8.3.2011

TURUN KÄRÄJÄOIKEUS PÄÄTÖS 5.8.2009

Valitus I: U 08/12722

Valittaja

A

Vastapuoli

Verohallinto
c/o Lounais-Suomen perintäyksikkö

- - -

- - -

Velallinen

B

Asia

Ulosottovalitus

Vireille

23.9.2008

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Valitus IValituksenalainen toimenpide

Varsinais-Suomen ulosottoviraston kihlakunnanulosottomiehen 2.9.2008 toimittama ulosmittaus.

Valittajan vaatimus

Valittaja on vaatinut, että
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
hänen omistamansa As Oy X -nimisen yhtiön osakkeiden nrot 32401-32980 puoliosuuden ulosmittaus B:n varallisuutena hänen ulosotossa oleviin velkoihinsa kumotaan kokonaan ja
Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut - - - korkoineen - - - .

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut - - -

Valittajan tulot ja mahdollisuudet asuntolainan lyhentämiseen

Valittajan verotustiedoista ilmenee, että hänen verotettavista tuloistaan ei vuosina 2003-2007 ole lainanhoidon jälkeen juurikaan jäänyt varaa muuhun elämiseen. Vuositasolla tarkasteltuna valittajan lainanhoidon jälkeen käytettävissä olevat tulot ovat jakaantuneet seuraavasti: 17.325 euroa vuonna 2003 (asunto ostettu 26.3.2003), 3.904 euroa vuonna 2004, 2.459 euroa vuonna 2005, 890 euroa vuonna 2006 ja -1.632 euroa vuonna 2007. Valittajan tulot koostuvat kotihoidon tuesta ja valittajan omistaman As Oy Y -nimiseen yhtiöön kuuluvan huoneiston vuokratuloista. Huoneisto on sivullisselvityksen mukaan vuokrattu asianajotoimisto B Ky:lle liiketilaksi.

A on valituksensa liitteessä esittänyt laskelman, jonka mukaan hänen tulonsa lapsilisät mukaan lukien ovat vuoden 2003 elokuusta vuoteen 2008 asti olleet yhteensä 48.672 euroa. A on edelleen esittänyt, että lisättäessä em. tuloihin B:n tyttärensä hyväksi luopuman perinnön määrä, nämä varat ovat riittäneet asuntolainan lyhentämiseen.

A:n laskelma vastaa hänen verotustietojaan. Vuositasolla tarkasteltuna on kuitenkin selvää, että A:n tulot eivät lainan lyhentämisen jälkeen ole riittäneet muiden menojen, kuten ruokamenojen, kustantamiseen. A on laskenut kaikki vuosien 2003-2008 väliset tulonsa yhteen, jolloin niistä yhteenlaskettuna jäisi jonkin verran ylijäämää lainanlyhennysten jälkeen. Näin laskettuna jää kuitenkin huomioimatta se seikka, että useimpina vuosina tulot eivät ole riittäneet käytännössä muuhun kuin lyhennyksiin ja vuonna 2007 eivät enää niihinkään. Vuonna 2007 A:n verotettava tulo alitti lainanhoidon kustannukset eli A on tarvinnut ulkopuolista rahoitusta tuolloin myös itse lainanlyhennysten suorittamiseen. Kysyttäessä sivullisselvityksessä A:lta hänen tuloistaan ja niiden epäsuhdasta lainanlyhennyksen määrään on A kertonut, että B:n tuloista maksetaan heidän yhteisen perheensä ruokakulut, sähkölaskut ja muut juoksevat menot sekä esimerkiksi asunto-osakeyhtiön hoitovastike, koska hänellä ei Asianajotoimisto B Ky:ltä saamansa vuokratulon (450 euroa/kk) lisäksi ole muita tuloja. Tällä perusteella ei valittajan pankkitilillä toukokuussa 2003 olleilla 6.773 eurolla tai samana vuonna valittajan saamalla 973 euron veronpalautuksella ole ratkaisevaa vaikutusta asiassa.

