28.3.2011

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

JÄMSÄN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 9.6.2009

Asia: Työsuhteen päättämiseen perustuva korvaus

KANTAJA A

VASTAAJA B Oy

KUULTAVAT

Työttömyyskassa ja

Työttömyysvakuutusrahasto

TAUSTATIEDOT

A on työskennellyt toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa B Oy:n tehtaalla 3.5.1990 lukien. A työskenteli vuodesta 1992 lähtien paperikone 7:n pituusleikkurilla. Työnantaja irtisanoi A:n työsuhteen 23.5.2006 päättymään 30.11.2006. Työnantaja ilmoitti irtisanomisen perusteeksi tuotannolliset ja taloudelliset syyt.

A ja B Oy solmivat 14.11.2006 määräaikaisen työsopimuksen 1.12.2006-31.8.2007. Määräaikaista työsuhdetta jatkettiin 15.8.2007 31.8.2008 saakka.

- - -

KANNE

A on vaatinut, että B Oy velvoitetaan maksamaan

1. irtisanomisajan palkkaa 16.274,64 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.8.2008 lukien

2. lomakorvausta irtisanomisajalta 2.945,84 euroa viivästyskorkoineen 31.8.2008 lukien

3. korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaava määrä 65.098,56 euroa viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 27.11.2008 lukien

4. korvaus oikeudenkäyntikuluista 6.450 euroa viivästyskorkoineen siitä lukien kun kuukausi on kulunut ratkaisupäivästä.

PERUSTEET

1. A pystyttiin jo irtisanomisaikana sijoittamaan toisiin tehtäviin. Vastaaja solmi irtisanomisen päättymisen lykkäämisen sijaan kantajan kanssa määräaikaisen työsopimuksen ilman, että sille olisi ollut työsopimuslain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitettua perusteltua syytä. Tämän vuoksi kantajan työsopimuksen tulee katsoa jatkuneen toistaiseksi voimassa olevana myös 30.11.2006 jälkeen.

Koska A ei saanut työsuhteen päättyessä lainkaan hyväkseen irtisanomisaikaa, vastaajan on maksettava hänelle täysi palkka irtisanomisajalta. - - -

2. Työsopimuslain 6 luvun 4 §:n mukaan työntekijällä on oikeus irtisanomisajalta täyteen palkkaan. A:lla on siten oikeus saamatta jääneeltä irtisanomisajaltaan myös vuosilomalaissa tarkoitettuun lomakorvaukseen. - - -

3. Koska A:n työsuhde on päättynyt ilman, että siihen olisi ollut minkäänlaista työsopimuslaissa tarkoitettua perustetta, A:lla on oikeus työsopimuslain 12 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen. Ottaen huomioon työsopimuksen päättämisen ilmeisen perusteettomuuden, A:n työsuhteen keston, vastaajan menettelyn asiassa sekä työntekijän ja työnantajan olot ylipäänsä, vaadittu 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus on perusteltu. - - -

Vaikka työntekijän työn arvioitaisiin vähentyneen olennaisesti ja pysyvästi, työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin. Arviointia on suoritettava koko irtisanomisajan, koska irtisanomisperusteen tulee olla voimassa irtisanomisajan loppuun
saakka. Mikäli irtisanomisaikana ilmaantuu uutta työtä, tätä tulee tarjota irtisanomisuhan alla olevalle työntekijälle.

Kantaja olisi voitu sijoittaa uudelleen jo irtisanomisajan kuluessa, kun keräyspaperivarastolla keräyspaperinhajoittajana toimineen työntekijän työsuhde purettiin 11.8.2006. Kantaja on tehnyt kyseistä tehtävä useana kesänä, joten hänellä olisi ollut kaikki edellytykset toimia tehtävässä. Häntä ei kuitenkaan sijoitettu tehtävään, vaan siihen palkattiin työntekijä Rauman tehtaalta. Työntekijä ei ollut edes irtisanomisuhan alaisena.

Tässä tapauksessa kantajalle on ollut työtä tarjolla. Työn keston minimipituus on ensin ollut kahdeksan kuukautta ja tämän jälkeen yksi vuosi. Kun otetaan huomioon se seikka, että A:n irtisanomisaika on ollut kuusi kuukautta, työsopimuksen määräaikaisuudelle ei ole ollut mitään perustetta. A:n irtisanominen olisi tullut peruuttaa irtisanomisajan puitteissa tai irtisanomisen päättymistä lykättävä, jolloin hänen työsuhteensa olisi jatkunut toistaiseksi voimassa olevana.

