25.10.2013

Ratkaistavana oli kysymys siitä voidaanko säätiö katsoa tuloverolain 22 §:ssä tarkoitetuksi yleishyödylliseksi yhteisöksi, vaikka säätiön säännöissä on määräys, että säätiön lakatessa taidekokoelmat on luovutettava yleishyödylliseen käyttöön ja muu omaisuus testamentissa mainituille luonnollisille henkilöille.

X:n testamentin ja siihen liitetyn säädekirjan pohjalta syntyneen säätiön sääntöjen mukaisena tarkoituksena on kuvaamataiteen tuntemuksen ja arvostuksen edistäminen ja kuvataiteen muukin tukeminen. Tarkoituksensa toteuttamiseksi säätiö ylläpitää sille X:n testamentilla siirtyneessä kiinteistössä toimivaa museota sekä hoitaa ja kartuttaa taidekokoelmia. Tämän lisäksi säätiö on perustanut vaihtuvia näyttelyjä järjestävän taidemuseon, järjestää yleisötapahtumia sekä harjoittaa julkaisu- ja tutkimustoimintaa. Lisäksi museot tarjoavat kouluille ja oppilaitoksille maksutta tai voimakkaasti tuettuina museopedagogisia palveluita.

Säätiön toiminnan rahoitus muodostuu pääasiassa sijoitusten tuotoista ja valtion toiminta-avustuksesta sekä vähäisessä määrin vuokratuotoista ja pääsymaksutuotoista. Säätiön sijoitustoiminnalla rahoitetaan sääntöjen mukainen toiminta. Museoissa oli vuonna 2009 yhteensä noin 6 000 kävijää. Kävijöistä huomattava osa kuuluu ilmaiskävijöihin, joita ovat mm. lapset ja nuoret.

Säätiön säännöissä olevan määräyksen mukaan säätiön lakatessa taidekokoelmat on luovutettava Y:n kaupungin taidemuseon säätiölle tai, jos sen toiminta on lakannut Y:n kaupungille, ja muu omaisuus on luovutettava X:n testamentissa mainituille henkilöille. Kyseinen määräys perustuu testamenttiin liitettyyn säädekirjaan sisältyviin säätiön sääntöihin, joita testamentin mukaan tulee noudattaa kaikissa tärkeimmissä kohdissa.

Verohallinto on pitänyt säätiön sääntöjensä mukaan verovuonna harjoittamaa toimintaa sinänsä yleishyödyllisenä, mutta katsonut, ettei säätiötä siitä huolimatta voida hyväksyä verotuksessa yleishyödylliseksi, koska säännöissä on määräys muun omaisuuden kuin taidekokoelmien luovuttamisesta testamentissa mainituille henkilöille säätiön toiminnan mahdollisesti lakatessa. Oikaisulautakunta on katsonut säätiön käytännön toiminnan tuottavan taloudellista etua siltä osin kuin alkuperäisen omaisuuden arvo säilytetään ja sitä kartutetaan ja sijoitetun omaisuuden tuottoja käytetään luonnollisille henkilöille mahdollisesti tulevan omaisuuden arvonkehityksen turvaamiseen ja tukemiseen.

Hallinto-oikeus totesi, että säätiön yleishyödyllisyys ratkaistaan verovuosittain, joten säätiö ei voi yleishyödyllisyyttään menettämättä jatkuvasti tai merkittävässä määrin jättää toiminnastaan mahdollisesti kertynyttä ylijäämää käyttämättä sääntöjensä mukaiseen yleishyödylliseen tarkoitukseen. Toisaalta säätiölaki ei lähtökohtaisesti mahdollista sääntöjensä mukaan toimivan säätiön purkamista silloin, kun säätiöllä on riittävästi varoja toimintansa jatkamiseen. Tämä tuloverolain ja säätiölain säännösten muodostama kokonaisuus huomioon ottaen yleishyödyllistä toimintaa harjoittavan säätiön ei voida pelkästään kyseessä olevan testamenttiin perustuvan määräyksen perusteella katsoa toiminnallaan tuottavan siihen osallisille taloudellista etua. Määräys ei siten estä säätiön katsomista verovuonna yleishyödylliseksi.

Tuloverolaki 22 §
Säätiölaki 4 luku 18 §
Säätiölaki 4 luku 19 §

KHO:n päätös 4.11.2014 taltionumero 3396. KHO hylkäsi valituslupahakemuksen.