A:lla ei siten ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta lyhentää nimissään olevaa asuntolainaa yksin, sillä A on tarvinnut B:ltä rahallista tukea kaikkien muiden menojen, ja osittain myös asuntolainan, maksamiseen. Tämä käy ilmi myös B:n tilitiedoista, joista näkyy, että B on maksanut tiliotteista 13.6.2006-12.6.2008 ja 25.7.2006-25.7.2008 ilmenevinä aikoina lähes poikkeuksetta Asunto Oy X:n yhtiövastikkeet sekä siirtänyt A:n tilille rahaa.

Tilannetta, jossa ulosottovelallinen käyttää kaikki tulonsa perheen juokseviin menoihin puolison käyttäessä tulonsa lähes kokonaisuudessaan omaisuuden kartuttamiseen, ei voida pitää hyväksyvänä. Kyseessä on silloin taloudellisen järjestely, joka loukkaa velkojien oikeutta. Tällainen järjestely, jossa merkitään ainoastaan toisen puolison nimiin, vaikka kumpikin puolisoista osallistuu tasavertaisesti yhteiseen talouteen, on myös vastoin yleistä elämänkokemusta. Näillä ja jäljempänä kerrotuilla perusteilla on tehty päätös A:n nimissä olevien Asunto Oy X:n osakkeiden puoliosuuden ulosmittauksesta B:n velkoihin.

Velallisen tulot

Velallisen tulot ovat koostuneet hänen asianajotoimisto B Ky:stä saamastaan tulosta. Velallinen on yhtiön vastuunalainen yhtiömies ja yrityksen tulos perustuu pääosin hänen työpanokseensa asianajajana. Valittajan mukaan velallisen tulot eivät ole voineet riittää asuntolainan puoliosuuden lyhentämiseen ja perheen elättämiseen. Velallisen verotustiedoista ilmenee, että hänen elinkeinotoiminnasta saamansa tulo on vuosina 2003-2006 ollut huomattavasti valittajan tuloja korkeampi. Vuositasolla tarkasteltuna velallisen tulot ovat jakaantuneet seuraavasti: 18.266 euroa vuonna 2003, 24.636 euroa vuonna 2004, 18.199 euroa vuonna 2005 ja 11.564 euroa vuonna 2006. Lisäksi velallinen on toimittanut ulosottoselvityksen yhteydessä yrityksien tilinpäätösasiakirjat, joista ilmenee, että vuonna 2007 yrityksen tilikauden voitto on ollut 9.034,45 euroa. Yksityisnostoja rahana samana vuonna on ollut 25.025,56 euroa. Edelleen tilinpäätösasiakirjoista havaitaan, että yrityksen oma pääoma on negatiivinen, eli yrityksessä on enemmän lainaa kuin siellä on pääomaa. Yrityksen lainat ovat näin ollen menneet yksityistalouteen.

Yhteenvetona B:n ja A:n tulotasoista todetaan, että B:n verotettava tulo on vuodesta 2004 ollut lähes kaksinkertainen A:n tuloon verrattuna. Edellä yksityisnostoista ja yrityksen lainoista kerrotun sekä B:n verotettavan tulon perusteella havaitaan, että B:llä on ollut tosiasiallisesti A:ta paremmat taloudelliset mahdollisuudet selviytyä lainanalyhennyksistä ja vähintäänkin lainanlyhennyksen puoliosuuden suorittamisesta.

