Helsingin HO 30.11.2012 3289

Telepakkokeino - ratkaisun perusteleminen

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

VANTAAN KÄRÄJÄOIKEUS PÄÄTÖKSET 14.11.2007, 13.12.2007, 11.1.2008, 30.1.2008, 8.2.2008, 29.2.2008, 7.3.2008, 9.4.2008, 9.5.2008, 9.6.2008, 9.7.2008, 8.8.2008, 8.9.2008, 8.10.2008, 6.11.2008 ja 19.1.2009

Selostus käräjäoikeuden ratkaisuista

Käräjäoikeus on 14.11.2007, 13.12.2007, 11.1.2008, 30.1.2008, 8.2.2008, 29.2.2008, 7.3.2008, 9.4.2008, 9.5.2008, 9.6.2008, 9.7.2008., 8.8.2008, 8.9.2008, 8.10.2008 ja 6.11.2008 sekä 19.1.2009 myöntänyt pakkokeinoasiassa PK 07/2590 pakkokeinolain 5 a luvun 2 §:n 1 momentin 9 kohdan, 3 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 7 §:n sekä 7 luvun 1 a §:n nojalla Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen tutkinnanjohtajan hakemuksista luvat A:n hallinnassa oleviin teleliittymiin kohdistuvaan telekuunteluun ja televalvontaan. Päätösten perustelujen mukaan A:ta on ollut syytä epäillä 26.5.2006 tapahtuneesta törkeästä rahanpesusta. Telekuuntelulla ja televalvonnalla saatavilla tiedoilla on voitu olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle. Tutkittavana olevan rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä pakkokeinojen käytöstä A:lle tai muulle aiheutuva oikeuksien loukkaus huomioon ottaen telekuuntelun ja televalvonnan käyttöä on voitu pitää puollettavana.

Käräjäoikeus on samalla määrännyt, että diaaritiedot, päätös ja oikeudenkäyntiaineisto on pidettävä salassa, kunnes pakkokeinon käytöstä on viimeistään ilmoitettava A:lle tai asiasta toisin päätetään.

HELSINGIN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 30.10.2012

Asian käsittely hovioikeudessa

A:n kantelu 11.1.2008 ja 19.1.2009 välisenä aikana tehdyistä päätöksistä on saapunut hovioikeuteen 16.5.2012.

Hovioikeus on 23.8.2012 määrännyt A:n kantelun liitteineen samoin kuin asiassa annettavat vastaukset ja lausumat salassa pidettäväksi asian suulliseen käsittelyyn tai pääasian ratkaisemiseen saakka mainituissa Helsingin hovioikeuden asianumeroilla R 12/1297 - 1310 käsiteltävissä asioissa.

A:n kantelu 14.11.2007 ja 13.12.2007 tehdyistä päätöksistä on saapunut hovioikeuteen 26.10.2012, asianumerot R 12/2633 ja 2634.

Hovioikeus on ratkaissut kaikki edellä tarkoitetut kantelut yhdessä.

Ratkaisu oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuudesta

Vaatimukset

A on vaatinut, että kumpikin kantelu liitteineen, A:n 19.7.2012 päivätty lausuma liitteineen samoin kuin muut asioissa annetut lausumat pidetään salassa 25 vuotta.

Salassa pidettäviksi pyydetyt asiakirjat sisälsivät A:n yksityiselämään liittyviä arkaluonteisia tietoja, epäilyjä ja väitteitä, joiden julkitulo aiheuttaisi vahinkoa ja kärsimystä A:lle sekä hänen lapsilleen, vaimolleen ja iäkkäille vanhemmilleen. Asian julkisuuteen tulleet osat olivat jo aiheuttaneet tällaista kärsimystä mainituille henkilöille. Tämän vuoksi asiakirjat oli määrättävä salassa pidettäviksi oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 9 §:n ja 10 §:n sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 26 kohdan nojalla.

Vastaus

Tutkinnanjohtaja on kumpaankin kanteluun vastatessaan lausunut, että A:n salassa pidettäviksi pyytämät asiakirjat voidaan määrätä salassa pidettäviksi.

Asiakirjat liittyivät osaksi tuomioistuimissa olleisiin rikosasioihin ja osaksi vielä syyteharkinnassa olevaan asiaan.

Hovioikeuden perustelut

1. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 7 ja 16 §:n mukaan telepakkokeinoasioissa ratkaisu- ja muu oikeudenkäyntiasiakirja tulevat julkisiksi, kun pakkokeinon tai toimenpiteen käytöstä on viimeistään ilmoitettava rikoksesta epäillylle taikka pakkokeinon tai toimenpiteen kohteena olevalle, jollei tuomioistuin erityisestä syystä päätä, että oikeudenkäyntiasiakirja tulee julkiseksi aikaisemmin tai jollei oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetusta laista muuta johdu.

2. A:lle on tehty edellä mainittu ilmoitus kaikista nyt käsiteltävistä telepakkokeinopäätöksistä. Tällä perusteella kantelun kohteena olevat käräjäoikeuden päätökset, joissa kaikissa on liitteenä tutkinnanjohtajan hakemus, ovat tulleet julkisiksi käräjäoikeudessa, eikä niistä ilmenevän tiedon salassa pitäminen voi tulla enää kysymykseen hovioikeudessa.

3. Hovioikeus toteaa, että Vantaan käräjäoikeuden pakkokeinoasiassa PK 07/2590 myöntämien lupien perusteella tehdyssä telekuuntelussa saatuja tietoja on esitetty todisteina myös muissa oikeudenkäynneissä kuin siinä asiassa, johon kuunteluluvat on myönnetty. Tämä telekuuntelussa saatu asiaan PK 07/2590 nähden ylimääräinen aineisto on tuomioistuimissa esitetyn aineiston osalta tullut julkiseksi.

4. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan oikeudenkäyntiasiakirja on pidettävä salassa siltä osin kuin se sisältää arkaluonteisia tietoja henkilön yksityiselämään liittyvistä seikoista.

5. Lain 10 §:n mukaan tuomioistuin voi asianosaisen pyynnöstä tai erityisestä syystä muutoinkin päättää, että oikeudenkäyntiasiakirja on pidettävä tarpeellisin osin salassa, jos siihen sisältyy muussa laissa salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja, joiden julkisiksi tuleminen todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa tai vahinkoa niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Tällainen muu laki on esimerkiksi viranomaisen toiminnan julkisuudesta annettu laki, jonka 24 §:n 1 momentin 26 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat muun muassa asiakirjat, jotka sisältävät tietoja rikoksesta epäillyn yksityiselämään liittyvistä arkaluonteisista seikoista.

6. Salassa pidettäväksi pyydetyt asiakirjat sisältävät tietoja, joita on saatu poliisin esitutkinnassa 6840/R/5714/07. Kantelun kohteena olevien julkisiksi tulleiden päätösten mukaan tiedot koskevat poliisin epäilyä siitä, että A olisi syyllistynyt törkeään rahanpesuun. Tämä asia on syyteharkinnassa, mutta syyteharkintaan toimitettuun esitutkintapöytäkirjaan ei ole liitetty telepakkokeinoilla saatuja tietoja televalvonnasta eikä teletallenteita.

7. Asiassa on edelliset seikat huomioiden ratkaistava, sisältävätkö nämä salattavaksi vaaditut asiakirjat arkaluonteisia tietoja A:n yksityiselämästä. Asiassa on otettava kantaa myös siihen, mikä merkitys asiassa on sillä, että käräjäoikeuden päätökset ovat julkisia ja että osa aineistosta on tullut kohdassa 3 kerrotulla tavalla julkiseksi.

8. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 9 §:n säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 13/2006 vp) yksityiskohtaisten perusteluiden, samoin kuin perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta annetun lain 8 §:n säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 309/1993 vp) yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan yksityiselämään kuuluu muun muassa yksilön oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin ja ympäristöön sekä oikeus määrätä itsestään ja ruumiistaan. Myös perhe-elämä kuuluu yksityiselämän suojan piiriin.

9. Salassa pidettäväksi pyydetyt asiakirjat sisältävät perusteita ja lausumia liittyen asiaan, jossa A:ta epäillään osallisuudesta laajaan rikolliseen kokonaisuuteen. Epäilyn mukaan hän olisi syyllistynyt ainakin törkeään rahanpesuun.

10. Hovioikeus toteaa, että rikoksen tekeminen ei kuulu yksityiselämän suojan piiriin, kuten ei myöskään tieto siitä, että henkilöä epäillään rikoksesta. Tieto ei myöskään muutu yksityiselämän piiriin kuuluvaksi, kun epäily havaitaan perusteettomaksi. Oikeudenkäynnin julkisuus on julkisuuslainsäädännön vahva pääsääntö.

11. Oikeudenkäynnissä julkiseksi tuleva aineisto määräytyy sen mukaisesti, mitä aineistoa oikeudenkäynnissä esitetään. Esitutkintapöytäkirjaan sisällytetty aineisto tulee pääsääntöisesti julkiseksi asian istuntokäsittelyssä. Tuolloin voidaan aineiston salassa pitämisestä vielä erikseen määrätä. Ennen istuntokäsittelyä esitutkintapöytäkirja ei lähtökohtaisesti ole julkinen. Lisäksi se aineisto, joka on saatu esitutkinnassa ja jota ei ole liitetty esitutkintapöytäkirjaan, ei myöskään tule julkiseksi. Kun tapahtuneeseen rikokseen liittyvä aineisto tulee julkiseksi vasta rikosasian käsittelyssä oikeudessa, on A:n kantelussa esitetyn aineiston julkisuutta tarkasteltava siten kuin esitutkinnassa olevan aineiston julkisuutta.

12. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 9 §:n säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 13/2006 vp) yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan tiedon arkaluonteisuudella kuvataan henkilön yksityiselämään, terveydentilaan, vammaisuuteen tai sosiaalihuoltoon liittyvän tiedon erityistä luonnetta. Tietojen arkaluonteisuudella tarkoitetaan tavallisesti tietoja, jotka julkisina voisivat olla nöyryyttäviä tai alentavia sen henkilön kannalta, jota tieto koskee. Edellä mainitun hallituksen esityksen HE 13/2006 vp mukaan arvioitaessa oikeudenkäyntiasiakirjan arkaluonteisuutta on otettava huomioon, että oikeudenkäynteihin liittyy korostunut vaatimus julkisuudesta. Hallituksen esityksen mukaan esimerkiksi pahoinpitelyasiassa esitetyt terveydentilatiedot olisivat arkaluonteisia lähinnä esimerkiksi silloin, jos pahoinpitely olisi aiheuttanut asianomistajalle mielenterveyteen liittyviä sairauksia tai vammat ilmenisivät sukuelimien alueella. Tiedon arkaluonteisuudella ei sen sijaan tarkoitettaisi samaa kuin henkilötietolaissa ja henkilötietodirektiivissä.

13. Hovioikeus toteaa, että salassa pidettäviksi pyydetyissä asiakirjoissa sivutaan epäilyjä A:n syyllistymisestä erilaisiin talousrikoksiin. Pakkokeinoasiassa PK 07/2590 tarkoitettu epäily on syyteharkinnassa. Hovioikeus katsoo, että tällaiset epäilyt voivat näissä olosuhteissa olla sillä tavalla arkaluonteisia kuin oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa ja viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetuissa laeissa tarkoitetaan. A:n nyt salattavaksi vaatiman tiedon julkistamista tulee myös verrata siihen tilanteeseen, joka vallitsisi silloin, jos A ei olisi tehnyt nyt ratkaistavaa kantelua.

