Helsingin HAO 16.07.2014 14/1143/3

Verotusmenettely - Veronkorotus - Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuus - Ilmoittamatta jätetty tulo - Olennaisesti väärä veroilmoitus - Törkeä huolimattomuus

Diaarinumero: 02513/13/8103
Taltionumero: 14/1143/3
Antopäivä: 16.7.2014

X Oy oli verovuonna 2011 saanut konserniavustuksesta verotuksessa annetun lain mukaista konserniavustusta 1 000 000 euroa. X Oy ei ollut ilmoittanut kyseistä konserniavustusta elinkeinotoiminnan tuottoina antamansa veroilmoituslomakkeen 6B tuloverolaskelmalla. Yhtiö oli antanut erittelyn saaduista konserniavustuksista lomakkeella 65. Verovuoden 2011 elinkeinotoiminnan tappioksi yhtiö oli ilmoittanut 16 892 369,17 euroa. X Oy:n liikevaihto oli 31.12.2011 päättyneellä tilikaudella 7 047 055 euroa ja koko konsernin konsolidoitu liikevaihto noin 826,2 miljoonaa euroa.

Toimitetussa verotuksessa oli poikettu X Oy:n veroilmoituksesta siten, että yhtiön saama konserniavustus oli katsottu konserniavustuksesta verotuksessa annetun lain 4 §:n nojalla yhtiön veronalaiseksi tuloksi. Saatu konserniavustus oli lisätty yhtiön elinkeinotoiminnan veronalaisiin tuottoihin. Tämän lisäyksen seurauksena yhtiön elinkeinotoiminnan tappioksi oli muodostunut 15 892 369,17 euroa. Lisätyn tulon perusteella yhtiölle oli määrätty veronkorotusta 50 000 euroa verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin nojalla.

Yhtiö oli hakenut määrättyyn veronkorotukseen muutosta verotuksen oikaisulautakunnalta. Verotuksen oikaisulautakunta katsoi, että veronkorotus oli määrättävä verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 2 momentin nojalla ja alensi tämän vuoksi veronkorotuksen 800 euroon.

Hallinto-oikeus totesi, että konserniavustus luetaan lain selvän sanamuodon mukaan verotuksessa saajansa tuotoksi. Kysymyksessä oleva X Oy:n saama konserniavustus oli sisältynyt yhtiön tilinpäätöstietoihin, minkä lisäksi se oli ilmennyt yhtiön antaman veroilmoituksen liitelomakkeesta. X Oy ei ollut kuitenkaan ilmoittanut konserniavustusta varsinaisella veroilmoituslomakkeella ja siihen sisältyvällä tuloverolaskelmalla, mihin nähden yhtiön oli katsottava antaneen tuolta osin olennaisesti väärän veroilmoituksen. Yhtiön mukaan puheena oleva erä oli jäänyt lisäämättä päälomakkeelle kiireestä johtuneen inhimillisen erehdyksen vuoksi. Konserniavustuksella oli ollut puheena olevan verovuoden kohdalla vaikutusta vain yhtiölle vahvistetun tappion määrään ja hallinto-oikeus piti asian olosuhteisiin nähden ilmeisenä, ettei yhtiön menettely ollut ollut tarkoituksellista. Yhtiö ei ollut toisaalta oma-aloitteisesti täydentänyt puutteellista ilmoitustaan ja virhe oli ilmennyt vasta veroviranomaisen toimenpiteiden johdosta. Kun lisäksi otettiin huomioon ilmoittamatta jätetyn tulon huomattavan suuri määrä ja kirjanpitovelvolliselle asetettu korostunut huolellisuusvelvoite, hallinto-oikeus katsoi, että yhtiön laiminlyönnissä oli ollut kysymys törkeästä huolimattomuudesta ja yhtiölle oli siten voitu määrätä veronkorotus verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin nojalla. Veronkorotusta ei ollut kuitenkaan esitetyissä olosuhteissa määrättävä 10 000 euroa suuremmaksi. Verovuosi 2011.

Laki verotusmenettelystä 32 § 2 mom ja 3 mom

Laki konserniavustuksesta verotuksessa 4 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Outi Niemi, Vesa Heikkilä (t) ja Jyri Vesanto.

Asian esittelijä Klaus Lintuniemi.

KHO:n päätös 10.2.2016 taltio 0405/16. Päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.