Velallisen suorittamat lainanlyhennykset

Velallinen on osallistunut valittajan nimissä olevien Asunto Oy X:n osakkeiden rahoittamiseen paitsi edellä kuvatulla tavalla välillisesti myös välittömästi suorittamalla pankille osan kuukausittaisista lyhennyseristä. Velallisen kahden viime vuoden tilitiedoista käy ilmi, että hän on lyhentänyt tammikuun 2007 ja maaliskuun 2008 välisenä aikana em. asunto-osakkeita varten otettua lainaa yhteensä kihlakunnanvoudin selvityksen mukaan 6.501,52 euroa. Pankille tehtyjen suoritusten lisäksi velallinen on tehnyt valittajan tilille 7. joulukuuta 2007 yhteensä 600 euron ja 8. helmikuuta 2008 yhteensä 1.450 euron suuruisen talletuksen viestitiedolla "lainan hoitoon". Velallinen on siten rahoittanut valittajan nimissä olevia asunto-osakkeita kahden edellämainitun vuoden aikana välittömästi yhteensä 8.551,52 eurolla. Myös valittaja on sivullisselvityksessä kertonut, että lainanlyhennys rahoitetaan hänen saamiensa vuokratulojen ja lapsilisien lisäksi velallisen tuloilla.

Yllä kuvattu menettely muodostaa jo sinällään takaisinsaantiperusteen. Käsillä olevassa tapauksessa velkojien ulottuvilta siirretty omaisuus on kuitenkin vielä mainittua summaa suurempi käsittäen em. asunto-osakkeiden puoliosuuden. Siten ulosottomenettelyssä on ollut turvauduttava asunto-osakkeiden puoliosuuden ulosmittaamiseen B:n veloista ulosottokaaren 4 luvun 10 §:n nojalla.

Valittajan esittämät väitteet

Velallisen elatusvelvollisuus ja velvollisuus osallistua asumiskustannuksista

Valituksessa on esitetty, että ulosotto ei ole ottanut huomioon velallisen elatusvelvollisuutta tytärtään kohti ja velallisen velvollisuutta osallistua asumiskustannuksiin. Valittajan laskelman mukaan velallisen vuotuiseksi panokseksi asumiskustannuksiin ja lapsen elatukseen on laskettava minimissään 4.800 euroa vuodessa. Valittaja perustelee tämän sillä, että lapselle maksettu elatusapu otetaan ulosottomenettelyssä muutoinkin huomioon ja että myös vuokra-asumisesta koituu kustannuksia.

B ja A elävät yhteisessä taloudessa lapsensa kanssa. Tällaisessa tilanteessa kummankin vanhemman edellytetään osallistuvan lapsen elatukseen. Ulosottovalituksen liitteessä esitetty laskelma on keinotekoinen, sillä sen mukaan valittajan oletetaan voivan käyttää kaikki tulonsa nimissään olevan asunnon maksamiseen, samalla kun velallisen edellytetään maksavan tälle lapsen elatuksesta sekä osallistuvan asumiskustannuksiin ilman, että velallisen omaisuus karttuu mitenkään. B:n tiliotteiden ja A:n ja B:n tulojen perusteella on selvää, että B:n ja A:n taloudessa on myös menetelty kuvatulla tavalla. Tilanne ei vastaa yleistä arkikokemusta perheen yhteisen talouden hoitamisesta eikä sitä voida pitää hyväksyttävänä silloin, kun kyseessä on ulosottovelallisen ja tämän puolison yhteinen talous. Järjestely loukkaa velkojien oikeuksia, koska velalliselle tosiasiallisesti kuuluva omaisuuden puoliosuus jää velkojien ulottumattomiin. Siten on katsottava, että ainakin puoliosuus Asunto Oy X:n osakkeista nrot 32401-32980 kuuluu B:lle ja on näin ollen ulosmitattavissa hänen veloistaan.

Valittajan työpanos asianajotoimisto B Ky:ssä

Valittaja on hänelle suoritetussa sivullisselvityksessä kertonut työskentelevänsä Asianajotoimisto B Ky:ssä osa-aikaisesti asianajosihteerinä. Työskentely ei valittajan kertoman mukaan ole kokopäiväistä, eikä valittajalla ole juridista koulutusta. Valittaja on sivullisselityksessä kertonut olleensa vuodesta 2003 eli velallisen ja hänen yhteisen lapsen syntymän jälkeen jonkin aikaa poissa töistä asianajotoimisto B Ky:stä. Kaksi viime vuotta valittaja kertoi auttaneensa satunnaisesti toimistossa, mutta palkkaa hänelle ei verotustietojen mukaan ole näiltä vuosilta maksettu. Valittaja on ilmoittanut hänellä olevan palkkasaatavia Asianajotoimisto B Ky:stä noin 9.000 euroa ajalta 06/2006-07/2003. Kyseessä on nettosaatava bruttosaatavan ollessa 13.538,98 euroa.

