11.7.2019

Asiassa oli hallinto-oikeudessa ratkaistavana, oliko Verohallinto voinut antaa Kiinan kansantasavallan Hongkongin erityishallintoalueelle rekisteröidylle X Limitedille lähdeverokortin, jonka mukaan yhtiön hakemuksessa tarkoitetuista Y Oy:ltä saatavista suorituksista ei ollut maksettava Suomeen lähdeveroa. Asiassa oli riidatonta, että X Limitedille ei ollut syntynyt Suomeen kiinteää toimipaikkaa. Suomella ja Hongkongilla ei ollut voimassaolevaa verosopimusta kysymyksessä olleena aikana, joten asia oli ratkaistava yksinomaan sisäisen lainsäädännön näkökulmasta.

Hallinto-oikeus totesi, että tuloverolain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ulkomainen yhteisö on velvollinen suorittamaan veroa täältä saamastaan tulosta. Tuloverolaissa olevilla kiinteää toimipaikkaa koskevilla säännöksillä ei ole rajoitettu Suomesta saatavan tulon veronalaisuutta tai Suomesta saatavan tulon käsitettä. Suoritukset Y Oy:ltä oli saatu Suomessa tehdystä urakasta, joten ne olivat tuloverolain 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa ja tuloverolain 10 §:n 2 kohdassa tarkoitettua Suomesta saatua liiketuloa. Koska suorituksen saaja X Limited ei ollut sijoittautunut verosopimusval­tioon, tällainen tulo oli Suomessa veronalaista riippumatta siitä, oliko suorituksen saajalle muodostunut Suomeen kiinteä toimipaikka vai ei. Kun otettiin huomioon rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 7 §:n 6 kohdan säännös, jonka mukaan lähdevero yhteisölle maksettavasta työkorvauksesta on 13 prosenttia, Verohallinnon ei olisi tullut antaa lähdeverokorttia, jonka mukaan suorituksista ei peritä lähdeveroa. Näin ollen verotuksen oikaisulautakunnan ja Verohallinnon päätökset oli kumottava

Tuloverolaki 9 § 1 momentti 2 kohta ja 3 momentti ja 10 § 2 kohta
Laki verotusmenettelystä 83 §
Laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta 5 § ja 7 § 6 kohta

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Outi Siimes, Vesa Heikkilä ja Paula Makkonen, joka on myös esitellyt asian.