14. Esitutkinta on varsinaisen rikosasian valmistelua. Asiakirjojen julkisuudesta määrätään siinä erikseen. Asiakirjojen tuleminen julkisiksi tässä asiassa saattaa muun ohessa estää tuomioistuinta varsinaisessa rikosasiassa käyttämästä oikeuttaan määrätä asiakirjojen salassapidosta. Hovioikeus rinnastaa nyt tehtävän ratkaisun oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 31 §:n tarkoittamaan väliaikaiseen ratkaisuun.

15. Vaikka epäilyjä ei voi pitää niin nöyryyttävinä tai alentavina, että niiden salassa pitämiseksi voitaisiin poiketa julkisuuslainsäädännössä vahvaksi pääsäännöksi asetetusta oikeudenkäynnin julkisuudesta, on kohdissa 11, 13 ja 14 tarkoitetuille seikoille annettava suurempi paino kuin julkisuuden pääsäännölle.

16. A:n kertoma asian aiheuttama kärsimys A:lle tai hänen lähipiirilleen muodostaa osaltaan perusteen määrätä kysymyksessä olevia telepakkokeinoasiakirjoja salassa pidettäviksi.

17. Hovioikeus toteaa, että salaiseksi pyydetyissä asiakirjoissa mainittua tietoa on tullut julkiseksi kohdissa 2 ja 3 selostetulla tavalla. Sitä saattaa olla niin sanottuna ylimääräisenä tietona osana jonkin toisen asian esitutkinta-aineistoa, joka ei ole vielä tullut kaikilta osin julkiseksi oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 8 §:n tai jonkin toisen lainkohdan nojalla. Oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuus tulee arvioitavaksi kohdassa 1 lausutulla tavalla kussakin vielä avoinna olevassa asiassa erikseen.

18. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 26 §:n mukaan lain mukaan salassa pidettävän tiedon tai tuomioistuimen salassa pidettäväksi määräämän tiedon saa ottaa julkiseen ratkaisuun siinä laajuudessa kuin se ratkaisun perustelemiseksi on tarpeellista. Sen vuoksi tässä kokonaisuudessaan julkisessa ratkaisussa selostetaan asianosaisten esittämät pääasian ratkaisemiseksi tarpeelliset perusteet ja seikat.

19. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että asiassa ei ole estettä määrätä vaadittuja asiakirjoja salassa pidettäväksi.

Päätöslauselma

Hovioikeus määrää A:n kantelut liitteineen ja 19.7.2012 päivätyn lausuman liitteineen sekä tutkinnanjohtajan vastaukset pidettäväksi salassa 25 vuotta kantelun hovioikeuteen saapumisesta 16.5.2012 lukien. Salassapito päättyy 16.5.2037.

Pääasiaratkaisu

Kantelu

A on vaatinut, että Vantaan käräjäoikeuden myöntämät telekuuntelu- ja televalvontaluvat kumotaan tai että hovioikeus vahvistaa, että telekuuntelun ja valvonnan edellytykset eivät ole asiassa täyttyneet tai että telekuuntelu ja -valvontaluvat on myönnetty virheellisin perustein. Lisäksi A on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa yhteensä 7.011,83 eurolla korkoineen.

Telekuunteluun ja televalvontaan ei ollut ollut edellytyksiä, koska näillä keinoin saatavilla tiedoilla ei ollut voitu olettaa olevan erittäin tärkeää merkitystä niiden perusteena olevassa esitutkinnassa 6840/R/5714/07 tutkitun rikoksen selvittämiselle. Esitutkinnan 6840/R/5714/07 pöytäkirjassa ei ole mainintoja suoritetusta telekuuntelusta eikä telepakkokeinoilla hankittua tietoa tai aineistoa. Telepakkokeinoilla hankituilla tiedoilla ei ollut siten ollut merkitystä epäillyn rikoksen selvittämisessä, vaan rikosepäilyt olivat olleet muulla tavoin helpommin selvitettävissä.

Yhdenkään pakkokeinovaatimuksen tueksi ei ollut esitetty konkreettisia tosiseikkoja, eivätkä vaatimuksissa mainitut seikat olleet pitäneet paikkaansa. Esitutkinnassa 6840/R/5714/07 tarkoitetussa rikosepäilyssä ei ollut ollut kysymys osallistumisesta laajaan rikolliseen kokonaisuuteen. Bulvaanijärjestelyistä tai yhteyksistä järjestäytyneeseen rikollisuuteen ei myöskään ollut ollut kysymys. Vaatimuksissa ei ollut mainittu sitä, että A:han liittyvä rikosepäily oli tosiasiassa koskenut ainoastaan sitä, että A oli 28.9.2006 antanut eräille henkilöille lainan, jonka vakuutena olivat olleet näiden henkilöiden yhteensä 43.000 euron arvoiset eläkevakuutukset.

Asiassa ei ollut merkitystä sillä, että telepakkokeinoilla saatuja tietoja oli myöhemmin käytetty näyttönä muissa rikosasioissa, koska pakkokeinojen perusteena oli ollut ainoastaan esitutkinta 6840/R/5714/07. A ei ollut ennen 6.10.2008 ollut epäiltynä missään muussa esitutkinnassa, eikä nyt kysymyksessä olevia telepakkokeinoja ollut tämän ajankohdan jälkeenkään kohdistettu häneen muun kuin esitutkinnassa 6840/R/5714/07 tutkitun rikoksen perusteella. A:ta ei ollut tuomittu niistä rikoksista, joiden selvittämisessä oli käytetty telepakkokeinoin saatuja tietoja. Telepakkokeinoja ei voitu myöntää tuntemattomien rikosten selvittämiseksi.