Mikäli A:n työsuhde olisi jatkunut toistaiseksi voimassa olevana, hän olisi ollut oikeutettu vastaajayhtiön Kaipolan tehtaalla 2.1.2007 täytettyyn pituusleikkurin hoitajan tehtävään ja Jämsänkosken tehtaalla auenneeseen jälkikäsittelijän toimeen. Jämsänkosken tehtaalla on 1.10.2007 vakinaistettu työntekijä, joka on ollut takaisinottovelvoitteen piirissä eli jo aiemmin irtisanottu työntekijä. Työsopimuslain mukaan uudelleensijoitusvelvoite on ensisijainen työnantajan takaisinottovelvoitteeseen nähden.

Vastaaja on työsopimuksen kestoajan valinnalla evännyt A:lta etuoikeuden työhön, jota yhtiössä on ollut tarjolla. Määräaikaisen työsopimuksen käytöllä on pyritty yksinomaan uudelleensijoittamisvelvoitteen välttämiseen. A:lle on ollut jatkuvasti työtä tarjolla siten, että työnantajalla on ollut mahdollisuus käyttää täysimääräisesti ennakointioikeuttaan varautuessaan siihenkin mahdollisuuteen, että määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä ollut työntekijä palaa työhön. Vastaajan on lisäksi perustellusti tullut voida arvioida, että puolentoista vuoden aikana aukeaa työpaikkoja, joihin A voidaan sijoittaa osaamisensa ja ammattitaitonsa puitteissa voidaan sijoittaa.

VASTAUS

B Oy on vastustanut kannetta, vaatinut, että se hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut 8.289 euroa viivästyskorkoineen siitä lukien kun kuukausi on kulunut ratkaisupäivästä.

Yhtiö on kiistänyt määrällisesti työsuhteen päättämisestä vaaditun korvauksen.

PERUSTEET

1. ja 2. - - - Kysymys oli joukkomittaisesta irtisanomisesta.

Irtisanomisaikana A ja työnantaja sopivat määräaikaisen työsopimuksen kuljetusosaston kuorma-autonkuljettajan tehtävästä. Kysymys oli autonkuljettajan sairausloman sijaisuudesta. - - - Sairauslomaa jatkettiin 31.8.2008 saakka, ja tästä syystä A:n määräaikaista työsopimusta jatkettiin 15.8.2007 31.8.2008 saakka.

Keväällä 2007 - - - A:n sijaistama työtehtävä lopetettiin. A:n työsuhde päättyi määräaikaisen työsopimuksen määräajan umpeuduttua.

Tarjolla olleita vapaita tehtäviä on selvitelty yhteistoimintamenettelyssä ja muutosturvan toimintamallin mukaisesti. Myös kantajan tiedossa on ollut B Oy:n toimintamalli, joka joukkomittaisessa irtisanomisissa edellytti, että työntekijä hakee avoimia työtehtäviä, joista ilmoitetaan muun muassa intranetissa. Irtisanomisajan kuluessa kantaja ei tehnyt ainuttakaan työhakemusta.

- - -

Määräaikaisen työsuhteen voimassa ollessa A haki LWC PL -hoitaja/ajomiehen tehtävää, joka täytettiin 2.1.2007 takaisinottovelvollisuuden piirissä olleella työntekijällä. Samoin kävi A:n hakiessa JAM SC PK 6 jälkikäsittelyyn. Tehtävä KAI TD PK 7 käsitti kolme lyhyttä määräaikaista vuorotteluvapaasijaisuutta ajalle elokuu - 31.12.2007. Koska A oli sopinut määräaikaisen työsopimuksen jatkamisesta vuodeksi eteenpäin, nämä tehtävät eivät voineet tulla kysymykseen.

A:lle tarjottiin muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä. Ottaen huomioon A:ta koskeva tuotannollinen ja taloudellinen irtisanomisperuste ja uhkaava työsuhteen päättyminen sekä se seikka, että hänelle ei ollut tarjota hänen työsopimuksensa mukaista työtä, työnantajalla oli työsopimuslain 7 luvun 4 §:n edellytykset täyttävä oikeudellisesti pätevä peruste solmia hänen kanssaan autonkuljettajan tehtävää koskeva määräaikainen työsopimus. Perusteltu syy solmia määräaikainen työsopimus on johtunut sairauslomalla olleen autonkuljettajan sijaistamisesta. Määräaikaisen työsopimuksen jatkaminen kerran sijaisuuden ja sairausloman jatkuessa ei ole ristiriidassa työsopimuslain säännösten kanssa.

