus 10.6.2003 .
• Yhtiön ja Svenska Handelsbanken AB (julk.), Suomen sivukonttorin välinen luottosopimus
• Yhtiön ja Svenska Handelsbanken AB (julk), Suomen sivukonttorin välinen lainsopimus-luotto ulkomaan valuutassa

14. Finnlines-konsernin sisäisiä laivakauppoja (Finneagle & Finnfellow) koskevat kauppakirjat ja arviointitodistukset
15. Otteet Helsingin listayhtiöiden hallinnointikoodi 2008:n suosituksista 14-15 sekä Helsinki Corporate Governance suositus 2003:n kohdasta 4.12
16. Ote Finnlinesin vuosikertomuksesta 2008
17. Erityiseksi tarkastajaksi määrätyn KHT C:n lausunto 14.9.2009 Finnlinesissä suoritetusta erityisestä tarkastuksesta (kantajan todiste 27)
18-24: (Vuosikertomukset 2004-2006 Kantajan todisteina 28-30, Finnlinesin vuosikertomukset 2000-2006 (Lisäksi vuosikertomukset 2007 ja 2008 )
25. Finnlinesin vuosikertomus 2008
26. Finnlinesin osavuosikatsaus 1.1.2009-30.6.2009
27. Finnlinesin varsinaisen yhtiökokouksen 15.4.2009 pöytäkirja
28. Finnlinesin 23.3.2009 liikkeeseenlaskeman ns. hybridilainan lainaehtoja koskeva pörssitiedote 23.3.2009, josta ilmenee, että laina suunnattiin yhtiön pääomistajille (Grimaldi Group ja Ilmarinen).
29. Finnlinesin 15.4.2009 päättämää osakeantia koskeva listalleottoesite
30.Yhteenveto Finnlinesin tilinpäätöksistä 2000-2008
31.Yhteenveto tytäryhtiöiden jakamista osingoista

Henkilötodistelu

1. G, Finnlinesin toimitusjohtaja 2007-maaliskuu 2009
2. H, Finnlinesin talousjohtaja ja toimitusjohtajan sijainen 2007 alkaen todistelutarkoituksessa
3. I, Finnlinesin lakiasiainjohtaja ja hallituksen sihteeri 1989 -2009,
4. KHT-tilintarkastaja A, Deloitte Oy, Finnlinesin päävastuullinen tilintarkastaja 2007 alkaen
5. Professori J, Helsingin kauppakorkeakoulu
6. Professori L, Helsingin yliopisto.

ASIANOSAISTEN JÄTTÄMÄ MUU AINEISTO

Kantaja:
1. Professori Risto Nuolimaan lausunto
2. Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisu 970/2003
Vastaaja:
1. Professori J:n lausunto 19.5.2008
2. Juhani Kyläkallion lausunto 15.9.2008
3. Professori Jukka Mähösen lausunto 15.9.2008
4. Lainvalmisteluasiakirjat
5. Hallituksen esitys tonnistoverolaiksi
6. Hybridilainan lainaehdot

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISUTuomiolauselma

Käräjäoikeus muuttaa Finnlinesin jatketun varsinaisen yhtiökokouksen 20.5.2008 pöytäkirjan 7 §:n kohdalla tekemää päätöstä osingon maksusta tilikaudelta 1.1. -31.12.2007 siten, että vähimmäisosinkoa maksetaan 17.181.000 euroa maksettavaksi päätetyn 180.216,39 euron sijasta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Perustelut

Asianosaiset ovat hyväksyneet riidattomaksi seuraavat seikat:

1. Ilmarinen omistaa 4.246.000 osaketta (10,43 % per 31.5.2008) Finnlinesin 40.691.958 osakkeesta.

2. Yhtiön osake-enemmistön omistaa italialainen Grimaldi Group, jonka omistusosuus oli 59,15 prosenttia (31.5.2008).

3. Finnlines toimii konsernirakenteessa. Se omisti vuonna 2008 Suomessa seuraavat yhtiöt: Oy Finnlink Ab, Finnsteve Oy Ab, Metropolitan Port Oy Ab, Ropax Oy Star, Ropax Oy Eagle, Ropax Oy Maid ja Ropax Oy Fellow nimiset tytäryhtiöt kokonaan sekä 51 % Intercarriers Ltd:stä.

4. Finnlines omisti aluksensa tytäryhtiöiden kautta. Tytäryhtiöistä Ropax Oy Star, Ropax Oy Eagle, Ropax Oy Maid ja Ropax Oy Fellow sekä FL Sailors Shop Oy ovat sulautuneet emoyhtiöönsä vuoden 2009 loppuun mennessä.

5. Finnlinesin liikevaihto vuonna 2007 oli 685,5 miljoonaa euroa. Liikevaihdon kasvu edelliseen vuoteen verrattuna oli 8,3 %.

6. Vuoden 2007 bruttoinvestoinnit olivat 391,3 miljoonaa euroa.

7. Yhtiön voitonjakokelpoiset varat per 31.12.2007 olivat 92.927.572,86 euroa.

8. Tilikauden 1.1. -31.12.2007 voitto oli 20.5.2008 pidetyssä yhtiökokouksessa vahvistetun tilinpäätöksen mukaisesti 360.432,79 euroa, josta puolet on jaettu vähemmistöosinkona.

9. Finnlines Oyj:n vuoden 2007 tilinpäätös on sen hallituksen hyväksymä, se on tilintarkastettu ja sen on myös yhtiökokous vahvistanut. Yhtiökokouksen tilinpäätöksen vahvistamista koskevaa päätöstä ei ole moitittu laissa säädetyssä ajassa.

10. Yhtiön tulosta pienensi 34.002.000 euron suuruinen satunnainen erä,
joka on Finnlinesin emoyhtiöstä kolmelle tytäryhtiöille maksettu konserniavustus. Ilman avustusta yhtiön tulos olisi ollut 34.362.000 euroa. Maksu on tapahtunut kuittaamalla emoyhtiön saatavia konserniavustuksella.

11. Konserniavustuksen maksamisesta on päättänyt Finnlinesin hallitus.

12. Yhtiökokouksessa 20.5.2008 on todettu, että vähemmistöosinko on Ilmarisen vaatimuksesta maksettava. Osingon määräksi vahvistettiin puolet tilinpäätöksen osoittamasta voitosta eli 180.216,39 euraa (0,004 euroa osakkeelta), kun Ilmarisen vaatimus on ollut 17.181.000 euroa. Vähemmistöosinkoa ei maksettu Ilmarisen vaatimalla tavalla, vaan laskettuna tuloksesta, johon ei ollut laskennallisesti lisätty annettuja konserniavustuksia.

13. Finnlines-konserni on jakanut vuosina 2003-2007 osinkoa yhteensä noin 139 miljoonaa euroa.

14. Finnlines omavaraisuusaste 31.12.2006 on ollut 39,7 prosenttia ja 31,1 prosenttia 31.12.2007.

Riitaa asiassa on seuraavista kysymyksistä:

1. Olisiko vähemmistöosinko tullut laskea tuloksesta, johon on laskennallisesti lisätty yhtiön maksamat konserniavustukset.

2. Mikä merkitys asiassa on sillä, että kantaja ei ole moittinut yhtiökokouksen päätöstä tilinpäätöksen hyväksymisestä.

3. Edellyttääkö yhdenvertaisuusperiaate, että vähemmistöosakkeenomistajat saavat konserniavustuksen antamisesta osingonmenetystään vastaavan hyödyn.

4. Onko yhtiökokous voinut ilman hallituksen suostumusta maksaa enemmän osinkoa kuin puolet tilinpäätöksen osoittarnasta voitosta.

5. Onko Finnlines Oyj konserniavustuksen antamisella saavuttanut noin 9 miljoonan verosäästön ja noin 0,5 miljoonan korkosäästön vuodessa.

6. Onko konserniavustuksen antamiselle ollut yhtiön kannalta hyväksyttävät, asianmukaiset liiketaloudelliset perusteet.

7. Ovatko asianmukaiset liiketaloudelliset perusteet konserniavustukselle olleet olemassa siten, että yhdenvertaisuusperiaatetta tai vähemmistöosinko-oikeutta ei ole loukattu.

8. Onko yhtiökokouksen osingonjakopäätös ollut vähemmistöosinkoa koskevan osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n vastainen.

9. Onko päätös ollut osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:n vastainen.

10. Onko Finnlines kysymyksessä olevalla konserniavustuksen antamisella tai muutoin pyrkinyt vähemmistön näännyttämiseen.
.
Henkilötodistelussa on ilmennyt seuraavaa:

Kantajan todistaja D on käräjäoikeudessa kertonut, että todistaja oli valmistunut vuonna 1992 kauppatieteen maisteriksi ja työskenteli arvopaperisijoittajana kantajayhtiössä, jonka sijoitusomaisuus käsitti työeläkevarat ja joiden arvo oli 25 miljardia euroa. Kantajayhtiö oli keskinäinen työeläkeyhtiö, joka hoitaa lakisääteistä työeläkevakuutusta. Kantaja oli suurin yksityinen sijoittaja. Kantaja oli ollut vastaajan pitkäaikainen osakkeenomistaja yli 20 vuotta. Kantajan periaatteena oli riskien hajauttaminen. Vastaaja oli ollut hyvä osingon maksaja 2000 luvun alkuvuosina viimeistä kahta vuotta lukuunottamatta. Aiemmin vastaaja oli tehnyt hyvää tulosta. Selkeä muutos tapahtui vuonna 2006. Tuolloin vastaajan omistajiksi tuli Grimaldi Group. Omistus-ja osingonjakopolitiikan muutoksesta ei kuitenkaan tiedotettu osakkeenomistajille. Periaatteet ilmenevät vuosikertomuksesta. Yhtiökokouksessa 2007 yli 10 prosenttia kaikista osakkeista omistavat osakkeenomistajat vaativat vähemmistöosingon maksamista. Vuosi 2006 oli tuloksen kannalta vielä hyvä vuosi. Vuosina 2007 -2008 osakkeenomistajat olivat julkisen tiedon varassa. Vuonna 2008, jolloin Grimaldi Group omisti enemmistön osakkeista, hallitus ilmoitti, ettei osinkoa jaeta. Vuosi 2007 oli hyvä vuosi tuloksen kannalta eikä mistään muutoksesta ollut ilmoitettu. Kantajan edustajat vaativat yhtiökokouksessa vähemmistöosingon maksamista ja konserniavustuksen palauttamista laskelmaan, josta vähemmistöosinko maksetaan. Vuoden 2009 yhtiökokous pidettiin keskellä finanssikriisiä eikä silloin tietenkään vaadittu osinkoa. Vuodesta 2005 alkaen vastaajalla on ollut mittava miljardin euron investointiohjelma. Vastaaja oli hankkinut uudet laivat ja tehnyt tilaukset kalliilla hinnalla talouden hyvässä vaiheessa. Vuosittain saatava osinko oli tärkeä kassavirran kannalta sijoittajalle. Vastaaja ei ollut vuonna 2007 kriisiyhtiö. Osakkeenomistajat odottivat, että aiempi osingonjakopolitiikka jatkuu, kun ei muusta tiedotettu. Konserniavustuksen kautta saatu verohyöty merkitsi veronmaksun siirtämistä tulevaisuuteen. Todistajan oli mahdotonta sanoa, ovatko vähemmistöosakkeenomistajat hyötyneet konserniavustuksesta. Kantajan osuus vaaditusta osingosta 17 miljoonaa euroa on kantajan omistusosuuden mukainen n. 10 prosenttia. Muuttuneen osingonjakopolitiikan syynä oli, että osake-enemmistön omistava Grimaldi Group halusi vähemmistöomistajien myyvän osakkeensa Grimaldeille, jotka ovat tehneet kaksi ostotarjousta. Kantaja voi olla pakotettu myymään osakkeet. Vuoden 2009 lopussa Sigrid Juseliuksen säätiö on myynyt osakkeensa vastaajan muuttuneen osingonjako politiikan johdosta. Kantaja edellytti osakesijoituksessa tuloksentekokykyä pitkällä tähtäimellä. Hyvät investoinnit tukevat tuloksentekokykyä pitkällä tähtäimellä. Osingonjako voi vaihdella. Tilinpäätöksestä ilmenee yhtiön osingonjakopolitiikka. Esimerkiksi vuoden 2001 tilinpäätöksestä (vastaajan todiste 19) sivulta 4 ilmeni vastaajan osingonjakopolitiikka. Sen mukaan vastaaja on jakanut osinkona viiden viimeisen vuoden aikana reilun kolmanneksen jakson nettotuloksesta. Yleensä jaetaan 40-50 prosenttia tuloksesta. Vastaajan todisteesta 30 ilmenivät emoyhtiön ja konsernin maksamat 35 osinkoprosentit emoyhtiön ja konsernin tuloksesta. Hallitus, joka oli tehnyt ehdotuksen osingonjaosta kevään 2007 yhtiökokoukselle, oli valittu keväällä 2006 ennen kuin Grimaldi Groupista oli tullut enemmistöosakkeenomistaja. Omavaraisuusaste osoitti yhtiön velkojen ja oman pääoman suhteen. Osinkojen maksaminen vähentää omaa pääomaa. Omavaraisuusasteen aleneminen tarkoitti vastaajan kohdalla sitä, että velkaantuminen oli lisääntynyt. Rahoituksen ehdoissa voi olla tunnuslukuja, kovenantteja. Niiden alentuminen voi merkitä uusia laina neuvotteluja tai lainanhoitokustannukset voivat nousta. Verosuunnittelu oli tärkeä asia yrityksen kannalta. Vastaajan todisteesta 30 ilmeni, että vastaajalla oli käynnissä vuosina 2006, 2007 ja 2008 miljardi-investoinnit. Investoinnit edellyttivät lainarahoitusta, jolla on vaikutusta omavaraisuusasteeseen. Vastaaja laski liikkeelle keväällä 2009 hypridilainan, jota kantaja merkitsi omistuksensa suhteessa n. 3,4 miljoonan euron arvosta, koska kantaja vastuullisena sijoittajana halusi turvata vastaajan asema. Yhtiön vuoden 2006 tilinpäätöksessä oli todettu, että luottamus yhtiöön perustuu sen kykyyn tuottaa tasaisesti kasvavaa tulosta, mikä luo edellytykset suotuisalie osakkeen kurssikehitykselle ja osinkopolitiikalle. Vastaajan osingonjakopolitiikassa oli tapahtunut 2006 vuoden jälkeen muutos. Investoinnit ovat yksi vaikuttava tekijä osingon määrään.

Todistelutarkoituksessa kuultu vastaajan varatoimitusjohtaja H on käräjäoikeudessa kertonut, että hän on tullut vastaajan palvelukseen vuonna 1992. Kuultava oli koulutukseltaan kauppatieteen maisteri, vastaajan talous -ja rahoitusjohtaja vuodesta 1993, johtoryhmän jäsen vuodesta 1993 ja varatoimitusjohtaja vuodesta 2007. H:n tehtäviin kuului riskien hallinta ja verosuunnittelu. Epäedullisesta sosiaaliturvamaksun määräytymisestä varallisuuden mukaan johtuen vastaaja aloitti laivojen yhtiöittämisen vuosina 2003-2004. Laivojen hankinta tapahtuu siten, että vastaaja tekee rahoitussopimuksen laivan rakentamisesta, myy laivan tytäryhtiölie ja vuokraa sen käyttöönsä, koska operatiivinen toiminta tapahtuu vastaajan toimesta. Laivayhtiöissä ei ollut henkilökuntaa. Tytäryhtiöiden määrä oli noin 47 yhtiötä. Nyt konsernirakennetta ollaan purkamassa, koska Kela-maksu on poistumassa. Tonnistoverouudistuksen myötä ollaan siirtymässä yhteen yhtiöön. Rahoituskulut olivat merkittävä osa vastaajan kuluista. Konserniavustuksella katettiin ylimääräiset kulut. Vuonna 2007 vastaaja myi alukset Finneagle ja Finnfellow. Jos aluksia ei olisi myyty, niistä olisi tehty poistot emoyhtiössä. Ilman alusten myyntiä vastaaja olisi tehnyt nollatuloksen. Poistosuunnitelman ylittävillä poistoilla rahoitetaan investointeja tai huonoja vuosia. Konserniavustuksella vuonna 2007 saatiin aikaan 9 miljoonan euron verosäästö. Vuonna 2007 taloudessa näytti vielä hyvältä. Yhtiössä oli vuosia suunniteltu investointeja ja käsillä oli patoutunut investointitarve. Hallitus teki elokuussa 2007 päätöksen tilata alukset Kiinasta. Asiasta keskusteltiin talousjohdon ja operatiivisen johdon kanssa ja johtoryhmässä, koska vuokrahinnat olivat "pilvissä". Rahoitukseen otettiin lainaa. Vuonna 2007 velkamäärä oli noin 600 miljoonaa euroa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Osakkeenomistajien edun mukaista oli, että osinkoa ei jaeta. Yhtiö olisi kärsinyt. Loppuvuonna 2008 taloustilanne oli vakava. Vastaajan omavaraisuusaste heikkeni 28 prosenttiin. Omavaraisuusasteen pitäisi olla 35 -40 prosenttia. Omavaraisuusasteen parantaminen edellytti, että tulos on jatkuvasti hyvä. Vaihtoehtona oli osakeanti. Kun jaetaan osinkoa, hyvää kehitystä ei synny. Alkuvuodesta 2009 vastaaja otti hybridilainaa n. 33 miljoonaa euroa. Sitä merkitsi myös kantaja. Jos vastaaja olisi jakanut osinkoa vuodelta 2007, olisi lainan pitänyt olla n. 25 miljoonaa suurempi. Verosuunnittelu kuuluu kuultavan tehtäviin. Loppuvuodesta tehtiin esitys hallitukselle, joka päätti, mitä keinoja vastaaja käyttää. Näitä olivat konserniavustukset ja poistot. Hyvänä vuonna voidaan säästää veroja. Seuraavana vuonna voidaan vähentää verovelkaa, kun on huono tulos. Konsernilla oli verovelkaa n. 240 miljoonaa, josta puolet n. 120 miljoonaa voidaan käyttää alusten uushankintaan, kun vastaaja siirtyy lainmuutoksen myötä tonnistoverojärjestelmään. Päätös konserniavustuksen antamisesta ja osingonjakopäätös olivat erillisiä päätöksiä. Vastaaja oli saanut tytäryhtiöiltä konserniavustuksia, mutta ei enää sen jälkeen, kun niissä oli tarpeen tehdä investointeja. Vastaaja olisi maksanut 9 miljoonaa euroa veroa, ellei konserniavustusta olisi annettu. Vuoden 2007 tilinpäätös ei poikennut aikaisempien vuosien tuloksesta. Enemmistöomistajalla Grimaldi Groupilla ei ollut osuutta hallituksen tekemiin päätöksiin. Vuonna 2008 olisi tehty kolmen miljoonan euron tappio. Ylipoistoja palautettiin niin, että päästiin nollatulokseen. Hallitus päättää osingonjakopolitiikasta, joka riippuu investointitarpeesta ja tulevaisuuden näkymistä. Vastaaja on ollut 2000-luvulla keskimääräistä parempi osingonmaksaja. Vuonna 2007 oli tiedossa laivainvestoinnit. Hallitus ei ole koskaan manipuloinut tulosta osingonmaksun välttämiseksi. Vuoden 2001 jälkeen osinkoa oli jaettu jopa enemmän kuin mitä tulos oli. Tilinpäätöstekstit olivat kuultavan laatimat. Tuloksellisuuden osalta (tilinpäätös 2007, kantajan todiste 31) tekstiä oli muutettu aiemmista vuosista, koska haluttiin painottaa ei vain osakkeenomistajan oikeuksia, vaan asiakkaiden maksamaa tuloa vastaajalle. Vuonna 2007 koko hallitus ja toimitusjohtaja vaihtuivat. Grimaldi Group ei pyrkinyt vaikuttamaan epäsuorasti, vaan ainoastaan hallituksen kautta. Vuonna 2009 tehtiin huomattavia rakennemuutoksia, koska talouskriisi jatkui ja toimitusjohtaja lähti. Hallitus esitti keväällä 2007, että osinkoa maksetaan 30 senttiä osakkeelta. Tytäryhtiöiden maksamien konserniavustusten osalta vastaajayhtiössä päätettiin loppuvuodesta, nostetaanko osinkoja vai ei. Vuosina 2006 -2007
Saksan tytäryhtiön Venäjän liikenne oli kasvanut myönteisesti ja vastaajan tarkoitus oli myydä kaksi alusta Saksaan. Alusten hinta oli n. 50 miljoonaa euroa kappaleelta. Koska tytäryhtiö tarvitsi tähän pääomaa, ei osinkoa tytäryhtiöstä nostettu, Saksan tytäryhtiössä oli noin 62 miljoonaa euroa jakokelpoisia varoja. Ruotsin tytäryhtiöön oli tehty noin 80 miljoonaan pääomasijoitus (aktieägartillskott), joka ei ollut palautettavissa osinkona. Vastaaja ei ole loukannut osakkaiden yhdenvertaisuusperiaatetta.

