19.1.2011

VALITTAJA A

VASTAPUOLET Virallinen syyttäjä ja B

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

SATAKUNNAN KÄRÄJÄOIKEUS 19.3.2010

Rauman kanslia

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

29. TÖRKEÄ LIIKENNETURVALLISUUDEN VAARANTAMINEN Rikoslaki 23 luku 2 § (545/99)

7.11.2008 RAUMA

A on kuljettaessaan omistamaansa henkilöautoa JFC-746 Lensunkalliontieltä Monnankadulle laiminlyönyt poliisimiehen antamasta pysähtymismerkistä pysäyttää kuljettamansa ajoneuvo ja lähtenyt voimakkaasti kiihdyttäen pakoon.

A on Monnankadulla käyttänyt 40 km/h -nopeusrajoitusalueella yli 70 km/h seurauksin, että ajoneuvo on Kodisjoentielle käännyttyään erittäin liukkaalla kelillä suistunut kulkusuunnassaan vasemmalle puolen ojaan, mistä jatkanut vieressä olevalle pyörätielle ja alittanut Kodisjoentien kevyenliikenteen alikulkutunnelia pitkin. Käännyttyään Karpalotielle A on kovalla vauhdilla ajanut Kourujärven koulun pihalle ja edelleen kevyenliikenteen väylää pitkin metalliporttien läpi Taninpolulle ja sen jatkeena olevaa pyörätietä Isoarontielle kohti Monnankatua.

Poliisiauton lähestyessä A:n kuljettamaa ajoneuvoa on A kääntynyt Tuurapolulle, jossa poliisiauto MUI-785 on yrittänyt pysäyttää ajoneuvoa ajamalla siihen kiinni seurauksin, että A:n kuljettama auto on pyörähtänyt 180 astetta. A on päässyt jatkamaan matkaa ajaen kovalla vauhdilla yli Monnankadun Päiväsenkadulle. Risteyksessä on väistämisvelvollisuutta osoittava liikennemerkki A:n ajosuunnasta.

Päiväsenkadulla A on käyttänyt noin 80 km/h ajonopeutta alueella olevasta 40 km/h -nopeusrajoituksesta huolimatta heittelehtien ajokaistalla puolelta toiselle. Päiväsenkadulta A on kääntynyt Aronahteenpolulle ja sen jatkeena olevalle kevyen liikenteen väylälle alittaen vt 8:n alikulkutunnelia pitkin. Sieltä A on suunnannut Aronahteen koulun pysäköintialueen poikki Nummenvaheelle ja edelleen Nummenkadulle.

Nummenkadulla kaksi poliisiautoa MUI-785 ja ZZB-482 ovat kiilanneet A:n auton, mutta A on tästä huolimatta päässyt jatkamaan ajoaan ja törmännyt jäljempänä olevassa syytekohdassa tarkoitetuin tavoin edestä lähestyneeseen poliisiautoon ZSY-628. A on tahallaan ajanut päin poliisipartioautoja, vaikka hän olisi voinut pysähtyä ja kiertää nämä autot eli väistää.

A:n tahallinen liikennesääntöjen vastainen menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle ja terveydelle ja sen seurauksena kaikki kolme Länsi-Suomen lääninhallituksen poliisiosaston omistamaa ja Rauman poliisilaitoksen hallinnassa olevaa poliisiautoa ovat vaurioituneet ja poliisimiehet B, F ja D ovat loukkaantuneet. Rauman kaupungin omistama metalliportti on vaurioitunut.

31. PAHOINPITELY

Rikoslaki 21 luku 5 § 1

7.11.2008 RAUMA

A on lähdettyään edellä syytekohdassa 29 tarkoitetuin tavoin poliisin antamasta pysähtymismerkistä huolimatta ajamaan poliisia pakoon ja jouduttuaan syytekohdassa tarkoitetuin tavoin Nummenkadulla kahden poliisiauton kiilaamaksi, pyrkinyt edelleen pakoon ja tahallaan tehnyt ruumiillista väkivaltaa edestä lähestyneessä poliisiautossa olleille B:lle ja C:lle ajamalla vauhtiaan kiihdyttäen päin jo pysähtynyttä C:n kuljettamaa maija-tyyppistä poliisiautoa ZSY-628.

Menettelyllään A on tahallaan aiheuttanut B:lle ainakin aivotärähdyksen, ompelua vaatineen haavan päähän sekä vammat molempiin polviin ja olkapäänsä. Poliisiauto on vaurioitunut.

