30.5.2008

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. NELJÄ PAHOINPITELYÄ
(6140/R/0011962/06)
Rikoslaki 21 luku 5 § 1

15.11.2003 - 2.12.2006 KONTIOLAHTI

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asianomistajan vaatimukset

B on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut vastaaja A:n velvoittamista korvaamaan hänelle:

• kivusta ja särystä 2.000 euroa,
• henkisestä kärsimyksestä 1.000 euroa,
• terveyskeskusmaksuista 4 x 11 euroa eli yhteensä 44 euroa ja
• särkylääkkeistä 20 euroa,

kaikki määrät laillisine korkoineen 2.12.2006 lukien.

Lisäksi B on vaatinut, että A on velvoitettava korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 214,70 euroa laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Perustelut:
Teoista on aiheutunut asianomistajalle kipua usean viikon ajan. Asianomistaja on joutunut käyttämään särkylääkkeitä ja käymään lääkärissä.

Teot muodostavat yhdessä B:n koskemattomuutta vakavasti loukkaavan kokonaisuuden (HE 167/203). Teoilla on myös tahallisesti loukattu B:n ihmisarvoa.

Vastaus

A on kiistänyt syytteet. Tilanteet ovat poikkeuksetta olleet sellaisia, että B on käynyt A:n kimppuun ja A on estellyt B:n hyökkäyksiä. Kysymys ei ole tavallisista pahoinpitelyrikoksista. Syytteet tulisi jättää tutkimatta, koska B on ilmoittanut esitutkinnassa, ettei hän vaadi rangaistusta eikä mitään korvauksia A:lta. A on katsonut, että B:n korvausvaatimukset ovat määrältään liiallisia. Määrällisesti A on myöntänyt kivusta ja särystä 400 euroa. Henkisestä kärsimyksestä vaaditun A on kiistänyt lakiin perustumattomana ja myöntänyt siitä määrällisesti 100 euroa. A on myöntänyt terveyskeskusmaksuista ja särkylääkkeistä esitetyt vaatimukset määriltään oikeiksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Vaatimus tutkimatta jättämisestä

Lisätutkintapyynnön 4.6.2007 mukaan syyttäjä on pyytänyt selvittämään B:ltä, vaatiiko hän edelleen rangaistusta A:lle syyteharkinnassa olevista pahoinpitelyistä, joita esitutkinnassa oli paljastunut B:n aiemmin kertomien lisäksi myös tapaus 25.1.2006, ja laittomasta uhkauksesta, sekä onko hänellä korvausvaatimuksia. Oikeuden istunnossa A vetosi B:n tämän johdosta esitutkinnassa 25.6.2007 antamaan kertomukseen, jossa hän oli lausunut: " En vaadi rangaistusta tästä pahoinpitelystä" tarkoittaen 25.1.2006 tapausta. Lisäksi hän oli lausunut: " Perun siis rangaistusvaatimukseni A:ta kohtaan pahoinpitely ja laiton uhkaus rikoksissa. Tiedän, että laiton uhkaus on asianomistajarikos ja asian käsittely raukeaa, kun peruutan rangaistusvaatimukseni. Minulla ei ole myöskään korvausvaatimusta näiden asioiden johdosta."

Virallinen syyttäjä ei ole esittänyt rangaistusvaatimusta A:ta kohtaan laittomasta uhkauksesta. 25.1.2006 tapahtumista ei myöskään ole syytetty. Syyttäjä on arvioinut kaikki neljä syytteeseen asettamaansa tekoa perusmuotoisiksi pahoinpitelyiksi. Rikoslain 21 luvun 16 §:n mukaan virallinen syyttäjä saa nostaa syytteen perusmuotoisesta pahoinpitelystä. Syytteet voidaan tutkia, vaikka B olisikin luopunut syyteoikeudestaan.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2002:12 ilmaistun mukaisesti syyteoikeudestaan luopunut asianomistaja säilyttää kuitenkin oikeutensa vaatia vastaajalta korvausta tämän rikoksella aiheuttamasta vahingosta ja häntä voidaan kuulla asiassa todistelutarkoituksessa. Ratkaistavaksi jää, onko B:llä, kun hän on esitutkinnassa ilmoittanut luopuvansa myös korvausvaatimuksestaan, sen jälkeen oikeus kuitenkin vaatia korvauksia, kun virallinen syyttäjä ajaa syytettä. Edellä mainitun Korkeimman oikeuden ratkaisun ilmaiseman periaatteen mukaan asianomistaja ei saa tietämättään menettää syyteoikeuttaan ja sen käyttämiseen liittyviä oikeuksiaan. Tuomioistuimen on tapauskohtaisesti arvioitava, vastaako se, mitä asianomistaja on esitutkinnassa ilmoittanut, hänen tarkoitustaan.