Kantajan todistaja B on käräjäoikeudessa kertonut, että hän on ammatiltaan KHT-tilintarkastaja ja on ollut tekemisissä useiden suurien pörssiyhtiöiden kanssa. Todistaja toimi tilintarkastajana mm. kantajayhtiössä. Kantajan laatimia olivat kantajan kirjalliset todisteet 2 ja 32. Todistaja oli laatinut ne vuosien 1998-2007 tilinpäätösten perusteella. Heikoimmat osingot vastaaja oli jakanut vuonna 2007. Vastaajan tytäryhtiöiltä vastaanottamat osingot olivat vuodesta 2007 lukien merkittävästi pienemmät. Emoyhtiölie olisi voitu jakaa vuonna 2007 Saksan tytäryhtiöstä n. 45 miljoonaa euroa ja Ruotsin tytäryhtiöstä 82 miljoonaa euroa. Konserniavustukset ulkomaisista yhtiöistä voi saada verovapaasti. Konsernitilinpäätös on laadittava vuodesta 2005 lähtien IFRS-standardien mukaan. Konserniin kuuluvien yhtiöiden valittavissa on, millaista tulosta ne esittävät. Konsernin sisällä on mahdollista valita, missä yhtiössä tulosta näytetään. Omavaraisuusaste oli oman pääoman suhde taseen loppusummaan. Noin 40 prosenttia oli hyvä luku. Jos yhtiö ei olisi tehnyt laivakauppoja eikä antanut konserniavustusta, olisi tulos ollut lähellä nollaa ja myös vähemmistöosinko olisi ollut nolla.

Kantajan todistaja F on käräjäoikeudessa kertonut, että todistaja oli kauppatieteiden tohtori ja oli toiminut vuodesta 1972 Kauppakorkeakoulussa, joka nyttemmin oli Aaltosäätiön yliopisto. Todistaja oli mm. Suomen pörssisäätiön ja Pörssitaion hallituksen jäsen. Todistaja oli julkaissut useita julkaisuja. Konserniavustuksen perusteena on verotus. Jos konserniin kuuluva yhtiö on voitollinen ja toinen samaan konserniin kuuluva yhtiö on tappiollinen, veron maksamisesta voidaan päästä antamalla konserniavustusta. Konserniavustus oli kuitenkin kirjanpidon kannalta ongelmallinen. Konserniavustus ei ollut kulua eikä liittynyt tuotannontekijöiden hankkimiseen. Verotuksessa ei saa vähentää tilinpäätössiirtoja, jos ei niitä ole vähennetty kirjanpidossa. Kansainvälisessä käytännössä erää on pidettävä pääoman sijoituksena. Konsernitilinpäätöksessä konserniavustus eliminoituu. Konserniavustusta ei saa huomioida, kun lasketaan vähemmistöosinkoa, muutoin koko vähemmistöosinkosäännös menettää vaikuttavuutensa. Tulosta voidaan järjestellä konsernin sisällä, mutta konsernin tulosta ei voi järjestellä. Konserniavustuksen voi antaa emoyhtiö tytäryhtiöIle, tytäryhtiö emoyhtiölIe ja tytäryhtiö toiselle tytäryhtiölie. Verotuksessa sallitaan myös suunnitelman ylittävät poistot. Osinkoa maksetaan silloin, kun yrityksellä menee hyvin. Oletuksena on, että osingon jakaminen myötäilee tulosta. Laskennallista verovelkaa syntyy, kun vähennykset tehdään verotuksessa eri aikana kuin kirjanpidossa. Yhtiön johdon huolellisuusvelvollisuuteen kuuluu, että kaikki on tehtävä yhtiön hyväksi ja kaikki pitää dokumentoida. Investoinnit ovat tuotto-odotuksen kannalta tarkoituksenmukaisia. Hyvä omavaraisuusaste on yli 40 prosenttia. Kun tehdään investointeja, omavaraisuusaste voi olla pienempi. Vähemmistöomistajan oikeudet määräytyvät osakeyhtiölain mukaan. Yhdenvertaisuus tarkoitti tasapuolista kohtelua. Myös suunnitelman ylittävät poistot vähentävät voittoa, josta osingot lasketaan. Niitä ei vähennetä vähemmistöosinkoa laskettaessa. Kysymyksessä on tuloksen jaksotus. Konserniavustus ei ole jaksotusta, vaan voiton järjestelyä.

Todistelutarkoituksessa kuultu E on käräjäoikeudessa kertonut, että todistaja oli Svenska Litteratursällskapet i Finland r.f.:n toimitusjohtaja 1.9.2007 alkaen. Aikaisemmin todistaja oli työskennellyt yhdistyksen rahoitusjohtajana. Yhdistys harjoitti tutkimus-, kustannus- ja arkistotoimintaa ja sen palkkalistoilla oli noin 100 henkilöä. Sijoitusomaisuuden arvo oli 1,2 miljardia euroa. Sijoittamisen tarkoitus oli tuottaa kassavirtaa, joka muodostui osingoista ja korkotuloista. Yhdistys oli yleishyödyllinen sijoittaja, jonka periaatteisiin kuului sijoittaa varat varmalla ja tuloa tuottavalla tavalla. Sijoitustoiminnan on oltava pitkäjänteistä, ettei sitä katsota elinkeinotoiminnaksi. Sijoitustoimintaa harjoitettiin pitkällä tähtäimellä. Vastaajayhtiö on ollut hyvä osingonmaksaja. Yhdistys omistaa 550.000 vastaajan osaketta. Suurimmillaan osakeomistus on ollut 690.000 osaketta. Yhdistys on myynyt vuodenvaihteessa vastaajan osakkeita. Todistajan käsitys oli, että hyvin osinkoa maksava yritys menestyy ja sen osakkeet kehittyvät. Yhdistys ei ole hyötynyt vastaajan antamasta konserniavustuksesta. Loppukesästä 2008 yrityksillä meni vielä hyvin. Varovaisuus yrityksissä alkoi vasta loppuvuonna 2008. Pörssissä alamäki alkoi jo marraskuussa 2007. Osingot laskivat keskimäärin 40 prosenttia. Todistaja tiesi, että Sigrid Juseliuksen säätiö oli myynyt omistamansa vastaajayhtiön osakkeet. Todistajan käsityksen mukaan Grimaldien lähipiiriin kuuluvat tahot ovat ostaneet osakkeet. Esimerkiksi Nokia ei ole maksanut hyvää osinkoa, mutta sen osakkeen arvo on noussut.

Kantajan todistaja C on käräjäoikeudessa kertonut, että todistaja oli koulutukseltaan kauppatieteen maisteri ja KHT-tilintarkastaja. Todistaja oli ollut useiden tilintarkastusyhtiöiden palveluksessa ja tilintarkastajana useassa eri suuressa yrityksessä. Todistajalla on oma yritys vuodesta 2008 alkaen. Todistaja on laatinut kantajan todisteena 27 antaman lausunnon erityisestä tarkastuksesta vastaajayhtiössä. Määräyksen tehtävään oli antanut lääninhallitus. Todistajan tuli tehtävässä toimia samanlaisella riippumattomuudella kuin tilintarkastajan. Tehtävää oli hoidettava puolueettomasti. Todistajalla oli käytössään yhtiön tilinpäätöstiedot, yhtiökokouksien ja hallituksen pöytä kirjat. Todistaja sai tehtäväänsä varten pyydetyt asiakirjat ja todistaja keskusteli yhtiössä H:n, I:n ja K:n kanssa. Konserniavustusta voidaan käyttää verotuksen työkaluna siten, että tulosta voidaan siirtää yrityksestä toiseen. Verotusta voidaan sen avulla tasata tai välttää kokonaan. Positiivista tulosta näyttävästä yhtiöstä siirretään konserniavustuksella varoja negatiivista tulosta näyttävään yhtiöön. Konserniavustus on yhtiöoikeudellisesti ja kirjanpidollisesti ongelmallinen. Kun vastaaja alkoi yhtiöittää laivoja, kuluvarasto (poistot) siirtyivät emoyhtiöstä tytäryhtiöille. Tällä oli vaikutusta myös emoyhtiön tulokseen. Asia voitiin hoitaa konserniavustuksella. Ennen vuotta 2007 asia olisi voitu hoitaa poistoilla. Laivojen käyttöikä on n. 30-35 vuotta. Suunnitelman mukainen poisto voisi olla 3 prosenttia. Verotuksessa määrä voi jo ensimmäisenä vuotena olla 25 prosenttia, jolla alennetaan verotuksessa tuloa. Yhtiö voi aina säätää tuloksen sellaiseksi kuin haluaa. Kahdella laivakaupalla syntynyt tulos on siirretty vastaajan tytärhtiölle eikä verotettavaa tulosta jäänyt. Laivat myytiin käyvällä hinnalla emoyhtiöstä tytäryhtiölle, jolloin tehdyt poistot tuloutuivat. Konserniavustuksella voitiin hoitaa, ettei verotettavaa tulosta syntynyt. Ylipoistot merkitsevät veronmaksun lykkäämistä ja ne alkavat tuloutua vähitellen. Vuonna 2005 tehdyn lainmuutoksen johdosta, jos myydään laivan omistavan yhtiön osakkeet, se voidaan tehdä verovapaasti. Ulkomaalaisesta tytäryhtiöstä saadut osingot eivät ole veronalaista tuloa ja ne voidaan jakaa osakkeenomistajille. Vuonna 2007 vastaaja oli vastaanottanut tytäryhtiöiltä osinkoa vain 2,6 miljoonaa euroa. Todistajalle ei ilmennyt, miksi osinkoa vuodelta 2007 ei nostettu eikä varatoimitusjohtaja H tuonut esille, miksi osinkoa ei nostettu. Sisäisten laivakauppojen johdosta yhtiön tulos oli 37,6 miljoonaa euroa. Ellei laivoja olisi myyty, olisi yhtiön tulos ollut nolla. Oikeus vähemmistöosinkoon lasketaan vahvistetusta tilinpäätöksestä. Todistaja ei havainnut erityistilintarkastusta tehtäessä, että vastaaja olisi rikkonut vero-, kirjanpito- tai yhtiöoikeudellisia säännöksiä. Todistaja vahvisti kertomuksensa sivulla 4 olevan huomautuksen, että vapaata omaa pääomaa konsernin tytäryhtiöiden taseisiin 31.12.2007 sisältyy merkittävässä määrin saksalaisessa Finnlines Deutschland GmhH:ssa (62,1 miljoonaa euroa) ja ruotsalaisessa AB Finnlines Scandinavia Ltd:ssä (82,4 miljoonaa euroa).

Vastaajan todistaja J on käräjäoikeudessa kertonut, että todistaja on toiminut vuodesta 2000 alkaen Kauppakorkeakoulun (nykyisin Aallon yliopiston) laskentatoimen professorina. Todistajalla on ollut asiantuntijalausuntoa laatiessaan käytössä vastaajan vuoden 2007 ja 2008 tilinpäätökset. Vastaajan riskialttius on kehittynyt huonompaan suuntaan. Vastaaja on investoinut merkittävästi niin, että sen omavaraisuusaste on laskenut. Omavaraisuusaste on tärkeä, kun hankitaan rahoitusta. Investoinnit olivat tärkeitä ajateltaessa liikevaihtoa pitkällä tähtäimellä. Vastaaja on jakanut vuosina 2001, 2002 ja 2003 ylisuuria osinkoja. Yrityksellä tulee olla riittävästi omaa pääomaa, että se voi saada vierasta pääomaa. Kun omavaraisuusaste lähenee 30 prosenttia, tulee vaikeuksia. Jaettu osinko vähentää omaa pääomaa. Osakeanti ja hyvä tulos nostavat omavaraisuusastetta. Vastaajan rahoituskovenanttien rajat olivat tavanomaiset. Kun liikutaan vaaravyöhykkeessä, rahan hinta nousee. Yrityksen pitäisi pyrkiä 40 prosentin omavaraisuusasteeseen. Verosuunnittelu on erittäin tärkeä työkalu. Sillä voidaan lykätä veronmaksua. Raha nyt on enemmän kuin raha tulevaisuudessa. Veronmaksun lykkäämisellä rahaa jää yhtiön käyttöön. Poistojen vähentäminen on hyväksyttävää osingonjaon perusteena olevaa tulosta määrättäessä. Konserni on taloudellinen kokonaisuus ja konserniavustuksella saavutetaan oikea lopputulos. Osingonjakaminen on suhteutettava yhtiön tulokseen. Kun yrityksellä menee paremmin, voidaan jakaa osinkoa. Jos osinkoa jaetaan liikaa, osakkeen kurssi voi kärsiä ja rahoitusrakenne heikkenee. Vuodesta 2007 alkaen vastaajan osingonjako oli linjassa yhtiön rahoitusrakenteen kanssa. Investoinnit voivat vaikuttaa maksetun osingon määrään.

Vastaajan todistaja I on käräjäoikeudessa kertonut, että todistaja oli vastaajan entinen lakiasiainjohtaja ja oli ollut vastaajan palveluksessa noin 23 vuotta ja lopettanut vastaajan palveluksessa 2009. Aluksi vastaaja oli pieni yhtiö, joka on kasvanut suureksi. Todistaja toimi johtoryhmän sihteerinä. Vastaaja oli emoyhtiö, joka omisti useita tytäryhtiöitä, jotka omistavat laivat. Hallituksen vaihdos tapahtui keväällä 2007. Grimaldi Group oli enemmistöomistaja jo vuonna 2007. Se on perheyhtiö, joka liikennöi Välimerellä. Laivojen siirtäminen tytäryhtiöille oli tärkeää mm. sen vuoksi, että jos laiva aiheuttaa onnettomuuden, vain sen omistajayhtiö ajautuu vaikeuksiin. Laivojen yhtiöittäminen alkoi vuonna 2005. Laivojen hankkiminen tapahtui siten, että vastaaja teki laivatilauksen. Laiva siirrettiin sen omalle yhtiölle ja se vuokrattiin vastaajalie, joka miehitti laivan ja harjoitti toimintaa. Omistajayhtiöllä ei ollut muuta kuin laiva ja iso velka. Vuonna 2007 yhtiön tulevaisuus näytti hyvältä ja elettiin hyvää taloudellista aikaa. Vastaajan saksalaisella tytäryhtiöllä meni hyvin, koska liikenne Saksasta Pietariin kasvoi. Vastaaja on varautunut tekemään investointeja. Kiinasta tilattiin kuusi isoa Roro-alusta ehkä 2006-2007. Talouspuolelta asia viedään johtoryhmään ja hallitus hyväksyy suunnitelman. Hankinta oli tarkoitus rahoittaa velkarahoituksella. Normaali käytäntö on, että tilatuista aluksista maksetaan heti 10-20 prosenttia. Aluksien hankkimista varten oli tarpeen ottaa lainaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tilinpäätös vuodelta 2007 tehtiin vastaajan talousosastolla eivätkä Grimaldit osallistuneet sen tekemiseen. Todistaja osallistui hallituksen kokoukseen 20.2.2008, jolloin päätettiin, ettei osinkoa jaeta. Toimitusjohtaja esitteli asian hallitukselle eikä siitä keskusteltu. Osingonjaosta ei keskusteltu. Todistaja ei havainnut, että tulosta olisi manipuloitu. Grimaldi Groupin omistajaksi tuleminen ei muuttanut osingonjakopolitiikkaa. Vastaajan oli aloitettava myös maksamaan investointeja. Se oli tilannut viisi Ropax-alusta, joten osingonjakopolitiikkaa oli muutettava. Yhtiö oli hyvin velkainen. Keväällä 2007 hallitus oli ehdottanut osingoksi 30 senttiä osakkeelta. Päätöksen tästä olivat tehneet suomalaiset hallituksen jäsenet ja yksi Grimaldin suvun edustaja. Kantaja vaati tuolloin vähemmistöosinkoa, joka maksettiin. Osingon määrään syynä olivat yhtiön suuret velat. Kun Grimaldi Group tuli yhtiön pääomistajaksi, valittiin uusi hallitus. Mitään uusia ohjeita ei kuitenkaan annettu. Koska Saksan ja Venäjän liikenteeseen odotettiin kasvua, tarkoitus oli hankkia liikenteeseen uutta kalustoa. Tämän vuoksi katsottiin, pystyykö saksalainen tytäryhtiö maksamaan osinkoa. Asiassa ei pyritty menettelemään epäasiallisella tavalla. Todistajan tehtävänä oli valvoa, että kokoukset sujuivat lain edellyttämällä tavalla. Osingonjaot ovat olleet muulloin hallituksen esityksen kaltaisia. Vastaajalla ei ollut 2000-luvun alussa isoja laivatilauksia. Kun 2007 tilinpäätös vahvistettiin, Grimaldi Groupin omistusosuus vastaajayhtiössä oli yli 50 prosenttia.

