Kouvolan HO 16.07.2010 729

Tapon yritys - Tahallisuus - Pahoinpitely - Törkeä pahoinpitely - Teräaseeseen rinnastettava hengenvaarallinen väline - Rangaistuksen mittaaminen - Teon vaarallisuus - Tekijän syyllisyys

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Kysymys siitä, onko henkilö tuomittava tapon yrityksestä, kun hän on huoltoaseman piha-alueella tarkoituksellisesti kiihdyttänyt autoa ja ohjannut sen päin asianomistajaa. Kysymys myös pahoinpitelyn törkeysarvioinnista ja rangaistuksen mittaamisesta

HYVINKÄÄN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 12.3.2010

Syyttäjän rangaistusvaatimus

Syyttäjä on syytteen kohdassa 16 vaatinut M:lle rangaistusta ensisijaisesti tapon yrityksestä sillä perusteella, että M oli 18.7.2009 Riihimäellä suukovun jälkeen tahallaan yrittänyt tappaa S:n ajamalla huoltoaseman piha-alueella hänen päälleen käytössään olleella henkilöautolla, jonka käyttöjarru on ollut toimimaton, kiihdyttäen ennen törmäämistä ajoneuvoa voimakkaasti, ja on S ainoastaan ilmaan hyppäämällä kyennyt välttämään täysin auton yliajamaksi joutumisensa iskeytyen kehollaan auton konepeltiin ja kierähtäen edelleen auton katolle, josta hän on pudonnut törmäyksen voimasta pihan asfalttiin loukaten yhteentörmäyksessä vasemman säärensä, johon on tullut laaja noin 10 cm alueella oleva ruhje sekä päähän otsalta alkaen päälaen alueelle menevä pitkä, noin kahdeksan senttimetrin mittainen syvä haava ja otsalle kuhmu.

Toissijaisesti syyttäjä on vaatinut M:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä pahoinpitelystä, koska M oli edellä mainitussa tilanteessa tahallaan tehnyt ruumiillista väkivaltaa S:lle ajamalla huoltoaseman piha-alueella hänen päälleen käytössään olleella henkilöautolla kiihdyttäen ennen törmäämistä ajoneuvoa voimakkaasti seurauksin, että S on saanut ensisijaisessa syytteessä mainitut vammat. Syyttäjä on katsonut, että tekoa on pidettävä törkeänä, koska siinä on käytetty teräaseeseen rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä eli henkilöautoa ja teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Syyttäjä on vaihtoehtoisesti vaatinut M:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä vammantuottamuksesta, koska M oli ainakin huolimattomuudellaan törmännyt S:ään käyttämällään henkilöautolla niin, että S:lle olivat aiheutuneet ensisijaisessa syyttessä mainitut vammat. Törkeä huolimattomuus ilmenee M:n tietoisuudella auton käyttöjarrun toimimattomuudesta ja voimakkaalla teonaikaisella päihtymystilalla.

Vastaus

M on kiistänyt syyllistyneensä tapon yritykseen tai törkeään pahoinpitelyyn ja myöntänyt syyllistyneensä vammantuottamukseen ilmoittaen, että hän ei ollut tahallaan yrittänyt tappaa S:ää eikä menetellyt tavalla, jossa S:n hengen menetys olisi ollut varsin todennäköinen seuraus. S oli käyttäytynyt uhkaavasti ja M oli ollut poistumassa paikalta, jolloin S oli juossut auton eteen. M ei ollut kiihdyttänyt autoa S:ää kohti eikä ehtinyt väistää johtuen tilanteen nopeudesta.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Käräjäoikeus ei ole pitänyt uskottavana, että M olisi nostanut katseensa kohti S:ää vasta ajettuaan noin kymmenen metriä. Käräjäoikeus on pitänyt todennäköisenä, että M on seurannut S:n liikkeitä koko ajan. M on kiihdyttänyt auton vauhtiin sekä ajanut suoraan kohden asianomistajaa törmäten tähän syytteen teonkuvauksessa kuvatuin seuraamuksin. Törmäyksen jälkeen M on kääntynyt vauhdikkaasti kadulle, jolloin hän oli ollut ajautua vastaantulevien kaistalle. Liittymä on varsin leveä, joten hän olisi voinut välttää helposti yhteentörmäyksen S:n kanssa, joka on ollut varsin todennäköisesti pysähtyneenä törmäyksen tapahtuessa. S ei ollut tehnyt mitään yllättäviä liikkeitä tai siirtynyt sivuttaissuunnassa tai juossut M:n auton alle.

