22.2.2011

Syyttäjän vaatimukset

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta muun ohella tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkomisesta, koska A oli kuljettaessaan kommandiittiyhtiön omistamaa kuorma-autoa liikenteessä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelain 92 f §:n sekä ajopiirturiasetuksen säännöksiä jättämällä käyttämättä ajopiirturia kuljettamassaan ajoneuvossa. Ajoneuvoa oli käytetty yritystoiminnassa kaupalliseen tarkoitukseen siten, että sillä oli kuljetettu kalajätettä toimitettavaksi turkistarhalle, jossa A:n ilmoituksen mukaan siitä jatkojalostettiin rehua. Ajoneuvossa olisi tullut käyttää ajopiirturia.

Vastaus ja perusteet

A kiisti syytteen. A ei ollut syyllistynyt asiassa rangaistavaan tekoon. A oli ajanut omistamallaan kuorma-autolla kalanperkuujätettä käytettäväksi omistamallaan minkkitarhalla rehuna.

Käräjäoikeuden ratkaisu

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkomisesta.

Käräjäoikeus totesi, että A:n menettelyä oli arvioitava suhteessa tilanteeseen soveltuvan voimassa olevan ajoneuvojen käytöstä tiellä annetun asetuksen 7 §:n 1 momentin j-kohdan sääntöön, jonka mukaan ajopiirturia ei tarvinnut käyttää muun muassa eläinjätteiden ja muuksi kuin elintarvikkeeksi käytettävien ruhojen kuljetukseen käytettävissä ajoneuvoissa. Liikenne- ja viestintäministeriön tieliikenteen ajoaikasäädösten soveltamistyöryhmän ohjeen mukaan kuitenkin asetuksen pääsäännöstä poiketen, ajopiirturia oli käytettävä silloin, kun kuljetetaan materiaalia, joka menee jatkojalostukseen eläinruokatehtaille, esimerkiksi minkinruokatehtaalle. Käräjäoikeus totesi, että A ei ollut kuljettanut asetuksen soveltamisohjeen tarkoittamalla tavalla kalanperkuujätettä minkinruokatehtaaksi rinnastettavassa laitoksessa jatkojalostettavaksi ja näin ollen kuljetus oli ollut ajopiirturinkäyttövelvollisuudesta vapaa.

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

Syyttäjä toisti käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimuksen, että A tuomitaan rangaistukseen tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkomisesta ja että tuomittua rangaistusta korotetaan.

Syyttäjä lausui, että A:n olisi tullut käyttää ajopiirturia kuljettaessaan kalanperkuujätettä jatkojalostettavaksi yrityksensä tiloissa. Ajoneuvojen käytöstä tiellä annetun asetuksen 7 §:n 1 momentin j-kohdan mukaan ajo- ja lepoaika-asetuksen 5-9 artikloita ei tarvitse noudattaa eikä ajopiirturia käyttää ajoneuvossa, jota käytetään eläinjätteiden tai muiksi kuin elintarvikkeiksi käytettävien ruhojen kuljetukseen. Liikenne- ja viestintäministeriön tieliikenteen ajoaikasäädösten soveltamistyöryhmän ohjeen mukaan kuitenkin sellaisen materiaalin, joka menee jatkojalostukseen eläinruokatehtaille esimerkiksi minkinruokatehtaille, tai jatkojalostukseen menevien nahkojen kuljetus on piirturin käyttöpakon piirissä. A:n kuljettamia jätteitä oli ollut tarkoitus jatkojalostaa kaupallisessa tarkoituksessa ja tämän olisi tullut käyttää ajopiirturia kuljettaessaan kalanperkuujätettä.

A vaati, että valitus hylätään.

A toisti käräjäoikeudessa kertomansa ja lausui, että käräjäoikeus oli ratkaissut asian oikein. Rehutehdasta ja tilarehustamoa, joka hänellä oli, ei voinut rinnastaa toisiinsa. Tilarehustamo ei saanut myydä eikä edes antaa rehua ilmaiseksi. Rehutehdas oli kaupallinen, rehua myyvä tehdas. Pelkästään sillä perusteella, että hän oli sekoittanut muutamia ainesosia keskenään ja syöttänyt seoksen ketuilleen, ei voitu katsoa, että kysymys olisi liikenne- ja viestintäministeriön tieliikenteen ajoaikasäädösten soveltamistyöryhmän ohjeessa tarkoitetusta eläinruokatehtaasta.