Asianomistaja B:n rangaistusvaatimus

Asianomistaja B on vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen törkeästä pahoinpitelystä 7.11.2008 Raumalla, lainkohta rikoslaki 21 luku 6 §.

A on lähdettyään hänelle aikaisemmin syyksi luetussa syytekohdassa 29 (Rauman käräjäoikeuden tuomio 08/856, 18.12.2008) tarkoitetuin tavoin poliisin antamasta pysähtymismerkistä huolimatta ajamaan poliisia pakoon ja jouduttuaan syytekohdassa tarkoitetuin tavoin Nummenkadulla kahden poliisiauton kiilaamaksi, pyrkinyt edelleen pakoon ja tahallaan tehnyt ruumiillista väkivaltaa edestä lähestyneessä poliisiautossa olleelle B:lle ajamalla vauhtiaan kiihdyttäen päin jo pysähtynyttä C:n kuljettamaa maija-tyyppistä poliisiautoa ZSY-628.

Menettelyllään A on tahallaan aiheuttanut B:lle ainakin keskivaikean aivovamman, ompelua vaatineen haavan päähän sekä vammat molempiin polviin ja olkapäähän eli aiheuttanut B:lle vaikean ruumiinvamman. Poliisiauto on vaurioitunut.

Tekoa on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Perustelut

Keskivaikea aivovamma on diagnosoitu neurologian ylilääkärin toimesta ja se on vahvistettu neuropsykologisilla testeillä. Neurologin arvion perusteella aivovamman pitäisi parantua 18 kuukauden aikana.

B ei edelleenkään kykene entisiin tehtäviinsä poliisina. Hän joutuu syömään särkylääkkeitä joka päivä, jotta saa nukuttua. Särkylääkkeestä huolimatta hän herää useita kertoja yössä. Aivovamma on parantumassa, mutta B kärsii edelleen niskakivuista ja päänsäryistä.

Arviota pysyvästä viasta ja haitasta ei ole vielä voitu tehdä. Vammautumisestaan johtuen B ei ole pystynyt harrastamaan kunnolla entisiä harrastuksiaan yli vuoteen. Vasta joulukuun loppupuolella 2009 hän on pystynyt aloittamaan uudelleen urheilun harrastamisen. Harrastuskertoja on kuitenkin jouduttu rajoittamaan 1 - 2 kertaan viikossa.

Tapahtuman jälkeen B on kärsinyt useita kuukausia pahoista muistihäiriöistä. Kaikki tehtävät on pitänyt kirjata muistiin. Hän on unohdellut jääkaapin ovea auki, hellaa päälle, ulko-ovea auki jne. Muistiongelmat häiritsevät ja vaikeuttavat edelleen B:n opiskelua.

Lisäksi B kärsii hämäränäön heikentymisestä, mikä haittaa erityisesti hämärässä ja pimeällä autoilua. Syksyllä 2009 ampumatesteissä on todettu, että hän ei kykene ampumaan molemmat silmät auki kuten ennen 7.11.2008. Tämän vuoksi B ei kykene enää osallistumaan VATI-ryhmän toimintaan. Vammat rajoittavat huomattavasti poliisin kenttätyössä selviytymistä.

B on ollut sairauslomalla 19.7.2009 saakka, jonka jälkeen hän on aloittanut opiskelut 27.7.2009 Poliisiammattikorkeakoulussa. Mikäli hän ei olisi aloittanut opiskelua, olisi sairausloma jatkunut vähintään 2 kuukautta pidempään.

B on syönyt kolarin jälkeen päänsärkyyn, olkapään ja polven kipuun satoja särkylääketabletteja. Pahimmillaan hän on joutunut syömään päänsäryn johdosta kahdeksan Burana 600 -tablettia päivässä. Tällä hetkellä tutkitaan, ovatko särkylääkkeet aiheuttaneet vatsalaukkuun/suolistoon jotain vahinkoa, koska hän on kärsinyt kovista vatsakivuista ja närästyksestä toukokuusta 2009 lähtien.

- - -

VASTAUKSET JA PERUSTEET

A on kiistänyt syyttäjän syytteen pahoinpitelystä sekä asianomistajan syytteen törkeästä pahoinpitelystä.

