5.12.2014

Kaupunki oli hallintoriitahakemuksessaan vaatinut, että X velvoitetaan maksamaan aiheettomasti maksettu palkka takaisin. Asiassa oli oikeuskysymyksenä ensin ratkaistava se, oliko päätös aiheettomasti maksetun palkan takaisinperinnästä tehty siten, että se oli katkaissut saatavan vanhentumisen.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 56 §:n 1 momentin mukaan aiheettomasti maksettu palkka tai muu palvelussuhteesta johtuvan taloudellisen etuuden määrä saadaan periä takaisin. Saman pykälän 4 momentin mukaan, jos takaisinperinnästä ei ole päätetty tai pantu vireille muussa järjestyksessä kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana aiheeton palkan tai muun etuuden määrä on maksettu, oikeus takaisinperintään on menetetty.

X oli esittänyt, että hakemus oli hylättävä, koska takaisinperinnästä ei ollut päätetty eikä hallintoriitamenettelyyn ollut ryhdytty viranhaltijalain mukaisessa kolmen vuoden määräajassa. Päätös takaisinperinnästä oli riidattomasti tehty laissa säädetyn määräajan kuluessa, mutta X oli saanut tuon päätöksen tiedokseen vasta edellä mainitun kolmen vuoden määräajan jälkeen. Saatava oli näin ollen vanhentunut. Koska hallintoriitahakemus oli näin ollen koskenut vanhentunutta saatavaa, hakemus oli hylättävä.

Hallinto-oikeus totesi, että velan vanhentumisen osalta erityislakina sovellettavan viranhaltijalain mukaan oikeus takaisinperintään säilyy, jos takaisinperinnästä tehdään päätös sille asetetussa kolmen vuoden määräajassa. Sillä seikalla, milloin asianosainen tosiasiassa saa tuosta päätöksestä tiedon, ei ole vanhentumisen katkaisemisen kannalta asiassa merkitystä. Koska velan vanhentuminen oli asianmukaisesti katkaistu, tuosta päätöksestä oli alkanut kulua uusi kolmen vuoden määräaika. Koska hallintoriitaa koskeva hakemus oli tullut vireille hallinto-oikeudessa tuon määräajan kuluessa, se oli tutkittava.

Laki kunnallisesta viranhaltijasta 56 § 1 mom

Laki kunnallisesta viranhaltijasta 56 § 4 mom

Laki velan vanhentumisesta 2 § 1 mom

Laki velan vanhentumisesta 13 § 1 mom

Asian esittelijä totesi eriävässä mielipiteessään, että kunnallisesta viranhaltijasta annetussa laissa ei ole tarkemmin säädetty, milloin takaisinperinnästä tehty päätös saa sellaisen oikeusvaikutuksen, että se tehokkaasti katkaisee takaisinperinnälle asetetun kolmen vuoden määräajan kulumisen. Tästä syystä asiassa oli sovellettava yleislakina vanhentumislain 10 §:n säännöksiä velan vapaamuotoisesta katkaisemisesta. Esittelijä katsoi, että vapaamuotoiseen katkaisutoimeen rinnastettava viranomaisen päätös takaisinperinnästä olisi tullut tehdä niin, että se on tullut vastapuolen tietoon säädetyssä määräajassa. Kun näin ei ollut menetelty, saatava oli vanhentunut. Saatavan takaisinperintää koskeva hallintoriitahakemus oli tästä syystä hylättävä.

KHO:n päätös 9.8.2017 taltionumero 3799. KHO muutti hallinto-oikeuden päätöstä. Vuosikirja KHO:2017:126