A:n epäillyn rikoksen tekoaika oli ollut 26.5.2006, mutta telepakkokeinoja oli alettu käyttää vasta 21.1.2008. A:ta oli 24.5.2006 kuultu esitutkinnassa 6840/R/5714/07 asianomistajan asemassa.

Käytettyjä pakkokeinoja ei ollut voitu pitää puolustettavina ottaen huomioon tutkittavana olevan rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä rikoksesta epäillylle tai muille pakkokeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien loukkaus ja muut asiaan vaikuttavat seikat. A:han on kohdistettu perus- ja ihmisoikeuksia loukkaavia telepakkokeinoja poikkeuksellisen pitkään, vaikka asian taloudellinen intressi oli ollut vain 43.000 euroa.

Valtio on velvoitettava korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut, koska pakkokeinot oli myönnetty virheellisesti. Oikeudenkäyntikulut on korvattava tässä kanteluasiassa, koska A:lla oli asiassa itsenäinen ja pääasioista erillinen oikeussuojan tarve. Käsillä ei myöskään ollut selvää pääasiaa, koska esitutkinnassa 6840/R/5714/07 ei lopulta ollut käytetty telepakkokeinoilla saatuja tietoja.

Vastaus

Tutkinnanjohtaja on vaatinut, että A:n kantelu ja oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

A:ta oli ollut syytä epäillä törkeästä rahanpesusta. Telepakkokeinoilla oli ollut erittäin tärkeä merkitys juuri A:n osuuden selvittämiseksi osana laajaa talousrikoskokonaisuutta. Vaatimusten tueksi oli ollut konkreettisia seikkoja ja niitä oli tuotu esiin telepakkokeinohakemuksissa ja poliisin sisäisessä tietojärjestelmässä. Käräjäoikeuden päätösten perustelut eivät olleet olleet virheellisiä.

Telepakkokeinojen käytössä kyse on rikoksen selvittämisestä, eikä niiden käyttö edellytä sitä, että niillä hankittua tietoa käytetään myöhemmässä oikeudenkäynnissä. Telepakkokeinoin saatuja tietoja oli hyödynnetty asioissa, joissa A:ta oli epäilty muista vakavista rikoksista. Telepakkokeinoilla oli saatu A:n syyllisyyttä tukevaa näyttöä, joten telepakkokeinoilla oli ollut erittäin tärkeä merkitys rikosten selvittämiselle.

Epäillyn rikoksen tekoaika ja rikosnimike saattavat muuttua tutkinnan kuluessa. Poliisin käyttämän teknisen järjestelmän ominaisuuksien vuoksi telepakkokeinohakemukseen oli voinut merkitä vain yhden rikosnimikkeen, vaikka kysymyksessä oli ollut useita eri rikoksia koskeva epäily.

A:ta oli epäilty useista törkeistä rikoksista, joista on aiheutunut huomattavia vahinkoja. Epäilty rikollinen toiminta oli ollut suunniteltua ja laajamittaista. Näissä olosuhteissa rikoksesta epäillylle televalvonnasta aiheutunut oikeudenloukkaus oli suhteellisuusperiaatteen mukainen.

A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus oli joka tapauksessa ennenaikainen.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

20. Perustuslain 10 §:n mukaan kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton, mutta lailla voidaan säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen muun muassa yhteiskunnan turvallisuutta vaarantavien rikosten tutkinnassa. Tämä oikeus sisältyy myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaan ja sitä koskevaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön.

21. Pakkokeinolain (450/1987) mukaan silloin, kun on syytä epäillä jotakuta muun ohella törkeästä rahanpesusta, rikoksen esitutkintaa toimittavalle viranomaiselle voidaan lain 5 a luvun 2 §:n nojalla antaa lupa kohdistaa epäiltyyn telekuuntelua, jos saatavilla tiedoilla voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle. Samoilla edellytyksillä voidaan luvun 3 §:n nojalla antaa rikoksen esitutkintaa toimittavalle viranomaiselle lupa kohdistaa epäiltyyn televalvontaa. Lain 7 luvun 1 a §:n mukaan näitä pakkokeinoja saadaan käyttää vain, jos pakkokeinon käyttöä voidaan pitää puolustettavana ottaen huomioon tutkittavana olevan rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä rikoksesta epäillylle tai muille pakkokeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien loukkaus ja muut asiaan vaikuttavat seikat.

22. Niin kuin ennakkopäätöksestä KKO 2007:7 ilmenee, pakkokeinolain 5 a luvun pakkokeinojen yhteisenä edellytyksenä on, että rikos on tapahtunut tai on syytä epäillä sitä. Lupa telekuunteluun ja televalvontaan edellyttää, että sitä henkilöä, johon pakkokeino on tarkoitus kohdistaa, on syytä epäillä sovellettavassa säännöksessä tarkemmin määritellyn rikoksen tekijäksi. Tämä tarkoittaa sitä, että on käsillä jokin tai joitakin sellaisia seikkoja, joiden perusteella on syytä kohdistaa sanotusta rikoksesta epäilys tiettyyn henkilöön. Kun tuomioistuimen tehtävänä on huolehtia epäillyn oikeusturvasta, on tärkeätä, että se vaatimusta käsitellessään selvittää ne tosiasiatiedot, joihin rikosepäilyn väitetään perustuvan. Näin ollen yksin vaatimuksen esittävän virkamiehen viittausta tutkinnassa saatuihin tietoihin tai hänen niiden perusteella tekemäänsä johtopäätöstä ei voida pitää riittävänä selvityksenä sanotun edellytyksen täyttymisestä. Merkityksellistä on, että vaatimuksen tueksi esitetään konkreettisia seikkoja, joiden perusteella sanotunlainen syytä epäillä -arvio on mahdollista tehdä.