A on kiistänyt tahallaan tehneensä ruumiillista väkivaltaa B:lle syytteen teonkuvauksessa kuvatulla tavalla. A on kiistänyt aiheuttaneensa B:lle vaikeaa ruumiinvammaa. A on katsonut, että B:lle ei ole tilanteessa aiheutunut vaikeana ruumiinvammana pidettävää vahinkoa.

Tekoa ei kokonaisuutena arvostellen ole pidettävä törkeänä.

A:n teko on osa törkeää liikenneturvallisuuden vaarantamista, josta hänet on jo tuomittu. Tekoa ei tule arvioida itsenäisenä pahoinpitelyrikoksena.

B:n puolesta esitetyn lääketieteellisen selvityksen mukaan B:lle tehdyissä aivojen tietokone- ja magneettikuvauksissa ei ole todettu olevan normaalista poikkeavia löydöksiä. Lääkärinlausunnon mukaan B:llä on arvioitu olleen muistin häiriöitä ja jonkin verran päänsärkyä. B:n on katsottu toipuvan oireistaan kokonaan. A on katsonut, että lääkärinlausunnon yhteenvedon perusteella on pääteltävissä, että B:lle ei ole aiheutunut vaikeana ruumiinvammana pidettävää vahinkoa.

- - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Ratkaisusta on äänestetty. Asian ovat ratkaisseet lautamiehet Maarit Kordelin, Raimo Varjovuo ja Sirpa Poskiparta.

Syyksilukeminen

Kohta 31

Vastaaja on syyllistynyt törkeään pahoinpitelyyn.

Perustelut

1. Pääasia

Riidattomat perustiedot

Syytekohdassa 31 tarkoitettuja tekoja on edeltänyt tapahtumasarja, jossa poliisi on Nummenkadulla kahdella poliisiautolla kiilannut takaa-ajon jälkeen A:n kuljettaman henkilöauton. A on kuitenkin päässyt jatkamaan ajoaan ja törmännyt autollaan poliisiautoon ZSY-628. Sekä A:n kuljettama auto että poliisiauto ZSY-628 ovat vaurioituneet törmäyksessä ja poliisiautossa ollut poliisimies B on loukkaantunut.

Asianosaisten ja todistajien kertomukset ja havainnot

A on kertonut ryhtyneensä jatkamaan pakoaan sen jälkeen, kun hän oli päässyt autollaan irti poliisien kiilaustilanteesta. Ajaessaan pyörätietä A on kertonut nähneensä vastaan tulevan poliisiauton. A oli kuitenkin keskittynyt tarkkailemaan taustapeileistä takaa-ajavia ajoneuvoja. Katsoessaan eteenpäin A oli havainnut poliisiauton tulevan pyörätiellä suoraan kohti, jolloin hän oli yrittänyt väistää ajoradalle. Poliisiauto oli samanaikaisesti väistänyt ajoradalle ja autot olivat törmänneet toisiinsa.

B on kertonut, että hän ja poliisiautoa kuljettanut C olivat tulleet poliisiautolla ZSY-628 Nummenkadulle tarkoituksenaan laittaa tielle piikkimatto A:n pysäyttämiseksi. Poliisiauto oli sijainnut tiellä siten, että sen etupää oli ollut pyörätiellä takapään ollessa ajoradalla. Havaittuaan poliisiautojen kiilanneen A:n auton, B ja C olivat laittaneet piikkimaton autoon ja siirtäneet auton pyörätien kautta ajoradalle. Poliisiauto oli ollut pysähtyneenä muutaman sekunnin, kun A:n kuljettama henkilöauto oli törmännyt siihen.

C on todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut pysäyttäneensä poliisiauton Nummentielle siten, että se oli poikittain vastaantulevien kaistalla etupää pyörätiellä. B oli ryhtynyt ottamaan piikkimattoa esille. C oli itse ollut sisällä poliisiautossa. Hän oli nähnyt kahden poliisiauton kiilaavan vastaajan kuljettaman auton niin, että se oli pysähtynyt. C oli sopinut B:n kanssa, että he lähtevät ajamaan hiljalleen kohti paikallaan olevia autoja avustamaan tilanteessa, mikäli kiinniotettu yrittäisi juosten pakoon. Tämän vuoksi C ja B olivat jättäneet turvavyöt kiinnittämättä. C:n oli ensin kaarrettava auto pyörätien kautta ajoradalle, koska auton etupää oli pyörätiellä. Auton ollessa pyörätiellä C oli havainnut A:n päässeen autollaan jatkamaan pakoaan ja lähteneen ajamaan kohti C:n kuljettamaa poliisiautoa. C oli ajanut poliisiauton Nummentielle keskiviivan kohdalle ja pysäyttänyt auton. Poliisiauto oli ollut paikallaan muutamia sekunteja ennen kuin A:n kuljettama auto oli törmännyt siihen.

