Hämeenlinnan HAO 28.05.2019 19/0612/2

Jätelaki - Hallintopakko - Tiedoksianto - Valitusajan alkaminen

Diaarinumero: 00081/19/5199
Taltionumero: 19/0612/2
Antopäivä: 28.5.2019

Päätöslyhennelmä

Asiassa oli kysymys jätelain perusteella asetetusta siivoamisvelvoitteesta ja järjestettyyn jätteenkuljetukseen liittymisestä sekä näiden tehosteeksi asetetun teettämisuhan täytäntöönpanosta ja uhkasakon tuomitsemisesta maksettavaksi. Sekä velvoitepäätös että tuomitsemispäätös oli annettu tiedoksi yleistiedoksiantona. Hallinto-oikeus totesi, että uhkasakkolain mukainen päätös on uhkasakkolain 23 §:n erityissäännöksen perusteella annettava tiedoksi todisteellisesti. Päätöksen tehnyt viranomainen oli päätynyt käyttämään yleistiedoksiantoa sillä perusteella, että joulukuussa 2017 tehdyn velvoitepäätöksen tiedoksianto ei ollut onnistunut postitse saantitodistusta vastaan eikä myöskään haastetiedoksiantona. Haastemiehen velvoitepäätöstä koskeva estetodistus oli päivätty 26.3.2018. Hallinto-oikeus totesi, että jätelain yleisenä tarkoituksena on muun muassa ehkäistä jätteistä aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle sekä ehkäistä roskaantumista. Laki sisältää roskaamiskiellon ja roskaajalle asetetun siivoamisvelvollisuuden. Viranomaisen päätöksen tavoitteena on ollut saada velvoitettu siivoamaan kiinteistönsä, jotta jätteistä ei aiheutuisi epäsiisteyttä ja haittaa ympäristölle. Päätöksen tiedoksiantamisen tarkoituksena on turvata kyseisen yhteiskunnallisen velvoitteen toteutuminen. Uhkasakkolaki on hallintolakiin nähden erityislaki ja sitä sovelletaan uhkasakkolain mukaisten päätösten tiedoksiantomenettelyyn ensisijaisesti. Uhkasakkolaissa säädetyn todisteellisen tiedoksiantomenettelyn käyttö on perusteltua velvoitetun henkilön oikeusturvan kannalta. Uhkasakkolaissa ei ole kuitenkaan säädetty menettelystä tilanteesta, jossa todisteellinen tiedoksianto ei onnistu. Myöskään hallintolaissa ei ole erityistä säännöstä velvoittavien päätösten tiedoksiannosta tällaisessa tilanteessa. Poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa uhkasakkolain 23 §:n mukainen todisteellinen tiedoksianto ei asianmukaisista yrityksistä huolimatta onnistu esimerkiksi tiedoksiannon pakoilun vuoksi, on lain edellyttämän oikeustilan saavuttamiseksi voitava soveltaa tiedoksiantomenettelyyn täydentävästi hallintolain yleistiedoksiantoa koskevia säännöksiä.

Ottaen huomioon haastemiehen estetodistuksen antamisen ja 14.11.2018 tehdyn valituksenalaisen päätöksen välillä kulunut aika, todisteellisen tiedoksiannon käyttämistä ei nyt kysymyksessä olevaa päätöstä tiedoksiannettaessa ole voitu pitää mahdottomana pelkästään aikaisemman käsittelyn perusteella. Koska yleistiedoksiannon käyttämiselle ei siten ole vielä ollut edellytyksiä, ei velvoitetun valitusaika yhdyskuntalautakunnan päätöksestä 14.11.2018 alkanut kulua seitsemäntenä päivänä ilmoituksen julkaisemisesta virallisessa lehdessä. Hallinto-oikeus otti valituksen tutkittavakseen.

Pääasiaratkaisun perusteluissa hallinto-oikeus totesi, että valituksenalaisella päätöksellä täytäntöönpantavaksi tuomittu teettämisuhka sekä tuomittu uhkasakko on asetettu lainvoimaisella päätöksellä 13.12.2017. Mainittu velvoitepäätös on annettu tiedoksi yleistiedoksiannoin hallintolain 62 §:n 1 momentin mukaisesti. Päätöksen nähtäville asettamisesta on ilmoitettu virallisessa lehdessä 4.5.2018 ja viranomaisen ilmoitustaululla 4.5. - 12.6.2018. Velvoitetun on katsottava saaneen päätöksestä tiedon viimeistään 11.5.2018. Ottaen huomioon sen, että uhkasakkolain edellyttämä päätöksen tiedoksianto saantitodistuksin ja haastemiestiedoksiantona sekä velvoitetun tilapäisessä että vakituisessa asuinkunnassa on epäonnistunut ja että on ollut aihetta epäillä velvoitetun pakoilevan tiedoksisaantia, yleistiedoksiannon käyttämiselle on ollut hallintolain 55 §:n 1 momentin mukaiset perusteet.

Teettämisuhka on voitu tuomita täytäntöönpantavaksi ja uhkasakko maksettavaksi.

Äänestys 2-1

Eri mieltä ollut jäsen olisi kumonnut viranomaisen päätöksen. Perusteena oli, että uhkasakkolain 23 §:n mukaan päätös on annettava tiedoksi saantitodistusmenettelyä tai haastetiedoksiantoa käyttäen. Lainkohdan osalta hallituksen esityksessä eduskunnalle uhkasakkolaiksi (HE 63/1990 vp) on yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että muu tiedoksiantotapa ei olisi laillinen.

Kun päätöksen tiedoksianto ei ole tapahtunut uhkasakkolain 23 §:n edellyttämällä tavoin, päätös ei ole tullut lainvoimaiseksi eikä edellytyksiä teettämisuhan täytäntöönpanemiseksi ja uhkasakon tuomitsemiselle maksettavaksi ole ollut.

Ratkaisijakokoonpano

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Elina Tanskanen, Paula Pihlava ja Maria Jokinen.

Asian esittelijä Maria Kuusinen.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.