27.12.1979

A on B:tä vastaan ajamassaan kanteessa Helsingin AO:ssa kertonut, että A:n omistamassa asuinhuoneistossa oli suullisen vuokrasopimuksen nojalla asunut C. Kun C oli heinäkuun lopussa 1979 kuollut ja huoneistossa alivuokrasuhteen perusteella asunut B ei ollut muuttanut huoneistosta, vaikka hänen oikeutensa asua oli päättynyt B:n kuoleman johdosta, A on vaatinut, että B velvoitettaisiin muuttamaan.

AO on tuomiossaan 27.9.1979 lausunut, ettei A ollut esittänyt selvitystä C:n vuokrasuhteen irtisanomisesta joko A:n itsensä taikka C:n kuolinpesän toimesta. A ei tosin ollut näyttänyt, että hänellä olisi vuokrasopimus B:n kanssa, mutta koska B:n alivuokrasuhde päättyi vasta samana ajankohtana kuin edesmenneen päävuokralaisen C:n vuokrasuhde, AO on HVL 11 §:n ja 42 §:n 1 mom. 5 kohdan nojalla hylännyt kanteen.

A haki muutosta.

HO: Koska huoneiston päävuokralaisen kuolema ei sinänsä aiheuta hänen vuokraoikeutensa raukeamista vaan vuokraoikeus siirtyy kuolinpesän osakkaille, joilla on oikeus joko jatkaa vuokrasuhdetta tai siirtää vuokraoikeus toiselle, johon vuokranantaja kohtuudella voi tyytyä, tai säädetyssä ajassa kuolemantapauksesta irtisanoa vuokrasopimus, mutta kun A:n ja C:n välistä vuokrasopimusta ei ole näytetty irtisanotun, vuokrasopimus ei ole päättynyt. Sen vuoksi HO katsoi, ettei ollut syytä muuttaa AO:n tuomion lopputulosta.

Läsnä: Poukka - Iirola - Piira - Pohjola - Kaarni

ES.