Käräjäoikeus on katsonut, että M on tarkoituksellisesti kiihdyttänyt ja ohjannut autonsa suoraan S:n päälle. Käräjäoikeus on pitänyt varsin todennäköisenä, että S olisi menehtynyt, jos hän ei olisi hypännyt ylös välittömästi ennen törmäystä. Viimeksi mainitussa tapauksessa hän olisi jäänyt kokonaan vauhtiin kiihdytetyn auton yliajamaksi, ja kokemussääntöjen valossa tällaisissa tapauksissa kuolemanvaara on ilmeinen. M:n on täytynyt myös käsittää autoaan kiihdyttäessään kohden S:ää, että hänen tekonsa varsin todennäköisenä seuraamuksena on S:n kuolema, jos hän törmää tähän. Koska M:n auton jarrutkin ovat olleet hänen tietensä täysin toimimattomat, hän ei ole voinut olettaa voivansa jarruttaa törmäyksen estääkseen. M ei ole myöskään voinut luottaa siihen sattumanvaraiseen seikkaan, että S onnistuisi hyppäämään ylös ja kierähtämään onnistuneesti hänen autonsa yli hengissä säilyen - kuten on käynytkin. M on teollaan aiheuttanut todellisen vaaran rikoksen täyttymisestä.

Käräjäoikeus on katsonut, että M on menetellyt kohdassa 16 ensisijaisessa syytteessä kuvatulla tavalla ja tahallaan yrittänyt tappaa S:n.

Rangaistusseuraamus
Koska M:n syyksi luetuista rikoksista ankarin yksikkörangaistus seuraa syytekohdassa 16 tarkoitetusta tapon yrityksestä (noin 3 vuotta 10 kuukautta), se on otettava lähtökohdaksi yhteistä rangaistusta määrättäessä. Käräjäoikeus on syyttäjän vaatimuksesta määrännyt M:n 25.3.2008 alkaneen ehdonalaisen vapauden 1 vuoden 2 kuukauden jäännösrangaistuksen täytäntöönpantavaksi. Otettuaan rangaistusta alentavana huomioon M:lle aikaisemmin tuomitut ehdottomat vankeusrangaistukset käräjäoikeus on katsonut, että oikeudenmukainen yhteinen vankeusrangaistus täytäntöönpantavaksi määrätystä jäännösrangaistuksesta sekä nyt syyksi luetuista uusista rikoksista on 4 vuotta 6 kuukautta vankeutta.

Käräjäoikeus on syyttäjän vaatimuksen mukaisesti määrännyt rikoslain 2 c luvun 11 §:n nojalla, että M vapautuu vankilasta vasta suoritettuaan tuomitun rangaistusajan kokonaan, koska tapon yrityksestä erikseen tuomittaessa seuraisi vähintään kolmen vuoden pituinen vankeusrangaistus, M on ennen kyseistä rikosta edeltäneiden kymmenen vuoden aikana syyllistynyt kahdesti törkeään pahoinpitelyyn ja häntä on mielentilalausunnon mukaisesti pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle ja terveydelle tai vapaudelle.

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Varkaus 16.9.2008
2) Moottorikulkuneuvon käyttövarkauden yritys 16.9.2008
3) Varkaus 16.9.2008
4) Moottorikulkuneuvon käyttövarkauden yritys 16.9.2008
5) Varkaus 16.9.2008
6) Rattijuopumus 1.1.2009
7) Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta 1.1.2009
9) Pahoinpitely 19.1.2009
10) Laiton uhkaus 19.1.2009
11) Varkaus 21.1.2009
12) Rattijuopumus 16.7.2009
13) Huumausaineen käyttörikos 16.7.2009
14) Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta 16.7.2009
16) Tapon yritys 18.7.2009
17) Törkeä rattijuopumus 18.7.2009
18) Ajoneuvorikkomus 18.7.2009
19) Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta 18.7.2009

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

JÄÄNNÖSRANGAISTUS
Ehdonalainen vapaus on alkanut 25.3.2008.
Koeajan viimeinen päivä on 25.5.2009.
Jäännösrangaistus on 1 vuosi 2 kuukautta.
Jäännösrangaistus määrätään täytäntöönpantavaksi kokonaan.

YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS
Syyksi luetut rikokset 1-7, 9-14, 16-19 ja täytäntöönpantavaksi määrätty jäännösrangaistus
4 vuotta 6 kuukautta vankeutta

Rikoslain 6 luvun 13 §;n nojalla tehtävä vähennys 5 kuukautta 6 päivää.

Rangaistusta alentavana otettu huomioon rikosten 1-5 osalta rikosten 1-5 osalta Kouvolan hovioikeuden 15.4.2009 (Riihimäen käräjäoikeus 14.11.2008) tuomitsema vankeusrangaistus sekä rikosten 6-7 ja 9-11 osalta Riihimäen käräjäoikeuden 23.1.2009 ja Kouvolan hovioikeuden 12.11.009 (Riihimäen käräjäoikeus 2.4.2009) tuomitsemat vankeusrangaistukset.

M vapautuu vankilasta vasta suoritettuaan rangaistusajan kokonaan.

M määrätään edelleen pidettäväksi vangittuna.

Asian käräjäoikeudessa ratkaisseet jäsenet:
Käräjätuomari Jarmo Uhlbäck ja lautamiehet

KOUVOLAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 16.7.2010

Valitus
M on vaatinut, että syyte kohdassa 16 hylätään. Toissijaisesti M on kohdassa 16 katsonut syyllistyneensä ainoastaan vammantuottamukseen ja vaatinut, että syyte enemmälti hylätään. M on lisäksi vaatinut, että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan ja ettei sitä määrätä suoritettavaksi kokonaan vankilassa.

M on perustellut vaatimuksiaan seuraavasti. Hän ei ollut tahallaan ohjannut autoa S:ää päin. M oli ollut rauhallisesti korjauttamassa autoa huoltoasemalla, kun S oli aloittanut riitelyn, joka oli lopulta johtanut siihen, että S oli lähtenyt hakemaan autostaan kättä pidempää. M ei ollut halunnut osallistua minkäänlaiseen otteluun. Hän oli säikähtänyt ja paniikin omaisessa tilassa paetakseen uhkaavaa väkivaltaa aikonut poistua autollaan paikalta. Tässä yhteydessä S oli juossut auton eteen. Kysymys oli ollut niin nopeasta tilanteesta, ettei M ollut voinut välttää törmäystä.

Tuomittu rangaistus ei ole oikeassa eikä oikeudenmukaisessa suhteessa tekoihin eikä tekijään nähden. Rangaistuksen mittaamisessa on otettava huomioon S:n oma käyttäytyminen, joka oli johtanut kysymyksessä olevaan tapahtumaan.

Vastaukset
Syyttäjä on suullisesti pääkäsittelyssä vastustanut muutosvaatimuksia. Syyttäjä on perustellut vastustamistaan sillä, että M:n tarkoituksena oli ollut tappaa S. M:n oli täytynyt ymmärtää, että hänen menettelynsä varsin todennäköisenä seurauksena on S:n kuolema. Mikäli syyte tapon yrityksestä hylätään, syyttäjä on toissijaisesti vaatinut M:n tuomitsemista rangaistukseen käräjäoikeuden tuomiossa selostetun rangaistusvaatimuksen mukaisesti törkeästä pahoinpitelystä tai törkeästä vammantuottamuksesta.

S on vastustanut muutosvaatimuksia. Hän on perustellut vastustamistaan sillä, että M oli ajanut suoraan häntä kohti ja hänen päälleen aiheuttaen hengenvaaran.

M on vastustanut syyttäjän toissijaisia rangaistusvaatimuksia.

PÄÄKÄSITTELY

Hovioikeus on 18.6.2010 toimittanut asiassa pääkäsittelyn, jossa on kirjallisina todisteina esitetty käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät todisteet ja uusina todisteina valokuvaliite, ajonopeuksia koskeva kirjoitus (www.valppainmielin.fi), kaksi taulukkoa tutkija Eero Pasasen esityksestä liikenneturvallisuuden tutkijaseminaarissa 20.5.2010 ja Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 24.8.2009. Pääkäsittelyssä on kuultu todistelutarkoituksessa samoja henkilöitä kuin käräjäoikeudessa.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Kysymyksenasettelu

Valituksen ja vastauksen perusteella asiassa on kysymys näytön harkinnasta erityisesti siltä osin, onko M käräjäoikeuden syytekohdan 16 osalta hänen syykseen lukemin tavoin tarkoituksellisesti kiihdyttänyt ja ohjannut autonsa suoraan S:ää päin tai oliko tämä ehkä juossut auton eteen tai muuten liikkunut yllättävästi niin, ettei M tilanteen havaittuaan ollut voinut välttää törmäystä.

