21.12.1979

Oikeusneuvosmiehen, joka toimittaessaan pormestarin virkaa oli varomattomuudesta jättänyt ottamatta huomioon hänelle esitetyn ruotsalaisen kirkkoherranviraston antaman, avioesteiden tutkimista koskevan voimassa olleen todistuksen ja sen vuoksi perusteettomasti kieltäytynyt vihkimisen suorittamisesta, katsottiin syyllistyneen virkavirheeseen.

Morsiamen vanhempia, joille häätilaisuuden järjestäjinä oli ilmoitettu aiheutuneen vahinkoa, kuultiin asianomistajina.

Asianomistajien virkamieheen kohdistamat vahingonkorvausvaatimukset hylättiin ennenaikaisina, koska virkamiehen velvollisuus korvata virheellään ehkä aiheuttamansa vahingot on VahL 3 luvun 2 §:n ja 4 luvun 2 §:n 1 mom:n sekä 6 luvun 2 §:n säännösten mukaan valtion korvausvelvollisuuteen nähden toissijainen eivätkä asianomistajat olleet väittäneet, etteivät he olisi voineet saada korvausta vahingoistaan valtiolta.

Ks. I-SHO:n T:PÄ-455/78.

Arti: Vahingonkorvauslaki, s. 101-110, 222-224

Routamo - Hoppu: Suomen vahingonkorvausoikeus, s. 318- 320

Hoppu: Kanavointisäännöstä vahingonkorvausoikeudessa.
Juhlajulkaisu Urho Kaleva Kekkonen, 1975, s. 345-355

Kivivuori: Työnantajan ja työntekijän vastuu.
Vahingonkorvausoikeus. Lakimiesliiton koulutuskeskuksen julkaisusarja n:o 15, 1975, s. 52-73

Hoppu: Julkisyhteisön ja virkamiehen vastuu. Vm. teos, s. 74-100

Oikeuskanslerin kertomukset 1976, s. 79-85 ja 1980, s. 75-76

Halila: Vahingonkorvausasioissa esille tulevia prosessuaalisia kysymyksiä, DL 1975, s. 253-265

Hallituksen esitys 187/1973

Lakivaliokunnan mietintö n:o 5/1974

KKO:n ratkaisu:

Päätös n:o 2570, A:16.10.1980: Ei muutosta.