A:n maksukykyä arvioitaessa ja ulosmittauspäätöstä tehtäessä on huomioitu niin A:n tulot, varat kuin hänen työpanoksensa Asianajotoimisto B Ky:ssä. Syy siihen, että ulosmittauspäätöksen perusteluissa ei ole mainittu työpanoksen rahamäärää on se, että A:lle ei ole maksettu Asianajotoimisto B Ky:stä palkkaa. Ulosmittauspäätöksessä huomioon otettavaa työpanosta ei näin ollen ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaista ilmoittaa euromääräisenä. On kuitenkin selvää, että A:n panosta Asianajotoimisto B Ky:öön ei voida rinnastaa B:n asianajajana yhtiöön tuomaan panokseen eikä hänen hypoteettinen palkkansa osa-aikatyöstä asianajosihteerinä voi olla B:n yhtiöstä saaman tulon suuruinen.

Esitetyt seikat huomioon ottaen ei ole mahdollista, että A pystyisi lyhentämään asuntolainaa sen puoliosuutta suurempaa määrää. Edelleen on huomattava, että A:n vuokratulo Asianajotoimisto B Ky:lle vuokraamastaan Asunto Oy Y:n huoneistosta ja työpanos osa-aikatyöstä asianajotoimistossa on huomioitu täysimääräisesti siten, että puoliosuuden Asunto Oy X -nimisen yhtiön osakkeista on katsottu kuuluvan hänelle.

C:n saama perintö

Valittaja on esittänyt, että arvioitaessa hänen maksukykyään ja taloudellisia mahdollisuuksiaan lyhentää nimissään olevaa asuntolainaa on huomioon otettava valittajan ja velallisen tyttären C:n vuonna 2006 saama perintö, jota veron maksamisen jälkeen on jäänyt 11.965 euroa. C sai perinnön B:n luovuttua perinnöstä äitinsä D:n jälkeen kolmen lapsensa hyväksi.

Perinnöstä luopuminen on velallisen ulosottokaaressa säädetty oikeus. Kyse on kuitenkin oikeuden väärinkäytöstä silloin, kun velallinen luopuu sinällään pätevästi perinnöstä, mutta kierrättää omaisuuserän kuitenkin myöhemmin itselleen.

Käsillä olevassa tapauksessa B:n tyttärensä C:n hyväksi luopuma perintö on ulosottovalituksen ja sen liitteenä olevan lausunnon mukaan käytetty elämiseen ja sitä kautta em. asunto-osakkeiden rahoittamiseen tarkoituksena varmistaa asunnon säilyminen A:n omistuksessa ja aikanaan C:n perinnöksi jäävänä. Ulosottovalituksessa mainitaan, että "tosiasiassa C:n varoilla on mahdollistunut maksaa pankille maksettujen lainanlyhennysten ja korkojen määrästä miltei puolet". Edelleen A on valituksen liitteessä lausunut: "Olemme katsoneet, että (C:n) rahavarojen käyttö asunnon pankkilainan hoitoon on järkevämpi sijoitus kuin varojen pitäminen pankkitilillä".

Viitaten selvitykseen B:n omistusoikeudesta em. asunto-osakkeiden puoliosuuteen todetaan, että menettely, jossa B on luopunut perinnöstä tyttärensä C:n hyväksi ja jossa perintö on käytetty mainittujen A:n nimissä olevien asunto-osakkeiden rahoittamiseen, on oikeuden väärinkäyttöä. Velkojien ulottumattomiin on siirretty omaisuutta ensinnäkin merkitsemällä asunto-osakkeet yksin A:n nimiin huolimatta siitä, että B on tosiasiallisesti osallistunut osakkeiden rahoittamiseen tasavertaisesti A:n kanssa, ja toiseksi rahoittamalla samoja osakkeita perinnöllä, josta B on luopunut. B:llä on toki ollut oikeus luopua perinnöstä lastensa hyväksi, mutta tällöin C:n saaman perintöosuuden olisi pitänyt kartuttaa hänen omaa varallisuuttaan.