Vastaajan todistaja A on käräjäoikeudessa kertonut, että todistaja oli koulutukseltaan diplomiekonomi ja KHT-tilintarkastaja. Todistaja toimi Deloitte Oy:n palveluksessa ja oli toiminut vastaajan vastuullisena tilintarkastajana vuodesta 2007 alkaen. Tilintarkastaja edustaa kaikkia osakkeenomistajia ja häneltä edellytetään objektiivisuutta. Yhtiön jakokelpoiset varat määräytyvät tilinpäätöksen perusteella. Kantajan kirjallinen todiste yksi oli todistajan laatima. Tilintarkastus ei antanut aihetta huomautuksiin eikä se sisältänyt lisätietoja. Osingonjakoehdotus on lain mukainen. Osingonjako määräytyy emoyhtiön tilinpäätöksen perusteella. Ehdotus oli lain mukainen. Osingon jakaminen olisi edellyttänyt uutta osingonjakoehdotusta. Laivakaupat tehtiin laillisesti. Ilman laivakauppoja tulos olisi muodostunut ihan samaksi. Poistoja ei olisi silloin tuloutunut eikä konserniavustusta annettu. Omavaraisuusaste on ollut 31,1 prosenttia vuonna 2007 ja 39,7 prosenttia vuonna 2008. Omavaraisuusaste on noin 28 prosenttia vuonna 2009. Yhtiötä on pääomitettu vuoden 2009 aikana. Omavaraisuusaste mittaa yhtiön riskinsietokykyä. Vastaajan omavaraisuusaste heikkeni merkittävästi 2007.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaaja on jakanut 2005 saakka merkittävän korkeita osinkoja. Verosuunnittelulla on hyvin tärkeä merkitys pörssiyhtiöissä tilinpäätöksen kannalta. Konserniavustuksista ei päätetä yhtiökokouksessa. Konserniavustus on antajan kulu kirjanpidossa. Vaatimus on ehdoton. Poistot vähentävät kunkin tilikauden tulosta. Suunnitelman ylittävät poistot ovat veronmaksun lykkäystä. Veronmaksun tasaaminen on tavoite konsernissa. Veronmaksun lykkääminen on mahdollista pitkällä tähtäimellä. Investoinnit auttavat vähentämään veronmaksua. Todistaja ei havainnut yhtiössä rikotun lakia. Vastaajan liikevaihto vuonna 2007 oli 296 miljoonaa euroa ja konsernin tase 31.12.2007 oli 1,4 miljardia. Investoinnit vuonna 2007 olivat 391 miljoonaa euroa. Omavaraisuusaste oli heikentynyt useilla prosenteilla.

Vastaajan todistaja ja entinen toimitusjohtaja G on käräjäoikeudessa kertonut, että hän oli koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri. G on ollut helmikuusta 2007 vastaajan toimitusjohtaja ja vuonna 2009 jättänyt yhtiön. 2000-luvun alussa vastaajayhtiössä tehtiin lähinnä ylläpitoinvestointeja ja investoinnit olivat muutoin vähäisiä. Laajentamisinvestointeja ei tuolloin tehty. Rahaa jaettiin omistajille osinkoina. Vuonna 2002 vastaaja osti ruotsalaisen yhtiön 60 miljoonalla eurolla ja kaksi alusta. Ideana oli rahtiliikenteen ja matkustajaliikenteen yhdistäminen. Vuonna 2003 aloitettiin laajentaa liikennettä. Yhtiö hankki kolme ropax-alusta Italiasta. Vastaaja sai tilata edulliseen hintaan kaksi alusta lisää. Rahoitus tapahtui siten, että rakennusaikana laivoista maksettiin 20 prosenttia ja laivojen valmistuttua 80 prosenttia. Aluksia hankittiin kaikkiaan viisi, joista kaksi saatiin käyttöön vuonna 2006 ja kolme 2007, jolloin alusten hankintahinnasta eniten jouduttiin maksamaan vuosina 2006 ja 2007. Vastaaja investoi vuonna 2007 aluksiin Italiasta 240 miljoonaa euroa ja 50 miljoonaa euroa Vuosaaren satamaan. Asiasta oli päätetty jo ennen kuin enemmistöomistajaksi tuli Grimaldi Group. Elokuussa 2007 vastaaja tilasi kuusi roro-alusta Kiinasta. Tilatut alukset olivat hintakilpailukykyisiä. Investoinnit vuonna 2008 olivat 263,3 miljoonaa euroa. Lisäksi kolme alusta ostettiin 120 miljoonalla eurolla vuokranantajalta. Vastaaja aloitti investoinnit, koska sillä oli tarve laajentaa tulopohjaa. Toimintaa tehostettiin ja vastaaja lähti hakemaan kasvua. Vastaaja on jakanut osinkoa jopa enemmän kuin 1/3, jonka se ilmoittanut vuosikertomuksessa jakavansa (vuosikertomus 2001 s. 4). Suurien osinkojen jakaminen perustui siihen, että investointitarpeet eivät olleet niin suuria. Vastaaja ei halunnut rahan seisovan yhtiössä. Tilinpäätöstä vuodelle 2006 vahvistettaessa hallituksessa olivat kaikki muut suomalaisia paitsi yksi jäsen Emanuele Grimaldi. Grimaldi Groupista tuli enemmistöomistaja vuodenvaihteessa 2006/2007. Kun kantaja vaati vähemmistöosinkoa vuodelta 2006 keväällä 2007, Grimaldi Group oli jo enemmistöomistaja. Koska investointikustannuksia kertyi paljon tietylle vuodelle, toimiva johto esitti, ettei osinkoa vuodelta 2007 makseta. Paikalla olivat kaikki hallituksen jäsenet. Päätös oli yksimielinen. Hallitus keskusteli siitä, että saattaa tulla tyytymättömyyttä siitä, ettei osinkoa jaeta. Osinko määräytyy emoyhtiön tuloksen perusteella. Oman pääoman perusteella osinkoa olisi voitu jakaa, mutta se ei ollut järkevää. Hallituksen puheenjohtajan lehtihaastattelun mukaan mahdollisuudet maksaa osinkoa vuonna 2010 paranevat. Hallituksen Grimaldeista riippumattomat jäsenet eivät vastustaneet hallituksen päätöstä. Konserniavustus oli verosuunnittelun työkalu. Syksyn aikana tehdään suunnitelma ja viimeistään joulukuun kokouksessa tehdään päätökset konserniavustusten osalta ja katsotaan, miten verot voidaan nollata. Konserniavustuksella ja osingonjakopäätöksellä ei ole yhteyttä. Vastaajan omavaraisuusaste oli 2000-luvun alkuvuosina yli 40 prosenttia. Investointien johdosta omavaraisuusaste voi alentua. Vuonna 2007 omavaraisuusaste putosi jo alle 30 prosentin. Osingonjako heikentää omavaraisuusastetta. Jos osinkoa olisi jaettu 17 miljoonaa euroa, omavaraisuusasteeseen se olisi vaikuttanut yhden prosentin. Vastaaja oli huhtikuussa 2008 ostanut neljä käytettyä alusta. Vastaaja oli pakotettu tekemään hankinnat, koska jäävahvistettuja aluksia ei ollut vuokrattavissa tai hinta oli "pöyristyttävä". Syksyllä 2008 markkinat lähtivät jyrkkään alamäkeen. Volyymien kasvu oli heikkoa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vuonna 2008 vastaajalla oli lainaa 800 miljoonaa euroa. Vuonna 2007 emoyhtiö myi kaksi alusta konsernin sisällä. Sisäiset laivakaupat olivat verotuksellisesti edullisia, koska laivan omistavan yhtiön osakkeet oli mahdollista myydä verovapaasti. Saksan ja Pietarin välinen laivaliikenne oli kasvanut paljon ja yhtiössä suunniteltiin laivakauppoja tähän liikenteeseen. Vastaaja oli hakenut tähän jo EU-tukea. Suunnitelmilta meni kuitenkin pohja, koska liikenne romahti myös tällä reitillä syksyllä 2008. Koska emoyhtiön kuluvarasto oli tytäryhtiöissä, emoyhtiön ei kannattanut ottaa konserniavustusta tytäryhtiöistä, koska sille olisi tullut verotettavaa tuloa. Saksalaisesta tytäryhtiöstä olisi ollut kotiutettavissa 60 miljoonaa euroa, mutta ruotsalaiseen yhtiöön oli tehty pääomasijoitus eikä se ollut nostettavissa osinkona. Kysymyksessä olisi ollut pääomanpalautus. Saksalaiselta tytäryhtiöitä ei osinkoa nostettu, koska suunnitteilla oli laivakauppoja, johon tarvittiin pääomaa. Tonnistoverolain muutoksella oli suuri merkitys vastaajalIe. Veroa ei makseta tuloksesta, vaan nettotonniston määrästä. Muutoksen myötä vastaaja, jolla on paljon verovelkaa, voi käyttää sitä hyväkseen. Verovelan hyödyttäminen edellyttää uusinvestointeja. Tulosta vastaajayhtiössä ei ole manipuloitu yhdenvertaisuusperiaatetta loukaten eikä vastaajayhtiössä ole toimittu epäasiallisesti.

Enemmistöosakkeenomistaja ei ole puuttunut operatiiviseen toimintaan.

Vastaajan todistaja L on käräjäoikeudessa kertonut, että hän oli Helsingin yliopiston professori. Todistaja oli oikeustieteen tohtori ja kauppatieteen maisteri. Todistaja on perehtynyt jutun materiaaliin. Yhtiöittäminen oli hyvin yleistä sen vuoksi, että laivan omistavan yhtiön osakkeet voi myydä verovapaasti. Konserniavustuslaki on vuodelta 1986. Konserniavustukset vähentävät antajan ja lisäävät vastaajan tulosta. Konserniavustusta voi antaa emoyhtiö tytäryhtiölle, tytäryhtiö emoyhtiölle ja tytäryhtiö toiselle tytäryhtiölle. Konserniavustus pienentää antajan voittoa. Ehdoton edellytys kuitenkin on, että se on kirjattu antajan kuluksi. Osingonjaon perusteena on vahvistetun tilinpäätöksen osoittama voitto. Ellei tilinpäätöstä ole moitittu, on tilinpäätöstä pidettävä oikeana. Hallituksen esityksessä ehdotettiin erilaisia korjauksia, niitä ei kuitenkaan lakia säädettäessä hyväksytty. Pohdittaessa sitä, onko konserniavustus yhtiöoikeudellisesti hyväksytty, on kiinnitettävä huomiota siihen, onko se antaminen ollut liiketaloudellisesti perusteltu. Konserniavustusta ei saa antaa "voitolliselle" yhtiölle. On kiinnitettävä huomiota siihen, onko voittovaroja siirretty perusteettomasti. Esillä olleessa Itä-Suomen hovioikeuden käsittelemässä tapauksessa sekä tytär- että emoyhtiö olivat voitollisia. Konserniavustukselle ei ollut liiketaloudellisia perusteita. Käsiteltävässä jutussa emoyhtiön antamalla konserniavustuksella tytäryhtiö on päässyt nollatulokseen. Poistoja tehdään hyödykkeistä, joiden käyttöikä on enemmän kuin vuosi. Verotuksessa ovat sallittuja myös suunnitelman ylittävät poistot. Konsernitilinpäätös tehdään IFRS:n normien mukaan. Yksittäiset yhtiöt tekevät tilinpäätöksen kirjanpitolainsäännösten mukaisesti. Kun kokonaispoistoja on enemmän kuin suunnitelman mukaisia poistoja, kysymyksessä oleva poistoero on mennyt tytäryhtiöIle. Konsernin tilanne on ollut vakaa vuosina 2007 -2008. Kun vastaaja myi kaksi alusta vuonna 2007, menojäännös tuli käytetyksi ja ylipoistot tuloutuivat. Vastaajan oli järkevää käyttää konserniavustusta. Konserniavustuksella eliminoitui sisäisistä laivakaupoista johtuvat verot. Konserniavustusta annetaan niille yhtiöille, joilla on poistopohjaa. Erityistarkastuksen lausunnossa (kantajan todiste 27 s. 3) esitettyä näkemystä siitä, ettei verohyöty ollut todellinen, todistaja ei pitänyt loppuun saakka ajateltuna. Kysymyksessä on ollut todellinen tulo emoyhtiössä. Tulo on jouduttu eliminoimaan. Mikäli ruotsalaisesta tytäryhtiöstä olisi palautettu sinne sijoitettuja varoja, kysymyksessä olisi ollut pääoman palautus. Verosuunnittelu oli laillisesti sallittua ja konserniavustus oli verosuunnittelun työkalu. Sillä pyritään valitsemaan verotuksellisesti edullisin vaihtoehto. Kun veronmaksua lykätään, on vaara, että verot tulevat maksuun. Jos poistopohja lisääntyy, veroedut saadaan pitää. Veronmaksun lykkäämisellä on saatu myös korkoetua. Pääomitettu säästö olisi 500.000 euroa. Tonnistoverojärjestelmää on uudistettu siten, että veroa maksetaan käytetyn tonniston ja käyttöpäivien mukaan. Kun vastaaja siirtyy uuteen järjestelmään, sen ei tarvitse tietyin edellytyksin tulouttaa poistoeroa. Se edellyttää laiva- tai ympäristöinvestointeja. Saavutettu 9 miljoonan verohyöty voi jäädä lopulliseksi, jos ehdot täyttyvät. Vuonna 2007 kaikki tiesivät, että jotakin uudistuksia oli tapahtumassa.

Todistelun arviointi:

Kantajan todistaja D on kantajayhtiön sijoitustoiminnasta vastaava arvopaperisijoittaja, vaikka ei kuulu kantajan hallintoelimiin. Todistaja H on vastaajan johtoryhmän jäsen ja on näin puhunut omassa asiassaan. Kantajan todistaja B on kantajan tilintarkastaja. Tehtävässään tilintarkastajana hänen on suoritettava tilintarkastuslaissa (§ 20) tarkoitetut tehtävät ammattitaitoisesti, rehellisesti, objektiivisesti ja huolellisesti yleinen etu huomioon ottaen. Tässä asiassa B on laatinut kantajan kirjalliset todisteet 2 ja 32. Todisteita ei ole osoitettu virheelliseksi. B:n kertomusta on pidettävä luotettavana. Kantajan todistaja F on asiantuntijatodistaja, jonka kertomukselle on annettava sama arvo kuin muille asiassa esitetyille asiantuntijalausunnoille. F samoin kuin muut käräjäoikeudessa kuullut asiantuntijatodistajat ovat käräjäoikeudessa kertoneet asiasta valan tai vakuutuksen nojalla. Kysymykset ovat kuitenkin käsitelleet oikeudellista arviointia, jota on pidettävä kuultujen käsityksenä asiassa. Kantajan todistajaksi nimeämää E on kuultu todistelutarkoituksessa, koska hän edustaa vähemmistöosakkeenomistajaa. E on sijoitustoiminnan asiantuntija. E:n kertomusta on pidettävä uskottavana. Kantajan todistaja C on laatinut kantajan todisteena antaman (27) lausunnon erityisestä tarkastuksesta. C:n on tehtäväänsä määrännyt Etelä-Suomen lääninhallitus 3.4.2009. C:n tehtävänä on ollut suorittaa erityinen tarkastus vastaajan hallinnosta ja kirjanpidosta 1.1. -31.12.2007. C:n tehtävänä on ollut selvittää seuraavia seikkoja:

• tytäryhtiöille annetut konserniavustukset,
• sitä, ettei tytäryhtiöistä ole maksettu emoyhtiölIe konseniavustusta,
• tytäryhtiöistä emoyhtiölIe siirrettyjen osinkojen määrä,
• investointiohjelma ja
• kahden laivan kauppa tytäryhtiöille. Ehdotuksen C:n nimittämisestä on tehnyt kantajayhtiö. Osakeyhtiölain 7 luvun 8 §:ssä tarkoitettuun erityiseen tarkastajaan on sovellettava tilintarkastuslain 24 §:ää, jonka mukaan tilintarkastajan on oltava riippumaton toimeksiantoa suorittaessaan. Edellä mainituista syistä käräjäoikeus on antanut C:n todistajanlausunnolle ja lausunnolle erityisestä tarkastuksesta oikeudellisia asiantuntijalausuntoja tärkeämmän merkityksen.

Vastaajan todistaja J nykyisen Aallon yliopiston laskentatoimen professori. J on antanut asiassa asiantuntijalausunnon, jolle käräjäoikeus on antanut saman merkityksen kuin oikeudellisille asiantuntijalausunnoille yleensä. Niitä ei ole pidetty todisteina asiassa, vaan liitetty kuitenkin muuna aineistona esitettyyn materiaaliin. Vastaajan todistajista I on vastaajan entinen lakiasiainjohtaja ja G vastaajan entinen toimitusjohtaja. Heidän kertomuksiaan on pidettävä uskottavina. Vastaajan todistaja A on vastaajan tilintarkastaja ja hän on laatinut vastaajan todisteen yksi eli tilintarkastuskertomuksen tilikaudelta 1.1.-31.12.2007. A:n kertomusta ja todistetta yksi on pidettävä uskottavana, koska A on riippumattoman tilintarkastaja ja edustaa asemassaan osakkeenomistajia. Todistaja L:n kertomus käräjäoikeudessa on verrattavissa oikeudelliseen asiantuntijalausuntoon.

Käräjäoikeus on ottanut edellä mainitut seikat huomioon arvioidessaan todistajien kertomuksia.

Johtopäätökset

1. Olisiko vähemmistöosinko tullut laskea tuloksesta, johon on laskennallisesti lisätty yhtiön maksamat konserniavustukset

Osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n mukaan osinkona on jaettava vähintään puolet tilikauden voitosta, josta on vähennetty yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät määrät, jos sitä varsinaisessa yhtiökokouksessa ennen voiton käyttämistä koskevan päätöksen tekemistä vaativat osakkeenomistajat, joilla on vähintään yksi kymmenesosa kaikista osakkeista. Osakkeenomistaja ei kuitenkaan voi vaatia voittona jaettavaksi enempää kuin mitä ilman velkojien suostumusta on mahdollista jakaa eikä enempää kuin kahdeksan prosenttia yhtiön omasta pääomasta.

Lain esitöissä (HE 109/2005 vp. s. 128-129) todetaan, että lainkohdassa säädetään osakkeenomistajien oikeudesta vaatia puolet tilikauden voitosta jaettavaksi osinkona. Voittoa ei voida jakaa kysymyksessä olevan lain säännösten vastaisesti. Voitosta vähennetään yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät määrät eikä voitonjako voi ylittää kahdeksaa prosenttia yhtiön omasta pääomasta. Voittoa ei voida jakaa ellei yhtiöllä ole voitonjakokelpoisia varoja eikä jakaminen saa vaarantaa yhtiön maksukykyisyyttä. Perustelujen mukaan vähemmistöosinko lasketaan tilikauden voitosta.

Vastaajan vuoden 2007 tilinpäätöstiedoista ilmenee (kantajan todiste 31 s. 27), että emoyhtiön voitto ennen tilinpäätössiirtoja on ollut 37,232 miljoonaa euroa. 34,002 miljoonan euron satunnaisen erän jälkeen tilikauden voitto on ollut 3,6 miljoonaa euroa.

Erityisen tarkastuksen lausunnosta (kantajan todiste 27 s. 2) ilmenee, että emoyhtiö myi 14.12.2007 omistamansa laivat MV Finneagle ja MV Finnfellow kahdelle tytäryhtiöIIeen. Verotuksellisesti käyttöomaisuuden menojäännös emoyhtiössä muodostui negatiiviseksi ja kirjanpidollisesti tehdyt ylipoistot tuloutuivat vuoden 2007 tilinpäätöksessä. Antamalla yhteensä 34 miljoonan euron suuruisen, verotuksessa vähennyskelpoisen konserniavustuksen tytäryhtiöilleen emoyhtiön verotettava tulos muodostui 0 euron suuruiseksi ja kirjanpidon mukainen tulos 360 tuhannen euron suuruiseksi. Annetut konserniavustukset ovat vuodelta 2007 laaditussa tilinpäätöksessä olleet merkittyinä velaksi kullekin avustuksen kohteena olleelle tytäryhtiöIle ja ne on emoyhtiön osalta kirjanpidossa 31.3.2008 kuitattu kyseisiltä tytäryhtiöiltä olleita saamisia vastaan.