23. Hovioikeus toteaa, että telepakkokeinojen edellytysten käsillä oloa ei voida päätellä siitä, että telekuuntelussa saatua tähän asiaan nähden ylimääräistä tietoa on käytetty todistelussa myös muissa asioissa. Myöskään siitä, että telepakkokeinoin saatua selvitystä ei ole myöhemmin käytetty tämän asian esitutkintapöytäkirjan osana, ei voida päätellä, että niitä käyttämällä saatavilla tiedoilla ei olisi voitu olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys kyseisessä esitutkinnassa tarkoitetun rikoksen selvittämiselle. Hovioikeus katsoo, että arvio telepakkokeinojen käyttämisen edellytyksistä on tehtävä vaatimuksen esittämishetken ja asian ratkaisseen käräjäoikeuden näkökulmasta arvioiden sitä aineistoa, joka käräjäoikeudella on tuolloin ollut käytettävissään.

24. Oikeuskäytännössä ja laillisuusvalvonnassa on kiinnitetty huomiota siihen, että tuomioistuimen tulee perustella salaista pakkokeinoa koskeva päätös siten, että sen sisältämien tietojen valossa voidaan myös jälkikäteen selvittää, ovatko pakkokeinon käytön edellytykset - kuten rikosepäilyn todennäköisyystaso ja aiotun toimenpiteen konkreettinen tarve - olleet käytännössä olemassa lupaa myönnettäessä.

25. Kaikissa kantelun kohteina olevissa päätöksissä oli mainittu asianimikkeenä vain törkeä rahanpesu. Kaikkiin kantelun kohteina oleviin päätöksiin liittyviä tutkinnanjohtajan telekuuntelua ja televalvontaa koskevia vaatimuksia oli perusteltu epäilyllä siitä, että A olisi ollut osa laajaa rikoskokonaisuutta. Sen tutkinnassa oli vaatimuksen mukaan ilmennyt seikkoja, joiden perusteella oli ollut syytä epäillä A:ta siitä, että hän olisi erilaisten järjestelyjen avulla peittänyt ja hävittänyt rikoksella hankittuja huomattavia omaisuus- ja rahamääriä vaikeuttaen siten omaisuuden ja hyödyn takaisinsaantia. Erityisiksi edellytyksiksi oli mainittu, että telepakkokeinoilla saatavilla tiedoilla voitiin olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoskokonaisuuteen liittyvien bulvaanien ja tosiasiallisten toimijoiden selvittämisessä sekä rikoksella hankitun omaisuuden ja rikoshyödyn selvittämisessä ja takaisinsaannissa.

26. Käräjäoikeuden 30.1.2008 antamaan päätökseen 08/340 liittyvässä vaatimuksessa "huomattavat raha- ja omaisuusmäärät" oli täsmennetty autoiksi, kiinteistöiksi ja käteiseksi rahaksi, joiden arvo oli yhteensä satoja tuhansia euroja.

27. Käräjäoikeuden 8.2.2008 antamaan päätökseen 08/494 liittyvää vaatimusta oli perusteltu lisäksi sillä, että siihen asti suoritetussa telekuuntelussa ja televalvonnassa oli tullut ilmi seikkoja, jotka olivat vahvistaneet aiempia epäilyjä sekä tuoneet selvitystä siitä, keiden voitiin olettaa olleen todellisia toimijoita tutkitussa asiakokonaisuudessa.

28. Käräjäoikeuden 7.3.2008 antamaan päätökseen 08/844, 9.4.2008 antamaan päätökseen 08/1200, 9.5.2008 antamaan päätökseen 08/1540, 9.6.2008 antamaan päätökseen 08/1885 ja 9.7.2008 antamaan päätökseen 08/2249 liittyviä vaatimuksia oli perusteltu lisäksi sillä, että siihen asti suoritetussa telekuuntelussa ja televalvonnassa oli saatu selvitettyä "A:n epäiltyä rikollista toimintaa, rahaliikennettä ym.".

29. Käräjäoikeuden 8.8.2008 antamaan päätökseen 08/2513, 8.9.2008 antamaan päätökseen 08/2882 ja 8.10.2008 antamaan päätökseen 08/3282 liittyviä vaatimuksia oli perusteltu lisäksi sillä, että siihen asti suoritetut telekuuntelu ja televalvonta sekä muut esitutkintatoimenpiteet olivat vahvistaneet epäilyjä siitä, että A:n liiketoiminnassa oli ollut liittymiä muun muassa järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Käräjäoikeuden 6.11.2008 antamaan päätökseen 08/3673 liittyvää vaatimusta oli perusteltu edellä mainitun perustelun lisäksi myös sillä, että epäilyt A:n roolista rikollisen toiminnan rahoittajana olivat saaneet vahvistusta.

30. Käräjäoikeuden 19.1.2009 antamaan päätökseen 09/181 liittyvää vaatimusta oli perusteltu lisäksi sillä, että rikoksella hankittu omaisuus oli hankittu vero- ja velallisen rikoksilla, lukuisat A:n kanssa toimineet henkilöt olivat ulosottovelallisia ja epäillyillä toimilla oli loukattu muun muassa velkojien etua. Vaatimusta oli lisäksi perusteltu sillä, että tähän asti suoritettu telekuuntelu ja televalvonta olivat vahvistaneet epäilyjä siitä, että A:n liiketoiminnassa oli ollut liittymiä muun muassa järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

31. Vaatimuksissa esitettyjen seikkojen tueksi ei ollut esitetty muuta kuin se, mikä ilmenee edellä selostetuista vaatimuksista, ja käräjäoikeus on hyväksynyt päätöksissään tutkinnanjohtajan esittämät vaatimukset sellaisinaan.

