25.4.2006

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen oli hakenut ympäristölupavirastossa A:n velvoittamista poistamaan hänen vesistöön läjittämänsä maamassat. Ympäristölupavirasto oli varannut A:lle tilaisuuden vastata vaatimukseen ilmoittamatta nimenomaisesti, että mahdollista velvoitetta tullaan tehostamaan teettämisen tai sakon uhalla. Ympäristölupavirasto oli hyväksynyt hakemuksen ja velvoittanut A:n poistamaan vesistöön läjittämänsä maamassat määräajassa sakon uhalla.

A oli hallinto-oikeudessa vaatinut päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan.

Hallinto-oikeus katsoi, että tiedoksiantokirjeessä olisi tullut ilmoittaa, että päävelvoitteen täyttämistä vaaditaan mahdollisesti asetettavan sakon tai muun tehosteen uhalla.
Kun ympäristölupavirasto ei ole näin menetellyt, A:ta ei ole kuultu ympäristölupavirastossa uhkasakkolain edellyttämällä tavalla. Kun vesilain 21 luvun 3 §:n mukaista hallintopakkomääräystä on lain sanamuodon mukaan tehostettava uhkasakolla tai muulla tehosteella, kun tämä lainkohta oli mainittu A:lle tiedoksi annetussa hakemuksessa, ja kun A:n oli katsottava tulleen hallinto-oikeudessa kuulluksi myös sakon uhkan osalta, ei ympäristölupaviraston päätöstä näissä olosuhteissa ollut syytä kumota kuulemisvirheen vuoksi ja palauttaa asiaa virastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Pääasian osalta hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen.

Asia on käsitelty vahvennetussa kokoonpanossa.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 10.1.2007/8 (KHO:2007:2): Ei muutosta.