On myös huomattava, että C:tä on perinnönjaossa edustanut Turun maistraatin määräämä edunvalvojan sijainen. Edunvalvojan sijaisen määrääminen C:lle on ollut tarpeen edunvalvojan (B) ja C:n eturistiriidan vuoksi. Ulosottovalituksessa ei ole ylipäänsä edes väitetty, että C:n perintöosuuden käyttämiselle kolmannen hyväksi olisi ollut holhoustoimilain 35 §:n mukainen holhousviranomaisen lupa.

Ulosottovalituksen liitteenä on C:n tiliote, josta käy ilmi, että B on nostanut C:n perintörahoista 8.5.2007 yhteensä 2.000 euroa, 2.7.2007 yhteensä 2.000 euroa ja 4.7.2007 yhteensä 1.000 euroa. B on näin ollen siirtänyt yhteensä 5.000 euroa tyttärensä perintörahoista itselleen. Tällä menettelyllä B on siirtänyt velkojien ulottumattomiin varat, jotka muutoin olisivat tulleet velkojille hänen kuolinpesäosuutensa ulosmittauksessa.

Edellä mainitulla perusteella valitus on hylättävä.

Asian näin päättyessä valittajalle ei ole tuleva oikeudenkäyntikulujen korvausta.

Lopputulos - - -

Valitus hylätään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Oikeudenkäyntikulut - - -

A velvoitetaan suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi verohallinnolle - - - 500 euroa. Siitä lähtien kun kuukausi on kulunut tämän korvauksen tuomitsemispäivästä sille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassaoleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä.

Lainkohdat - - -

Perusteluissa mainittu

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet

Käräjätuomari Simo Partanen

TURUN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 8.3.2011

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Turun käräjäoikeus 1. os. 5.8.2009 nro 12874
(liitteenä)

ASIA

Ulosottovalitus

VALITTAJA

A

VASTAPUOLI

Verohallinto, Lounais-Suomen Perintäyksikkö

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A on vaatinut, että ulosmittauspäätös ja käräjäoikeuden päätös kumotaan ja että hänet vapautetaan maksamasta oikeudenkäyntikulujen korvausta verohallinnolle. Lisäksi A on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaus

Verohallinto on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana ja että A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.

Lausunto

Varsinais-Suomen ulosottovirasto ja Valtakunnanvoudinvirasto ovat antaneet niiltä pyydetyn lausunnon asiassa.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pääasian perustelut

Ulosottomies on ulosmitannut 2.9., 9.10. ja 15.10.2008 B:n ulosottovelkojen maksamiseksi puoliosuuden A:n nimissä olevista As Oy X -nimisen yhtiön osakkeista numerot 32401-32980, jotka oikeuttavat tietyn huoneiston hallintaan yhtiön omistamassa rakennuksessa - - -. Osakkeet on ostettu 26.3.2003 85.000 euron kauppahinnalla A:n nimiin ja ne ovat osakeluettelon mukaan A:n omaisuutta.

A on sivullisselvityksessä ilmoittanut, että hän oli ostanut osakkeet itselleen ja ottanut koko kauppahinnan määrän velkaa. Lainan lyhennys oli maksettu hänen vuokratuloillaan ja lapsilisämaksuilla B:n maksaessa loput. Lisäksi A on ilmoittanut, että hänellä on palkkasaatavia B:ltä, koska hän oli työskennellyt tämän toimistossa satunnaisesti. Saatavaa oli noin 9.000 euroa.