Tapon yritystä koskevan ensisijaisen syytteen johdosta asiassa on esitetyn näytön ja yleisten kokemussääntöjen perusteella arvioitava ja ratkaistava, onko M ajamalla henkilöautolla päin S:ää nimenomaisesti tarkoittanut tappaa tämän tai ainakin pitänyt auton törmäämistä S:ään ja tämän kuolemaa menettelynsä varmana tai varsin todennäköisenä seurauksena.

Mikäli M:n ei ole katsottava ensisijaisen syytteen mukaisesti yrittäneen tahallaan tappaa S:ää, on ratkaistava, onko M toissijaisen syytteen mukaisesti tahallaan tehnyt S:lle ruumiillista väkivaltaa siten, että hän on tarkoittanut aiheuttaa S:lle vammoja tai ainakin pitänyt auton törmäämistä S:ään ja vammojen aiheutumista menettelynsä varmana tai varsin todennäköisenä seurauksena. Lisäksi kysymys on teon törkeysarvostelusta ja tältä osin erityisesti siitä, onko autoa pidettävä rikoslain 21 luvun 6 §:ssä tarkoitettuna teräaseeseen rinnastettavana hengenvaarallisena välineenä.

Mikäli M:n ei ole katsottava ohjanneen autoa tahallaan S:ää päin ja siten tehneen tälle ruumiillista väkivaltaa, kysymys on siitä, onko M huolimattomuudellaan aiheuttanut S:lle vammoja, sekä tuottamuksen törkeysarvostelusta.

Asiassa on vielä kysymys rangaistuksen mittaamisesta ja siitä, onko asiassa rikoslain 2 c luvun 11 §:ssä tarkoitetut edellytykset määrätä, että M vapautuu vankilasta vasta suoritettuaan tuomitun rangaistusajan kokonaan.

- - - - - - - - - -

Näytön arviointia

Törmäyspaikka ja -nopeus
R on seurannut tapahtumia pysäköidystä autosta, josta hän on nähnyt noin 20 metrin päästä sivultapäin M:n ajoreitin lähtöpaikasta törmäyspaikkaan. R:llä on ollut havaintopaikastaan parempi mahdollisuus arvioida etäisyyksiä ja törmäyspaikan sijaintia kuin PS:llä, joka on nähnyt tapahtumat autonsa sivupeilistä. AS:n hovioikeudessa esittämä arvio törmäyspaikasta tukee R:n arviota.

Valvontakameran kuvassa S on ennen törmäystä kävelemässä kohti M:n autoa, joka ei näy kuvan alueella. Yhdeksän sekuntia myöhemmin otetussa kuvassa S on nousemassa ylös heti törmäyksen jälkeen. Tässäkään kuvassa ei näy M:n autoa, joka on jo siirtynyt kuva-alan ulkopuolelle. Muista valokuvista ilmenevät törmäysjälki M:n auton keulassa ja voimakkaat hankautumisjäljet auton konepellillä ja katolla tukevat käsitystä, että S on kulkeutunut törmäyksen jälkeen useita metrejä M:n auton mukana ennen putoamistaan kuvasta näkyvään paikkaan.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo näytetyksi, että törmäys on tapahtunut jokseenkin todistaja R:n kertomassa paikassa. Tämän ja tapahtumapaikasta mittakaavassa laaditun karttapiirroksen perusteella M:n auton kiihdytysmatka lähtöpaikasta törmäyspaikkaan on ollut noin 20-25 metriä.

M:n auton katolle tullut lähes keskiviivalta alkava hankausjälki ei tue todistaja AS:n käsitystä, että M olisi yrittänyt vasemmalle väistämällä välttää törmäyksen, koska jos M olisi tehnyt äkillisen väistöliikkeen, S olisi pudonnut auton oikealle sivulle eikä liukunut auton kattoa pitkin ja pudonnut auton takaosan yli maahan. S:n kertoma vaikutelma väistöliikkeestä saattaa johtua törmäyksen aiheuttamasta tärähdyksestä ja törmäyksen jälkeisestä kaartamisesta PS:n auton ohi kadulle johtavaan liittymään.

Huoltoaseman alueesta esitetystä karttapiirroksesta ja todistajien kertomuksista on pääteltävissä, että M on liikkeelle lähdettyään kaartanut ensin loivasti oikealle ja törmäyksen jälkeen vasemmalle välttyäkseen törmäämästä PS:n autoon ja päästäkseen kadulle johtavaan liittymään. Valvontakameran kuvista ilmenee, että huoltoaseman piha-alueella olisi ollut runsaasti tilaa ohjata auto S:n ohi, jos M olisi halunnut välttää törmäyksen. Käräjäoikeuden tavoin hovioikeus ei pidä uskottavana, että M ei olisi liikkeelle lähtiessään ollut tietoinen S:n liikkeistä tai että tämä olisi yllättäen juossut auton eteen. Näin ollen hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeus, että M on tarkoituksellisesti ohjannut auton päin S:ää.

Todistajien arviot auton nopeudesta törmäyshetkellä ovat vaihdelleet 30-50 kilometriiin tunnissa. Törmäysnopeutta voidaan päätellä myös siitä, että S:n ja todistajien keskenään jokseenkin yhtäpitävien kertomusten mukaan M oli kiihdyttänyt auton nopeutta voimakkaasti. Kysymyksessä oleva auto on noin 20 vuotta vanha, mutta siinä on kaksilitrainen eli otaksuttavasti melko voimakas moottori. Hovioikeus katsoo, että auton nopeus runsaan 20 metrin voimakkaan kiihdytyksen jälkeen on törmäyshetkellä voinut olla noin 30-45 kilometriä tunnissa.

Törmäyksen vaikutus
On yleisesti tunnettua, että kun törmäysnopeus kaksinkertaistuu, törmäysenergia ja jalankulkijaan törmäyksen vaikutuksesta hetkellisesti kohdistuvat voimat nelinkertaistuvat (www.liikenneturva.fi). Jalankulkijaonnettomuuksista ja arvioitujen törmäysnopeuksien vaikutuksesta jalankulkijan kuolemanvaaraan on eri maissa julkaistu tilastollisia tutkimuksia. Törmäys 35 kilometrin tuntinopeudella johtaa jalankulkijan kuolemaan noin 10 prosentissa tapauksista. Kuolemanriski on lähes 20 prosenttia törmäysnopeuden ollessa 40 kilometriä tunnissa ja noin 40 prosenttia nopeuden ollessa 50 kilometriä tunnissa. (Eero Pasasen tutkimus 1986, mm. Liikennevilkku lehdessä 2/2010 www.liikenneturva.magazine.fi/uutispöytä).

Hovioikeus ei pidä todennäköisenä, että S olisi joutunut täysin auton yliajamaksi siinäkään tapauksessa, että hän ei olisi hypännyt ilmaan ennen törmäystä. Koska seisaallaan olleen S:n kehon painopiste on ollut selvästi auton puskuria korkeammalla, on ilmeistä, että S olisi voimakkaan iskun osuessa hänen sääreensä joka tapauksessa kaatunut auton konepellin päälle, vaikka hän ei olisi hypännyt ylöspäin. On kuitenkin todennäköistä, että hän olisi saanut ainakin jalkaansa vakavampia vammoja, jos hän ei olisi ehtinyt hyppäämään ilmaan ennen törmäystä.

Syyte tapon yrityksestä

Tahallisuus
Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Säännöksen esitöiden mukaan todennäköisyyden käsitteellä tarkoitetaan tekijän näkökulmasta laadittavaa arviota siitä, kuinka uskottavana tekijä pitää tunnusmerkistön täyttymistä. Tahallisuusvastuu alkaa pisteestä, jossa tekijä pitää seurauksen syntymistä todennäköisempänä kuin sen syntymättä jäämistä. (HE 44/2002 s. 87).

Rikoslain 2 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan rikoslaissa tarkoitettu teko on rangaistava vain tahallisena, jollei toisin säädetä. Koska yrityksestä ei ole muuta säädetty, rikoksen yrityksen rangaistavuus edellyttää aina tekijän tahallisuutta aiheuttaa tunnusmerkistön mukainen seuraus eli tapon yrityksen kohdalla uhrin kuolema. Yrityksen rangaistavuus ei kuitenkaan edellytä nimenomaista tarkoitusta aiheuttaa seuraus, vaan tahallisuuden alin aste riittää (em. HE s. 135).

Jos tekijä on nimenomaisesti tarkoittanut aiheuttaa seurauksen, rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan teko on edennyt rangaistavaksi yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Sen sijaan oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että tahallisuuden alin aste eli edellä mainittu todennäköisyystahallisuus ei täyty tilanteessa, jossa seurauksen syntymisen objektiivinen todennäköisyys jää alle 50 prosentin (Jussi Tapani: Rikoksen yrityksen rangaistavuus, 2010, s. 151). Rikoksen yrityksessä tekijän on tullut pitää seurausta varsin todennäköisenä. Tämän arvioinnin on vastattava sitä todennäköisyysarviota, jonka huolellinen tarkkailija olisi tehnyt tekohetkellä. Korkeimmalla oikeudella on ollut tapana todeta, että tekijällä on ollut tieto objektiivisesta todennäköisyysasteesta. Tekijä ei ole tehnyt rangaistavaa yritystä, jos hän arvioi seurauksen varsin todennäköiseksi silloin, kun huolellinen tarkkailija ei olisi näin tehnyt. (Frände: Yleinen rikosoikeus, 2005 s. 255).

Johtopäätökset
Hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeuskin näytetyksi, että M on tarkoituksellisesti kiihdyttänyt auton vauhtia ja ajanut suoraan S:ää päin. M:n on näin menetellessään täytynyt ymmärtää olevan varmaa, että törmäyksen seurauksena S:lle aiheutuu vammoja. M:n vaikuttimina tekoon ovat S:n puuttuminen auton kuljettamiseen humalassa, siitä syntynyt sanaharkka ja M:n halu paeta paikalta ennen poliisin tuloa. Esitetystä selvityksestä ei voida tehdä varmaa johtopäätöstä, että M:n nimenomaisena tarkoituksena olisi ollut tappaa S törmäämällä häneen autolla.

Kuten edellä on näytön arvioinnin yhteydessä todettu, auton nopeus törmäyshetkellä runsaan 20 metrin kiihdytyksen jälkeen on voinut olla enintään noin 45 kilometriä tunnissa. Ottaen huomioon edellä esitetyt tilastotiedot törmäysnopeuden vaikutuksesta jalankulkijan kuolemanvaaraan hovioikeus katsoo, että nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa S:n eloonjääminen on ollut todennäköisempää kuin hänen kuolemansa M:n menettelyn seurauksena.

Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo jääneen näyttämättä, että M olisi tahallaan yrittänyt tappaa S:n. Syyte tapon yrityksestä on siten hylättävä.

Syyte törkeästä pahoinpitelystä

Sovellettavat oikeusohjeet
Rikoslain 21 luvun 5 §:n mukaan se, joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä tai aiheuttaa toiselle kipua, on tuomittava pahoinpitelystä. Saman luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan, jos pahoinpitelyssä käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä.

Viimeksi mainitun säännöksen esitöiden mukaan muina hengenvaarallisina välineinä tulisivat kysymykseen vain ampuma- ja teräaseeseen rinnastettavat hengenvaaralliset välineet. Rajaamalla peruste terä- ja ampuma-aseisiin sekä niihin rinnastettaviin hengenvaarallisiin välineisiin on haluttu korostaa normia varsinaisten aseiden käytön suuremmasta tuomittavuudesta. (HE 94/1993 vp s. 96). Koska lähes kaikkia muitakin välineitä voidaan käyttää hengenvaarallisella tavalla, pelkkä välineen hengenvaarallinen käyttötapa ei riitä sen rinnastamiseen varsinaisiin aseisiin.

Johtopäätös
Hovioikeus on katsonut edellä kerrotuin tavoin näytetyksi, että M on tarkoituksellisesti kiihdyttänyt auton vauhtia ja ajanut suoraan S:ää päin törmäten autolla häneen. Lyhyt etäisyys ja nopea kiihdytys huomioon ottaen M ei ole voinut olettaa, että S olisi sivuun hyppäämällä voinut välttää törmäyksen. Näin ollen M on tehnyt tahallaan väkivaltaa S:lle.

Hovioikeus katsoo, että vaikka tässä tapauksessa henkilöautoa on käytetty hengenvaarallisella tavalla pahoinpitelyvälineenä, autoa ei ole pidettävä rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna terä- tai ampuma-aseeseen rinnastettavana hengenvaarallisena välineenä. Törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistö ei siten täyty. Näin ollen M on menettelyllään syyllistynyt rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentin mukaiseen pahoinpitelyyn.

Syyksi luettu rikos (kohta 16)

M on 18.7.2009 Riihimäellä tahallaan tehnyt ruumiillista väkivaltaa S:lle ajamalla huoltoaseman piha-alueella häntä päin käytössään olleella henkilöautolla, jonka käyttöjarru oli ollut toimimaton, kiihdyttäen autoa ennen törmäämistä voimakkaasti. S on ilmaan hyppäämällä kyennyt todennäköisesti lieventämään hänelle aiheutuneita vammoja. Hän on iskeytynyt kehollaan auton konepeltiin, josta hän on kierähtänyt auton katolle ja edelleen pudonnut pihan asfaltille. Yhteentörmäyksestä S:lle on tullut vasempaan sääreen noin 10 senttimetrin alueella oleva ruhje, päähän otsalta päälaen alueelle ulottuva noin kahdeksan senttimetrin mittainen syvä haava ja otsalle kuhmu.

Rangaistusseuraamukset

Hovioikeus katsoo, että M:n syyksi luetuista rikoksista ankarimmin rangaistava on kohdassa 16 hänen syykseen luettu pahoinpitely. Pahoinpitelyn rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. M on teollaan aiheuttanut S:lle merkittävän kuolemanvaaran ja sen lisäksi huomattavan suuren vaaran saada hengenvaarallisia vammoja tai vaikeita pysyviä vammoja. Teon seurausten vakavuus on ollut etukäteen arvioiden sattumanvaraista ja M on autoa S:ää kohti kiihdyttäessään suhtautunut aiheutuvien seurausten vakavuuteen täysin piittaamattomasti. Hovioikeus katsoo, että rikos on sen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään M:n syyllisyyteen nähden rinnastettavissa sellaiseen törkeään pahoinpitelyyn, josta olisi tuomittava vähintään kahden vuoden vankeusrangaistus. Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että kohdassa 16 M:n syyksi luetusta rikoksesta olisi erikseen tuomittava rangaistukseksi kaksi vuotta vankeutta. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun jäännösrangaistuksen määräämisestä täytäntöönpantavaksi kokonaan ja katsoo, että jäännösrangaistuksen yhteistä vankeusrangaistusta pidentävä vaikutus on noin neljä kuukautta vankeutta. Ottaen huomioon käräjäoikeudessa M:n syyksi luetut muut rikokset ja toisaalta rangaistusta alentavana seikkana rikosten 1-5, 6-7 ja 9-11 osalta käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät aikaisemmat vankeusrangaistukset hovioikeus katsoo, että suhteessa rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen oikeudenmukainen yhteinen vankeusrangaistus on kaksi vuotta yhdeksän kuukautta vankeutta.

Asiassa ei ole rikoslain 2 c luvun 11 §:ssä säädettyjä edellytyksiä määrätä, että M vapautuu vankilasta vasta hänen suoritettuaan tuomitun rangaistusajan kokonaan. Sen vuoksi tätä koskeva käräjäoikeuden lausuma on poistettava.

Vangittuna pitäminen

Käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla M on pidettävä edelleen vangittuna.

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

16) Pahoinpitely 18.7.2009

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS
Syyksi luetut rikokset 1-7, 9-14, 16-19 ja täytäntöönpantavaksi määrätty jäännösrangaistus
2 vuotta 9 kuukautta vankeutta
Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys 9 kuukautta 11 päivää

LAINKOHDAT

16) Rikoslaki 21 luku 5 § 1

Lausuma koko rangaistuksen suorittamisesta vankilassa poistetaan.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomio jää voimaan.

M on edelleen pidettävä vangittuna.

- - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Hovioikeudenneuvokset Jukka Ketola, Timo Palmgren ja Helena Hennen
Valmistelija: asessori Tarja Huossa

Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.