3.2.2011

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Kihlakunnansyyttäjä Markku O. Ahonen on käräjäoikeudessa vaatinut B:lle rangaistusta raiskauksesta perustellen vaatimustaan sillä, että B oli 1.2.2010 Kouvolassa Helsingin-Joensuun pikajunan WC:ssä käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa pakottanut asianomistaja A:n kanssaan sukupuoliyhteyteen.

A on yhtynyt syytteeseen ja vaatinut B:n velvoittamista suorittamaan hänelle vahingonkorvauksia yhteensä 7.000 euroa.

B on kiistänyt syytteen ja korvausvaatimukset.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU 9.4.2010

Käräjäoikeudessa on kuultu asianosaisia todistelutarkoituksessa sekä todistajina kahta samassa junassa ollutta henkilöä. Käräjäoikeus on pitänyt esitetyn näytön perusteella mahdollisena, että tapahtumat olivat edenneet siten kuin B on kertonut. Sen vuoksi käräjäoikeus on katsonut, että syyte on jäänyt näyttämättä toteen.

Käräjäoikeus on hylännyt syytteen ja määrännyt 1.2. - 9.4.2010 pidätettynä ja vangittuna olleen B:n päästettäväksi heti vapaaksi.

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

Syyttäjä on toistanut käräjäoikeudessa esittämänsä rangaistusvaatimuksen raiskauksesta. B on vastustanut muutosvaatimuksia.

Asiassa oli määrätty toimitettavaksi 6.10.2010 pääkäsittely, joka oli jouduttu peruuttamaan, koska B:tä ei ollut saatu kutsutuksi istuntoon. Uudeksi pääkäsittelypäiväksi on määrätty 3.5.2011.

Syyttäjän esittämän vangitsemisvaatimuksen johdosta hovioikeudessa on 25.1.2011 toimitettu istuntokäsittely, johon on kutsuttu B:n puolustajaksi määrätty asianajaja.

Vangitsemisvaatimus

Syyttäjä on vaatinut, että B määrätään vangittavaksi. Syyttäjä on perustellut vaatimustaan sillä, että B:tä epäillään todennäköisin syin raiskauksesta 1.2.2010. Rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on kuusi vuotta vankeutta. Vaikka käräjäoikeus on hylännyt syytteen, syyttäjä katsoo, että B on syyllistynyt kysymyksessä olevaan rikokseen ja hänet tulee tuomita vankeusrangaistukseen. Hovioikeus on tuloksetta yrittänyt haastaa B:tä pääkäsittelyyn syksyllä 2010 ja asialle on määrätty uusi pääkäsittelypäivä.

Sivullisten kertomana on ilmennyt, että B on poistunut Suomesta. Edellä kerrotuista syistä ja ottaen huomioon syytteen alaisen rikoksen vakavuus ja odotettavissa oleva rangaistus on syytä epäillä, että B välttelee oikeudenkäyntiä ja ettei hän saavu vapaaehtoisesti Suomeen oikeudenkäyntiä varten. Tämän johdosta syyttäjä aikoo ryhtyä toimenpiteisiin B:n löytämiseksi kansainvälisin etsintäkuulutuksin ja pidätysmääräyksin saadakseen hänet hovioikeuden pääkäsittelyyn.

Syyttäjä on valituksessaan nimennyt uutena todistajana hovioikeudessa kuultavaksi poliisimiehen, joka oli junassa puhutellut konduktööriä ja asianomistajaa epäillystä rikoksesta.

Vastaus

B:n puolustaja on vastustanut vangitsemisvaatimusta. Vangitsemiselle ei ole yleisiä eikä erityisiä edellytyksiä ja lisäksi vangitseminen olisi kohtuutonta. Syyte on käräjäoikeudessa hylätty eikä uutta näyttöä ole ilmennyt. Syyttäjän valituksessaan nimeämää poliisimiestä on kuultu jo esitutkinnassa ja syyttäjä oli pitänyt hänen kuulemistaan käräjäoikeudessa tarpeettomana. B on tietoinen siitä, että käräjäoikeuden tuomiosta on valitettu, mutta hän ei tiedä miten valitusasia Suomessa etenee tai että valituksen käsitteleminen edellyttäisi hänen henkilökohtaista kuulemistaan hovioikeudessa. B on todennäköisesti ulkomailla, mutta puolustajalla ei ole tietoa hänen nykyisestä oleskelupaikastaan. B oli ollut viimeksi puhelinyhteydessä puolustajaansa loppukeväällä 2010, jolloin hän oli ollut menossa ainakin käymään Etiopiassa.