Määräaikainen työsopimus päättyy määräajan umpeuduttua. A:n sijaistama autonkuljettajan toimi (TAM 15) lakkautettiin tuotannollisella ja taloudellisella perusteella A:n määräaikaisen työsuhteen päättyessä. Työnantajalla ei ole enää ollut velvollisuutta jatkaa määräaikaista työsopimusta eikä velvollisuutta tarjota määräaikaisessa työsuhteessa olleelle A:lle työtä työsopimuslain 7 luvun 4 §:n eikä 6 luvun 6 §:n perusteella, koska mainitut lainkohdat koskevat vain toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita. Takaisinottovelvollisuus ei voi tulla muutoinkaan kysymykseen, koska se ei säätele takaisinotettavien henkilöiden vuorojärjestystä ja koska kantaja ei ole ollut lainkohdan tarkoittama "työvoimatoimistossa edelleen työtä hakeva entinen työntekijä".

Edellä olevan mukaan A:lla ei ole oikeutta irtisanomisajan palkkaan ja lomakorvaukseen.

3. A:n työsopimus irtisanottiin tuotannollisella ja taloudellisella perusteella. Määräaikainen työsopimus solmittiin oikeudellisesti pätevästi. Määräaikainen työ päättyi määräajan umpeutumisen ja toimen lakkauttamisen johdosta.

Vastaajalla ei ole ollut velvollisuutta tarjota A:lle määräaikaisena työntekijänä työtä työsopimuslain 7 luvun 4 §:n ja 6 luvun 6 §:n perusteella. Työnanjalla on oikeus joka tapauksessa päättää takaisin otettavien työntekijöiden vuorojärjestyksestä.

Edellä olevilla perusteilla A:lla ei ole oikeutta korvaukseen työsopimuslain 12 luvun 2 §:n perusteella.

KUULTAVIEN LAUSUMAT

- - -

Työttömyysvakuutusrahasto on vaatinut siinä tapauksessa, että työnantaja velvoitetaan maksamaan korvausta työsopimuslain 12 luvun 2 §:n nojalla, että työantaja velvoitetaan maksamaan sille työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukainen korvauksesta tehtävä vähennys korkolain 4 §:n 1 mo-
mentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukin kun kuukausi on kulunut ratkaisun antamisesta.

- - -

RATKAISU

Perustelut

- - -

Kysymys on työsopimuslain 7 luvun 4 §:n tarkoittamasta työn tarjoamisvelvollisuudesta. Kysymys on myös siitä, onko työnantajalla 14.11.2006 ollut työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentin tarkoittama perusteltu syy solmia A:n kanssa määräaikainen työsopimus.

Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n toisen virkkeen mukaan työsopimusta ei saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin. Saman luvun 4 §:n mukaan työntekijälle on tarjottava ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Jos tällaista työtä ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä.

Vastaajan nimeämien todistajien kertomana on selvitetty, että yhtiössä on käytössä oma sisäinen intranet-järjestelmä, jossa ilmoitetaan vapaat työpaikat. Näin oli menetelty myös keräyspaperinhajoittajan tehtävän osalta. Tehtävää voi hakea järjestelmän kautta, mutta myös muutoin kirjallisesti vapaamuo-toisesti ilmoittamalla halukkuutensa tehtävään. Vastaajan mukaan tämä täyttää työsopimuslain 7 luvun 4 §:n mukaisen työn tarjoamisen kriteerin.

- - -

A ei ollut hakenut keräyspaperinhajoittajan tehtävää. Kuitenkin työnantajalla oli tiedossa, että irtisanottu A oli kiinnostunut tehtävästä. Valinta oli vapaamuotoinen siten, ettei ollut sidottu luetteloon tehtävää hakeneista. Työnantajan on oma-aloitteisesti selvitettävä sekä irtisanomisuhan alaiselle
työntekijälle tarjottavissa olevat työt että hänen suoriutumisensa niistä.

Vastaaja on vedonnut siihen, että A:lle tarjottiin työtä, kun hänen kanssaan solmittiin määräaikainen työsopimus. Käräjäoikeus toteaa, että on aivan eri asia tarjota määräaikaista työtä tai toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta. Keräyspaperinhajoittajan tehtävää hoitaneen henkilön työsuhde oli purettu eli tehtävä oli ilman sen hoitajaa. Asiassa ei ole tullut esiin mitään sellaista, että tehtävä olisi edes lakkautusuhan alainen. A:n kanssa solmittiin määräaikainen työsopimus työstä, jonka hoitaja oli sairauslomalla ja sittemmin tehtävä lakkautettiin.

Riidatonta on, että Kaipolan tehtaalla täytettiin pituusleikkurin hoitajan tehtävä 2.1.2007 ja yhtiön Jämsänkosken tehtaalla vakinaistettiin 1.10.2007 jälkikäsittelijän tehtävä. Yhtiö on tunnustanut, että A haki näitä tehtäviä. Yhtiön mukaan A:ta ei voitu valita, koska hänen kanssaan oli solmittu määräaikainen työsopimus.

