12.10.2012

ESPOON KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 27.6.2012

Kanne
A Oyj on vaatinut, että Ranskan Evreuxissa sijaitsevan työtuomioistuimen 9.11.2011 antama tuomio vahvistetaan Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaiseksi siltä osin kuin tuomiossa on velvoitettu A Oyj suorittamaan B:lle 150 euron määräistä päiväkohtaista viivästyskorvausta 15 päivän kuluttua tuomion tiedoksiantamisesta lukien eikä sanottua tuomiota siltä osin tunnusteta eikä panna täytäntöön.

Kanteen perusteet
Kantajan ranskalainen tytäryhtiö oli vuonna 2002
lopettanut toimintansa ja hakeutunut konkurssiin. Työntekijät oli
irtisanottu. B oli nostanut A Oyj:tä vastaan kanteen Ranskassa ja
vaatinut korvauksia perusteettoman irtisanomisen perusteella.

Ranskalainen erityistuomioistuin oli 9.11.2011 antamassaan tuomiossa
velvoittanut A Oyj:n maksamaan B:lle 14.274 euron korvauksen
Ranskan lain mukaisine viivästyskorkoineen työsuhteen
perusteettomasta irtisanomisesta. A Oyj oli lisäksi velvoitettu
maksamaan B:lle erillistä viivästyskorvausta 150 euroa päivässä
siitä lukien, kun 15 päivää oli kulunut tuomion tiedoksiannosta, siihen asti,
kunnes tuomittu määrä oli maksettu.

Viivästyskorvauksessa oli kysymys rangaistusluonteisesta korvauksesta,
joka ei perustunut eikä liittynyt B:lle aiheutuneeksi katsottuun
vahinkoon. Mainittu korvaus oli vahingonkorvausoikeudellisen
rikastumiskiellon vastainen, koska B tulisi saamaan sen
perusteella 150 euroa päivässä ylimääräistä ja perusteetonta
taloudellista hyötyä.

Viivästysseuraamuksessa oli kysymys B:tä rikastuttavasta
maksusta, jolla A Oyj:tä rangaistaisiin suorituksen mahdollisesta
viivästymisestä. Vahingon aiheuttajaa ei kuitenkaan voida tuomita
maksamaan korvausta, joka asettaisi vahingon kärsijän parempaan
asemaan kuin missä hän olisi ollut ilman vahinkotapahtumaa.
Viivästyskorvausta ei voinut rinnastaa viivästyskorkoon.

Kanteessa kerrotun tuomion täytäntöönpano tulisi tapahtumaan
Espoossa, jossa sijaitsee A Oyj:n pääkonttori ja josta yhtiön hallintoa
pääasiallisesti hoidetaan.

A Oyj:llä oli ilmeinen oikeussuojan tarve asiassa.

Puheena olevassa tuomiossa maksettavaksi tuomittu viivästyskorvaus oli
selvästi Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen eikä mainittua
tuomiota tältä osin tullut tunnustaa eikä panna täytäntöön Suomessa.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU PÄÄPIIRTEITTÄIN

Ulkomailla annettu tuomio pannaan täytäntöön Suomessa
tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja
täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun
neuvoston asetuksen n:o 44/2001 nojalla.

Käräjäoikeus on tuomiostaan tarkemmin ilmenevillä perusteilla päätynyt siihen, että kanteessa kerrottu työtuomioistuimen tuomitsema 150 euron määräinen päiväkohtainen viivästyskorvaus ei ole Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen.

Käräjäoikeus on katsonut, että kanne on oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteeton, ja sen vuoksi haastetta antamatta heti hylännyt kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Erja Sorjonen.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 12.10.2012

Valitus
A Oyj on toistanut käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän ulkomaisen tuomion tunnustamisen ja täytäntöönpanokelpoisuuden epäämistä koskevan vaatimuksensa. Toissijaisesti yhtiö on vaatinut, että asia palautetaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Ranskan työtuomioistuimen tuomio päiväkohtaisen viivästyskorvauksen osalta on Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen, joten Bryssel I -asetuksen nojalla sitä ei voi tunnustaa eikä saattaa täytäntöönpanokelpoiseksi. Toisaalta yhtiöllä on kansallisen lainsäädännön nojalla oikeus nostaa epäämistä koskeva niin sanottu negatiivinen vahvistuskanne. Bryssel I -asetus ei rajoita tätä oikeutta. Kanne ei ollut selvästi perusteeton, joten sitä ei ole voinut hylätä haastetta antamatta. Yhtiöllä on asiassa oikeussuojan tarve, koska ranskalaisessa tuomiossa asetettu viivästyskorvaus oli Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen, mutta myös virheellinen, kohtuuton ja taloudellisilta vaikutuksiltaan merkittävä.

