Kuopion HAO 23.02.2011 11/0073/2

Vaalilaki - Vaalipiirilautakunnan asettaminen - Tasa-arvolaki - Kiintiösäännös

Diaarinumero 03015/10/1101
Taltionumero 11/0073/2
Antopäivä 23.2.2011

Itä-Suomen aluehallintovirasto oli asettanut valituksenalaisella päätöksellään 2.12.2010 Pohjois-Karjalan vaalipiirilautakunnan. Lautakunnan varsinaisiksi jäseniksi oli valittu neljä miestä ja yksi nainen. Varajäseniksi oli valittu neljä naista eikä yhtään miestä. Päätöksen perustelujen mukaan aluehallintovirasto oli päätöstä tehdessään mahdollisuuksien mukaan noudattanut puolueiden tai niiden piirijärjestöjen ehdokkaista tekemiä esityksiä.

Pohjois-Karjalan Vihreät ry vaati, että päätös on kumottava ja asia palautettava aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Valituksen perustelujen mukaan vaalipiirilautakunnan kokoonpano oli naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain 4a §:n 1 momentin vastainen. Sukupuolia koskeva kiintiösäännös koskee erikseen varsinaisia jäseniä ja varajäseniä. Päätöksessä ei ollut mainittu lainkohdassa tarkoitettuja erityisiä syitä sille, että kyseisestä lain määräyksestä on voitu poiketa.

Hallinto-oikeus kumosi aluehallintoviraston päätöksen ja palautti asian aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus totesi, selostettuaan asian ratkaisuun perusteena olevat oikeusohjeet, seuraavaa:

Oikeuskäytännön perusteella toimielimen tulee täyttää kiintiösäännöksen vaatimukset erikseen sekä varsinaisten että varajäsenten osalta.

Aluehallintovirasto oli esittänyt asiassa poikkeamiselle seuraavat perusteet. Vaalipiirilautakunta asetetaan puolueiden piirijärjestöjen nimeämistä henkilöistä. Aluehallintovirasto oli kiinnittänyt piirijärjestöjen huomiota kysymyksessä olevaan tasa-arvolain määräykseen, kun se oli pyytänyt piirijärjestöjä nimeämään ehdokkaansa vaalipiirilautakuntaan. Vaalipiirilautakunnan puheenjohtajaksi ja varapuheenjohtajaksi nimetyillä miehillä oli pitkä kokemus vastaavista tehtävistä. Aluehallintovirasto oli lisäksi vedonnut siihen, että joiltakin piirijärjestöiltä oli ollut ylipäätään hankalaa saada ehdokkaita vaalipiirilautakuntaan. Asiakirjoista ilmeni, että osa piirijärjestöjen ehdokkaista oli antanut suostumuksensa vain joko jäseneksi tai varajäseneksi. Aluehallintovirasto oli vedonnut siihen, että myös suostumuksen saaminen ehdokkailta oli hankalaa. Hallinto-oikeus totesi jo yleisesti selvänä asiana, että henkilö voidaan nimetä vaalipiirilautakuntaan ainoastaan omalla suostumuksellaan.

Asian ratkaisu tiivistyi lopulta paljolti kahden lain ja perusoikeuden väliseen punnintaan, johon ei löydy laista eikä oikeuskäytännöstä selkeää vastausta. Aluehallintoviraston on ensinnäkin otettava vaalilain 11 §:n perusteella huomioon puolueiden edustavuus eli perustuslain 2 §:ssä ja 14 §:ssä määritellyt demokratiaa suojaavat perustuslain säännökset. Aluehallintoviraston on otettava toisaalta huomioon myös tasa-arvolain säännökset, joiden taustalla on perustuslain 6 §:ssä tarkoitettu ihmisten yhdenvertaisuus. Tasa-arvolain kokonaisuuden on katsottava asettavan aluehallintovirastolle korostetun huolehtimisvelvollisuuden asian kaikissa vaiheissa siitä, että tasa-arvolain kiintiösäännös täytetään. Aluehallintovirasto ei voi poiketa tasa-arvolain säännöksistä esimerkiksi sillä perusteella, että puolueet nimeävät ehdokkaikseen pelkästään miehiä tai naisia. Viranomaiselta vaaditaan konkreettisia toimia huolehtimisvelvollisuutensa lainmukaiseksi täyttämiseksi ennen kuin tasa-arvolain kiintiösäännöksestä poikkeamiseen on mahdollisesti erityisiä syitä.

Hallinto-oikeus edellä selostettu huomioon ottaen arvioi, ettei aluehallintovirasto ollut esittänyt asiassa sellaista yksittäistä seikkaa tai seikkojen joukkoa, jonka perusteella vaalipiirilautakunnan asettamisessa olisi ollut tasa-arvolain 4a §:n 1 momentissa tarkoitetut erityiset syyt kiintiösäännöksestä poikkeamiseen. Hallinto-oikeus kuitenkin totesi että kysymyksessä oleva kiintiösäännös ei saa olla asianmukaisen toimielimen asettamisen esteenä vaan tällöin on olemassa erityiset syyt siitä poikkeamiseen. Aluehallintovirastolla oli edellä mainituin tavoin velvollisuus tuoda esille perusteet laissa asetetusta kiintiövaatimuksesta poikkeamiseen. Prosessiasetelma huomioon ottaen aluehallintoviraston oli kyettävä yksiselitteisesti osoittamaan, että asianmukaista vaalipiirilautakuntaa ei olisi voitu asettaa täyttämällä myös kiintiösäännöksen vaatimukset.

Aluehallintovirasto oli tuonut esille, että kiintiösäännöksen vaatimuksen täyttävän toimielimen asettaminen oli ollut, ottaen huomioon myös vaalilain 11 §:n vaatimukset puolueiden edustavuudesta, hankalaa. Aluehallintovirasto ei ollut kuitenkaan osoittanut, että asianmukaista vaalipiirilautakuntaa ei olisi voitu, esimerkiksi asiaa lisää valmistelemalla, asettaa täyttämällä myös kiintiösäännöksen vaatimukset. Aluehallintoviraston valituksenalainen päätös oli näin ollen tasa-arvolain 4a §:n 1 momentin vastainen ja se oli kumottava.

Vaalilaki 11 §
Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettu laki 4a §

Päätös on lainvoimainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.