32. Päätöksiä on arvioitava vaatimuksen kirjaamisen perusteella. Koska pakkokeinon käytön edellytysten on oltava olemassa lupaa myönnettäessä, tutkinnanjohtajan A:n rikosepäilyjen tueksi esittämiä seikkoja vastauksessaan kanteluihin ei voida ottaa huomioon.

33. Arvioidessaan telepakkokeinojen käyttämiselle asetettujen edellytysten täyttymistä tässä asiassa käräjäoikeuden päätösten perusteella hovioikeus katsoo, että tutkinnanjohtaja ei ollut pakkokeinokäsittelyissä esittänyt vaatimustensa tueksi sellaisia konkreettisia tosiseikkoja, joita on tarkoitettu korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2007:7. Hovioikeus pitää tuosta ratkaisusta ilmenevään oikeusohjeeseen nähden selvänä, että päätösten osaksi otetut viittaukset poliisin esitutkinnassa saamiin tietoihin tai epäilyihin ja poliisin tekemiin johtopäätöksiin eivät ole riittävä selvitys sanotun edellytyksen täyttymisestä. Erityisen selvää on, että tällaisena selvityksenä ei voida pitää seikkoja, jotka vaatimusten mukaan ilmenevät yleisesti vain poliisin sisäisestä tietojärjestelmästä.

34. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että käräjäoikeus ei ollut esitetyn selvityksen perusteella voinut arvioida sitä, oliko A:ta ollut syytä epäillä törkeästä rahanpesusta ja oliko telepakkokeinoilla ollut voitu olettaa olleen erittäin tärkeä merkitys tämän rikoksen selvittämiselle. Käräjäoikeudella ei siten ollut ollut edellytyksiä antaa lupaa A:han kohdistuvalle telekuuntelulle ja televalvonnalle. Tämän vuoksi kantelu on hyväksyttävä ja määrätyt telepakkokeinot kumottava.

Oikeudenkäyntikulut

35. A on voittanut asian. Hänellä on siten lähtökohtaisesti oikeus korvaukseen oikeudenkäyntikuluistaan.

36. Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, onko A:lla oikeus saada korvaus oikeudenkäyntikuluvaatimuksessaan tarkoitetuista toimenpiteistään tässä asiassa vai siinä rikosasiassa, johon nyt kumotut telepakkokeinot liittyvät.

37. Kysymyksessä olevat telepakkokeinot on kohdistettu A:han esitutkinnassa 6840/R/5714/07. Telepakkokeinoilla ei ollut saatu näyttöä, joka olisi tutkinnanjohtajankaan käsityksen mukaan ollut tässä asiassa merkityksellistä. Kantelun kohteena olevien telepakkokeinojen tarpeellisuus ei tule enää käsiteltäväksi esitutkintaan 6840/R/5714/07 liittyvässä rikosasiassa, eivätkä telepakkokeinot tule kuulumaan tämän asian oikeudenkäyntiaineistoon. On siten mahdollista, että A ei saisi korvausta nyt kysymyksessä oleviin telepakkokeinoihin liittyvistä toimenpiteistään muuten kuin tämän kanteluasian yhteydessä. Toisaalta A:lle tässä asiassa valtion varoista maksettava korvaus voidaan ottaa huomioon arvioitaessa hänen oikeuttaan saada korvaus oikeudenkäyntikuluistaan valtion varoista esitutkintaan 6840/R/5714/07 liittyvässä rikosasiassa. Asiassa ei sen sijaan ole merkitystä sillä, että telepakkokeinoin saatuja tietoja mahdollisesti hyödynnettäisiin tai olisi jo hyödynnetty jossakin toisessa rikosasiassa, koska niitä oli haettu nimenomaan liittyen esitutkintaan 6840/R/5714/07. Hovioikeus katsoo myös, että laajaa kantelua voidaan pitää pääasiaan rinnastettavana asiana. A on menestynyt kantelussaan. Syyteharkinnassa olevan varsinaisen pääasian lopputuloksella ei voida katsoa olevan merkitystä harkittaessa oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta tässä kanteluasiassa. Koska hovioikeus on käsitellyt kantelun, sillä on myös parhaimmat edellytykset ratkaista kantelua koskevat oikeudenkäyntikulut. A:lla on siten oikeus saada valtion varoista korvaus oikeudenkäyntikuluistaan tässä asiassa.

38. Hovioikeus pitää kohtuullisena korvauksena A:n avustajan tarpeellisista toimenpiteistä 5.000 euroa.

Päätöslauselma

A:ta koskevat telekuuntelu- ja televalvontaluvat, jotka Vantaan käräjäoikeus on antanut 14.11.2007 päätöksellä 3264, 13.12.2007 päätöksellä 3613, 11.1.2008 päätöksellä 121, 30.1.2008 päätöksellä 340, 8.2.2008 päätöksellä 494, 29.2.2008 päätöksellä 751, 7.3.2008 päätöksellä 844, 9.4.2008 päätöksellä 1200, 9.5.2008 päätöksellä 1540, 9.6.2008 päätöksellä 1885, 9.7.2008 päätöksellä 2249, 8.8.2008 päätöksellä 2513, 8.9.2008 päätöksellä 2882, 8.10.2008 päätöksellä 3282, 6.11.2008 päätöksellä 3673 ja 19.1.2009 päätöksellä 181, kumotaan.

Valtio velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut tässä asiassa 5.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden päätöksen antamisesta.

ESITTELIJÄN MIETINTÖ JA ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO

Viskaali Jukka Siro:

Mietintö on kohtia 7 - 19 ja 35 lukuun ottamatta hovioikeuden ratkaisun mukainen. Näiltä osin mietintö on seuraava.