B oli tullut Suomeen 2007 suorittamaan jatko-opintoja yliopistossa. Hänelle oli 12.10.2009 myönnetty työntekoa varten jatkolupa, joka oli ollut voimassa 16.8.2010 saakka. Hänen jouduttuaan tämän asian vuoksi vangituksi poliisi oli 22.2.2010 esittänyt maahanmuuttovirastolle hänen karkottamistaan Suomesta Etiopiaan. Yliopisto oli tutkintavankeusaikana 17.3.2010 irtisanonut hänen työsopimuksensa. B:tä ei ole rikosrekisterin mukaan aikaisemmin rangaistu. Perusteeton syyte on tuhonnut mahdollisuudet, joiden vuoksi B oli tullut Suomeen. Olosuhteista ei voida päätellä, että hänen nykyinen mahdollinen oleskelunsa ulkomailla johtuisi pyrkimyksestä välttää oikeudenkäyntiä. Jos B on nyt hakeutunut harjoittamaan jatko-opintoja tai tekemään työtä jossakin muualla, uudelleen vangitseminen tämän asian takia voisi johtaa siihen, että hänen elämänsä olisi pirstaleina, vaikka syyte tultaisiin hovioikeuskäsittelyn jälkeen taas hylkäämään.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 1 momentin ja 8 §:n 1 momentin mukaan rikoksesta todennäköisin syin epäilty saadaan vangita, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta ja epäillyn henkilökohtaisten olosuhteiden tai muiden seikkojen perusteella on syytä epäillä, että hän karttaa oikeudenkäyntiä.

Pakkokeinolain 1 luvun 26 a §:n mukaan ketään ei saa vangita, jos se asian laadun tai rikoksesta epäillyn henkilökohtaisten olojen vuoksi olisi kohtuutonta.

B on syytteessä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on kuusi vuotta vankeutta. Asiassa on päätetty toimittaa 3.5.2011 hovioikeudessa pääkäsittely, jossa on tarkoitus kuulla asianosaisia ja todistajia. B oleskelee todennäköisesti ulkomailla eikä häntä ole toistaiseksi saatu kutsutuksi hovioikeuden istuntoon. Syyttäjä on nimennyt hovioikeudessa kuultavaksi uuden todistajan, jota on kuultu esitutkinnassa jo ennen asian käräjäoikeuskäsittelyä.

B on ollut tämän asian vuoksi vapautensa menettäneenä 4.2. - 9.4.2010 eli noin kahden kuukauden ajan, kunnes käräjäoikeus on syytteen hylätessään määrännyt hänet päästettäväksi vapaaksi. B:n vapaudenmenetysaikana poliisi on helmikuussa 2010 esittänyt hänen karkottamistaan Suomesta ja hänet on irtisanottu työpaikastaan maaliskuussa 2010. B:n oleskelulupa Suomessa on päättynyt 16.8.2010.

B:tä ei ole esitetyn selvityksen mukaan aikaisemmin rangaistu. Sen vuoksi on mahdollista, että vankeusrangaistus voitaisiin tuomita ehdollisena, jos hovioikeus pääkäsittelyn jälkeen katsoo syytteen tulleen näytetyksi. Huomioon ottaen B:n oleskeluluvan päättyminen, karkotusesitys ja työsopimuksen irtisanominen B:n olosuhteista ei voida päätellä, että hänen oleskelunsa ulkomailla johtuisi pyrkimyksestä vältellä oikeudenkäyntiä varsinkaan kun hänelle ei ole vielä edes annettu tiedoksi kutsua hovioikeuden istuntoon. Vangittavaksi määrääminen saattaisi johtaa siihen, että B menettäisi ennalta tuntemattomissa olosuhteissa vapautensa pitkäksi aikaa, jos hänet otetaan kiinni ulkomailla Suomeen luovuttamista varten.

Koska B:tä on kuultu henkilökohtaisesti käräjäoikeudessa niistä vaatimuksista, joita valitukset koskevat, oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 13 §:n 2 momentin nojalla asia voidaan tietyin edellytyksin ratkaista hovioikeudessa ilman B:n henkilökohtaista kuulemista. Suomea sitovan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 c) kohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä. Pääkäsittelyn toimittaminen on siten mahdollista ilman B:n henkilökohtaista läsnäoloa, jos hänelle on annettu tieto käsittelystä ja siitä, että asia voidaan hänen poissaolostaan huolimatta ratkaista.

Syyttäjän valituksessa ei ole tuotu esille uusia syytettä tukevia seikkoja. Valituksen ratkaiseminen riippuu pääkäsittelyssä vastaanotettavan suullisen todistelun uskottavuudesta. Koska vangitsemisen hyväksyttävyys riippuu ennen muuta siitä, voidaanko vangittavaksi määräämistä pitää esillä olevassa tilanteessa kohtuullisena, hovioikeus ei pidä aiheellisena ottaa tässä vaiheessa kantaa siihen, onko todennäköisiä syitä epäillä B:n syyllistyneen rikokseen.

Hovioikeus katsoo, että B:n vangitseminen olisi asian laadun ja hänen henkilökohtaisten olojensa vuoksi kohtuutonta. Sen vuoksi vaatimus hänen vangitsemisestaan on hylättävä pakkokeinolain 1 luvun 26 a §:n nojalla.

Päätöslauselma

Vangitsemisvaatimus hylätään.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Jukka Ketola, Timo Palmgren ja Lolita Tuomainen. Valmistelijana asessori Merja Tuovinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen