15.2.2010

Oikeuskysymyksenä asiassa oli, oliko opetuslautakunnan julkisuuslain 24 §:n salassapitoperusteiden mukaisesti perustelema päätös koskien tietoja, jotka viranomainen oli jo julkistanut internetissä, julkisuuslain 33 §:n 1 momentissa tarkoitettu valituskelpoinen päätös. Asiassa tuli ratkaistavaksi myös (erillistä) salassapitomääräystä koskeva vaatimus erityislainsäädäntöön liittyvänä hallintovalituksena.

Kunnan ilmoitustaululla internetissä oli julkistettu A:n virkavaaliasiassa tekemän oikaisuvaatimuksen käsittelyn pöytäkirja ja sen liite. A oli vaatinut, että opetuslautakunta määrää hänen kirjeessään yksilöidyt hänen ominaisuuksiaan koskevat osat pöytäkirjasta ja sen liiteasiakirjan salassa pidettäviksi. A oli perustellut vaatimustaan eräillä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin salassapitoperusteilla ja katsonut, että julkistamalla kyseiset tiedot internetissä oli loukattu hänen yksityisyyttään. Opetuslautakunta arvioi päätöksessään A:n esittämiä julkisuuslain salassapitoperusteita ja tuli siihen johtopäätökseen, etteivät edellytykset A:n vaatimien tietojen salassapidolle täyty.

Hallinto-oikeus ei pitänyt opetuslautakunnan päätöstä asiakirjojen julkisuudesta/salassapidettävyydestä julkisuuslain 33 §:n 1 momentin kannalta valituskelpoisena päätöksenä vaan ainoastaan lautakunnan jälkikäteisenä kannanottona siihen, ovatko puheena olevat tiedot, jotka jo viranomaisen toimesta oli julkistettu, julkisia. Lautakunnan päätöksestä ei siis voinut valittaa julkisuuslain 33 §:n 1 momentin mukaisesti eikä A:n valitusta vastaavasti voitu hallinto-oikeudessa tutkia.

Hallinto-oikeus perusteli päätöstään seuraavasti: Julkisuuslain 4 luvussa on säädetty siitä menettelystä, jossa syntyy valituskelpoinen päätös tiedon antamista asiakirjasta koskevassa asiassa. Luvun säännökset ilmentävät julkisuuslainsäädännössä omaksuttua lähtökohtaa, jonka mukaan tieto asiakirjasta annetaan sitä koskevan pyynnön perusteella. Viranomainen voi sinänsä, julkisuuslaista ilmenevin aineellisin edellytyksin, antaa tiedon asiakirjasta omasta aloitteestakin, esimerkiksi tiedottamalla siitä internetissä tai muulla tavalla, mutta valituskelpoiseksi julkisuuslain 33 §:n 1 momentissa säädettyä menettelyä käyttäen on katsottava tarkoitetun vain sellainen myönteinen tai kielteinen päätös asiakirjan julkisuudesta/salassapidettävyydestä, jonka viranomainen on tehnyt sille esitetyn asiakirjapyynnön johdosta.

Vaatimuksen siitä, tuliko opetuslautakunnan antaa A:n tarkoittama (erillinen) salassapitomääräys, hallinto-oikeus tutki muuna erityislainsäädäntöön liittyvänä hallintovalituksena. Vaatimus liittyi tältä osin sillä tavoin erityislainsäädäntöön, että se kuului hallintovalituksena eikä kunnallisvalituksena ratkaistavaksi. Hallinto-oikeus totesi, että opetuslautakunnan toimivaltaan ei kuulu julkisuuslain eikä muunkaan lain nojalla antaa A:n tarkoittamaa salassapitomääräystä, eikä siten ollut syytä muuttaa sitä lautakunnan päätökseen sisältyväksi katsottavaa ratkaisua, ettei tuollaista määräystä anneta.

Sovelletut oikeusohjeet edellä selostetulta osalta:
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 4 luku ja 33 § 1 mom
Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 mom

Äänestys 2-1. Eri mieltä ollut jäsen tutki valituksen julkisuuslain 33 §:n 1 momentissa tarkoitettuna valituksena ja hylkäsi sen.

Jäsen totesi äänestyslausunnossaan muun muassa seuraavaa. Kysymyksessä olevat tiedot ovat opetuslautakunnan toimesta olleet yleisesti saatavilla. Kun viranomainen tällä tavoin saattaa asiakirjat julkisiksi omasta aloitteestaan, ei tietoja tarvitse enää erikseen pyytää ja mikäli tietopyyntö kuitenkin tehdään, viranomainen tosiasiallisesti vain toimittaa asiakirjat tiedon pyytäjälle tekemättä asiasta erillistä hallintopäätöstä. Suomen perustuslain 21 §:n 1 momenttiin viitaten jäsen katsoi, että lautakunta oli vasta valituksen kohteena olevalla päätöksellä ratkaissut kysymyksen asiakirjojen julkisuudesta ja salassapidosta. Tällaisessa tilanteessa A:lla on oikeus saada myös tuomioistuimen ratkaisu siitä, ovatko kysymyksessä olevat tiedot julkisuuslain tai muun lain mukaan julkisia vai salassa pidettäviä. Päätös on siten valituskelpoinen.

KHO:n päätös 6.10.2010 taltionumero 2608: Päätöksen lopputulosta ei muuteta