Ulosmittaus on perustettu ulosottokaaren 4 luvun 10 §:ään, jonka mukaan velallisen hallinnassa oleva irtain omaisuus saadaan ulosmitata, jollei sivullinen osoita tai muutoin käy ilmi, että omaisuus kuuluu sivulliselle. Riidatonta on, että B asuu mainitussa huoneistossa yhdessä avopuolisonsa A:n ja heidän yhteisen lapsensa kanssa. Ulosottoviranomainen on katsonut, että tämä hallinta luo perustan B:n omistusoikeusolettamalle. Sen lisäksi ulosottoviranomainen on hankkinut päätöksensä tueksi selvitystä A:n maksukyvystä ja puolisojen taloudellisesta asemasta. Tämän selvityksen mukaan A:n tulot vuoden 2003 elokuusta vuoteen 2008 asti, jolloin ulosmittaukset on tehty, ovat olleet yhteensä 48.672 euroa. A:n mukaan nämä tulot lisättynä tyttären isovanhemmiltaan saamalla perinnöllä ovat riittäneet asuntolainan lyhentämiseen. Ulosottoviranomainen on hyväksynyt A:n laskelmat oikeiksi, mutta katsonut, ettei A tosiasiassa ole voinut käyttää kaikkia varoja lainan maksamiseen, vaan niitä on käytetty myös normaaleihin elantokustannuksiin. Tämän vuoksi ulosottoviranomaisen käsityksen mukaan on ollut selvää, että myös B on maksanut asuntolainaa. B:n tiliotteetkin osoittavat tämän siirtäneen rahaa A:lle. Lisäksi tiliotteet osoittavat B:n lyhentäneen velkaa suoraan pankille yhteensä noin 6.500 euroa. Ulosottoviranomainen on lausunut, että tällaista tilannetta, jossa ulosottovelallinen käyttää kaikki tulonsa perheen juokseviin menoihin puolison käyttäessä tulonsa omaisuuden kartuttamiseen, ei voida pitää hyväksyttävänä. Kysymyksessä on silloin taloudellinen järjestely, joka loukkaa velkojien oikeutta. Hankkimansa selvityksen ja B:n hallintaan perustuvan omistusoikeusolettaman perusteella ulosottoviranomainen on katsonut, että puoliosuus voidaan ulosmitata B:n velkojen suorittamiseksi.

Hallintaan perustuvasta omistusoikeusolettamasta

Yhtiölainsäädännön mukaan asunto-osakeyhtiön osakkeet tuottavat omistajalleen tietyn huoneiston hallintaoikeuden lisäksi muitakin oikeuksia ja velvollisuuksia. Näitä ovat muun muassa oikeus osallistua yhtiön päätöksentekoon, tiedonsaantioikeus yhtiön asioista, oikeus moittia yhtiökokouksen päätöstä, oikeus käyttää lunastusoikeutta ja velvollisuus maksaa yhtiölle yhtiövastiketta. Asunto-osakeyhtiön osakekirja on asetettu nimetylle henkilölle ja osakkeenomistaja on merkittävä yhtiön ylläpitämään osakeluetteloon, kun tämän saannosta on esitetty luotettava selvitys. Sillä, jolla on osakekirja hallussa ja joka viimeksi on merkitty omistajana osakeluetteloon, on edellytettävä olevan velkakirjalain 13.2 §:ssä tarkoitettu oikeus määrätä osakekirjoista.

Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että hallinnan käsite ei ole määriteltävissä yksiselitteisesti, koska sen sisältö vaihtelee. Omistajanhallinta on määritelty kuitenkin yleisellä tasolla niin, että se merkitsee tosiasiallista valtasuhdetta esineeseen, mutta se ei ole sama asia kuin esineen konkreettinen fyysinen hallussapito. Tässä asiassa esitetyn selvityksen mukaan B:n omistusoikeusolettama perustuu hallintaan, joka ilmenee vain siten, että B asuu puheena olevassa huoneistossa. Ei ole väitettykään, että hän olisi käyttänyt muita omistajahallintaan olennaisesti liittyviä oikeuksia tai ollut vastuussa omistajan velvollisuuksista. Hovioikeus katsoo, että tällaisessa hallinnassa on kysymys lähinnä käyttöoikeuteen verrattavasta oikeudesta eikä B:n käyttöoikeus riitä presumoimaan omistajahallintaa. Näin ollen ulosottoviranomainen ei olisi saanut ulosmitata B:n velkojen suorittamiseksi puoliosuutta osakkeista B:n hallintaan perustuvan omistajaolettaman perusteella.