Asiassa on edelliset seikat huomioiden ratkaistava, sisältävätkö nämä salattavaksi vaaditut asiakirjat arkaluonteisia tietoja A:n yksityiselämästä ja mikä merkitys asiassa on sillä, että käräjäoikeuden päätökset ovat julkisia ja että osa aineistosta on tullut kohdassa 3 kerrotulla tavalla julkiseksi. Tässä arvioinnissa on otettava lähtökohdaksi se, että oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuus on julkisuuslainsäädännön vahva pääsääntö.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 9 §:n säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 13/2006 vp) yksityiskohtaisten perusteluiden, samoin kuin perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta annetun lain 8 §:n säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 309/1993 vp) yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan yksityiselämään kuuluu muun muassa yksilön oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin ja ympäristöön sekä oikeus määrätä itsestään ja ruumiistaan. Myös perhe-elämä kuuluu yksityiselämän suojan piiriin.

Hovioikeus todennee, että rikoksen tekeminen ei kuulu yksityiselämän suojan piiriin, kuten ei myöskään tieto siitä, että henkilöä epäillään rikoksesta. Tieto ei myöskään muutu yksityiselämän piiriin kuuluvaksi, kun epäily havaitaan perusteettomaksi. Vahvana pääsääntönä pidettävän oikeudenkäynnin julkisuuden periaatteen vuoksi yksityiselämän rajoja on oikeudenkäynnissä tulkittava suppeasti. Näin ollen hovioikeus katsonee, että salassa pidettäväksi pyydetyt tiedot eivät sisällä tietoja A:n yksityiselämästä.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 9 §:n säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 13/2006 vp) yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan tiedon arkaluonteisuudella kuvataan henkilön yksityiselämään, terveydentilaan, vammaisuuteen tai sosiaalihuoltoon liittyvän tiedon erityistä luonnetta. Tietojen arkaluonteisuudella tarkoitetaan tavallisesti tietoja, jotka julkisina voisivat olla nöyryyttäviä tai alentavia sen henkilön kannalta, jota tieto koskee. Edellä mainitun hallituksen esityksen HE 13/2006 vp mukaan arvioitaessa oikeudenkäyntiasiakirjan arkaluonteisuutta on otettava huomioon, että oikeudenkäynteihin liittyy korostunut vaatimus julkisuudesta. Hallituksen esityksen mukaan esimerkiksi pahoinpitelyasiassa esitetyt terveydentilatiedot olisivat arkaluonteisia lähinnä esimerkiksi silloin, jos pahoinpitely olisi aiheuttanut asianomistajalle mielenterveyteen liittyviä sairauksia tai vammat ilmenisivät sukuelimien alueella. Tiedon arkaluonteisuudella ei sen sijaan tarkoitettaisi samaa kuin henkilötietolaissa ja henkilötietodirektiivissä.

Salassa pidettäviksi pyydetyissä asiakirjoissa sivutaan poliisin epäilyjä A:n syyllistymisestä erilaisiin talousrikoksiin. Hovioikeus katsonee, että tällaiset väitteet eivät näissä olosuhteissa ole sillä tavalla arkaluonteisia kuin oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa ja viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetuissa laeissa tarkoitetaan. Väitteitä ei voi pitää niin nöyryyttävinä tai alentavina, että niiden salassa pitämiseksi voitaisiin poiketa julkisuuslainsäädännössä vahvaksi pääsäännöksi asetetusta oikeudenkäynnin julkisuudesta.

Näillä perusteilla hovioikeus todennee, että salassa pidettäväksi pyydetyt tiedot eivät koske A:n yksityiselämää eivätkä ole arkaluontoisia.

Hovioikeus katsonee vielä, että arvioitaessa tässä asiassa tuomioistuimelle toimitettujen oikeudenkäyntiasiakirjojen salassapitoa ei voida ottaa huomioon sitä, että jokin salassa pidettäväksi pyydetty asiakirja saattaa olla osa jonkin toisen asian esitutkinta-aineistoa, joka ei ole vielä tullut kaikilta osin julkiseksi oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 8 §:n tai jonkin toisen lainkohdan nojalla. Oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuutta on arvioitava kussakin asiassa erikseen. Vaikka kantelun kohteena olevat pakkokeinot on haettu vielä syyteharkinnassa olevassa esitutkinnassa 6840/R/5714/07, tämä kanteluasia ei ole tähän asiaan nähden liitännäinen, vaan oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa tarkoitetulla tavalla oma oikeudenkäyntinsä. Näin ollen kysymystä tämän asian julkisuudesta on arvioitava itsenäisesti mainitussa laissa säädetyin tavoin.

Hovioikeus katsonee lopuksi, että oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain mukainen peruste määrätä kysymyksessä olevia asiakirjoja salassa pidettäviksi ei ole myöskään se, että A:n joutuminen epäillyksi vakavasta rikoksesta on mahdollisesti aiheuttanut kärsimystä A:lle tai hänen lähipiirilleen. Tällainen peruste ei ole sekään, että asiakirjojen sisältö on herättänyt julkisuudessa kiinnostusta.

Näillä perusteilla hovioikeus katsonee, että asiassa ei ole perustetta määrätä vaadittuja asiakirjoja salassa pidettäväksi oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n ja viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 26 kohdan nojalla, eivätkä nämä asiakirjat myöskään ole salassa pidettäviä oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 9 §:n nojalla. Siten hovioikeus hylännee A:n vaatimuksen oikeudenkäyntiasiakirjojen määräämisestä salassa pidettäviksi.

Oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeus todennee lisäksi, että A:n kantelu on menestynyt asiakirjojen salassa pitämistä koskevaa vaatimusta lukuun ottamatta. Hovioikeus katsonee, että sillä on tässä asiassa vain vähäinen merkitys, joten A:lla on tästä huolimatta lähtökohtaisesti oikeus korvaukseen oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa.