Kantaja on katsonut, että konserniavustuksen luonne tukee sitä, että avustus on lisättävä vähemmistöosinkolaskelmaan. Konserniavustus ei ole mikään oikea kulu, vaan lahja tai pääomasijoitusta. Konserniavustuksen hyväksyttävyydestä ei voi päätellä, että se olisi myös yhtiöoikeudellisesti sallittu. Selvästi laittomasta varojenjaosta on kantajan mukaan kysymys, jos konserniavustuksella on pyritty estämään voiton näyttäminen tarkoituksella välttää vähemmistöosakkeenomistajille tapahtuva voitonjako. Kantajan mukaan väitettyä liiketaloudellista perustetta avustuksille ei ole ollut. Kantaja on katsonut, että oikeuskäytännön mukaan osingonmenetys on korvattava siitä riippumatta, onko konserniavustukselle ollut liiketaloudellista perustetta tai ei.

Vastaaja on katsonut, että kantajan vaatimus siitä, että konserniavustukset tulee palauttaa tulokseen vähemmistöosingon laskemiseksi on perusteeton. Konserniavustuksilla eliminoitiin se veronmaksu, jonka sisäiset laiva kaupat muuten olisivat synnyttäneet ja niillä aikaansaatiin myös muita iiiketaloudellisia etuja. Tavoitteena ei suinkaan ollut, että vähemmistöosinko pienenee.

Asianosaisten todistajina kuulustelemista asiantuntijoista professori F on käräjäoikeudessa katsonut, ettei konserniavustusta saa huomioida, kun lasketaan vähemmistöosinkoa. Muutoin koko vähemmistöosinkoa koskeva säännös menettää vaikuttavuutensa. Professori L on edustanut näkemystä, että osingonjaon perusteena on vahvistetun tilinpäätöksen osoittama voitto. L on viitannut vuoden 1978 osakeyhtiölain esitöihin. Tuon lain esitöissä (HE 27/1977 vp. s. 91) oli ehdotettu, ettei voittoa saanut tehdä perusteettomaksi aliarvostamalla omaisuutta tai suorittamalla perusteettomia poistoja. Vuoden 1978 lakiin ei säännöstä kuitenkaan sisällytetty eikä sitä ole voimassa olevassa osakeyhtiölaissa.

Laki konserniavustuksen antamisesta on annettu 21.11.1986. Laissa säädetään konserniavustuksen vähentämisestä antajan tulosta ja sen laskemisesta saajan tuloksi verotuksessa. Kysymyksessä olevan lain 5 §:n mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää antamansa konserniavustus kulusta vain, mikäli vastaava meno-ja kulukirjaukset on tehty antajan ja saajan kirjanpidossa.

Oikeuskirjallisuudessa (Jukka Mähönen -Seppo Villa: Osakeyhtiö II, 2006, s. 328) on käsitelty oikeuskäytäntöä kysymyksestä. Itä-Suomen hovioikeus on antanut lainvoimaisen ratkaisun (2005:5, 02/2527, annettu 30.9.2002) vuoden 1978 osakeyhtiölain osalta. Siinä vähemmistöosinko on määrätty laskettavaksi ja maksettavaksi ikään kuin konserniavustusta ei olisi annettu. Perustelujen mukaan yhtiö ei ollut esittänyt vähemmistöosakkeenomistajan kannalta hyväksyttäviä liiketaloudellisia perusteita konserniavustuksen antamiselle eikä vähemmistöosakkeenomistajan ollut näytetty hyötyneen konserniavustuksen antamisesta tai saaneen muutoinkaan osingonmenetystään vastaavaa etua. Kirjallisuusviittauksessa todetaan, että ratkaisu korostaa yhtiön toiminnan tarkoituksen ja yhdenvertaisuuden merkitystä osakeyhtiölain säännöksiä sovellettaessa. Se, että konserniavustus hyväksytään verolainsäädännössä, ei tarkoita, että se on automaattisesti osakeyhtiölain mukainen. Konserniavustuksen antamisen täytyy olla yhtiön tarkoituksen mukainen eli sillä täytyy olla liiketaloudellinen peruste ja se ei saa loukata antajayhtiön vähemmistöosakkeenomistajien oikeuksia. Kysymyksessä olevassa ratkaisussa kumpikaan vaatimus ei täyttynyt. Hovioikeuden ratkaisulla on vaikutusta vain vähemmistöosingon laskentatapaan (näin myös Jukka Mähönen, Antti Säiläkivi, Seppo Villa: Osakeyhtiölaki käytännössä, 2006, s. 428). Konserniavustus vähentää myös aidosti yhtiön maksukykyä. Mikäli konserniavustuksen antamisesta seuraa, että vähemmistöosinkoa ei voida maksaa täysimääräisesti, vähemmistöosakkeenomistajalla on oikeus turvautua osakeyhtiölain 22 luvun mukaiseen vahingonkorvaukseen. Emoyhtiön tytäryhtiöilleen antamat konserniavustukset on nähty pikemmin vapaaehtoisina pääomansijoituksina tytäryhtiöön kuin varojenjakoon rinnastettavina luovutuksina. Ne vahvistavat tytäryhtiön maksukykyä ja ovat näin sekä sen vähemmistöosakkeenomistajien että velkojien intressissä (Mähönen, Villa: Osakeyhtiö 1, 2006 s. 301-302).

Jos kysymys on täysin emoyhtiön omistamasta tytäryhtiöstä, oikeuskirjallisuudessa konserniavustuksen antamista on pidetty hyväksyttävänä, mikäli se voi tapahtua oman pääoman puitteissa (Manne Airaksinen, Pekka Pulkkinen,Vesa Rasinaho: Osakeyhtiölaki II, 2007, s. 18). Tosin tällöinkin voi aiheutua ongelmia sen vuoksi, että konserniavustus vähentää jakokelpoisia varoja, mikä puolestaan voidaan tulkita vähemmistöosingon loukkaukseksi. Kirjoittajien mukaan olisi ilmeisesti perusteltua laskea vähemmistöosinko siitä voitosta, jonka yhtiö olisi tehnyt ilman konserniavustusta. Rajanveto sallittujen kirjapidollisten toimien ja kiellettyjen tulosta heikentävän manipuloinnin välillä on hankalaa (mt. 42). Kirjoittajat toteavat, että kirjallisuudessa on joka tapauksessa katsottu, että sinänsä kirjanpitolain mukaisesti laadittu tilinpäätös voi loukata vähemmistön osinko-oikeutta (Gerhard af Schulten: Osakeyhtiölain kommentaari II, 2004, s. 340). Kirjoittajat suhtautuvat kuitenkin kantaan kriittisesti.

Oikeuskirjallisuudessa on todettu edelleen, että konserniavustus (Pauli Koski - Matti J. Sillanpää: Yhtiöoikeus, Yritystietosarja, päivitys 4.11.2009) on yksityiskohtaisesta vero-oikeudellisesta sääntelystä huolimatta yhtiöoikeudellisesti epäselvä ja jopa vaarallinen varallisuudensiirtotoimi. Sitä tulisi käyttää ainoastaan silloin, kun antajayhtiön kaikki osakkeenomistajat hyväksyvät sen ja kun avustus voidaan suorittaa antajayhtiön vahvistetun vapaan oman pääoman ja maksukyvyn puitteissa. Jos yhtiössä on vähemmistöosakkeenomistajia, tulee yhdenvertaisuusperiaatteeseen kiinnittää erityistä huomiota ja kompensoida emoyhtiön sama konserniavustus vähemmistölle jollakin tavalla. Koski toteaa myös kirjoituksessaan (Pauli Koski: Konserniavustus - yhtiöoikeudellisia näkökohtia 1: 1992 s. 17), että selväksi laittomaksi varojenkäytöksi konserniavustus muodostuu silloin, kun sillä pyritään estämään jonkin konserniyhtiön tuottaman voiton näyttäminen tarkoituksella välttää yhtiössä oleville vähemmistöosakkeenomistajille tapahtuva voitonjako taikka kun sillä pyritään siirtämään yhtiön varallisuutta sen vähemmistöosakkeenomistajien ja/velkojien ulottumattomiin.

Osakeyhtiölain 13 luvun 3 §:n mukaan varojen jakaminen yhtiöstä perustuu viimeksi vahvistettuun tilinpäätökseen.

Oikeuskirjallisuudessa on esitetty laajasti näkökohtia siitä, miten vähemmistöosinko on laskettava, Osittain edellä mainituissa viittauksissa on kysymys vuoden 1978 osakeyhtiölain tulkinnasta. Lain sisältö ei ole kuitenkaan tältä osin muuttunut.

Käräjäoikeuden arvion mukaan asiassa on jäänyt näyttämättä, että tulosta olisi manipuloitu vähemmistöosakkaiden loukkaamistarkoituksessa (todistajat H, I ja G). Käräjäoikeus katsoo nojautuen edellä mainituista kirjallisuusviittauksista Mähösen ja Villan näkemykseen (Osakeyhtiö II, s. 329) sekä Airaksisen, Pulkkisen ja Rasinahon näkemykseen (Osakeyhtiölaki 11,2007, s. 18), että vähemmistöosingon määrä on laskettava siten, ettei konserniavustusta oteta huomioon vähemmistöosinkoa laskettaessa. Konserniavustus ei saa vähentää vähemmistöosingon määrää, mikäli maksamisen edellytykset muutoin ovat olemassa. Näin on menetelty myös edellä mainitussa Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisussa 30.9.2002, 02/2527. Vaikka konserniavustus olisi ollut liiketaloudellisesti perusteltu, se ei saa loukata osakkeenomistajan oikeutta vähemmistöosinkoon.

Vastaaja on tuonut esille, että tässä tapauksessa konserniavustus on ollut poistoon verrattava toimenpide, koska vastaaja ei voinut tehdä poistoja, kun laivat oli siirretty niitä omistaville yhtiöille. Poistot ja konserniavustus ovat verosuunnittelun työkaluja. Todistaja F:n mukaan poistot ovat veron jaksottamista ja konserniavustus voiton järjestelyä ja niihin oli tästä syystä suhtauduttava eri tavalla vähemmistöosinkoa määrättäessä. Käräjäoikeus katsoo, että poistot ja konserniavustus ovat erilaisia verotuksen työkaluja. Vastaajan aikaisempien toimenpiteiden johdosta tulosta ei ole voitu enää säädellä poistoilla. Siitä huolimatta konserniavustusta on arvioitava eri tavalla kuin poistoja arvioitaessa osakkaan oikeutta vähemmistöosinkoon.

2. Mikä merkitys asiassa on sillä, että kantaja ei ole moittinut yhtiökokouksen päätöstä tilinpäätöksen hyväksymisestä

Päätöksen konserniavustuksen antamisesta on tehnyt yhtiön hallitus kokouksessaan 12.12.2007. Tilinpäätöksessä kysymyksessä olevalta vuodelta konserniavustus ilmenee tilinpäätöksen liitetiedoston sivulta 2 kohdassa satunnaiset erät.

Kantaja ei ole moittinut vahvistettua tilinpäätöstä.

Oikeuskirjallisuudessa (Tatu Kulmala: Konserniavustus osakeyhtiölain kannalta, 1998 s. 81) todetaan, että hallituksen päätöksellä annettu konserniavustus on laitonta varojen jakoa siihen asti, kunnes yhtiökokous on vahvistanut sen tilinpäätöksen, jona konserniavustus on annettu tai muutoin hyväksynyt avustuksen. Oikeuskirjallisuudessa on myös katsottu, että konserniavustus tulee yhtiökokouksessa jälkikäteisesti hyväksytyksi tilinpäätöksen käsittelyn yhteydessä edellyttäen, että avustus on riittävästi yksilöity tilinpäätösinformaatiossa (Tuokko Yrjö: Konserniavustuksen luonne liiketapahtumana ja sen merkitys verotuksessa, yhtiöoikeudessa, takaisinsaanneissa ja yrityssaneerauksessa, DL 1996, s. 499).

OTK, KTM Hannele Ranta-Lassila (Konserniavustuksen käytön rajoituksia tuloksen siirtämisessä, Verotuslehdessä 2000:3 julkaistu artikkeli s. 246) katsoo, että jotta vähemmistön voitaisiin tilinpäätöksen hyväksymisellä katsoa hyväksyneen myös siihen sisältyvät annetut konserniavustukset, riittävän avoimena informaationa ei ole pidetty sitä, että konserniavustus ilmenee vain tuloslaskelmassa kokonaismääräisenä. On katsottu, että konserniavustus tulisi yksilöidä antajittain ja saajittain.

Kantaja on kertonut saaneensa selvityksen tilinpäätökseen sisältyvän satunnaisen erän sisällöstä ennen varsinaista yhtiökokousta. Kantaja ei ole vastustanut tilinpäätöksen vahvistamista, mutta on vaatinut voitonjakoa koskevan päätöksen siirtämistä jatkokokoukseen.

Jutussa ei ole edes väitetty, että tilinpäätös vuodelta 2007 olisi sinänsä ollut virheellinen. Käräjäoikeus katsoo, että kantaja voi moittia vain voitonjakoa koskevaa yhtiökokouksen päätöstä. Kantajan ei voida katsoa hyväksyneen tilinpäätöstä vähemmistöosingon maksamista koskevan ratkaisun osalta, koska se on vaatinut kysymyksen siirtämistä yhtiökokouksen jatkokokoukseen. Voitonjaosta on päätetty 15.4.2008 pidetyn varsinaisen yhtiökokouksen jatkokokouksessa 20.5.2008.

3. Edellyttääkö yhdenvertaisuusperiaate, että vähemmistöosakkeenomistajat saavat konserniavustuksen antamisesta osingonmenetystään vastaavan hyödyn

Osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:n mukaan kaikki osakkeet tuottavat yhtiössä yhtäläiset oikeudet, jollei yhtiöjärjestyksessä toisin määrätä. Yhtiökokous, hallitus, toimitusjohtaja tai hallintoneuvosto ei saa tehdä päätöstä tai ryhtyä muuhun toimenpiteeseen, joka on omiaan tuottamaan osakkeenomistajalie tai muulle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkeenomistajan kustannuksella.

Lain perusteluissa (HE 109/2005 vp. s. 39) todetaan tältä osin, että osakkeenomistajien yhdenvertaisuus on yksi osakeyhtiöoikeuden keskeisistä periaatteista ja sen päällimmäisenä tarkoituksena on suojata vähemmistöosakkeenomistajia. Periaatteen noudattaminen ei estä enemmistövallan käyttämistä, mutta estää enemmistöosakkeenomistajien suosimisen vähemmistön kustannuksella. Yhdenvertaisuusperiaate soveltuu tyypillisesti varojen jakamista koskeviin tilanteisiin. Säännöksellä kielletään kaikenlaisen epäoikeutetun taloudellisen edun antaminen esimerkiksi enemmistöosakkaalle vähemmistön kustannuksella.

Oikeuskirjallisuudessa (Mähönen, Villa: Osakeyhtiö 1, 2006, s. 301, Kulmala mt. s. 50) on katsottu, ettei yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamisesta yleensä ole kysymys, kun emoyhtiö antaa 100 prosenttisesti omistamalleen tytäryhtiöIle konserniavustusta. Kysymyksessä on katsottu olevan pääomasijoitus, joka vahvistaa tytäryhtiötä, ja on näin sekä vähemmistöosakkeenomistajien, että velkojien intressissä.

Ratkaistavassa asiassa emoyhtiö on antanut tytäryhtiölleen konserniavustusta verotuksensa optimoimiseksi. Toimenpiteen vaikutukset ovat kohdistuneet sinänsä osakkeenomistajiin tasapuolisesti eikä ole näennäisesti yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

4. Olisiko yhtiökokous voinut ilman hallituksen suostumusta maksaa enemmän osinkoa kuin puolet tilinpäätöksen osoittamasta voitosta.

Osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n mukaan osinkona on jaettava vähintään puolet tilikauden voitosta, josta on vähennetty yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät määrät, jos sitä varsinaisessa yhtiökokouksessa ennen voiton käyttämistä koskevan päätöksen tekemistä vaativat osakkeenomistajat, joilla on vähintään yksi kymmenesosa kaikista osakkeista.

Vastaajan hallitus on esittänyt yhtiökokoukselle keväällä 2008, ettei tilikaudelta 1.1.-31.12.2007 makseta lainkaan osinkoa. Kantaja on vastustanut tilinpäätöksen vahvistamista ja vaatinut vähemmistöosingon maksamista siten, ettei konserniavustusta oteta huomioon vastaajan tulosta pienentävänä eränä. Yhtiökokous päätti äänestyksen jälkeen maksaa osinkona puolet tilinpaatöksen osoittamasta tilikauden voitosta eli 180.216,39 euroa.

Osakeyhtiölain 13 luvun 3 §:n mukaan varojen jakaminen osakeyhtiössä perustuu viimeksi vahvistettuun tilintarkastettuun tilinpäätökseen, joka lain perustelujen mukaan ei tarvitse olla viimeksi päättyneeitä tilikaudelta (HE 109/2005 vp. s. 126).

Osakeyhtiölain 13 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan varojen jakamisesta päätetään yhtiökokouksessa. Yhtiökokous saa päättää jakaa hallituksen ehdottamaa ja hyväksymää määrää enemmän vain, jos se on 13 luvun 7 §:n tai yhtiöjärjestyksen mukaan siihen velvollinen.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu (Airaksinen, Pulkkinen, Rasinaho, mt. II s. 42), että jos tilinpäätös on tarkoituksella laadittu sellaiseksi, että se pyrkii näyttämään todellista heikomman tuloksen ja sen, ettei vähemmistöosinkoa jäisi maksettavaksi, on tilanteeseen vaikea puuttua yhtiöoikeudelIisin keinoin. Keinona ovat joko tilinpäätöksen moittiminen tai osakeyhtiölain säännösten vastaisen vähemmistöosingon maksamista koskevan päätöksen moittiminen tuomioistuimessa.

Käräjäoikeus katsoo, että yhtiöoikeudellisesti asiassa ei ole voitu edetä, koska yhtiökokous ei ole hyväksynyt kantajan vaatimusta vähemmistöosakkeen laskemisesta siten, että konserniavustus lisätään vastaajan tulokseen. Kantajan oikeussuojakeinoksi on jäänyt moittia yhtiökokouksen päätöstä.

5. Onko Finnlines Oyj konserniavustuksen antamisella saavuttanut noin 9 miljoonan verosäästön ja noin 0,5 miljoonan korkosäästön vuodessa.

Vastaaja on vedonnut asiassa siihen, että se on antamalla kyseisen konserniavustuksen tytäryhtiöilleen saavuttanut noin 9 miljoonan euron verohyödyn. Käräjäoikeudessa vastaajan todistaja L on kertonut, että vastaaja sai myös 0,5 miljonaa korkosäästöä vuodessa sen johdosta, että veronmaksua siirretään.

Todistajat B, C ja A ovat kertoneet, että yhtiöllä on aina mahdollista joko poistoilla ja konserniavustuksella säädellä yhtiön verotettavaa tulosta. Todistaja F:n mukaan poistot tarkoittivat voiton jaksotusta ja konserniavustus voiton järjestelyä.

