Turun HAO 29.11.2016 16/0683/3

Veronkorotus - Vaatimistaakka

Diaarinumero: 00092/16/8101
Taltionumero: 16/0683/3
Antopäivä: 29.11.2016

A oli ilmoittanut kaikki pääomatulonsa vasta Verohallinnon täydennyspyynnön jälkeen. Verohallinto oli katsonut A:n antaneen törkeästä huolimattomuudesta olennaisesti väärän veroilmoituksen ja määrännyt veronkorotusta verotusmenettelylain 32 §:n 3 momentin nojalla 5 000 euroa.

A on vaatinut veronkorotuksen kohtuullistamista 1 500 euroon, koska vero­ilmoituksen puutteet olivat tahattomia.

Hallinto-oikeuden enemmistö (5/7 + esjä) katsoi, ettei veroilmoituksen puutteellisuus ollut aiheutunut tahallisesti tai törkeästä tuottamuksesta. Veronkorotus olisi tullut määrätä verotusmenettelylain 32 §:n 2 momentin nojalla. Säännöksen mukaan veronkorotuksen yläraja on kuitenkin 800 euroa, ja A on vaatinut veronkorotuksen kohtuullistamista 1 500 euroon. Hallintolainkäyttölain 51 §:n mukaan valitusviranomaisen on annettava ratkaisu asiassa esitettyihin vaatimuksiin, mikä lähtökohtaisesti tarkoittaa, ettei valituksen kohteena olevaa päätöstä voida muuttaa enempää kuin valittaja on vaatinut. Veronkorotusta ei näin ollen tulisi alentaa enempää kuin A on vaatinut.

Hallinto-oikeuden enemmistö (4/7 + esjä) alensi veronkorotuksen 800 euroon. Asiassa otettiin huomioon, että veronkorotus on rangaistuksenluonteinen seuraamus. Lisäksi oli huomattava, ettei A ollut käyttänyt muutoksenhaussa oikeudellista avustajaa. Hän oli vedonnut tahattomuuteen, mikä asiallisesti tarkoittaa verotusmenettelylain 32 §:n 2 momentin soveltamista. Tässä tilanteessa veronkorotus oli alennettava lainkohdassa säädettyyn enimmäismäärään, vaikka se olikin pienempi kuin A:n vaatima määrä.

Hallintolainkäyttölaki 51 §

Laki verotusmenettelystä 32 §

Äänestys 4 - 1 - 1 - 1

Yksi tuomareista oli samaa mieltä kuin enemmistö siitä, ettei veroilmoituksen puutteellisuus ole aiheutunut tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta. Hän alensi veronkorotuksen A:n vaatimaan 1 500 euroon.

Yksi tuomareista katsoi A:n antaneen törkeästä huolimattomuudesta olennaisesti väärän veroilmoituksen, joten veronkorotus oli voitu määrätä verotus­menettelylain 32 §:n 3 momentin nojalla. Asiaa kokonaisuutena arvioiden veronkorotus oli kuitenkin alennettava 1 500 euroon.

Yksi tuomareista hylkäsi valituksen kokonaan, koska verotus­menettelylain 32 §:n 3 momentin soveltamisedellytykset olivat olemassa eikä veronkorotuksen alentamiseen ollut muutenkaan edellytyksiä.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.