29.4.2011

ESPOON KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 10.9.2010

SELOSTUS ASIASTA

B Oy on vaatinut, että käräjäoikeus

1. vahvistaa, että Uudenmaan lääninhallituksen 20.12.1994 antama lainhakupäätös säilyy täytäntöönpanokelpoisena 20.12.2019 saakka.
2. velvoittaa vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 1.969,78 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua ratkaisun antopäivästä lukien.

Perustelut

Ulosottoperusteen täytäntöönpanokelpoisuuden määräaikaa tulee jatkaa, koska A on alkuperäisen määräajan kuluessa olennaisesti vaikeuttanut velkojan maksunsaantia muun muassa seuraavasti:

Helsingin käräjäoikeus oli 19.12.2006 tuominnut A:n avunannosta törkeään veropetokseen ja kirjanpitorikokseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen. A oli tuomittu myös maksamaan vahingonkorvausta 181.646 euroa korkoineen. Helsingin hovioikeus ei ollut muuttanut tuomiota 29.8.2008.

Helsingin käräjäoikeus oli 19.12.2008 tuominnut A:n avunannosta törkeään veropetokseen ja velallisen epärehellisyyteen vankeusrangaistukseen. A oli tuomittu myös maksamaan vahingonkorvausta 359.580 euroa korkoineen. Asian käsittely on kesken Helsingin hovioikeudessa.

Velallinen on toiminnallaan olennaisesti ja perusteettomasti lisännyt velkojensa määrää. Vastaaja on rikollisella toiminnallaan aktiivisesti vahingoittanut velkojien etua. Määräajan pidentämistä ei ole pidettävä kohtuuttomana.

B Oy:n saatavan määrä oli täytäntöönpanokelpoisuuden päättyessä 20.12.2009 yhteensä 1.250.269,20 euroa, josta pääoman osuus on 389.750,31 euroa. Vastuu on muuttunut pääluvun mukaiseksi, koska kanssatakaajan vastuu lakkasi täytäntöönpanokelpoisuuden päättyessä. Määräaikaa tulee jatkaa tämän vuoksi puolen saatavan määrästä eli 625.134,60 euron, josta pääomaa on 194.875,16 euroa. Edellä mainittujen syiden vuoksi ulosottoperusteen täytäntöönpanokelpoisuutta tulee jatkaa 10 vuodella.

Vastaus

A on vaatinut kanteen hylkäämistä ja kantajan velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

A:n velkaantuminen

A on 1990-luvun alussa menettänyt huomattavan henkilökohtaisen omaisuutensa yritystoimintaan liittyvien takaus- ja panttivastuunsa perusteella. Hänen henkilökohtaisesta omaisuudestaan on suoritettu pantti- ja takausvelkaa silloiselle Kansallis-Osake-Pankille ja muille rahalaitoksille. A saa eläketuloa noin 1.000 euroa kuukaudessa. Tämä tulotaso tulee säilymään hänellä ilman olennaisia muutoksia lopun
elämän ajan. A:n tuloista on kertynyt vuonna 2008 ulosottoon noin 300 euroa kuukaudessa.

A:n viaksi on Helsingin käräjäoikeuden 19.12.2006 antamassa tuomiossa jäänyt avunanto toisen henkilön tekemään kirjanpitorikokseen ja veropetokseen. Tuomiosta ei ole nähtävissä, että A:n viaksi katsottu menettely olisi tehty oman hyödyn saamiseksi tai ulosottovelkojien vahingoksi. A:n menettely ei ole tarkoittanut oman taloudellisen aseman järjestelyä velkojan vahingoksi eikä tarkoituksellista velkojen lisäämistä. Helsingin käräjäoikeuden tuomio 19.12.2008 kohdistuu samaan ajanjaksoon kuin edellinen tuomio. Tässäkin A:n menettely on tapahtunut avunantona toisten henkilöiden toiminnassa. A ei ole perusteettomasti lisännyt velkojensa määrää.

A:n velkaantumisen vaikutus

B Oy on hankkinut A:n saamiset marraskuun 2009 jälkeen. B Oy ei ole ollut hakijana ulosotossa ennen 2009, jolloin A:lta on peritty ulosottoteitse 19.12.2006-marraskuun 2009 välisenä aikana 300 euroa kuussa. A: kokonaisvastuut ulosotossa ovat 3.11.2009 olleet 1.915.210,67 euroa. C Oy:n osuus kokonaisvastuista oli 65 prosenttia. A:n velkojien asemaa heikentävän velkaantumisen vaikutus on laskennallisesti 105 euroa kuukaudessa. Velkojan maksunsaanti ei ole olennaisesti vaikeutunut. A:n rikostuomioihin perustuva lisävelkaantuminen ei ole vaikuttanut B Oy:n asemaan lainkaan, koska se on tullut omistamaan A:n saamiset sellaisena ajankohtana, jolloin vanhentumisen johdosta ei mitään ole ulosottoteitse tai muuten kertynyt.

Kohtuuttomuus

A on vuonna 1947 syntynyt entinen yrittäjä, jonka tulot muodostuvat noin 1.000 euron kuukausittaisesta eläketulosta. Tulojen määrä ei tule muuttumaan olennaisesti ylöspäin.

A:n kohdalla ulosottoperintä tulee jatkumaan rikostuomioiden johdosta jopa vuoteen 2028 saakka, mikäli hän elää siihen saakka eikä saa Valtiokonttorilta vapautusta vastuista verohallinnolle.

TUOMION PERUSTELUT

Ulosottokaaren 2 luvun 26 §:n mukaan ulosottoperusteen määräaikaa voidaan jatkaa, jos velallinen on alkuperäisen määräajan kuluessa olennaisesti vaikeuttanut velkojan maksunsaantia muun muassa siten,
että hän on perusteettomasti lisännyt velkojensa määrää eikä määräajan jatkamista voida pitää velallisen kannalta kohtuuttomana.

Perusteeton velkojen lisääminen

Uudenmaan lääninhallituksen 20.12.1994 antamalla lainhakupäätöksellä A on velvoitettu suorittamaan korvausta silloiselle Kansallis-Osake-Pankille. Saatava on 1.12.2003 siirtynyt B Oy:lle. Suoritettavan korvauksen määrä on 29.12.2009 ollut 1.250.269,20 euroa, josta pääomaa on ollut 389.750,31 euroa. A:n vastuu on muuttunut pääluvun mukaiseksi ja A:lta perittävä määrä on puolittunut 625.134,60 euroksi, koska kanssatakaajan vastuu on lakannut täytäntöönpanokelpoisuuden päätyttyä 29.12.2009.

Helsingin käräjäoikeus oli 19.12.2006 tuominnut A:n avunannosta törkeästä veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. A oli tuomittu myös maksamaan vahingonkorvausta 181.646 euroa korkoineen. Helsingin hovioikeus ei ollut muuttanut tuomiota 29.8.2008.

Helsingin käräjäoikeus oli 19.12.2008 tuominnut A:n avunannosta törkeään veropetokseen ja velallisen epärehellisyyteen vankeusrangaistukseen. A oli tuomittu myös maksamaan vahingonkorvausta 359.580 euroa korkoineen.

A on siten syyllistynyt tahallisiin rikoksiin vuosien vuosien 2001 ja 2003 välisenä aikana eli selvästi kanteessa tarkoitettua lainhakupäätöstä myöhemmin. A on menettelyllään edistänyt törkeän rikoksen toteuttamista. Rikoksilla on tavoiteltu huomattavaa hyötyä. Näin ollen A:n menettelyä, joka on tapahtunut alkuperäisen määräajan puitteissa, on pidettävä erittäin moitittavana. A on perusteettomasti lisännyt velkojensa määrää.

Olennaisuus

Velkojen määrä on rikollisen menettelyn seurauksena kasvanut vahingon korvausten määrän eli 541.226 euroa. Velkojen määrä on huomattava ja vahingonkorvausvelan määrä suhteessa B Oy:n saatavien yhteismäärään on suuri. A on vedonnut siihen, että häneltä ulosottoteitse saatava rahamäärä on pieni, eikä sillä ole olennaista vaikutusta velkojan tilanteeseen, koska ennen uusia velkoja B Oy:n osuus ulosotossa on ollut noin 140 euroa kuukaudessa ja uusien velkojen jälkeen B Oy:lle tulee kertymään noin 80-90 euroa kuukaudessa. Käräjäoikeus toteaa, että merkitystä tulee ennen euromääräistä kertymää antaa sille seikalle, miten paljon velkojan saama kertymä pienenee suhteessa aikaisempaan kertymään. Tuomiossa 19.12.2008 tuomittua vahingonkorvaussaatavaa on verohallinto perinyt A:lta ulosottoteitse (V 2). Tämä on merkinnyt sitä, että B Oy:n osuus ulosottoteitse perityistä veloista on pienentynyt aiemmasta B Oy:n ilmoittamasta 98 prosentin määrästä noin 65 prosenttiin. B Oy:n osuus tulee edelleen pienenemään, kun A:n osuus on muuttunut yhteisvastuullisesta pääluvun mukaiseksi. A:n perusteettomasti lisäämää velkamäärää on pidettävä huomattavana ja velallinen on siten olennaisesti vaikeuttanut velkojan maksunsaantia.

Kohtuuttomuus

Kohtuuttomuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon velallisen asemaan liittyvät kohtuusnäkökohdat kokonaisuudessaan (LaVM 34/2002 vp s. 9). Kohtuusarvioinnissa voidaan ottaa huomioon se, millainen velallisen asema oli silloin, kun hän teki velkojaa loukkaavan toimen. Sen lisäksi voidaan ottaa huomioon yksilöllisempiä seikkoja, joiden vuoksi velallisen menettely saattaa olla anteeksiannettavaa. Toiseksi arvioinnissa voitaneen ottaa huomioon se, miten määräajan jatkaminen vaikuttaisi velallisen taloudellisiin ja mahdollisesti muihin oloihin (Linna-Leppänen, Ulosottomenettely, 2003, s. 199).

A on vedonnut siihen, että kokonaisvelkamäärä on niin huomattava, ettei hän kykene sitä koskaan maksamaan. Rikosperusteisen korvauksen ulosottokelpoisuus säilyy vuoteen 2028 saakka. A on kertonut, että hänellä ei ole muuta tuloa kuin eläkkeensä, joka on noin 1.000 euroa kuukaudessa, josta ulosmitataan 334 euroa kuukaudessa. A on todennut edelleen, ettei hän ole ollut hänen syykseen luetuissa rikoksissa kuin avunantaja, eikä hän ole myöskään hyötynyt niistä mitään.

A:n menettelyssä, jonka perusteella hänet on tuomittu avunannosta törkeään veropetokseen, ei ole sellaista hyväksyttävää tai lieventävää seikkaa, jonka vuoksi määräajan pidentämistä olisi pidettävä kohtuuttomana. A on vedonnut ikäänsä ja siihen, ettei hänen taloudellinen tilanteensa tule enää muuttumaan. Tosiasia on, että A:n kokonaisvelkamäärä on niin huomattava, ettei hän kykene niitä koskaan maksamaan. Velalliselta voidaan ulosmitata vain tietty määrä hänen eläkkeestään. Määräajan jatkamatta jättäminen ei vaikuta ulosmitattavaan määrään, koska velat ovat niin merkittävät, vaan velkojien keskinäiseen asemaan. Tämän vuoksi määräajan jatkamatta jättäminen ei vaikuta velallisen tilanteeseen. Pelkästään iän tai tulotilanteen perusteella vaatimusta määräajan pidentämisestä ei ole pidettävä kohtuuttomana, vaan enemmän merkitystä tulee antaa velallisen menettelyyn velkojaa kohtaan kuin ikään tai tulotasoon.

Kokonaisuutena harkiten määräajan jatkaminen ei ole kohtuutonta.

Oikeudenkäyntikulut

---------------------------------------

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeus vahvistaa, että Uudenmaan lääninhallituksen 20.12.1994 antama lainhakupäätös (diaarinro 06179 5011 93 120) säilyy täytäntöönpanokelpoisena 20.12.2019 saakka.

---------------------------------------

Valitus

A on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja B Oy:n vaatimus ulosottoperusteen määräajan pidentämisestä hylätään. A on lisäksi vaatinut, että yhtiö velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen käräjäoikeudessa 3.985,20 eurolla ja hovioikeudessa 900 eurolla lisättynä arvonlisäverolla ja oikeudenkäyntimaksulla.

B Oy ei ollut A:n velkoja, eikä yhtiöllä tämän vuoksi ollut oikeutta esittää vaatimusta ulosottoperusteen määräajan pidentämiseksi. Rikosperusteisilla veloilla ei myöskään ollut ollut mitään vaikutusta B Oy:n perintätulokseen alkuperäisenä perintäaikana, joka oli päättynyt 20.12.2009. Määräajan pidentäminen oli A:n kannalta kohtuutonta.

A on liittänyt valitukseensa Länsi-Uudenmaan ulosottovirastosta saamansa selvityksen hänen perittävänä olleista veloistaan ja niille kertyneistä suorituksista.

Vastaus

B Oy on käräjäoikeuden tuomion perusteluihin viitaten vaatinut, että valitus hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 320 eurolla korkoineen.

Saatava A:lta oli siirtynyt C:ltä B Oy:lle.

B Oy on liittänyt vastaukseensa kopion Uudenmaan lääninhallituksen 20.12.1994 antaman päätöksen nro OHT 2879 ensimmäisen sivun kääntöpuolesta osoitukseksi saatavan siirtymisestä 30.12.2003 C:stä B Oy:lle. Yhtiö on lisäksi liittänyt vastaukseensa kopion D:n järjestelmästä selvitykseksi A:lta saaduista suorituksista ajalla 1.12.2007-20.12.2009.

Perustelut

---------------------------------------

Edellytykset ulosottoperusteen määräajan jatkamiselle

Ulosottokaaren 2 luvun 26 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä ulosottoperusteen määräajan jatkumaan. Edellytyksenä jatkamiselle on, että velallinen on alkuperäisen määräajan kuluessa olennaisesti vaikeuttanut velkojan maksunsaantia siten, että hän on:
1) kätkenyt tai lahjoittanut omaisuuttaan;
2) lisännyt perusteettomasti velkojensa määrää;
3) salannut tietoja tai antanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taloudellisesta asemastaan konkurssissa, ulosotossa, yksityishenkilön velkajärjestelymenettelyssä tai yrityssaneerausmenettelyssä; taikka
4) muilla vastaavilla, selvästi sopimattomilla toimilla järjestellyt taloudellista asemaansa velkojien vahingoksi.

Mainittu ulosottokaaren säännös on samansisältöinen kuin ulosottokaarta edeltäneessä ulosottolaissa (2 luvun 26 §). Kuten ulosottolain säännöksen säätämiseen johtaneesta lakivaliokunnan mietinnöstä (LaVM 34/2002 vp) ja ulosottokaaren säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 83/2006 vp) ilmenee, ulosottoperusteen määräajan jatkamisen on tarkoitettu olevan poikkeuksellista. Säännöstä on siten tulkittava ahtaasti.

Hovioikeudessa on kysymys siitä, voidaanko A:n katsoa lisänneen ulosottokaaren 26 luvun 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin perusteettomasti velkojensa määrää ja siten vaikeuttaneen olennaisesti B Oy:n maksunsaantia.

Kuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, A on määrätty maksamaan huomattavan suuria vahingonkorvauksia rikosten perusteella. A on tuomittu rangaistukseen vuonna 2006 avunannosta törkeään veropetokseen ja kirjanpitorikokseen sekä vuonna 2008 avunannosta törkeään veropetokseen ja velallisen epärehellisyyteen. Hovioikeus katsoo, että A:n menettely on ollut siten paheksuttavaa, että rikosperusteisten velkojen syntymistä voidaan pitää kysymyksessä olevan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna velkojen perusteettomana lisäämisenä. Kun A:n menettely on tapahtunut alkuperäisen määräajan sisällä, säännöksen soveltumiselle ei näiltä osin ole estettä.

Lain esitöissä todetaan (HE 2006/23, 2 luvun 26 §:n yksityiskohtaiset perustelut), että tuntuva velkamäärän lisääminen heikentää olennaisesti muiden velkojien maksunsaantia, koska kertyvä määrä joudutaan jakamaan velkojien kesken. Hovioikeus katsoo, ettei säännöstä kuitenkaan voida tulkita niin, että yksin velkojen määrän lisääntyminen riittäisi määräajan jatkamiseen ilman, että kiinnitetään huomiota velkojille määräajan sisällä tulleen kertymän määrään. Säännöksen perusedellytys, velkojien maksunsaannin vaikeuttamisen olennaisuus liittyy kaikkiin 26 §:n 1 momentin kohtiin ja sillä tarkoitetaan, että velkojan tai velkojien taloudellinen menetys on ollut tuntuva. Tämä tulkinta saa tukea mainitusta hallituksen esityksestä, jossa todetaan, että kaikissa 1 momentin kohdissa maksunsaannin olennaisella vaikeuttamisella tarkoitetaan toiminnan haitallista seurausta velkojan kannalta ja jollei summa, jonka velallinen on saattanut velkojien ulottumattomiin, ole kokonaisuuden kannalta olennainen, perusteita määräajan jatkamiselle ei ole.

Asiassa sekä B Oy että A ovat esittäneet selvitystä A:lta ulosoton kautta alkuperäisenä perintäaikana kertyneestä rahamäärästä. Yhteismäärältään A:lta peritty rikosperusteiselle velalle kohdistettu rahamäärä on ollut vain joitakin satoja euroja. B Oy ei siten ole näyttänyt, että A:n velkojen määrän lisääminen olisi vaikeuttanut yhtiön maksunsaantia olennaisesti, joten kanne on hylättävä.

---------------------------------------

Oikeudenkäyntikulut

---------------------------------------

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan. B Oy:n kanne hylätään.

A vapautetaan velvollisuudesta suorittaa B Oy:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista.

B Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa --------------------------------------- ja hovioikeudessa ---------------------------------------.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet :
Hovioikeudenneuvos Marjatta Möller
Hovioikeudenneuvos Liisa Lehtimäki
Määräaikainen hovioikeudenneuvos Hilppa Piirtola

Esittelijä :
Viskaali Lauri Länsman

Lainvoimaisuus :
Lainvoimainen