13.1.2011

VANTAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 12.4.2010

SELOSTUS ASIASTA

A on ulosottovalituksessaan vaatinut, että veronpalautuksen ulosmittaus kumotaan. Lisäksi hän on katsonut, että täytäntöönpanoperusteet olivat vanhentuneet. Vielä hän on kertonut olleensa Saksassa jo vuoden verran kaikkiaan kuusi vuotta kestävässä velkajärjestelyssä, johon hänen tuli ohjata kaikki eläkkeen lisäksi tulevat tulot ja hyvitykset.

Ulosottomiehen lausunto

Ulosottomies, Itä- ja Keski-Uudenmaan ulosottoviraston johtava kihlakunnanvouti on valituksesta antamassaan lausunnossa kertonut, että veronpalautus oli ulosmitattu 9.11.2009. Kertyneet varat oli tilitetty velkojalIe 4.12.2009, minkä jälkeen voitiin vain valittaa tilityksessä olevasta virheestä. Edelleen valittajan eläke oli ulosmitattu 7.1.2010 lähtien. Ulosmittauksen perusteena olivat Helsingin käräjäoikeuden lainvoimaiset tuomiot 11.7.1995 ja 22.3.1996, jolloin ulosottoperusteet olivat täytäntöönpanokelpoisia 11.7.2010 ja 22.3.2011 saakka. Velkojat olivat katkaisseet saatavien vanhentumisen oikeudellisella katkaisutoimella panemalla vireille ulosottoasian annettuja määräaikoja noudattaen. Vielä ulosottomies on katsonut, että väite saksalaisen maksukyvyttömyysmenettelyn vaikutuksesta suomalaiseen ulosottoon oli perusteeton.

Muut toimet
Valittaja on antanut lausuman ulosottomiehen lausunnon johdosta. Hänen mielestään saatavat oli vanhentuneet, koska häneen ei ollut kohdistettu mitään ulosmittaustoimia ennen loppuvuotta 2009. Edelleen hän on katsonut, että Saksassa aloitettu insolvenssimenettely esti ulosmittauksen Suomessa.

PÄÄTÖKSEN PERUSTELUT

Ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan lopullisen tilityksen jälkeen voidaan valittaa vain tilityksessä olevasta virheestä. Näin ollen valitus on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin kysymys on
veronpalautuksen ulosmittauksesta.

Siltä osin kuin on kysymys eläkkeen ulosmittauksesta, valittajan väitteet voidaan tutkia. Velan vanhentumisesta annetun lain 13 §:n mukaan lainvoimainen tuomio vanhentuu viidessä vuodessa. Saman lain 10 §:n nojalla vanhentuminen katkeaa muun ohessa, kun velallinen suorittaa velkaa tai muutoin tunnustaa velan velkojalIe taikka velkoja vaatii velalliselta suoritusta tai muutoin muistuttaa velallista velasta. Edelleen saman lain 11 §:n mukaan vanhentuminen katkeaa myös, jos velkoja panee vireille ulosottoasian tai jos velka muutoin otetaan huomioon ulosottomenettelyssä. Ulosottomies on lisälausunnossaan selvittänyt, että ulosottoperusteen voimassaolo tutkitaan ulosottoasian vireilletulon yhteydessä. Kummassakin ulosottoasiassa velallinen oli todettu varattomaksi ja ulosottomenettely oli päättynyt 13.6.2006. Asiat olivat sen jälkeen tulleet uudelleen vireille 11.11.2009. Käräjäoikeus katsoo tämän perusteella, että tuomiot eivät ole vanhentuneet.

Valittaja on edelleen väittänyt, että Saksassa vireillä oleva insolvenssimenettely estäisi ulosmittauksen. Kysymys on Suomesta maksettavasta tulosta ja Suomessa tapahtuvasta täytäntöönpanosta. Käräjäoikeuden tiedossa ei ole Euroopan unionin oikeudesta johtuvaa estettä täytäntöönpanolle.

Esitetyin perustein valitus on hylättävä siltä osin kuin sitä ei jätetä tutkimatta.

PÄÄTÖSLAUSELMA

Ulosottovalitus jätetään tutkimatta siltä osin kuin on kysymys veronpalautuksen ulosmittauksesta. Muutoin valitus hylätään.

---------------------------------------

Välitoimet

Hovioikeus on 2.12.2010 tekemällään päätöksellä määrännyt, että A:n eläkkeen ulosmittauksen perusteella ulosottomiehelle kertyviä varoja ei saa tilittää velkojille. Määräys on voimassa, kunnes ulosottovalitus on ratkaistu tai asiassa toisin päätetään.

Hovioikeus on pyytänyt oikeusministeriön kautta selvitystä Saksan maksukyvyttömyyslainsäädännön sisällöstä. Selvitys on toimitettu asiaan osallisille tiedoksi.