Todistaja D, joka oli osallistunut takaa-ajoon, on kertonut, ettei hän ollut nähnyt itse törmäystä, mutta oli nähnyt A:n kiihdyttävän autollaan. D on arvioinut A:n ajaneen autollaan niin kovaa vauhtia kuin vain on ollut mahdollista. D on arvioinut kiilauspaikan ja viimeisen törmäyspaikan väliseksi etäisyydeksi 100 - 300 metriä. D on arvioinut, että A:lla olisi ollut mahdollisuus ohittaa C:n kuljettama ajoneuvo niin halutessaan.

Todistaja E, joka on myös osallistunut takaa-ajoon, on kertonut, että A oli kiilaustilanteesta vapauduttuaan lähtenyt kuljettamaan autoaa koko ajan kiihdyttäen kohti C:n kuljettamaa ajoneuvoa. A ei ollut jarruttanut lainkaan, ja hän oli ajanut suoraan C:n kuljettaman poliisiauton keulaan. C:n kuljettama auto oli tuolloin ollut pysähtyneenä keskellä tietä. E on arvioinut, että A:n ajonopeuden on täytynyt olla ainakin 100 km/h. Matkaa kiilauspaikan ja viimeisen törmäyspaikan välillä oli muutama sata metriä.

Johtopäätökset

Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä.

Todistajien kertomuksilla on näytetty, että A on kiilaustilanteesta vapauduttuaan ryhtynyt ajamaan kohti C:n kuljettamaa autoa siten, että A on kiihdyttänyt autollaan koko matkan, jonka pituus on 100 - 300 metriä. A ei ole missään vaiheessa pyrkinyt jarruttamalla vähentämään autonsa vauhtia.

A:n on täytynyt käsittää, että voimakkaasti kiihdyttämällä autollaan ainakin sadan metrin matka, auto saavuttaa sellaisen nopeuden, että hän törmäämällä autollaan toiseen autoon aiheuttaa toisella autossa olevalle ruumiinvamman.

A on kertonut havainneensa C:n kuljettaman poliisiauton. Myös C ja B ovat voineet luottaa siihen, että A:n on täytynyt havaita isokokoinen poliisiauto, jota kohti hän on ajanut. Ajoneuvojen välissä ei ole ollut minkäänlaista näkemäestettä.

B:n ja C:n sekä D:n ja E:n kertomuksilla on näytetty, että A on kuljettanut autoaan ensin pyörätiellä kohti C:n kuljettamaa autoa ja, C:n siirrettyä auto pyörätieltä ajoradalle, edelleen suoraan kohti poliisiautoa.

Siinä vaiheessa, kun C:n kuljettama auto on ollut liikkeessä, A on voinut arvioida, että poliisin kuljettama auto todennäköisesti väistää A:ta, mutta sen jälkeen, kun poliisiauto on ollut pysähtyneenä, A:n on täytynyt ymmärtää, että raskasta poliisiautoa ei ole mahdollista saada niin nopeasti pysähdyksistä liikkeelle, että sillä voisi väistää nyt jo lähellä olevan A:n kuljettaman, huomattavaa ja koko ajan kasvavaa nopeutta lähestyvän auton. Näissä olosuhteissa A:n on täytynyt ymmärtää, että törmäys ja poliisiautossa olevan henkilön loukkaantuminen on todennäköisin vaihtoehto.

Tältä osin tilanne syytteen kuvaamassa teossa on ollut olennaisesti toinen kuin korkeimman oikeuden 9.3.2010 antamassa tuomiossa 2010:19 kuvatussa tapauksessa, johon ratkaisuun vastaaja on vedonnut.

Edellä mainituin perustein käräjäoikeus katsoo A:n tehneen B:lle tahallaan ruumiillista väkivaltaa.

B on vaatinut rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä vedoten vaikeaan ruumiinvammaan ja kokonaisarvosteluun.

Lääkärinlausunnoilla on näytetty, että B:lle on aiheutunut A:n menettelystä vaikea keskivaikea aivovamma, joka kuitenkin todennäköisesti tulee paranemaan. Ottaen huomioon B:n kertoman siitä, miten vamma on huomattavasti vaikeuttanut hänen elämäänsä tähän päivään saakka, käräjäoikeus katsoo, että B:lle on aiheutunut rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu vaikea ruumiinvamma.

Seuraavaksi on arvioitava, onko A:n tahallisuus kattanut myös kyseisen kaltaisen vamman aiheuttamisen.

Kuten edellä on todettu, on A:n täytynyt ymmärtää, että törmäyksestä voi aiheutua vammoja autossa olevalle henkilölle. Tällöin myös päähän aiheutuneet vammat ovat yleisiä. Tämä huomioon ottaen A:n on täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että autossa olevalle voi aiheutua myös vaikea ruumiinvamma.

A:n piittaamaton menettely huomioon ottaen tekoa on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

- - -

Eri mieltä olevan puheenjohtajan lausunto

1. Pääasia

Olen syyksilukemisen osalta muuten samaa mieltä kuin asian ratkaisseet lautamiehet, paitsi, että katson A:n syyllistyneen teollaan pahoinpitelyyn.

A:n ei ole näytetty tietäneen, että B ei ole autossa turvavöissä, eikä A ole myöskään voinut pitää kyseistä seikkaa todennäköisenä. Yleisen elämänkokemuksen perusteella on katsottava, että turvavyötä käyttämätön henkilö on erittäin suuressa vaarassa loukkaantua ajoneuvojen yhteentörmäyksessä vakavammin kuin turvavyötä käyttävä henkilö. Ottaen huomioon myös autojen kokoero, on jäänyt näyttämättä, että A:n tahallisuus olisi kattanut vaikean ruumiinvamman aiheuttamisen.
Kvalifiointiperusteen puuttuessa syyte törkeästä pahoinpitelystä on hylättävä.

- - -

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Huumausaineen käyttörikos 1.9.-19.11.2007
2) Varkaus 16.9.-5.10.2007
4) Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta 30.10.2007
5) Ajoneuvoverorikkomus 30.10.2007
6) Liikenneturvallisuuden vaarantaminen 30.10.2007
7) Moottorikulkuneuvon käyttövarkauden yritys 30.10.2007
8) Lievä vahingonteko 30.10.2007
9) Huumausainerikos 5.11.2007
10) Näpistys 28.1.2008
11) Näpistys 28.1.2008
12) Kärkemisrikos 17.-23.2.2008
13) Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta 24.5.2008
14) Ajoneuvorikkomus 24.5.2008
15) Liikennerikkomus 24.5.2008
16) Väärän henkilötiedon antaminen 24.5.2008
17) Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta 7.7.2008
18) Varkaus 11.-14.7.2008
19) Varkaus 13.-14.7.2008
20) Varkaus 13.-14.7.2008
21) Varkaus 13.-14.7.2008
22) Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta 11.-14.7.2008
26) Huumausaineen käyttörikos 7.11.2008
27) Törkeä rattijuopumus 7.11.2008
28) Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta 7.11.2008
29) Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen 7.11.2008
30) Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen 7.11.2008
31) Törkeä pahoinpitely 7.11.2008

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS
Syyksi luetut rikokset 1-2, 4-22 ja 26-31
1 vuosi 8 kuukautta vankeutta
Rangaistusta alentavana on kohtien 1-2 ja 4-9 osalta otettu huomioon Rauman käräjäoikeuden
6.11.2007, Salon käräjäoikeuden 9.1.2008, Rauman käräjäoikeuden 2.4.2008, Vantaan käräjäoikeuden
20.5.2008 ja Porin käräjäoikeuden 4.9.2008 kohdissa 1-3 tuomitsemat vankeusrangaistukset ja kohtien 10-22 osalta on otettu huomioon Porin käräjäoikeuden kohdissa 5-11 tuomitsemat vankeusrangaistukset.
Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys 1 kuukausi 25 päivää.
Vapaudenmenetysaika
30.-31.10.2007, 5.-6.11.2007, 14.-17.7.2008, 22.3.-2.4.2008 ja 7.11.-11.12.2008

Asian on ratkaissut: Käräjätuomari Kari Laine sekä lautamiehet.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

- - -

Valitus

Vaatimukset

A on vaatinut, että syyte kohdan 31 törkeästä pahoinpitelystä hylätään ja että hänet vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta. Toissijaisesti A on vaatinut, että hänen katsotaan kohdassa 31 syyllistyneen pahoinpitelyyn törkeän pahoinpitelyn asemesta ja että hänelle tuomittua yhteistä vankeusrangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Perusteet

Käräjäoikeus on arvioinut asiassa esitetyn näytön virheellisesti ja tehnyt sen perusteella väärät johtopäätökset A:n tahallisuuden ja B:lle aiheutuneen vamman laadun osalta.