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. Lain esitöiden (HE 44/2002) mukaan rikossäännösten on oltava täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että niiden säännösten, joiden sisältö viime kädessä määrää rangaistavuuden alaa, tulee olla kirjoitettu tavalla, joka vastaa rikoslainsäädännölle asetettavia täsmällisyysvaatimuksia. Rikosten määrittelyn on perustuttava lakiin. Pelkästään asetukseen taikka tätä alemmantasoisiin säännöksiin perustuvat kriminalisoinnit ovat laillisuusperiaatteen vastaisia. Tilanteissa, joissa rangaistavan käyttäytymisen kuvaus annetaan lakia alemmanasteisissa säännöksissä, tulee rangaistavuuden perustan ilmetä laista ja laissa on oltava selvä viittaussäännös alemmanasteisiin säännöksiin.

Tieliikennelain 105 a §:n 1 momentin mukaan kuljettaja, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo muun muassa ajopiirturia tai ajopiirturikortteja koskevia 92 a §:n 1 tai 2 kohdassa mainitun asetuksen säännöksiä taikka tieliikennelain 92 f §:n 1 tai 2 momentin säännöksiä, on tuomittava tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkomisesta sakkoon.

Tieliikennelain 92 a §:n mukaan lain 6 a luvussa tarkoitetaan ajopiirturiasetuksella tieliikenteen valvontalaitteista annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 3821/85. Sanotun lain 92 b §:n mukaan ajopiirturin käytöstä on muun muassa voimassa, mitä niistä säädetään tai määrätään ajopiirturiasetuksessa. Lain 92 e §:n mukaan kuljettajan on käytettävä ajopiirturia niissä ajoneuvoissa, joissa se on muun muassa ajopiirturiasetuksen mukaan pakollista. Edelleen 92 f §:n mukaan ajopiirturia käytettäessä on noudatettava muun muassa mitä ajopiirturiasetuksessa säädetään.

Tieliikenteen valvontalaitteista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 (ajopiirturiasetus) 3 artiklan 1 kohdan mukaan valvontalaite on asennettava ja sitä on käytettävä jäsenvaltiossa rekisteröidyissä ajoneuvoissa, joita käytetään maanteiden henkilö- tai tavaraliikenteessä, lukuun ottamatta asetuksen (EY) N:o 561/2006 3 artiklassa tarkoitettuja ajoneuvoja. Mainitun artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat vapauttaa asetuksen (EY) N:o 561/2006 13 artiklan 1 ja 3 kohdassa mainitut ajoneuvot sanotun asetuksen soveltamisesta sekä 3 kohdan mukaan myöntää vapautuksen sanotun asetuksen soveltamisesta asetuksen (EY) N:o 561/2006 14 artiklassa tarkoitettuihin kuljetuksiin käytettäville ajoneuvoille. Suomessa poikkeuksista ajopiirturin käyttövelvollisuuteen on säädetty tieliikennelain 92 f §:n 3 momentin nojalla ajoneuvojen käytöstä tiellä annetussa asetuksessa, jonka 7 §:n j-kohdan mukaan ajoneuvossa, jota käytetään eläinjätteiden tai muiksi kuin elintarvikkeiksi käytettävien ruhojen kuljetukseen, ei tarvitse käyttää ajopiirturia.

A on kuljettanut kalanperkuujätettä eikä hän siten ole ollut ajoneuvojen käytöstä tiellä annetun asetuksen 7 §:n j-kohdan mukaan velvollinen käyttämään ajopiirturia. Mainitussa asetuksessa ei ole viittaussäännöstä alemmanasteisiin säännöksiin. Rangaistavan käyttäytymisen kuvausta ei siten voida antaa eikä rangaistusvastuuta laajentaa syytetyn vahingoksi liikenne- ja viestintäministeriön tieliikenteen ajoaikasäädösten soveltamistyöryhmän ohjeella, jonka mukaan sellaisen materiaalin, joka menee jatkojalostukseen eläinruokatehtaille esimerkiksi minkinruokatehtaille, kuljetus on piirturin käyttöpakon piirissä. Sääntely ei enää tältä osin täytä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vaatimuksia.

Edellä kerrotuilla perusteilla A:ta ei voida tuomita rangaistukseen tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkomisesta.

Hovioikeus katsoi lisäksi kuten käräjäoikeus, ettei kysymyksessä myöskään ollut edellä mainitun ohjeen mukaisen materiaalin kuljetuksesta.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

ASIAN OVAT RATKAISSEET

hovioikeudenlaamanni Erkki Nenonen
hovioikeudenneuvos Maarit Tukiainen
hovioikeudenneuvos Petri Nykänen
asian esittelijä, viskaali Elina Karvo

LAINVOIMAISUUSTIEDOT

Lainvoimainen

Etusivulle

Päivitetty 14.9.2011