Lausuma
Hovioikeus on pyytänyt yhtiöltä lausuman Bryssel I -asetuksen soveltuvuudesta ja etenkin sen 49 artiklan mahdollisesta merkityksestä. Yhtiö on lausumassaan todennut, että asetus ei kiellä sitä, että velallinen tekee tunnustamisen ja täytäntöönpanokelpoisuuden epäämistä koskevan hakemuksen. Yhtiöllä on tarve saada ratkaisu uhkasakon täytäntöönpanokelvottomuudesta, vaikka sakon kokonaismäärä ei olekaan vielä tiedossa.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Kysymyksenasettelu
Yhtiö on käräjäoikeudessa perustanut vaatimuksensa Bryssel I -asetukseen (neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla) mutta viitannut myös oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 25 §:n 3 momentin säännökseen, joka koskee Suomen tuomioistuimen toimivaltaa tilanteessa, jossa vieraan valtion tuomioistuimessa noudatettava menettely tai sovellettava lainsäädäntö on ristiriidassa Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa. Hovioikeus toteaa, että asiassa ei ole ollut kysymys sanotun lainkohdan tarkoittamasta tilanteesta.

Bryssel I -asetukseen perustuva toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion täytäntöönpanoa koskeva asia tulee käsitellä käräjäoikeudessa hakemuksena. Yhtiö on saattanut asian vireille kanteena ja käräjäoikeus onkin käsitellyt asian negatiivisena vahvistuskanteena ja katsonut, että yhtiön kanne on oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteeton. Käräjäoikeus on haastetta antamatta hylännyt kanteen tuomiolla.

Hovioikeudessa kysymys on siitä, voiko yhtiön vaatimus tulla käsitellyksi ja hyväksytyksi joko Bryssel I -asetuksen tarkoittamana hakemuksena tai kansalliseen lainsäädäntöön perustuvana negatiivisena vahvistuskanteena.

Vaatimuksen perustaminen Bryssel I -asetukseen
Bryssel I -asetuksessa säännelty järjestelmä jäsenvaltioiden tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta perustuu jäsenvaltioiden keskinäiseen luottamukseen, jota ne osoittavat toistensa oikeusjärjestyksille ja lainkäyttöelimille. Sen vuoksi asetuksen 33 artiklan mukaan jäsenvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan toisissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä. Jos tunnustamisesta tulee riitaa, mainittu artikla säätää edelleen, että jokainen, jonka etua tuomion tunnustaminen koskee, voi pyytää asetuksessa tarkoitetussa menettelyssä vahvistettavaksi, että tuomio on tunnustettava. Poikkeuksellisesti tuomiota ei asetuksen 34 artiklan mukaan tunnusteta muun muassa silloin, jos tunnustaminen on selkeästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), missä tunnustamista pyydetään.

Jäsenvaltiossa annetun tuomion täytäntöönpanokelpoisuudesta säädetään asetuksen 38 artiklassa. Sen mukaan jäsenvaltiossa annettu ja siellä täytäntöönpanokelpoinen tuomio on pantava täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, kun tuomio asiaan osallisen hakemuksesta on siellä julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi. Mainitun artiklan ja koko asetuksen lähtökohta on se, että se riidan osapuoli, jolla on tarve saada ulkomainen tuomio julistettua täytäntöönpanokelpoiseksi, esittää sitä koskevan vaatimuksen. Toisaalta asetus ei nimenomaisesti kiellä päinvastaista menettelyä eli tässä tapauksessa esitettyä täytäntöönpanokelvottomaksi julistamista koskevaa hakemusta.

Asetuksen 41 artiklan mukaan täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen tapahtuu heti, kun jäljempänä asetuksessa edellytetyt muodollisuudet on täytetty, suorittamatta muun muassa 34 artiklassa tarkoitettua oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisuutta koskevaa tarkistusta. Asian käsittelyn tässä vaiheessa ei vaatimusta saateta edes vastapuolen tietoon. Asetuksen 45 artiklan mukaan vasta muutoksenhakutuomioistuin, jonne asian voivat saattaa kaikki osapuolet, voi evätä tuomion julistamisen täytäntöönpanokelpoiseksi tai kumota täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehdyn päätöksen esimerkiksi oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisuuden perusteella.