Edellä on selvitetty, että yhtiössä oli tarjolla A:n ammattitaitoa ja kokemusta vastaavaa työtä eli keräyspaperinhajoittajan työtä. A:n irtisanominen olisi pitänyt peruuttaa. Kun oli tarjolla työtä toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa, työnantajalla ei ole ollut työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentin tarkoittamaa perusteltua syytä solmia määräaikaista työsuhdetta. Asiaa on arvioitava siten, että A:n työsuhteen olisi pitänyt jatkua toistaiseksi voimassa olevana. A on oikeutettu saamaan palkan ja lomakorvauksen kuuden kuukauden irtisanomisajalta.

Työnantajalla ei ole ollut työsopimuslakin 7 luvun 1 §:n tarkoittamaa asiallista ja painavaa syytä työsuhteen irtisanomiseen. Työnantajan on maksettava A:lle myös korvaus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

- - -

A:n työsuhde oli alkanut 3.5.1990. Hän on ollut työttömänä 31.8.2008 alkaen. A:n mahdollisuudet saada kokemustaan vastaavaa työtä ovat ainakin tällä hetkellä huonot. Vastaaja on iso yritys, joka perusteetta syrjäytti A:n täytettäessä uutta tehtävää. Toisaalta yhtiöllä oli alunperin tuotannolliset ja taloudelliset perusteet työsuhteen irtisanomiseen. Käräjäoikeus päätyy siihen, että vastaajan on maksettava A:lle korvausta 18 kuukauden palkkaa vastaava määrä.

A:lle on maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa 17.9.2008-19.1.2009 6.058,85 euroa. Koska työnantajan on maksettava A:lle irtisamisajan palkka ajalta 1.9.2008-28.2.2009, työttömyyskassa perii mainitun työttömyyspäivärahan takaisin.

A:lle on maksettu 19.1.-14.4.2009 koulutustukea, jota ei ole otettava huomioon Työttömyysvakuutusrahastolle työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaista vähennystä laskettaessa. Tiedossa ei ole, onko A:lle maksettu ansiosidonnaista päivärahaa 15.4.2009 lukien. Korvauksesta ei tehdä vähennystä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n perusteella.

TUOMIOLAUSELMA

B Oy:n on maksettava A:lle

1. irtisanomisajan palkkaa 16.274,64 euroa

2. lomakorvausta 2.945,84 euroa

edellä mainitut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.8.2008 lukien

3. korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 48.823,92 euroa viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 27.11.2008 lukien

4. korvausta oikeudenkäyntikuluista 6.450 euroa viivästyskorkoineen siitä lukien kun kuukausi on kulunut ratkaisupäivästä.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut laamanni Olavi Leppämäki.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

B Oy on vaatinut, että kanne hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta 8.289 eurolla viivästyskorkoineen 9.7.2009 lukien ja hovioikeudesta 3.630 eurolla viivästyskorkoineen kuukausi hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Käräjäoikeus on arvioinut asian oikeudellisesti väärin katsoessaan, että B Oy:n olisi tullut peruuttaa A:n irtisanominen ja tarjota hänelle keräyspaperin hajottajan työtä, vaikka A ei ollut hakenut työtä B Oy:n intranet-järjestelmässä tai muutenkaan. B Oy on asettanut keräyspaperin hajottajan tehtävän kaikkien irtisanomisuhan alaisten työntekijöiden haettavaksi intranet-järjestelmässään. Työn tarjoaminen tällä tavalla täyttää työsopimuslain 7 luvun 4 §:n edellytykset. A on ollut tietoinen ohjeistuksesta, jonka mukaan työntekijöiden on haettava avoinna olevia tehtäviä. A ei ole hakenut keräyspaperin hajottajan tehtävää. B Oy:lle ei ole siten tullut järjestelmän edellyttämää tietoa A:n halusta ottaa vastaan keräyspaperin hajottajan tehtävä. Pelkkä mahdollinen kiinnostuksen osoittaminen tehtävää hakematta ei ole riittävää. B Oy:llä ei ole siksi ollut velvollisuutta tai yksipuolisesti edes oikeutta peruuttaa A:n irtisanomista. B Oy:n ja A:n välinen 14.11.2006 solmittu määräaikainen työsopimus on oikeudellisesti pätevä ja perusteltu eikä yhtiöllä ole määräaikaisen työsopimuksen aikana ollut velvollisuutta tarjota A:lle muuta työtä, kuten kanteessa kerrottuja pituusleikkurin hoitajan ja jälkikäsittelijän tehtäviä, jotka on täytetty työsopimuslain 6 luvun 6 §:n mukaisen takaisinottovelvollisuuden piiriin kuuluvilla henkilöillä.

