26.11.2010

A omisti S:n kunnassa sijaitsevat kaksi tilaa, joiden yhteenlaskettu pinta-ala oli 34,2 hehtaaria. Tilojen pinta-alasta suurin osa koostui metsämaasta. Toisella tiloista sijaitsi vanhoista hirsistä rakennettu vuonna 2000 valmistunut rakennus, jonka pinta-ala oli 32 neliömetriä. Rakennuksen pinta-alaan sisältyi kylmän tilan osuutta noin kymmenen neliömetriä. Rakennuksessa oli muun muassa nukkumalaveri, kamina ja pöytä. Asiakirjoihin liitettyjen valokuvien perusteella rakennus oli varustelutasoltaan vaatimaton. Kiinteistöllä oli myös erillinen pinta-alaltaan kahdeksan neliömetrin suuruinen saunarakennus. Toimitetuissa kiinteistöverotuksissa puheena oleva rakennus oli katsottu kiinteistöverolain 13 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi muuhun asumiseen kuin vakituiseen asumiseen käytettäväksi rakennukseksi.

Kun alunperin 1930-luvulla vilja-aitaksi tai muuksi varastoksi rakennettu rakennus sijaitsi syrjäisellä alueella noin 130 kilometrin päässä A:n vakituisesta asunnosta ja noin 12 kilometrin päässä vesistöstä, rakennus ei soveltunut hänen vapaa-ajan tai muuhun siihen verrattavaan asumiseensa. A:lla ja hänen kanssaan avioliitonomaisissa olosuhteissa asuneella henkilöllä oli ollut käytössään vapaa-ajan asumiseen soveltuvia asuntoja. A oli suorittanut tiloillaan valituksenalaisten verovuosien aikana uudistushakkuita ja niiden jälkitöitä sekä muita metsätöitä metsätalouden tulojen hankkimiseksi. Niitä hänellä oli verovuonna 2006 15619,50 euroa ja verovuonna 2007 23630,45 euroa. Rakennusta oli käytetty metsätöissä käytettyjen työkalujen varastona ja metsätöihin liittyen taukotupana.

Ottaen huomioon rakennuksen laadun ja kunnon, sen käytöstä esitetyn selvityksen ja A:n metsätalouden tulojen suuruuden, hallinto-oikeus katsoi, että rakennuksen pinta-alasta yli puolta ei ollut käytetty pääasiassa asumiseen, vaan että sitä oli käytetty metsätalouden harjoittamiseen liittyviin tarkoituksiin. Rakennuksen kiinteistöveron suorittamisen perusteena olevana arvona oli siten pidettävä metsätalouteen kuuluvalle tuotantorakennukselle varallisuusverolain mukaan laskettavaa arvoa.

Asian esittelijä katsoi eriävässä mielipiteessään verotuksen oikaisulautakunnan tavoin, että kun otetaan huomioon rakennuksen ominaisuuksista saatu selvitys sekä se, että kiinteistöllä oli myös erillinen saunarakennus, rakennusta oli pidettävä kiinteistöverolaissa tarkoitettuna pääasiassa muuhun asumiseen kuin vakituiseen asumiseen käytettävänä rakennuksena.

Verovuodet 2003, 2004, 2005 ja 2006
Kiinteistöverolaki 13 § 1 mom ja 15 §
Varallisuusverolaki 19 §