Erityisen tarkastuksen lausunnosta ilmenee, että vastaajan myydessä kaksi laivaansa vuonna vuonna 2007 kahdelle tytäryhtiölleen sen menojäännös emoyhtiössä muodostui negatiiviseksi ja kirjanpidollisesti tehdyt ylipoistot tuloutuivat vuoden 2007 tilinpäätöksessä. Laivakaupat paransivat emoyhtiön tulosta 37,6 miljoonalla. Antamalla yhteensä 34 miljoonan euron suuruisen verotuksessa vähennyskelpoisen konserniavustuksen tytäryhtiöilleen emoyhtiön verotettava tulos muodostui 0 euron suuruiseksi ja kirjanpidon mukainen tulos 360 tuhannen euron suuriseksi.

Todistaja C on lausunnossaan katsonut, että väite verohyödystä pitää sinänsä paikkansa. Kun asia liittyy kuitenkin kiinteästi edellä mainittuihin konsernin sisäisiin laivakauppoihin, joiden seurauksena konserniavustuksen antaminen oli välttämätöntä verotuksen optimoimiseksi, verohyötyä ei kaikki asiaan liittyvät tekijät huomioon ottaen C:n mukaan voi pitää todellisena. Laivakaupoista syntynyttä verotettavaa tuloakaan ei olisi syntynyt emoyhtiöön, ellei kauppoihin olisi ryhdytty. Myös laivakauppoihin erilaisella ajoituksella olisi kyetty välttämään niistä syntyneen verotettavan tulon muodostuminen emoyhtiössä. Vastaajan todistaja L on pitänyt johtopäätöstä vääränä.

Vastaajan todistajat H, A ja G ovat kertoneet, että yhtiö sai konserniavustuksella em. verohyödyn ja kysymys oli todellisesta hyödystä.

Vastaaja on nojautunut myös siihen mm. C:n kertomaan, että ellei laivakauppoja olisi tehty, olisi vastaajan tulos ollut nolla eikä osinkoa olisi tällöinkään tullut maksettavaksi.

Käräjäoikeus toteaa, että tällöin emoyhtiöllä olisi kuitenkin ollut edelleen omistuksessaan ko. alukset, joista tehtävillä poistoilla tulosta olisi voitu mahdollisesti säädellä. Kun vastaaja myi alukset, niistä kirjanpidossa tehdyt suunnitelman mukaiset poistot tuloutuivat ja tästä muodostui kysymyksessä oleva emoyhtiön tulos.

Asiassa on ollut esillä myös tonnistoverolain muuttaminen. Muutoksen myötä vastaajalla on mahdollisuus vapautua verovelastaan, mikäli se tekee laiva- tai ympäristöinvestointeja lain edellyttämällä tavalla. Vastaajan mukaan verosäästö muuttuu joka tapauksessa lainmuutoksen myötä lopulliseksi.

Kun vastaajakin pitää mahdollisena, että väitetty verosäästö voi palautua, on verohyödyn todellisuus hieman kyseenalainen.

Tilinpäätöslukujen valossa lienee lähdettävä siitä, että vastaaja olisi joutunut maksamaan veroa, ellei tulosta olisi järjestelty. Kun mahdollisuutta säädellä poistoilla tulosta ei ollut, on ainoa mahdollisuus tässä tilanteessa ollut konserniavustus. Todistaja C:n mukaan laivakaupat olisi toisenlaisella ajoituksella voitu tehdä verovapaasti. Oletettavaa on, ettei vastaaja missään tapauksessa olisi hoitanut asiaa niin, että veroja olisi jäänyt maksettavaksi. Käräjäoikeus katsoo, että verohyöty on laskennallinen erä, jolla konserniavustuksen antamista halutaan perustella.

Vastaajan mukaan, mikäli kysymys on vain verojen siirtämisestä, korkohyötyä syntyy joka tapauksessa vuodessa viiden prosentin korkokannalla väitetty 0,5 miljoonaa euroa. Korkohyöty voidaan veronmaksun lykkäämisestä laskea todistaja L:n esittämällä tavalla. Jos verohyötyä ei voida pitää lopullisena säästönä, on veronmaksun lykkäämisestä koituva korkohyöty myös kyseenalainen.

6. Onko konserniavustuksen antamiselle ollut yhtiön kannalta hyväksyttävät, asianmukaiset liiketaloudelliset perusteet.

Oikeuskirjallisuuden mukaan jos konserniavustus katsotaan yhtiön edun mukaiseksi toisin sanoen sen avulla saadaan konsernin sisällä yhtiölle jotain etuja, se voidaan katsoa hyväksytyksi yhtiön tarkoituksen puolesta (Mähönen -Villa: Osakeyhtiö II, s. 301).

Erityisen tarkastuksen lausunnon mukaan vuonna 2007 tehtyjen laivakauppojen johdosta vastaajan käyttöomaisuuden menojäännös muodostui negatiiviseksi ja kirjanpidollisesti tehdyt ylipoistot tuloutuivat. Kun tulosta ei voitu järjestellä poistoilla, vastaaja on käyttänyt konserniavustuksesta verotuksessa annetun lain mukaista konserniavusta. Kysymyksessä on verosuunnittelun normaali työkalu (todistajat H, A, G). Verosuunnittelu on ollut tärkeää vastaajayhtiölle. Vastaajalla on verotuksen osalta ollut hyväksyttävät ja lainmukaiset perusteet konserniavustuksen antamiselle. Menettelyä on näin ollen pidettävä liiketaloudellisesti perusteltuna, vaikka vastaajalla olisi voinut olla myös muita keinoja hoitaa laivojen kauppa verovapaasti kuten todistaja C on kertonut.

7. Ovatko asianmukaiset liiketaloudelliset perusteet konserniavustukselle olleet olemassa siten, että yhdenvertaisuusperiaatetta tai vähemmistöosinko-oikeutta ei ole loukattu.

Kysymys on myös siitä, onko päätös ollut osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n (kohta 8) ja 1 luvun 7 §:n vastainen (kohta 9).

Vastaaja on vedonnut asiassa siihen, että vastaajan toiminnalle oli tunnusomaista 2000-luvun alkuvuosina, että se jakoi huomattavan runsaat osingot. Samaan aikaan investoinnit olivat vaatimattomat ja riittämättömät yhtiön kehittämiseksi pitkällä tähtäimellä. Tämä oli johtanut patoutuneeseen investointitarpeeseen. Tämän olivat ymmärtäneet omistajat jo ennen Grimaldien tuloa omistajiksi. Vastaaja oli tehnyt viiden laivan tilauksen Italiasta vuonna 2004. Tilauksen hinta oli 500 miljoonaa euroa. Laivat toimitettiin vuosina 2006 ja 2007, jolloin ne myös pääosin maksettiin. Vastaaja päätti vuonna 2007, jolloin kasvumahdollisuudet näyttivät hyviltä, tilata Kiinasta kuusi uutta alusta. Niiden hinta oli 240 miljoonaa euroa. Jo vuonna 2000 vastaaja oli päättänyt investoida 100 miljoonaa euroa Vuosaaren satamaan. Vuosina 2007 ja 2008 investoinnit siihen olivat 50 miljonaa euroa vuodessa. Vuonna 2008 vastaaja oli ostanut neljä käytettyä laivaa. Näiden hankintahinta oli 120 miljoonaa euroa. Hankintojen tarkoituksena oli kasvattaa yhtiön arvoa ja parantaa sen osingonmaksukykyä pitkällä tähtäimellä. Verotuksellisista syistä vastaaja oli päättänyt siirtyä yhtiörakenteeseen, jossa laivat siirrettiin erillisiin tytäryhtiöihin, joista kukin omisti yhden laivan. Ennen emoyhtiö oli saanut tehdä poistot laivoista suoraan omasta tuloksestaan, jolloin se välttyi veronmaksuista. Uusien laivojen suurten alkuvuosien poistojen johdosta laivayhtiöt olivat tappiollisia. Verotuksen välttämiseksi uudessa omistusrakenteessa emoyhtiö aikaisemmin itse tekemiensä poistojen sijasta ryhtyi antamaan konserniavustuksia poistoja tekeville tytäryhtiöille, jolloin konsernin verotulos optimoitiin siten, ettei tuloveroa maksettu. Uusien laivojen hankkimisen myötä konserniavustuksia ryhdyttiin käyttämään laajemmin. Emoyhtiö vähensi tuloksensa täsmälleen samalla määrällä konserniavustuksia antamalla kuin jos se itse olisi tehnyt poistot suoraan yhden yhtiön rakenteessa. Investointiohjelma rahoitettiin pääosin lainavaroilla, jotka emoyhtiö lainasi pankeilta. Investointiohjelman seurauksena vastaajan omavaraisuusaste oli laskenut vuonna 2007 tasolle.

Vastaaja ei ollut riittävästi huomioinut tulevia investointitarpeita. Maksetut osingot olivat ylimitoitettuja 2000-luvun alkupuolella. Tulevien investointien johdosta vastaajalla ei ollut varaa maksaa samanlaisia osinkoja kuin edellisinä vuosina.

Edellä olevat tiedot ilmenevät kantajan yhteenvetotodisteesta 32 ja henkilötodistajien H:n, B:n, I:n, A:n ja G:n kertomuksista.

Kantaja on vedonnut asiassa siihen, että tytäryhtiöistä olisi ollut nostettavissa kymmeniä miljoonia euroja verovapaasti osinkoina emoyhtiöön.

Todistaja B:n kertomuksen mukaan vastaaja olisi voinut jakaa vuonna 2007 Saksan tytäryhtiöstä noin 45 miljoonaa euroa ja Saksan tytäryhtiöstä 82 miljoonaa euroa. Todistaja C:n mukaan vapaata omaa pääomaa saksalaisessa tytäryhtiössä oli 62,1 miljoonaa ja 82,4 miljoonaa ruotsalaisessa tytäryhtiössä. Todistaja G on todennut, että saksalaisesta tytäryhtiöstä olisi ollut kotiutettavissa 60 miljoonaa euroa, mutta osinkoa ei nostettu, koska suunnitteilla oli laivakauppoja. Ruotsalaiseen yhtiöön oli tehty pääomasijoitus, joka ei ollut kotiutettavissa osinkona.

Erityisen tarkastuksen lausunnosta ilmenee, että vastaaja on vastaanottanut vuosina 2004-2006 huomattavan suuret osingot n. 30-50 miljoonaa vuosittain. Vuonna 2007 osinkoja on vastaanotettu vain 2,6 miljoonaa euroa. Osingot ovat tulleet pääosin saksalaiselta tytäryhtiöitä.

Erityisen tarkastuksen lausunnon mukaan ulkomailta saadut osingot on vuodesta 2005 alkaen voinut verovapaasti (jakajan näkökulmasta) jakaa emoyhtiön osakkeenomistajille. Emoyhtiö on siten 2005-2007 voinut käytännössä huolehtia osingonmaksusta omistajilleen ilman, että se on edellyttänyt verotettavan tulon näyttämistä sen paremmin emoyhtiössä kuin sen kotimaisissa tytäryhtiöissä. Lausunnosta ilmenee edelleen, että konsernin tuloskehitystä kuvaavan IFRS-periaatteiden mukaan laaditun konsernitilinpäätöksen mukainen jatkuvien liiketoimintojen liikevoitto vuodelta 2007 on ollut 68,8 miljoonaa euroa, kun se vuonna 2006 oli 58,2 ja 41,0 miljoona euroa vuonna 2005. Tulos on konsernin tasolla parantunut.

Lausunnon mukaan konsernin kotimaisten yhtiöiden kesken annettujen konserniavustusten tarkoitus on ollut sekä yhtiön antamien tietojen että tarkastushavaintojen perusteella optimoida konsernin kotimaisten yhtiöiden yhteenlaskettua verorasitetta. Finnlines-konsernissa verotettavan tulon muodostumisen kannalta irtaimeen käyttöomaisuuteen kuuluvilla laivoilla on erityinen merkitys, koska ne kirjanpidossa poistetaan suunnitelman mukaisin poistoin 30-35 vuodessa, mutta verotuksessa voidaan tehdä vuosittain 25 %:n poisto irtaimen omaisuuden menojäännöksestä. Aiemmin emoyhtiön omistamien laivojen osalta konsernin verotuksellinen "kuluvarasto" oli emoyhtiössä. Tytäryhtiöiden verotettavaa tuloa voitiin konserniavustusten muodossa siirtää emoyhtiöön, joka puolestaan kykeni optimoimaan verotustaan hyödyntämällä "kuluvarastoa".

Konserniavustuksen antaminen kysymyksessä olevana tilivuotena on perustunut vastaajayhtiössä omaksuttuun käytäntöön, johon on siirrytty, kun laivat on siirretty niitä omistaville yhtiölle. Kysymys on ollut vastaajayhtiössä vuodesta 2004 alkaen käytössä olleesta menettelystä, jolla verorasitetta on säädelty. Käräjäoikeus katsoo, että toimenpide on ollut yhtiön edun mukainen ja siinä mielessä liiketaloudellisesti perusteltu.

Vastaaja on vedonnut asiassa siihen, että konserniavustuksella säästyneet varat tukevat yhtiön omavaraisuutta ja ne tuottavat investointien myötä voittoja, joita tulevaisuudessa voidaan maksaa osinkoina ja jotka kasvattavat osakkeen arvoa kaikkien osakkeenomistajien hyväksi.

Oikeuskirjallisuudessa yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumisen kannalta (Airaksinen ym. mt I s. 30) olennaista on, että päätös on kokonaisuutena arvioiden yhtiön ja sen kaikkien osakkeenomistajien etujen mukainen.

Kantajat ovat vedonneet mm. siihen, että se ei saa toimenpiteestä menetystään vastaavaa etua. Veroetu hyödyttää vain niitä osakkeenomistajia, jotka pystyvät olemaan osakkeenomistajina.

Vähemmistöosakkeenomistajien saama hyöty tässä tilanteessa on se, että emoyhtiön omistaman tytäryhtiön taloudellinen tilanne parantuu. Hyötyä voidaan pitää välillisenä. Osingonmenetystään vastaavaa hyötyä sen ei voida ainakaan välittömästi saaneen. Mahdollista tulevaisuudessa tapahtuvaa osingon arvon muodossa tapahtuvaa kompensaatiota ei voi pitää riittävänä. Todistajat D ja E ovat katsoneet, ettei konserniavustus hyödyttänyt osakkeenomistajia. Tärkeää oli kassavirtaa ajatellen saadut osingot.

Kaupparekisteriotteen mukaan vastaajan toimiala on merenkulku ja siihen liittyvä toiminta. Yhtiö voi omistaa, ostaa ja myydä kiinteistöjä, laivoja ja osakkeita. Tytäryhtiöiden avustaminen ei kuulu vastaajan toimialaan. Ottaen huomioon, että osakeyhtiölain 1 luvun 5 §:n mukaan yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, konserniavustuksen antamista ei voida pitää osakkeenomistajan edun mukaisena liiketaloudellisesti perusteltuna, koska toimenpiteen johdosta vähemmistöosinkoa ei jää maksettavaksi. Toimenpide on ristiriidassa viimeksi mainitun tarkoituksen kanssa.

Käräjäoikeuden arvion mukaan vähemmistöosakkeenomistajat eivät ole hyötyneet konserniavustuksen antamisesta osingonmenetystään vastaavalla tavalla.

Käräjäoikeus katsoo, että konserniavustuksen antamista koskeva päätös on ollut vähemmistöosinkoa koskevan osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n vastainen. Asiassa on jäänyt näyttämättä, että vähemmistöosakkeenomistajat saavat toimenpiteestä menetystään vastaavan hyödyn. Tytäryhtiön vakavaraisuuden paraneminen voi hyödyttää vähemmistöosakkeenomistajia mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtuvan osakkeen arvon kohoamisena. Sitä lienee vaikea ennustaa.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan osakeyhtiölain mukaista estettä vähemmistöosingon maksamiseen ei ole ollut. Todistaja G on todennut, että osinkoa olisi voitu maksaa, mutta sitä ei katsottu tarkoituksenmukaiseksi.

Siltä osin kuin asiassa on ollut kysymys osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:ssä säädetystä yhdenvertaisuusperiaatteen rikkomisesta, asiaa on käsitelty edellä kohdassa 3. Kun vähemmistöosakkeenomistaja ei ole saanut kysymyksessä olevasta liiketaloudellisesti perustellusta toimenpiteestä vähemmistöosinkoa vastaavaa hyötyä, päätöksen voidaan katsoa olevan myös osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:n mukaisen yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

10. Onko Finnlines kysymyksessä olevalla konserniavustuksen antamisella tai muutoin pyrkinyt vähemmistön näännyttämiseen

Kantajan mukaan kysymys on yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesta näännyttämisestä. Enemmistöomistaja Grimaldi Group on halunnut pienillä osingoilla väsyttää vähemmistöosakkaat ulos vastaajayhtiöstä ja saada heidät myymään osakkeensa.

Oikeuskirjallisuudessa näännyttämisestä on käsitelty osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:n (Airaksinen, ym. mt. I s. 28 ja s. 39) ja 13 luvun 7 §:n yhteydessä. Kirjoittajat viittaavat Korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 1991:46. Kysymys on ollut osakeannista, johon vähemmistöosakkeenomistajan olisi pitänyt osallistua säilyttääkseen osuutensa yhtiössä. Osakkeenomistaja ei kuitenkaan saanut vastaavaa hyötyä yhtiön tuottamista palveluista kuin muut osakkeenomistajat, joten korotuksen hyöty olisi mennyt käytännössä kokonaan toisille osakkeenomistajille. Kirjoittajien mukaan tapauksessa on lähellä "näännyttäminen" eli tilanne, jossa vähemmistö ei enemmistön toimenpiteiden vuoksi saa yhtiöstä taloudellista hyötyä eikä toisaalta pysty olemattomien markkinoiden takia luopumaan omistuksestaan. Kirjoittajien mukaan osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n säännöksellä on pyritty estämään klassinen osakkeenomistajien näännyttämiseksi kutsuttu tilanne, jossa yhtiö jättää voiton systemaattisesti jakamatta. Näännyttäminen aiheuttaisi osakkeenomistajien vähemmistölle kohtuuttomia vaikeuksia ja voisi saada vähemmistöosakkeenomistajat myymään osakkeensa kohtuuttoman halvalla. Vuoden 1978 osakeyhtiölain osalta on todettu (Gerhard af Shulten: Osakeyhtiölain kommentaari II, 2004, s. 340), että tilinpäätöksen laatiminen tappiolliseksi tai mahdollisimman pientä voittoa osoittavaksi, ei ole sallittua, vaikka se tapahtuisikin kirjanpitolain ja osakeyhtiölain säännösten sallimissa puitteissa, mikäli tarkoituksena on vähemmistöosakkeenomistajien osinko-oikeuden loukkaaminen. Tällainen vähemmistön näännyttäminen saattaa tulla kysymykseen nimenomaan yhtiössä, jossa osakkeenomistajat ovat itse yhtiön johtohenkilöinä ja voivat sitä kautta yhtiön suorittamien palkkojen, palkkioiden ja palvelusten, hyödykkeiden yms. muodossa edustaa itselleen etuja, jotka eivät ole vähemmistön saatavissa.