Irtaimen omaisuuden ulosmittaaminen ulosottokaaren 4 luvun 10 §:n nojalla edellyttää paitsi omaisuuden olemista velallisen hallinnassa myös sitä, ettei sivullinen osoita tai muutoin käy ilmi, että omaisuus kuuluu sivulliselle.

A:n esittämän selvityksen mukaan hänet on merkitty ainoaksi ostajaksi 26.3.2003 päivättyyn niitä asunto-osakeyhtiön osakkeita koskevaan kauppakirjaan, joiden puoliosuuden ulosmittauksista asiassa on kysymys. A on myös merkitty asunto-osakeyhtiön osake- ja osakasluetteloon osakkeiden omistajaksi. A on rahoittanut kaupan pankkilainalla. Osakkeiden omistusoikeus ei ole siirtynyt mainitun kaupanteon ja osakkeiden puoliosuuden ulosmittauksen välisenä aikana kolmannelle henkilölle.

B ja A ovat yhdessä asuneet huoneistossa, jonka hallintaan edellä mainitut osakkeet oikeuttavat. B on antanut osasta A:n pankkilainaa takauksen ja maksanut lainan korkoja ja lyhennyksiä. Edelleen B on maksanut A:n ostamista osakkeista perittäviä yhtiövastikkeita sekä A:lle suoraan että yhtiön tilille. Mitkään kerrotuista seikoista eivät riitä horjuttamaan sitä edellä selostetusta A:n esittämästä selvityksestä tehtävissä olevaa päätelmää, että osakkeet kuuluvat A:lle. Näin ollen osakkeita ei voida ulosmittauksissa vedotulla perusteella ulosmitata B:n veloista.

Kerrotuilla perusteilla käräjäoikeuden päätös ja siinä mainitut ulosmittaukset on kumottava.

Jos sivullisen valitus hyväksytään, voidaan valtio ulosottokaaren 11 luvun 20 §:n 2 momentin mukaan määrätä sivullisen vaatimuksesta korvaamaan tämän kohtuulliset oikeudenkäyntikulut edellyttäen, että kulujen jäämistä sivullisen vahingoksi voidaan olosuhteet huomioon ottaen pitää kohtuuttomana. Säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 83/2006 vp s.55) todetaan säännöksen tulkinnasta seuraavaa:
a) Säännöksessä on tarkoitettu, että valtion korvauskynnystä ei ole syytä asettaa kovin matalalle.
b) Valtion korvausvastuuta ei ole tarkoitettu käytettäväksi silloin, kun tapaus on ollut oikeudellisesti tai näytön osalta objektiivisesti katsoen tulkinnallinen tai epäselvä.
c) Korvausvastuuta harkittaessa voidaan panna painoa sille, onko sivullinen esittänyt väitteensä jo ensi asteen ulosotossa ja mitä seikkoja hän on silloin tuonut esiin väitteensä tueksi.
d) Korvausvastuuseen vaikuttavat myös sivullisen taloudellinen asema ja olosuhteet muutoinkin.
e) Jos yksityinen sivullinen on joutunut puolustautumaan tilanteessa, jossa suhteellisen selvä virhe on tapahtunut, kulujen jäämistä sivullisen vahingoksi voidaan yleensä pitää kohtuuttomana.

Ulosmittauksissa ei ole tapahtunut selviä virheitä. Näin ollen valtion korvausvastuu A:n oikeudenkäyntikuluista ei ole perusteltua suoraan edellä e) kohdassa selostetun periaatteen nojalla.