Määräaikainen hovioikeudenneuvos Mikko Saleva:

Kohtien 1 - 34 osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Sen jälkeen lausun oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta seuraavan:

Oikeudenkäyntikulut

Pakkokeinoasiassa tehty kantelu hovioikeuteen on osa syylliseksi epäillyn puolustautumista. Se on oikeuskeino, johon asianosainen voi turvautua pitäessään häneen kohdistunutta pakkokeinoa perusteettomana.

Pakkokeinolaissa tai muuallakaan ei ole nimenomaista säännöstä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta telepakkokeinoasiaa koskevassa kanteluasiassa. Tällainen kantelu tulee vireille sen vaatimuksesta, jota asia koskee. Useimmiten on kysymys rikoksesta epäillyn kantelusta. Epäillyllä on, jos syyttäjän vaatimukset varsinaisessa rikosasiassa hylätään, oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n perusteella oikeus saada valtion varoista korvaus kohtuullisista oikeudenkäyntikuluistaan myös telepakkokeinoista tekemänsä kantelun osalta.

Oikeudenkäyntikuluja tuomitaan muutoksenhakutuomioistuimessa pääsääntöisesti vain silloin, jos asia ei ole kesken alemmassa tuomioistuimessa tai muussa menettelyssä. Ennakkopäätöksessä KKO 2002:85 korkein oikeus on määrännyt valtion korvaamaan oikeudenkäyntikuluja sellaisille pakkokeinoasian asianosaisille, jotka eivät olleet olleet osallisia siinä rikosasiassa, jota varten ennakkopäätöksessä tarkoitettu takavarikko oli toimitettu. Takavarikon voimassapitämiseen heitä koskevan aineiston osalta ei ollut ollut perusteita, ja heillä oli ollut oikeudellinen tarve saattaa takavarikon laillisuus tuomioistuimen tutkittavaksi. Mitään asiallista perustetta ei ollut ollut sille, että heillä, toisin kuin rikosasian vastaajalla, ei olisi ollut oikeutta saada oikeudenkäyntikuluistaan korvausta valtion varoista. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksetkin huomioon ottaen oli tuossa asiassa ollut kohtuutonta, jos he olisivat joutuneet pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tällaisesta tilanteesta ei kuitenkaan nyt ole kysymys.

Kysymyksessä olevat telepakkokeinot on kohdistettu A:han asianumerolle 6840/R/5714/07 kirjatussa esitutkinnassa, jossa häntä on epäilty törkeästä rahanpesusta. Asia on syyteharkinnassa eli edellä tarkoitetulla tavalla kesken. Kantelun kohteena olevien telepakkokeinojen kautta saadun selvityksen merkitys ei määräydy pelkästään sen perusteella, onko suoranaisia pakkokeinoilla saatuja tietoja otettu esitukintapöytäkirjaan vai ei. On eri selvittelyn varassa, missä määrin A:n mahdolliset muut kuin telepakkokeinoihin liittyvät puolustautumisen kustannukset tulevat korvatuiksi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n tarkoittamalla ratkaisulla. Kuitenkin A:n puolustautumisen kustannukset telepakkokeinojen osalta ovat osa hänen puolustautumisensa kokonaiskustannuksia, joihin saattaa sisältyä avustajan käyttäminen esimerkiksi esitutkinnan loppulausuntoa laadittaessa. Merkitystä ei ole sillä, että laissa ei ole säännöstä kulujen korvaamisesta siinä tilanteessa, että syytettä ei hänen kohdallaan nosteta. Hovioikeudella ei myöskään ole tässä asiassa sellaista asian ratkaisemiseen riittävää tietoa, joka pääasian ratkaisevalle tuomioistuimelle väistämättä kertyy pääkäsittelyn perusteella.

On lisäksi huomioitava, mitä puolustajan määrääminen merkitsee epäillyn puolustajan kustannusten rahoittamisessa. Tilanteissa, joissa rikoksesta epäillylle on määrätty puolustaja, tulee puolustajalle määrättäväksi palkkio ja kulukorvaus oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 1 momentin ja oikeusapulain 17 ja 18 §:n mukaisesti. Puolustajalle voidaan maksaa myös niin sanottu välilasku silloin, kun siihen on perusteita. Tällä perusteella puolustajan palkkio on mahdollista maksaa tarvittaessa myös hovioikeudessakin. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:ssä säädetään että jos tuomioistuin toteaa epäillyn syyllistyneen rikokseen, jonka esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten hänelle oli määrätty puolustaja, hänet on velvoitettava korvaamaan valtiolle sen varoista 10 §:n nojalla maksetut korvaukset huomioiden epäillyn oikeus oikeusapuun. Tämä merkitsee myös sitä, että lailla on säädetty järjestely, jonka mukaan törkeästä rikoksesta epäillylle ei aiheudu kustannuksia hänelle määrätyn puolustajan palkkion osalta silloin, kun syyte hylätään, eikä myöskään silloin, kun syytettä ei edes saateta vireille. Edellytyksenä on kuitenkin, että epäilty käyttää oikeuskeinonaan puolustajan määräämistä. A ei ole tähän oikeuskeinoon turvautunut.

Edellä mainituin perustein hylkään A:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen. Äänestyksen lopputulos huomioon ottaen olen tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrän osalta samaa mieltä kuin enemmistö.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenlaamanni Pauli Viitanen
hovioikeudenneuvos Tuula Myllykangas
määräaikainen hovioikeudenneuvos Mikko Saleva (erim.)

Esittelijä:

viskaali Jukka Siro (mietintö)

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen. Korkeimman oikeuden ratkaisu 12.04.2013 : Ei valituslupaa

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.