B on, syyttäjän kanssa keskusteltuaan esitutkinnassa häneltä asiaa kysyttäessä halunnut, että asiaa ei käsiteltäisi oikeudessa. Ei ole selvitetty, että hänelle olisi esitutkinnassa ilmoitettu, että asia voi mennä oikeuteen, vaikka hän itse luopuisikin vaatimuksistaan pahoinpitelyjen osalta. Hän oli tosin ymmärtänyt, että hän ei voi enää vaatia korvausta, jos asia ei mene oikeuteen, ja hän uskoi, ettei saisi kuitenkaan vastaajalta mitään. Hän ei ollut ymmärtänyt sitä, että asia voi mennä oikeuteen kuitenkin, ja että on muitakin mahdollisuuksia korvausten saamiseen kuin vain suoraan vastaajalta. Käräjäoikeuden johtopäätös on, ettei B:n ilmoitus esitutkinnassa korvausten osalta vastaa hänen tarkoitustaan. Hän ei ole siten menettänyt oikeuttaan vaatia korvauksia asiassa.

Pääasiasta

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Syyksilukeminen

A on syyllistynyt siihen rikokseen, josta syyttäjä on vaatinut hänelle rangaistusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VASTAAJA A

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Neljä pahoinpitelyä 15. - 17.11.2003, 24.1.2006, 2.5.2006, 2.12.2006

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KORVAUSVELVOLLISUUS

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

A:n on suoritettava korvauksena B:lle

• kivusta ja särystä 1.000 euroa,
• kärsimyksestä 1.000 euroa,
• terveyskeskusmaksuista 44 euroa ja
• särkylääkkeistä 20 euroa, kaikki edellä mainitut määrät korkolain 4 §:n 1 momentin korkoineen 2.12.2006 lukien sekä

• oikeudenkäyntikulut 214,70 euroa (179,70 e + 35 e) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 29.10.2007 lukien.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Aulikki Riikonen
Lautamiehet

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUS TUOMIO 30.5.2008

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDEN PÄÄKÄSITTELYSSÄ

Kihlakunnansyyttäjä on vaatinut, että A:lle tuomittua rangaistusta korotettaisiin.

A on käräjäoikeuden tuomiossa selostetusta vastauksestaan ilmenevillä perusteilla vaatinut, että syyte 24.1. ja 2.12.2006 tapahtuneiksi väitettyjen pahoinpitelyiden osalta jätetään tutkimatta, koska kysymys oli korkeintaan lievistä pahoinpitelyistä, tai toissijaisesti hylätään ja että syyte 15.-17.11.2003 ja 2.5.2006 tapahtuneiksi väitettyjen pahoinpitelyjen osalta hylätään sekä että B:n vahingonkorvausvaatimukset jätetään tutkimatta tai toissijaisesti hylätään. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Syyttäjä ja B ovat vastustaneet A:n muutosvaatimuksia perusteettomina ja A syyttäjän muutosvaatimusta perusteettomana. B on lisäksi vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 599,96 eurolla korkoineen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

B on 8.12.2006 tehnyt nyt kysymyksessä olevista rikoksista rikosilmoituksen ilmoittaen vaativansa rangaistusta ja vahingonkorvauksia.

Syyttäjän lisätutkintapyynnöstä ilmenee, että B on 6.2.2007 ilmoittanut syyttäjälle, jolla asian syyteharkinta on ollut tuolloin vielä kesken, ettei hän haluaisi kyseisiä juttuja tuomioistuimeen. Tehdyssä lisätutkinnassa 25.6.2007 B on häntä puhelimitse kuulusteltaessa ilmoittanut, ettei hän vaadi A:lle rangaistusta 24.1.2006 tapahtuneesta pahoinpitelystä. Lisäksi hän on kertonut olleensa puhelinyhteydessä syyttäjään ja ilmoittaneensa tuolloin peruuttavansa kaikki vaatimuksensa A:ta kohtaan. Hän on kuulustelussa lausunut, että hän peruu rangaistusvaatimuksensa tätä kohtaan pahoinpitely ja laiton uhkaus rikoksissa ja ettei hänellä myöskään ole korvausvaatimusta näiden asioiden johdosta.

B on hovioikeudessa selittänyt vaatimuksistaan luopumisen johtuneen pelostaan A:ta kohtaan ja siitä, että A oli ilmoittanut hänelle, ettei hän maksa B:lle mitään korvauksia. B ei ollut ymmärtänyt, että hänellä olisi ollut mahdollisuus saada korvauksia Valtiokonttorilta tai saada ne perityiksi ulosottomiehen kautta. Lisäksi puhelinkuulustelu oli tapahtunut kesken ajomatkan, jolloin hän oli "hätäpäissään" ilmoittanut luopuvansa vaatimuksistaan.

Hovioikeus katsoo, että B:n on täytynyt käsittää häntä kahteen eri kertaan asiasta kuultaessa, mitä tarkoittaa se, että hän luopuu rangaistusvaatimuksestaan. Poliisitutkintaan kirjattu luopuminen on siten vastannut hänen tarkoitustaan.

Hovioikeus katsoo, että B on siten peruuttaessaan syytteensä menettänyt oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 16 §:n 1 momentin nojalla syyteoikeutensa asiassa.

Siltä osin kuin käräjäoikeus on katsonut, että syyttäjällä on ollut syyteoikeus hänen vaatiessaan A:lle rangaistusta nyt kysymyksessä olevista neljästä pahoinpitelystä, hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun. Sen sijaan käräjäoikeuden lausunto syyttäjän syytteeseen yhtyneen B:n rangaistusvaatimuksesta poistetaan ja vaatimus jätetään tutkimatta.

Siltä osin kuin asiassa on kysymys siitä, onko B:llä ollut oikeus esittää rikosten johdosta korvausvaatimuksia, hovioikeus toteaa, että B on 8.12.2006 toimitetussa esitutkinnassa ilmoittanut vaativansa vahingonkorvausta A:lta. Sen jälkeen 25.6.2007 toimitetussa lisätutkinnassa B on ilmoittanut syyttäjälle, että hän perui kaikki vaatimuksensa miestään kohtaan ja ettei hänellä ollut myöskään korvausvaatimuksia rikosten johdosta. Asia on tullut vireille käräjäoikeudessa 8.8.2007. Käräjäoikeudelle 30.8.2007 toimittamassaan kirjelmässä, jonka hänen oikeudenkäyntiavustajansa oli laatinut, B on esittänyt korvausvaatimuksensa toistaen ne käräjäoikeudessa 18.9.2007 toimitetussa pääkäsittelyssä.

Asiassa on näin ollen kysymys siitä, onko B:llä ollut oikeus vaatia korvauksia A:lta vielä oikeudenkäynnin aikana.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 11 §:n mukaan sen jälkeen kun syyte on nostettu, vastaajaa vastaan voidaan ilman haastetta esittää rikokseen perustuva yksityisoikeudellinen vaatimus, jos tuomioistuin esitettävän selvityksen ja muiden seikkojen perusteella katsoo sen käyvän haitatta päinsä. Sitä vastoin sanotussa laissa eikä muuallakaan ole säädetty, toisin kuin syyteoikeuden osalta, että asianomistaja menettäisi oikeutensa vaatia vahingonkorvausta, mikäli hän luopuu korvausvaatimusten esittämisestä ennen syytteen nostamista.

On varsin yleistä, että asianomistaja vielä esitutkinnassa ilmoittaa, ettei hänellä ole asiassa mitään korvausvaatimuksia, koska vahinko ja oikeus vaatia sen johdosta korvausta voi vasta myöhemmin tulla asianomistajan tietoon. Tällöin hän vasta pääkäsittelyssä, vastoin aikaisempaa kantaansa, esittääkin korvausvaatimuksen. Tällöin vaatimus tulee aikaisemmin mainitun lain 3 luvun 11 §:n soveltamisen rajoissa tutkia. Eri asia on, että asianomistaja voi oikeudenkäynnin aikana ilmoittaa tuomioistuimelle, että hän luopuu korvausvaatimuksestaan, jolloin tuomioistuimen tulee tuomiossaan hylätä vaatimus. Näin B ei ole tehnyt.

Edellä olevilla perusteilla hovioikeus katsoo, että vaikka B on menettänyt syyteoikeutensa asiassa, hän on kuitenkin säilyttänyt oikeutensa vaatia A:lta korvausta tämän rikoksilla aiheuttamista vahingoista.

Pääasiaratkaisu

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Juha Voutilainen, Kaarina Heino ja Heimo Kiviranta

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnetty 22.10.2008

Korkeimman oikeuden ratkaisu 5.6.2009 KKO:2009:46