Asia on ollut niin oikeudellisesti kuin näytönkin osalta tulkinnallinen ja osin epäselvä. Kerrotut seikat puoltavat edellä kohdissa a) ja b) lausuttu huomioon ottaen sitä, ettei A:n oikeudenkäyntikulujen jättämistä hänen omaksi vahingokseen voida pitää kohtuuttomana.

A on menetellyt edellä kohdassa c) tarkoitetuin tavoin eikä hänen taloudellinen asemansa ole erityisen hyvä. Kerrotut seikat puoltavat kohdissa c) ja d) lausuttu huomioon ottaen sinänsä sitä, että on perusteltua määrätä valtio korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut.

A on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, paitsi käräjä- ja hovioikeudessa, myös sivullisselvityksessä. Edellä mainitusta hallituksen esityksestä ilmenee, ettei ulosottokaaren 11 luvun 20 §:n mukainen valtion korvausvastuu koske muuta kuin ulosottovalituksen käsittelyä käräjäoikeudessa tai muutoksenhakemuksen käsittelyä hovi- tai korkeimmassa oikeudessa. A:n valtioon kohdistama vaatimus on sen vuoksi joka tapauksessa hylättävä lakiin perustumattomana sivullisselvityksessä avustamisesta aiheutuvien kulujen osalta.

A:ta on asiassa avustanut hänen avopuolisonsa B. Avustaminen on tullut myös B:n hyväksi sen vuoksi, että ulosmittausten kumoaminen mahdollistaa B:n ja A:n asumisen jatkumisen kysymyksessä olevassa huoneistossa. B:n ajankäyttö asiassa edellä mainittua avustamista sivullisselvityksessä lukuun ottamatta on ollut vain seitsemän tuntia. Sanotut seikat huomioon ottaen B:lle kuuluva kohtuullinen korvaus tehtävistään A:n avustamisessa ei ole niin suuri, että sen jääminen A:n vahingoksi olisi kohtuutonta. Näin ollen A:n puheena oleva vaatimus on hylättävä.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöslauselma ja asiassa - - - suoritettu ulosmittaus kumotaan.

A vapautetaan velvollisuudesta korvata verohallinnolle korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen.

A:n ja verohallinnon oikeudenkäyntikuluvaatimukset hovioikeudessa hylätään.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Mariitta Lehmus
hovioikeudenneuvos Pentti Mäkinen
hovioikeudenneuvos Elise Mäki (eri mieltä)

Äänestys

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO ASIASSA U 09/2059

Hovioikeudenneuvos Elise Mäki:

A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus

A voittaa asian hovioikeudessa ja hänen omaisuuteensa kohdistetut ulosmittaukset kumotaan. Ulosottoviranomainen on katsonut olleensa toimivaltainen ulosmittaamaan A:n omaisuutta B:n velkojen suorittamiseksi, koska omaisuus on ollut B:n hallinnassa. Sekä ulosottoviranomainen että käräjäoikeus ovat pitäneet hallinnan käsitettä selvänä eivätkä ole arvioineet sen tulkinnanvaraisuutta. Tällaisessa tilanteessa A:n on ollut pakko hankkia oikeudellista asiantuntija-apua oikeutensa turvaamiseksi. A:lla on asiassa myös merkittävä intressi, koska ulosmittauksen kohteena on ollut hänen perusturvaansa kuuluva oma asunto. Kun vielä otetaan huomioon A:n taloudelliset olot, katson asiassa olevan ulosottokaaren 11 luvun 20 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla kohtuutonta jättää oikeudenkäyntikulut A:n vahingoksi. Se, että A:n avustajana on toiminut hänen avopuolisonsa, ei muuta tätä arviota.

Velvoitan valtion maksamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista asiassa kohtuulliset 1.200 euroa ja arvonlisäveron osuutena 264 euroa eli yhteensä 1.464 euroa. Siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän korvauksen tuomitsemispäivästä, sille on maksettava viivästyskorkoa 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

Muilta osin olen samaa mieltä kuin enemmistö

Vakuudeksi:

Hovioikeudenneuvos Elise Mäki

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen