Kuopion HAO 31.05.2012 12/0225/2

Hallintoriita - Lastensuojelun kustannus - Terveydenhuollon kustannus - Päihdehuolto - Korvaushoito

Diaarinumero 02009/11/6112
Taltionumero 12/0225/2
Antopäivä 31.5.2012

Kuntien välisessä hallintoriita-asiassa ratkaistavana oli kysymys siitä, pidettiinkö huostaanotettujen ja sijaishuoltoon sijoitettujen lasten vanhemmille järjestetyn korvaushoidon kustannuksia lastensuojelun kustannuksina, joista vastuussa oli lasten kotikunta, vai terveydenhuollon menoina, joista vanhempien asuinkunta oli vastuussa. Asiassa oli riidatonta, että lasten kotikunta vastasi lastensuojelukustannuksista.

Hallinto-oikeus arvioi päätöksessään, että nyt kyseessä olevassa asiassa vanhempien korvaushoitoa oli pidettävä lastensuojelun kustannuksena. Näin ollen lasten kotikunnan oli korvattava vanhempien asuinkunnalle kyseessä olevat kustannukset.

Hallinto-oikeus lausui päätöksen perusteluina keskeisiltä osin seuraavaa:

Terveydenhuoltoon kuuluvan korvaushoidon kustannusten jäämistä vanhempien asuinkunnan vastuulle puolsi se, että pääsääntöisesti asuinkunnan on vastattava asukkaansa terveydenhuoltomenoista. Lisäksi kyseisten kustannusten kuulumisesta lastensuojelukustannuksiin ei ole selvää säännöstä. Toisaalta voimassaolevan lainsäädännön perusteella terveydenhuoltomenot saattavat joissain tilanteissa kuulua lastensuojelukustannuksiin.

Huostaanotettujen ja sijaishuoltoon sijoitettujen lasten vanhemmille myönnettävät lastensuojelun palvelut eivät olleet kokonaan lastensuojelun järjestämisestä vastaavan kunnan harkinnassa. Lastensuojelulaki ja Euroopan ihmisoikeussopimus olivat asettaneet viranomaiselle erityisen velvollisuuden edistää lasten ja vanhempien tosiasiallista yhteydenpitoa ja perheen jälleenyhdistämistä.

Saadun selvityksen, muun muassa lasten asiakassuunnitelmien, perusteella näytti siltä, että lastensuojelulain mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi yhteydenpidon ja perheen jälleenyhdistämisen tavoitteen osalta lastensuojelun järjestämisestä ja kustannuksista vastuussa olevan kunnan olisi tullut tukea ja ohjata vanhemmat korvaushoidon piiriin. Pelkästään se seikka, että vanhemmille ei ollut laadittu erillistä asiakassuunnitelmaa, ei ollut peruste sille, ettei korvaushoidon kustannuksia ollut pidettävä lastensuojelukustannuksina. Kunta ei ollut esittänyt selvitystä siitä, miksi se oli pitänyt kyseessä olevan asiakassuunnitelman laatimista tarpeettomana. Asiakassuunnitelman tekemisen laiminlyönnillä kunta ei voinut välttää vastuuta lain asettamista velvoitteista.
Hallinto-oikeuden arvion mukaan vanhempien korvaushoito liittyi läheisesti lastensuojelun järjestämisen kokonaisuuteen. Korvaushoitoa ei voitu pitää nyt kyseessä olevassa asiassa lastensuojelun järjestelmästä irrallisena vanhempien terveydenhuoltoon kuuluvana päihdepalveluna. Näissä olosuhteissa korvaushoidon kustannuksia oli pidettävä lastensuojelukustannuksina.

Sovelletut säännökset:
Hallintolainkäyttölaki 69 §
Lastensuojelulaki 3 § (13.4.2007/417 ja 12.2.2010/88),16 §, 16 a § 1 mom, 30 § 3 mom. ja 54 § 2 mom.
Terveydenhuoltolaki 28 § ja 69 § 2 mom.
Päihdehuoltolaki 3 § ja 7 §
Euroopan ihmisoikeussopimus 8 art

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Päivi Toivanen, Timo Tervonen ja Riitta Eskola, joka myös esitteli asian.

KHO:n päätös 18.6.2015 taltionumero 1684: Päätöstä muutetaan

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.