Todistajat H, I ja G ovat kertoneet siitä, ettei enemmistöosakkeenomistajat olleet sinänsä puuttuneet yhtiön taloushallinnon toimiin. Mitään tahallista tuloksen manipulointia ei ollut tapahtunut.

Kantaja on vedonnut siihen, että vähemmistöosakkeenomistajat olivat jo joutuneet myymään osakkeita ja ostajana on ollut Grimaldi Groupin lähipiiri. Todistaja E on kertonut, että E:n edustama yhdistys oli myynyt osakkeita vuoden 2010 alussa. E:n mukaan myös toinen vähemmistöosakkeenomistaja oli myynyt osakkeitaan.

Vastaaja on maksanut vähemmän osinkoa vuodesta 2006 alkaen. Vastaaja on kuitenkin osoittanut, että kysymys on ollut patoutuneesta investointitarpeesta. Vastaaja on tehnyt vuodesta 2004 alkaen laivatilauksia ja tarvitsi siihen pääomaa. Vastaajan omavaraisuusaste oli alentunut. Päätökset asiassa oli osittain tehty jo ennen nykyisten enemmistöomistajien aikaa. Kanne koskee vain yhtä tilivuotta. Mikäli näännyttämisestä katsottaisiin olevan kysymys, se edellyttää käräjäoikeuden arvioinnin mukaan yhtä tilikautta pidempää tarkastelujaksoa.

Käräjäoikeus katsoo, ettei menettelyä jättää vähemmistöosinko maksamatta yhdeltä tilikaudelta voida pitää systemaattisena eikä näännyttämisestä ole näytetty olleen kysymys. Vastaajan ei ole näytetty tahallaan pyrkineen loukkaamaan osakkaan oikeutta vähemmistöosinkoon.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Sirpa Ahola

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 29.11.2011

Asian käsittely hovioikeudessa

Pääkäsittely on toimitettu 7.-9.9.2011.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Valitus

Finnlines on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Finnlinesin osingonjakopäätös 20.5.2008 oli osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n 1 momentin ja 1 luvun 7 §:n mukainen. Osinkona oli päätetty jakaa puolet tilikauden 2007 tilinpäätöksen osoittamasta tuloksesta eli 180.216,39 euroa. Finnlines oli antanut konserniavustukset tytäryhtiöilleen verotuksen optimoimiseksi. Avustukset oli käytetty tytäryhtiöiden taloudellisen aseman vahvistamiseen. Konserniavustuksille oli ollut liiketaloudellinen peruste ja ne olivat olleet yhtiön edun mukaisia. Konserniavustuksia ei ollut kanavoitu Finnlinesin pääomistajalle tai muulle ulkopuoliselle taholle. Osingonjakopäätös ei ollut ollut yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

Osakeyhtiölain tulkinnassa se, että jollekin toimelle oli liiketaloudellinen peruste, merkitsi sitä, että toimi oli yhtiön eli sen kaikkien osakkeenomistajien edun mukainen. Konserniavustusten antaminen oli osakeyhtiölain 1 luvun 5 §:n voitontuottamistarkoituksen mukaista. Voiton tuottamista tuli arvioida pitkällä aikavälillä. Tytäryhtiölle annetut konserniavustukset eivät voineet aina tulla lisättäväksi avustuksen antaneen yhtiön tulokseen vähemmistöosinkoa laskettaessa. Mikäli katsottaisiin, että yhtiön tilikauden tulosta voitiin korjata, ainoastaan liiketaloudellisesti perusteettomat tai muuten osakkeenomistajien yhdenvertaisen kohtelun vastaiset kulukirjaukset voitiin palauttaa tulokseen vähemmistöosinkoa laskettaessa. Verotuksessa tappiota näyttävälle tytäryhtiölle annettu konserniavustus oli liiketaloudellisesti perusteltu. Sitä vastoin voitolliselle tytäryhtiölle annetulla konserniavustuksella ei ole liiketaloudellista perustetta.

Käräjäoikeuden tuomion mukaisesti Finnlinesissa ei ollut pyritty vähemmistöosakkeenomistajien ns. näännyttämiseen. Erillistä kompensaatiota vähemmistölle ei ollut tarvinnut antaa, koska konserniavustukselle oli ollut liiketaloudellinen peruste, josta kaikki osakkeenomistajat olivat hyötyneet samassa määrin. Erillisen kompensaation antaminen vähemmistölle antaisi sille epäoikeutetun, ylimääräisen edun suhteessa muihin osakkeenomistajiin, sillä liiketaloudellisesti perustellun toimen odotettiin lisäävän yhtiön voittoa tulevaisuudessa ja siten kasvattavan tulevien osinkojen määrää. Finnlinesin kokonaan omistamilleen tytäryhtiöilleen antamat konserniavustukset olivat hyödyntäneet täysimääräisesti Finnlines-konsernin toimintaa. Tilanne oli nyt erilainen kuin käräjäoikeuden tuomiossa viitatussa Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisussa. Siinä konserniavustuksia oli annettu voitolliselle tytäryhtiölle, eikä konserniavustuksella siten ollut saavutettu verosäästöä ja avustukset oli kanavoitu konsernin pääomistajan lähipiirille.

Tytäryhtiölle annettava konserniavustus rinnastui pääomasijoitukseen. Emoyhtiön antama konserniavustus sen täysin omistamalle tytäryhtiölle ei loukannut kenenkään osakkeenomistajan oikeuksia eikä konserniavustuksen tarkoituksena ollut pienentää vähemmistöosingon määrää. Se, että konsernitilinpäätöksen 1.1.-31.12.2007 mukainen voitto 34.393.000 euroa oli suunnilleen samansuuruinen kuin konserniavustusten määrällä korjattu emoyhtiön voitto 34.362.000 euroa, oli puhdas sattuma.

Konserniavustuksen antamisen syynä oli sen verotettavan voiton eliminoiminen, joka oli syntynyt emoyhtiön vuonna 2007 toteuttamasta kahden omistamansa aluksen myynnistä tytäryhtiöille. Finnlines olisi joutunut tarpeettomasti maksamaan tuloveroa luovutuksen johdosta realisoituneesta voitosta, ellei se olisi käyttänyt lain sallimia tuloksentasauskeinoja.

Käräjäoikeuden tuomiossa käsiteltiin laajasti sitä, oliko Finnlinesin konserniavustuksilla saama verosäästö tilapäistä veronmaksun lykkäämistä vai pysyvää verosäästöä. Kysymys on osaksi irrelevantti, koska jo veronmaksun lykkääminenkin oli aitoa säästöä synnyttävänä riittävä liiketaloudellinen peruste kulukirjauksille. Verotuksen optimoimiseksi tehtyjen suunnitelman mukaiset poistot ylittävät veropoistot hyväksytään yleisesti vähentävän yhtiön tulosta ja vähemmistöosingon määrää.

Käräjäoikeus ei ollut mieltänyt oikein vuonna 2009 uudistetun tonnistoverolain vaikutusta Finnlinesin verotukseen. Siirtymällä tonnistoverotukseen Finnlines pystyy muuttamaan konserniavustuksilla aikaansaamansa veroedun lopulliseksi verosäästöksi täysimääräisesti.

Käräjäoikeuden tuomion mukaisesti kysymys ei ollut tilinpäätöksen tahallisesta manipuloinnista vähemmistöosingon pienentämiseksi. Finnlinesin hallituksen osingonjakoehdotuksen pieneneminen oli johtunut patoutuneen investointitarpeen aiheuttamasta tarpeesta vahvistaa omaa pääomaa.

Konserniavustuksia ei tullut lisätä yhtiön tulokseen vähemmistöosingon määrää laskettaessa. Lakivaliokunta poisti vuonna 1978 aiemmasta osakeyhtiölaista siihen ehdotetun säännöksen tuloksen ulkoistamisesta vähemmistöosinkoa laskettaessa. Yhtiön tilinpäätös oli laadittu asianmukaisesti eikä tilinpäätöstä laadittaessa ollut pyritty vähemmistön loukkaamiseen. Finnlinesin pääomistaja Grimaldi Group ei ollut pyrkinyt pakottamaan vähemmistöosakkeenomistajia myymään osakkeitaan käyvän hinnan alittavaan hintaan. Konserniavustusten antaminen oli toteuttanut hyvään liikkeenjohtoon kuuluvaa ja laillista verosuunnittelua tarpeettoman veronmaksun minimoimiseksi. Konserniavustukset olivat osaltaan parantaneet Finnlinesin mahdollisuuksia tuottaa voittoa tulevaisuudessa.

Ilmarinen ei ollut moittinut tilinpäätöstä. Pelkästään eriävän mielipiteen esittäminen yhtiökokouksessa ei tehnyt tehtyä päätöstä pätemättömäksi tai oikeuttanut sivuuttamaan päätöstä.

Vastaus

Ilmarinen on vaatinut, että valitus hylätään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n mukainen vähemmistöosinkoa koskeva säännös tarkoitti vähemmistön ehdotonta oikeutta saada lainkohdassa tarkoitettu osinko. Vähemmistöosinkona oli jaettava puolet tilikauden voitosta. Vähemmistöosinko oli tässä tapauksessa laskettava tuloksesta, johon oli lisätty annetut konserniavustukset. Vähemmistöosingon maksamista eivät rajoittaneet muut tekijät kuin jakokelpoisten varojen määrä (osakeyhtiölain 13 luvun 5 §) ja yhtiön maksukykyisyys (osakeyhtiölain 13 luvun 2 §). Finnlines oli maksukykyinen ja sillä oli riittävästi jakokelpoisia varoja vaaditun suuruisen vähemmistöosingon maksamiseen. Valituksessa oli lisäksi kokonaan sivuutettu vähemmistöosinkosäännöksen tavoitteet ja tarkoitusperät.

Osingonjakopäätös oli ollut osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:n mukaisen yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Säännöksen mukaan oli riittävää, että toimenpide "oli omiaan" tuottamaan epäoikeutettua etua.

Konserniavustusten antamiselle ei ollut ollut mitään liiketaloudellista perustetta. Kysymys liiketaloudellisesta perusteesta oli joka tapauksessa merkityksetön jo pelkästään siksi, että osakkeenomistajat eivät olleet saaneet osingonmenetystään vastaavaa hyötyä konserniavustusten antamisesta.

Käräjäoikeuden tuomiossa viitatussa Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisussa oli kysymys vastaavanlaisesta tapauksesta. Ratkaisun mukaan konserniavustukset tuli lisätä vähemmistöosinkolaskelman perustana olevaan tulokseen, jos osakkeenomistajat eivät olleet saaneet konserniavustusten antamisesta osingonmenetystään vastaavaa hyötyä eikä menettelylle ollut myöskään liiketaloudellista perustetta.

Pelkkä mahdollinen veroedun saavuttaminen konserniavustuksella ei oikeuttanut vähemmistöosingon pienentämiseen. Verohyötyähän tuloksen painamisella nollaan konserniavustuksen avulla saavutettiin lähtökohtaisesti aina. Kysymys oli lisäksi korkeintaan veronlykkäyksestä. Tämä hyödytti osakkeenomistajista vain niitä, jotka pysyivät osakkeenomistajina hamaan tulevaisuuteen saakka.

Tonnistoverojärjestelmä ei ollut automaattinen verovelkojen "poistaja". Verovelvollisen tulevista toimenpiteistä riippuu, saako se aikanaan tonnistoverolain mukaisia verohuojennuksia, minkä suuruisia ne ehkä ovat ja muodostuuko niistä pysyviä. Finnlinesin viittaama tonnistoverojärjestelmän muutos ei ollut voimassa olevaa oikeutta.

Emoyhtiön tulos voidaan konsernirakenteessa aina järjestää halutunlaiseksi. Finnlinesin hyvä, yli 34 miljoonan euron tulos oli tosiasiallisesti siivottu emoyhtiöstä pois tytäryhtiöihin annetuilla konserniavustuksilla. Annetuilla konserniavustuksilla oli kuitattu emoyhtiön saatavia tytäryhtiöistä. Finnlinesin tietoisen päätöksenteon seurauksena vuodelta 2007 ei ollut aikaisemmista vuosista poiketen maksettu osinkoa osakkeenomistajille.

Tuloksen siirtäminen tytäryhtiöihin oli tapahtunut vähemmistön näännyttämistarkoituksessa. Tähän viittasi myös se, että Finnlinesiin oli samaan aikaan ja aiemmista vuosista poiketen jätetty nostamatta ulkomaisesta tytäryhtiöstä kymmenien miljoonien eurojen määräiset verovapaat osingot, jotka olisivat kasvattaneet tulosta ja olleet jaettavissa edelleen osinkoina Finnlinesin osakkeenomistajille. Näännyttämistarkoitus ei sinänsä ollut edellytys konserniavustusten palauttamiselle laskennallisesti vähemmistöosinkolaskelmaan.

Konserniavustukset olivat sinänsä olleet konserniavustuslain mukaisia ja verotuksellisesti oikein tehtyjä. Ainakin yksi Finnlinesin omistajista eli Sigrid Juseliuksen säätiö oli ollut pakotettu luopumaan koko osakeomistuksestaan.

Konserniavustus ei tosiasiassa liittynyt tulonhankkimiseen kuten vähennyskelpoiset tulot yleensä. Kirjanpidossa konserniavustus oli kuitenkin kirjattava kuluksi, jotta sen sai vähentää verotuksessa. Konserniavustuksen vero-oikeudellisesta hyväksyttävyydestä ei voitu päätellä, että konserniavustus olisi yhtiöoikeudellisesti sallittu ja antajayhtiön vähemmistöosakkeenomistajien ulottumattomissa. Kirjanpitolain mukaan laadittu tilinpäätöskin saattoi loukata vähemmistön osinko-oikeutta.

Vähemmistöosinkolaskelma oli tilinpäätöksestä erillinen laskelma. Tilinpäätökseen ei tarvinnut vähemmistöosingon määrää oikaistaessa puuttua eikä tilinpäätöksessä sinänsä ole virhettä. Tilinpäätöstä ei myöskään tarvinnut moittia.

Vähemmistöosingon määrä eli noin 17 miljoonaa euroa oli täysin marginaalinen verrattuna sekä konsernin taseen loppusummaan eli noin 1,4 miljardiin euroon että Finnlinesissa käynnissä olleeseen miljardiluokan investointiohjelmaan. Vaaditun suuruisen vähemmistöosingon maksun vaikutus omavaraisuusasteeseen olisi ollut mitätön verrattuna muihin tekijöihin.

Todistelu

Hovioikeudessa on vedottu käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin. Ilmarinen on lisäksi vedonnut uusina kirjallisina todisteina Finnlinesin tilinpäätökseen vuodelta 2010 (K 36), lehtiartikkeleihin Kauppalehdessä 23.5.2011 (K 37) ja 24.5.2011 (K 38) sekä keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunnan KHT-tutkintoon 4.9.2010 (K 39). Finnlines on lisäksi vedonnut uutena kirjallisena todisteena päivitettyyn koontiin Finnlinesin ja sen konsernin tilinpäätöstiedoista vuosilta 2000-2010 (V 32).

Hovioikeudessa on kuultu todistelutarkoituksessa H:ta sekä todistajina D:tä, E:tä, C:tä, F:ä, B:tä, G:tä, I:tä, A:ta, J:tä ja L:ä.

Todistajat ovat kertoneet asian ratkaisuun vaikuttavilta osin samoin kuin heidän kertomakseen on merkitty käräjäoikeuden tuomioon.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1. Mistä asiassa on kysymys?

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko Finnlinesin tytäryhtiöilleen antamat, yhteensä 34.002.000 euron suuruiset konserniavustukset ottaa huomioon osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n mukaisessa vähemmistöosingon määrässä. Onko Finnlinesin jatkettu yhtiökokous 20.5.2008 päättänyt osingonjaosta mainitun säännöksen mukaisesti? Asiaa arvioitaessa tulee muun ohessa ottaa huomioon myös osakeyhtiölain 1 luvun 5 §:n säännös osakeyhtiön tarkoituksesta tuottaa voittoa osakkeenomistajille ja saman luvun 7 §:n säännös osakkeenomistajien yhdenvertaisuudesta.

2. Vähemmistöosinko

Osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan osinkona on jaettava vähintään puolet tilikauden voitosta, josta on vähennetty yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät määrät, jos sitä varsinaisessa yhtiökokouksessa ennen voiton käyttämistä koskevan päätöksen tekemistä vaativat osakkeenomistajat, joilla on vähintään yksi kymmenesosa kaikista osakkeista. Osakkeenomistaja ei kuitenkaan voi vaatia voittona jaettavaksi enempää kuin tämän luvun mukaan on ilman velkojien suostumusta mahdollista jakaa eikä enempää kuin kahdeksan prosenttia yhtiön omasta pääomasta. Jaettavasta määrästä vähennetään tilikaudelta ennen varsinaista yhtiökokousta mahdollisesti jaetut osingot.

Lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen mukaan lainkohdassa säädetään osakkeenomistajien vähemmistön oikeudesta vaatia puolet tilikauden voitosta jaettavaksi osinkona. Voittoa ei voida jakaa tämän luvun säännösten vastaisesti eli yhtiöllä pitää olla voitonjakokelpoisia varoja, eikä jakaminen saa vaarantaa yhtiön maksukykyisyyttä. Vähemmistöosinko lasketaan tilikauden voitosta. Säännökset vastaavat pääosin vuoden 1978 osakeyhtiölain 12 luvun 4 §:n 2 momenttia (HE nro 109/2005 vp. s. 129).

Vuoden 1978 osakeyhtiölakia valmisteltaessa hallituksen esityksessä oli ehdotettu 12 luvun 4 §:n 2 momenttiin viimeistä virkettä, jonka mukaan osakkeenomistajan oikeutta voittoon ei olisi saanut vähentää tekemällä investointi- tai muu kirjanpitolain 17 §:ssä tarkoitettu taikka sellaiseen rinnastettava varaus (HE nro 27/1977 vp. s. 91). Lakivaliokunta ehdotti mietinnössään edellä mainittua virkettä poistettavaksi, koska se piti ehdotettua säännöstä puheena olevalta osalta tulkinnanvaraisena ja muutenkin epätarkoituksenmukaisena (LaVM nro 4/1978 vp. s. 7). Säännöstä ei sisällytetty lakiin.

Oikeuskirjallisuudessa on todettu konserniavustuksen suhteen vähemmistöosinkosäännökseen olevan epäselvä. Airaksinen, Pulkkinen ja Rasinaho ovat todenneet, että konserniavustus emoyhtiön täysin omistamalle tytäryhtiölle voi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi sen vuoksi, että konserniavustus vähentää jakokelpoisia varoja. Tämä voidaan tulkita vähemmistöosingon loukkaukseksi. Olisikin ilmeisen perusteltua laskea vähemmistöosinko siitä voitosta, jonka yhtiö olisi tehnyt ilman konserniavustusta (Manne Airaksinen, Pekka Pulkkinen, Vesa Rasinaho: Osakeyhtiölaki II, 2007, s. 18). Uudemmassa painoksessa edellä mainitusta kirjasta on todettu, että yksinomaan siitä, että konserniavustus vähentää emoyhtiön tulosta, ei ilmeisesti voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että konserniavustus olisi osakeyhtiölain vastainen, vaan olennaista lienee konserniavustuksen perusteltavuus yhtiön voiton tuottamisen tarkoituksen näkökulmasta. Konserniavustuksen antaminen tytäryhtiölle lienee kuitenkin vähemmistöosinkosäännöksen vastaista tilanteessa, jossa konserniavustukselle ei ole osoitettavissa liiketaloudellisia syitä. Liiketaloudellista perustetta ei ilmeisesti ole konserniavustuksen antamiselle voitolliselle tytäryhtiölle, jolloin konserniavustus ei esimerkiksi vähennä konsernin verorasitusta, vaan ainoastaan siirtää voittoa emoyhtiöltä tytäryhtiölle. Konserniavustuksen käyttäminen vähemmistöosakkeenomistajan ns. näännyttämiseen eli pitkäaikaiseen osingonjaosta pidättäytymiseen on ilmeisesti samalla tavalla kiellettyä kuin tällainen sinänsä epämääräisesti määritelty näännyttäminen yleisestikin, tosin sillä erotuksella, että konserniavustus saattaa olla konsernin verotuksen kannalta edullista ja siten helpommin puolustettavissa (Airaksinen ym. emt. 2010, s. 26).