Käräjäoikeus on edelleen arvioinut asian oikeudellisesti väärin katsoessaan, että väitetty toistaiseksi voimassa olevan työn tarjoamatta jättäminen poistaa työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentin edellyttämän perustellun syyn (tässä tapauksessa sijaisuus) määräaikaisen työsuhteen solmimiselle. Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n mukainen työn tarjoamisvelvollisuus koskee sekä toistaiseksi voimassaolevia että määräaikaisia työtehtäviä eikä työsuhteen muodolla ole tässä suhteessa laissa määriteltyä etusijajärjestystä.

Vastaus

Vaatimukset

A on vaatinut, että valitus hylätään ja B Oy velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta 3.600 eurolla.

Perusteet

Työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 §:ien mukainen työn tarjoamisvelvoite edellyttää nimenomaisesti työnantajan aktiivisuutta sen selvittämisessä, voidaanko työntekijä sijoittaa irtisanomisen vaihtoehtona tai sen peruuttamiseksi toisiin tehtäviin sekä työnantajan vastuuta siitä, että työntekijälle tarjotaan tällaista työtä henkilökohtaisesti. Työnantaja ei voi täyttää muun työn tarjoamisvelvoitettaan pelkästään julistamalla avoimet työpaikat kaikkien haettaviksi esimerkiksi sisäisessä intranetissään. Velvollisuudesta tarjota työtä ei voi vapautua ainoastaan väitteellä siitä, että työntekijä ei ole itse hakenut avoinna olevaa työtä.

Käräjäoikeuden päätelmä siitä, että tilanteessa, jossa työnantajalla on tarjolla pysyviä työtehtäviä, tulee tarjota nimenomaan näitä pysyviä tehtäviä määräaikaisten työtehtävien sijaan, on oikea ja vastaa myös asiasta oikeuskirjallisuudessa esitettyä.

Työttömyyskassan lausuma

Työttömyyskassa on ilmoittanut, että A:lle on 30.11.2010 mennessä maksettu päivärahaa 441 päivältä ja koulutustukea 68 päivältä, lausumassa tarkemmin ilmoitetut määrät.

Työttömyysvakuutusrahaston lausuma

Työttömyysvakuutusrahasto on vaatinut, että A:lle mahdollisesti määrättävästä korvauksesta vähennetään
- 21.356,03 euroa, mikäli katsotaan, että A:n työllistyminen 19.10-30.12.2009 välisenä aikana pidentää tarkastelujaksoa vastaavasti,
- 18.078,08 euroa, mikäli katsotaan, että A:n työllistymisaika ei vaikuta tarkastelujakson pituuteen, tai
- 1.969,61 euroa, mikäli tarkastelujakson katsotaan päättyvän käräjäoikeuden tuomioon ja että B Oy velvoitetaan maksamaan korvauksesta vähennetty rahamäärä työttömyysvakuutusrahastolle viivästyskorkoineen 9.7.2009 lukien.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Työn tarjoamisvelvollisuus

Valmistelun yhteydessä on todettu olevan riidatonta, että
- A on ollut vastaajayhtiön palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa.
- A on irtisanottu 23.5.2006. Irtisanomisaika on umpeutunut 30.11.2006. Irtisanomiselle on ollut tuotannolliset ja taloudelliset perusteet.
- Vastaajayhtiön käytäntönä joukkomittaisissa irtisanomistilanteissa on ollut se, että työntekijöiden on edellytetty seuraavan intranetissä ilmoitettavia avoimia tehtäviä ja hakevan niitä.
- Vastaajayhtiön keräyspaperivaraston keräyspaperin hajottajana toimineen henkilön työsuhde on purettu 11.8.2006.
- A olisi työkokemuksensa perusteella ollut keräyspaperin hajottajan tehtävään sopiva.
- Keräyspaperin hajottajan tehtävä on ollut haettavana yhtiön intranetissä. Kysymyksessä on ollut toistaiseksi voimassa oleva työsuhde.
- A ei ole hakenut tehtävää.
- Keräyspaperin hajottajan tehtävään on sijoitettu työntekijä yhtiön toisesta yksiköstä (Rauma) eikä kysymyksessä ole ollut työsopimuslain 7 luvun 4 §:n mukainen työn tarjoaminen.
- B Oy on tehnyt 14.11.2006 A:n kanssa määräaikaisen työsopimuksen 1.12.2006 ja 31.8.2007 väliseksi ajaksi. Määräaikaista työsopimusta on jatkettu ajalle 15.8.2007-31.8.2008.
- Kysymyksessä on ollut autonkuljettajana toimineen henkilön sairausloman sijaisuus. Työtehtävä on lakkautettu, jolloin A:n työsuhde on päättynyt.
- A on määräaikaisen työsopimuksen voimassaoloaikana hakenut vastaajayhtiön pituusleikkurin hoitajan ja jälkikäsittelijän tehtäviä. Kyseessä ovat olleet toistaiseksi voimassa olevat työsuhteet. Tehtävät on täytetty työsopimuslain 6 luvun 6 §:n takaisinottovelvollisuuden piirissä olleilla henkilöillä.

Asiassa on B Oy:n valituksen johdosta ratkaistavana
- oikeuskysymys siitä, täyttääkö B Oy:n kertoma järjestelmä, jossa irtisanottu työntekijä on velvoitettu seuraamaan yhtiön intranet-järjestelmässä avoimiksi ilmoitettuja tehtäviä ja hakemaan niitä, työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 §:ien työn tarjoamisvelvollisuuden ja
- oikeuskysymys siitä, onko B Oy täyttänyt työn tarjoamisvelvollisuuden tekemällä A:n kanssa määräaikaisen työsopimuksen ja onko määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle ollut työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentin edellyttämä perusteltu syy vai onko A:n työsopimus 14.11.2006 katsottava toistaiseksi voimassaolevaksi.

Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta taloudellisella ja tuotannollisella perusteella, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin työtehtäviin saman luvun 4 §:n mukaisesti. Työsopimuslain 9 luvun 1 momentin mukaan työnantajan on ennen työsopimuksen irtisanomista taloudellisella ja tuotannollisella perusteella selvitettävä irtisanottavalle työntekijälle irtisanomisen vaihtoehdot. Sanotuista lainkohdista seuraa, että työnantajan on oma-aloitteisesti selvitettävä sekä irtisanottavalle tarjottavissa olevat työt että hänen suoriutumisensa näistä töistä. Työnantajan velvollisuus tarjota työntekijälle irtisanomisen sijasta muuta työtä jatkuu samanlaisena koko työsuhteen siis myös irtisanomisajan kestoajan. Irtisanominen on peruutettava, jos irtisanomisaikana tulee tarjottavaksi lainkohtien tarkoittamaa muuta työtä.

Työnantajalla on näillä perusteilla ensisijainen ja koko irtisanomisajan kestävä velvollisuus aktiivisesti selvittää irtisanotulle tarjottavissa olevat työt ja tarjota irtisanotulle hänen työsopimuksensa mukaista tai sitä vastaavaa työtä.

B Oy:ssä on ollut käytössä sisäinen järjestelmä, josta avoimet työpaikat käyvät ilmi. Irtisanottujen työntekijöiden on edellytetty seuraavan tuota intranettiä ja hakevan siinä ilmoitettuja avoimia työpaikkoja. Vaikka tuollainen työnhakua palveleva järjestelmä on joukkomittaisissa irtisanomistilanteissa erityisesti työnantajan kannalta tarkoituksenmukainen, se tosiasiassa siirtää vastuun avoimista työtehtävistä suoriutumisen arvioinnista tai selvittämisestä työnantajalta työntekijälle. Käytetty järjestelmä johtaa edelleen siihen, että työntekijän on aktiivisesti etsittävä ja haettava niitä työtehtäviä, joita työnantaja olisi työsopimuslain 7 luvun 4 §:n ja 9 luvun 3 §:n perusteella velvollinen tarjoamaan oma-aloitteisesti eli siirtää aktiivisen toimimisvelvollisuuden työnantajalta työntekijälle. Työnantaja ei edes nyt kysymyksessä olevan kaltaisessa joukkomittaisessa irtisanomistilanteessa voi täyttää muun työn tarjoamisvelvollisuuttaan pelkästään ilmoittamalla avoimet paikat haettaviksi sisäisessä intranetissään eikä työnantaja voi torjua muun työn tarjoamisvelvollisuuden laiminlyöntiin perustuvaa korvausvelvollisuuttaan sillä perusteella, että työntekijä ei ole hakenut avoinna ollutta työtä.

Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on tarjottava työntekijälle ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä, minkä on katsottava tarkoittavan myös työsopimuksen kestoa. Toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olleelle A:lle on näin ollen tullut tarjota ensisijaisesti pysyvää työtä.

On riidatonta, että A olisi työkokemuksensa perusteella ollut keräyspaperin hajottajan tehtävään sopiva. Edelleen on riidatonta, että kysymyksessä on ollut toistaiseksi voimassa oleva työsuhde ja että kyseiseen tehtävään on A:n irtisanomisaikana sijoitettu B Oy:n työntekijä, joka ei ole ollut irtisanomisuhan alainen. Vaikka keräyspaperin hajottajan tehtävä on ollut haettavana yhtiön intranetissä ja vaikka A ei ole hakenut tehtävää, B Oy on edellä kerrotuilla perusteilla sivuuttaessaan A:n ja sijoittaessaan keräyspaperin hajottajan tehtävään henkilön, jonka osalta kysymyksessä ei ole ollut työsopimuslain 7 luvun 4 §:n mukainen työn tarjoaminen, laiminlyönyt sille työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 §:ien mukaan kuuluvan irtisanotun työntekijän uudelleensijoittamisvelvollisuuden.

Koska B Oy olisi kohtuudella voinut sijoittaa A:n toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen, yhtiö ei ole ottaessaan A:n määräaikaiseen työsuhteeseen täyttänyt uudelleen sijoittamisvelvoitettaan eikä määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle ole ollut työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentin edellyttämää perusteltua syytä.

B Oy:n valitus on hylättävä.

Korvauksesta työsopimuslain 12 luvun 3 §:n nojalla tehtävä vähennys

Käräjäoikeus on tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla määrännyt, että B Oy:n A:lle maksettavaksi määrätystä korvauksesta ei ole tehtävä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaista vähennystä. Työttömyysvakuutusrahasto ei ole hakenut käräjäoikeuden tuomioon muutosta vaan on esittänyt työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaisen vähennyksen tekemistä koskevan vaatimuksensa hovioikeuden varattua sille tilaisuuden tulla kuulluksi. Työsopimuslain 12 luvun 3 §:ää on sen velvoittava sanamuoto huomioon ottaen sovellettava viran puolesta. Siihen nähden, että säännöksen mukaan tuomioistuimen on toimitettava työttömyysturvaetuuden maksaneelle taholle tiedoksi vasta lainvoiman saanut ratkaisu, työttömyysvakuutusrahaston ei voida edellyttää hakevan käräjäoikeuden tuomioon muutosta valittamalla voidakseen saattaa kysymyksen työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaisen vähennyksen tekemisestä hovioikeuden tutkittavaksi. Vaasan hovioikeuden 16.12.2004 antamasta tuomiosta nro 1843 (VaaHO 2005:1) ilmenevään oikeusohjeeseen nojautuen hovioikeus tutkii myös kysymyksen siitä, onko työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavaksi määrättävästä korvauksesta tehtävä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukainen vähennys ja onko työnantaja velvoitettava maksamaan vähennetty rahamäärä työttömyysvakuutusrahastolle.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaan määrätystä korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion julistamista tai antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta. Asiassa on ensin ratkaistava kysymys siitä, tarkoitetaanko työsopimuslain 12 luvun 3 §:ssä mainituilla "ennen tuomion julistamista tai antamista" maksetuilla päivärahoilla ainoastaan käräjäoikeuden tuomion antamiseen mennessä maksettuja työttömyyspäivärahoja vai onko vähennystä arvioitaessa otettava huomioon myös käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioiden välisenä aikana maksetut päivärahat.

Työnantajan maksettavaksi työsuhteen päättämisen perusteella määrätty vahingonkorvaus ei vaikuta työttömäksi jääneen työntekijän oikeuteen saada ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, kuten työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:n esitöissä on todettu (HE 115/2002 s. 53). Sama ilmenee työttömyyskassan antamasta lausumasta 29.12.2010. A:lle maksettuja työttömyyspäivärahoja ei sen vuoksi peritä takaisin ja A:lla on B Oy:n vahingonkorvausvelvollisuuden estämättä oikeus pitää saamansa päivärahat. Mikäli työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukainen vähennys tässä tilanteessa tehtäisiin vain käräjäoikeuden tuomion antamiseen mennessä maksetuista päivärahoista, A saisi hyväkseen sekä B Oy:n hänelle menetetyistä palkkaeduista maksettavaksi määrättävän vahingonkorvauksen että hänelle tuolta ajalta käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen suoritetun ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen, mikä olisi vahingonkorvausoikeudessa noudatettavan rikastumiskiellon periaatteen vastaista. Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaista vähennystä arvioitaessa on otettava huomioon myös käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioiden välisenä aikana maksetut päivärahat.

Asiassa on seuraavaksi ratkaistava kysymys siitä, onko vähennys tehtävä vain 1.3.2009 ja 31.8.2010 välisenä aikana eli välittömästi irtisanomisajan jälkeisen 18 kuukauden aikana maksetuista päivärahoista vai pidentääkö A:n työllistyminen 19.10. ja 31.12.2009 välisenä aikana tarkastelujaksoa vastaavasti 11.11.2010 saakka. Hallituksen esitykseen HE 157/2000 sisältyvän työsopimuslain 12 luvun 3 §:n alkuperäisen sananmuodon mukaan "jos työntekijä on saanut työnantajan 1 ja 2 §:ssä tarkoitettuun korvausvelvollisuuteen kohdistuvalta ajalta työttömyysturvalaissa tarkoitettua ansioon suhteutettua päivärahaa, tuomittavasta palkkaetujen menetyksestä johtuvasta korvauksesta vähennetään muuna kuin työntekijän maksuosuuteen perustuvana enintään 75 prosenttia työntekijälle maksetusta päivärahasta". Esitöiden alkuperäisen sanamuodon mukaan vähennys olisi siten tehtävä vain korvausvelvollisuuteen kohdistuvalta ajalta maksetuista päivärahoista, jolloin työntekijän tilapäinen työllistyminen korvausjakson aikana ei olisi alkuperäisen sanamuodon mukaan pidentänyt tarkastelujakson pituutta. Lainkohdan sisältö on eduskuntakäsittelyssä osittain muuttunut työ- ja tasa-arvovaliokunnan pyrittyä lainsäädäntöteknisesti selkeyttämään sitä tuomitsemistoiminnan edellyttämällä tavalla (TyVM 13/2000 s. 12). Koska lainkohdan sanamuotoon eduskuntakäsittelyssä tehdyn muutoksen tarkoitus on ollut vain selkeyttää lainkohdan sanamuotoa eikä laajentaa lainkohdassa tarkoitetun vähennyksen ajallista ulottuvuutta, hovioikeus katsoo edellä kerrottuun hallituksen esityksen sanamuotoon nojautuen, että vähennys on tehtävä vain työnantajan korvausvelvollisuuteen kohdistuvana aikana maksettujen päivärahojen osalta.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukainen vähennys on tehtävä vain siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion julistamista tai antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista. Käräjäoikeus on määrännyt maksettavaksi A:lle korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 18 kuukauden palkkaa vastaavan määrän. Koska käräjäoikeus on määrännyt, että korvauksesta ei ole tehtävä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaista vähennystä, se ei ole tuomiossaan eritellyt, miltä osin maksettavaksi tuomittu korvaus on korvausta menetetyistä palkkaeduista ja miltä osin korvausta muusta aiheutuneesta taloudellisesta tai aineettomasta vahingosta. Ottaen huomioon toisaalta A:n työsuhteen keston ja sen, että A on edelleen työtön sekä toisaalta sen, että kyseessä oleva kollektiiviperusteinen työsopimuksen päättäminen ei ole erityisesti kohdistunut A:n henkilöön loukkaavasti, hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden määräämästä korvauksesta 13 kuukauden palkkaa vastaava määrä on korvausta A:n menettämistä palkkaeduista ja 5 kuukauden palkkaa vastaava määrä korvausta muusta työsuhteen päättämisestä aiheutuneesta vahingosta.

A:lle on maksettu ansiosidonnaista päivärahaa irtisanomisaikaa välittömästi seuranneen 18 kuukauden työttömyyden ajalta 24.104,11 euroa. Kun määrästä vähennetään A:lle 15.4. ja 13.9.2009 välisenä viiden kuukauden aikana maksetut päivärahat 8.594,64 euroa, menetettyihin palkkaetuihin kohdistuvalla 13 kuukauden ajalla maksettujen päivärahojen määräksi jää 15.509,47 euroa, minkä perusteella tehtävän 75 prosentin suuruisen vähennyksen määrä on 11.632,10 euroa. Viivästyskoron määrääminen koko vähennykselle 9.7.2009 lukien, kuten työttömyysvakuutusrahasto on vaatinut, johtaisi siihen, että B Oy joutuisi maksamaan viivästyskorkoa 9.7.2009 lukien sellaisillekin päivärahaerille, jotka on maksettu A:lle vasta kyseisen päivämäärän jälkeen.

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Käräjäoikeuden B Oy:n A:lle maksettavaksi määräämästä 48.823,92 eurosta vähennetään työsopimuslain 12 luvun 3 §:n nojalla 11.632,10 euroa, mikä määrä B Oy velvoitetaan suorittamaan työttömyysvakuutusrahastolle (Nordea 200118-123591) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siten, että 1.969,61 eurolle on maksettava korkoa 9.7.2009 lukien ja 9.662,49 eurolle kuukausi hovioikeuden tuomion antamispäivästä lukien.

B Oy:n A:lle suoritettavaksi määräksi jää 37.191,82 euroa käräjäoikeuden määräämine viivästyskorkoineen.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

B Oy velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 3.600 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukausi hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Mikko Pentti, Harri Kurkinen ja Lena Engstrand.

Esittelijä: ma. asessori Kirsi Häkkinen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen

+