4.4.1996

A velkoi perimistoimiston välityksellä käräjäoikeudessa B:ltä 88,45 markan laskusaatavaa, perintäkuluja 100 markkaa ja oikeudenkäyntikäyntikuluja 1.600 markkaa. B antoi oikeudenkäyntikulujen osalta vastauksen ja ilmoitti, ettei hänellä ollut varaa maksaa niitä. Käräjäoikeus määräsi yksipuolisella tuomiolla B:n suorittamaan A:lle velotun pääoman, perintäkulut ja oikeudenkäyntikulujen korvauksena 800 markkaa, kaikki korkoineen.
Käräjäoikeus hylkäsi tuomiolla oikeudenkäyntikuluvaatimuksen 800 markan osalta ilmeisen perusteettomana.

A vaati hovioikeudessa oikeudenkäyntikulujen korvausta korotettavaksi vaadittuihin 1.600 markkaan.

Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen ja lausui perusteluina seuraavaa.

Oikeudenkäynnin kohteena oli määrältään hyvin vähäinen riidaton saatava ja oikeudenkäynnin tavoitteena oli vain saada saatavan perimiseksi ulosottoperuste. Asianajotehtävä oli erittäin yksinkertainen eikä sen menestyksellinen hoitaminen edellyttänyt erityistä lainopillista asiantuntemusta.

Täyden kulukorvauksen periaate ei merkitse sitä, että täytenä korvauksena oikeudenkäyntikuluista olisi aina pidettävä sitä määrää, jota asiamiehen laskun mukaan vaaditaan. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n mukaan kulukorvauksen tulee näet olla kohtuullinen.

Mainitut seikat huomioon ottaen käräjäoikeudessa tuomitun oikeudenkäyntikulujen korvauksen määrä oli riittävä ja vaatimus tuomitun määrän ylittävältä osalta oli selvästi perusteeton.

Mikael Krogerus, Pertti Jokinen, Jaana Malinen Esittelijä: Jaana Malinen

Hallituksen esitys eduskunnalle oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevien säännösten muuttamiseksi (1993 vp-He 191), s. 16

Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevien säännösten muuttamisesta (LaVM 1993:22), s. 1

Lainvoimainen (LVT:1)