Itä-Suomen hovioikeuden 28.8.2003 antamassa tuomiossa numero 970 emoyhtiö oli siirtänyt tilikauden aikana yhtiön hallituksen tekemällä päätöksellä vastikkeetta varoja tytäryhtiölleen konserniavustuksena. Hovioikeus katsoi tuomiossaan, ettei konserniavustuksena tehdylle varallisuuden siirrolle ollut tuossa tapauksessa esitetty yhtiön toimintaan liittyviä liiketaloudellisia perusteita. Tytäryhtiön taloudellinen tilanne ei ollut tuolloin edellyttänyt avustuksen saamista. Vähemmistöosakkeenomistajan ei ollut näytetty hyötyneen konserniavustuksen antamisesta tai saaneen muutoinkaan osingonmenetystään vastaavaa etua. Konserniavustuksen antamisella oli siten loukattu vähemmistöosakkeenomistajan oikeutta vähemmistöosinkoon. Kanteen mukaan avustuksena saadut varat oli edelleen lainattu emoyhtiön pääomistajan lähipiiriin kuuluville tahoille.

Hovioikeus toteaa, että mainitussa Itä-Suomen hovioikeuden tuomiossa on osingon määrää laskettaessa lisätty tilikauden voittoon annettu konserniavustus. Toisaalta konserniavustus oli tuossa tapauksessa annettu voitolliselle tytäryritykselle.

3. Toiminnan tarkoitus

Osakeyhtiölain 1 luvun 5 §:n mukaan yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen mukaan säännös ei tarkoita velvollisuutta tuottaa mahdollisimman suurta määrää voitonjakokelpoisia varoja lyhyellä aikavälillä, vaan voiton tuottamista tarkastellaan pidemmällä tähtäyksellä. Mahdollista on siten esimerkiksi investointien tekeminen silloin, kun tällaisten toimenpiteiden voidaan katsoa olevan yhtiön ja sitä kautta osakkeenomistajien edun mukaisia. Voiton tuottaminen osakkeenomistajille voi tapahtua varojen jaon sijasta tai ohessa myös pyrkimällä mahdollisimman korkeaan osakkeen arvoon. Esimerkiksi osingonjaosta pidättäytyminen voi kuitenkin olla yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista. Pyrkimys mahdollisimman korkeaan osakkeen arvoon liittynee lähinnä pörssiyhtiöihin, joissa osakkeenomistaja voi muuttaa osakkeensa rahaksi myymällä ne (HE nro 109/2005 vp. s. 38-39).

Oikeuskirjallisuuden mukaan voiton tuottamisen periaate ei toistaiseksi ole Suomessa saanut yhtä vahvaa asemaa osakeyhtiölain tulkinnassa kuin esimerkiksi osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:n mukainen yhdenvertaisuusperiaate. Tilanteita, joihin osakeyhtiölain 1 luvun 5 §:n säännöstä voitaisiin soveltaa, tarkastellaan usein käytännössä esimerkiksi johdon huolellisuusvelvollisuuden tai varojenjakoa koskevien säännösten perusteella (Airaksinen ym. emt. 2010, s. 30).

4. Yhdenvertaisuus

Osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:n mukaan kaikki osakkeet tuottavat yhtiössä yhtäläiset oikeudet, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Yhtiökokous, hallitus, toimitusjohtaja tai hallintoneuvosto ei saa tehdä päätöstä tai ryhtyä muuhun toimenpiteeseen, joka on omiaan tuottamaan osakkeenomistajalle tai muulle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkeenomistajan kustannuksella.

Lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen mukaan osakkeenomistajien yhdenvertaisuus on yksi osakeyhtiöoikeuden keskeisistä periaatteista ja sen päällimmäisenä tarkoituksena on suojata vähemmistöosakkeenomistajia. Periaatteen merkitystä osakeyhtiöoikeuden vähemmistösuojajärjestelmässä korostaa sekä osakeyhtiöiden monimuotoisuus että yhteiskunnan monimutkaistuminen, joiden vuoksi yhtiöiden toimintaa ei voida kattavasti normittaa yksityiskohtaisilla säännöksillä. Yhdenvertaisuusperiaate soveltuu tyypillisesti muttei yksinomaan varojen jakamista koskeviin tilanteisiin. Lain muotomääräysten mukaan tehty, kaikkiin osakkeenomistajiin muodollisesti samalla tavalla kohdistuva päätös tai toimi saattaa tosiasiallisten vaikutustensa takia olla yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen (HE nro 109/2005 vp. s. 39-40).

Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että perustelun yhdenvertaisuudelle on oltava ennen kaikkea taloudellinen. Liian tiukka vähemmistösuoja voi johtaa siihen, että vähemmistö voi jumittaa bisneksen. Aiheutuva haitta muille osakkaille ei voi johtua pelkästään henkilökohtaisista preferensseistä, vaan edellytetään objektiivista haittaa. Poikkeamisen yhdenvertaisuudesta on oltava mahdollista, mikäli siihen on asianmukainen perustelu. Asiallisen perusteen on esitetty tarkoittavan, että toimenpide, joka on liiketaloudellisesti oikea tai puolustettava, ei ole yleislausekkeen edellyttämällä tavalla epäoikeutettu. On haettava kohtuullista tasapainoa liiketaloudellisten etujen ja vähemmistön aseman kesken (Ari Savela: Osakeyhtiölain yhdenvertaisuusperiaate, DL 2010, s. 3-24).

Oikeuskirjallisuudessa on edelleen todettu, että myös julkisissa osakeyhtiöissä voi olla aiheellista turvata vähemmistön oikeutta yhtiön tuottamaan voittoon. Tässä asiassa yleissäännön ei ole katsottu riittävästi turvaavan vähemmistön asemaa. Tämän vuoksi vähemmistöosakkeenomistajien oikeutta yhtiön tuottamaan voittoon pyritään suojaamaan yleissääntöä yksityiskohtaisemmin säännöksin (Juhani Kyläkallio, Olli Iirola ja Kalle Kyläkallio: Osakeyhtiö, 2008, s. 1123).

5. Konserniavustus

Konserniavustuksesta verotuksessa annetun lain 2 §:n mukaan konserniavustuksella tarkoitetaan liiketoimintaa harjoittavan osakeyhtiön tai osuuskunnan toiselle osakeyhtiölle tai osuuskunnalle sen harjoittamaa liiketoimintaa varten muuna kuin pääomasijoituksena suorittamaa avustusta, jota ei elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan saa vähentää tulosta. Osakeyhtiölaissa ei ole säännöksiä konserniavustuksesta.

Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että Suomessa konsernin sisäinen tuloksentasaus on järjestetty konserniavustuksella. Tuloksentasaus tapahtuu siten, että voitollinen yhtiö antaa konserniavustuksen tappiolliselle yhtiölle ja vähentää avustuksen verotuksessaan. Vastaavasti avustus luetaan saajayhtiön veronalaiseksi tuloksi (Hannele Ranta-Lassila: Konserniverotuksen haasteita, Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, In memoriam Kari S. Tikka 1944-2006, 2007, s. 357).

Osakeyhtiölain ja verolakien yhteensovittamisen vaikeus tulee hyvin esille siinä, miten laiton varojenjako hahmotetaan. On tilanteita, jotka ovat yhtiöoikeudellisesti tulkittavissa ainakin tiettyjen edellytysten vallitessa laittomaksi varojenjakamiseksi, mutta jakoa pidetään verotuksessa laillisena. Esimerkkinä voidaan mainita konserniavustuksen jakaminen yhtiöstä, jossa jakoon ei ole saatu vähemmistöosakkeenomistajien suostumusta. Kuvattu jako voi olla osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen, mutta konserniavustuksesta verotuksessa annetun lain mukaista (Jukka Mähönen, Seppo Villa: Osakeyhtiö IV, osakeyhtiö ja verotus, 2009, s. 504-505).

Konserniavustus on vastikkeeton ja todellinen varojen siirto antajalta saajalle. Siten antajan varallisuusasema heikkenee vailla vastiketta ja vastaavasti saajan varallisuusasema paranee vailla luovutettavaa panosta. Yhtiöoikeudellisesti tällainen varojen siirtäminen ei ole ongelmatonta ja yhtiöoikeudessa ei ole lainkaan mainintaa konserniavustuksesta. Osakeyhtiölain erityistehtävänä on suojella vähemmistöosakkaita ja velkojia enemmistöosakkaiden perusteettomilta intresseiltä. Vastikkeettomana eränä konserniavustus tulkittaneen yhtiöoikeudessa lahjaksi tai jopa laittomaksi varojenjaoksi (osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 3 momentti). Konserniavustus ei voine missään olosuhteissa ylittää antajayhtiön jakokelpoisten varojen määrää. Konserniavustusta käytettäessä on siten erityinen syy huolehtia, ettei sillä loukata vähemmistöosakkeenomistajien tai velkojien laillisia etuja. Tulkintatilanteita voidaan välttää, jos konserniavustusta käytetään vain kokonaan toisensa omistavien yritysten välillä tai siten, että avustus annetaan vain alaspäin konsernissa eli emolta tyttärelle ja siten siirretyt varat jäävät edelleen myös vähemmistön ja velkojien vaikutuspiiriin. Osakeyhtiölain vähemmistöosinkosäännöstä (osakeyhtiölain 13 luvun 7 §) sovellettaessa huomioitaneen annetut konserniavustukset antajan tuloina vähimmäisosingon tarkoittamaa vuosikohtaista tulosta laskettaessa. Yhtiöoikeudellisesti tulkinnallisissa tilanteissa on usein syytä pyrkiä muihin laillisiin tulonsiirtoihin, kuten esimerkiksi tavanomaiseen osingonjakoon tai väliosinkoon, joka on jo vakiintunut menettelytapa niin osakeyhtiölaissa, tuloverotuksessa kuin kirjanpidossakin (Matti Kukkonen - Risto Walden: Konsernin verosuunnittelu, 2010, s. 152).

Konsernitilanteessa kysymys konsernituen kuten myös nimenomaisen konserniavustuksen yhtiöoikeudellisesta lainmukaisuudesta tai lainvastaisuudesta on myös yksittäisen konserniyhtiön voitonjaon ja varojen käytön näkökulmasta ongelmallinen. Selvästi laittomaksi varojenkäytöksi peitelty konsernituki tai avoin konserniavustus muodostuu silloin, kun sillä pyritään estämään jonkin konserniyhtiön tuottaman voiton näyttäminen tarkoituksella välttää yhtiössä oleville vähemmistöosakkeenomistajille tapahtuva voitonjako taikka kun sillä pyritään siirtämään yhtiön varallisuutta sen vähemmistöosakkeenomistajien ja/tai velkojien ulottumattomiin (Pauli Koski: Konserniavustus, yhtiöoikeudellisia näkökohtia, Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja 1:1992, s. 16-18).

6. Finnlinesin osingonjaon kehitys

Finnlinesin vuosikertomuksista, tilinpäätöksistä ja Finnlinesin kirjallisena todisteena esittämästä koosteesta vuosien 2000-2010 tilinpäätöksistä poimituista tunnusluvuista (vastaajan todiste 32) sekä D:n, E:n, G:n ja I:n kertomuksista ilmenee, että Finnlines on maksanut osinkoa 2000-luvulla seuraavasti (tuhatta euroa):

vuodelta 2000 23.522
vuodelta 2001 29.968
vuodelta 2002 29.800
vuodelta 2003 49.666
vuodelta 2004 30.229
vuodelta 2005 12.208
vuodelta 2006 17.091
vuodelta 2007 180

Vuosilta 2008, 2009 ja 2010 Finnlines ei ole maksanut osinkoa.

Osingon määrä / osake on vastaavasti ollut
vuodelta 2000 1,18
vuodelta 2001 1,50
vuodelta 2002 1,50
vuodelta 2003 2,50
vuodelta 2004 0,75
vuodelta 2005 0,30
vuodelta 2006 0,42
vuodelta 2007 0,00442880 euroa.

Vuodelta 2006 hallitus oli esittänyt maksettavaksi osinkona 0,30 euroa/osake. Vähemmistöosinkovaatimuksen johdosta osinkona maksettavaa määrää oli korotettu 0,42 euroksi/osake. Vuodelta 2007 hallitus oli esittänyt, että osinkoa ei makseta lainkaan. Hallitus oli perustellut esitystään suurilla investoinneilla jo liikenteessä olleisiin viiteen alukseen ja aluskannan uusimiseksi tehdyillä sitoumuksilla sekä investoinneilla Vuosaaren satamaan. Jatkettu varsinainen yhtiökokous on kuitenkin äänestyksen tuloksena 20.5.2008 päättänyt, että vähimmäisosingon määrä lasketaan tuloslaskelmasta. Jaettavan osingon määräksi on tullut 180.216,39 euroa eli 0,00442880 euroa osakkeelta.

Finnlinesin vuosikertomusten mukaan hallitus ottaa vuosittaisessa osingonjakoehdotuksessaan tuloskehityksen ohella huomioon konsernin rahoitusrakenteen, tulevaisuuden näkymät sekä investointi- ja kehittämistarpeet.

E on kertonut, että hänen vielä työskennellessä Ilmarisen palveluksessa arvopaperisijoittajana oli sijoituskohteita valittaessa yksi kriteeri ollut nimenomaan maksettavien osinkojen määrä. Finnlinesin osingonjaossa oli vuonna 2007 tapahtunut muutos päätettäessä osingonjaosta vuodelta 2006. Finnlines oli sitä ennen ollut hyvää osinkotuottoa jakava yhtiö.

Svenska Litteratursällskapet i Finland r.f:n toimitusjohtaja E on kertonut, että yhdistyksen sijoitustoiminnan tavoitteena olivat vakaat ja ennustettavat tuotot, jotka olivat käytettävissä rahoitukseen samoin kuin sijoitusten kokonaistuoton säilyttäminen ja kartuttaminen. Yleishyödylliset sijoittajasäätiöt olivat pakotettuja myymään osakkeet, jos osinkoja jätettiin maksamatta, koska osakkeet eivät tällöin tuottaneet mitään. Yhdistys oli myynyt omistamansa Finnlinesin osakkeet kevään 2010 aikana, koska osinkoa ei ollut maksettu eikä tällaisten tuottamattomien osakkeiden omistus sopinut yhdistyksen sijoituspolitiikkaan.

Hovioikeus toteaa, että Finnlines on maksanut hyvää osinkoa vuoteen 2006 saakka. Hyvää osinkoa on maksettu sellaisinakin vuosina, jolloin yhtiön talous on heikentynyt. Osingot keskimäärin ovat ylittäneet pörssiosakkeiden keskimääräisen osinkotuoton. Osinkojen vakaa maksaminen on ollut erityisen tärkeää yleishyödyllisille sijoittajasäätiöille. Vuonna 2007 on tapahtunut selkeä muutos. Toisaalta on selvää, ettei konserni ole voinut päättää osinkopolitiikastaan vain yhden vähemmistöomistajaryhmän intressien perusteella. Muutos on lisäksi alkanut jo ns. vanhan hallituksen aikana. Grimaldi Groupista oli tullut Finnlinesin enemmistöomistaja 29.12.2006 ja Grimaldien nimeämä hallitus oli valittu 16.3.2007.

7. Konsernin investointien kehitys

Finnlines konsernin bruttoinvestoinnit ovat 2000-luvulla olleet seuraavat (miljoonaa euroa):

vuonna 2000 12,8
vuonna 2001 24,1
vuonna 2002 126,5
vuonna 2003 88,5
vuonna 2004 68,8
vuonna 2005 73,0
vuonna 2006 238,8
vuonna 2007 391,3
vuonna 2008 236,3
vuonna 2009 28,0
vuonna 2010 82,2

Vastaavasti bruttoinvestointien osuus liikevaihdosta on ollut (%):

vuonna 2000 2,4
vuonna 2001 4,0
vuonna 2002 18,3
vuonna 2003 12,6
vuonna 2004 9,9
vuonna 2005 9,8
vuonna 2006 37,7
vuonna 2007 57,1
vuonna 2008 32,1
vuonna 2009 5,7
vuonna 2010 14,6

H ja G ovat kertoneet, että vuoden 2007 investointien suureen määrään ovat vaikuttaneet aiemmin, vuonna 2004 tehdyt laivakaupat sekä 2000-luvun alkupuolella tehty Vuosaaren sataman investointipäätös, jotka ovat tulleet maksettavaksi vuonna 2007. Investointien kasvattaminen oli aloitettu jo ns. vanhan hallituksen aikana eli ennen kuin Grimaldi Groupin edustus oli tullut Finnlinesin hallitukseen. G on lisäksi kertonut, että 2000-luvun alkupuolella Finnlines ei ollut juurikaan investoinut, minkä johdosta osingonjakopolitiikka oli ollut silloin runsaskätistä.

Hovioikeus toteaa, että aikaisempien vuosien vähäisempien investointien johdossa Finnlinesissa on vuosina 2006 ja 2007 muodostunut patoutunutta investointitarvetta.

8. Konsernin omavaraisuusasteen kehitys

Konsernin omavaraisuusaste on 2000-luvulla ollut seuraava (%):

vuonna 2000 45,7
vuonna 2001 47,4
vuonna 2002 43,6
vuonna 2003 40,6
vuonna 2004 41,6
vuonna 2005 41,7
vuonna 2006 39,7
vuonna 2007 31,1
vuonna 2008 28,5
vuonna 2009 29,4
vuonna 2010 29,1

H, D, F, A ja J ovat kertoneet, että yhtiön omavaraisuusasteen voidaan katsoa olevan hyvällä tasolla sen ollessa 40 prosentin tuntumassa. Omavaraisuusasteen putoamisella liian alas voi olla vaikutusta yhtiön lainojen ehtoihin. Ehtojen muuttuminen voi vaikuttaa yhtiön toimintaan negatiivisesti.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hovioikeus toteaa, että konsernin omavaraisuusaste on ollut hyvällä tasolla vielä vuoteen 2006 saakka. Vuodesta 2007 alkaen omavaraisuusaste on laskenut selvästi tämän tason alapuolelle.

9. Laivakaupat vuonna 2007

Finnlines on 14.12.2007 myynyt tytäryhtiöilleen kaksi omistamaansa laivaa, MV Finneaglen ja MV Finnfellown.

H, G ja I ovat kertoneet, että Finnlines oli noin vuodesta 2003 lähtien pyrkinyt yhtiöittämään laivojaan. Yhtiöittäminen tarkoitti sitä, että Finnlines oli tilannut laivan ja huolehtinut sen maksuista. Laivan saavuttua telakalta se oli siirretty ns. yhden laivan yhtiöön. Tämä yhden laivan yhtiö oli jäänyt laivan ostohinnan velkaa Finnlinesille. Tämän jälkeen Finnlines oli vuokrannut laivan takaisin itselleen.

I on kertonut, että laivojen siirtäminen yhden laivan yhtiöihin oli ollut perusteltua kahdesta syystä. Ensinnäkin laiva voitiin tällöin myydä joko yhtiön osakekantana tai ilman yhtiötä. Toiseksi laivojen yhtiöittäminen oli konsernin riskejä minimoiva tekijä tilanteessa, jossa yksi laiva sai aikaan suuren ympäristövahingon, koska silloin ainoastaan tämän laivan omistava yhtiö vastasi siitä.

C:n laatimassa erityisen tarkastuksen kertomuksessa (kantajan todiste 27) todetaan laivojen myynnin osalta, että antamalla yhteensä 34 miljoonan euron suuruisen, verotuksessa vähennyskelpoisen konserniavustuksen tytäryhtiöilleen emoyhtiön verotettava tulos oli muodostunut 0 euron suuruiseksi ja kirjanpidon mukainen tulos 360.000 euron suuruiseksi.

H, G ja A ovat kertoneet, että Finnlinesin tulos olisi laivoista tehtyjen poistojen avulla ollut joka tapauksessa 0 euroa, vaikka laivakauppoja ei olisi tehty. Konsernin tilinpäätöksen osoittama tulos oli mahdollista tehdä halutun suuruiseksi useiden käytettävissä olevien keinojen avulla. G on lisännyt, ettei ollut ollut järkevää tai tarkoituksenmukaista jakaa osinkoa. Hän olikin arvellut tämän herättävän pahaa verta vähemmistöosakkaiden keskuudessa.

C on katsonut, että kysymys oli ollut "itse aiheutetusta" ongelmasta. Laivakaupat olisi voitu tehdä muuna ajankohtana.

B on kertonut käsityksenään, että emoyhtiössä ei ollut haluttu näyttää voittoa. Kysymys oli ollut tahtotilan muutoksesta Finnlinesissa.

Hovioikeus katsoo, että laivojen myynti tytäryhtiöille vuonna 2007 on ollut Finnlinesin tuonaikaisen toimintapolitiikan mukainen toimenpide. Nämä ns. sisäiset laivakaupat ovat olleet osa konsernin yhtiöittämisohjelmaa.

10. Verohyöty / Verosuunnittelun merkitys

C:n lausunnossa todetaan, että konsernin sisäisten laivakauppojen seurauksena konserniavustuksen antaminen oli välttämätöntä verotuksen optimoimiseksi. Verohyötyä ei kaikki asiaan liittyvät tekijät huomioon ottaen voida pitää todellisena. Laivakaupoista syntynyttä verotettavaa tuloakaan ei olisi syntynyt emoyhtiöön, ellei kauppoja olisi tehty.

Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että Suomessa ei ole konsernin sisäisiä omaisuusluovutuksia koskevaa erityissääntelyä. Konsernin sisäisiä luovutuksia käsitellään samalla tavalla kuin ulkopuoliselle tapahtuvia luovutuksia. Niissä realisoituu verotukseen vaikuttava voitto tai tappio (Hannele Ranta-Lassila: Konserniverotuksen haasteita, Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, In memoriam Kari S. Tikka 1944-2006, 2007, s. 357).

Hovioikeus toteaa, että konsernin sisäisten luovutusten perusteella on realisoitunut niin verotukseen vaikuttava voitto kuin tappiokin. Finnlines olisi joutunut maksamaan veroa, jollei tulosta konserniavustusten antamisella olisi järjestelty. Finnlines on siten saanut verohyötyä konserniavustusten antamisen vuoksi. Konserniavustusten antamisen on tässä tilanteessa kokonaisuutena arvioiden katsottava olleen myös osakkeenomistajien edun mukaista.

11. Liiketaloudellinen peruste

Osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:ssä on säännökset osakeyhtiön varojenjakotavoista. Hallituksen esityksen mukaan liiketaloudellista perustetta arvioitaessa olennaista ei ole se, osoittautuuko liiketoimi jälkikäteen yhtiölle tappiolliseksi, vaan se, millä perusteella toimenpide on tehty: onko tarkoitus ollut liiketaloudellinen vai ei. Ratkaisevaa on, olisiko päätöksen tekijöiden pitänyt tietää, ettei päätös ole liiketaloudellisesti perusteltu (HE nro 109/2005 vp. s. 124).

Oikeuskirjallisuudessa on lausuttu yleisesti voitavan todeta, että yhtiöoikeudellisesti hyväksyttäviä ovat sellaiset toimenpiteet, jotka edistävät yhtiön tarkoitusta eli voiton tuottamista. Konserniavustuksen liiketoiminnallisen yhteyden arviointi on tapauskohtaista, mutta arvioinnin perustaksi voidaan esittää joitakin kriteereitä. Antajayhtiön on saatava avustuksen johdosta välitöntä tai välillistä hyötyä muilta konserniyhtiöiltä, joko siltä, jolle avustus on annettu, tai muilta. Huomioon on otettava vain kyseisen konserniavustuksen tuottamat vastakkaiset etuudet. Velkojien ja vähemmistön suoja edellyttää, että heidän turvakseen säädettyjä säännöksiä noudatetaan aina, vaikkei päätöksenteossa muutoin osakeyhtiölain nimenomaisia säännöksiä noudatettaisikaan (Tatu Kulmala: Konserniavustus osakeyhtiölain kannalta, Turun yliopiston oikeustieteellisiä julkaisuja, 1998, s. 90-91).

Jos konserniavustuksen antamisen peruste on ainoastaan antajalle muodostuva veroetu, se voi konsernijohdon näkökulmasta olla riittävä liiketaloudellinen peruste, muttei suinkaan välttämättä riittävä peruste yhtiöoikeuden ja velkojaintressin näkökulmasta. Yhtiöoikeudellisesti merkitystä on sillä, mikä on konserniavustuksen tosiasiallinen luonne eli onko konserniavustus todellinen konserniavustus, joka on annettu vain verotuksellisin perustein tai saajayhtiön likviditeetin turvaamiseksi vai onko se luonteeltaan menonsiirto eli vastike antajayhtiön liiketoimintaan liittyvistä ja sitä edeltävistä liiketoimista (Yrjö Tuokko: Konserniavustuksen luonne liiketapahtumana ja sen merkitys verotuksessa, yhtiöoikeudessa, takaisinsaanneissa ja yrityssaneerauksessa, DL 1996, s. 496 - 498).

Nuolimaa on 13.6.2008 päivätyssä lausunnossaan todennut, että liiketaloudellisen perusteen hyväksyttävyyttä on tarkasteltava nimenomaan vähemmistöosakkaan näkökulmasta (s. 12).

Hovioikeus toteaa, että konserniavustusten liiketoiminnallista perustetta tässä tapauksessa arvioitaessa on otettava huomioon Finnlinesin toiminnan mukainen tarkoitus laivojen yhtiöittämiseen. Konserniavustukset on sittemmin emoyhtiön kirjanpidossa kuitattu tytäryhtiöiltä olleita saamisia vastaan. Konserniavustusten antamisella Finnlines on saanut verohyötyä. Konserniavustusten antaminen on ollut Finnlinesin liiketoimintaan liittyvää ja sitä edistävää sekä yhtiön edun mukaista. Finnlinesilla on siten katsottava olleen konserniavustusten antamiselle hyväksyttävät ja asianmukaiset liiketaloudelliset perusteet.

12. Osinkojen nostamatta jättäminen ulkomaisista tytäryhtiöistä

C:n lausunnon mukaan Finnlines on vuosina 2004 - 2006 nostanut lähinnä saksalaisesta tytäryhtiöstään huomattavan suuret osingot, noin 30 - 50 miljoonaa euroa vuosittain. Vuonna 2007 osinkoja on nostettu vain 2,6 miljoonaa euroa. Ulkomailta saadut osingot on näinä vuosina voitu jakaa verovapaasti emoyhtiön osakkeenomistajille. Emoyhtiö on siten vuosina 2005 - 2007 voinut käytännössä huolehtia osingonmaksusta omistajilleen siten, että se ei ole edellyttänyt verotettavan tulon näyttämistä sen paremmin emoyhtiössä kuin sen kotimaisissa tytäryhtiöissäkään.

Ilmarisen puolesta esitetyn yhteenvedon mukaan Finnlines on vastaanottanut osinkoja tytäryhtiöiltä vuonna 2004 28.848.000 euroa, vuonna 2005 37.459.000 euroa, vuonna 2006 55.408.000 euroa ja vuonna 2007 2.608.000 euroa (todiste K 32).

B on kertonut, että vuonna 2007 olisi osinkoja voitu nostaa saksalaisesta tytäryhtiöstä 45 miljoonaa euroa ja ruotsalaisesta tytäryhtiöstä 82 miljoonaa euroa. H ja G ovat kertoneet, että osinkoja ei ollut nostettu saksalaisesta tytäryhtiöstä, koska suunnitteilla oli ollut kehittää Saksan ja Venäjän välistä laivaliikennettä investoimalla laivoihin. Siihen oli ollut syytä varata pääomaa. Laivaliikenne Saksan ja Venäjän välisellä reitillä oli kuitenkin vuonna 2008 romahtanut. Sen vuoksi investoinnit laivoihin oli tehty vasta vuonna 2010, kun liikennemäärät reitillä olivat alkaneet jälleen nousta. G on lisännyt, että ruotsalaisessa tytäryhtiössä olleet vapaat omat pääomat koostuivat pääomasijoituksesta (aktieägartillskott), joka ei ollut kotiutettavissa osinkona.

Hovioikeus katsoo, että Finnlinesilla on vuonna 2007 ollut liiketoiminnan kehittämiseen liittyvät perusteet olla nostamatta ulkomaisilta tytäryhtiöiltään osinkoja samassa määrin kuin aikaisempina vuosina.

13. Tonnistoverolaki

Tonnistoverolla tarkoitetaan sitä, että tonnistoverolain 1 §:n 1 momentin mukaan Suomessa yleisesti verovelvollinen, kansainvälistä meriliikennettä harjoittava osakeyhtiö voi valita tonnistoverotettavan toiminnan tuottaman voiton verottamisen sijasta alusten vetoisuuteen perustuvan tonnistoverotuksen tonnistoverokaudeksi. Varustamoa verotetaan tonniston eli laivojen määrän ja koon mukaan, ei varustamojen tekemien voittojen mukaan.

Tonnistoverolaki on säädetty vuonna 2002 (476/2002). Lainmuutos eli tonnistoverouudistus on hyväksytty eduskunnassa joulukuussa 2009 (1249/2009, HE nro 231/2009 vp.). Euroopan Unionin komissio ei ole kuitenkaan vielä hyväksynyt uudistusta. Uudistus ei ole tullut vielä voimaan.

G on arvioinut, että tonnistoverolaki tulisi vaikuttamaan olennaisesti Finnlinesiin. L on kertonut, että tonnistoverojärjestelmässä verotus perustuu laivojen vetoisuuteen. Poistojen avulla eteenpäin vyörytetty verovelka annettaisiin anteeksi, jos laivayhtiöt investoisivat uusiin laivoihin. Tonnistoverojärjestelmässä oli sitouduttava uusinvestointeihin. Laivoja ei saisi myydä eteenpäin ainakaan muutamaan vuoteen.

Hovioikeus toteaa, että lainmuutos saattaa antaa Finnlinesille mahdollisuuden muuttaa konserniavustuksella tytäryhtiöön siirretty verovelka lopulliseksi verosäästöksi.

14. Näännyttäminen ja tuloksen manipulointi

Osakeyhtiölaissa ei ole nimenomaista säännöstä ns. osakkeenomistajien näännyttämisestä.

Lainvalmistelutöissä todetaan, että osakkeenomistajien yhdenvertaisuus on yksi osakeyhtiöoikeuden keskeisistä periaatteista ja sen päällimmäisenä tarkoituksena on suojata vähemmistöosakkeenomistajia. Periaatteen noudattaminen ei estä enemmistövallan käyttämistä, mutta estää enemmistöosakkeenomistajien suosimisen vähemmistön kustannuksella (HE nro 109/2005 vp. s. 39).

Oikeuskirjallisuudessa on todettu yhdenvertaisuusperiaatteen vastaiseksi vähemmistöosakkeenomistajien näännyttäminen, jossa vältetään kaikenlaista varojenjakoa ja siten pyritään aikaansaamaan tilanne, jossa vähemmistöosakkeenomistajat joutuvat myymään osakkeensa, yleensä vielä alle käyvän hinnan (Airaksinen ym. emt. 2010, s. 28). Tällainen vähemmistön "näännyttäminen" saattaa tulla kysymykseen nimenomaan yhtiössä, jossa enemmistöosakkeenomistajat ovat itse yhtiön johtohenkilöinä ja voivat sitä kautta yhtiön suorittamien palkkojen, palkkioiden, palvelusten, hyödykkeiden tms. muodossa edustaa itselleen etuja, jotka eivät ole vähemmistön saatavissa (Gerhard af Schultén: Osakeyhtiölain kommentaari II, 2004, s. 340).

H, G ja I ovat katsoneet, että Finnlinesissa ei ollut tapahtunut tahallista tuloksen manipulointia. Enemmistöosakkeenomistajat eivät heidän mukaansa myöskään olleet puuttuneet yhtiön taloushallinnon toimiin.

Hovioikeus toteaa, että näännyttämisen puolesta puhuva seikka on Finnlinesin hallituksen ehdotus olla jakamatta vuodelta 2007 lainkaan osinkoa, vaikka Finnlines on mainittuna vuonna tehnyt voittoa. Yhtiö ei ole jakanut osinkoa myöskään vuosina 2008 - 2010. Kirjallisina todisteina esitettyjen vuosien 2007-2008 lehtileikkeiden mukaan "enemmistöosakas Grimaldi on halunnut pienillä osingoilla väsyttää vähemmistöosakkaat ulos Finnlinesista" (kantajan todisteet K 23-26).

Ottaen kuitenkin huomioon Finnlinesin 2000-luvun puolivälin jälkeen tekemät investoinnit, Finnlinesin omavaraisuusasteen heikkeneminen sekä finanssikriisin alkaminen vuonna 2008 hovioikeus katsoo, että asiassa ei ole näytetty olleen kysymys osakkeenomistajien näännyttämisestä. Finnlinesin ei ole näytetty tahallaan pyrkineen loukkaamaan osakkeenomistajien oikeutta vähemmistöosinkoon.

Hovioikeus vastaavasti katsoo jääneen näyttämättä, että Finnlinesissa olisi tapahtunut tahallista tuloksen manipulointia.

15. Konserniavustusten huomioon ottaminen aina tulosta laskettaessa

Osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n mukaan osinkona on jaettava vähintään puolet "tilikauden voitosta".

Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että vähemmistöosinko perustuu lähtökohtaisesti tilinpäätöksen osoittaman voiton määrään (Airaksinen ym. emt. 2010, s. 77).

Finnlinesin tilintarkastaja A on kertonut, ettei hän tuntenut tilinpäätöksestä erillistä vähemmistöosinkolaskelmaa. Finnlinesin tekemä vähemmistöosinkopäätös oli ollut lainmukainen.

F on katsonut, että konserniavustus tuli aina lisätä avustuksen antaneen yhtiön tilikauden voittoon vähemmistöosingon määrää laskettaessa, koska konserniavustus voitiin antaa ainoastaan yhtiön voiton suuruisena. Vähemmistöosinkosäännös menettäisi muutoin merkityksensä. Yhtiön tulos voitiin konserniavustuksen avulla saattaa aina 0 euron suuruiseksi. Tilinpäätöstä ei tarvinnut moittia, koska tilinpäätökseen oli kirjattu kaikki yhtiössä tilikauden aikana tehdyt toimet. Konserniavustusta ei pitäisi ottaa huomioon kulukirjauksissa. Tässä tapauksessa voitto oli syntynyt konsernin sisäisten laivakauppojen perusteella. Laivojen arvonnousun johdosta syntyneen voiton oli tultava osakkeenomistajien hyväksi. F on käsitystensä tueksi vedonnut tilintarkastuslautakunnan laatimiin vuoden 2010 KHT-tutkinnon arvosteluperusteisiin, joiden mukaan tilintarkastusalan perusteisiin kuuluu tuon asianlaadun osaaminen.

L on kertonut, että konserniavustukset, joille oli ollut liiketaloudellinen peruste, vähentävät yhtiön tilinpäätöksen mukaista tulosta laskettaessa sitä voittoa, mistä vähemmistöosinko lasketaan. Vähemmistöosinko oli siten puolet tilikauden tuloksesta. Mikäli konserniavustuksen antamiselle ei ollut osoitettavissa liiketaloudellista perustetta, tuli annetut konserniavustukset lisätä yhtiön tulokseen vähemmistöosinkoa laskettaessa. Tällainen oli ollut tilanne edellä mainitussa Itä-Suomen hovioikeuden tuomiossa.

Hovioikeus viittaa viimeksi sanotun ohella myös alussa kerrottuun vuoden 1978 osakeyhtiölakiin ehdotetun lauseen pois jättämiseen eduskuntakäsittelyssä ja katsoo, ettei vähemmistöosinkolaskelmaa tehtäessä konserniavusta ole aina välttämättä lisättävä avustuksen antaneen yhtiön voittoon.

16. Tilinpäätöksen moittimatta jättämisen merkitys

Yhtiökokouksen pöytäkirjassa todetaan, että D (Ilmarinen) on vaatinut maksettavaksi osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n mukaisesti vähimmäisosinkoa sekä täsmentänyt vähimmäisosingon määräksi tulosta pienentäen annetut konserniavustukset laskennallisesti peruuttaen. Ilmarisen ehdotus on hävinnyt äänestyksessä (kantajan todiste 8).

Hovioikeus toteaa, että asiassa ei ole edes väitetty, että tilinpäätös vuodelta 2007 olisi ollut joltakin osin virheellinen. Ilmarinen ei ole hyväksynyt tilinpäätöstä vähemmistöosingon maksamista koskevilta osin. Yhtiö on siten voinut moittia vain voitonjakoa koskevaa yhtiökokouksen päätöstä.

17. Johtopäätökset

Edellä olevan perusteella hovioikeus päätyy siihen, että Finnlinesilla on ollut hyväksyttävät ja asianmukaiset liiketaloudelliset perusteet konserniavustusten antamiselle tytäryhtiöille. Konserniavustukset eivät ole olleet osakeyhtiölain 1 luvun 5 §:n mukaisen toiminnan tarkoituksen tai 1 luvun 7 §:n mukaisen yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisia. Finnlinesin ei siten ole katsottava rikkoneen osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n mukaista vähemmistöosinkosäännöstä. Ilmarisen kanne on hylättävä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Risto Jalanko
Hovioikeudenneuvos Teemu Paasikoski
Määräaikainen hovioikeudenneuvos Mikko Saleva
Valmistelija Johanna Nevalainen

Lainvoimaisuus:

Korkein oikeus myöntänyt valitusluvan 12.12.2012.