A on valituksessaan toistanut käräjäoikeuden tuomion sivulta 3 ilmenevät syytteen kiistämisperusteensa. A on kiistänyt tehneensä tahallaan ruumiillista väkivaltaa B:lle ajamalla tahallaan autollaan poliisiautoa ZSY-628 päin. A:lla oli ollut tarkoituksena jatkaa pakomatkaa väistämällä vastaan tulevaa poliisiautoa. Hän oli pyrkinyt estämään yhteentörmäyksen ohjaamalla autonsa kohti vastaan tulevan liikenteen kaistaa. Tämän puolesta puhuu myös se, että ainoastaan autojen etuosat olivat vahingoittuneet. Väistäminen toiseen suuntaan olisi ollut mahdotonta.

Teko ei täytä törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistöä. B:lle ei ole aiheutunut vaikeana ruumiinvammana pidettävää vahinkoa eikä tekoa voida myöskään kokonaisuutena arvostellen pitää törkeänä. Edelleen tulee ottaa huomioon, että B:llä ei ole ollut törmäyshetkellä turvavyötä kytkettynä. Turvavyön käyttö olisi todennäköisesti estänyt hänelle aiheutuneiden vammojen syntymisen. A ei siten ollut voinut pitää edes varsin todennäköisenä seurauksena sitä, että B vammautuisi ottaen huomioon myös A:n kuljettaman henkilöauton ja poliisiauton huomattava koko- ja painoero. A ei näin ollen ole tahallaan aiheuttanut B:lle vaikeaa ruumiinvammaa, jos sellainen katsotaan näytetyksi.

Virallisen syyttäjän vastaus

Vaatimukset perusteineen

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeudessa maksettaviksi määrättävät todistelukustannusten korvaukset.

Käräjäoikeus on arvioinut esitetyn näytön oikein ja tehnyt siitä oikeat johtopäätökset.

B:n vastaus

Vaatimus perusteineen

B on vaatinut, että valitus hylätään.

Käräjäoikeus on arvioinut näytön oikein ja päätynyt oikeaan lopputulokseen. B on vastauksessaan toistanut käräjäoikeuden tuomion sivulta 2 ilmenevät rangaistusvaatimuksensa perusteet.

A oli lähtenyt poliisia pakoon ja tehnyt tahallaan väkivaltaa B:lle ajamalla vauhtiaan kiihdyttäen päin jo pysähtyneenä ollutta poliisiautoa. A:n oli täytynyt ymmärtää, että kiihdyttämällä autoaan hän saattaa aiheuttaa poliisiautossa olevalle B:lle ruumiinvamman.

A:n menettelyn seurauksena B:lle oli aiheutunut vaikea ruumiinvamma, joka käsittää aivo-, kaularanka- ja olkapäävammat.

B:n vammautuminen ei ollut johtunut siitä, että hän ei ollut käyttänyt turvavyötä. Poliisiauto, johon A oli törmännyt, oli ollut pysähdyksissä eikä B:llä siten ole ollut turvavyön käyttämisvelvollisuutta, kuten ajoneuvojen käytöstä tiellä annetun asetuksen 6 §:ssä säädetään. Mainitun lainkohdan mukaan tieliikennelain 88 §:ssä säädetty turvavyön käyttämisvelvollisuus ei koske poliisimiestä hänen ollessaan sellaisessa virkatehtävässä, että turvavyön käyttämisestä voi olla vaaraa tai huomattavaa haittaa. B ei ollut käyttänyt turvavyötä, koska hän oli valmistautunut juoksemaan mahdollisesti pakoon yrittävän A:n kiinni.

- - -

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Syyksilukeminen

Hovioikeudessa on kyse siitä, onko A tahallaan tehnyt väkivaltaa B:lle paetessaan kuljettamallaan henkilöautolla poliisia ja törmätessään siihen poliisiautoon, jossa B on ollut matkustajana. Lisäksi kyse on siitä, kattaako A:n tahallisuus myös B:lle aiheutuneen vaikean ruumiinvamman, jos sellaisen katsotaan B:lle syntyneen A:n syyksi luettavan rikoksen johdosta.

Asiassa on käräjäoikeuden tuomion sivulle 4 kirjatulla tavalla riidatonta, että A on ennen kohdassa 31 tarkoitettua menettelyä paennut kuljettamallaan henkilöautolla poliisia ja että A on tapahtumahetkellä ollut muun muassa amfetamiinin vaikutuksen alainen, minkä johdosta A:n syyksi on lainvoimaisesti luettu kohdassa 27 törkeä rattijuopumus, koska A:n kyky kuljettajantehtävän vaatimiin suorituksiin oli tuntuvasti huonontunut.

Esitetty näyttö

B, A, C, D ja E ovat hovioikeudessa kertoneet asian ratkaisemisen kannalta olennaisista tapahtumista käräjäoikeuden tuomion sivuilta 4-5 ilmenevällä tavalla. Lisäksi he ovat kertoneet seuraavaa.

B on kertonut, että A:n ajomatka poliisin sumputuskohdasta törmäyskohtaan oli ollut noin 350 metriä. Törmäys oli ollut raju ja B oli lentänyt etupenkiltä kuskin yli vieden mukanaan runkoon pultatun pöydän. A:lla olisi ollut mahdollisuus B:n arvion mukaan väistää heidän poliisiautonsa sekä ajoradan että pyörätien puolelta. B:n mukaan amfetamiinin vaikutuksen alaisena otetaan usein suuria riskejä.

A on kertonut, että päästyään karkuun poliisin sumpusta hän oli ajanut pyörätiellä. Toinen hänet sumputtaneista poliisiautoista oli lähtenyt hänen peräänsä. A oli nähnyt häntä pyörätiellä vastassa olevan poliisiauton ja hän oli ajatellut väistää sitä ajoradalle ohjaten kohdassa, jossa ei ollut ollut autoja pysäköityinä ja jossa ei ollut ollut myöskään valopylvästä. A ei ole osannut arvioida ajonopeuttaan. Siinä vaiheessa, kun A oli tehnyt jo väistöliikkeen, ei ollut enää ollut mahdollista väistää ajoradalle myös väistänyttä poliisiautoa.

C on kertonut, että hän oli väistänyt pyörätietä heitä kohti tullutta A:n autoa ajoradalle siinä tarkoituksessa, että A voisi jatkaa pakoaan pyörätietä pitkin. Poliisiauto oli ollut jonkin aikaa pysähtyneenä ennen kuin A oli törmännyt siihen. C on arvioinut A:n ajonopeudeksi 80-100 kilometriä tunnissa (km/h). C:n mukaan A ei ollut ainakaan hiljentänyt ajonopeuttaan heitä lähestyessään. A olisi voinut väistää poliisiauton sen molemmilta puolilta. Parkkiruuduissa ei ollut ollut ainakaan törmäyskohdalla autoja.

D on kertonut, että tapahtumahetkellä oli ollut liukas keli ja että A:lla oli ollut autossa kesärenkaat. A oli lähtenyt poliisin sumpusta niin lujaa kuin oli päässyt lähtemään. A oli aiemman pitkään kestäneen takaa-ajon aikana osoittautunut taitavaksi kuljettajaksi.

E on todennut lähteneensä poliisin sumpusta ajamaan takaa A:ta, jonka auton jarruvalot eivät olleet välähtäneet kertaakaan ennen törmäystä.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Arvioitaessa A:n tahallisuutta ja siten hänen tietoisuuttaan niistä riskeistä, joita hänen ajotapaansa on liittynyt, on keskeistä kiinnittää huomiota siihen, että hän on eri puolin Raumalla ennen kohdassa 31 tarkoitettua yhteentörmäystä paennut kuljettamallaan henkilöautolla poliisia, hän on ollut ajohetkellä amfetamiinin vaikutuksen alainen, hänen autossaan on ollut kesärenkaat, hän on B:n, C:n, D:n ja E:n yhdensuuntaisten kertomusten mukaisesti välittömästi ennen yhteentörmäystä kiihdyttänyt ajonopeuttaan ajaessaan tuolloin pyörätiellä, jonka toisella reunalla on ollut kivimuuri ja toisella puolella lyhtypylväitä ja mahdollisesti joitakin pysäköityjä henkilöautoja. Nämä ovat ne olosuhteet, joissa yhteentörmäys on tapahtunut.

