Hämeenlinnan HAO 26.03.2014 14/0208/3

Talletetun lunastuskorvauksen maksaminen - Kiinteistönmuodostamislaki - Laki rahan arvo-osuuksien arvopaperien tai asiakirjain tallettamisesta velan maksuna tai vapautumiseksi muusta suoritusvelvollisuudesta - Maksutalletuslaki - Määräaika - Perusoikeudet - Omaisuuden suoja

Diaarinumero: 00455/13/1299
Taltionumero: 14/0208/3
Antopäivä: 26.3.2014

KHO:n päätös 27.04.2015 taltio 15/1083. Päätöstä muutetaan.

Päätöslyhennelmä

A oli aluehallintovirastoon 21.12.2011 saapuneessa hakemuksessaan pyytänyt Etelä-Suomen lääninhallitukseen 19.11.2001 tallettamisensa varojen palauttamista. A oli tallettanut lääninhallitukseen kiinteistönmuodostamislain mukaisessa yhteisen vesijätön lunastustoimituksessa hänen maksettavakseen määrätyn lunastuskorvauksen, koska korvauksen saajana olevan yhteisen alueen osakaskunnan hallintoa ei ollut järjestetty.

Aluehallintovirasto oli 4.2.2013 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n hakemuksen, koska lunastuskorvauksen tallettamisen aikaan voimassa olleiden säännösten mukaan osakaskunnan oikeus lunastuskorvauksen nostamiseen ei vanhentunut eikä tallettajalla ollut oikeutta vaatia talletetun korvauksen palauttamista. Aluehallintoviraston päätöksen mukaan asiassa ei voitu soveltaa lailla 914/2011 muutettua kiinteistömuodostamislain 206 §:ää, koska kyseisen lain voimaantulosäännöksessä ei ollut säädetty, että lakia sovellettaisiin ennen sen voimaantuloa 1.10.2011 tehtyihin talletuksiin.

A valitti hallinto-oikeuteen vaatien aluehallintoviraston päätöksen kumoamista ja hakemuksensa hyväksymistä. Valituksessaan A katsoi, että asiassa tuli soveltaa rahan, arvo-osuuksien, arvopaperien tai asiakirjain tallettamisesta velan maksuna tai vapautumiseksi muusta suoritusvelvollisuudesta annettua lakia (maksutalletuslaki), jonka mukaan tallettajalla oli oikeus saada tallettamansa varat takaisin, jollei niitä ole annettu pois kymmenen vuoden kuluessa tallettamisesta.

Hallinto-oikeus totesi päätöksensä perusteluissa, että A maksettavaksi määrätyn lunastuskorvauksen tallettaminen lääninhallitukseen oli perustunut kiinteistönmuodostamislakiin. Talletuksen tekohetkellä kiinteistönmuodostamislaissa oli säännökset korvauksen tallettamisesta, talletettujen varojen sijoittamisesta pankkiin perustettavalle tilille ja talletettujen varojen maksamisesta korvaukseen oikeutetuille, mutta ei säännöksiä talletuksen nostamista koskevasta määräajasta eikä tallettajan oikeudesta vaatia talletuksen palauttamista eikä myöskään viittausta maksutalletuslakiin tai sen yksittäiseen säännökseen.

Korvauksensaajan oikeudessa nostaa talletettu korvaus ei ollut kyse valtioon kohdistuvasta saatavasta, eikä kyseinen oikeus siten vanhentunut saatavan vanhentumista koskevien säännösten nojalla. Korvauksensaajan oikeuden vanhentuminen edellytti nimenomaista lain säännöstä, jollaista laissa ei ollut kiinteistönmuodostamislain nojalla tehtyjen talletusten osalta ollut ennen 1.10.2011 voimaan tullutta lainmuutosta. Koska kiinteistönmuodostamislaissa oli talletushetkellä ollut säännökset suoritusvelvollisen oikeudesta vapautua mainittuun lakiin perustuvasta korvausvelvollisuudestaan tallettamalla suoritettava lääninhallitukseen, ei kyseiseen lakiin perustuvan lunastuskorvauksen tallettamiseen ollut maksutalletuslain 8 §:n mukaan ollut sovellettava maksutalletuslain säännöksiä.

Kiinteistönmuodostamislain 206 §:ää oli muutettu 1.10.2011 voimaan tulleella lailla 914/2011. Voimassa olevassa kiinteistönmuodostamislain 206 §:ssä viitattiin yhteisaluelain 31 a §:ään, jonka mukaan tallettamisessa noudatetaan, mitä maksutalletuslaissa säädetään. Muutetun säännöksen voimaantulosäännöksessä ei ollut mainittu, että uutta lakia sovellettaisiin vanhan lain nojalla tehtyihin talletuksiin. Koska maksutalletuslain soveltaminen vanhan lain nojalla tehtyihin talletuksiin voi johtaa siihen, että korvauksensaaja menettää hänelle aikaisemmin lain mukaan kuuluneen oikeuden talletettuihin varoihin, oli uuden lain soveltamista näihin talletuksiin pidettävä perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuuden suojan rajoituksena. Tällaisia rajoituksia koskivat yleiset perusoikeuksien rajoitusperusteet, muun muassa sääntelyn täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta koskeva vaatimus. Uuden sääntelyn soveltaminen ennen lainmuutosta tehtyihin talletuksiin ilman nimenomaista siihen oikeuttavaa voimaantulosäännöstä olisi hallinto-oikeuden käsityksen mukaan ollut perustuslaissa turvatun omaisuudensuojan kannalta ongelmallista. Hallinto-oikeus katsoi tämän vuoksi, että kun muuta ei ollut säädetty, lailla 914/2011 muutettua kiinteistönmuodostamislain 206 §:ää sovelletaan vain talletuksiin, jotka on tehty lainmuutoksen voimaantulon 1.10.2011 jälkeen.

Hallinto-oikeus katsoi, ettei A tekemään talletukseen ollut edellä mainituista syistä sovellettava maksutalletuslain säännöksiä. Kun kyseiseen talletukseen sovellettavassa laissa ei ollut säädetty mitään määräaikaa talletetun korvauksen nostamiselle, talletuksen ei voitu katsoa vanhentuneen suhteessa osakaskuntaan. Toisaalta kyseiseen talletuksen sovellettavissa kiinteistönmuodostamislain säännöksissä ei myöskään säädetty tallettajan oikeudesta vaatia talletettuja varoja takaisin. A:lla ei näistä syistä ollut oikeutta saada tallettamaansa korvausta takaisin.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Reima Nieminen, Riitta Jokioinen ja Jussi-Pekka Lajunen. Asian esittelijä Jussi-Pekka Lajunen.

Oikeusohjeet

Kiinteistönmuodostamislaki 206 § (554/1995) 2 mom
Kiinteistönmuodostamislaki 206 § (554/1995) 3 mom
Laki rahan, arvo-osuuksien, arvopaperien tai asiakirjain tallettamisesta velan maksuna tai vapautumiseksi muusta suoritusvelvollisuudesta 7 § 1 mom
Laki rahan, arvo-osuuksien, arvopaperien tai asiakirjain tallettamisesta velan maksuna tai vapautumiseksi muusta suoritusvelvollisuudesta 8 § 1 mom Kiinteistönmuodostamislain muuttamisesta annetun lain (914/2011) voimaantulosäännös
Suomen perustuslaki 15 § 1 mom

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.