15.3.2010

A, jolla oli toistaiseksi voimassa oleva lupa 17 ampuma-aseen hallussapitoon, oli hakenut lupaa pienoispistoolin hankkimiseen ja hallussapitoon toistaiseksi. Oikeuskysymyksenä asiassa oli, oliko poliisilaitos voinut myöntää hallussapitoluvan kymmenen vuoden määräajaksi siitä erityisestä syystä, että käsiase on kätkettävyytensä ja itselataavan toimintatapansa vuoksi myös tulivoimaisuutensa osalta yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle riskialtis.

A:lle oli aikaisemmin myönnetty toistaiseksi voimassa olevia hallussapitolupia lukuisiin erilaisiin aseisiin, myös taskuaseeksi luokiteltaviin tulivoimaisiin pistooleihin. Selvitystä A:n vakiintuneesta ampuma-aseharrastuksesta oli nytkin pidetty hallussapitoluvan myöntämiseen riittävänä. Poliisilaitos oli kuitenkin aikaisemmista luvista poiketen myöntänyt A:lle hallussapitoluvan kyseessä olevaan pienoispistooliin vain määräajaksi. Poliisilaitoksen päätös oli perustunut pelkästään niihin sisäasiainministeriön viranomaiskäytännön yhtenäistämiseksi antamassa ohjeessa mainittuihin käsiaseiden ominaisuuksiin, joihin perustuen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen on sinänsä oikeutetusti todettu edellyttävän määräaikaisten lupien myöntämistä. Kyseessä oleva pienoispistooli ei ollut A:n ensimmäinen käsiase eikä poliisilaitoksen päätös myöntää hallussapitolupa kymmenen vuoden määräajaksi muutoinkaan toteuttanut tässä nimenomaisessa tapauksessa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen päämäärää sillä tavoin tehokkaasti, että hallussapitoluvan myöntäminen määräaikaisena olisi myös A:n ampuma-aselakiin perustuvat oikeudet huomioon ottaen ollut välttämätöntä. Hallinto-oikeus kumosi poliisilaitoksen päätöksen palauttaen asian sille uudelleen käsiteltäväksi.

Ampuma-aselaki 53 § 1 mom
Hallintolaki 6 §