Hovioikeus toteaa, että Bryssel II a -asetukseen (neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta) sisältyy samankaltaiset säännökset toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kuin Bryssel I -asetukseen. Nyt tarkasteltavan kysymyksen kannalta asetuksissa on kuitenkin se ero, että Bryssel II a -asetuksen 21 artiklan 3 kohdan mukaan asetuksen III luvun 2 jaksossa tarkoitetussa menettelyssä voidaan pyytää vahvistettavaksi paitsi, että tuomio on tunnustettava, myös, että tuomio on jätettävä tunnustamatta. Bryssel I -asetuksen vastaavan säännöksen (33 artiklan 2 kohta) mukaan tällainen vahvistamisvaatimus voi edellä ilmenevällä tavalla koskea vain sitä, että tuomio on tunnustettava. Hovioikeus katsoo tämän muutoin samankaltaisiin sääntelyihin tehdyn eron tukevan päätelmää, että Bryssel I -asetuksen säännösten nimenomaisena tarkoituksena on, että tuomion tunnustamatta jättämistä koskeva vaatimus voidaan esittää vasta muutoksenhakutuomioistuimessa.

Myös oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että asetuksen nojalla ei voi saattaa vahvistettavaksi sitä, että tuomiota ei tunnusteta. (Brussels I Regulation: toim. Ulrich Magnus & Peter Mankowski, 2012, s. 642 ja Lennart Pålsson: Bryssel I-förordningen jämte Bryssel- och Luganokonventionerna, 2008, s. 286 s.)

Hovioikeus katsoo, että yhtiön vaatimus ei ole yhteensopiva Bryssel I -asetuksen tarkoitusperien kanssa. Asetuksen säätämä menettely on tarkoitettu nimenomaan turvaamaan sen osapuolen oikeudelliset edut, jolla on ulkomaiseen tuomioon perustuva saatava toiselta.

Lisäksi tuomiossa tarkoitettu päiväkohtainen viivästyskorvaus on luonteeltaan asetuksen 49 artiklan tarkoittama uhkasakko. Kun yhtiö on hakenut Ranskassa muutosta tuomioon ja siten viivästyskorvaus ei vielä ole lopullinen, ei tuomio tältä osin myöskään ole sanotun artiklan nojalla täytäntöönpanokelpoinen Suomessa. Siten vaikka yhtiön vaatimus olisikin asetuksen mukainen, ei yhtiöllä olisi oikeussuojan tarvetta saada päätöstä täytäntöönpanokelvottomuudesta.

Vaatimuksen perustaminen kansalliseen lainsäädäntöön
Niin sanotun negatiivisen vahvistuskanteen on suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa kuvattu tähtäävän sen vahvistamiseen, ettei kantajan ja vastaajan välillä ole jotakin tiettyä konkreettista oikeussuhdetta, esimerkiksi sopimussuhdetta tai että vastaajalla ei ole tiettyä oikeutta kantajaa kohtaan. Vahvistuskanne on yleiskanne, joka voidaan nostaa kaikissa tapauksissa, joissa kantajalla on todellinen oikeussuojan tarve haluamaansa vahvistukseen. (Juha Lappalainen: Siviiliprosessioikeus I, 1995, s. 368 s. ja Antti Jokela: Oikeudenkäynti II, 2002, s. 192) Edelleen oikeuskirjallisuudessa on esitetty näkökantoja, joiden mukaan Bryssel I -asetus ei rajoittaisi oikeutta kansallisten lakien nojalla pyytää vahvistettavaksi sitä, että tuomiota ei tunnusteta. (Lennart Pålsson: edellä mainittu teos s. 286 s. ja Risto Koulu: Kansainvälinen prosessioikeus pääpiirteittäin, 2003, s. 214)

Tässä asiassa on kysymys toisessa jäsenvaltiossa annetun vailla lainvoimaa olevan tuomion tunnustamisen ja täytäntöönpanokelpoisuuden epäämisestä. Suomen oikeus ei mahdollista sitä, että asianosainen erillisessä oikeudenkäynnissä vaatisi sen vahvistamista, että Suomen kansallisen tuomioistuimen ratkaisua ei voitaisi panna täytäntöön, olipa ratkaisu lainvoimainen tai ei. Bryssel I -asetuksen lähtökohta on, että muiden jäsenvaltioiden tuomiot tunnustetaan toisissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä ja että ne siten tässä mielessä voidaan lähtökohtaisesti rinnastaa kansallisiin tuomioihin. Tähän nähden yhtiön negatiivista vahvistuskannetta koskevalle vaatimukselle ei löydy tukea myöskään kansallisesta lainsäädännöstä.

Loppupäätelmä
Yhtiön vaatimukselle ei löydy perustetta Bryssel I -asetuksesta taikka kansallisesta lainsäädännöstä. Yhtiöllä ei myöskään ole oikeussuojan tarvetta saada vaatimaansa kieltoratkaisua. Yhtiön vaatimus on siten selvästi perusteeton. Näillä perusteilla aihetta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ole.

Tuomiolauselma :

Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet :

hovioikeudenneuvos Elisabeth Bygglin
hovioikeudenneuvos Jarmo Kilpelä
määräaikainen hovioikeudenneuvos Tuomo Antila

Esittelijä :

viskaali Jenny Öberg

Lainvoimaisuus :

Lainvoimainen