Valitus
A on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös, A:n eläkkeen 7.1.2010 alkanut ja kuukausittain toistuva ulosmittaus sekä veronpalautuksen ulosmittaus 9.11.2009 kumotaan ja velkojat velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.

Ulosmittausten perusteena olleet tuomiot oli annettu vuosina 1995 ja 1996. A:han ei ollut ennen loppuvuotta 2009 kohdistettu ulosmittaustoimia eikä hänelle ollut annettu tiedoksi ulosmittausyritystä. Hänestä ei myöskään ollut tehty varallisuusselvitystä. Velat olivat tämän johdosta vanhentuneet viimeistään vuoden 2008 lopussa.

A:lle oli saksalaisen Spandaun käräjäoikeuden (Amtsgericht Spandau) antamalla päätöksellä myönnetty velkajärjestely. Menettelyssä oli otettu huomioon myös Suomessa maksettavat tulot ja Suomessa ollut mahdollinen omaisuus. Suomestakin olevat velkojat oli pitänyt velkajärjestelyssä kirjata ja velkojille piti laskea velkajärjestelymenettelyssä mahdollisesti kuuluva osuus velkojille maksettavista suorituksista.

Lausumat
Ulosottomies on lausumassaan katsonut, että A:n valitus tulee hylätä.

Täytäntöönpanon perusteena olevat tuomiot oli annettu vuosina 1995 ja 1996. Kumpikaan velka ei ollut vanhentunut, koska ulosottoasian vireilletulo oli katkaissut vanhentumisen.

Asiassa ei ollut esitetty selvitystä siitä, että täytäntöönpanon perusteena olevat velat olisi otettu huomioon ulkomaisessa insolvenssimenettelyssä.

Ulosottomies on pyydetyssä lisälausumassaan antanut selvityksen A:lta ulosmitatuista varoista ja velkojille suoritetuista tilityksistä.

Velkoja B Oy on lausumassaan katsonut, että käräjäoikeuden päätöstä ja ulosmittauksia ei tule kumota.

Ulosottoasian vireilletulo oli katkaissut vanhentumisen.

Perustelut
A:n valitusperusteet

Hovioikeus toteaa, että A on käräjäoikeudessa vaatinut veronpalautusta koskevan ulosmittauksen kumoamisen lisäksi eläkettä koskevan ulosmittauksen kumoamista, vaikka tuomioon on kirjattu valituksen koskeneen vain veronpalautuksen ulosmittausta. Käräjäoikeus on myös ratkaissut asian sekä veronpalautuksen että eläkkeen ulosmittauksen osalta.

A on valituksessaan katsonut, että Saksassa aloitettu velkajärjestelymenettely esti veronpalautuksen ja eläkkeen ulosmittauksen. Ulosmittausten perusteena olevat velat olivat lisäksi vanhentuneet.

Saksan liittotasavallassa aloitetun velkajärjestelyn merkitys

A:n valituksen liitteenä olevasta ja A:n käräjäoikeudelle toimittamasta saksalaisen Spandaun käräjäoikeuden (Amtsgericht Spandau) 5.6.2009 antamasta päätöksestä ilmenee, että A:ta koskeva maksukyvyttömyysmenettely (Das Insolvenzverfahren) on aloitettu 25.8.2008. Sama käräjäoikeus on 5.6.2009 tekemällään päätöksellä vahvistanut, että A saa velkajärjestelyn (Restschuldbefreiung) ja vapautuu loppuveloistaan, jos hän kuuden vuoden ajan velkajärjestelyn aloittamisesta lähtien noudattaa maksukyvyttömyyslaista (Insolvenzordnung) ilmeneviä määräyksiä. Velallisen on muun muassa maksettava velkajärjestelyyn kuuluvat suoritukset yksinomaan tuomioistuimen määräämälle uskotulle miehelle (Treuhänder) eikä hän saa suosia yksittäistä velkojaa (Insolvenzordnung 295 §).

Hovioikeus toteaa, että Saksassa aloitettu "Das Insolvenzfahren" on sellainen maksukyvyttömyysmenettelyjä koskevan neuvoston asetuksen (EY) n:o 1346/2000 2 artiklassa sekä asetuksen liitteessä A tarkoitettu maksukyvyttömyysmenettely, johon asetusta sen 1 artiklan mukaan sovelletaan. Kun Spandaun käräjäoikeus on 25.8.2008 aloittanut A:n osalta maksukyvyttömyysmenettelyn, tämän käräjäoikeuden on muun selvityksen puuttuessa katsottava perustaneen toimivaltansa asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti siihen, että Saksassa pysyvästi asuvan A:n pääintressien keskus sijaitsee Saksassa. Saksalaisen tuomioistuimen aloittamispäätös tunnustetaan Suomessa (asetus 16 artikla) ja se saa täällä samat oikeusvaikutukset kuin sillä on Saksan lain mukaan (asetus 17 artikla). Suomessa ei ole aloitettu asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä. Näin ollen A:n Suomessakin sijaitseva omaisuus ja hänen täältä saamansa tulot kuuluvat Saksassa aloitetun maksukyvyttömyysmenettelyn piiriin.

Maksukyvyttömyysasetuksen 4 artiklan 1 kohdan f alakohdasta ilmenee, että Saksassa aloitetun maksukyvyttömyysmenettelyn vaikutukset A:n velkojen erillisperintään määräytyvät Saksan lain mukaan. Poikkeuksena tästä lainvalinnasta on vain vireillä oleva oikeudenkäynti, josta nyt ei ole kysymys.

Saksan maksukyvyttömyyslain 38, 87 ja 89 §:stä johtuu, että velkojat, joiden velan peruste on syntynyt ennen velkajärjestelyn aloittamista, voivat vaatia suoritusta saatavalleen ainoastaan velkajärjestelymenettelyssä. Merkitystä ei ole sillä, onko velat otettu huomioon maksukyvyttömyysmenettelyssä. Velkajärjestelyn aikana saatavan erillisperintä yksittäisen maksukyvyttömyysvelkojan hyväksi ei ole lain 294 §:n (Gleichbehandlung der Gläubiger) mukaan sallittua.

A:n ulosmittausvelkojien saatavat ovat syntyneet ennen Saksassa aloitetun A:n maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista. Erillisperintä ulosmittausvelkojen hyväksi ei ole sovellettavan Saksan lain mukaan Suomessakaan sallittu. Näin ollen A:n eläkkeen ulosmittaus on kumottava siltä osin kuin ulosmitattuja varoja ei ole tilitetty velkojille. A:n velvollisuus käyttää varojaan velkojen maksuun määräytyy Saksan lain ja siellä vahvistetun velkajärjestelyn ehtojen mukaan.

Velkojille jo tilitetyt varat

A:lta ulosmitattu veronpalautus on tilitetty velkojille 4.12.2009 ja asiaa koskeva valitus on tullut käräjäoikeudessa vireille 20.1.2010. Ulosmittausta koskeva valitus ei ole estänyt ulosmitattujen varojen jakamista velkojille. A:n eläkkeestä helmikuun ja marraskuun 2010 väliseltä ajalta kuukausittain ulosmitatut varat on myös tilitetty velkojille.

Ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan lopullisen tilityksen jälkeen voidaan valittaa vain tilityksessä olevasta virheestä. Valituskielto perustuu siihen näkökohtaan, että varojen tultua tilitetyiksi ulosottovalitus on oikeussuojakeinona hyödytön, koska tilitettyjä varoja ei ole mahdollista määrätä ulosottovalituksen yhteydessä palautettavaksi (ks. KKO 2004:62). Sama näkökohta pätee myös silloin, kun maksukyvyttömyysasetuksen määräyksistä seuraa, että erillistäytäntöönpano ei olisi ollut sovellettavan lain mukaan Suomessa mahdollinen, mutta ulosmitatut varat on ehditty jo tilittää velkojalle. Vaikka A:n valitusta ei voida edellä lausutuin perustein tutkia siltä osin kuin ulosmitatut varat on tilitetty velkojille, hovioikeus toteaa, että maksukyvyttömyysasetus sisältää velkojien yhdenvertaisuutta turvaavat oikeussuojakeinot. Asetuksen 20 artiklan 1 kohdasta ilmenevän oikeusohjeen mukaan näet erillisperinnällä suorituksen saanut velkoja on velvollinen palauttamaan menettelyn aloittamisen jälkeen saamansa suoritukset selvittäjälle.

Velkojen vanhentuminen

Asian lopputulos huomioon ottaen ulosottovalituksen yhteydessä ei voida tutkia sitä, ovatko ulosottomenettelyn perusteena olleet velat vanhentuneet.

Oikeudenkäyntikulut

---------------------------------------

Päätöslauselma

Ulosottovalitus jätetään tutkimatta siltä osin kuin ulosmitatut varat on jo tilitetty velkojille.

Muilta osin käräjäoikeuden päätös ja ulosmittaus kumotaan. Ulosottomiehen on palautettava hallussaan olevat, vielä tilittämättömät varat A:lle. Hovioikeuden 2.12.2010 antama väliaikainen tilityskielto näin ollen raukeaa.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet: Presidentti Mikko Könkkölä
Hovioikeudenneuvos Liisa Lehtimäki
Määräaikainen hovioikeudenneuvos Outi Mikkola

Esittelijä: Viskaali Lauri Länsman

Lainvoimaisuus: Lainvoimainen