Edellä kuvatuissa olosuhteissa, joissa A:n väistämismahdollisuudet ovat olleet rajoitetut, on hovioi-keuden arvion mukaan ollut myös A:n ennalta-arvattavissa ja siten varottavissa myös se vaihtoehto, että hänen edessään pyörätiellä ollut poliisiauto tulee väistämään A:n kuljettamaa kovalla ajonopeudella poliisia lähestynyttä henkilöautoa ajoradalle välttääkseen yhteentörmäyksen. Hovioikeuden arvion mukaan tämä vaihtoehto on edellä kuvatuissa olosuhteissa ollut selvästi todennäköisempi kuin se, että poliisiauto olisi yrittänyt estää A:n läpiajon pysymällä pyörätiellä. Näin ollen myös A:n on täytynyt ottaa omassa toiminnassaan huomioon kyseisen väistöliikkeen mahdollisuus ja sopeuttaa oma ajotapansa vallinneisiin olosuhteisiin. A ei ole kuitenkaan tehnyt näin. Sen sijaan hän on kiihdyttäen ajonopeuttaan lähestynyt poliisiautoa ja siten aiheuttanut sen vaaratilanteen, johon liittyneen varsin todennäköisen riskin hänen ajotapansa on sittemmin toteuttanut aiheuttaen ajoneuvojen voimakkaan yhteentörmäyksen. Kun otetaan huomioon A:n kiihdyttäminen välittömästi ennen törmäystä ja hänen ajomatkansa, A:n ajonopeus on voinut olla C:n arvioimalla tavalla jopa 80-100 km/h. Joka tapauksessa A:n ajonopeus on ollut selvästi liian suuri ottaen huomioon vallinneet olosuhteet. Tätä arviointia puoltavat poliisiauton vauriot sekä B:n ja C:n kertomukset törmäyksen voimakkuudesta. Näissä olosuhteissa on siten ollut myös A:n ymmärtämällä tavalla varsin todennäköistä, että hänen kuljettamansa ajoneuvo voi törmätä poliisiautoon ja että poliisiautossa oleville poliiseille voi myös syntyä vaikeina pidettäviä ruumiinvammoja riippumatta siitä, ovatko he olleet kiinnitettyinä törmäyshetkellä turvavöihin.

Poliisia paenneen A:n on täytynyt tapahtumahetkellä lisäksi ottaa huomioon, etteivät poliisit välttämättä olleet kyseisessä pysäytystilanteessa käyttäneet turvavöitä poliisiauton ollessa joko pysähtyneenä pyörätiellä tai sittemmin vähän matkaa siirtyneenä ajoradalla. Poliiseilla, jotka ovat olleet varautuneena A:n kiinniottoon, ei ole ollut tieliikennelain 88 §:n ja ajoneuvojen käytöstä tiellä annetun asetuksen 6 §:n säännökset huomioon ottaen edes velvollisuutta käyttää turvavöitä. Näin ollen B:n vammat eivät ole olleet tästäkään syystä A:lle ennalta-arvaamattomia eikä B ole osaksikaan itse myötävaikuttanut vammojensa syntyyn.

B:lle törmäyksestä aiheutuneita vammoja, jotka ovat käsittäneet keskivaikean aivovamman sekä kaularanka- ja olkapäävammat, on pidettävä varsinkin kokonaisuutena arvosteltuna rikoslain 21 luvun 6 §:n 1-kohdassa tarkoitettuna vaikeana ruumiinvammana.

Ottaen huomioon A:n ajotapa ja ajo-olosuhteet sekä niistä pääteltävissä oleva A:n syyllisyys sekä B:n vammat, tekoa on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. Näin ollen A on tuomittava käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla rangaistukseen törkeästä pahoinpitelystä.

Näillä lisäyksillä ja täsmennyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tekemän näytön arvioinnin ja johtopäätökset.

Rangaistusseuraamus

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen rangaistuksen mittaamisen osalta. A:lle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus ei ole liian ankara.

- - -

TUOMIOLAUSELMA

Valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Juhani Palmu sekä ma.hovioikeudenneuvokset Pasi Vihla ja Petteri Korhonen. Valmistelijana viskaali Nina Träskbäck.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

+